Vaikeuden viehätyksestä

[Ippenator]

Aina kun tulee Fromilta uusi peli, alkaa AINA se sama vääntö ja kääntö siitä vaikeusasteesta, se alkaa täällä, se alkaa maailmalla. Vaikka siihen tulisi joku vaikeusastevipu, väittäisin että 80% valittajista ei kuitenkaan ostaisi peliä.

Mielestäni ei tähänkään tarvita mitään säätöjä. Yksikään Fromin peli ei oikeasti ole ollut vaikea. Pelaajille vaikeus tulee siitä, kun ei suoraan kerrota mihin pitää mennä, ollaan totuttu liian kädestä pitävään malliin vuosien mittaan eikä enää "osata" tutkia.

Vaikeus tulee siitä, että turhaudutaan kun joku pikkuöttiäinen tappaa parista iskusta, turhaudutaan lisää kun kuollaan toistamiseen ja menetetään kerätyt pisteet lopullisesti.

Vaikeus tulee siitä, kun ei ymmärretä hahmonkehutystä, laitetaan pisteet vääriin paikkoihin ja käytetään varusteita jotka vaatii pisteet toisaalle. Kaikissa Fromin peleissä on ollut äärettömän helppoa tehdä hahmo ja hankkia sille pisteitä vastaavat varusteet. Yhtäkkiä vihut ja bossit kaatuu helpolla kun vähän tutkitaan, että mitä vahinkoa aseet tekee, mihin vihut on herkkiä ja mitä voidaan nykyvarusteille tehä jotta päästään haluttuun lopputulokseen.

Oikeasti nämä pelit ovat helppoja, ne vaativat vain vähän pitkäjänteisyyttä mitä monilla ei enää ole. Myöskään joku yksinkertainen vaikeusastevipu joka skaalaa vihujen statseja ei toimi, koska näissä peleissä usein se pärjääminen on kiinni omista pisteistä ja varusteiden synergiasta.

No nyt on kyllä suorastaan röhönaurun paikka! Siis jos joku alkaa Soulsborne-pelejä helpoiksi väittämään, niin mitään yhteyttä tuolla väitteellä ei ole objektiivisen totuuden kanssa. Varmasti joillekin todella koville pelaajille ne voivat jopa helpohkoja olla. Onko tuollainen väite sitten omien pelitaitojen mainostamista, en tiedä, mutta siltä se väistämättä kuulostaa. Vaikeita pelejä nuo ovat ihan objektiivisesti katsoen. Jotta niissä pärjää on pakko olla ainakin suhteellisen hyvät reaktiokyvyt. Joissain kohdin suorastaan erinomaiset.

Ainakin Sekirossa ja Bloodbornessa ei ole mitään jakoja vain keskinkertaisilla tai sitä huonommilla reaktiokyvyillä, vaikka kuinka tuntisi kyseisten pelien niksejä. Kun pelissä on perusvaatimuksena keskimääräistä parempi reaktiokyky, on objektiivisesti katsoen vaikea peli kyseessä, vaikka millä kermavaahdolla asiaa yrittäisi kuorruttaa.

 

[DestiZ]

Koko pelaajakuntaa yhdistää juuri sen kiirastulen läpi selviäminen.

Juuri näin tässä on se koko Souls pelien ydin ja sydän, jos tämä rikotaan ja tuodaan vaikeusasteet niin Souls pelit ei ole enää Souls Genre. vaan sitten se on ihan mikä tahansa muu Action RPG. Ja kerta tämä on Souls Game eikä Action rpg niin eiköhän jatketa sillä tutulla kaavalla

 

[Huttu]

No nyt on kyllä suorastaan röhönaurun paikka! Siis jos joku alkaa Soulsborne-pelejä helpoiksi väittämään, niin mitään yhteyttä tuolla väitteellä ei ole objektiivisen totuuden kanssa. Varmasti joillekin todella koville pelaajille ne voivat jopa helpohkoja olla. Onko tuollainen väite sitten omien pelitaitojen mainostamista, en tiedä, mutta siltä se väistämättä kuulostaa. Vaikeita pelejä nuo ovat ihan objektiivisesti katsoen. Jotta niissä pärjää on pakko olla ainakin suhteellisen hyvät reaktiokyvyt. Joissain kohdin suorastaan erinomaiset.

Ainakin Sekirossa ja Bloodbornessa ei ole mitään jakoja vain keskinkertaisilla tai sitä huonommilla reaktiokyvyillä, vaikka kuinka tuntisi kyseisten pelien niksejä. Kun pelissä on perusvaatimuksena keskimääräistä parempi reaktiokyky, on objektiivisesti katsoen vaikea peli kyseessä, vaikka millä kermavaahdolla asiaa yrittäisi kuorruttaa.

Voi naureskella jos haluaa Itse olen näin kokenut noita pelejä pelatessa. Sekiro joo oli vähän haastavampi mutta kun parryn oppi niin ei se sen vaikeampi lopulta ollut. Bloodborne taas todella helppo.

 

[Ippenator]

Voi naureskella jos haluaa Itse olen näin kokenut noita pelejä pelatessa. Sekiro joo oli vähän haastavampi mutta kun parryn oppi niin ei se sen vaikeampi lopulta ollut. Bloodborne taas todella helppo.

Olet sitten eliittipelaaja, ei siinä sen kummempaa. Tavalliselle pelaajalle nuo ovat todellakin vaikeita pelejä.

 

[Dragonfly]

Bloodborne taas todella helppo.

Helppo suhteessa mihin? Toiseen Souls peliin, ehkäpä. Toiseen rooli-/toimintapeliin, ei niinkään.

Souls peleissä turhautuminen ei ole kiinni pelkästään siitä, että viholliset olisivat vaikeita. Joo, kuolemia tulee, mutta niin niitä tulee vaikkapa Codissakin jos vaikeimmalla vaikeustasolla pelaa. Souls pelit turhauttavat ainakin henkilökohtaisesti siksi, että kun vaikeus yhdistetään harvakseltaan ripoteltuihin checkpointeihin. Näin saadaan aikaan tilanne, jossa kuoleminen ketuttaa selvästi enemmän kuin vaikkapa Codissa kuoleminen.

Sitten kun jokusen kerran olet taistellut ne samat viholliset ja kuollut taas, niin peli saakin jäädä tauolle.

Enkä siis missään nimessä kaipaisi enemmän kädestä pitämistä. Tutkimisen ja löytämisen riemu on hyvä asia. Kaipaisin vain sitä ettei se tutkiminen olisi niin tuskaista.

 

[Jirza]

Miten musta tuntuu, että sitten jos näihin peleihin laitettaisi vaikeustaso, niin sen jälkeen alkaisi valitus ja ihmettely, että miksei näissä ole minimappia? Mistä mä nyt voin tietää, mihin kuuluu mennä? Miksei ole mitään quest logia? Miten mä nyt tiedän mitä kuuluu tehdä?

Helppoja valmiiksi pureskeltuja pelejä löytyy kauppojen hyllyltä metritavarana, joten antaa nyt edes From Softwaren pitää kiinni tyylistään.

 

[Murdoc]

Minä en taas ymmärrä miten Sekiro voi olla jonkun mielestä noista se vaikein peli. Itelle tuntu huomattavasti helpoimmalta Souls peleistä ja mukavasti toi vieläpä piristystä tuohon vanhaan Souls kaavaan tuo uudenlainen taistelusysteemi. Eikä tuossa minusta mitään yli-inhimillisiä refleksejä tarvinnut omata. Samankaltaista opettelua vaan vaati vihollisen liikkeistä, kuin ennenkin mutta niihin vain piti vastata eri tavalla. Ehkä itsellä auttoi se, etten ollut ennestään Souls veteraani, jolle dodgerollit ja kilven takana kyykkimiset tulisi selkärangasta. Edelleen kevyesti paras Souls peli omaan makuun.

Mitä tulee tuohon vaikeustasoon niin edelleen olen samaa mieltä, että vaikeustasojen lisäys ei pilaisi peliä millään tapaa. Toisi vaan lisää pelaajia mukaan. Normaali olisi se Soulslike kokemus mihin on totuttu (tässä voisi olla ihan disclamer: the way it’s meant to be played) ja sitten olisi helpompi niille, jotka tykkäisi pelistä muuten mutta, joita ei kiinnosta toistaa samaa kohtaa 4h putkeen vain läpäistäkseen sen ja 15min päästä on uudestaan jumissa 4h.

Mutta vaikka itse haluaisin nähdä vaikeustasot näissäkin peleissä niin kunnioitan myös tekijän vapautta tehdä juuri sellaisen pelin kun haluaa. Peli ei sitten vain ole tarkoitettu kaikille ja se on hyväksyttävä. Silloin mennään metsään ja pahasti jos pelaajat inisevät tahtonsa läpi ja tekijät joutuvat vasten omaa visiotaan tekemään peliin jotain sellaista minkä eivät näe peliinsä kuuluvan. Eli jos Frommin peleihin joskus tulee vaikeustason valinta, mihin en kyllä usko tippaakaan, niin toivon, että se on ollut puhtaasti Frommin oma päätös eikä kenenkään muun.

 

[Ippenator]

Minä en taas ymmärrä miten Sekiro voi olla jonkun mielestä noista se vaikein peli. Itelle tuntu huomattavasti helpoimmalta Souls peleistä ja mukavasti toi vieläpä piristystä tuohon vanhaan Souls kaavaan tuo uudenlainen taistelusysteemi. Eikä tuossa minusta mitään yli-inhimillisiä refleksejä tarvinnut omata. Samankaltaista opettelua vaan vaati vihollisen liikkeistä, kuin ennenkin mutta niihin vain piti vastata eri tavalla. Ehkä itsellä auttoi se, etten ollut ennestään Souls veteraani, jolle dodgerollit ja kilven takana kyykkimiset tulisi selkärangasta. Edelleen kevyesti paras Souls peli omaan makuun.

Mitä tulee tuohon vaikeustasoon niin edelleen olen samaa mieltä, että vaikeustasojen lisäys ei pilaisi peliä millään tapaa. Toisi vaan lisää pelaajia mukaan. Normaali olisi se Soulslike kokemus mihin on totuttu (tässä voisi olla ihan disclamer: the way it’s meant to be played) ja sitten olisi helpompi niille, jotka tykkäisi pelistä muuten mutta, joita ei kiinnosta toistaa samaa kohtaa 4h putkeen vain läpäistäkseen sen ja 15min päästä on uudestaan jumissa 4h.

Mutta vaikka itse haluaisin nähdä vaikeustasot näissäkin peleissä niin kunnioitan myös tekijän vapautta tehdä juuri sellaisen pelin kun haluaa. Peli ei sitten vain ole tarkoitettu kaikille ja se on hyväksyttävä. Silloin mennään metsään ja pahasti jos pelaajat inisevät tahtonsa läpi ja tekijät joutuvat vasten omaa visiotaan tekemään peliin jotain sellaista minkä eivät näe peliinsä kuuluvan. Eli jos Frommin peleihin joskus tulee vaikeustason valinta, mihin en kyllä usko tippaakaan, niin toivon, että se on ollut puhtaasti Frommin oma päätös eikä kenenkään muun.

Sinulla on sitten pakko olla todella nopeat refleksit, jos Sekiro helpolta tuntuu. Sekiro ja Bloodborne ovat sellaisille todella vaikeita, joilla ei erityisen nopeita refleksejä ole. Itse en esim. koskaan Bloodbornessa voinut tuota pistooliparrya alkaa käyttämään, kun ei vain riitä refleksit tuollaiseen tarkkaan ajoitukseen. Siksi jokainen bossi, jossa pistooliparryn käyttäminen oli käytännössä pakollinen, oli minulle yybervaikea, tai jopa mahdoton ilman co-oppia. Sama pätee Sekiroon. Se monien eliittipelaajien kovasti kehuma miekkaparrysysteemi on myös minulle käytännössä mahdoton joidenkin vihollisten kohdalla. Ei vain riitä reaktiokyky tekemään sitä torjuntaa riittävän ajoissa ja oikeaan aikaan.

Lähinnä juustokuviot löytämällä olen muutaman itselleni mahdottomalta tuntuneen vihun kyseisessä pelissä tappanut. Esim. se iso paha munkki, ei mitään jakoa, paitsi sillä, että jumitin sen aina tiettyihin kohtiin aitojen taakse jolloin pystyin huiskimaan sitä aina muutaman kerran riittävän kaukaa miekalla ja sitten taas pakenin ja tein saman aina uudelleen. Kovin mieltä ylentävää tuo ei toki ollut, mutta kun muuten ei eteenpäin päässyt, niin kaikki keinot toki silloin käytän, mitä peli mahdollistaa.

Siis toki kolmea vaille kaikki bossit olen Sekirossa tappanut, mutta onhan tuo aivan helvetillisen vaikea peli ollut. Ja vaikka kaikki Soulsborne-pelit ovat mielestäni vaikeita, niin juuri tuon reaktiopainotteisuunsa ja tarkan ajoituksen vaatimusten takia Sekiro on selvästi vaikein Soulsborne-peli muille, kuin huippureaktiokyvyn omaaville eliittipelaajille.

 

[DarkShadow]

Kyllä minä kuulun myös tähän kastiin joka pelaa pelit mielummin helpolla vaikeustasolla ja keskityn mielummin upeaan tarinaan kuin hampaat irveessä väkisin eteenpäin puurtamiseen. Eihän se tarina siitä mihinkään muutu jos helpolla pelaa ellei sitten saa jotain bonus loppua sillä, mutta silti. Kesken tosin jää jos peli on niin vaikea, että mielummin lopetan pelaamisen kokonaan kuin hajotan hermoni. Ei mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa käyttää tuntikausia pelin pelaamisen opetteluun. Kateeksi käy toki niitä joilla on. Millä tavalla peli menee pilalle heiltä jos pelin voi pelata joko helposti tai kuten "se kuuluu pelata"? En vaan tajua. Mutta anyways. Peli näyttää kertakaikkisen upealta ja harkitsen kyllä ostamista. Jos pääsen pelaamaan sen sillä itselleni "oikealla tavalla".

 

[Murdoc]

Sinulla on sitten pakko olla todella nopeat refleksit, jos Sekiro helpolta tuntuu. Sekiro ja Bloodborne ovat sellaisille todella vaikeita, joilla ei erityisen nopeita refleksejä ole. Itse en esim. koskaan Bloodbornessa voinut tuota pistooliparrrya alkaa käyttämään, kun ei vain riitä refleksit tuollaiseen tarkkaan ajoitukseen. Siksi jokainen bossi, jossa pistooliparryn käyttäminen oli käytännössä pakollinen, oli minulle yybervaikea, tai jopa mahdoton ilman co-oppia. Sama pätee Sekiroon. Se monien eliittipelaajien kovasti kehuma miekkaparrysysteemi on myös minulle käytännössä mahdoton joidenkin vihollisten kohdalla. Ei vain riitä reaktiokyky tekemään sitä torjuntaa riittävän ajoissa ja oikeaan aikaan.

Lähinnä juustokuviot löytämällä olen muutaman itselleni mahdottomalta tuntuneen vihun kyseisessä pelissä tappanut. Esim. se iso paha munkki, ei mitään jakoa, paitsi sillä, että jumitin sen aina tiettyihin kohtiin aitojen taakse jolloin pystyin huiskimaan sitä aina muutaman kerran riittävän kaukaa miekalla ja sitten taas pakenin ja tein saman aina uudelleen. Kovin mieltä ylentävää tuo ei toki ollut, mutta kun muuten ei eteenpäin päässyt, niin kaikki keinot toki silloin käytän, mitä peli mahdollistaa.

Siis toki kolmea vaille kaikki bossit olen Sekirossa tappanut, mutta onhan tuo aivan helvetillisen vaikea peli ollut. Ja vaikka kaikki Soulsborne-pelit ovat mielestäni vaikeita, niin juuri tuon reaktiopainotteisuunsa ja tarkan ajoituksen vaatimusten takia Sekiro on selvästi vaikein Soulsborne-peli muille, kuin huippureaktiokyvyn omaaville eliittipelaajille.

No ei kyllä todellakaan ole nopeat refleksit! Päin vastoin. BB:ssä en ikinä oppinut tuota parryä tekemään kun ajoitus ei osunut kohdalleen enkä ehtinyt millään vastata hyökkäyksiin. Sekirossa taas tuo parry on huomattavasti anteeksiantavampi ja siihen kun pääsi sisälle niin hyvin alkoi luonnistua. Todellakaan ei vaatinut hyviä refleksejä vaan enemmänkin riitti, että oppi tuntemaan vihollisten liikkeet. Ehkä sinulla ei vain kärsivällisyys kestänyt opetella tuota uutta taistelusysteemiä rauhassa?

 

[karpaasi]

Koska peli on osittain myös moninpeli, ei vaikeustasoon voida koskea. Piste.

Osa pelin viehätystä monelle on käydä pieksemässä inveidaajia jne. ja sehän ei millään toimisi enää yhtä hyvin, jos osa porukasta olisi hankkinut kaikki vehkeensä paljon helpommin.

Easy-taso ok, jos niitä pelaajia ei päästetä moninpeli maailmaan. Kahden eri maailman luonti ei taas toimisi kunnolla pelaajakadon myötä.

 

[Ippenator]

No ei kyllä todellakaan ole nopeat refleksit! Päin vastoin. BB:ssä en ikinä oppinut tuota parryä tekemään kun ajoitus ei osunut kohdalleen enkä ehtinyt millään vastata hyökkäyksiin. Sekirossa taas tuo parry on huomattavasti anteeksiantavampi ja siihen kun pääsi sisälle niin hyvin alkoi luonnistua. Todellakaan ei vaatinut hyviä refleksejä vaan enemmänkin riitti, että oppi tuntemaan vihollisten liikkeet. Ehkä sinulla ei vain kärsivällisyys kestänyt opetella tuota uutta taistelusysteemiä rauhassa?

Kyllä sitä niin paljon on tullut Sekiroa hakattua, ja muutenkin noita kaikkia Soulsborne-pelejä, että sen olen oppinut Sekirossa, mikä itselleni opittavissa on. Se Genichiro oli aivan mahdottoman tuntuinen kunnes tajusin siinä sillä yhdellä ostetulle liikkeellä sille onnistuvan sellaisen staggerointispammin. Ilman sitä en olisi takuulla tuota ikinä päässyt. Ja se Owlin toinen kohtaaminen on täysin mahdoton minulle. Ei vaan riitä reaktiokyky, vaikka olen kymmeniä kertoja yrittänyt, ja YouTubesta katsotuilla ohjeillakin kovasti yrittänyt.

 

[m_vierimaa]

On kyllä aika erikoista väittää että ne jotka eivät kaipaa vaikeustasoja ovat jotenkin ottamassa muilta pois jotain...hei haloo...pelintekijän visio on toistaiseksi ollut että niitä ei ole.

Antakaa nyt edes yhden pelintekijän pitää kiinni visiostaan ja pelatkaa niitä 27 miljoonaa myyneitä Last of Us kakkosia ”vaikeiden” pelien sijaan. On tuhansia pelejä missä on vaikeustaso, luulisi pelattavaa riittävän vain tarinasta kiinnostuneille.

Ja vaikeustaso vääntö saisi siirtyä omaan ketjuunsa.

 

[Noobeinstein]

Mun mielestä edes Sekirossa ei mitään nopeita reflexejä tarvita sen enempää kuin keskiverto FPS-pelissä vaan kyse on pikemminkin rytmistä ja kuinka hyvin osaa lukea vihollisen liikkeet ja reagoida siihen liikkeeseen oikeaseen aikaan. Harvoin ne iskut tulee varoittamatta tai salamannopeasti päin etteikö niihin annettaisi ihan reilua aikaa reagoida.

 

[Ippenator]

Mun mielestä edes Sekirossa ei mitään nopeita reflexejä tarvita sen enempää kuin keskiverto FPS-pelissä vaan kyse on pikemminkin rytmistä ja kuinka hyvin osaa lukea vihollisen liikkeet ja reagoida siihen liikkeeseen oikeaseen aikaan. Harvoin ne iskut tulee varoittamatta tai salamannopeasti päin etteikö niihin annettaisi ihan reilua aikaa reagoida.

Kyllä ne Owlissa (toisella kerralla) ja Genichirossa, sekä myöskin tuossa mainitsemassani munkissa niin nopeasti tietyt liikkeet tulevat, etteivät omat refleksini ainakaan riitä läheskään kaikkien liikkeiden luotettavaan torjumiseen, vaikka kuinka noita vihuja olen treenannut. Toki tässä tulee jo ensi vuonna se iso 50 meikäläisellä ikävuosissa täyteen, joten ei tässä refleksit varmaankaan senkään puolesta ole enää lähelläkään sitä mitä teillä nuoremmilla on.

 

[m_vierimaa]

Sinulla on sitten pakko olla todella nopeat refleksit, jos Sekiro helpolta tuntuu. Sekiro ja Bloodborne ovat sellaisille todella vaikeita, joilla ei erityisen nopeita refleksejä ole. Itse en esim. koskaan Bloodbornessa voinut tuota pistooliparrya alkaa käyttämään, kun ei vain riitä refleksit tuollaiseen tarkkaan ajoitukseen. Siksi jokainen bossi, jossa pistooliparryn käyttäminen oli käytännössä pakollinen, oli minulle yybervaikea, tai jopa mahdoton ilman co-oppia. Sama pätee Sekiroon. Se monien eliittipelaajien kovasti kehuma miekkaparrysysteemi on myös minulle käytännössä mahdoton joidenkin vihollisten kohdalla. Ei vain riitä reaktiokyky tekemään sitä torjuntaa riittävän ajoissa ja oikeaan aikaan.

Lähinnä juustokuviot löytämällä olen muutaman itselleni mahdottomalta tuntuneen vihun kyseisessä pelissä tappanut. Esim. se iso paha munkki, ei mitään jakoa, paitsi sillä, että jumitin sen aina tiettyihin kohtiin aitojen taakse jolloin pystyin huiskimaan sitä aina muutaman kerran riittävän kaukaa miekalla ja sitten taas pakenin ja tein saman aina uudelleen. Kovin mieltä ylentävää tuo ei toki ollut, mutta kun muuten ei eteenpäin päässyt, niin kaikki keinot toki silloin käytän, mitä peli mahdollistaa.

Siis toki kolmea vaille kaikki bossit olen Sekirossa tappanut, mutta onhan tuo aivan helvetillisen vaikea peli ollut. Ja vaikka kaikki Soulsborne-pelit ovat mielestäni vaikeita, niin juuri tuon reaktiopainotteisuunsa ja tarkan ajoituksen vaatimusten takia Sekiro on selvästi vaikein Soulsborne-peli muille, kuin huippureaktiokyvyn omaaville eliittipelaajille.

Jos Sekiron pelaa juustotuksella läpi, ei ihme että se tuntuu tylsältä ja turhauttaa pelata loppuun. En tiedä johtuuko runsaasta shmuppailusta sitten, mutta kyllä minäkin sen torjunnan (lopulta) opin. Jos olet pelannut jo sen katolla olleen ison bossin läpi, loput hoituvat kyllä ihan väistöillä. Father Owl pakotti opettelemaan blokin, mutta sehän on vaihtoehtoinen bossi. Ja ikää on yli 50.

Soulsbornet eivät ole erityisen vaikeita kun ne oppii näkemään enemmän rytmipelin tapaisena, niissä ikäänkuin menee ”matrix” moodiin. Se vaan ei tapahdu ihan heti eikä eteenkään kun on tottunut muuntyyppisiin peleihin. Ensimmäisiä kertoja pelaava heitetään kyllä altaan syvään päätyyn.

Vanha viisaus on että ensimmäinen Soulsborne peli on se vaikein, Sekiroa ei kai From Software edes luokittele Soulsborne sarjaan.

 

[Murdoc]

Mun mielestä edes Sekirossa ei mitään nopeita reflexejä tarvita sen enempää kuin keskiverto FPS-pelissä vaan kyse on pikemminkin rytmistä ja kuinka hyvin osaa lukea vihollisen liikkeet ja reagoida siihen liikkeeseen oikeaseen aikaan. Harvoin ne iskut tulee varoittamatta tai salamannopeasti päin etteikö niihin annettaisi ihan reilua aikaa reagoida.

Nimenomaan juurikin näin. Osasit paremmin ilmaista asian kuin minä. Vaatii tosiaan sitä, että rauhassa opettelee vihujen liikkeet ja miten niihin vastataan oikein. Tuntui taktisemmalta taistelusysteemiltä, kun aiemmissa Soulseissa.

 

[Ippenator]

Jos Sekiron pelaa juustotuksella läpi, ei ihme että se tuntuu tylsältä ja turhauttaa pelata loppuun. En tiedä johtuuko runsaasta shmuppailusta sitten, mutta kyllä minäkin sen torjunnan (lopulta) opin. Jos olet pelannut jo sen katolla olleen ison bossin läpi, loput hoituvat kyllä ihan väistöillä. Father Owl pakotti opettelemaan blokin, mutta sehän on vaihtoehtoinen bossi.

Soulsbornet eivät ole erityisen vaikeita kun ne oppii näkemään enemmän rytmipelin tapaisena, niissä ikäänkuin menee ”matrix” moodiin. Se vaan ei tapahdu ihan heti eikä eteenkään kun on tottunut muuntyyppisiin peleihin. Ensimmäisiä kertoja pelaava heitetään kyllä altaan syvään päätyyn.

Vanha viisaus on että ensimmäinen Soulsborne peli on se vaikein, Sekiroa ei kai From Software edes luokittele Soulsborne sarjaan.

En mielellään juustotuksella toki pelaakaan. Mutta jos normaalikeinoilla vaan hakataan päätä seinään kymmeniä kertoja, eikä tilanne muutu, niin sehän tekee sitten lopulta pelin tylsäksi, ja silloin toki otetaan luovuus käyttöön ja mennään eteenpäin sillä tavalla mikä itselle on mahdollinen. Minähän en kesken yleensä pelejä jätä. Sekiro on kuitenkin siinä itselleni harvinainen peli, että on ainakin toistaiseksi jäänyt kesken. Tai ainakin pidemmälle tauolle.

Ja juu tiedän, että Father Owl on vaihtoehtoinen bossi, mutta se myös kuuluu omaan pelaamiseeni, että kaikki pelin haasteet yritetään hoitaa. Ja sillä taistelulla kuitenkin vaikutetaan tuohon pelin loppuun, mikä on itselleni tärkeää.

 

[m_vierimaa]

En miellellään juustotuksella toki pelaakaan. Mutta jos normaalikeinoilla vaan hakataan päätä seinään kymmeniä kertoja, eikä tilanne muutu, niin sehän tekee sitten lopulta pelin tylsäksi, ja silloin toki otetaan luovuus käyttöön ja mennään eteenpäin sillä tavalla mikä itselle on mahdollinen. Minähän en kesken yleensä pelejä jätä. Sekiro on siinä harvinainen peli, että on ainakin toistaiseksi jäänyt kesken. Tai ainakin pidemmälle tauolle. Ja juu tiedän, että Father Owl on vaihtoehtoinen bossi, mutta se myös kuuluu omaan pelaamiseeni, että kaikki pelin haasteet yritetään hoitaa. Ja sillä taistelulla kuitenkin vaikutetaan tuohon pelin loppuun, mikä on itselleni tärkeää.

Tämä nyt ei ole mitenkään Sekiro ketju mutta lisään kuitenkin että Father Owl pakotti tosiaan opettelemaan blokin. Youtube videoissa oli muitakin vinkkejä, mutta en saanut niitä toimimaan. Lohdutuksena seurava läpikerta menikin sitte 15h kun opin lopulta blokkimaan.

 

[Ippenator]

Tämä nyt ei ole mitenkään Sekiro ketju mutta lisään kuitenkin että Father Owl pakotti tosiaan opettelemaan blokin. Youtube videoissa oli muitakin vinkkejä, mutta en saanut niitä toimimaan. Lohdutuksena seurava läpikerta menikin sitte 15h kun opin lopulta blokkimaan.

Luuletko, etten ole ihan tolkuttomasti yrittänyt oppia tuota blokkaamista? Ei vain onnistu. Tuollaiset parryt eivät ole onnistuneet minulle muutenkaan missään peleissä, vaikka kuinka yrittäisin opetella. Rytmipelitkään eivät itselläni siitä syystä ole koskaan toimineet ja mitä enemmän on ikää tullut, niin sen vaikeammilta ovat tuntuneet. Silti muut Soulsbornet ovat Sekiroa lukuunottamatta sujuneet varsin mukavasti, vaikka ovatkin todella haastavia pelejä itselleni olleet. Satoja tuntejakin minulla on noita Soulsborne-pelejä takana, joten harjoittelun vähyydestä nyt ei sinänsä ole kyse.