Vastaus: Unohtumattomimmat ja mieleenpainuvat pelikohtaukset
Tässä pari:
Muistan kun pelasin Contra 3:ea kavereiden kanssa Super Nintendo aikoina. Se peli oli kyllä rautaa, joka kentässä oli joku yllätys joka pisti pasmat sekaisin. Erityisesti se jättiläis cyborgi joka tuli seinän läpi ja alkoi sylkeä tulta niskaasi.
Tai se pommi kone joka pommittaa koko kaupungin palavaksi infernoksi ja sinun pitää edetä liekkimeren yläpuolella väistellen kaasu räjähdyksiä sun muuta. Loistava peli!
Toinen on niiltä ajoilta kun pelasin Metal Gear Solidin demoa PS1:sellä. Vähän nauroin kun kuulin Snaken äänen eka kerran, se oli niiiiiin ylitseampuva silloin!
Sitten etsin kokoajan: "Missäs mun aseet on?" yritin jopa kuristaa, mutta en sitten tajunnut täysin että miten se tapahtuu vaan heitin aina vihollisen niskalenkillä maahan. XD
Lopulta monen kuoleman jälkeen sitten ymmärsin että vihollisia pitää vältellä, olin heti koukussa
Final Fantasy 7 koukutti heti myös, se olikin eka "RPG" peli mitä pelasin. Ohjaus systeemi oli tarpeeksi simppeli että siihen pääsi sisälle ja juoni oli rautaa. Vieläkin muistan kun pääsee Midgarista ulos miten synkät pilvet väistyvät taivaalta ja nurmi rupeaa kukoistamaan, silloin vasta tajusin miten pitkä ja eeppinen peli tulisi olemaan. Sellaista en ollut kokenut ennen FF7:ää.
Resident Evil 1 olikin sitten eka kauhupeli minkä näin. Menin serkun luokse ja hän sitten alkoi pelaamaan kyseistä peliä. Silloin se oli todella pelottava, varsinkin kun oli vilkas mielikuvitus! Mutta samalla peli alkoi kiehtomaan, oli
pakko selvittää miksi kartano oli täynä toinen toistaan kauheimpia hirviöitä. Peli session jälkeen serkun piti tulla saattamaan minua kun ei oikein viittinyt yön pimeinä tunteina kävellä yksin kotia.
Parin vuoden päästä sitten ostin Pleikkarin ja Resident Evil Director's Cutin. Olen ollut sarjan fani siitä lähtien.
Toinen kauhupeli mikä sai sitten polvet taas tutisemaan oli Silent Hill, sama effekti: pelottaa niin perkeleesti, mutta on pakko jatkaa että voisi selvittää miksi kaupungille on näin käynyt! Peli oli niin pelottava että pelasin sitä 10 minuutin pätkissä ja tallensin useasti peläten äkki-kuolema kohtia. XD
Tulee hieman ikävä noita pelonsekaisia tunteita, en ole noiden pelien jälkeen oikein pelännyt pelata mitään kauhu pelejä tai katsoa mitään kauhu leffoja.
PS2:sella sitten muistan kun pelasin ensi kerran Dynasty Warriorsia, oli leuka pudota kun näin ne vihollis laumat mitkä hyökkäsivät kimppuuni. Peli iski heti kuin tuhat salamaa suoraan addiktio keskukseen, kun pääsin pätkimään innoisani tuhatpäistä sota joukkoa. Harmi että DW-sarja polkee paikoillaan nykyään.
Onimusha, oli varmasti eka peli jossa tuli kunnolliset: "WHOA!" elämykset grafiikan takia, peli oli mieletömän kauniin näköinen ja liike oli sulavaa. Sitä melkein olisi voinut luulla elokuvaksi. Mietin alkudemon jälkeen: "Onko tämä vielä CGI:tä?!"
Nojoo, mutta nyt lopetan... Alkaa mennä aika pitkäksi nämä tekstit.
Hienoja lukea näitä hetkiä, tulee ihan omat parhaat hetket mieleen ja muistaa miksi pelaaminen on ollut minulle niin rakas harrastus.