Vastaus: Uncharted 2: Among Thieves - keskustelu pelistä
Peli läpi normaalilla, arviolta noin 12-14 tuntia siihen meni, ehkä enemmänkin (näkeekö tuon jostain?). Aarteita en etsinyt oikeastaan ollenkaan, mitä nyt muutaman kerran arvasin jossain vähän syrjemmässä olevan aarteen, joten noita tuli kerättyä vaivaiset 19 kappaletta. Ei kuulu omaan pelityyliini näiden perään haikailla, mutta katsoo nyt sitten, jos hardilla vielä kokeilisi ja etsisi samalla näitäkin hieman intensiivisemmin.
Mitäs pelistä voisi nyt sitten sanoa? Elokuvamaisin kokemus tosiaan omalle kohdallenikin, alusta loppuun toimivaa viihdettä, vaikka toki pelaajana tunsin enemmänkin olevan katsoja kuin mukana tapahtumissa. Toisaalta, vaikka tarinan kehitykseen tai tapahtumiin ylipäätänsä ei päässyt vaikuttamaan kovinkaan vapaasti, niin Naughty Dogin tarjoama tarina oli tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta tämä lineaarisuus ei päässyt häiritsemään. Itse asiassa päinvastoin, Uncharted 2:n tarinankuljetus kuljetti lähes koko ajan mielekiintoisesta tilanteesta toiseen ja paikat vaihtuivat tiuhaan, eikä hetkeäkään tuntunut tylsältä. Jos ehitikin hiukan haukottelu alkaa, niin hyvin nopeasti tilanne muuttui hektiseksi tai toisaalta tylsäksi äitynyt räiskyttelykohtaus muuttui puzzleksi (mitkä olivat pelin ehkä heikointa antia, niin helppoja ne olivat). Ja tuon putken mahdollistama dynaamisuus tuo paljon suuren seikkailun tuntua peliin, kun linnut lähtevät lentoon Nathanin tullessa paikalle, viimeinen askelma sortuu, tolppa taittuu, kyltti tippuu ja niin edelleen. Skriptattua, kyllä - entäs sitten?
Okei, hieman kaavamaisiakin hetkiä ja toistoakin tuohon reiluhkon pituiseen pakettiin mahtui, mutta mistään vakavammasta ei ole kyse, mitä nyt muutaman kerran samankaltaisia tilanteita on, sen enempää spoilailematta. Toisaalta taas muutamat tapahtumat ovat yksiä ikimuistoisimpia tämän sukupolven ajalta, ja jo heti tuo Istanbulin hiippailu oli tunnelmaltaan aivan loistava jakso. Ja tunnelmallisia jaksoja mahtuu peliin useampiakin. Ja ne maisemat, ne maisemat -- jälleen kerran jotain minkä takia HD-konsolilla voi tehdä jotain mitä ei aikaisemmin ole voinut tehdä. Ja ainakin itse sanoisin, että tässä pelissä nämä maisemat tuovat juuri sen omaleimaisen tunnelman joka pelissä on. Rotkon partaalla tuntuu juuri siltä kuin tuntuisi, jos oikeasti olisi tilanteessa ollut.
Teknisesti peli ei kuitenkaan aivan siihen loistoon yllä mihin olisin odottanut tuon kaiken suitsutuksen jälkeen, mitä on lukenut täältä ja muualta. Graafinen suunnittelu on pelissä huippuluokkaa, siitä ei ole kyse ja kyllä se ihan tekninen toteutuskin on aivan sukupolven kärkeä, mutta etenkin tekoäly on jotain melko nihkeätä. Ja omaan makuuni nuo supersotilaat haulikkoineen olivat aivan järkyttävän huono ratkaisu laittaa tähän peliin, varsinkin kun näiden tapana ei ollut hakea suojaa, vaan ainoastaan kävellä kohti, kunnes kuolo korjaa. Suojaan meneminen aiheutti muutamaan otteeseen vaikeuksia ("ei Nathan, ei sinne!"), vaikka yleisesti ottaen toimikin varsin hyvin. Kumppaneiden tiellä oleminen pisti myös hieman ärsyttämään ajoittain, varsinkin jos nämä sattuivat vain seisomaan tiellä, kun yritti päästä suojaan. Muutenkin nämä kumppanit ovat melko turhia toimintakohtauksissa, vaikka muuten tuovatkin mukavasti dialogillaan lisää useisiin tilanteisiin.
Bugeja tuli vastaan muutamia, kuten esimerkiksi erään välivideon näkyminen puolittain (grafiikka repeili isosti) ja yhdessä kohdassa varsin tärkeän aseen jumittuminen grafiikoiden sisään. Kerran välivideon aikana ääniraita teki temput, eli näyttelijöiden äänet pätkivät, mutta onneksi tekstitykset kuitenkin pelastivat. Kerran sain pelin myös menemään täysin tilttiin, jolloin ainoastaan uudelleen käynnistäminen pelasti. Onneksi tosiaan on automaattinen tallennus, tämä meinaan tapahtui melko raivostuttavan kohtauksen päätteeksi.
Teksityksiä pääsin nyt ensimmäistä kertaa ihan härmällä käyttämään ja ihan hyvinhän nuo toimivat. Muutamia selkeitä virheitä tuli vastaan, mikä on ihan normaalia ja pari hieman kyseenalaista käännöstä (esim. "jeespoks" ei jotenkin sopinut Nathanin "suuhun"), mutta yleisesti ottaen ihan laatutyötä olivat. En sano, että suomenkielinen tekstitys olisi nyt mikään erityisen suuri ilo, mutta ilo se on pienikin ilo ja kyllä hyvin toteutetut teksitykset ovat kuitenkin selkeä bonus. Mielummin tekstityksillä kuin dubattuna, sillä ainakin tässä pelissä alkuperäiset ääninäyttelijät hoitivat hommansa todella mallikkaasti.
Moninpeliä en ole kuin vain hieman kokeillut, mutta kyllä tuo iskukestävyys vesittää omalta osaltani koko moninpelin. Tuo lippaalisen kestokyky aiheuttaa sellaisia kissa-hiiri -leikkejä ympäri kenttää ettei sitä jaksa vääntää. Muutenkin peliin pääseminen kestää tuskastuttavan kauan. Toisaalta, en edelleenkään ole tavoitteellisiin pelimuotoihin ehtinyt tutustumaan syvemmin, joten mahdollisuuden tulen vielä antamaan moninpelille. Enkä nyt noin muutenkaan tosin ole moninpelien varsinainen ystävä, joten mielipiteeni aiheesta on ehkä hieman jäävi. Yksinpelin takia tämä on hankittu.
Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin selkeä merkkiteos ja omalaatuinen sellainen. Sopassa on vähän Gearsia, vähän Tomb Raideria ja Indiana Jonesia sekä hieman Splinter Cellia, mutta keittäjä on luonut näistä aineksista niin erilaisen keitoksen, että näämä raaka-aineet maistuvat edelleenkin tuoreilta. Kauneusvirheistään huolimatta peli jaksaa viihdyttää koko pituudensa ajan ja mahdollisesti vielä uudemmankin kerran, jos aarteiden etsintä koukuttaa. Omalla kohdallani näin ei ole, mutta muutamat kohtaukset pelissä on aivan pakko vielä uusia, ihan vain vaikka maisemien takia. Tekoälyttömyyden ja muutaman omaan makuuni hieman tylsähkön ratkaisun takia peli ei aivan täyden viiden tähden suoritus ole, mutta hyvin lähelle sitä kuitenkin. Ja ehdottomasti "must play", jos lineaarisuus ja Indiana Jones eivät jo periaatteena aiheuta hylkimisreaktiota.
****
Näin ainakin itse tein. 
)!