Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lies of P

Tuli otettua testiin pari viikkoa sitten kun PS+:n kautta sai ja tänään meni läpi. Oikein pätevä soulslike peli, Bloodbornehan tästä eniten tulee mieleen, mikä on se oma suosikkini. 22 tuntia meni läpäisyyn, koitin tehdä kaiken sivutekemisen mitä löysin, liki täydellisen mittainen peli, viimeisellä alueella alkoi vasta tuntumaan että voisi jo loppua.
Pelasin toiseksi helpoimmalla (ilmeisesti pykälää helpompi mitä peli alunperin oli), tämä tarjosi tarpeeksi haastetta itselleni, iso osa bosseista meni ekalla yrityksellä, mutta oli muutamat joiden kanssa sai vähän kauemmin yrittää. Muuten isoin osa kuolemista tuli omaa tyhmyyttäni, tippumalla rotkoon yms.
Kenttäsuunnittelu oli positiivinen yllätys, usein se mättää näissä muissa Soulslike peleissä, mutta tässä se on aika lähellä FromSoftwaren tasoa.
Tarina oli tarpeeksi kiinnostava, edetessä tunsi saavan palkinnoksi hyvää lorea.

8/10
 
Joo aloitin itsekin tämän nyt pleikkarilla ja se oopperatalon bossi kaatui viimeisimpänä. 1-2 bossia pidemmälle pelasin aikanaan PC:llä. Jos tällä kertaa pääsisi loppuun asti ja mahdollisesti myös DLC:n.

Edelleen hieman samat krittikit (jotka täysin makuasioita) eli kentät liiankin putkijuoksuja ja pelin teema itsessään ei oikein iske. Tunnelma on tosin ihan ok. Kenttäsuunnittelu saa siitä plussaa et oikoreittejä on sopivin väliajoin ja tuntuvat luontevilta.

Maistuu siis ihan hyvältä. Parry (perfect guard) pakkoisena pelinä tätä pidetään, mutta aika minimaalisesti siihen turvaudun. Käytännössä motivity buildilla ja sillä charged R2 nuijin kaiken mikä vastaan tulee. Rivivihut harvemmin pääsevät edes lyömään ja bosseissa torjun sen mitä sattuu osumaan ja sit vaan R2 perään. Vaikeimmalla pelaan.
 
Subi sanoi:
Maistuu siis ihan hyvältä. Parry (perfect guard) pakkoisena pelinä tätä pidetään, mutta aika minimaalisesti siihen turvaudun. Käytännössä motivity buildilla ja sillä charged R2 nuijin kaiken mikä vastaan tulee. Rivivihut harvemmin pääsevät edes lyömään ja bosseissa torjun sen mitä sattuu osumaan ja sit vaan R2 perään. Vaikeimmalla pelaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Muutenkin jos sitä dodge rollia kehittää sieltä P-organista niin silläkään metodilla perfect guard ei ole mitenkään pakko. Toki ymmärrän, että monilla sellainen käsitys on saattanut syntyä jos peliä on pelannut vain vähän, eikä ole päässyt vielä hahmonkehitykseen ainakaan kunnolla käsiksi.
 
Juuberi sanoi:
Muutenkin jos sitä dodge rollia kehittää sieltä P-organista niin silläkään metodilla perfect guard ei ole mitenkään pakko. Toki ymmärrän, että monilla sellainen käsitys on saattanut syntyä jos peliä on pelannut vain vähän, eikä ole päässyt vielä hahmonkehitykseen ainakaan kunnolla käsiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
En ole ainakaan itse törmännyt muutenkaan yhteenkään peliin, jossa on totaalinen parry-pakko. Sekirossakaan ei oikeastaan ole, koska siinäkin hahmon voi grindata, sen yhden sivutehtävän tekemisen jälkeen, niin vahvaksi, että sillä pärjää, vaikkei parryja oikein hallitsisikaan. Toki Owl Father oli aivan törkeän vaikea itselleni vajavaisilla parry-taidoillani, mutta meni se yli 70 yrityksen jälkeen, kun onnistui jollain pelikerralla kaikki hiukan paremmin kuin niillä 70:llä aikaisemmalla yrityksellä. Millään parrytaidoilla sekään vihu ei todellakaan itselläni mennyt.

Reiluun puoleen väliin asti pelasin Lies of P:tä niin, että en parrya käyttänyt juuri ollenkaan. Joissain bosseissa tuntui parry kuitenkin toimivan, kun sitten päädyin sitäkin kokeilemaan, eikä niissä onnistuminen sentään ihan mahdottomalta tuntunut niinkin surkealle parryttajalle, kuin mitä itse olen
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom