Pitkään kehityksessä ollut Airhead esittelee omaperäisen metroidvania-konseptin, jossa pelaaja pitää huolta eräänlaisesta irtopäästä ennen kuin siltä loppuu happi. Tekniset ongelmat syövät kuitenkin parhaan terän omintakeisesta seikkailusta.
Päämäärä välillä hukassa
Päättömän hahmon syliin putoaa alienin kuuppaa muistuttava elävä organismi. Se istuu kaulan jatkeeksi kuin nenä päähän, joten siitä starttaa yhteinen tutkimusmatka kohti tuntematonta. Tuon tuosta on pysähdyttävä vetämään henkeä happitankeista, muuten organismi vaipuu tuonelaan, mutta onneksi pään hapenottokykyä voi hyödyntää myös moneen muuhun. Alku muistuttaa kovasti Playdeadin 2,5D-tasoloikkia.
[[{"fid":"93953","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Pian käy kuitenkin selväksi, että Airhead tarjoaa enemmänkin rauhallista tutkimista ja pulmanratkontaa metroidvaniamaisessa paketissa. Laajaa maailmaa matkataan ristiin ja rastiin samalla uusia taitoja avaten. Alussa iso kuuppa aiheuttaa vaivaa, koska se ei mahdu pienistä väleistä, eikä hyppääminenkään luonnistu kunnolla, mutta onneksi pään voi jättää maahan lepäämään tai voipa sitä kieritelläkin alamäessä.
[[{"fid":"93954","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Genrelle tyypilliseen tapaan uudet kyvyt avaavat uusia polkuja. Ensin opitaan leijailemaan heliumin avulla, sitten saadaan tuplahyppyä (tuplapuhallus) ja pian opitaan myös puhaltamaan ilmaa veden alla. Tekeminen on hauskaa, mutta kovin usein peli luottaa liikaa pelaajan havaintokykyyn ja suunnistusvaistoon. Päämäärä on usein hukassa kuin pää konsanaan, jolloin eteneminen menee haahuiluksi ja arvailuksi. Tekniset ongelmat eivät auta tilanteeseen, sillä muutamia kertoja selkeää tavoitetta ei vaan saavuta, koska luulee tekevänsä jotain väärin. Tosiasiassa peli on rikki. Kolme viikkoa julkaisun jälkeen olen edelleen jumissa aivan lopussa, sillä Xbox-versio kaatuu joka kerta samassa hississä. Lisäksi hahmo tarttuu usein maassa oleviin pieniin epätasaisuuksiin.
Pääty tuli vastaan
Tekniset murheet ovat harmittava juttu, sillä muuten Airhead tarjoaa viihdyttävän paketin. Sen maailma on uniikki yhdistelmä karua luontoa ja outoja otuksia. Graafinen tyyli on simppelin toimiva, ja äänimaailmakin kaikessa yksinkertaisuudessaan täydentää tunnelmaa. Isopäinen päähahmo koheltaa läpi yllättävän kompleksisen maailman, jonka eri kolkat esittelevät aina pieniä uudistuksia tai teemoja. Onpa siellä täällä piilotettuja oikoreittejä ja parannuksiakin.
[[{"fid":"93955","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Pulmat nojaavat paljon hämmentävän universumin lainalaisuuksiin ja fysiikkaan. Välillä ohjataan teknisiä koneita, puhalletaan elämää hisseihin ja hyödynnetään elävän pään kykyjä. Onnistunut yhdistelmä tasoloikkaa ja pulmanratkontaa. Meno on rauhallista, melkein koko perheelle sopivaa puuhastelua, jossa useimmat aivopähkinät vaativat juuri sopivasti pohdintataukoja. Airhead ei ole missään nimessä helppo peli, mutta onneksi sen vinkkisysteemi avaa aina juuri sopivan verran ratkaisun verhoa. Kotimainen lokalisaatio auttaa myös pienempiä kanssamatkustajia.
Pää(määrä)tön seikkailu
Pitkästä kehitystyöstä huolimatta studion olisi pitänyt karsia hieman teoksen pituudesta ja panostaa viimeistelyyn. Mitä mainioinkaan tarina, tyyli tai pelisuunnittelu ei kanna, jos konepellin alla kaikki ei ole kunnossa. Airhead viihdyttää, mutta samalla myös turhauttaa – ja se ei ole ikinä hyvä.
Metroidvanioista pitävien kannattaa kuitenkin pistää nimi muistiin. Ehkä päivitykset korjaavat pahimmat hikat. Alla kuitenkin kytee positiivinen vire.
Lue juttu sivustolla...
Päämäärä välillä hukassa
Päättömän hahmon syliin putoaa alienin kuuppaa muistuttava elävä organismi. Se istuu kaulan jatkeeksi kuin nenä päähän, joten siitä starttaa yhteinen tutkimusmatka kohti tuntematonta. Tuon tuosta on pysähdyttävä vetämään henkeä happitankeista, muuten organismi vaipuu tuonelaan, mutta onneksi pään hapenottokykyä voi hyödyntää myös moneen muuhun. Alku muistuttaa kovasti Playdeadin 2,5D-tasoloikkia.
[[{"fid":"93953","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Pian käy kuitenkin selväksi, että Airhead tarjoaa enemmänkin rauhallista tutkimista ja pulmanratkontaa metroidvaniamaisessa paketissa. Laajaa maailmaa matkataan ristiin ja rastiin samalla uusia taitoja avaten. Alussa iso kuuppa aiheuttaa vaivaa, koska se ei mahdu pienistä väleistä, eikä hyppääminenkään luonnistu kunnolla, mutta onneksi pään voi jättää maahan lepäämään tai voipa sitä kieritelläkin alamäessä.
[[{"fid":"93954","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Genrelle tyypilliseen tapaan uudet kyvyt avaavat uusia polkuja. Ensin opitaan leijailemaan heliumin avulla, sitten saadaan tuplahyppyä (tuplapuhallus) ja pian opitaan myös puhaltamaan ilmaa veden alla. Tekeminen on hauskaa, mutta kovin usein peli luottaa liikaa pelaajan havaintokykyyn ja suunnistusvaistoon. Päämäärä on usein hukassa kuin pää konsanaan, jolloin eteneminen menee haahuiluksi ja arvailuksi. Tekniset ongelmat eivät auta tilanteeseen, sillä muutamia kertoja selkeää tavoitetta ei vaan saavuta, koska luulee tekevänsä jotain väärin. Tosiasiassa peli on rikki. Kolme viikkoa julkaisun jälkeen olen edelleen jumissa aivan lopussa, sillä Xbox-versio kaatuu joka kerta samassa hississä. Lisäksi hahmo tarttuu usein maassa oleviin pieniin epätasaisuuksiin.
Pääty tuli vastaan
Tekniset murheet ovat harmittava juttu, sillä muuten Airhead tarjoaa viihdyttävän paketin. Sen maailma on uniikki yhdistelmä karua luontoa ja outoja otuksia. Graafinen tyyli on simppelin toimiva, ja äänimaailmakin kaikessa yksinkertaisuudessaan täydentää tunnelmaa. Isopäinen päähahmo koheltaa läpi yllättävän kompleksisen maailman, jonka eri kolkat esittelevät aina pieniä uudistuksia tai teemoja. Onpa siellä täällä piilotettuja oikoreittejä ja parannuksiakin.
[[{"fid":"93955","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Pulmat nojaavat paljon hämmentävän universumin lainalaisuuksiin ja fysiikkaan. Välillä ohjataan teknisiä koneita, puhalletaan elämää hisseihin ja hyödynnetään elävän pään kykyjä. Onnistunut yhdistelmä tasoloikkaa ja pulmanratkontaa. Meno on rauhallista, melkein koko perheelle sopivaa puuhastelua, jossa useimmat aivopähkinät vaativat juuri sopivasti pohdintataukoja. Airhead ei ole missään nimessä helppo peli, mutta onneksi sen vinkkisysteemi avaa aina juuri sopivan verran ratkaisun verhoa. Kotimainen lokalisaatio auttaa myös pienempiä kanssamatkustajia.
Pää(määrä)tön seikkailu
Pitkästä kehitystyöstä huolimatta studion olisi pitänyt karsia hieman teoksen pituudesta ja panostaa viimeistelyyn. Mitä mainioinkaan tarina, tyyli tai pelisuunnittelu ei kanna, jos konepellin alla kaikki ei ole kunnossa. Airhead viihdyttää, mutta samalla myös turhauttaa – ja se ei ole ikinä hyvä.
Metroidvanioista pitävien kannattaa kuitenkin pistää nimi muistiin. Ehkä päivitykset korjaavat pahimmat hikat. Alla kuitenkin kytee positiivinen vire.
Lue juttu sivustolla...