Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Juu, kyllä ohjain kädessä pysyy ja väitän että olen keskivertoa parempi pelaaja, niin kaikesta huolimatta Dark Souls ei tarjonnut ollenkaan sellaista nautintoa kuin vaikka Jedi Fallen Order. Onnistumisen ja turhautumisen suhde on väärä. Niin ja soolona pelasin tuon loppuvastuksen, niinkuin melkein koko pelin tuohon asti.
Jännästi nämä menevät kyllä eri pelaajilla. Itselleni kun Dark Souls 1 ja 2 tarjosivat aika tasapainoisesti haastetta, ja kaikki pomot menivät ihan sooloamalla niissä läpi - kakkosen DLC:tä lukuunottamatta, mikä onkin jäänyt itselläni kesken. DS 3 oli vastaavasti itselleni ehkä monella tapaa se paras Dark Souls, mutta se ei mitään ihan erityisiä haasteita juuri tarjonnut. Kahdessa ensimmäisessä Soulsissa oli todella haastavia kohtia, mutta ne oli jotenkin tasapainoisesti ja tyylikkäästi tehtyjä, joten itselleni ei niissä pahempia turhautumisia päässyt tulemaan.
Tämä.
Täytynee olla buildeilla ja muillakin jotain tekemistä.
Ehdottomasti. DS1:n taisin pelata ensin velholla ja sitten myöhemmin muistaakseni jollain miekka+kilpi-tyypillä, kun taas DS3:n miekka kummassakin kädessä ilman kilpeä, joka varmasti vaikuttaa paljonkin siihen että DS3 tuntui reilusti vaikeimmalta Soulsilta.
Sama homma, eilen piti gamepassiin kurkata vieläkö sieltä joku Souls ois löytyny mut ei valitettavasti. Pitää jossain välin ostaa että pääsee testaamaan kuin vaikeita ne sit on.
Veikkaan että et ole edes ainoa. (Edit: etkä ollutkaan) Kannattaa muistaa muutama asia: Vinkkien kohtuullinen lukeminen netistä ei ole syntiä. Hyväksy että kuolet, ja monta kertaa. Monissa SB sarjan peleissä on useita etenemispaikkoja, jos törmäät vihuihin jotka tappavat laakista ja et tee itse lainkaan vahinkoa, olet väärällä suunnalla. SB sarjan yhteisöt on auttavia, jos laitat täälläkin ko. pelin ketjuun kyselyä, kyllä joku neuvoo. Redditin yhteisöt ovat hyvin aktiivisia.
Onhan se vaikeustaso oikeudenmukainen ja hyvin toteutettu varsinkin From Softwaren peleissä, mitä itse kokenut, lukenut ja nähnyt. Joku The Surge vaikkapa ei ihan yhtä laadukas ole toteutukseltaan, se vaikutti helpommalta, mutta ei yhtä reilulta.
Tästä kyllä sinänsä samaa mieltä. Vaikkakin tuo edelläsi kirjoittaneenkin järjestys voi toki olla toimiva.
Eihän noilla periaatteessa väliä ole, Bloodborne vaan on aika armoton heti alussa, kun aggressiiviset vihut hyökkivät laumoina päälle, ei ole sitä kilpeä suojana ja se hiilausitemien hankkiminenkin menee helposti ärsyttäväksi grindaamiseksi.
Muuten joo ellei ole idiootti kuten minä ja suuntaa heti Firelink Shrinelta sinne hautakammio-zonelle päin sen Undead Burgin(?) sijaan joka on ns. suositeltu polku.
No ei reissu ihan turha ollut kun pelin paras ase kumminkin löytyi sieltä suunnalta. 
Jos yhtään lohduttaa niin tiedän kyllä, että oma suhtautuminen taiteeseen ja toisaalta erilaisiin itsensä haastamisiin on ajoittaisessa idealismissaan vähän raskasta
Jos yhtään lohduttaa niin tiedän kyllä, että oma suhtautuminen taiteeseen ja toisaalta erilaisiin itsensä haastamisiin on ajoittaisessa idealismissaan vähän raskasta
Samaa mieltä: Pelit ovat omanlainen taiteenlajinsa, jopa niin ettei niiden toivoisikaan esim. imitoivan elokuvia.
Esimerkiksi omissa kirjoissani pelit joista näkee että pelintekijä on noudattanut visiotaan (vaikka jääräpäisesti) saavat helposti lisäpisteitä, kuten vastaavat elokuvatkin.