Vaikeuden viehätyksestä

[Poistettu jäsen 17549]

Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn myös, että mitäs mieltä olet, jos itselläsi jäävät legendaariset Soulsborne-pelit tai sen kaltaiset pelit haaveeksi vain, kun olet 60-vuotias tai sitä vanhempi ikämiespeluri? Saattaisiko mieli muuttua asiassa, vai onko vain niin kaukainen ajatus, ettei sen takia ole mieltä pohtia asiaa? Ja vaikka olisikin kaukainen ajatus itselle, niin mites ne pelaajat, joilla tuo tilanne on jo lähempänä näköpiirissä? So not, pelatkoon sitten muita pelejä, kun eivät pysty enää vaativampia pelejä pelaamaan? Onko tuo oikeasti hyvä kuvio noin? Vai olisiko vain oikeudenmukaista, että nuorempana paljon pelaamaansa pelisarjaa ja sen tunnelmaa voisi kuitenkin vanhempanakin kokea, niin halutessaan?

Tämä on kyllä ihana ajatuskuvio pohtia jonkun fiktiivisen Souls-veteraanin vanhoja päiviä, mutta mitä minä olen sivusta Souls-fanien keskustelua seurannut niin yhtä hyvin voidaan ajatella, että osa heistä on sitä mieltä että prkl antaa mennä vaan, vaikeus kuuluu asiaan? Vai ryhtyvätkö vanhemmalla iällä sitten ihan pehmoiksi? Kyllähän iän myötä porukka joutuu tekemään vähän isompia kompromissejakin kuin luopumaan jostain muutamasta hassusta videopelistä Mutta kuten sanoin niin tämä on kyllä oudoin ajatusleikki mihin olen ihan hetkeen ajautunut, vaikka kysymys olikin toiselle käyttäjälle suunnattu. (edit: m_vierimaa osoitti teoriani oikeaksi )

Paljonko maailmassa on AAA-pelejä jotka vaativat tuollaista ihan kunnon panostamista, jotta ne voi läpäistä sellaisina kuin ne on tarkoitettu? Onko niitä enemmän kuin kourallinen? Loput 99% peleistä on sitten jo valmiiksi kaikille avoimia. Ts. minä voin mennä pelikauppaan ja ostaa melkolailla minkä tahansa ison pelin ja tietää, että pääsen sen läpi pienellä opettelulla. Ja sitten on nämä ihan muutama, joihin pitää olla valmiita panostamaan.
Mutta silti tämä viimeinenkin pienenpieni osio pitäisi saada kaikille avoimeksi, koska ....?
En ole vielä tähän päivään ymmärtänyt mikä itseisarvo sillä on, että kaikki yritetään väkisin avata kaikille. Ehkä joku täällä osaa auttaa?
Se että maratonissa maaliin pääsy tai Dark Soulsin läpäiseminen vaatii tuntikausia pohjatyötä on mielestäni ihan selkeä osa pakettia eikä epäreilua ketään kohtaan, saati elitististä.

 

[m_vierimaa]

En kuvitellutkaan että ne jälkikäteen pitäisikään lisätä.

Mutta miksi pelinkehittäjän pitäisi olla fiksu ja reilu kaikkia kohtaan? Ihan samalla tapaa tehdään rallipelisimuja ilman että niihin vaaditaan ridge racer moodia.

Ja vaikka monitehoilla ja kuulokojeen kanssa en ehdikkään väistää enää liukasta tason pahisbossia, niin entä sitten? Vanhana voi muistella sitten niitä nuoruuden loistopäiviä nuorten naisten, vauhdikkaiden autojen ja vaikeiden loppubossien parissa.

Ehkäpä asia onkin toisinpäin, ja juuri vaikeustason ylläpito on saanut Soulsbourne sarjalle kulttimainetta ja nyt monet helpompienkin pelien ystävät haluaisivat päästä sitä siksi kokeilemaan. Ilman vaikeutta peli jäisi tusinasarjaksi muiden joukkoon.

 

[Murdoc]

Minusta on myös hämmentäviä nämä ajatukset, että "jos peli on sinulle liian vaikea niin maailmassa on paljon pelejä joissa vaikeustasoa voi säätää mieleisekseen". No maailmassa on esimerkiksi tasan yksi BB ja jos ei sitä em syistä pysty pelaamaan niin siinä menettää yhden helvetin hienoista pelikokemuksista pelintekijän aivottoman suunnitteluratksisun takia. Tuossa pelissä ainakin itselle oli niin paljon muutakin hienoa, kuin vain haastava vaikeustaso eikä se olisi sitä huonontanut, että sieltä olisi voinut valita tason, jossa bossi ei vaatisi ihan niin montaa iskua kuollakseen ja että itse vastaavasti kestäisi hieman enemmän iskuja.

 

[Ippenator]

En kuvitellutkaan että ne jälkikäteen pitäisikään lisätä.

Mutta miksi pelinkehittäjän pitäisi olla fiksu ja reilu kaikkia kohtaan? Ihan samalla tapaa tehdään rallipelisimuja ilman että niihin vaaditaan ridge racer moodia.

Ehkäpä asia onkin toisinpäin, ja juuri vaikeustason ylläpito on saanut Soulsbourne sarjalle kulttimainetta ja nyt monet helpompienkin pelien ystävät haluaisivat päästä sitä siksi kokeilemaan. Ilman vaikeutta peli jäisi tusinasarjaksi muiden joukkoon.

Ei tietenkään tarvitse olla. Itse kuitenkin toivoisin, että olisivat sitä enemmän tulevaisuudessa. Ja siitähän tässä nyt vain on kyse, että tuodaan mielipiteitä asiaan liittyen esiin. Konsolipelien pelaaminen on loppujen lopuksi niin pirun nuori ilmiö vielä, että vasta pikkuhiljaa aletaan edes tulla siihen asetelmaan, että alkaakin olla todellisia hardcore-pelureitakin vähitellen kolkuttelemassa eläkeiän kynnystä. Ei tätä asiaa ole aidosti edes kohdattu aiemmin. Väitän, että useat pelivalmistajat tulevat tämän entistä useammin ottamaan huomioon tulevien vuosikymmenten aikana. Ja äärimmäisen hyvä, jos niin tapahtuu, eikö olekin? Vai onko se kenties joltakin pois jos niin todellakin tulee tapahtumaan?

 

[m_vierimaa]

No maailmassa on esimerkiksi tasan yksi BB ja jos ei sitä em syistä pysty pelaamaan niin siinä menettää yhden helvetin hienoista pelikokemuksista pelintekijän aivottoman suunnitteluratksisun takia. Tuossa pelissä ainakin itselle oli niin paljon muutakin hienoa, kuin vain haastava vaikeustaso eikä se olisi sitä huonontanut, että sieltä olisi voinut valita tason, jossa bossi ei vaatisi ihan niin montaa iskua kuollakseen ja että itse vastaavasti kestäisi hieman enemmän iskuja.

En ole ihan varma olisiko sarja sittenkään niin suosittu mitä se nyt on ilman vaikeutta. Vaikeus on tämän pelisarjan pihvi.

On helvetin vaikeaa tehdä peli joka on kaikilla mahdollisilla komboilla vaikea, pelaajat kun onnistuvat ne yleensä rikkomaan helposti. Soulsborne on harvoja onnistujia ja jos se tarkoittaa joissakin peleissä liian vaikeita hetkiä (vrt. Demons souls ja dark souls 1 jotka mulla kesken) niin minusta pelisarja on silti ollut sen arvoinen kokemus.

Olisiko se voinut olla vähän helpompi siellä ja täällä? Aivan varmasti, mutta on hankala sanoa kokevatko muut pelaajat samat kohdat vaikeina. Voi olla että joku toiselle helppo kohta oli se, mihin itse kuolin 50 kertaa.

 

[Fabre#4]

Mutta miksi pelinkehittäjän pitäisi olla fiksu ja reilu kaikkia kohtaan? Ihan samalla tapaa tehdään rallipelisimuja ilman että niihin vaaditaan ridge racer moodia.

Ei pelintekijän tarvitse "olla reilu kaikkia kohtaan", jos ei halua. Tosin väitän potentiaalisen ostajakunnan kasvavan aika paljon, jos pelissä on mahdollisuus valita vaikeustaso. Pelit maksavat nykyään 70 euroa kipale, joten peruskuluttajalla ei ole varaa hutiostoihin. Väitän pelivalinnan suuntautuvan helposti johonkin toiseen nimikkeeseen, jos ostohousut jalassa tulee mieleen ajatus "Ai niin tää on se peli, josta kirjoteltiin, että tää on tosi tosi vaikea...".

Rallisimuissakin on muuten vaikeustasot valittavana. Ainakin Dirt Rally-sarja ja muistaakseni myös WRC-sarja tarjoaa tekoälyä vastaan ajettaessa mahdollisuuden valita, kuinka vaikeita tekoälyvastustajia vastaan peli pelaajaa ajattaa. Sama juttu on myös Formuloissa ja esim. Project CARS-peleissä.

 

[m_vierimaa]

Väitän pelivalinnan suuntautuvan helposti johonkin toiseen nimikkeeseen, jos ostohousut jalassa tulee mieleen ajatus "Ai niin tää on se peli, josta kirjoteltiin, että tää on tosi tosi vaikea...".

Se mikä toiselle on kirous, on toiselle houkutus.

Soulsborne pelit ovat kuitenkin myyneet valtavasti ja kahmineet lukuisia palkintoja. Viime kädessä lienee kyse pelinkehittäjän tahtotilasta ja ainakin toistaiseksi peliä on helpotettu lähinnä onlinen kautta kutsuttavien muiden pelaajien avulla.

 

[Gimble]

Vaikein peli miesmuistiin joka ehdottomasti ei sovi kaikille on Phantom Dust. Aikas haastava, mutta samalla niin ihana peli. Ko. helmen voi ladata Xboxin lisäksi Winkkari-tietokoneeseen veloituksetta. Full Controller support. Moninpeli toimii molemmilla alustoilla ilman Live Gold jos kiinnostaa kaverin kanssa matsailla. Valitettavasti muutoin online on tänäpä aika kuolleena.

Phantom Dust - Ilmaista huippuviihdettä vuosien takaa

Nimi: Phantom Dust Alustat: Xbox, Xbox One, Windows 10 Kehittäjä: Microsoft Studios Julkaisija: Microsoft Studios Julkaisupäivä: 23.9.2004 [Re-make 16.05.2017] Moninpeli PvP: Kyllä, 1-4 pelaajaa (FFA & 2 vs 2) Xbox One Win 10 crossplay. Orginaali meni sitten täysin ohi meikäläiseltä aikoinaan...

forum.konsolifin.net

 

[Murdoc]

En ole ihan varma olisiko sarja sittenkään niin suosittu mitä se nyt on ilman vaikeutta. Vaikeus on tämän pelisarjan pihvi.

On helvetin vaikeaa tehdä peli joka on kaikilla mahdollisilla komboilla vaikea, pelaajat kun onnistuvat ne yleensä rikkomaan helposti. Soulsbourne on harvoja onnistujia ja jos se tarkoittaa joissakin peleissä liian vaikeita hetkiä (vrt. Demons souls ja dark souls 1 jotka mulla kesken) niin minusta pelisarja on silti ollut sen arvoinen kokemus.

En usko hetkeäkään etteikö sarja olisi yhtä suosittu vaikka siinä olisi alusta asti ollut myös vaikeustasot mukana.

Mutta miksi pelinkehittäjän pitäisi olla fiksu ja reilu kaikkia kohtaan? Ihan samalla tapaa tehdään rallipelisimuja ilman että niihin vaaditaan ridge racer moodia.

Esimerkiksi Dirt Rally on rallisimu ja siitä löytyy niin vaikeustasot, kuin myös ajoavusteita joka lähtöön, pelaajan mieltymysten mukaan säädettäväksi ja se on vain parempi peli sen myötä. Aivan samalla tavalla Soulsit olisivat edelleen yhtä hyviä pelejä vaikka niissä olisikin se vaikeustason valinta.

 

[Barca11910]

Se että Dark Souls ja koko Demon Souls sarja on vaikea on ihan yleisessä tiedossa.

En itse tykkää pelata ainakaan "liian vaikeita" pelejä. Tuo yleinen tieto kyseisten pelien vaikeudesta on sitte johtanut siihen että en halua edes yrittää.

Se vaikeus kyseisissä peleissä/pelisarjassa on ollut ilmeisesti kehittäjien idea alusta alkaen.

Menettävät minussa yhden pelaajan pelilleen mutta kyllä sitä ilmeisesti jokunen miljoona pelaajaa pelaa kun kyseistä sarjaa on tehty monta peliä.

Sitten on muunlaisia pelejä tämmöselle pelaajalle kun minä Ei se ole kehittäjän vika jos kuluttaja tietää ettei halua peliä X pelata.

 

[Poistettu jäsen 17549]

En usko hetkeäkään etteikö sarja olisi yhtä suosittu vaikka siinä olisi alusta asti ollut myös vaikeustasot mukana.

Aina vaikea arvioida vaihtoehtoista historiaa, mutta ainoa asia mikä on 100% varma on se, että esim. Dark Souls olisi perustavanlaisesti erilainen teos jos siinä olisi ollut alusta asti vaikeustasot mukana. Sitä kautta sen mainekin olisi erilainen - millainen niin se on sitten taas arvailua. Olisiko riittävän iso osa pelaajista sisäistänyt Miyazakin vision pelistä ja jaksanut nähdä vaivaa, vai olisiko iso osa vaihtanut nopeasti helpommalle vaikeusasteelle? Ja jos näin kävisi ovatko sarjan tarina, miljöö jne. niin erityislaatuisia että ne olisivat luoneet sarjalle sen statuksen ja huomion mitä sillä on?
Ehkä vähän hönöä spekulointia tämä, mutta kyllä sitäkin pelifoorumille mahtuu.

 

[Murdoc]

Aina vaikea arvioida vaihtoehtoista historiaa, mutta ainoa asia mikä on 100% varma on se, että esim. Dark Souls olisi perustavanlaisesti erilainen teos jos siinä olisi ollut alusta asti vaikeustasot mukana. Sitä kautta sen mainekin olisi erilainen - millainen niin se on sitten taas arvailua. Olisiko riittävän iso osa pelaajista sisäistänyt Miyazakin vision pelistä ja jaksanut nähdä vaivaa, vai olisiko iso osa vaihtanut nopeasti helpommalle vaikeusasteelle? Ja jos näin kävisi ovatko sarjan tarina, miljöö jne. niin erityislaatuisia että ne olisivat luoneet sarjalle sen statuksen ja huomion mitä sillä on?
Ehkä vähän hönöä spekulointia tämä, mutta kyllä sitäkin pelifoorumille mahtuu.

No tästä on pakko olla samaa mieltä, että eihän sitä voi kuin spekuloida millainen vaikutus tuolla olisi ollut.

 

[m_vierimaa]

Nähdäkseni pelintekijän visio on ollut saada pelaajat kokeilemaan ja hakemaan erilaisia tapoja selvitä mahdottomista tilanteista, kuten tuossa linkittämästäni haastattelusta käy hyvin ilmi.

Tähän tapaan ei selvästikkään haluttu liittää vaikeustason muuttamista settingseistä.

Olisiko peli myynyt enemmän sarjana, on jossittelua johon ei saada vastausta. Se on selvä että ainakin peli olisi joutunut luopumaan aivan oleellisesta lähtöasetelmastaan.

 

[PuppetMaster]

En usko että koko sarjaa olisi olemassakaan jos jo Demon's Soulsissa olisi ollut valittavana joku helppo kävele nappia rämpyttäen-taso. Mitään kulttimainetta ja suurempaa kiinnostusta tuskin olisi muodostunut joten peli olisi saattanut hyvin jäädä ainoastaan Aasian markkinoille. Ja jos olisikin tuotu länteen, olisi varmasti suurin osa pelannut sen jollain helpommalla tasolla, jolloin koko kokemus olisi ollut ihan paska kun koko pelin idea vesittyisi, eikä kellään olisi ollut mitään mielenkiintoa enää jatko-osaa kohtaan.

Vaikeustasoon voi näissä nytkin vaikuttaa todella paljon sillä millaisen buildin tekee, ja tosiaan apureita kutsumalla varmasti saa pomon kuin pomon nurin.

 

[Murdoc]

En usko että koko sarjaa olisi olemassakaan jos jo Demon's Soulsissa olisi ollut valittavana joku helppo kävele nappia rämpyttäen-taso. Mitään kulttimainetta ja suurempaa kiinnostusta tuskin olisi muodostunut joten peli olisi saattanut hyvin jäädä ainoastaan Aasian markkinoille. Ja jos olisikin tuotu länteen, olisi varmasti suurin osa pelannut sen jollain helpommalla tasolla, jolloin koko kokemus olisi ollut ihan paska kun koko pelin idea vesittyisi, eikä kellään olisi ollut mitään mielenkiintoa enää jatko-osaa kohtaan.

Vaikeustasoon voi näissä nytkin vaikuttaa todella paljon sillä millaisen buildin tekee, ja tosiaan apureita kutsumalla varmasti saa pomon kuin pomon nurin.

Tätä voidaan spekuloida kyllä molempiin suuntiin. Ehkäpä pelit olisivat vielä paljon suositumpia, kuin nykyään jos niissä olisi ollut valittavissa myös vähän helpompi vaikeustaso. Tätä me ei voida varmaksi tietää. Myöskin tuo on puhdasta spekulointia, että suurinosa olisi valinnut sen helpoimman tason. Onko tästä mitään tilastoa/faktaa, että näin tapahtuu muissakaan peleissä missä vaikeustaso on valittavissa? Ja kuten sanoin jo aiemmissa viesteissä niin näissä peleissä on aina ollut paljon muutakin hyvää ja kokemisen arvoista, kuin brutaali vaikeustaso. Aika mielenkiintoinen ajatusmalli, että jos näistä otettaisiin vaikeus pois ei jäisi mitään sellaista jäljelle minkä takia peli olisi menestynyt.

Tämä keskustelu karkasi muutenkin liiaksi siitä alkuperäisestä aiheesta mihin ainakin minä vastasin, että onko vaikeustason valinta yleisesti hyvä vai huono asia peleissä. Siihen mielestäni vastaus on edelleen vahvasti, että se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Poikkeuksia varmasti on tässäkin asiassa mutta yleisellä tasolla se on vain hyvä asia, että pelaajilla on vapaus valita haasteen taso itselle sopivaksi.

Se mikä Soulsbornessa on parasta, on sama korkea vaikeustaso kaikille. Tiedät saavuttaneesi jotain, kun olet käynyt sen Via Dolorosan lävitse. Oli se sitten yksin tai yhdessä muiden kanssa. Suhteellisen maltilliset odotukset tätä peliä kohtaan. Taustalla on osaava studio ja aihe on mielenkiintoinen.

Tässä Ghost of Tsushima ketjusta poimittu viesti, josta keskustelu lähti liikkeelle ja johon ainakin itse vastasin. Tämän pelin porukka ei selvästikkään ole tekemässä uutta soulsbourne peliä vaan antaa pelaajille mahdollisuuden valita oman haasteen tason. Sitä ei mielestäni missään nimessä voi kääntää pelin heikkoudeksi. Itse tulen pelaamaan tuon pelin todennäköisesti vaikeimmalla niin kuin yleensä teen mutta on mahtavaa, että kaikkien ei tarvitse niin tehdä jos ei halua.

 

[m_vierimaa]

Olen jo muita kohtia käsitellyt aiemmin niin en palaa niihin enää, menisi vaan saman jankuttamiseksi.

Ehkäpä pelit olisivat vielä paljon suositumpia, kuin nykyään jos niissä olisi ollut valittavissa myös vähän helpompi vaikeustaso.

Mutta täytyy tästä vielä kysyä että miksi tämä olisi jotenkin oleellista? Eikö sekin ole hienoa että meillä on kehittäjätiimi joka haluaa pitää sitkaasti kiinni visiostaan. Pelit ovat kuiteskin myyneet miljoonia, ovat kulttimaineessa, jopa elitistiseksi vihjattuna. Useat kopiopelitkin osoittavat että muut ovat myös halunneet hyödyntää pelien statusta.

Se on minusta huono peruste että täten kevyempiekin pelien ystävät saisivat kokea jotain ainutlaatuista, koska ainutlaatuisuus tässä tapauksessa perustuu juuri siihen visioon että pelaaja tuntee selviävänsä mahdottomasta. Ei settingsien laittaminen easylle ole selviytymistä mahdottomasta - mieti nyt hetki tätä - ja se on tietysti syykin miksi sitä settingsiä ei siinä ole. Tarina on oma lukunsa, se on vaihvihkaisesti kerrottu esim. Bloodbornessa ja varmaan siitä voitaisin tehdä joku oma easy pelinsä jos tarinan haluaa lukea.

Ei kukaan varmasti ole eri mieltä kanssasi siitä etteikö vaikeustasot sinänsä ole hyvä asia useimmissa peleissä. Tai siitäkään etteikö sinänsä ole hyvä asia että mahdollisimman moni voisi kokea monenlaisia pelejä.

 

[Murdoc]

Mutta täytyy tästä vielä kysyä että miksi tämä olisi jotenkin oleellista? Eikö sekin ole hienoa että meillä on kehittäjätiimi joka haluaa pitää sitkaasti kiinni visiostaan. Pelit ovat kuiteskin myyneet miljoonia, ovat kulttimaineessa, jopa elitistiseksi vihjattuna. Useat kopiopelitkin osoittavat että muut ovat myös halunneet hyödyntää pelien statusta.

Ei kukaan varmasti ole eri mieltä kanssasi siitä etteikö vaikeustasot sinänsä ole hyvä asia useimmissa peleissä. Tai siitäkään etteikö sinänsä ole hyvä asia että mahdollisimman moni voisi kokea monenlaisia pelejä.

On hienoa enkä missään nimessä sano, että kehittäjien visiota pitäisi jotenkin ruveta rajoittamaan, että joku taho sanelisi, että kaikissa peleissä pitää olla vaikeustason valinta. Jokaisella kehittäjällä tulee olla oikeus kehittää juuri sellainen peli kuin haluaa vaikka se sisältäisikin joitain typeriä ratkaisuja minun tai kenen tahansa mielestä. Mutta eihän tässä siitä ollutkaan kyse.

Mikään ei kuitenkaan todista sitä, etteikö nuo soulsbourne pelit olisi vähintään yhtä hyviä ja legendaarisia vaikeustasonkin kanssa. Sitä me ei voida tietää vaikka siitä kuinka täällä väännetään. Minusta ei ole tullut mitään hyvää perustelua sille miksi nimenomaan tuo vaikeustasottomuus on ollut se juttu noissa peleissä. Itselle ei vaan riitä perusteluksi se, "koska niiden kuuluukin olla" tai "mutta kun siksi ne on niin legendaarisia" tai "se on ollut suunnittelun ytimessä". Ajosimulaatioissa suunnittelun ytimessä on realistiset fysiikat ja mahdollisimman aito ajomalli. Vaikeustason niissä voi silti kukin itse määrittää.

Aika vahva ilmaus tuo "ei kukaan varmasti" sillä aivan yhtä varmasti on niitä, jotka juuri ovat tuota mieltä.

Mutta joo, nyt vetäydyn tästä keskustelusta, kun kaikki varmasti ovat kuulleet mielipiteeni asiasta jo moneen kertaan ja menisi vain turhaksi toistoksi. Agree to disagree.

 

[PuppetMaster]

Tätä voidaan spekuloida kyllä molempiin suuntiin. Ehkäpä pelit olisivat vielä paljon suositumpia, kuin nykyään jos niissä olisi ollut valittavissa myös vähän helpompi vaikeustaso. Tätä me ei voida varmaksi tietää. Ja kuten sanoin jo aiemmissa viesteissä niin näissä peleissä on aina ollut paljon muutakin hyvää ja kokemisen arvoista, kuin brutaali vaikeustaso. Aika mielenkiintoinen ajatusmalli, että jos näistä otettaisiin vaikeus pois ei jäisi mitään sellaista jäljelle minkä takia peli olisi menestynyt.

Tätä on aika hankala selittää; itsellä Soulsit ihan yksiä kaikkien aikojen suosikkipeleistä, enkä minäkään varsinaisesti pidä itseäni minään erityisen vaikeiden pelien ystävänä.

Itsekin siis pidän paljon muustakin näissä kuin vain "brutaalista" vaikeustasosta, mutta on näiden haastavuus kuitenkin niin iso osa peliä että sen pois ottaminen vesittäisi kokemuksen ihan täysin; eihän näissä ole mitään roolipelaamista minkään keskustelujen muodossa, ja tarinastakaan ei kyllä normipelaaja saa mitään tolkkua.

Hahmonkehityksessäkään ei ole mitään opittavia skillejä tai perkejä jotka toisivat siihen mitään suurempaa mielenkiintoa, vaan uusi taso nostaa vain hieman jo jotain olemassa olevaa arvoa. Tuokin muuttuisi aika merkityksettömäksi jos peli olisi niin helppo ettei jokainen pienikin arvonkorotus tuntuisi tärkeältä.

Ja kuten aiemmin jo kirjoitin niin näistäkin kyllä saa aika helppoja kun vaan valitsee oikean buildin ja kutsuu ahkerasti apuja mukaan mättöön. Ehkä sen vaikeustason voisi sillä tavalla tuoda mukaan, että helppo vain antaisi suoraan pelattavaksi kilvellä varustetun maagin, ja vaikea taas jonkun kilvettömän meleemättäjän itse varsinaiseen pelimaailmaan vaikuttamatta.

Myöskin tuo on puhdasta spekulointia, että suurinosa olisi valinnut sen helpoimman tason. Onko tästä mitään tilastoa/faktaa, että näin tapahtuu muissakaan peleissä missä vaikeustaso on valittavissa?

En nyt välttämättä tarkoita että suurin osa ottaisi aina sen kaikkein helpoimman tason, varmaan normaali tai vastaava on se millä enemmistö pelinsä pelaa. Näissä on kuitenki niin paljon haastetta että mielestäni aika selvä että hyvin moni vaihtaisi helpommalle.

Faktaa voi etsiä vaikka eri pelien saavutuksista miten ne jakaantuu eri tasoilla läpäisyistä.

Tämä keskustelu karkasi muutenkin liiaksi siitä alkuperäisestä aiheesta mihin ainakin minä vastasin, että onko vaikeustason valinta yleisesti hyvä vai huono asia peleissä. Siihen mielestäni vastaus on edelleen vahvasti, että se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Poikkeuksia varmasti on tässäkin asiassa mutta yleisellä tasolla se on vain hyvä asia, että pelaajilla on vapaus valita haasteen taso itselle sopivaksi.

Yleisesti toki hyvä asia, mutta Soulseihin ei kyllä mielestäni sovi yhtään.

Samoin kuin vaikka ensimmäinen Forbidden Siren, jossa koko alkuperäinen idea oli tehdä vaikea ja haastavan kryptinen peli, ja saada pelaajat yhdessä ratkomaan peliä eri foorumeilla ym. Eihän tuohonkaan joku helposti läpäistävä tarinatila sopisi yhtään.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Ajosimulaattorissa ei ole jujuna selvitä mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä -> erilaiset vaikeusasteet eivät millään tavalla sotke pelin perusideaa.
Dark Soulsissa pelin jujuna on selvitä mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä -> mahdottomalta tuntuvan tehtävän muuttaminen helpommaksi muuttaa koko kuvion perusideaa aikalailla perustavanlaatuisesti.

 

[Ippenator]

Ajosimulaattorissa ei ole jujuna selvitä mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä -> erilaiset vaikeusasteet eivät millään tavalla sotke pelin perusideaa.
Dark Soulsissa pelin jujuna on selvitä mahdottomalta tuntuvasta tehtävästä -> mahdottomalta tuntuvan tehtävän muuttaminen helpommaksi muuttaa koko kuvion perusideaa aikalailla perustavanlaatuisesti.

Toisille mahdottomalta TUNTUVA tehtävä. Ja toisille taas TODELLISUUDESSA MAHDOTON tehtävä, josta syystä ne vaikeustasot olisi kuitenkin hyvä olla näissäkin peleissä. Mutta kuten @Murdoc hyvin totesi, ”disagree to disagree”, eli emme me tässä asiassa yhteisymmärrykseen tietenkään pääse, joten eiköhän tämä ole tässä.