Tarvin uusimman Zeldan jälkeen jotain "kevyempää" pelattavaa väliin. Sellaista, joka ei imisi mukaansa niin, että kaikki mahdollinen vapaa-aika tulee vietettyä vain pelaten, kunnes peli on pelattu läpi. Siksi jätin Xenoblade Chronicles 3:n dlc:n yhä odottamaan vuoroaan ja sen sijaan ostin Nintendon eshopista tämän ensimmäisen Yooka-Layleen pelattavaksi "välipelinä". Peli sattui olemaan todella isossa alessa vain muutaman euron hintaan ja 3D tasohyppelypelit on aina lähellä sydäntä eli tämä on ollut mietinnässä pidempään sen saamista ristiriitaisista arvioista huolimatta.
Äsken sitten sain pelin lopulta päätökseen. Omaan tapaani kaikki mahdollinen oli taas tietysti pakko kerätä ja tähän meni aikaa yhteensä noin 20 tuntia. Pelissä on paljon sellaista, mistä pidän, mutta ei tämä nyt kuitenkaan päässyt omasta mielestäni kovin korkealle rankingeissä. Pelissä tökki muunmuassa ohjaus joidenkin liikkeiden kohdalla ja hyvin epätasapainoiset ja välillä jopa epäreilun tuntuiset pomot ja haasteet. Loppupomo oli myös ihan naurettavan pitkä tietysti ilman mitään välitalletuksia. Jos pomolta olisi edes osassa vaiheista napattu vähän energiaa pois, niin tämä olisi heti ollut paljon mielyttävämpi. Nyt ei siis tuntunut edes erityisen vaikealta vaan lähinnä hyvin työläältä, kun yksittäiset vaiheet kestivät niin pitkään.
Mutta ihan pelattava tämä on, jos haluaa jotain 3D tasohyppy-tyylistä pelattavaa ja paremmat sen genren pelit (mm. Mariot, Hat in time, Sackboy, Spyro trilogia) on jo pelattu. Pidin tässä myös siitä, että tässä oli paljon kaikkea keräiltävää. Tuli välillä ihan fiiliksissä paluu johonkin lapsuuden Spyrojen pelailuihin. Hyviä 3D tasohyppyjä tehdään nykyään kyllä harmillisen vähän, jos Marioja ei lasketa. Esim. Spyrot saisi herättää uusiksi henkiin nimenomaan tällaisessa 3D tasohyppymuodossa, mitä löytyi Spyro-trilogista aikoinaan (ja sen remasterista uudestaan pari vuotta sitten).