Vastaus: Dark Souls
Se on kivitauluihin jo hakattu, mutta väännetään rautalangasta: Pelin tekoälyn ohjaamat hyökkääjät EIVÄT VOI HYÖKÄTÄ pelajan kimppuun, jos istuu nuotion äärellä. Nuotion vieressä istuminen ei estä muita pelaajia hyökkäämästä ---
Näitä kiveen hakattuja totuuksia on tässä kevään ja kesän kuluessa kuulutettu katoilta aina silloin tällöin. Joskus ne pitävät kutinsa, ja joskus taas eivät pidä. Heti lonkalta tulee mieleen Dark Souls II:n striimissä livenä vääräksi todistettu väite, jonka mukaan minkäänlaisia inveidauksia - sen enempää ihmisiä kuin tekoälyäkään - ei tule jos pelaaja on hollow-tilassa.
Kaikki tällaiset väitökset keskeisten toimintojen ympärillä todistavat siitä, miten täydellisesti Souls-pelit ovat epäonnistuneet joidenkin keskeisten toimintojensa kertomisessa. En keksi ainuttakaan hyvää syytä, miksei tällaisista jutuista olisi voinut jo vuosien kuluessa julkaista jotain virallista tiedotetta, tai liittää pelin kotelossa mukana tulevaan ohjekirjaan selvitystä esimerkiksi fat rollista, aseiden skaalautuvuudesta, inveidauksista ja verkkotoiminnoista yleensäkin. Ihan varmasti ne ovat From Softwarella tiedossa, koskapa ovat ne itse peliinsä koodanneet.
Olen oppinut vihdoin nauttimaan alkuperäisenkin Dark Soulsin pelaamisesta, koska teen sen täysin rauhassa omalla tahdillani ilman deadlinen aiheuttamaa kiirettä. Lisäksi tarkistelen varsin säännöllisesti asioita netistä koskien löytämiäni esineitä ja sitä, missä vaiheessa peli noin yleensä on menossa. Pisteenä iin päällä pohjalla on Dark Souls II:n, III:n ja Bloodbornen tuoma kokemus. Toisin sanoen tiedän jo valmiiksi noin suunnilleen, miten peli odottaa itseään pelattavan ja millaisia keinoja hankalista tilanteista selviämiselle on olemassa (oikoreitti, ohijuokseminen, hahmon levuttaminen, varusteiden parantaminen, co-op-kaverin mukaan ottaminen, kaukaa jousella ampuminen jne.). Mitään näistä ei ollut tarjolla silloin, kun kuukausi ennen alkuperäisen Dark Soulsin julkaisua sain hommakseni kirjoittaa pelistä arvion kolmen vuorokauden kuluessa.
---
Dark Souls -elitistit ovat loppujen lopuksi vain haitaksi pelisarjalle. Mitä enemmän ihmisiä sarjan pelejä pelaa ja niistä nauttii, sitä enemmän rahaa virtaa From Softwaren ja Namco Bandain kirstuun. Ja sitä enemmän tekijöillä on resursseja panostaa peleihinsä. Ja sitä hiotumpia ja parempia peleistä tulee, koskapa ihmiset ovat jo lompakoillaan osoittaneet Souls-peleille olevan kysyntää. Elitistit sen sijaan haluavat pitää ihmiset ulkopuolella, koska elitistit kokevat erityisyyttä ja erinomaisuutta saavutuksestaan läpäistyään Dark Soulsin IHA ITTE. Namcon markkinointikoneisto on ruokkinut tällaista kehitystä toitottamalla vaikeustason maasta taivaaseen. Tämä yhdessä elitistien "git gudin" kanssa on riittänyt luomaan mielikuvan pelistä, jonka vain geneettisesti ylivertaiset superpelaajat kykenevät läpäisemään.
Minä olenkin sitten se ikävä piikki tämän hegemonian lihassa: kasuaaliksi julistettu harhaoppinen trolli, joka on pelannut 3/5 Souls-peleistä läpi ja niistäkin kaksi livenä yleisön edessä (jos Dark Souls III:n New Game+ -striimiä ei lasketa). Jokaisen Souls-pelin striimini facebook-saate on ollut muotoa
"[Souls-peli] ei ole vaikea. Tule ja kazo." Syy on se, että jos kerran minä pystyn pelaamaan Souls-pelit läpi, pystyvät siihen ihan varmasti kaikki muutkin. Siis sellaiset jotka ovat valmiita opiskelemaan niin sanotusti talon tavoille, ja ovat valmiita hyödyntämään täysin mitoin peliin ohjelmoituja keinoja edetäkseen haasteesta toiseen.