Pari kokemusta saareilusta näin hieman jälkijunassa pelattuna.
Teknisestihän tuo on suorastaan hämmästyttävä taidonnäyte, eikä jatkuvaa silmäkarkkia ja kirjaimellisesti muutaman sekunnin latausnopeuksia voi kun ihmetellä. Pikkudetaljina myös pelin yleisilme menuja myöten - mustavalkoiset tai kaksiväriset maalaukset ja piirrokset yms. - on todella kohdallaan.
Myöskin kehuttu äänimaailma toimii todella hyvin, tosin jo mainittu englanti edellä -äänitys ilkeästi rikkoo illuusiota "väärillä suunliikkeillään" - kyllähän tällainen nyt japanin kielellä tulee pelata.
Perinteisen open world -pelin addiktion saa kyllä tähänkin ("teen vielä tuon yhden sivutehtävän...no, vapautan vielä tuon yhden kylän...") helposti, vielä pääjuonen jälkeenkin.
Samaan hengenvetoon, kuten on moneen kertaan jo todettukin, open world -pelin ongelmat eli itseään toistavuus vaivaa pahasti. Tehtävät ovat joko varianttia 1) tapa kaikki, 2) tarkkaile ympäristö ja hiivi äläkä jää kiinni (ja sitten ehkä tapa kaikki), 3) jäljitä jälkiä (ja tapa kaikki). Myös kovin tyypillinen ilmiö eli valtava ja upea maailma...josta ei lopulta löydy lopulta kuin samaa muutamaa löydettävää (ketun kolot, shrinet, haikut jne.) on sääli. Shrine-vuorikiipeilyt olivat virkistävä poikkeus, ja palkintona on yleensä aina myös upea loppumaisema.
Muutama hassu keskeneräisyys peliin on jäänyt (sekä joitakin graafisia bugeja - miekka paistaa viitan läpi yms.), joista ehkä huvittavimpana eläinkunnan vähäisyys ja kyllä, ne kolme murhanhimoista villisikaa. Joku taisi mainitakin, mutta se oikeasti
jatkuva roskan lentäminen ruudulla tuntuu myös välillä jo vähän koomiselta.
Kerättävää (lähinnä siis asut/haarniskat) riittää lopulta ihan mukava määrä. En itse asiassa tiedä, hämääkö peliin upotettujen kymmenien ja taas kymmenien tuntien määrä, mutta loppujen lopuksi tuntui että lähes kaiken (kaikki skillsit, haarniskat tappiin asti päivitetty, juoni läpi jne.) sai saavutettua aika nopeasti ja helposti. Vaikka teki juonen ohessa myös sivutehtäviä. Ainoastaan kartan sumu tuntui avautuvan vähän liian aneemisen hitaasti, sillä mukamas parhaimmalla Traveler's Attire -asullakin.
Oletin / pelkäsin, että tämän vaikeustaso olisi Sekiro- ja Nioh-tasoa, mutta onneksi ei. Taistelu toimii ja on tarpeeksi kehittyneellä hahmolla ja varusteilla (joihin ei mene kauaa) varsin hauskaa, eikä peli rankaise kovin pahasti jos parry myöhästyy millisekunnin. Kamera on ongelma. Ghost-moodi lyö vieläkin kylmät väreet joka kerta!
En tiedä, kuinka paljon New Game+ vaikeutuu, mutta tokkopa siihen tulee enää lähdettyä, kun muutakin pelattavaa piisaa