Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ketutuskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja henkettu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ketutus on erittäin lievä sana sille mitä nyt tunnen mutta laitan silti tänne: Sydän on musertunut, kun jouduin eilen tehdä vaikean päätöksen luopua rakkaasta ystävästäni, 16v Cujo-koirasta. Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka pahalta tuntuu, kun kynnen rapina ei enää kuulukaan talon lattioilla, eikä pää kurkkaa ovenraosta, että mentäisiinkö pihalla. Iloja ja suruja on tullut koettua tuon 16v aikana ja kaikki tuo on koettu yhdessä käppäillen. Hyvästi rakas ystävä, ehkä nähdään vielä joskus tuolla jossain.
Tiedän tuon tunteen. Oma koira lähti ajasta ikuisuuteen myös 16-vuotiaana. Tästä on jo 9 vuotta aikaa mutta edelleen näen unta aika usein Mirosta. 11 vuotta oli kaverina joka hetki.
 
Ketutus on erittäin lievä sana sille mitä nyt tunnen mutta laitan silti tänne: Sydän on musertunut, kun jouduin eilen tehdä vaikean päätöksen luopua rakkaasta ystävästäni, 16v Cujo-koirasta. Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka pahalta tuntuu, kun kynnen rapina ei enää kuulukaan talon lattioilla, eikä pää kurkkaa ovenraosta, että mentäisiinkö pihalla. Iloja ja suruja on tullut koettua tuon 16v aikana ja kaikki tuo on koettu yhdessä käppäillen. Hyvästi rakas ystävä, ehkä nähdään vielä joskus tuolla jossain.
Itsekin ollut samassa tilanteessa. Kyllä vielä pidemmänkin ajan jälkeen muistelen välillä edesmennyttä koiraani, josta pidin todella paljon. Eräs eläinlääkäri totesi kuitenkin hyvin, että alun surun jälkeen ei pidä jäädä muistelemaan koko päiväksi, vaan että viisi minuuttia päivässä korkeintaan. Sen jälkeen asia pitää unohtaa. Sinä et tietysti ole vielä siinä pisteessä.
 
Sairaudet on kyllä pahinta mitä voi olla. Itsekin taistellut jo 15 vuotta selkärankareuman ja selkäydinkanavan ahtauman kanssa muunmuassa. Lisäksi polvi ja vatsa ongelmat vaivannut lapsesta asti. Aikuisena silmäongelmat. Olen 35v ja tehnyt puoli vuotta töitä (16 vuotta sitten) elämäni aikana kun selkä ei kestä työntekoa. Tätä asiaa on jauhettu kelan ja työvoimatoimiston kanssa 15 vuotta. On kyllä korvia myöten täynnä työkuntoni selvittelyä kun sitä ei ole. Olen vuosia ollut työkyvytön työnhakija kun työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse vaikka minulla on selvät paperit että sille pitäisi päästä heti. Aivan järjetöntä paskaa.

Muiden sairauksia ei tietenkään sillai voi vertailla keskenään mutta jokainen jolla jokin vakava sairaus on niin joskus tulee varmasti synkkiäkin ajatuksia ja oma kunto vituttaa.
Moni on nykyään tässä ikävässä tilanteessa että on virallisesti työkyvytön työtön työnhakija. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee nykyään ainoastaan mielenterveys ongelmien takia, eli silloin kun tulee niitä synkkiä ajatuksia niin oitis mt palveluiden piiriin niin sitten on toivoa. Ite olen kans viimoseen asti yrittäny pollalääkäreitä karttaa kunnes se mielimurtui ja häkkiheilui, nyt otan kyllä mieluummin sen hullunleiman kuin tuhlaan vuosia lusimiseen. Vaikka hyvähän siellä oli olla kun ei tarvinnu stressata ei ollu laskuja eikä muitakaan pakollisia arjenaskareita oman lautasen joutu 3-4 kertaa päivässä pistää pesukoneeseen.
 
Moni on nykyään tässä ikävässä tilanteessa että on virallisesti työkyvytön työtön työnhakija. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee nykyään ainoastaan mielenterveys ongelmien takia, eli silloin kun tulee niitä synkkiä ajatuksia niin oitis mt palveluiden piiriin niin sitten on toivoa. Ite olen kans viimoseen asti yrittäny pollalääkäreitä karttaa kunnes se mielimurtui ja häkkiheilui, nyt otan kyllä mieluummin sen hullunleiman kuin tuhlaan vuosia lusimiseen. Vaikka hyvähän siellä oli olla kun ei tarvinnu stressata ei ollu laskuja eikä muitakaan pakollisia arjenaskareita oman lautasen joutu 3-4 kertaa päivässä pistää pesukoneeseen.
Totta, mielenterveys onkin ainoa mistä mulla ei ole ainuttakaan lääkärinlausuntoa. Olen tämän 16v aikana todella pettynyt monelta osin yhteiskunnan eri juttuihin, kuinka tämä yhteiskunta ei toimi. Olen käynyt varmaan 20 eri lääkärillä, sosiaalityöntekijöiden juttusilla ties kuinka monta kertaa, kaikki mahdolliset kelan keksimät kurssit ja kuntoutukset. Ja aina sama lopputulos; mitään ei ole tehtävissä. Sairaalan reumalääkäreitä en voi ymmärtää siinä kun ne ei ottais kirveelläkään kantaa potilaan työkykyyn. Sehän olisi yksi tärkeimmistä asioista heidän lausunnoissaan.
Kerran erikseen sain vinkumalla lääkäriltä b-lausunnon mutta lääkäri kirjoitti siihen, että en ole täysin työkyvytön. Enhän mä jumalauta tee sellaisella paskalapulla mitään! Niin raivostuttavaa.
Joka kerta viralliset tahot nostavat kädet pystyyn kun ei voida tehdä enää mitään. Olen pudonnut yhteyskunnan ulkopuolelle, loputtomassa umpikujassa.
 
Aloin pelaamaan metro 2033 reduxia pitkästä aikaa ja ihan kivaa oli kunnes artyom tukehtuu "dry" chapterin alussa olevan välivideon aikana, koska mä en voi tehdä mitään.
Kaikista typerintä tuossa on se ettei tuolla edes tarttis sitä maskia joten sen ei pitäs tukehtua vaikka filtterit olis loppu ja niitäkin mulla olis melkein 20 minuutin edestä.
Nyt sitten pitäs ilmeisesti pelata koko edellinen chapter uusiksi.
Haistakaa nyt jo vittu bugienne kanssa kaikkien näiden vuosien jälkeen saatana.

Edit:

Aloin sitten pelaamaan the touryst deluxea ja se on nyt kaatunut kolmesti alle 30 minuutin aikana.
Korjaus. Viidesti alle tunnissa ja kaatuminen tapahtuu aina kun kun kerään vaikka kolikon tai äsken tein sen uuden luolan ja kun otin artifaktin niin peli kaatui taas eikä noissa ole edes checkpointeja. Täysin peli kelvoton.
Koitin jo asentaakin uudestaan ja käynnistin myös switch 2:n uusiksi eikä mitään apua.
Tietenkään koko internetistä ei löydy mitään mainintaa tuollaisesta. Kai mun konekin on sitten hajoamassa.
 
Viimeksi muokattu:
Ketutus on erittäin lievä sana sille mitä nyt tunnen mutta laitan silti tänne: Sydän on musertunut, kun jouduin eilen tehdä vaikean päätöksen luopua rakkaasta ystävästäni, 16v Cujo-koirasta. Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka pahalta tuntuu, kun kynnen rapina ei enää kuulukkaan talon lattioilla, eikä pää kurkkaa ovenraosta, että mentäisiinkö pihalla. Iloja ja suruja on tullut koettua tuon 16v aikana ja kaikki tuo on koettu yhdessä käppäillen. Hyvästi rakas ystävä, ehkä nähdään vielä joskus tuolla jossain.

Tuo on niin musertava tilanne ja tunne. Läheisen karvapallon poismeno sattuu niin paljon sieluun, oli sitten koira tai kissa. Sama lainalaisuus siinä on läsnä kun läheisen ystävän, tai sukulaisen menetyksessä ja siltä se myös tuntuu. Varsinkin koiran kanssa kun "kaikki" on koettu yhdessä vauvasta vaariin ja toinen on ihan perheenjäsen ja aivan uniikki molemminpuolinen luottamus ja rakkaus läsnä. Tätä ei sellaiset ihmiset voi käsittää, joilla ei ole koskaan ollut hyvin läheistä karvapalloystävää. Onhan tuo ihan siellä kamalimmat callit top listoilla kärjessä, joita joutuu tekemään. Mutta välillä se on vain välttämätöntä, jos toinen on kärsimyksissä. Oli teillä hyvin pitkä ja hyvä aika yhdessä ja molemmat varmasti siitä kiitollisia, muistot jää! Tuo töpsöttelyn äänen puuttuminen on kyllä outo. Ei siihen auta muu kuin aika, voimia suruun.
 
Tuo on niin musertava tilanne ja tunne. Läheisen karvapallon poismeno sattuu niin paljon sieluun, oli sitten koira tai kissa. Sama lainalaisuus siinä on läsnä kun läheisen ystävän, tai sukulaisen menetyksessä ja siltä se myös tuntuu. Varsinkin koiran kanssa kun "kaikki" on koettu yhdessä vauvasta vaariin ja toinen on ihan perheenjäsen ja aivan uniikki molemminpuoleinen luottamus ja rakkaus läsnä. Tätä ei sellaiset ihmiset voi käsittää, joilla ei ole koskaan ollut hyvin läheistä karvapalloystävää. Onhan tuo ihan siellä kamalimmat callit top listoilla kärjessä, joita joutuu tekemään. Mutta välillä se on vain välttämätöntä, jos toinen on kärsimyksissä. Oli teillä hyvin pitkä ja hyvä aika yhdessä ja molemmat varmasti siitä kiitollisia, muistot jää! Tuo töpsöttelyn äänen puuttuminen on kyllä outo. Ei siihen auta muu kuin aika, voimia suruun.
Kiitos. <3 Kyllä tässä hyvä tovi varmasti menee että ei tarvi kyyneleitä vuodattaa pienistäkin muistoista. Pitkä oli tosiaan yhteinen aika Cujon kanssa tuli siinä aikana koettua paljon iloja ja suruja mutta aina oli varmaa, että se toinen oli siinä tukena ja lohtuna.
 
Töistä päästyäni kaupassa tuli heikko hetki ja nappasin 19,99e hintaan gamepassin kuukaudeksi, ajatellen että kun nyt on pitkät vapaat niin ottas Outer Worlds 2 työn alle. Näköjään parin kuukauden pelaamattomuuden jälkeen Xbox ei halua että pelaisin. Lataus jumii finishing things up osioon. Koskaan en moista ole edes nähny, mutta googlauksen perusteella vissiin kohtuu yleinen ongelma. Ihan sama mitä muuta lataan tai päivitykset kyllä menee sukkana läpi mutta tämä paske ei. Konsolia käytetty virrattomana, poistettu asennus ja ladattu uudestaan mutta ei vaan mene tuon osion yli. VMP Microsoft!
 
Töistä päästyäni kaupassa tuli heikko hetki ja nappasin 19,99e hintaan gamepassin kuukaudeksi, ajatellen että kun nyt on pitkät vapaat niin ottas Outer Worlds 2 työn alle. Näköjään parin kuukauden pelaamattomuuden jälkeen Xbox ei halua että pelaisin. Lataus jumii finishing things up osioon. Koskaan en moista ole edes nähny, mutta googlauksen perusteella vissiin kohtuu yleinen ongelma. Ihan sama mitä muuta lataan tai päivitykset kyllä menee sukkana läpi mutta tämä paske ei. Konsolia käytetty virrattomana, poistettu asennus ja ladattu uudestaan mutta ei vaan mene tuon osion yli. VMP Microsoft!

Outo, voisi koittaa vielä epätoivo-oljenkortena jakaa puhelimesta WiFi hotspotti ja ladata sen kautta. Toinen mitä voisi koittaa dellata asioita tallenmnustilasta, vaikka siellä olisikin riittävästi tilaa.
 
Outo, voisi koittaa vielä epätoivo-oljenkortena jakaa puhelimesta WiFi hotspotti ja ladata sen kautta. Toinen mitä voisi koittaa dellata asioita tallenmnustilasta, vaikka siellä olisikin riittävästi tilaa.
Lopulta lähti toimimaan kun käytin ensin WiFi:ssä ja sit takaisin letkuun, en tiedä oliko tuolla lopulta merkitystä vai päättikö vain vihdoin mennä asennus läpi.
 
Täähän se tuntuu olevan se yleinen kokemus, että asiat Xboxin kanssa vain lähtee rullaamaan kun rämpyttää tarpeeksi kauan. Toki voisi senkin aina muistaa silloin kun kiroilee PC:n kanssa, miten konsoleilla kaikki onnistuu ilman säätämistä.
 
Ärsyttää kun ei saa yöllä unta tätä jatkunut kauan aikaa entäs teillä muilla.
Enemmän tai vähemmän ollut "uniongelmia" koko ikäni. Toissayönä nukuin tunnin, sitten nukahdin nyt aamulla kasin aikaan, heräsin virkeänä 2 tuntia myöhemmin. Välillä tosiaan valvon pari vuorokautta, nukun pari tuntia, sitten taas valvotaan. Sitten kun tarpeeksi kauan menee tuolla tavalla, nukun putkeen 15 tuntiakin. Sitten se unirytmi "nollaantuu" ja taas mennään alusta. :D
 
Jonkinlaisia uniongelmia itsellänikin ollut ja aina muutenkin "huono" nukkumaan, kait perinnöllistäkin sillä veljellä ja äidillä samoja juttuja. Nykyisin tilanne ihan hyvä mutta olin mukana työterveyden järjestämässä uniryhmässä muutama vuosi sitten. Se oli itselleni ja monelle muullekin hyvin silmiä avaava kokemus. Yllättävän moneen asiaan pystyy itse vaikuttamaan uneen liittyen, ei toki kaikkeen mutta aika paljon. Kofeiini, alkoholi, liikunnan puute, rutiinit hukassa, liiallinen ruutu aika, stressi jne... monen asian summa. Toki, kaikilla tulee varmasti stressaavia elämäntilanteita eteen, joille ei voi mitään mutta ne on toivottavasti väliaikaisia. Mielenterveydelliset ongelmat myös yksi avaintekijä. Omaa tuttavapiiriä seuraamalla harvalla on toiminut unilääkkeet tai mikään vastaava oikoreitti, vaan pidempi aikaista positiivista muutosta on löytynyt jostain ihan muualta.

Ei kannata jäädä kamppailemaan uniongelmien kanssa vaan hakea apua ja etsiä ratkaisuja. Mitä vanhemmaksi tulee niin unen tärkeys korostuu koko ajan enemmän ja enemmän. Muutamakin huonommin nukuttu yö putkeen näkyy itselläni kyllä heti negatiivisesti toimintakyvyssä ja henkisessä jaksamisessa.

Terveyteen liittyen, tällä hetkellä hieman ketuttaa flunssa kierre, joka alkoi kun muksu meni päiväkotiin reilu 2kk sitten. 1,5kk enemmän tai vähemmän eri flunssa oireita, sekä itsellä, kumppanilla ja lapsella. Itselläni ehkä kaikkein eniten, heh. Nyt reilu pari viikkoa tervettä ajanjaksoa mutta nyt taas seuraava aalto näyttäisi olevan liikenteessä ja nenää niistellään parhaillaan. Influessarokotukset onneksi otettu. Alkaa haittaamaan jonkin verran jo työelämää ja muutenkin turhauttaa.

Kauas teillä pienten lasten vanhemmilla on päiväkodin aloittamisen jälkeen sairastelu jatkunut?
 
Uniongelmia täälläkin. Menen nukkumaan 12 yöllä ja nukahtamisessa ei ole ongelmia, mutta herään aika kellon tarkasti kolmen aikaan käymään kusella ja sitten on tuurista kiinni nukahdanko heti uudestaan vai vaikka vasta seitsemältä.
Yleensä kyllä nousen ylös ellei 1.5 tunnin jälkeen ole nukahtanut ja kokeilen myöhemmin uudestaan.
Melatoniinia kokeilin ja otin vahvinta mitä kaupasta saa eli 1.9mg joka ei auta nukahtamiseen yhtään, mutta viikon käytön jälkeen tulee päänsärky, pahoinvointia ja huimausta.
 
Ärsyttää kun ei saa yöllä unta tätä jatkunut kauan aikaa entäs teillä muilla.
En oo vuosiin nukkunut kunnolla, kun on lihakset ja vatsa usein niin kipeenä. Sit en voi mitään kovempia kipulääkkeitä käyttää, koska ne lamaa suolta. Tulee usein heräiltyä ja joskus kestää pitkään ku uni tulee.
 
Mulla on ollut ihan nuoresta lähtien erilaisia uniongelmia. Aluksi lähinnä unettomuutta ja öiden valvomista, lopulta jossain vaiheessa tuli uniapnea, jonka lopulta vasta monen huonosti nukutun vuoden jälkeen tajusin hoidattaa kuntoon. Siitä lähtien olen käyttänyt CPAP-laitetta öisin, varmaan jo lähemmäs 10 vuoden ajan. Viime vuonna tein unettomuuden nettiterapian ja se auttoi ihan helvetisti ja sen jälkeen uniongelmat ovat olleet todella lieviä. Sunnuntain ja maanantain välinen yö on minulle pahin, esim. viime yönä menin kyllä ajoissa nukkumaan, mutta heräsin ennen kolmea enkä saanut sen jälkeen nukuttua. Kokonaisuudessaan hyvä nukkuminen on yksi tärkeimmistä asioista elämässä ja siihen kannattaa panostaa. Minulle se tarkoittaa, että olen luopunut monesta asiasta, kuten alkoholista ja kofeiinista. Olen käytännössä ollut streittari jo pitkään, vaikka nykyään juon taas joskus pieniä määriä alkoholia ihan muuten kuin päihtymistarkoituksessa. Yhtään enempi juominen tai kofeiini vaikuttaa heti yöunien laatuun. Saan molemmista myös rytmihäiriöitä, joten ei ole ollut vaikea luopua. Tässä taisi olla se terapia, jonka läpi kävin ja hyväksi havaitsin: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapiat/unettomuuden-nettiterapia . Yleensä en saa hyötyä terapioista koska niitä ei ole suunnattu kaltaisilleni ihmisille.
 
Uniongelmia täälläkin. Menen nukkumaan 12 yöllä ja nukahtamisessa ei ole ongelmia, mutta herään aika kellon tarkasti kolmen aikaan käymään kusella ja sitten on tuurista kiinni nukahdanko heti uudestaan vai vaikka vasta seitsemältä.
Yleensä kyllä nousen ylös ellei 1.5 tunnin jälkeen ole nukahtanut ja kokeilen myöhemmin uudestaan.
Melatoniinia kokeilin ja otin vahvinta mitä kaupasta saa eli 1.9mg joka ei auta nukahtamiseen yhtään, mutta viikon käytön jälkeen tulee päänsärky, pahoinvointia ja huimausta.
Mirtazapin hyvin pienissä annostuksissa on täsmälääke moiseen ongelmaan. Eikä ole mitenkään että aiheuttaa fyysisiä riippuvuuksia tms. Vuosia vedellyt jo moisia vähän kausiluontoisesti ja resepetin uusimisellakaan ole kun että huikkaa nettilekurissa. Alunperinhän tuo on vissiin jonkinlainen mielialalääke mutta tuollain mini annostuksilla huomanneet tohtorit että toimii melkoisen hyvin 'syventäämään' tai 'parantamaan' (niinkun mun reseptissä lukee) unenlaatua.

Henkinen riippuvuus on tietysti mahdollinen jos alkaa kuvitella ettei voi nukkua enää lainkaan ilman noita jne. Mutta noi on päänsisäisiä juttuja
 
Ylös Bottom