Vastaus: Vuoden pelit 2014
Varsin hyvä pelivuosi jälleen loppujenlopuksi, vaikka iso kasa odotettuja pelejä siirtyi ensi vuodelle. Listaus ei mitenkään järjestyksessä, lähinnä vaan muistijärjestyksessä.
Wolfenstein: The New Order
Yksi huikeimmista vuoden yllättäjistä, vaikka suuri old school fps-pelien suuri ystävä olenkin. Tietty tämänkin takia peli nappasi mukaansa. Hyvin pirteä ja old school -henkinen räiskintäpeli missä jokainen osa-alue oli lähes täydellinen ja todella hienoa, että jotkut vielä täysillä panostavat siihen yksinpeliin ja sen huomasi. Vuoden 2014 GOTY meikälle.
Castlevania: Lords of Shadow 2
Ensimmäinen osa oli oikein kiva seikkailu-/toimintapeli, mutta minkä pelaaminen kävi puuduttavammaksi ja puuduttavammaksi loppua kohden. Jatko-osa kuitenkin paransi lähes joka osa-alueella ja lopputuloksena peli oli aivan mahtava. Ja eikä tällä kertaa ollut puuduttava kokemus toisin kuin ensimmäinen osa. Myös tasosuunnittelu oli koko pelin ajan parempaa. Pitkään kamppaili Wolfin kanssa goty-tittelistä, mutta viime hetkillä kyseinen peli vei voiton aivoissani.
South Park: The Stick of Truth
Hyvin tehty kevyt ja ok ropellus muuten, mutta peli tuntui ja oli juuri sitä hauskan tuttua South Park -tyyliä. Hauskaa ja huonoa läppää, mistä SP on tunnettu
. Ei voi olla tykkäämättä, jos kyseinen huumori iskee. Tappelusysteemissä olisi ollut hieman kehittämisen varaa, ei läheskään yltänyt Mario&luigi-sarjan systeemille (mikä on ehkä samanlaisin mitä tulee SP:n tappelusta mieleen).
Middle-earth: Shadow Of Mordor
Keski-maahan sijoittuva AC- ja Batman -pelien tyylinen peli? Kyllä kiitos! Myös Nemesis-systeemi on jotain todella nerokasta.
Far Cry 4
Juuri ja juuri ehti mukaan listaan. Vaikka podinkin pientä open world -ähkyä (kiitos AC unityn ja DA: Inquisitionin), niin olihan tämäkin Far Cry oikein mainio tekele. Ehkä hieman parempi kuin 3, vaikka ei sinällään tuntunut pelatessa tältä. Pagan Min on myös ihan hauska pahis. Tykkäsin FC3:sta kovasti, niin eipä tästäkään voinut olla tykkäämättä. Hyvin samaa meininkiä hiotumpana.
Dragon Age Inquisition
Tässäpä vuoden kovin rope. Origins oli aikoinaan (ja on vieläkin) omia länsimaisia suosikkiropeja. Ja onhan se kakkososakin mainettaan paljon parempi, ei toki yllä läheskään originsin ja inquisitionin tasolle. Inquisition kuitenkin korvasi useimmat edellisosan mokat ja oli juuri sitä minkä sen piti olla. Meikäläiseen muutenkin kolahtaa tosi lujaa fantasiameininki. Lohikäärmeet, taiat, miekat...pakko tykätä! Hyvä tarina ja hemmetisti tekemistä. Taistelusta jos jostain pitää antaa miinusta. En kuitenkaan ole koskaan pelannut Biowaren eepoksia taisteluiden takia ollenkaan.
Assassin's Creed Unity
Pelisarjan vannoutuneena ystävänä piti tämäkin mennä hankkimaan vaikka peli olikin saanut aikamoista paskaa niskaansa, osittain turhaa ja osittain ihan kai syystäkin. Itse kuitenkin nautin kovasti pelistä ja on jopa sarjan parhaimmasta päästä heti AC2:n ja Black Flagin jälkeen (Brotherhood imo vähiten hyvä). Osittain kiitokset menee paranneltuun freeruniin, mikä teki hyppelystä ja muusta etenemisestä mukavampaa, vaikka sillointällöin Arno jäikin jumittelemaan johonkin. Unity oli myös jollain tapaa paluu vanhaan tyyliin.
Bayonetta 2 (+1)
Tämä on toistaiseksi ainut Wii U:n peli, minkä parissa ei tuo Wii U:n hankinta kaduttanut ollenkaan. Ennen peliä oli todella pettynyt olo ja nyt ollut pelin jälkeen sama tunnelma, eli kaduttaa että piti kyseinen konsoli hankkia...Noh, ainakin sai sillä edes yhden loistavan kokemuksen. Ensimmäisestä osasta en pitänyt läheskään yhtä paljoa mitä jotkut hehkuttelee maasta taivaaseen, oli se kuitenkin hyvä. Jatko-osa kuitenkin paransi ja oli jopa helposti sanoen itelle parempi ja mielekkäämpi pelikokemus. Etenkin suuri kiitos, että ne hemmetin typerät QTE-äkkikuolemat poistettiin kokonaan. Nyt sitten Yoshi's Woolly Worldia ja Devil's Thirdia odotellessa. Xenoblade Chr. tappoi jo kokonaan tulevan Xenon hypen, pthyi!
Forza Horizon 2
Höyhenen kevyesti vuoden paras autoilupeli. Olen ollut Burnout Paradisen jälkeen todella skeptinen ja negatiivinen avoimen maailman autopelejä kohtaan. Otin kuitenkin riskin "Horza 2:n" kanssa, ja voi pojat kun se kannatti! Todella mukavaa arcadekaahailua kivassa ympäristössä lähes täydellisen ajotuntuman kera. Saakelisti löytyy myös tekemistä (ehkä jopa hieman liikaakin?). Vaikka kokoajan ei tule pelailtua, niin aina on yhtä mukavaa ajella pitkin katuja ja vähän muuallakin. Ehdottomasti vuoden positiivisin yllätys itelle ja enkä varmasti enää ole niin skeptinen open world -autoiluja kohtaan.
Diablo 3 PS4
Kolmatta Pabloa tuli jo pelailtua ennen loottiuudistusta PC:llä ja tuolloin jo tykkäsin pelistä. Nyt kuitenkin PS4:llä pelatessani voin tunnustaa sanovani konsoliversiota parhaimmaksi versioksi. Todella hyvin suunniteltu ja muutettu ohjainzydeemit konsolityyliin. Ei kyllä oikein enää huvita palata PC-version pariin. Myös Reaper Of Souls -lisäri oli sitä samaa hemmetin hyvää Diabloa. On se Diablo 3 vaan pirun koukuttava peli ja uudistetulla lootilla vieläkin mukavampaa. Empä olisi uskonut koskaan, että Diablo toimisi noin hyvin konsoleillakin.
Alien: Isolation
Tulihan se hyvä Alien-peli viimeinkin. Pelissä tosi jännittävä tunnelma kokoajan ja Alien on oikeasti tehty pelottavaksi hirviöksi, miltä haluaa vain olla piilossa.
Bubbling Under (eli pelejä, jotka ei aivan yltänyt parhaimpien joukkoon syystä tai toisesta...jonkinlaisessa parhausjärjestyksessä):
Trials Fusion
Infamous Second Son
Donkey Kong Country Tropical Freeze
Watch Dogs
Last Of Us PS4 (Loistava peli edelleen, mutta remasteroitu niin en kelpuuttanut)
Tomb Raider Def. Ed (Sama kuin yllä)
Titanfall (hyvä online-fps, mihin ei kuitenkaan jaksanut sen enempää panostaa aikaa)
Walking Dead S2
Wolf Among Us
FF XIII-3
FF Theatrhytm Curtain Call (mukavaa fanipalvelua, täts it)
KH 2.5 HD remix
FF X/X-2 HD (sama juttu kuin TLoU:lla)
Tales of Symphonia HD
Smash Bros 3ds & Wii U (Toimii imo vain partypelinä, ja silloin aivan loistavasti)
Halo: MCC
Evil Within (kesken pahasti, mutta vaikuttaa hyvältä alun perusteella)
Vuoden pökäle: Destiny