Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Rise of the Ronin

Joo Shogunhan on James Clavellin ikivanha romaani v. 1975, joka sijoittuu sinne sotaisampaan aikaan milloin sotalordit ja samurait vielä jylläsivät; tämähän sijoittuu sinne myöhempään aikaan, jolloin näistä haluttiin eroon ja otettiin askeleita kohti modernia sekä keisarin palauttamista valtaan. Eli ei näillä ole mitään tekemistä, sattumalta se uusi sarja nyt tuli tässä pelin kanssa samaan aikaan. Kirjahan on päätynyt jo kerran loistavaksi minisarjaksi 1980, ja itse asiassa jopa kerran myös peliksi: https://en.m.wikipedia.org/wiki/James_Clavell%27s_Shōgun
En missään vaiheessa tainnut sanoa mitään tällaista? Muutama päivä sitten taisin kirjoittaa että onpa hyvä päivä kun pääsee RotRia pelaamaan ja Shogunia katsomaan. Ja sit DestiZ totesi ettei peli yllä tarinaltaan Shogunin tasolle, mistä olin samaa mieltä, eikä Team Ninjan pelit muutenkaan tarinaltaan mitään maailman parhaimmistoa taida olla, pelattavuus on sit toinen juttu.

Väännän vielä rautalangasta: Shogunilla ja RotRilla ei tietenkään ole mitään tekemistä keskenään, mutta molemmissa päästään ihmettelemään historiallista Japania ja vuosisatakin on ihan eri. Eiköhän tää OT oo mun osalta tässä.
 
Pitänee siis hankkia tämä, koska ac odyssey ja valhalla on loistavia pelejä jos kerran niitä muistuttaa. Voi olla vaan turhan lyhyt omaan makuun. Open world peliin pitää saada upotettua sata tuntia.
Luulisin kyllä, että tähän saa helposti upotettua yli 100 tuntia, jos seikkailee avoimessa maailmassa ja tekee vähän kaikenlaista monipuolisesti. Itse olen tykännyt tästä todellakin aivan valtavasti. Varmaankin osasyynä AC-tyyppinen laaja maailma, jossa on sinänsä monenlaista tekemistä. Taistelu on toiminut myös erittäin hyvin, ja tykkään tästä japanilaisesta ympäristöstä sekä hahmoistakin todella paljon. Aivan loistava peli kertakaikkiaan! Juuri minun makuuni tehty peli. Jos pitää avoimen maailman peleistä, jotka sijoittuvat johonkin historialliseen paikkaan ja aikakauteen, niin tästä on uskoakseni aika vaikea olla pitämättä. Tämän päivän pelaamisella GotY fiilikset ovat minulla vain vahvistuneet.
 
Nyt kun päässyt kunnolla pelaamaan niin täytyy todeta, että onpas mainio köyhän miehen Assassin's creed. Positiivinen asia kun vertauskohtana on pelit originsista eteenpäin eikä sitä ennen tehdyt ala-arvoiset tekeleet.

Hahmon luonti on erinomainen. Yksityiskohtia saa säätää jos siitä tykkää.

Hiukan jännitti, että onko taistelu kuinka vaikeaa kun täällä heiteltiin vertauksia Sekiroon yms. mutta aikalailla samanlaista kuin ac valhallassa. Myöskään tuo parryn käyttö ei ole sen hankalampaa. Taistelu on siis varsin hyvää vaikka onkin ehkä pelin heikoin osa-alue.

Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikka kaikissa isoimmissa peleissä se on hyvin samankaltainen. Sakamoto Ryoma on outoa mutta mieltä lämmittävää nähdä sivuhahmona kun Like a dragon Ishinissä tottui itse olemaan Sakamoto.

Avoin maailma on toteutettu hyvin. Vaikuttaa siltä tekemistä löytyy taistelun ja kissojen paijailun merkeissä riittävästi. Eikä tarvi haahuilla päättömästi kun mielenkiintoiset paikat löytyy kartalta.

Graafisesti peli on riittävän hyvä. Ei mitään ihmeellistä mutta ei niin huonoa mitä monet arvostelut ovat antaneet ymmärtää.

Samurai pelien joukossa ei ainakaan toistaiseksi ohita Ishiniä mutta kakkoseksi menee ohittaen sushimaan kummituksen selvästi.

Eiköhän tämän parissa jaksa viettää tovin jos toisenkin odotellessa ac japania.
 
LVL 46, 46h pelattu ja chapter 3 alkoi juuri.

Tähän asti on kyllä maistunut edelleen, lähes kaikki on tullut tehtyä mitä kartalta löytyy ja vaikka välillä on ollut pientä väsymystä ubisoft kaavaan niin huikeat ympäristöt ja hahmot auttaa jaksamaan. Tarina on ollut yllättävän hyvä tähän mennessä ja valitsit kumman puolen tahansa niin ei tässä pelissä tunnu että selviää voittajana. Tämä tekee siitä todella mielenkiintoisen ettei ole mitään selvää pahaa vaan henkilöitä joilla on erilaisia näkemyksiä. Parhaat kamut saattaa ollakkin myöhemmin vihollisia ja liittoudutkin niiden kanssa joita vannoit vihaavasi.

No vielä on vähän matkaa ennen maalia joten katsotaan miten jaksaa viimeisen pätkän.
 
LVL 46, 46h pelattu ja chapter 3 alkoi juuri.

Tähän asti on kyllä maistunut edelleen, lähes kaikki on tullut tehtyä mitä kartalta löytyy ja vaikka välillä on ollut pientä väsymystä ubisoft kaavaan niin huikeat ympäristöt ja hahmot auttaa jaksamaan. Tarina on ollut yllättävän hyvä tähän mennessä ja valitsit kumman puolen tahansa niin ei tässä pelissä tunnu että selviää voittajana. Tämä tekee siitä todella mielenkiintoisen ettei ole mitään selvää pahaa vaan henkilöitä joilla on erilaisia näkemyksiä. Parhaat kamut saattaa ollakkin myöhemmin vihollisia ja liittoudutkin niiden kanssa joita vannoit vihaavasi.

No vielä on vähän matkaa ennen maalia joten katsotaan miten jaksaa viimeisen pätkän.
Hitsi teillä osalla kertyy kyllä kunnioittavasti noita pelitunteja Tässä vähässä ajassa mitä peli ollut ulkona niin kova tahti per päivä.... Mä oon vissiin sellainen fiilistelijä sunnuntai pelaaja kun ei millään pysty tuollaisella tahdilla yleensäkään pelejä....
 
Hitsi teillä osalla kertyy kyllä kunnioittavasti noita pelitunteja Tässä vähässä ajassa mitä peli ollut ulkona niin kova tahti per päivä.... Mä oon vissiin sellainen fiilistelijä sunnuntai pelaaja kun ei millään pysty tuollaisella tahdilla....

Joskus sitä vaan sattuu kohdalle peli joka imaisee mukaansa ja kaikki vapaa aika menee siihen.
 
Joskus sitä vaan sattuu kohdalle peli joka imaisee mukaansa ja kaikki vapaa aika menee siihen.
Mulla ehkä koukuttaa jotkut sarjat enemmän ja tullut sitten sellaisia maratooneja vedettyä....esim. game of thrones. Mut joo tollenhan noi pelitkin...ainakin tarinalliset pitäis pelata kun imaisee mukaan.
 
Sen verran hyviä juttuja lueskellu täällä pelistä, että kunhan saan tuon DD2:n taputeltua niin tämä menee seuraavaksi ostoskoriin. Kuinka lähelle tämä nyt sitten lopulta pääsee lootissaan Nioh-pelejä ajatellen?

Tässä ei tainnut myöskään olla mitään yliluonnollista puolta, esim Niohin demoneja?
 
Sen verran hyviä juttuja lueskellu täällä pelistä, että kunhan saan tuon DD2:n taputeltua niin tämä menee seuraavaksi ostoskoriin. Kuinka lähelle tämä nyt sitten lopulta pääsee lootissaan Nioh-pelejä ajatellen?

Tässä ei tainnut myöskään olla mitään yliluonnollista puolta, esim Niohin demoneja?

Ei ole demoneja ja loottia nyt tulee samanlailla kuin Niohissa, mutta ei ole samanlaista värien ilotulistusta kun vain yksi droppi per vihuja ei tarvi edes poimia niitä itse kun on automaatti poiminta.

Tuo demonien puute ehkä pieni miinus mutta kun katsoo pelin realistisuuteen pyrkivää maailmaa niin ihan ymmrärettävää. Oudoimmat vihut on jättiläis vihut ja sitten on sellasia Voldo tyylisiä vihollisia myös.

Erilaisia aseluokkia on joku kymmenkunta ja voi vaikka vetää nyrkeillä jos niin haluaa.

Edit: Siis yksi droppi meinaa vain yhtä valokeilaa mutta se sisältää useita eri asioita.
 
Viimeksi muokattu:
Itselläkin menee tämä Dogma 2:n jälkeen ostoskoriin. Sen verran hyviä juttuja pelistä löytyy. On myös tarpeeksi kauan aikaa tämmöisestä avoimen maailman pelistä, että jaksaa taas.

Tuskin tulen silti ihan kaikkea tekemään ja keräilemään. Teen sen verran mitä huvittaa.
 
Itselläkin menee tämä Dogma 2:n jälkeen ostoskoriin. Sen verran hyviä juttuja pelistä löytyy. On myös tarpeeksi kauan aikaa tämmöisestä avoimen maailman pelistä, että jaksaa taas.

Tuskin tulen silti ihan kaikkea tekemään ja keräilemään. Teen sen verran mitä huvittaa.
Tuo on ainakin omasta mielestäni se ainoa hyvä tapa pelata avoimen maailman pelejä. Ei mitään suorittamispainetta, vaan tekee fillerijuttuja ainoastaan sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Itse teen ensisijaisesti sellaiset sivujutut, joista saa sitten peliin jotain oikeasti hyödyllistä. Tässä taitaa aika monesta toki sellaista tullakin, mutta silloin saatan priorisoida myös sen palkinnon hyödyn mukaan, mitä sitten alan tekemään, ja mikä jää ehkä tekemättä. Ähkyn sillä voi helpolla saada, jos näitä avoimen maailman pelejä lähtee pelaamaan sillä mentaliteetilla, että kaikki mahdollinen on suoritettava. Itse en tuollaisella tavalla ole enää aikoihin jaksanut pelejä pelata. Pelien pelaamisen pitää olla itselleni nimenomaan hauskaa ja rentouttavaa, ja toki myös palkitsevaa, joten en silti liikaa helppouttakaan ole sitten kuitenkaan yleensä kaivannut.
 
Viimeksi muokattu:
Heh tulipas tässä loppusuoralla hoksattua semmoinen juttu että jos hyppää ja käyttää sitä heittoköyttä combatissa ni voi singahtaa vihollisten iholle kiinni :D
 
Heh tulipas tässä loppusuoralla hoksattua semmoinen juttu että jos hyppää ja käyttää sitä heittoköyttä combatissa ni voi singahtaa vihollisten iholle kiinni :D
Tuon käyttö kai riippuu myös siitä, kuinka paljon on kehittänyt heittokoukkuun liittyviä kykyjä. Siellä on muistaakseni joitakin lisäominaisuuksia saatavilla, mitä voi sitten tosiaan taisteluissakin hyödyntää.

Tässä pelissä on kyllä hienosti melkein kaikki avoimen maailman tekeminen tehty niin, että niiden suorittamisesta saa varsin merkittäviäkin hyötyjä itse peliin. Tuo on saanut minut tekemään paljon enemmän sivujuttuja, kuin normaalisti jaksan avoimen maailman peleissä tehdä. Tässä on kyllä minun makuuni aivan loistavaa pelisuunnittelua.

Pelissä on myöskin loistavat taistelumekaniikat, monipuoliset muutkin hahmon kyvyt ja toiminnot, mielenkiintoinen ja innostava pelimaailma, co-op-pelaamisen mahdollisuus sekä vaikeusasteen säädön mahdollisuus sitä tarvitseville. Itse en ole ainakaan vielä normaalivaikeustasoa alkanut helpommaksi muuttamaan, mutta kyllä ihan pirun vaikeita kohtia on jo pari tullut, joihin varsinkin yhteen piti varmaan parisenkymmentä yritystä kokeilla ennen kuin taistelu juuri ja juuri rimaa hipoen meni läpi.
 
Viimeksi muokattu:
Tuon käyttö kai riippuu myös siitä, kuinka paljon on kehittänyt heittokoukkuun liittyviä kykyjä. Siellä on muistaakseni joitakin lisäominaisuuksia saatavilla, mitä voi sitten tosiaan taisteluissakin hyödyntää.

Tässä pelissä on kyllä hienosti melkein kaikki avoimen maailman tekeminen tehty niin, että niiden suorittamisesta saa varsin merkittäviäkin hyötyjä itse peliin. Tuo on saanut minut tekemään paljon enemmän sivujuttuja, kuin normaalisti jaksan avoimen maailman peleissä tehdä. Tässä on kyllä minun makuuni aivan loistavaa pelisuunnittelua.

Pelissä on myöskin loistavat taistelumekaniikat, monipuoliset muutkin hahmon kyvyt ja toiminnot, mielenkiintoinen ja innostava pelimaailma, co-op-pelaamisen mahdollisuus sekä vaikeusasteen säädön mahdollisuus sitä tarvitseville. Itse en ole ainakaan vielä normaalivaikeustasoa alkanut helpommaksi muuttamaan, mutta kyllä ihan pirun vaikeita kohtia on jo pari tullut, joihin varsinkin yhteen piti varmaan parisenkymmentä yritystä kokeilla ennen kuin taistelu juuri ja juuri rimaa hipoen meni läpi.
Mites tässä se parryn hallinta, kuinka kriittistä? Muistaakseni meillä on Sekirosta aika samat kokemukset ja fiilikset ja no se peli elää parrysta. Iyellä toki on Niohit vedetty kaikki läpi iha vaikeimpaan adti ja Wo Long kohtuu pitkällä kanssa, onko tämän parryt miten vertailtavissa noihin edellä mainittuihin?
 
Mites tässä se parryn hallinta, kuinka kriittistä? Muistaakseni meillä on Sekirosta aika samat kokemukset ja fiilikset ja no se peli elää parrysta. Iyellä toki on Niohit vedetty kaikki läpi iha vaikeimpaan adti ja Wo Long kohtuu pitkällä kanssa, onko tämän parryt miten vertailtavissa noihin edellä mainittuihin?
RotR ei mielestäni ihan yhtä paljoa yritä pakottaa pelaajaa käyttämään parrya, kuin Sekiro tai ehkä muut Team Ninjan pelitkään. Pelkällä torjumisellakin (parry tulee tässä eri napista kuin varsinainen pohjassa pidetty torjunta) olen aika monissa taisteluissa pärjännyt. Toki parry auttaa paljonkin, varsinkin kovia vihollisia vastaan, mutta en ole sen totaalista hallitsemista kokenut vielä aivan välttämättömäksi. Toki tuo vaikein kohtaamani taistelu kyllä meni vain sillä läpi, että sain useamman kerran sen täydellisesti onnistuneen parryn, ja sitä kautta yliotteen vihuun. Parisenkymmentä kertaa yritin siinä aika turhautuneena, kunnes meni läpi. Muutoin ei läheskään niin vaikeita vihuja ole sentään tullut vastaan. Ja tuokin oli vain sellainen sivutehtävä dojossa, eikä taitaisi pelissä etenemisen kannalta olla edes välttämätön voittaa.

Joka tapauksessa alun kärvistelyn jälkeen olen saanut jonkinlaisen tatsin parryyn, ainakin tiettyjen vihujen kohdalla. Mutta peli tuntuu kyllä aika paljon vaihtelevan sitä ajoitusta eri vihuihin, ja jopa samalla vihulla voi olla erilaisia hyökkäyksiä, joissa on kaikissa aika erilainen ajoitus, mikä on itselleni juuri se hankalin juttu parryssa. Siitä huolimatta parryn omaksuminen on loppujen lopuksi ollut ainakin jonkin verran helpompaa kuin Sekirossa. Olisiko aikaikkuna jotenkin armeliaampi, tai sitten toimii vain itselleni jotenkin paremmin hahmotettavana ja loogisempana? Ja lisäksi, kun tässä on monipuolisemmat aseet (myös tuliaseita) sekä erittäin hyvät mahdollisuudet farmaamiseen, niin ei tässä varmaankaan tule ihan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ja tarpeen tullen sitten myös co-op-apu on mahdollinen, vaikka en vielä sitä tai vaikeusasteen laskemistakaan ole käyttänyt apunani. Kaiken kaikkiaan haastava peli, mutta mielestäni erittäin monipuolinen ja pelaajaystävällinen haastavuudestaan huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:
Nonniih, läpi meni päätarina nii vois jotai ajatuksia raapustella kokonaisuudesta.

Taistelusysteemi tässä on aivan helvetin laaja, ja erilaisia vihollisia on aivan järkyttävä määrä. Samojen pomojen kierrätys kyllä alkoi vähän tympimään loppupuolella, mutta muuten taistelu pysyi nautittavana alusta loppuun. Aseiksi valikoitu enimmäkseen katana ja tuplakatanat, mutta kaikki asetyypit vaikuttivat päteviltä pikaisen testaamisen perusteella.

Tarinasta vähän ristiriitaiset fiilikset. Tykkäsin historiallisista hahmoista ja tapahtumista, ja peli herätti kiinnostuksen perehtyä enemmän kyseiseen ajanjaksoon, mikä on aina hyvä saavutus pelille. Itse päähahmo taas oli turhan vaisuksi jäävä taustahenkilö ja koko miekkakaksonen juonikuvio oli lähinnä naurettava. Lisäksi loppua kohden uusia sivuhahmoja pukkasi esiin kuin liukuhihnalta, eikä näihin muodostunut minkäänlaista sidettä.

Kaiken kaikkiaan tämä oli todella positiivinen yllättäjä. Vähän alkoi lopussa iskemään pientä taisteluväsymystä, mutta siitä huolimatta erittäin hyvä peli. Suosittelen kovasti jos toimintapelit, avoimet maailmat tai historia kiinnostaa.

Nyt voisikin jättää samuraiseikkailut joksikin aikaa hyllylle ja pelata muita pelejä. Myöhemmin täytyy kyllä palata hoitamaan loput sidostehtävät yms pois.
 
Noniin läpihän se pamahti. Aikaa kului 52h easy tasolla tehden noin 80-85% kaikesta sivutekemisestä.

Kyllähän tämä hyvä peli oli eihän siitä pääse mihinkään mutta oli joitain asioita mitkä jäi nakertaa Kuten pelin suorituskyky joka on paikoitellen erinomainen ja paikoitellen sitten todellinen stutterointi maailma. Pahiten tämä näkyy 3 chapterissä joka on melkeen kokonaan pelkkä iso kaupunki ja ihmisiä, rakennuksia ja muuta yksitykohtaa riittää ja pelin moottori ei pysy perässä ja näinollen yskähtelee todella pahasti. Nämä kaupunki/kylä alueet on myös ulkoasultaan pelin heikointa antia koska popin pistää silmään todella pahasti ja kun voi olla vain yksi kunnollinen varjo NPC:llä niin se hyppii hahmosta toiseen kuka sattuu olemaan lähimpänä. Parhaimmillaan peli on todella kaunis kun vuorokaudenaika ja sääolot osuu parhaiten kohdilleen mutta pahimmillaan se on kyllä aika ruma.

Äänipuoli on hyvää soundtrackin osalta, loistavia sävelmiä peli täynnä mutta enkku ääninäyttely onkin sitten aika kaksijakoinen. Kaikki Japanilaiset hahmot on näytellyt Japanilainen joka osaa englantia, mutta kun osalla se aksentti on niin vahva että se kuulostaa lähinnä huvittavalta. Sitten oli yksi hahmo joka kuulosta että sillä oli ärrävika sen lisäksi että puhua vahvalla japani aksentilla englantia, yritä nyt sitten ottaa vakavasti. :D

Tarina on helposti parasta mitä Team Ninjan peleissä on nähty ja mukana on yli 50 hahmoa joihin saa tutustua, syventää suhteita ja tehdä tehtäviä. Ei tämä mitään oskareita voita mutta TN skaalalla hyvää tasoa. Ainoastaan se sun blade parin tarina on täysin turha ja sitä näkee pelissä yhteensä varmaan 15 min jos ei taisteluita lasketa. Tarina loppuakohden myös alkoi mennä vähän sekavaksi että kuka on kenenkin puolella ja keitä nämä tyypit olivatkaan kun niin monta tyyppiä nähnyt pelin aikana. Mutta suurimman osan ajasta pidin oikein paljon.

Pelattavuus on tämän pelin suurin tähti, hahmon kontrollointi oli jotakuinkin täydellistä ja se kuinka pystyit liikkumaan maastossa juosten ja hyppien katolla, siitä lähdet liitoon ja hyppäät liidokin kyydistä suoraan hevosen selkään tuntui niin tyydyttävältä ja hauskalta. Ubisoftimainen maailma ei tarjoa kauheasti löydettävää itse mutta nautin kyllä upeista ympäristöistä missä sai samoilla kissoja ja koiria paijaillen. Bandit alueiden tyhjentämistä, shrineilla rukoilua ja muuta perus huttua.

Team Ninjan paras peli mielestäni ja toivonkin kovasti tälle jatkoa ja pelin loppu jättää vähän homman auki myös. Katsotaan jaksaako palata vielä pelin pariin siivoamaan loput sivu/hahmotehtävät ja muut kerättävät. Sieltä aukeis myös jotain endgame juttuja mitä voi halutessaan touhuta tarinan jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Taas tuli uusi päivitys, joka tasapainottaa aseita/kykyjä sekä korjaa liudan bugeja. Tarkemmat tiedot tuolla twiitin kuvissa. (Ärsyttää, kun Team Ninja ei tunnu jakavan noita muutoksia yhtenä listana esim. omilla sivuillaan, ja nyt ei Twitter-upotuskaan toimi foorumisoftassa.)

Lähde: Twitter (@TeamNINJAStudio)
 
Onko tuolla merkitystä minkälaisen hahmoluokan alussa valitsee? Asesuositukset on yms mutta onko niitä järkevää noudattaa? Loottia pukkaa niin että heikompia hirvittää joten onko väliä vaikka kehittäisin kaikkia aseita sikinsokin vai kannattaako keskittyä vaikkapa siihen mitä hahmoluokka suosittelee? Antaako se hahmoluokka vain jotain alotus statsibonareita vai mikä homma? Täs mietin että en nyt sitten ehkä ookkaa niin tyytyväinen tohon hahmovalintaan että alottaisko pelin alusta jos sillä on joku valtava painoarvo.

Ja itelle peli oli kyllä normalilla liian vaikee niin tuli suosiolla laitettua easylle kaikkine apuineen. Nyt tuntunee ihan sopivalta tai ainakin eteenpäin on päässy.
 
Tää kyl edellee kiinnostaa nyt ku dd2 on paketissa. Katoin jotain videota missä pelaaja hakkas katanalla jotain perusvihua aivan tolkuttoman kauan. Kuinka paljon noi yleensä kestää iskuja, oliko tuolla kenties vaa huonot kamat tai vihu liian kova hahmon tasoo nähde?
 
Ylös Bottom