Sonyn entinen Worldwide Studios -johtaja Shawn Layden näkee, että kestoltaan nykyistä lyhyempiin pelikokemuksiin keskittyminen hyödyttäisi sekä pelaajia että kehittäjiä. Layden kertoi näkemyksistään Expansion Pass -podcastin haastattelussa. – Olen ollut mukana tekemässä lukuisia pelejä, joissa...
www.pelaaja.fi
Tästä uutisesta ei ole tainnut olla täällä mainintaa tai keskustelua, mutta itse kannatan Laydenin näkemystä yleisesti ottaen. Mitä toimintapainotteisempi ja mekaniikoiltaan suoraviivaisempi peli, niin sitä suuremmalla syyllä sen pitäisin suht tiiviinä pakettina. Mitä enemmän roolipelielementtejä, niin sitä enemmän kestoa, näin karrikoiden. Tietysti tekoälyn käytöllä voi saada ainakin fillerimäistä sisältöä hyvin kustannustehokkaasti, mutta mielestäni ainoa ongelma pitkissä peleissä ei ole edes kehityskustannukset itsessään, vaan se, että kun kaikki isojen studioiden pelit ovat pitkiä, niin eihän niille riitä pelaajia, kun ne syövät yleisöä toisiltaan. Tällöin ne kustannuksetkin nousevat viimeistään ongelmaksi. Tässä mielessä roolipeleistä voi tulla pidempien kehitysaikojen johdosta kalliimpia tehdä, jolloin niille olisi perustellumpaa asettaa korkeampi hinta kuin lyhyemmille peleille, jos tuotantoarvojen oletetaan olevan yhtä korkeat suhteessa pelien kestoon. Eli roolipelit voisivat olla esim. 70-80 €:n luokassa ja kompaktimmat toimintapelit sitten 50 €.
Jos vaikkapa minulla on nopealla arviolla n. 20 h/vk peliaikaa, niin suht laajalla pelimaullani tämän syksyn kaltaisessa ruuhkassa ei aikani riitä mitenkään edes 50 %:lle uusista kiinnostavista peleistä. Wolverine (20,5 h) ja SH Townfall (22,5 h) olivat sopivan mittaisia ja Resonantin pituutta en pistä pahakseni, kun sen sisältö on ollut aivan huippua, siis fillerin vastakohtaa ja Remedyn pelit ovat käytännössä aina olleet erittäin mieleisiä ja riittävän erilaisia. Resonanttiin on nyt mennyt jo 16,5 h ja olen tarinassa vielä aivan alkuvaiheessa. COD irtoaisi erittäin halvalla, mutta miksi ostaisin, kun en ehdi pelata ennen GTA:ta ja minulla on esim. Oblivionin loppuunsaaminen myös tavoitteena tälle vuodelle, joten Resonantin ja GTA:n väliin voin ottaa Oblivionia tai vaikkapa yhden uuden läpipeluun SH f:ssä. Lisäksi esim. Halloween-aleissa olisi ostoslistalla pitkään roikkunut Cronos hyvässä alessa.
Itselleni ja varmaan yleisesti ottaen muillekin pelaajille nämä ovat tavallaan hyvinkin positiivisia ongelmia taloudellisessa mielessä, että useita nimikkeitä voi hankkia sitten aleista, mutta isoille peliprojekteille tämä on tietenkin ongelmallista. Tekemällä lyhyempiä pelejä, taloudelliset riskit pienenevät huomattavasti per nimike, kun myyntipettymykseen jäänyt peli ei teekään niin isoa lovea kassaan ja seuraavaa peliä tulee taas nopeammin ulos. Samalla ehditään paremmin mahdollisesti reagoida flopiksi jääneen pelin palautteeseen ja tekemään nopeampia korjausliikkeitä seuraavaan. Tällöin voidaan helpommin välttyä näiltä ikuisuusprojekteilta, joissa isoja overhauleja joudutaan tekemään pahimmillaan useampaankin otteeseen. Lisäksi jos julkaisija haluaa mennä trendien perässä, niin pitkä kehitysaika takaa sen, että riski kyseisen trendin ohimenoon pelin julkaisuun mennessä on tietysti ilmeinen.
Itse olen siinä mielessä asian suhteen "puolueellinen", että yksinpeleissä tykkään todella paljon hyvästä tarinasisällöstä, koska esim. elokuvia ja sarjoja ei nykyään tule enää juuri katseltua. Tästä syystä tykkään kyllä varsin putkimaisista peleistä ja avoimet maailmat herättävät nykyään aina pientä "pelkoa" sen suhteen, että kuinka mielekästä se sivutekeminen sitten on ja hukkuuko tarinan punainen lanka miten herkästi. Välillä tulee kuitenkin pelattua enemmän pelimekaniikkoihin painottuviakin pelejä, mutta yleensä ne menevät moninpelien puolelle.
