Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Vaikeuden viehätyksestä
- Viestiketjun aloittaja jryi
- Aloituspäivämäärä
Murdoc
Well-Known Member
Hohhoijaa, trolling much? Eikös tämä muuten kuuluisi tuonne myynnit ketjuun ennemmin? Ja hienoa, että sarja on myynyt hyvin. Toivottavasti myös Sekiro sillä sitä pidän tuon firman parhaana pelinä itse.
m_vierimaa
Well-Known Member
Itse asiassa kenenkään ei tarvi missata DS tarinaa koska siitä on kirjakin:
www.polygon.com
Ainakin itselle tarina kerrottuna on sen luokan huttua että kyllästyn hetkessä. Toki jos tuosta tehtäisiin tv-sarja a la GoT voisin muuttaakkin mieltäni. Tarina elää pelistä. Kun henkensä edestä selviää jossain luolastossa ja jonkun ristikon takaa outo tyyppi mumisee epäselviä, se oudolla tavalla istuu kokonaisuuteen vaikka itse tarinaa ei ajattelisikaan.
Ollaanpa peilisarjasta mitä mieltä vain kyllä voidaan sanoa että Dark Souls aloitti vaikeiden pelien subgenren, toki vaikeiksi voidaan laskea moni muukin, mutta sanotaan että action RPG tyyppisten. Edeltäviä oli ainakin Demon's Souls mutta Dark Souls taisi lopullisesti aloittaa genren.
Tämän keskustelun innoittamana tuli jo tahkottua DS Sen's Fortressiin asti, vielä on matkaa jäljellä, mutta matka on ollut hyvä ja verinen.
A Guide to Dark Souls' Plot (In Case You Missed It)
Dark Souls is a game known for its punishing level of difficulty, and not its gripping story. But that's not to say From Software doesn't have one to tell; the developer has lovingly woven a...
www.polygon.com
Ainakin itselle tarina kerrottuna on sen luokan huttua että kyllästyn hetkessä. Toki jos tuosta tehtäisiin tv-sarja a la GoT voisin muuttaakkin mieltäni. Tarina elää pelistä. Kun henkensä edestä selviää jossain luolastossa ja jonkun ristikon takaa outo tyyppi mumisee epäselviä, se oudolla tavalla istuu kokonaisuuteen vaikka itse tarinaa ei ajattelisikaan.
Ollaanpa peilisarjasta mitä mieltä vain kyllä voidaan sanoa että Dark Souls aloitti vaikeiden pelien subgenren, toki vaikeiksi voidaan laskea moni muukin, mutta sanotaan että action RPG tyyppisten. Edeltäviä oli ainakin Demon's Souls mutta Dark Souls taisi lopullisesti aloittaa genren.
Tämän keskustelun innoittamana tuli jo tahkottua DS Sen's Fortressiin asti, vielä on matkaa jäljellä, mutta matka on ollut hyvä ja verinen.
Murdoc
Well-Known Member
Itse asiassa kenenkään ei tarvi missata DS tarinaa koska siitä on kirjakin:
A Guide to Dark Souls' Plot (In Case You Missed It)
Dark Souls is a game known for its punishing level of difficulty, and not its gripping story. But that's not to say From Software doesn't have one to tell; the developer has lovingly woven a...
Ainakin itselle tarina kerrottuna on sen luokan huttua että kyllästyn hetkessä. Tarina elää pelistä. Kun henkensä edestä selviää jossain luolastossa ja jonkun ristikon takaa outo tyyppi mumisee epäselviä, se oudolla tavalla istuu kokonaisuuteen vaikka itse tarina on pölhö kun mikä eikä lähelläkään mitään sormustarinoita.
Ollaanpa peilisarjasta mitä mieltä vain kyllä voidaan sanoa että Dark Souls aloitti vaikeiden pelien subgenren, toki vaikeiksi voidaan laskea moni muukin, mutta sanotaan että action RPG tyyppisten. Edeltäviä oli ainakin Demon's Souls mutta Dark Souls taisi lopullisesti aloittaa genren.
Tämän keskustelun innoittamana tuli jo tahkottua DS Sen's Fortressiin asti, vielä on matkaa jäljellä, mutta matka on ollut hyvä ja verinen.
Vähän offtopic jo mutta onkos tuo BB:n dlc pelaamisen arvoinen? Olen sen ostanut mutta ei ole saanut aikaiseksi pelattua koskaan sitä.
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Kyllä on, ja on haastava. Itsellä jäi kesken ja olisi ollut melkein läpi
pitäisi melkein saada joskus jatkettua sitäkin.m_vierimaa
Well-Known Member
Tänään pääsin jo Anor Londoon ja kaadoin tuplabossin pelin luoman apuhahmon ja yhden pelaajn avustamana.
Tuli tässä pelatessa mieleen että tavallaanhan tässä on vaikeustaso, se on vain toteutettu hyvin erillä tapaa kuin muissa peleissä. Eli helpommista alueista sieluja nuohoamalla saa statseja nostettua sen verran että peli tuntuu mielekkäältä ja bosseihin saa apuja online pelaajista. Invaderit on sitten luotu aiheuttamaan ärräpäitä mutta oi että sitä hyvän olon tunnetta kun saa invaderin tipautettua. Myös kone tarjoaa apureita, ei tosin ihan jokaiseen bossitaisteluun ilman reunaehtoja.
Me likes. Pelitunteja kertyy hetkessä 40h sen kummemmin aikaa ajattelematta. Tämän jälkeen voisi tarttua Sekiroon ja vielä olisikin ainoa (olettaen että saan DS:n läpi) Souls sarjan läpipelaamaton, eli Demon's Souls, tulossa jossain vaiheessa remakena.
Tuli tässä pelatessa mieleen että tavallaanhan tässä on vaikeustaso, se on vain toteutettu hyvin erillä tapaa kuin muissa peleissä. Eli helpommista alueista sieluja nuohoamalla saa statseja nostettua sen verran että peli tuntuu mielekkäältä ja bosseihin saa apuja online pelaajista. Invaderit on sitten luotu aiheuttamaan ärräpäitä mutta oi että sitä hyvän olon tunnetta kun saa invaderin tipautettua. Myös kone tarjoaa apureita, ei tosin ihan jokaiseen bossitaisteluun ilman reunaehtoja.
Me likes. Pelitunteja kertyy hetkessä 40h sen kummemmin aikaa ajattelematta. Tämän jälkeen voisi tarttua Sekiroon ja vielä olisikin ainoa (olettaen että saan DS:n läpi) Souls sarjan läpipelaamaton, eli Demon's Souls, tulossa jossain vaiheessa remakena.
Viimeksi muokattu:
Ketunloikka
Active Member
Remnanttia tullut nyt tovin pelattua niin en tiä mikä siinä on mutta bossit joissa on perus minioneja hämmentämässä on ihan ultimaattista p*skaa. Se bossi ei itsessään haittaa mutta kun siellä on mukana räjähtäviä mätisäkkejä ja jotain sammakkoninjoja niin et vain kerkeä tehdä ite bossille mitään.
m_vierimaa
Well-Known Member
Dark Soulssit ja Bloodborne läpipelanneena Ashen oli piristävä yllätys.
Dark Souls veteraanille ainakin Ashenin kaksi ensimmäistä bossia olivat aika helppoja, mutta kyllä tämä silti on maittava peli ja foorumit juoruavatkin 3:s ja 4:s bossin olevan huomattavasti haastavampia.
Niille joiden mielestä DS sarja on liian vaikea, Ashen voisi olla pykälää matalammalla kynnyksellä. Hyvin DS henkinen tämä silti on, vihuja täytyy väistellä eikä vaan hyökätä päälle, ja DS tapaan kuollessaan menettää kertyneet rahat, ja DS tapaan sen voi hakea kuolinpaikasta takaisin, jos ei kuole välissä uudestaan.
Peliaika on 15-20h tuntia joten tämä käy DS puolikkaasta mainiosti.
Dark Souls veteraanille ainakin Ashenin kaksi ensimmäistä bossia olivat aika helppoja, mutta kyllä tämä silti on maittava peli ja foorumit juoruavatkin 3:s ja 4:s bossin olevan huomattavasti haastavampia.
Niille joiden mielestä DS sarja on liian vaikea, Ashen voisi olla pykälää matalammalla kynnyksellä. Hyvin DS henkinen tämä silti on, vihuja täytyy väistellä eikä vaan hyökätä päälle, ja DS tapaan kuollessaan menettää kertyneet rahat, ja DS tapaan sen voi hakea kuolinpaikasta takaisin, jos ei kuole välissä uudestaan.
Peliaika on 15-20h tuntia joten tämä käy DS puolikkaasta mainiosti.
Ketunloikan kesäkuussa mainitsema Remnant: From the Ashes on ollut loistava kokemus cooppina kaverin kanssa. Normaalitasolla yhdelle pelaajalle tämä on varsin leppoisa peli, mutta hard on jo turhauttavan vaikea. Remnant ei suosittele hard-tasoa aloitusvaikeustasoksi, eikä ihme. Kahdella pelaajalla hard on sen sijaan ollut se "kultainen keskitie", jossa toistoja on vaadittu kohtalaisen paljon, mutta lopulta vaikeudet on saatu voitettua.
Tarkemmin eriteltynä muutamat dungeonit ovat vaatineet toistoja arviolta noin 1-5 kertaa, ja pahimmillaan samaa bossia on hinkattu 20-30 kertaa ilman tulosta. Pahimpien tapausten kohdalla on avattu serveri kolmatta pelaajaa varten ja ihailtavan usein on saatu apuja sitä kautta. Yhden kerran saimme apuriksi niin kovan luokan pelaajan, että hän ei suurin piirtein edes välittänyt vihollisista heavy-armorissaan. Jos jouduttiin maihin, niin heppu tuli kaikessa rauhassa nostamaan meitä tolpillemme. Toki samainen kaveri käytti monia boostereita etenkin bosseissa, joita kaadoimme kolme peräkkäin ensimmäisellä yrityksellä hänen johdollaan. Sitten oli pakko hajottaa serveri, sillä katsojan rooli ei enää kiehtonut.
Mitä pitemmälle peli on mennyt, sitä suurempi merkitys esimerkiksi trait-korttien boosteilla, valituilla sormuksilla ja amuleteilla on ollut. Virheiden kautta on opittu paljon ja sotasuunnitelma on pakko laatia etukäteen haastavimmissa kohdissa. Hieno peli, vaikeustaso hyvin tasapainossa.
Tarkemmin eriteltynä muutamat dungeonit ovat vaatineet toistoja arviolta noin 1-5 kertaa, ja pahimmillaan samaa bossia on hinkattu 20-30 kertaa ilman tulosta. Pahimpien tapausten kohdalla on avattu serveri kolmatta pelaajaa varten ja ihailtavan usein on saatu apuja sitä kautta. Yhden kerran saimme apuriksi niin kovan luokan pelaajan, että hän ei suurin piirtein edes välittänyt vihollisista heavy-armorissaan. Jos jouduttiin maihin, niin heppu tuli kaikessa rauhassa nostamaan meitä tolpillemme. Toki samainen kaveri käytti monia boostereita etenkin bosseissa, joita kaadoimme kolme peräkkäin ensimmäisellä yrityksellä hänen johdollaan. Sitten oli pakko hajottaa serveri, sillä katsojan rooli ei enää kiehtonut.
Mitä pitemmälle peli on mennyt, sitä suurempi merkitys esimerkiksi trait-korttien boosteilla, valituilla sormuksilla ja amuleteilla on ollut. Virheiden kautta on opittu paljon ja sotasuunnitelma on pakko laatia etukäteen haastavimmissa kohdissa. Hieno peli, vaikeustaso hyvin tasapainossa.
Itsekkin olen sitä mieltä, että se vaikeusaste on iso osa, sitä pelikokemusta souls genren peleissä, se on armoton mutta palkitseva. vaikeusaste slider todennäköisesti romuttaisi koko systeemin, enkä sen takia usko enkä myöskään, toivo että semmoista nähdään koskaan From Softwaren peleissä. ja löytyyhän peleihin kaiken maailman boss tutorial videoita ja muita helpottavia videoita niille jotka tarvitsee helpotuksia,
kiteyttenä voisi sanoa
Että, tiedättekö sen Euffoorisen fiiliksen mikä tulee rankan boss fightin jälkeen kun antanut kaikkensa ja vihdoin ja viimein se bossi kaatuu, yksi parhaita fiiliksiä mitä voi kokea pelimaailmassa joten siitä kiitos Souls Genrelle
kiteyttenä voisi sanoa
Että, tiedättekö sen Euffoorisen fiiliksen mikä tulee rankan boss fightin jälkeen kun antanut kaikkensa ja vihdoin ja viimein se bossi kaatuu
, yksi parhaita fiiliksiä mitä voi kokea pelimaailmassa joten siitä kiitos Souls Genrelle sekiro ei ollut niin vaikea pelit kuin dark souls tai muut toi firman pelit
Ippenator
Well-Known Member
No kyllä muuten oli. Vaikein Soulsborne-peli ainakin itselleni suhteellisen selvästikin. Ainoastaan Bloodbornen DLC laittaa kampoihin edes jonkin verran vaikeudessa. Ainoastaan juustoamalla pääsin Sekirossa muutamasta kohdasta eteenpäin. Puhtaassa reaktiohipassa ei niissä kohdissa olisi mitään jakoa ollut. Vastaavaan en ole törmännyt missään muualla Soulsborneissa, kuin Bloodbornen DLC:ssä.
Viimeksi muokattu:
Mossy
Well-Known Member
Tähän vaikeustasoon täytyy sanoa, että mielestäni Souls pelien vaikeustasoa helposti liiotellaan. Ettei kukaan suutu niin pelit ovat vaikeita, mutta ei nämä pelit todellakaan mitään ylivaikeita ole, kun sisäistät ne mekaniikat jolla peli toimii. Pomo lyö -> syöksy sivuun ja lyö takaisin -> toista. Jos lähdet liian ahneesti mätkimään takaisin niin varmasti kuolet. Nykyajan peleissä usein pelaajalta ei edes odoteta sitä, että hän sisäistäisi pelin ja oppisi pelaamaan sitä vaan monet pelit voi helposti läpäistä koskaan sisäistämättä kaikkia pelin ominaisuuksia. Yhtenä esimerkkinä voin mainita Nier: Automatan. Aloitin kyseisen pelin toiseksi vaikeimmalla vaikeusasteella, joka on muuten todella vaikea. (Vaikein vaikeustaso kyseisessä pelissä on käytännössä yksi osuma on kuolema.) Valitsemani vaikeustaso turhautti aluksi ja päädyinkin tiputtamaan vaikeustasoa alemmas. Tällä alemmalla vaikeustasolla kuitenkin huomasin, että sirut joilla omaa hahmoa kehitettiin olivat käytännössä täysin merkityksettömiä. Pystyit käytännössä iskemään hahmollesi mitä tahansa siruja ja pätkit viholliset silti mennen tullen. Päädyin vaihtamaan nopeasti takaisin vaikeammalla vaikeusasteelle, joka oikeasti edellytti sitä, että paneuduit tähän järjestelmään ja rakensit hahmosi siten, että hahmosi on mahdollisimman hyvä. Witcher peleissä voit alemmilla vaikeusasteilla läpäistä pelin juomatta yhtäkään voimajuomaa tai käyttämättä optimaalisia loitsuja. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että helpommalla vaikeusasteella peleistä jää kokonaan ominaisuuksia pois koska ei pelaajan tarvitse paneutua näihin systeemeihin läpäistäkseen pelin.
Nyt tulemmekin siihen kysymykseen, että entä jos pelaaja ei halua tutustua kaikkiin pelin ominaisuuksiin vaan haluaa vain pelata pelin läpi esimerkiksi tarinan takia? Se on jokaisen oma asia ja tässä tapauksessa se helpompi vaikeusaste on oikea vaihtoehto. Souls pelit ovat kuitenkin pelejä, jotka haluavat pelaajan paneutuvan pelin jokaiseen ominaisuuteen. Muistan kun tulin sarjan pariin Bloodbornen kautta enkä tiennyt, että aseita voi/tulee parantaa ja painoin menemään pitkään, sillä 0-tason aseella. Ei ollut helppoa. Kuten Miyazaki on itse sanonut: eivät he tee peleistään vaikeita siksi, että ne olisivat vaikeita vaan ideana on, että pelaaja käyttää pelin tarjoamia resursseja pelin läpäisyyn olipa ne sitten statsien kehittäminen, myrkkynuolet, pommit, muiden kutsuminen apuun tai muiden pelaajien jättämät viestit. Ja ehkäpä se tärkein juttu: kyseessä on RPG peli ja voit kehittää omaa hahmoasi. Jos joku pomo tuntuu vaikealta niin mikset mene tappamaan helpompia vihollisia ja kehitä omaa hahmoasi? Kuten muissakin RPG peleissä myös tässä voit "overlevelata" ja bossit kaatuvat sen jälkeen helposti. Souls pelit tekevät myös pelaajan ohjaamisen eri tavalla. Siinä missä muut pelit ohjeistavat minne pelaajan tulee mennä niin Souls peleissä pelaajan tulee keksiä se itse. Jos vastaan tulevat vihut tuntuvat hyvin vaikeilta niin ehkä olet väärässä paikassa? Ihan jokainen voi nämä pelit läpäistä ilman mielenterveytensä horjumista jos on valmis sisäistämään pelin.
Nyt tulemmekin siihen kysymykseen, että entä jos pelaaja ei halua tutustua kaikkiin pelin ominaisuuksiin vaan haluaa vain pelata pelin läpi esimerkiksi tarinan takia? Se on jokaisen oma asia ja tässä tapauksessa se helpompi vaikeusaste on oikea vaihtoehto. Souls pelit ovat kuitenkin pelejä, jotka haluavat pelaajan paneutuvan pelin jokaiseen ominaisuuteen. Muistan kun tulin sarjan pariin Bloodbornen kautta enkä tiennyt, että aseita voi/tulee parantaa ja painoin menemään pitkään, sillä 0-tason aseella. Ei ollut helppoa. Kuten Miyazaki on itse sanonut: eivät he tee peleistään vaikeita siksi, että ne olisivat vaikeita vaan ideana on, että pelaaja käyttää pelin tarjoamia resursseja pelin läpäisyyn olipa ne sitten statsien kehittäminen, myrkkynuolet, pommit, muiden kutsuminen apuun tai muiden pelaajien jättämät viestit. Ja ehkäpä se tärkein juttu: kyseessä on RPG peli ja voit kehittää omaa hahmoasi. Jos joku pomo tuntuu vaikealta niin mikset mene tappamaan helpompia vihollisia ja kehitä omaa hahmoasi? Kuten muissakin RPG peleissä myös tässä voit "overlevelata" ja bossit kaatuvat sen jälkeen helposti. Souls pelit tekevät myös pelaajan ohjaamisen eri tavalla. Siinä missä muut pelit ohjeistavat minne pelaajan tulee mennä niin Souls peleissä pelaajan tulee keksiä se itse. Jos vastaan tulevat vihut tuntuvat hyvin vaikeilta niin ehkä olet väärässä paikassa? Ihan jokainen voi nämä pelit läpäistä ilman mielenterveytensä horjumista jos on valmis sisäistämään pelin.
Ippenator
Well-Known Member
Kaikella kunnioituksella näkemystäsi kohtaan, mutta kyllä nuo Soulsborne-pelit ovat todella vaikeita pelejä suurelle osalle pelaajista, vaikka kuinka perehtyisivät ja opettelisivat systeemejä. Olet todennäköisesti itse sen verran taitava ja nopearefleksinen pelaaja, että asetelma tuntuu sinusta tuolta mitä kerroit, vaikkei se noin läheskään kaikille ole. Itse olen kolunnut kaikki Soulsbornet (Sekiro jäi tosin turhautumisen takia aivan lähellä loppua kesken) läpi huolella systeemeihin tutustuen, ja en millään pysty toteamaan muuta, kuin niiden olevan erittäin vaikeita pelejä, vaikka kuinka olen niihin perehtynyt.
Erityisesti Bloodborne ja Sekiro ovat erityisen vaikeita kaltaiselleni pelaajalle, jolla ei mitään aivan ultranopeaa reaktiokykyä ole. Kaikki mahdolliset juustot olen joutunut Sekirossa etsimään, jotta olen pärjännyt, ja Bloodbornessa oli vastaavasti muutama taistelu, joissa oli aivan pakko pyytää co-opin kautta apuja. Muuten peli ei olisi mennyt läpi ikinä.
Olen tästä huolimatta käsittääkseni sellainen keskitason pelaaja, tai joissakin peleissä todennäköisesti jonkin verran sitä parempikin. Kaltaisiani pelaajia on kuitenkin todella paljon, ja heille ovat Soulsborne-pelit vaikeita pelejä, vaikka miten asiaa kuorrutettaisiin. Erittäin hyviä pelejä ovat toki itsellenikin olleet. Ainoastaan Sekiro oli itselleni tuon reaktiopainotteisuutensa ja co-opin puuttumisen takia aika kova pettymys.
Mossy
Well-Known Member
En toki pyrkinyt vähättelemään sitä miten muut kokevat pelien vaikeustason. Totta kai nämä ovat aina henkilökohtaisia juttuja ja Souls -peleissä erityisesti juuri reaktiokyky näyttelee suurta roolia. Unohtui mainita, että Sekiroa en olekkaan pelannut, joten en sitä osaa kommentoida. Olen kuitenkin kuullut, että se olisi juuri vaikein näistä Soulsborne-peleistä. Ymmärrän molempia osapuolia tässä "kiistassa". Souls -pelit ovat toisaalta ainutlaatuisia siksi, että kokemus on jokaiselle sama mutta toisaalta taas on ikävää, että kaikki eivät voi peleistä nauttia juuri sen vuoksi. Toivottavasti co-op/moninpeli tarjoaa tähän helpotusta.
PuppetMaster
Active Member
Tuossa on juuri yksi tärkeä pointti miksi Soulsit eivät ole niin vaikeita; kaikissa voi pelata vähintään kolmen pelaajan voimin, jolloin ei kyllä voi jäädä jumiin mihinkään kovin pitkäksi aikaa. Jos taas väkipakolla haluaa vääntää soolona eikä pääse eteenpäin, ei oikein enää voi puhua pelin olevan vaikea jos itse kieltäytyy käyttämästä pelin tarjoamia apukeinoja.
Nioh Remasteredin DLC:ssä yksi pomo oli viedä järjen, kun ei kymmenienkään yritysten jälkeen tahtonut kaatua. Ja vaikka kuinka yritin kutsua co-op-kaveria, ei ketään koskaan ilmaantunut. Yritin sitäkin kymmeniä kertoja ja eri ajankohtina. Kyse ei ollut niinkään siitä, etteikö ominaisuus teknisesti olisi toiminut, vaan ei vaan ilmeisesti ollut PS5-versiolla sen vertaa pelaajia.
Mossy
Well-Known Member
Tämä on varmasti ongelma kun peleillä on vähemmän pelaajia syystä tai toisesta ja mielestäni From Software (ja muut samantyyliset pelitalot) voisivatkin miettiä tapoja, joilla kannustaa pelaajia auttamaan toisiaan.
PuppetMaster
Active Member
Nioh on itseltäni pelaamatta joten siitä en osaa sanoa mitään, mutta väittäisin että noissa From Softwaren peleissä kyllä pelaajia riittää. Tosin myönnän itse kuuluvani noihin soolovääntäjiin joten en kyllä varmuudella osaa sanoa kuinka helposti noissa saa täyden porukan kasaan.
Ippenator
Well-Known Member
Muuten toki näin, mutta ei päde kuitenkaan Sekiroon, kun siitähän tuo co-oppi jätettiin ainakin omaksi harmikseni pois. Ja vielä kun se on reaktiopainotteisin Soulsborne-peli, niin vähän turhan armoton peli kyllä ainakin itselleni. Toki yhtä pääbossia ja kahta sivubossia vaille olen käsittääkseni pelin kuitenkin pelannut. En kuitenkaan yhtä sivubossia lukuisienkaan yrityksien jälkeen ollut lähelläkään päästä, ja moti loppui kyllä kokonaan. Netistä jopa katsoin lopulta vihjeitä siihen, mutta silti ei mitään jakoa päästä tuota.