Jaakko Herrasen blogi
Musiikkipelien aikakausi bileiden keskiössä taitaa olla ainakin hetkellisesti ohi, mutta Ubisoft jaksaa silti yrittää pitää genren hengissä. Tällä kertaa ei siis juoda kaljaa ja rämpytellä muovikitaraa, vaan opetellaan soittamaan ihan aikuisten oikeasti ja selvinpäin Rocksmith+ -palvelun suosiollisella avustuksella – tämähän ei ole siis peli laisinkaan.
Pitkä ja kuoppainen tie kitarasankariksi, tai edes nuotiorämpyttäjäksi
Musapelien tai oikeastaan muovisoitinten historiani ulottuu aina sen alkuhämäriin PlayStation 2:n ja Guitar Heron aikakaudelle. Siitä siirryttiin luonnollisena jatkumona Harmonixin mestarillisen Rock Bandin äärelle – kyllä, myös sen yli 100 nappia sisältävän Mad Catzin hirviökitaran kaulan varteen. Alkuperäistä Rocksmithiäkin tuli kokeiltua jonkin verran kun sen KonsoliFIN-historiani alkuhämärissä haalin itselleni oikean Les Paulin kera. Intoa ja halua oppia siis on, siksipä siis ihan oikeaan soittamiseen kannustavan Rocksmith+ -palvelun pitäisi sopia allekirjoittaneelle kuin hanska käteen. Mutta kun.
Lähtötilanne on kaikesta treenistä huolimatta edelleen se, että hallitsen muutaman otteen ja osaan rämpytellä niitä todella, todella auttavasti – en edes humalaisen nuotiokitaroinnin vertaa. Nyt tulisi kuitenkin vihdoin kymmenisen vuotta sitten ostamalleni ja sittemmin sisustuselementiksi jämähtäneelle akustiselle kitaralle käyttöä, sillä Rocksmith+ rummuttaa mainoshypeissään, että minkään sorttisia pelikonsoleita, kaapeleita tai muita vimpaimia ei soiton opetteluun tarvita. Huh huh, tämähän on aivan uskomatonta ja ensi kesänä olen kaikkien Oulun puistopippaloiden vetonaula – ainakin ne olennaisimmat Oasiksen, Juicen ja Leevin veisuthan ovat nimittäin siihen mennessä jo hyvinkin hallussa. Mutta kun.
[[{"fid":"90987","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Kaikki käynnistyy lupaavasti: Ubisoftilta tipahtaa kolme kuukautta Rocksmith+ -jäsenyyttä ja 5000 kappaleen biisikirjasto on vapaasti koluttavissa soittajansa osaamistasoon sopeutuvan oppimiskäyrän kera. Applen leiriin siirryttyäni heitän uudenkarheaan iPhone 13 -luuriini App Storesta löytyvän sovelluksen ja pienen säädön jälkeen saan homman niin sanotusti skulaamaan. Ystävällinen naisoletettu kertoo mukavan simppelisti toteutetulla tutoriaalivideolla ne tärkeimmät niksit ja sitten vain omia suosikkikappaleita soittelemaan.
Päivä 1
Ensimmäinen tunnin sessio lupaa hyvää ja kohoan kohtuullisen pienellä vaivalla kolmannelle levelille. Tilille napsahtaa jotain visuaalista sälää, mitä voi hyödyntää PC-sovelluksen käyttöliittymässä jos näin haluaa. Olen ylpeä, sillä huomaan jo näin nopealla aikataululla, että tekoäly lisää nopeutta ja vaatii lisää näppäilyjä. Puhelinsovelluskin kuuntelee taatusti kamalaa rämpyttelyäni mielenkiinnolla, mutta samalla niin ihanan myötämielisesti. Myös hiljalleen pölystä puhdistuva kitaranakin pysyy sovelluksen avulla helposti vireessä. Päätän ottaa tavaksi jatkaa soittamista päivittäin vähintään vartin verran, tällöinhän kitarasankariksi etenee lähes huomaamatta vain jokusessa kuukaudessa.
[[{"fid":"90988","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Päivä 2
Toinen päivä etenee yhtä mukavissa merkeissä ja motivaatio on kohdillaan: tämähän oikeasti toimii ja koen oppivani kokoajan jotain lisää. Eksyn kahlailemaan valtavaa musakirjastoa, toivossani löytää sieltä ne The Curet, The Beatlesit ja Oasikset, ehkäpä Leevi and the Leavingsit ja Maija Vilkkumaatkin! Hieman hämilläni joudun toteamaan, että ainut mikä mainituista oli kokoelmissa läsnä, oli The Cure vuoden 2011 Bestival Live -taltioinnillaan. Höh. No, soittelen Assassin's Creed kakkosesta tuttua Ezion teemaa ja Unkarin kansallishymniä nostattaakseni fiilistä ja lopetan sessiot tällä kertaa kohtuullisen lyhyeen.
[[{"fid":"90989","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Päivä 3
Saapuu päivä kolme. Appi hakee Steve Jobsin tapaan säntillisesti uuden version App Storesta ja saattoipa päivittyä PC-sovelluskin tällä käynnistyskerralla, en ole varma. Olen päättänyt nostaa leveleitä ja ottaa soittoon mukaan ensimmäiset hieman haastavammat otteet. Homma tyssää siihen, että puhelinsovellus ei enää saa yhteyttä tietokoneeseen, ei vaikka kaikki vaadittavat asetukset ovat kunnossa. Tarkistan olevani edelleen kirjautuneena kumpaisessakin, ja että laitteet ovat edelleen samassa langattomassa verkossa kiinni. Käynnistän kaiken uudelleen, PC:n ja omenapuhelimenkin – viimeksi mainitun ehkä ensimmäistä kertaa puolen vuoden taipaleellaan. Edelleen "Connection Error. We're unable to connect to Rocksmith+" -notifikaatio.
[[{"fid":"90986","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Viikot 2 ja 3
Otan yhteyttä Ubisoftin foorumin kautta, toiveenani löytää ongelmiin ratkaisu. Muutama muukin painiskelee ongelman kanssa yhdessä tukihenkilön kanssa. Keissi julistetaan nopeasti ratkaistuksi ja bugitiketti suljetaan. Mutta ei, tietokone ja puhelinsovellus eivät allekirjoittaneella edelleenkään juttele keskenään, vihaavat suorastaan toisiaan. Mistä tämä kaikki oikein kumpuaa? Odotan pari päivää ja tarkistan tukifoorumin muuttumattoman tilanteen. Käyn katsomassa iPhonen App Storesta arvosteluja huomaten useampiakin närkästyneitä yhden tähden arvosteluja muun muassa otsikoilla "Wifi Network Error, App Won't Function", "Won't Work", "Unable to connect to local network" sekä "Not working". Tavallaan on helpottavaa huomata, että kohtalotovereitakin on – ehkäpä maailma menetti heissä uskomattomia kitaravirtuooseja. Mutta toisaalta taas ei ole järin helpottavaa huomata, että tästä on nyt vierähtänyt reilu kuukausi ja alla on surkuhupaisat kaksi treenisessiota. Eipä sitten soitella, jumalauta sentään, kun sen aiemman Rocksmith-version Les Paulin ja kaapelinkin ehdin myydä kaverille pilkkahintaan.
Ehkäpä hautaan kitarasankarin haaveeni tämän hiljalleen unohtuvan Rocksmith+-jäsenyyden mukana. Onneksi Rock Band 3 on edelleen Xbox 360:n kovalevyllä odottamassa ja konsoliin luotettavasti piuhalla yhdistettävät muoviset rummut, kitarat ja jopa koskettimet nätisti pölyttymässä olohuoneen nurkassa. Luotan niihin ja soittaminenkin on hauskaa.
Tämä oli tällainen tarina.
Lue juttu sivustolla...
Musiikkipelien aikakausi bileiden keskiössä taitaa olla ainakin hetkellisesti ohi, mutta Ubisoft jaksaa silti yrittää pitää genren hengissä. Tällä kertaa ei siis juoda kaljaa ja rämpytellä muovikitaraa, vaan opetellaan soittamaan ihan aikuisten oikeasti ja selvinpäin Rocksmith+ -palvelun suosiollisella avustuksella – tämähän ei ole siis peli laisinkaan.
Pitkä ja kuoppainen tie kitarasankariksi, tai edes nuotiorämpyttäjäksi
Musapelien tai oikeastaan muovisoitinten historiani ulottuu aina sen alkuhämäriin PlayStation 2:n ja Guitar Heron aikakaudelle. Siitä siirryttiin luonnollisena jatkumona Harmonixin mestarillisen Rock Bandin äärelle – kyllä, myös sen yli 100 nappia sisältävän Mad Catzin hirviökitaran kaulan varteen. Alkuperäistä Rocksmithiäkin tuli kokeiltua jonkin verran kun sen KonsoliFIN-historiani alkuhämärissä haalin itselleni oikean Les Paulin kera. Intoa ja halua oppia siis on, siksipä siis ihan oikeaan soittamiseen kannustavan Rocksmith+ -palvelun pitäisi sopia allekirjoittaneelle kuin hanska käteen. Mutta kun.
Lähtötilanne on kaikesta treenistä huolimatta edelleen se, että hallitsen muutaman otteen ja osaan rämpytellä niitä todella, todella auttavasti – en edes humalaisen nuotiokitaroinnin vertaa. Nyt tulisi kuitenkin vihdoin kymmenisen vuotta sitten ostamalleni ja sittemmin sisustuselementiksi jämähtäneelle akustiselle kitaralle käyttöä, sillä Rocksmith+ rummuttaa mainoshypeissään, että minkään sorttisia pelikonsoleita, kaapeleita tai muita vimpaimia ei soiton opetteluun tarvita. Huh huh, tämähän on aivan uskomatonta ja ensi kesänä olen kaikkien Oulun puistopippaloiden vetonaula – ainakin ne olennaisimmat Oasiksen, Juicen ja Leevin veisuthan ovat nimittäin siihen mennessä jo hyvinkin hallussa. Mutta kun.
[[{"fid":"90987","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Kaikki käynnistyy lupaavasti: Ubisoftilta tipahtaa kolme kuukautta Rocksmith+ -jäsenyyttä ja 5000 kappaleen biisikirjasto on vapaasti koluttavissa soittajansa osaamistasoon sopeutuvan oppimiskäyrän kera. Applen leiriin siirryttyäni heitän uudenkarheaan iPhone 13 -luuriini App Storesta löytyvän sovelluksen ja pienen säädön jälkeen saan homman niin sanotusti skulaamaan. Ystävällinen naisoletettu kertoo mukavan simppelisti toteutetulla tutoriaalivideolla ne tärkeimmät niksit ja sitten vain omia suosikkikappaleita soittelemaan.
Päivä 1
Ensimmäinen tunnin sessio lupaa hyvää ja kohoan kohtuullisen pienellä vaivalla kolmannelle levelille. Tilille napsahtaa jotain visuaalista sälää, mitä voi hyödyntää PC-sovelluksen käyttöliittymässä jos näin haluaa. Olen ylpeä, sillä huomaan jo näin nopealla aikataululla, että tekoäly lisää nopeutta ja vaatii lisää näppäilyjä. Puhelinsovelluskin kuuntelee taatusti kamalaa rämpyttelyäni mielenkiinnolla, mutta samalla niin ihanan myötämielisesti. Myös hiljalleen pölystä puhdistuva kitaranakin pysyy sovelluksen avulla helposti vireessä. Päätän ottaa tavaksi jatkaa soittamista päivittäin vähintään vartin verran, tällöinhän kitarasankariksi etenee lähes huomaamatta vain jokusessa kuukaudessa.
[[{"fid":"90988","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Päivä 2
Toinen päivä etenee yhtä mukavissa merkeissä ja motivaatio on kohdillaan: tämähän oikeasti toimii ja koen oppivani kokoajan jotain lisää. Eksyn kahlailemaan valtavaa musakirjastoa, toivossani löytää sieltä ne The Curet, The Beatlesit ja Oasikset, ehkäpä Leevi and the Leavingsit ja Maija Vilkkumaatkin! Hieman hämilläni joudun toteamaan, että ainut mikä mainituista oli kokoelmissa läsnä, oli The Cure vuoden 2011 Bestival Live -taltioinnillaan. Höh. No, soittelen Assassin's Creed kakkosesta tuttua Ezion teemaa ja Unkarin kansallishymniä nostattaakseni fiilistä ja lopetan sessiot tällä kertaa kohtuullisen lyhyeen.
[[{"fid":"90989","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Päivä 3
Saapuu päivä kolme. Appi hakee Steve Jobsin tapaan säntillisesti uuden version App Storesta ja saattoipa päivittyä PC-sovelluskin tällä käynnistyskerralla, en ole varma. Olen päättänyt nostaa leveleitä ja ottaa soittoon mukaan ensimmäiset hieman haastavammat otteet. Homma tyssää siihen, että puhelinsovellus ei enää saa yhteyttä tietokoneeseen, ei vaikka kaikki vaadittavat asetukset ovat kunnossa. Tarkistan olevani edelleen kirjautuneena kumpaisessakin, ja että laitteet ovat edelleen samassa langattomassa verkossa kiinni. Käynnistän kaiken uudelleen, PC:n ja omenapuhelimenkin – viimeksi mainitun ehkä ensimmäistä kertaa puolen vuoden taipaleellaan. Edelleen "Connection Error. We're unable to connect to Rocksmith+" -notifikaatio.
[[{"fid":"90986","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Viikot 2 ja 3
Otan yhteyttä Ubisoftin foorumin kautta, toiveenani löytää ongelmiin ratkaisu. Muutama muukin painiskelee ongelman kanssa yhdessä tukihenkilön kanssa. Keissi julistetaan nopeasti ratkaistuksi ja bugitiketti suljetaan. Mutta ei, tietokone ja puhelinsovellus eivät allekirjoittaneella edelleenkään juttele keskenään, vihaavat suorastaan toisiaan. Mistä tämä kaikki oikein kumpuaa? Odotan pari päivää ja tarkistan tukifoorumin muuttumattoman tilanteen. Käyn katsomassa iPhonen App Storesta arvosteluja huomaten useampiakin närkästyneitä yhden tähden arvosteluja muun muassa otsikoilla "Wifi Network Error, App Won't Function", "Won't Work", "Unable to connect to local network" sekä "Not working". Tavallaan on helpottavaa huomata, että kohtalotovereitakin on – ehkäpä maailma menetti heissä uskomattomia kitaravirtuooseja. Mutta toisaalta taas ei ole järin helpottavaa huomata, että tästä on nyt vierähtänyt reilu kuukausi ja alla on surkuhupaisat kaksi treenisessiota. Eipä sitten soitella, jumalauta sentään, kun sen aiemman Rocksmith-version Les Paulin ja kaapelinkin ehdin myydä kaverille pilkkahintaan.
Ehkäpä hautaan kitarasankarin haaveeni tämän hiljalleen unohtuvan Rocksmith+-jäsenyyden mukana. Onneksi Rock Band 3 on edelleen Xbox 360:n kovalevyllä odottamassa ja konsoliin luotettavasti piuhalla yhdistettävät muoviset rummut, kitarat ja jopa koskettimet nätisti pölyttymässä olohuoneen nurkassa. Luotan niihin ja soittaminenkin on hauskaa.
Tämä oli tällainen tarina.
Lue juttu sivustolla...