Löytyykö Atari-miehiä? Tai tarkemmin löytyykö porukkaa jolla on vanhoja Atari-vermeitä väliltä Pong ja Atari 7800?
Itse en aikanaan noihin törmännyt kuin kavereiden isoveljien nurkissa pölyttyvinä muinaisjäänteinä. Oma ensimmäinen Atarini olikin ST. Jollain kaverilla oli kyllä XT ja toisella kai 7800, mutta eivät ne juuri vaikutusta tehneet. Nyttemmin on tullut hankittua noista vanhoista koneista Atari 2600, 5200 ja 7800.
Kun pelit ovat niin rujoja ja niihin ei ole mitään vanhaa tunnesidettä, ei koneilla oikeastaan tule paljoa pelattua. Silloin harvoin kun pelaa, on koneena 2600. Se on kuitenkin noista "legendaarisin" ja sen pelitarjonta on laajin. Ja Super Breakout paddle-ohjaimella on oikeastaan aika hauskaa. Paljon hauskempaa se kyllä olisi, jos pallon liike ja törmäykset olisi toteutettu tarkemmin. Muissa peleissä normaalitikuilla pelaaminen on vähän tuskaa, kun Atarin oma tikku ei ole mikään ergonomiaihme. Silti sen epämukavuutta on mielestäni liioiteltu. Monen vanhan koneen ohjain on paljon huonompi. Joka tapauksessa tikun voi vaihtaa mihin tahansa 80-luvun perusjoikkariin. Itse käytän TAC-2:sta.
Atari 5200 on aika ikävä kone hankkia. Kone on ISO, se painaa paljon ja koska sitä ei julkaistu Euroopassa, tulee koneelle kovat rahtikulut jenkkilästä. Ja koska kone on vanha ja jenkeistä, saa kuvan vain antennisignaalilla, joten juuri millään televisiolla sitä ei saa näkymään. Komposiittimodi tietysti auttaa. Riesana koneen hankkimisessa on myös ohjainten rikkinäisyys. Ohjainten napit menevät kai poikkeuksetta rikki käytössä. Joko siis ostaessa ohjaimet ovat rikki, ne tulevat käytössä rikkoutumaan tai sitten joku on ohjaimet korjannut paremmilla osilla. Itsekin korjaus kyllä onnistuu. Koneen ulkoisesta kunnosta kiinnostuneelle 5200 on myös vaikea pala, koska pinta on kiiltävää metallia ja siinä on metallilevy, joten naarmut näkyvät selvästi. Itse sain hankittua hyväkuntoisen koneen, mutta se on jäänyt ilman käyttöä aikaisemmin mainitsemistani syistä. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa tehdä komposiittimodi, korjata ohjaimet ja sen jälkeen tutustua pelitarjontaan. Vaikka ohjaimen saa kuntoon, on se todella huono. Napit tosiaan ovat surkeat lilliputtikuminokareet, mutta surkeinta on innovatiivinen analoginen tikku, joka on löysä nysä, jossa ei ole keskitystä. Kiinnostavalta ohjaimelta sen sijaan tuntuu erikseen myytävä trackball-ohjain, joka on melkein saman kokoinen kuin itse kone.
Atari 7800 on niin huono kone, että sillä ei siksi tee mieli pelata. Tai onhan se teknisesti ja ehkä osittain pelillisestikin parempi kuin edeltäjänsä, mutta kone oli venytetyn julkaisunsa takia aikanaan selvästi kilpailijoitaan huonompi. Jonkun umpihuonon version pelaaminen Commodore 64-pelistä ei paljoa innosta. Jos nyt jotain positiivista koneesta haluaa sanoa, on se ihan ok:n näköinen, näppärän kokoinen ja Euroopassa sen mukana tulleet pädiohjaimet ovat ihan siedettävät. Ja onhan Atari aina Atari.
Ihan kivoja retrokoneita nuo ovat omistaa, vaikka ovatkin jääneet vähän hyllyjen koristeiksi. Vanhat parrat varmaan saavat noista enemmän irti. Joka tapauksessa hyllyssä kököttäessäänkin Atari 2600:n ensimmäiset mallit henkivät hienosti feikkipuupaneelilla 70-lukua ja mammuttimainen 5200 on hienon futuristinen.
Itse en aikanaan noihin törmännyt kuin kavereiden isoveljien nurkissa pölyttyvinä muinaisjäänteinä. Oma ensimmäinen Atarini olikin ST. Jollain kaverilla oli kyllä XT ja toisella kai 7800, mutta eivät ne juuri vaikutusta tehneet. Nyttemmin on tullut hankittua noista vanhoista koneista Atari 2600, 5200 ja 7800.
Kun pelit ovat niin rujoja ja niihin ei ole mitään vanhaa tunnesidettä, ei koneilla oikeastaan tule paljoa pelattua. Silloin harvoin kun pelaa, on koneena 2600. Se on kuitenkin noista "legendaarisin" ja sen pelitarjonta on laajin. Ja Super Breakout paddle-ohjaimella on oikeastaan aika hauskaa. Paljon hauskempaa se kyllä olisi, jos pallon liike ja törmäykset olisi toteutettu tarkemmin. Muissa peleissä normaalitikuilla pelaaminen on vähän tuskaa, kun Atarin oma tikku ei ole mikään ergonomiaihme. Silti sen epämukavuutta on mielestäni liioiteltu. Monen vanhan koneen ohjain on paljon huonompi. Joka tapauksessa tikun voi vaihtaa mihin tahansa 80-luvun perusjoikkariin. Itse käytän TAC-2:sta.
Atari 5200 on aika ikävä kone hankkia. Kone on ISO, se painaa paljon ja koska sitä ei julkaistu Euroopassa, tulee koneelle kovat rahtikulut jenkkilästä. Ja koska kone on vanha ja jenkeistä, saa kuvan vain antennisignaalilla, joten juuri millään televisiolla sitä ei saa näkymään. Komposiittimodi tietysti auttaa. Riesana koneen hankkimisessa on myös ohjainten rikkinäisyys. Ohjainten napit menevät kai poikkeuksetta rikki käytössä. Joko siis ostaessa ohjaimet ovat rikki, ne tulevat käytössä rikkoutumaan tai sitten joku on ohjaimet korjannut paremmilla osilla. Itsekin korjaus kyllä onnistuu. Koneen ulkoisesta kunnosta kiinnostuneelle 5200 on myös vaikea pala, koska pinta on kiiltävää metallia ja siinä on metallilevy, joten naarmut näkyvät selvästi. Itse sain hankittua hyväkuntoisen koneen, mutta se on jäänyt ilman käyttöä aikaisemmin mainitsemistani syistä. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa tehdä komposiittimodi, korjata ohjaimet ja sen jälkeen tutustua pelitarjontaan. Vaikka ohjaimen saa kuntoon, on se todella huono. Napit tosiaan ovat surkeat lilliputtikuminokareet, mutta surkeinta on innovatiivinen analoginen tikku, joka on löysä nysä, jossa ei ole keskitystä. Kiinnostavalta ohjaimelta sen sijaan tuntuu erikseen myytävä trackball-ohjain, joka on melkein saman kokoinen kuin itse kone.
Atari 7800 on niin huono kone, että sillä ei siksi tee mieli pelata. Tai onhan se teknisesti ja ehkä osittain pelillisestikin parempi kuin edeltäjänsä, mutta kone oli venytetyn julkaisunsa takia aikanaan selvästi kilpailijoitaan huonompi. Jonkun umpihuonon version pelaaminen Commodore 64-pelistä ei paljoa innosta. Jos nyt jotain positiivista koneesta haluaa sanoa, on se ihan ok:n näköinen, näppärän kokoinen ja Euroopassa sen mukana tulleet pädiohjaimet ovat ihan siedettävät. Ja onhan Atari aina Atari.
Ihan kivoja retrokoneita nuo ovat omistaa, vaikka ovatkin jääneet vähän hyllyjen koristeiksi. Vanhat parrat varmaan saavat noista enemmän irti. Joka tapauksessa hyllyssä kököttäessäänkin Atari 2600:n ensimmäiset mallit henkivät hienosti feikkipuupaneelilla 70-lukua ja mammuttimainen 5200 on hienon futuristinen.