Vastaus: Yleinen eurojalkapalloketju
Aika himmeetä matskua pelaajakehitykseen liittyen, hohhoijaa. Tytöt ja pojat samassa? eri ikäluokat samassa?
Miten siinä kehitetään niitä tähtiä? Käsittääkseni liika kaikki-pelaa-mentaliteetti on ollut syynä moniin pelaajakehityksen ongelmiin.
Onko sulla jotain kosketuspintaa näihin asioihin?
Tämä sinun kommenttisi kertoo että sinulta puuttuu henkilökohtainen kokemus valmentamisesta, ja ehkä myös pelaamisesta. Jos pelaaja on itse päättänyt päästä huipulle niin mikään ei sitä estä, olkoon Tornion talvi pakkasista tullut Teemu Tainio esimerkki tästä. Lontooseen ja Tottenhamiin.
Tytön ovat vielä 10-vuotiainakin kehittyneempiä kuin pojat ja pärjäävät kyllä poikia vastaan. Ensin näissä
lapsissa pitäisi sytyttää ilo liikuntaa ja urheilemista kohtaan. Esim. aikanaan Jan Koller, hyökkääjä kolossi, bongattiin pihapeleistä vasta 18-vuoden iässä:
Koller on erittäin isokokoinen, pituudeltaan 202 senttimetriä ja painoltaan 106 kiloa. Hän aloitti jalkapallouransa maalivahtina, mutta vaihtoi hyökkääjäksi ennen ammattilaisuraansa.
On vaikea arvioida lapsista ja nuorista miten he kehittyvät vuosi vuodelta. Omat kokemukseni ovat sellaisia että saattaa olla pelaaja joka on lähes ylivoimainen 6-10 vee, 11-vuotiaana pelaa vuoden tai kaksi vanhemmissa joka on sitä todellista kehitystä (ehkä) mutta mitä tapahtuu kun pelaaja on 12-vuotias, kehitys ei ole mennyt eteenpäin niin paljon kuin odotettiin - myös henkinen ilme on latistunut. Vanhat pelikaverit jäivät oman ikäluokkansa joukkueeseen. Pointti tässä kaikessa on se että tarvitsemme mahdollisimman monta lasta futiksen pariin, mieluiten kaikki. Tästä massasta sitten menee läpi ne parhaat.
Esim. Hyypiä, Litmanen, Forssell, Tainio, Väyrynen, Pasanen, Valakari, Johansson ja moni muu ,,,,,,,, ei ole Suomi futiksen tuotos. Näissä perheissä on ollut vanhemmat jotka tsemppaavat poikaansa oikealla tavalla. Ovat mukana ja tukena. Yhteinen polku, esim. kun Forssell asui Lontoossa 17-vuotiaana niin siellä oli äiti mukana tekemässä ruokaa ja pesemässä pyykkiä. Ympäristö täytyy olla kunnossa ja siksi tytöt/pojat voisivat ihan hyvin pelata keskenään johonkin 8-vuoteen saakka. Tottakai siellä voi laittaa pelaajia niin paljon sekaisin kuin haluaa, isot ja pienet pelit, esim. 3 vs 3 on sinäänsä täydellinen että jokainen joutuu osallistumaan peliin ja saa pallokosketuksia. Aluetta voi pienentää, puhe mukaan, 1-kosketus, 2-kosketusta, jne. jne.
- - - - -
Lyhyesti tekonurmesta, olen itse ollut etuoikeutettu kun olen saanut pelata ulkomailla huippu hyvillä nurmikentillä. Tekonurmesta ei voi puhua samana päivänä. Mitä taitavampi pelaaja sitä enemmän inhoaa sitä muovi paskaa. Nuo stadionit eivät ole mistään kotoisin, Turussa on sentään hieman yritetty, mutta ei onnistuttu. Tuleva Olympiastadion + ympäristö on 209 miljoonaa hukkaan. Esim. Ruotsi / Tukholma -> Friends Areena maksoin käsittääkseni noin 300 miljoonaa. Siellä voidaan järjestää esim. Mestarien Liigan loppuottelu tai Eurooppa Liigan.
- - - - -
Honkavaara uskoo, että erityisominaisuudet hioutuvat vahvasti kentän ulkopuolella. Hänen mukaansa espanjalaisetkin ihmettelevät, miksi Suomessa harjoitellaan niin paljon nuorina. Tämä voi johtaa yksipuolisuuteen. Hänen mukaansa piirijoukkuevalinnat tehdään edelleen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Mukaan ei mahdu loppuvuonna syntyneitä. http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/2015061619875055_jp.shtml
- Kaikista suurin asia joka kehittää Suomi futista on keskustelu, jota käytäisiin mediassa joka päivä.