Mass Effect-trilogia on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Trilogia tulee pelattua muutaman vuoden välein läpi ja aina vain maistuu paremmin. Tämä vaikuttaa nähdyn perusteella hyvin samankaltaiselta, joten kyllä tätä tulee pidettyä silmällä. Toisaalta tästä ei halua katsoa liikaa videoita tai muutakaan materiaalia, että saa itse rauhassa tutkia pelin maailmaa. Yksi asia mikä pistää silmään ehkä vähän negatiivisessa mielessä on joiden hahmojen oudohkot naamat.
On kyllä Mass Effect itsellenikin rakas pelisarja, vaikka en sitten kuitenkaan oikein näe pelaavani sarjan pelejä useampaan kertaan läpi. Toiseen kertaan pelasin kyllä trilogian läpi boxin taaksepäin yhteensopivuudella muutama vuosi sitten, ja maistui se sentään kohtuullisen hyvin silloinkin. Jäi kuitenkin se fiilis, ettei tuota useampaa kertaa välttämättä jaksa sitten kuitenkaan.
Tosin kokeilin aloittaa tuota remasteroitua trilogiaa jokin aika sitten, mutta ei oikein enää jaksanut pitää otteessaan, kun kaikki nyt on vaan liian tuoreessa muistissa. Tämä ei ole toki kritiikkiä itse trilogialle, koska ihan sama ilmiö minulla on kaikissa tarinavetoisissa suosikkipeleissäni - ei niitä useampaan kertaan meinaa millään jaksaa pelata. Elden Ring meni ensin läpi pleikkarilla ja sitten pari vuotta myöhemmin boxilla. Itselleni kaikkien aikojen peli maistui vielä varsin hyvin noin. Mutta kolmas läpipeluu poikani kanssa co-oppina on jäänytkin sitten kesken. Toki enemmän poikani kiinnostuksen hiukan lopahdettua pelin haastavuuden kasvettua loppupuoliskolla. Elden Ring on kuitenkin minulle kaikkien aikojen paras peli, joten sen pelaamista jaksan todennäköisesti useamman läpipeluukerran, kuin mitään muuta peliä.
Mass Effecteistä on todettava vielä, että ykkönen ja kolmonen ovat minulle ne parhaat. Kakkonen oli liikaa omaan makuuni virtaviivaistettu, ja jotenkin sen tarinakaan ei vaan itselleni toiminut ollenkaan niin hyvin kuin ykkösessä tai kolmosessakaan. Itse en pääse kiinni siihen, mikä siinä kolmosen lopussa oli niin kamalaa? Vähän sama kuin Game of Thrones TV-sarjassakaan en ymmärtänyt sitä suurta vihaa, mitä loppuratkaisu sai osakseen. Ok, ei tullut perinteisille sankareille odotettuja ja toivottuja loppuja, mutta itse kyllä pidin noista loppuratkaisuista. Sellaista ihan toimivaa katkeransuloisuutta. Miksi Sheppardille olisi pitänyt tulla kiva ja siloiteltu loppu? Tai miksi Danyn olisi pitänyt lopussa olla hyvä ja viisas hallitsija joka saisi lopulta omakseen veljenpoikansa Jon Snown? Ei hän ollut koko GoT:in tarinan aikanakaan täysin tasapainoinen ja oikeudenmukainen hallitsija. Dany toki koki kovia, mutta se ei tehnyt hänen tietyistä teoistaan vähemmän julmia. Lopun pimahdus oli itselleni suorastaan käsinkosketeltavissa jo pidemmänkin aikaa sarjaa katsoessa,
Mass Effectistä muuten vielä, että melkeinpä kaipaisin sitä kolmosen co-op moninpeliä remasteroituna versiona. Sitä oli hauskaa pelata vielä muutama vuosi sitten, ja ainakin silloin löytyi boxilla yllättävän hyvin peliseuraa netissä. Toki ihan ykköstoive olisi uusi Mass Effect yksinpeli, jota ei toivottavasti mennä ryssimään samalla tavalla kuin tehtiin viimeisimmän Dragon’s Agen kanssa.
