Vastaus: Tom-Yum-Goong
Sain katsottua sittenkin Tom Yum Goongin kakalta DVD:ltä, vaikka ääni pätkiikin pahemman kerran ja kuva leikkasi muutamassa kohden kokonaan kiinni. Kokonaisuutena leffan kyllä pystyi siis jotenkin katsomaan, mutta pistin silti refund-pyynnön myyjälle eBayhin pahasti perseillystä DVD:stä ja tilasin pätkimättömän thai-VCD:n ilman enkkusubeja.
Tom Yum Goong on siis Ong Bakin "jatko-osa", jossa pääpointtina on käytännössä se, että Tony Jaa (aka Phanom Yeerum) lähtee Australiaan etsimään salakuljettajien kaappamia norsuja, jotka ovat olleet Tonpan "perheystäviä" kakarasta saakka. Luvassa on infantiilia sekoilua poliisin, salakuljettajapahisten ja aivan hirveää kreolienglantia mongertavien kaakkois-aasialaisten ekstrojen täyttäessä valkokangasminuutteja ja saadessa länsimaisen MTV-sukupolven katsojan repimään rasvaisia hiuksia päästään..
Leffan alku on kuin Avara Luonto-sarjan Thaimaa-jaksosta, jossa lähetystään idyllisesti ihmisen suhdetta paikalliseen pyhään eläimeen: aasiannorsuun(liekö sitten oikea termi). Sitten elefantit kidnapataan paikallisilla messuilla veks ja sankarimme lähtee etsimään mamifanttia ja söpöä karvaista minifanttia Australiaan, jossa se vähäkin juonellinen järki tipahtaa kuin ruusupidike elefantin pään päältä. Ei enkkutekstejä, joten piti seurata barnababa-matkaa ihan spontaanisti reagoiden joko nauraen surkealle englannille tai odottaen vaivaantuneena, että jotain kivaa tapahtuu. Yllätys: oikein mitään kivaa leffassa ei tapahdu noin puoleen tuntiin. Alun idyllimenon jälkeen touhu on epärealistista ja tylsää sekoilua, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Välikommentti: Onneksi Olkoon muuten leffan warettajille jotka ovat käytännössä ainoita leffan nähneitä tähän mennessä: you know who you are. Elokuvasta EI ole olemassakaan virallista DVD:tä, vain pätkitty/raiskattu honkkari-VCD(enkkuteksteillä) ja pätkimätön thai-VCD ilman enkkutekstejä. Itse hankin tietämättäni kusetus-DVD:n, joka toimii juuri ja juuri. Kunnon plattaa voi joutua odottamaan parisen kuukautta. Jos joku siis väittää nähneensä leffan, hän on mitä todennäköisimmin warepelle tai kusetettu kuten allekirjoittanut. Jos hän on nähnyt leffan enkkuteksteillä, hän on warettanut pätkityn honkkariversion. Kiitos kun luitte moralisointini.
Miksikö katsoin leffan, jos sen eka puolituntinen oli mälsä. No, pakko kai olla rehellinen. Tony Jaa on tämän hetken kovin jätkä 12-0 toimintaelokuvissa millään mantereella. Sano kolme(3) vaikeinta kuviteltavissa olevaa kungfu-temppua niin tyyppi tekee ne yhdessä kohtauksessa putkeen. Pudota jätkä 8 metrin korkeudesta selkä edellä katuun ja katso kuka nousee -> Tony Jaa nousee ja tirvaisee sinua nekkuun viidellätoista kyynärpääiskulla niin ettet ehdi nähdä mitä tapahtui. Lähetä neljä 200-kiloista hormonirottaa miehen kimppuun, niin nämä palaavat 150:n gramman paloina ja marinoituna karpalokastikkeessa. Kuvittele elokuvahistorian näyttävin yhdellä otoksella kuvattu kohtaus ja kerro se kymmenellä -> Tony Jaa pistää vielä paremmaksi.
Toisin sanoen: elokuva on niin uskomatonta action-tykitystä alun perseilyjen jälkeen, että vaikka alkuosan olisi ohjannut Uwe Boll happokokkeleissa kuvaten kääpiöitä hakkaamassa toisiaan vessaharjoilla, niin se OLISI ollut sen arvoista.
Spoilaaminen on rumaa, mutta sanotaan että Tony Jaa on kuin luonnonvoima, joka kostaa pahoille luontoa välineellistäville kapitalistipaskiaisille rotuun ja sukupuoleen katsomatta lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla, millä ihmiselle voi aiheuttaa fyysistä vahinkoa. Ei siis lastenkamaa, itse asiassa epäilen että leffaa julakistaan Suomessa pätkimättömänä kaikilla herkuilla vuoteen 3000 mennessä. Seuraavana 4 leffan mieleenjäävintä kohtausta:
1: Kuten sanottu, leffan ekan puolituntisen aikana on vain yksi actionkohtaus, jossa yhdistyy Heidi Hautalan ruokapolitiikka ja Al-Qaidan metodit. Heti perään ajellaan vähän urheilumoottoriveneillä ja räjäytellään puoli Bangkokia, hohhoijaa. Eipä niistä siis sen enempää. Puolivälissä todellinen namuttelu alkaa, kun Tonppa päättää pistää 20+ skeittipojan jengin pakettiin. Kohtaus tapahtuu varastossa, jossa Tonppa pääsee jälleen omistamaan hyppimällä autojen yli telemark-tyylillä potkaisten samalla skeittipojilta rintakehät lunastuskuntoon, juoksemalla seiniä pitkin hyppypotkuihin, pieksämällä skeittipoikia(ei kai tykkää niistä) polvihyppypotkuilla kulkusille ja nuijimalla BMX-dorkia loisteputkilla ihan muuten vaan. Hurjin otos näyttää Tonpan juoksevan kahden verkon välissä YLÖS juosten seinää pitkin kuin hämähäkkimies, ilman vaijereita. Eikun ehkä hurjin otos onkin Tonpan USKOMATON hyppy käsilläseisontaan kolmen metrin päästä betoniseinän viereen! Jackie Chan pyörittelee varmaan päätään siinä missä muutkin, ei tuollainen ole inhimillistä touhua. Edes Jaakolle parhaina päivinään.
2: Luvassa elokuvahistorian kiistatta uskomattomin yksittäinen otos, vapise Orson Welles! Tonppa meinaa käydä vierailulla pahisten ravintolassa. Kameramies seuraa videopelityliin selän takaa, kun Tonppa pieksää sakkia nousten kierreportaita ylös kuin Baabelin tornia heitellen sakkia jopa kymmenen metrin korkeudesta parkettiin! Ruukut, patsaat, seinät, jopa posliinilavuaari hajoavat pahisten naamoihin kerta toisensa jälkeen ja kamera seuraa, ja seuraa, ja seuraa. Kohtausta voitiin kuvata vain pari kertaa päivässä, ja jos yksikin otos meni kusiksi, eikun alusta. EI helvetti...
3: Seuraava action-spektaakkeli nähdään buddhatemppelissä, jossa Tonppa ottaa mittaa 10 sentin vesilätäkössä kolmesta eri lajien huipputaitajasta. Ensin tulee vastaan capoeirataistelija, joka viettää aikaa yhtä paljon käsillään kuin jaloillaan ja potkii mitä eriskummallisimmista asennoista. Ehdottomasti leffan koreografinen kaksintaisteluelämys. Sitten otetaan erää salamannopean wushumiekkailijan kanssa, joka saa kauniisti nekkuun muay thai-pampulakepeistä, jotta saadaan elokuva jatkumaan. Yllätys: kolmas setä on noin kolmemetrinen jättiläinen, joka örisee kuin murmeli ja heittelee Tonppaa kuin räsynukkea! En ehkä kuulosta kohtauksesta kovin innostuneelta, mutta jo tämä pieksää valtaosan väehmmistä mättöleffoista ja kohtauksessa on monimutkaisinta kaksintaistelukoreografiaa koko leffassa, mikä on upea juttu.
4: Sitten päästään itse pääasiaan, kun Tony ottaa pikkufantin messiin ja lähtee pistämään loput (noin 200+) pahaa poikaa poikki ja pinoon. Kunnon Trinity-menoa, prkl! Pian selviää (spoileri: mamifantti on pistetty lihoiksi ja luuranko asetettu söpösti koristeeksi pääpahiksen temppeliin) että pahismami on tosi paha mami ja kaikkia pahoja pitää lyödä nekkuun mamin ohella. Tonppa fiilistelee pari minsaa ottaen pahiksilta osumaa kuin jauhosäkki, kunnes joku tirvaisee Tonppaa puukolla munuaisiin: siitä alkaa vuosisadan grapling-show! Ukkoa alkaa valua sisään kuin hanasta ja Tony Jaa tekee jokaikisen kuviteltavissa olevan ranne/nilkka/käsivarsi/olkapäälukon maailmassa loppuun asti. Kohtaus on niin kuumaa kamaa, että kaiken rutinan ja huutamisen keskellä on mahdotonta olla nauramatta niin että räkä roiskuu! Ykkösluokan viihdettä! Siitä päästään sitten ottamaan duelia edellisen kohtauksen jättisedän kanssa USKOMATTOMALLA kontaktilla! Kun Tonppa on ottanut tarpeeksi osumaa, pahistäti nostaa sankarimme pillistä ilmaan ja kolme vielä isompaa setää tulee jatkamaa leipomista! Enpä kerro lopusta sen enempää, kuin että mamifantin reisiluut tulevat vielä hyvään käyttöön...
Mitäkö mieltä olin leffasta? Tämän jälkeen en paskannakaan jenkki-actionin suuntaan moneen kuukauteen, sen verran totaalisesti omistava näytös Tom Yum Goong oli aivan puhtaasti ja nimenomaan silkan actioninsa ansiosta. Leffan loput 40 minuuttia olivat yhtenäistä action-orgasmia, jota ei tällä hetkellä voi kuvitellakaan muun kuin nimeomaan Tony Jaan toimesta. Muista leffan ansioista en välittäisi kamalasti keskustella, tuntui kuin raina kaipaisi draamapuolelle ihan oman ohjaajansa samalla kun wanha kunnon Pinkayew voisi keskittyä vääntämään 2000-luvun uskomattomimpia actionkohtauksia ihan omassa rauhassaan.
Tom Yum Goong ei ehkä omaa samaa first-timer arvoa kuin legendaarinen Ong Bak toistaen monia temppuja(puhumattakaan Tony Jaasta), mutta on monipuolisempi ja tunnelmaltaan omalaatuisempi elokuva. Eikä niitä naruja ole käytetty, jos joku sellaisesta välittää. Tony Jaan mielipuoliseen vihaan on mahdotonta olla eläytymättä, leffan energia suorastaan pursuaa katsojan aivokuorelle muuttaen tämän standardit elokuva-actionin suhteen lopullisesti. Tervetuloa Jackien Chanin, Bruce Leen, Jet Li:n, Sammon ja Donnie Yenin joukkoon, Tony Jaa. Tervemenoa engalnnikielen kursseille, kunhan pysyt helvetin kaukana jenkkileffoista, mitkä vain ryvettävät uskomattomat kykysi harakoille. Kiitos ja hyvää huomenta, Bangkok.
Tony Jaan yhden miehen hämähäkkimiesnäytöksen jälkeen olen actionpuolella korkeintaan kiinnostunut honkkarisuosikeistani tai Luc Bessonin Banlieue 13:sta, jossa parkourin(sedät juoksee portaissa ja katoilla tehden akrobaattikikkoja, kuten nelosen mainoskatkoilla) kehittäjä David Belle omistelee 73:n minuutin ajan pahoja setiä ranskalaisten stuntmiesten suosiollisella avustuksella. Elävä Persian Prinssi? Todellakin.
Oliko Tom Yum Goong sitten vuoden paras actionpätkä? Please.
Sain katsottua sittenkin Tom Yum Goongin kakalta DVD:ltä, vaikka ääni pätkiikin pahemman kerran ja kuva leikkasi muutamassa kohden kokonaan kiinni. Kokonaisuutena leffan kyllä pystyi siis jotenkin katsomaan, mutta pistin silti refund-pyynnön myyjälle eBayhin pahasti perseillystä DVD:stä ja tilasin pätkimättömän thai-VCD:n ilman enkkusubeja.
Tom Yum Goong on siis Ong Bakin "jatko-osa", jossa pääpointtina on käytännössä se, että Tony Jaa (aka Phanom Yeerum) lähtee Australiaan etsimään salakuljettajien kaappamia norsuja, jotka ovat olleet Tonpan "perheystäviä" kakarasta saakka. Luvassa on infantiilia sekoilua poliisin, salakuljettajapahisten ja aivan hirveää kreolienglantia mongertavien kaakkois-aasialaisten ekstrojen täyttäessä valkokangasminuutteja ja saadessa länsimaisen MTV-sukupolven katsojan repimään rasvaisia hiuksia päästään..
Leffan alku on kuin Avara Luonto-sarjan Thaimaa-jaksosta, jossa lähetystään idyllisesti ihmisen suhdetta paikalliseen pyhään eläimeen: aasiannorsuun(liekö sitten oikea termi). Sitten elefantit kidnapataan paikallisilla messuilla veks ja sankarimme lähtee etsimään mamifanttia ja söpöä karvaista minifanttia Australiaan, jossa se vähäkin juonellinen järki tipahtaa kuin ruusupidike elefantin pään päältä. Ei enkkutekstejä, joten piti seurata barnababa-matkaa ihan spontaanisti reagoiden joko nauraen surkealle englannille tai odottaen vaivaantuneena, että jotain kivaa tapahtuu. Yllätys: oikein mitään kivaa leffassa ei tapahdu noin puoleen tuntiin. Alun idyllimenon jälkeen touhu on epärealistista ja tylsää sekoilua, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Välikommentti: Onneksi Olkoon muuten leffan warettajille jotka ovat käytännössä ainoita leffan nähneitä tähän mennessä: you know who you are. Elokuvasta EI ole olemassakaan virallista DVD:tä, vain pätkitty/raiskattu honkkari-VCD(enkkuteksteillä) ja pätkimätön thai-VCD ilman enkkutekstejä. Itse hankin tietämättäni kusetus-DVD:n, joka toimii juuri ja juuri. Kunnon plattaa voi joutua odottamaan parisen kuukautta. Jos joku siis väittää nähneensä leffan, hän on mitä todennäköisimmin warepelle tai kusetettu kuten allekirjoittanut. Jos hän on nähnyt leffan enkkuteksteillä, hän on warettanut pätkityn honkkariversion. Kiitos kun luitte moralisointini.
Miksikö katsoin leffan, jos sen eka puolituntinen oli mälsä. No, pakko kai olla rehellinen. Tony Jaa on tämän hetken kovin jätkä 12-0 toimintaelokuvissa millään mantereella. Sano kolme(3) vaikeinta kuviteltavissa olevaa kungfu-temppua niin tyyppi tekee ne yhdessä kohtauksessa putkeen. Pudota jätkä 8 metrin korkeudesta selkä edellä katuun ja katso kuka nousee -> Tony Jaa nousee ja tirvaisee sinua nekkuun viidellätoista kyynärpääiskulla niin ettet ehdi nähdä mitä tapahtui. Lähetä neljä 200-kiloista hormonirottaa miehen kimppuun, niin nämä palaavat 150:n gramman paloina ja marinoituna karpalokastikkeessa. Kuvittele elokuvahistorian näyttävin yhdellä otoksella kuvattu kohtaus ja kerro se kymmenellä -> Tony Jaa pistää vielä paremmaksi.
Toisin sanoen: elokuva on niin uskomatonta action-tykitystä alun perseilyjen jälkeen, että vaikka alkuosan olisi ohjannut Uwe Boll happokokkeleissa kuvaten kääpiöitä hakkaamassa toisiaan vessaharjoilla, niin se OLISI ollut sen arvoista.
Spoilaaminen on rumaa, mutta sanotaan että Tony Jaa on kuin luonnonvoima, joka kostaa pahoille luontoa välineellistäville kapitalistipaskiaisille rotuun ja sukupuoleen katsomatta lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla, millä ihmiselle voi aiheuttaa fyysistä vahinkoa. Ei siis lastenkamaa, itse asiassa epäilen että leffaa julakistaan Suomessa pätkimättömänä kaikilla herkuilla vuoteen 3000 mennessä. Seuraavana 4 leffan mieleenjäävintä kohtausta:
1: Kuten sanottu, leffan ekan puolituntisen aikana on vain yksi actionkohtaus, jossa yhdistyy Heidi Hautalan ruokapolitiikka ja Al-Qaidan metodit. Heti perään ajellaan vähän urheilumoottoriveneillä ja räjäytellään puoli Bangkokia, hohhoijaa. Eipä niistä siis sen enempää. Puolivälissä todellinen namuttelu alkaa, kun Tonppa päättää pistää 20+ skeittipojan jengin pakettiin. Kohtaus tapahtuu varastossa, jossa Tonppa pääsee jälleen omistamaan hyppimällä autojen yli telemark-tyylillä potkaisten samalla skeittipojilta rintakehät lunastuskuntoon, juoksemalla seiniä pitkin hyppypotkuihin, pieksämällä skeittipoikia(ei kai tykkää niistä) polvihyppypotkuilla kulkusille ja nuijimalla BMX-dorkia loisteputkilla ihan muuten vaan. Hurjin otos näyttää Tonpan juoksevan kahden verkon välissä YLÖS juosten seinää pitkin kuin hämähäkkimies, ilman vaijereita. Eikun ehkä hurjin otos onkin Tonpan USKOMATON hyppy käsilläseisontaan kolmen metrin päästä betoniseinän viereen! Jackie Chan pyörittelee varmaan päätään siinä missä muutkin, ei tuollainen ole inhimillistä touhua. Edes Jaakolle parhaina päivinään.
2: Luvassa elokuvahistorian kiistatta uskomattomin yksittäinen otos, vapise Orson Welles! Tonppa meinaa käydä vierailulla pahisten ravintolassa. Kameramies seuraa videopelityliin selän takaa, kun Tonppa pieksää sakkia nousten kierreportaita ylös kuin Baabelin tornia heitellen sakkia jopa kymmenen metrin korkeudesta parkettiin! Ruukut, patsaat, seinät, jopa posliinilavuaari hajoavat pahisten naamoihin kerta toisensa jälkeen ja kamera seuraa, ja seuraa, ja seuraa. Kohtausta voitiin kuvata vain pari kertaa päivässä, ja jos yksikin otos meni kusiksi, eikun alusta. EI helvetti...
3: Seuraava action-spektaakkeli nähdään buddhatemppelissä, jossa Tonppa ottaa mittaa 10 sentin vesilätäkössä kolmesta eri lajien huipputaitajasta. Ensin tulee vastaan capoeirataistelija, joka viettää aikaa yhtä paljon käsillään kuin jaloillaan ja potkii mitä eriskummallisimmista asennoista. Ehdottomasti leffan koreografinen kaksintaisteluelämys. Sitten otetaan erää salamannopean wushumiekkailijan kanssa, joka saa kauniisti nekkuun muay thai-pampulakepeistä, jotta saadaan elokuva jatkumaan. Yllätys: kolmas setä on noin kolmemetrinen jättiläinen, joka örisee kuin murmeli ja heittelee Tonppaa kuin räsynukkea! En ehkä kuulosta kohtauksesta kovin innostuneelta, mutta jo tämä pieksää valtaosan väehmmistä mättöleffoista ja kohtauksessa on monimutkaisinta kaksintaistelukoreografiaa koko leffassa, mikä on upea juttu.
4: Sitten päästään itse pääasiaan, kun Tony ottaa pikkufantin messiin ja lähtee pistämään loput (noin 200+) pahaa poikaa poikki ja pinoon. Kunnon Trinity-menoa, prkl! Pian selviää (spoileri: mamifantti on pistetty lihoiksi ja luuranko asetettu söpösti koristeeksi pääpahiksen temppeliin) että pahismami on tosi paha mami ja kaikkia pahoja pitää lyödä nekkuun mamin ohella. Tonppa fiilistelee pari minsaa ottaen pahiksilta osumaa kuin jauhosäkki, kunnes joku tirvaisee Tonppaa puukolla munuaisiin: siitä alkaa vuosisadan grapling-show! Ukkoa alkaa valua sisään kuin hanasta ja Tony Jaa tekee jokaikisen kuviteltavissa olevan ranne/nilkka/käsivarsi/olkapäälukon maailmassa loppuun asti. Kohtaus on niin kuumaa kamaa, että kaiken rutinan ja huutamisen keskellä on mahdotonta olla nauramatta niin että räkä roiskuu! Ykkösluokan viihdettä! Siitä päästään sitten ottamaan duelia edellisen kohtauksen jättisedän kanssa USKOMATTOMALLA kontaktilla! Kun Tonppa on ottanut tarpeeksi osumaa, pahistäti nostaa sankarimme pillistä ilmaan ja kolme vielä isompaa setää tulee jatkamaa leipomista! Enpä kerro lopusta sen enempää, kuin että mamifantin reisiluut tulevat vielä hyvään käyttöön...
Mitäkö mieltä olin leffasta? Tämän jälkeen en paskannakaan jenkki-actionin suuntaan moneen kuukauteen, sen verran totaalisesti omistava näytös Tom Yum Goong oli aivan puhtaasti ja nimenomaan silkan actioninsa ansiosta. Leffan loput 40 minuuttia olivat yhtenäistä action-orgasmia, jota ei tällä hetkellä voi kuvitellakaan muun kuin nimeomaan Tony Jaan toimesta. Muista leffan ansioista en välittäisi kamalasti keskustella, tuntui kuin raina kaipaisi draamapuolelle ihan oman ohjaajansa samalla kun wanha kunnon Pinkayew voisi keskittyä vääntämään 2000-luvun uskomattomimpia actionkohtauksia ihan omassa rauhassaan.
Tom Yum Goong ei ehkä omaa samaa first-timer arvoa kuin legendaarinen Ong Bak toistaen monia temppuja(puhumattakaan Tony Jaasta), mutta on monipuolisempi ja tunnelmaltaan omalaatuisempi elokuva. Eikä niitä naruja ole käytetty, jos joku sellaisesta välittää. Tony Jaan mielipuoliseen vihaan on mahdotonta olla eläytymättä, leffan energia suorastaan pursuaa katsojan aivokuorelle muuttaen tämän standardit elokuva-actionin suhteen lopullisesti. Tervetuloa Jackien Chanin, Bruce Leen, Jet Li:n, Sammon ja Donnie Yenin joukkoon, Tony Jaa. Tervemenoa engalnnikielen kursseille, kunhan pysyt helvetin kaukana jenkkileffoista, mitkä vain ryvettävät uskomattomat kykysi harakoille. Kiitos ja hyvää huomenta, Bangkok.
Tony Jaan yhden miehen hämähäkkimiesnäytöksen jälkeen olen actionpuolella korkeintaan kiinnostunut honkkarisuosikeistani tai Luc Bessonin Banlieue 13:sta, jossa parkourin(sedät juoksee portaissa ja katoilla tehden akrobaattikikkoja, kuten nelosen mainoskatkoilla) kehittäjä David Belle omistelee 73:n minuutin ajan pahoja setiä ranskalaisten stuntmiesten suosiollisella avustuksella. Elävä Persian Prinssi? Todellakin.
Oliko Tom Yum Goong sitten vuoden paras actionpätkä? Please.
