Vastaus: Rainbow Six: Siege
Pikkuhiljaa on päässyt eroon siitä ainaisesta rynnimisestä ja taktinen pelaaminen on alkanut tuottaa tulosta - nyt ollaan jo suht lähellä 1:1-tilannetta tappojen ja kuolemien suhteen, kun puhutaan ranked-peleistä.
Siinä R6S on onnistunut mielestäni parhaiten, että yksikään pelikerta ei ole samanlainen. Pelimuotoja ei ole kovin montaa, mutta lähtö- ja kohdepaikkojen riittävän suuri määrä, monipuoliset pelialueet, hyökkäyssuunnan valitseminen, kohteiden etsiminen, kamerat ja dronet yhdistettynä isoon valikoimaan hyökkääjiä ja puolustajia lukuisine varusteineen on sellainen paketti, että yksittäisen ottelun sisällä tulee harvoin saman toistoa ja se saa mielenkiinnon säilymään kerta toisensa jälkeen, puhumattakaan tulevien päivitysten lisäämistä vaihteluista.
Kommunikoinnista on sanottava, että se on erittäin tärkeässä roolissa. Tyypillisesti en itse tykkää jäädä kohteen luokse, vaan pyrin ensin auttamaan oman tiimin puolustusta mm. seinien vahvistamisessa ja jaan mahdollisia varusteita (armor packit, kookoo, kilpi, sähköistykset, jne) tarpeeksi lähelle ja sitten lähden tiedustelemaan vihollisen tulosuuntaa ja välitän tietoa luurien kautta. Olo on välillä kuin salametsästäjällä, kun kuuntelen askelten ääniä, katselen kameroita ja parhaassa tapauksessa pääsen yllättämään hitaasti ja varovasti etenevän vihollisryhmän kuolleesta kulmasta.
Joskus on myös tullut otettua riskejä juoksemalla ulkona, kuten lauantaina, jolloin pari tiimini jäsentä ilmoitti kuulevansa askelia katolta, joku taas oli bongannut vihollisen kameralla ulkoa hieman aikaisemmin, jolloin tulosuunta oli tiedossa. Odotin hetken ja laskin sekunteja, pysyttelin hiljaa paikallani, vihollisen etenemisvauhtia arvioiden. Kukaan ei tullut sisään, joten ovi hajalle, rynnäkkö pihalle ja näin kaksi heppua köyden varassa kyttäämässä kohdehuoneen ikkunoita - sarjalla toinen alas ja juosten pois paikalta.
Omassa hyökkäysvuorossa taas on tärkeintä ajoittaa sisäänmeno kohteelle yhtäaikaisesti kahdesta eri suunnasta ja ylivoimatilanteessa voi myös huutaa vihollisen ampumissuunnan, jos esimerkiksi yksi juoksee sisään "maalitauluksi" ja toinen juoksee perässä toisena aaltona viimeistelemään.
Viestin lopuksi on mainittava, että hyvin usein tulee 1vs1- tai 2vs1-tilanteita ja ne ovat äärimmäisen kuumottavia, kun aika käy vähiin, vihollisen sijainnista ei ole kovin tarkkaa tietoa, lopulta eteneminen on pakollista ja syke nousee juuri ennen kohtaamista... siinä on tunnelmaa parhaimmillaan!
