Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Xbox Game Pass - pelien vuokrausta kuukausimaksulla

Valheim julkaistaan 14.3. Series X|S:lle.
 
Shin Megami Tensei V olisi tulossa kesällä.

Olisi kieltämättä hieno uutinen ja toivottavasti näin käy. Final Fantasyn juuttuessa PlayStationille syntyy mahdollisuus esimerkiksi Shin Megami Tenseille ja Personalle ottaa enemmän markkinaosuuksia myös lännessä, joka taas toivottavasti näkyy tulevaisuudessa multiplatform-julkaisuina ja isompina budjetteina.

Itselläni SMT V on jo Switchille (muoveissa toki, ollut jo kuukausia), joten sinänsä omaan pelaamiseen tämä ei todennäköisesti vaikuta.
 
Onko kellään tietoa milloin niitä CoDeja alkaa tipahdella game passiin, eikös sitä semmosta lupailtu joku aika taaksepäin...?

Itsellä ei ne moninpelisekoilut nuissa kiinnosta tippaakaan, mutta game passin kautta voisi story modeja pelailla läpi kun ne on ihan mukavia ollu joissain vanhoissa codeissa mitä on joskus tullu kokeiltua.
 
Onko kellään tietoa milloin niitä CoDeja alkaa tipahdella game passiin, eikös sitä semmosta lupailtu joku aika taaksepäin...?

Itsellä ei ne moninpelisekoilut nuissa kiinnosta tippaakaan, mutta game passin kautta voisi story modeja pelailla läpi kun ne on ihan mukavia ollu joissain vanhoissa codeissa mitä on joskus tullu kokeiltua.
Codeja saa vielä hetken odotella Game Passiin, kun koko Activision Blizzard kaupan selvittely on kesken.

Jos kauppa menee läpi, niin realistisesti joskus syksyllä/alkutalvesta voisi Codeja odotella Game Passiin.
 
Vuosikin vaihtui, tässä vähän myöhässä hoksasin, joten ehkä voisi katsella mitä tuli pelattua Game Passista.

Tässä siis oma listaukseni peleistä, jotka olen Game Passin kautta aloittanut (mutten välttämättä pelannut loppuun) vuonna 2022.

Vuosi 2022 on alkanut Game Passin kanssa purkamisella Unpackingin merkeissä. Ihan kiva kokemus mutta ei siitä lopulta kauheasti jäänyt käteen.

Sen jälkeen on ollut vuorossa luolastorymyämistä Spelunky 2:n merkeissä. Ykköstä pelailin paljon enemmän ja senkin suhteen kyllästyin lopulta pelin vaikeuteen ja tämä kakkonen jäi lähinnä pitemmän testin muotoon. Varmasti hyvä peli jos tykkää.

Sitten päästiin vuoden ensimmäisen timantin pariin, sillä Death's Door oli ihan hiton kova yhdistelmä kenties 2D-Zeldaa ja soulsia.

Sen jälkeen tuli vietettyä parisen tuntia kaupunkien rakentelun parissa. Townscraper oli koettu tosiaan parissa tunnissa ja tuntui enemmän joltain tekniikkademolta.

Hieman erikoisempi puzzletasohyppely The Pedestrian oli oikein viihdyttävä teos.

Aiemman kanssa erikoisempaa menoa tarjosi Gorogoa.

Telling Lies oli varsin mielenkiintoinen peli ja tarinaa seurasi ja tutki innolla.

Jonkinlaista klassikkoa tuli testattua Katamari Damacy Rerollin muodossa. Ihan kiva teos mutta ikä näkyy. Aikansa teokseksi kyllä todella huikea kun vielä nykyäänkin mietin että miten ovat toteuttaneet sen pallon skaalautumisen.

Death's Doorin "merkeissä" jatkoi Tunic, joka oli ihan huikea! Pelin idea omasta kielestä ja ohjekirjan palasista yhdessä kaiken muun kanssa teki pelistä todella mieleenpainuvan kokemuksen.

TMNT: Shredder's Revenge oli oikein hyvä klassinen beat 'em up tuotuna nykyaikaan. Genre ei kuitenkaan niin paljoa itseä kiinnosta, joten jäi pariin läpäisyyn.

Mustavalkoinen Trek to Yomi oli mukavan haastava teos.

Taloja tuli ehostettua mahdollisimman vähäisellä vaivalla House Flipperin parissa. Ne asunnot oli ihan järkyttäviä ja tein vain ns. "bare minimum" mitä vaadittiin ja valitsin tarkoituksella mahdollisimman typerät värit ja kalusteet asuntoihin. Viihdyin :D

Hankin jostain oudosta syystä VR-pääkivun kaltaisen olon Powerwash Simulatorin parista, joten se jäi kesken jonnekin leikkikentän pesuun. En tiedä mikä pelissä aiheutti sen olon kun yleensä mikään peli ei sellaista VR-pelien lisäksi aiheuta.

Kentucky Road Zero oli lopulta pienoinen pettymys mutta oudon maailmansa vuoksi sen halusi pelata läpi.

Ehdottomasti vuoden kovimpiin yllättäjiin kuului Sniper Elite 5, joka on jo lähempänä Hitmania kuin aiempia Sniper Elite -pelejä. Tätä lisää! Asensin jopa aiemman pelin että jos jotain yhtä loistavaa on jäänyt välistä. Kolmonen ei ainakaan ollut yhtä hyvä kuin uusin eikä nelonenkaan ihan yhtä sulava ja viihdyttävä ekan kentän perusteella ole kuin SE5. Cooppina myös ihan järkyttävän hauska peli.

Tarinavetoisessa Road 96:ssa omaksuin useiden teinien roolin ja pakoilin vanhempia, valtiota ja ties mitä. Todella mielenkiintoinen ja hyvä peli.

Pirteän ulkoasun omaava Tinykin oli myös pelattavuudeltaan mukava ja viihdyttävä vanhan tyylinen keräilytasohypähtely. Enemmänkin olisi jaksanut pelata.

Tarinavetoinen A Memoir Blue oli lähinnä välipala. Ihan kiva tarina mutta muistan lähinnä veden ja tietyn tunnelman.

Aiemmin pelattu Telling Lies oli ihan kiva mutta Immortality oli jo jotain ihan muuta. Tajunnanräjäyttävä tarina, mielenkiintoiset erilliset juonet sekä pääjuoni, näyttely. Kaikki täyttä timanttia.

Prodeus oli retroräiskintää. Näihin saattaa saada yliannostuksen nykyään mutta minulle maistui kun ei näitä kauheasti ole kuluttanut.

Retrohtava ja erikoisen maailman sisältävä Signalis oli todella mahtava teos.

Vampire Survivors pelasi itse itseään tunti toisensa perään ja minä menin siinä mukana.

Mielenkiintoiselta näyttävä ja lupaavasti alkanut Somerville oli lopulta pienoinen pettymys. Ihan kiva mutta ei mikään uusi Limbo tms.

Eastward on aika kädenlämpöisen oloinen retrorpg(?), joka on vielä kesken koska sen pariin täytyy aina vähän "raahautua".

Metal: Helsingeriä testailin parin kentän jälkeen ja tarkoitus palata jatkamaan mutta on jäänyt lojumaan. Hyvältä kuitenkin vaikutti.

Odotin etukäteen ja olin pitkään pelatessanikin innoissani High on Life:sta mutta pelin antimet eivät ihan riittäneet loppuun asti. Syynä tosin pitkälti myös oma pakonomainen joka paikan tutkiminen ja kaiken etsiminen, sillä iso osa tympääntymisestä johtui kamojen perässä juoksemisesta.

Summaus: 26 peliä. Pääosa pienempää ja vähemmän tunnettua. "Isoin" teos kenties Sniper Elite 5, joka ei sekään kai mikään kovin ison budjetin tapaus. Useampi teos, jotka näkyneet paljon ainakin pelaajien jutuissa ja vuoden parhaissa peleissä: Vampire Survivors, Tunic, Death's Door, Immortality.

Ne omat "hitit" noista: Immortality, Sniper Elite 5, Signalis, Tunic, Tinykin, Road 96, Death's Door. Näitä kaikki yhdistää ehkä se, että tulivat tavalla tai toisella puun takaa. En odottanut välttämättä ihmeitä mutta tarjoilivat sitten jotain mitä en odottanut. Yhä jaksaa ihmetyttää että Sniper Elite 5 on niin helvetin hyvä peli :D

No entä pettymyksiä, turhuuksia, huonouksia? Katamari Damacy oli vähemmän ihmeellinen mitä odotin. Lisäksi järkyttävät kontrollit pilasi fiilistä. Spelunky 2:sta olisin halunnut tykätä enemmän mutta ei vain maistu. Yleisesti ottaen ei kuitenkaan mitään sellaista minkä testaaminen tai pelaaminen olisi harmittanut.

Jos noille haluaa jotain arvoa laskea niin jo 10 euron kappalehinnalla nuo olisivat maksaneet eri kautta hankittuna 260 euroa. Oikea hinta olisi varmaan jotain viitisen sataa tai enemmän. Ja toki, silloin ne olisivat omia, mutta näistäkään en kovin montaa hyllyyni joko haluaisi tai edes saa koska fyysisiä kappaleita ei ole tarjolla. Heitän mutulla että ehkä kahdeksan peliä saisi fyysisenä ostettua.

Näin kun tätä listaani katsoo niin ei se mitenkään ihmeellinen lopulta ole. Hyviä, viihdyttäviä pelejä ja useampia merkkitapauskin toki mahtuu mukaan mutta aika peruskamaa varmaan jos enemmän maistuu "myydyimmät top 10"-listan kama. Tykkään itse pelailla ja kokeilla vähän kaikkea niin että voi yllättyä, kuten nytkin tapahtui useamman, jopa hyvin tunnetun nimikkeen kohdalla (oikeasti, miten voi VIIDES Sniper Elite yllättää?).
 
Tämä on kyllä loistava palvelu. Jos itsellä olisi enemmän aikaa pelaa, niin tämä tulisi ehdottomasti hankittua. Nyt ei oikein ole kannattavaa hankkia kun pelaaminen on huomattavasti vähentynyt, että mielummin ostaa pelin kerrallaan omaksi.
 
Tuota on tullut odotettua! Viime vuosina ylivoimaisesti eniten pelaamani peli. Toivottavasti ne helvetin kuolinaallot on korjattu, ainoa mikä nykyään pelissä häiritsee. Samoin liikennettä pitäisi sujuvoittaa. Ei muita toiveita edes, eiköhän sieltä tule taas loistava peli.
 
Ni no Kuni II: Revenant Kingdom – The Prince’s Edition saapuu Game Passiin 21.3.2023. Aivan mahtavaa!

Myös tosiaan mm. Guilty Gear: Strive ja Civilization VI tulossa tässä kuussa:

 
Vuosien ja vuosien jahkailun jälkeen tulipa viimeinkin lyötyä tuo Dishonored Definitive Edition tulille. Kylläpäs on hienon ja toimivan oloinen paketti, tunnelmasta ja ympäristöt tykkään. Ajan hammas tottakai näkyy ulkonäössä, mutta ei haittaa ensinkään. Sama juttu kuin vanhat Metrot, joita niitäkin pidän ihan ässinä yksinpeleinä tämänkin päivän asteikolla. FPS-boost on namia, kokeilin joskus aloittaa ilman, mutta ei vaan lähtenyt silloin. Kyllä tuo tekee vaan siis niin tosi paljon näppituntumaan ja vanhakin peli muuttuu sillä uudeksi!

Ei taida olla turhaan Steamissä käyttäjäarviot Overwhelmingly Positive. Olisiko tässä pitkästä aikaa yksinpeli, jolle jopa minä jaksan allokoida vähän peliaikaa pois moninpeleiltä? Ehkä, hieno peli suosittelen muillekin laittamaan latinkiin passista, jos on samalla tavalla jäänyt katveeseen. Jos vaan hiipparointi maistuu. Noh voi toki rambonakin kai mennä, mutta eniten näistä saa yleensä irti kun edes vähän koittaa olla hissukseen.

 
Tähän huhuun nyt sitten reilusti suolaa päälle, mutta jo aikaisemmin huhuillun Shin Megami Tensei 5:n lisäksi Atlus olisi tuomassa Game Passiin myös saman sarjan muitakin pelejä: SMT 3, SMT 4 ja SMT 4 Apocalypse.

 
Hiljalleen parantuva JRPG-kokoelma Game Passissa miellyttää, vaikka Ni No Kunit jo löytyykin Switchille. Toivottavasti näitä tippuu myös jatkossakin. SMT-sarjan lisäksi myös Legends of Heroes olisi mielenkiintoinen lisäys Xbox-alustalle, siihen kun ei ole henkilökohtaisesti edes tutustuttua koskaan.
 
Ylös Bottom