Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kaikki ei ole samanlaisia rahankäyttäjiä. Itellä ei ole tilillä ikinä löysää vaikka tulot on hyvät. Autoon menee 500€/kk, taloon 700€/kk, siihen sähkölämmitteisen talon kulut päälle plus kaikki muu tarpeellinen maksettava lastenhoidoista sun muista niin vähän jää lopulta käteen.
Tässähän se vastaus enemmän tai vähemmän tuli ihmettelyyni: on kuluja enemmän. Varsinkin talo ylipäänsä maksaa monella tapaa ja jos auto vie joka kuukausi tuon verran, niin selittää hyvin pitkälti eron.

Eikä tässä ole kyse siitä että olisin itse elänyt tai osaisin rahankäytön jotenkin "paremmin". Kuvittelin vain että ihmisillä voisi olla yhtä lailla mahdollista irrottaa edes kerran kymmenessä vuodessa pari tonnia johonkin. Se on vain jotenkin absurdia että varmasti vähemmän tienaavana (ja omistavana) on eri asemassa kun/jos pitää ostaa jotain kalliimpaa ex temporena. Enkä minäkään sitä kameraostosta tehnyt tuosta vain, vaan se oli monen kuukauden jahkaamisen, vertailun ja pähkäilyn sekä alennuksen odottamisen lopputulos.

Se on hienoa, kun jotkut osaa rahankäytön paremmin, kun vaikka minä mutta toki se vähän kurjalta tuntuu, kun sitä pidetään jotenkin oletusarvoisena, että eikö nyt kaikilla mene näin.
Onko nyt nimimerkistä kiinni vai mikä on kun on tulkittu viestini joksikin elämäntapani kehumiseksi? Lähinnä yritän selviytyä miten parhaaksi näen. En tajua miksi ihmettelyni pitää tulkita tällä tapaa kun oikeasti (taas kerran) ihmettelin vain asiaa. Ei siinä ole taustalla mitään "hähää, minulla onnistuu" vaan ihan aidosti vain ihmettelen. Kuvittelisin että olisi paljonkin harrastuksia, joihin saattaa mennä pari tonnia jossain kohtaa "kerran 10 vuodessa" - kuten esimerkissäni. Joku musiikkiväline, harrasteauto tai pc-rauta vaikkapa, siinä missä itsellä oli tuo yksi kuvaamiseen liittyvä ostos.

Avainasiana toteaisin vielä, että ihmisten elämät ovat loppujen lopuksi varsin monenlaisilla arvoilla ja arvostuksilla sekä usein paljonkin toisistaan poikkeavilla muuttujilla toimivia, joten en ainakaan itse lähtisi sanomaan millä tavalla kenenkin kannattaa talouttaan hoitaa, kunhan ei jatkuvasti elä yli varojensa, ja ole sen takia yhteiskunnallisissa ongelmissa.
Ei kai tässä ole taidettu muuta lopulta sanoakaan, kuin että jokainen valitsee sellaisen rahoitustavan kuin parhaaksi kokee.
 
Käsittääkseni asut pääkaupunkiseudun ulkopuolella, niin silloin sinulla ei taida olla ainakaan vastaavia asumiskustannuksia kuin n. yleisesti pääkaupunkiseudulla asuvilla on. Itse taas asun pääkaupunkiseudulla töiden takia, ja olen tehnyt jo ihan aikuisiän kynnyksellä kauan sitten periaatepäätöksen, että jos ei tule pakkotilannetta elämässäni, niin en tule autoa koskaan omistamaan. Ja sitä pakkotilannetta ei ole kohta 54 vuoden ikään tultaessa koskaan tullut. Tämän päätökseni pitäminen on kuitenkin tarkoittanut, että olen joutunut aina katsomaan asumista aika optimaaliseksi, jotta en joudu päivittäin käyttämään pitkiä aikoja työmatkoihin (aika on minulle paljon arvokkaampaa kuin raha). Normaalitilanteessa minulla menee työmatkaan yhteen suuntaan 30 minuuttia julkisilla kulkuvälineillä. Jotta tämä taas on mahdollista olen hankkinut asuntoni varsin hyvältä alueelta Espoosta, jossa julkiset kulkuyhteydet ovat hyvät. Tämä asunnon sijainti on sitten vastaavasti aiheuttanut sen, että asunto, jossa asun on varsinkin muualla Suomessa asuvan näkökulmasta kallis, ja jotta minullakaan on ollut mahdollista se saada, on tarvinnut ottaa sen verran lainaa, että asumiskustannukset menevät lainan lyhennysten ja vastikkeen kanssa 1400 euroon kuukaudessa. Ja toki nuo asumiskustannuksetkin elävät korkomuutosten kautta. Ikävä kyllä kulujen nousua on taas tuoltakin osin näköpiirissä.

Varsinkin muualla Suomessa asuvan näkökulmasta edellä mainitun kaltainen asuminen on todennäköisesti kallista asumista, mutta kyllä se minultakin ihan hyvin tienaavalta ja vakituista työtä tekevältä vie varsin suuren osan kuukausituloistani. Nämä ovat toki omia valintoja, mutta juuri sellaisia valintoja, joilla elämäni on kyseisissä asioissa myös juuri minun toiveideni mukaista.

Rahaa menee sitten moneen muuhunkin asiaan, kuten omiin sekä pian 13-vuotiaan poikani harrastuksiin ja urheiluvälineisiin, yhteisiin lomamatkoihin säästäessä, ruokaan ja myös ihan puhtaasti viihteeseen tietty rahamäärä kuukaudessa. Eteen on tullut matkan varrella myös uusien huonekalujen ja asunnon ja sen keittiön laitteiden ja toki muidenkin laitteistojen uusimisia muutamankin vuoden välein. Säästöönkin on jotain pääsääntöisesti saanut pikkuhiljaa kertymään, kunnes säästötkin on sitten käytännössä aina tarvinnut varsin suurelta osin käyttää johonkin isompaan kuluerään, kuten matkaan tai vaikkapa isompaan juhlajärjestelyyn.

Tienaan lähes 100 000 euroa vuodessa nykyään, mutta edellä mainitsemistani seikoista (ja myös progressiivisesta verotuksesta, jota muuten sinänsä kannatan lämpimästi) johtuen ei minulla ainakaan ole mitään mahdollisuutta laittaa 2500 euroa kerralla asioihin kuin hyvin harvoin. Silloinkin on ollut yleensä jostain välttämättömästä kodinkoneesta tai huonekalusta kyse. Konsolit, televisiot ja vastaavat muut kapistukset olen jo pidempään hankkinut hyvällä omallatunnolla nimenomaan korottomalla osamaksulla. Tottakai noin tehdessä pitää kuitenkin tarkkaan miettiä budjettia, etteivät ne yhtä aikaa kuukausittain maksettavat osamaksukustannukset mene niin suuriksi, että eläminen hankaloituu.

Itse olen budjetoinut sellaiset 200 euroa maksimissaan tuollaisiin osamaksumenoihin kuukaudessa, mikä ei sinänsä tarkoita sitä, että minulla aina on sen verran noita osamaksukuluja kuukaudessa, mutta sitä se tarkoittaa, että nykyisillä tuloillani tuollainen kuukausittainen summa ei aiheuta minkäänlaisia ongelmiakaan. Siksi käytän itse varsin usein isompiin hankintoihin noita kuluttomia osamaksujärjestelyjä, ja suosittelen niitä muillekin, jos ne elämäntilanteeseen sopivat, ja kunhan huomaa myös niistä tulevat kulut budjetoida fiksusti tulojensa pohjalta. Miksi odottaisin viihde-elektroniikan ostamisessa niin kauan, että tuote alkaisi olla jo teknisesti vanhentunut? Sekin on toki ok, jos sellainen kuvio itselleen toimii, että säästä vuosia johonkin konsoliin ja ostaa sen sitten. Mutta yhtälailla kuluton osamaksukin on ok, jos on sen kuukausimaksut budjetoinut omaan tilanteeseensa asiallisesti, ja siten saa hankittua sen teknisen vempeleen vielä ainakin kohtuullisen ajanmukaisella teknologialla,
Tämä jäi mieleen vielä pyörimään, niin jatkan hieman aiheesta:

En asu pääkaupunkiseudulla mutta ei meidän tulo/asuntomeno-suhteiden ero ole silti sellainen että se yksin selittäisi asiaa. 1400 euron asuntomenosi eivät ole edes kauheasti korkeammat kuin omani mutta palkkasi taas on moninkertainen. Itse asiassa tuloistasi menee asuntomenoihin suhteessa vähemmän kuin itselläni (jos siis saat verojen jälkeen ~ 51000 e/v).

Ehkä tähän voisi siis sanoa ainakin sen tutun toteamuksen, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot? Aika vähällä sitä on tottunut tulemaan toimeen, eikä hirveästi ulkomailla käydä (ei edes oikeastaan kiinnosta kun en tykkää matkustamisesta tai helteestä). Kaikenlaiset huvitukset on myös jääneet, sillä en ole festareilla, ravintoloissa, baareissa tai muissa käynyt vuosikausiin. En vain enää jaksa ja/tai koe rahan arvoiseksi. Katson mieluummin jotain konserttejakin kotisohvalta kuin lähden väentungokseen ja bajamajojen ääreen.

Suomessa toki tehdään kesäisin lomareissuja ja tänä kesänä on jopa huikeat kaksi matkaa suunnitelmissa, eli ihan ranttaliksi ollaan laittamassa homma.

Jos siis vaikka tekee lomamatkan saati useamman vuodessa, niin kyllähän jo niihin menee se 2500 euroa, mitä itse laittoi kertaostoksena kameraan.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä jäi mieleen vielä pyörimään, niin jatkan hieman aiheesta:

En asu pääkaupunkiseudulla mutta ei meidän tulo/asuntomeno-suhteiden ero ole silti sellainen että se yksin selittäisi asiaa. 1400 euron asuntomenosi eivät ole edes kauheasti korkeammat kuin omani mutta palkkasi taas on moninkertainen. Itse asiassa tuloistasi menee asuntomenoihin suhteessa vähemmän kuin itselläni (jos siis saat verojen jälkeen ~ 51000 e/v).

Ehkä tähän voisi siis sanoa ainakin sen tutun toteamuksen, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot? Aika vähällä sitä on tottunut tulemaan toimeen, eikä hirveästi ulkomailla käydä (ei edes oikeastaan kiinnosta kun en tykkää matkustamisesta tai helteestä). Kaikenlaiset huvitukset on myös jääneet, sillä en ole festareilla, ravintoloissa, baareissa tai muissa käynyt vuosikausiin. En vain enää jaksa ja/tai koe rahan arvoiseksi. Katson mieluummin jotain konserttejakin kotisohvalta kuin lähden väentungokseen ja bajamajojen ääreen.

Suomessa toki tehdään kesäisin lomareissuja ja tänä kesänä on jopa huikeat kaksi matkaa suunnitelmissa, eli ihan ranttaliksi ollaan laittamassa homma.

Jos siis vaikka tekee lomamatkan saati useamman vuodessa, niin kyllähän jo niihin menee se 2500 euroa, mitä itse laittoi kertaostoksena kameraan.
En nyt ala jatkaa tästä asiasta jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta et voi silti ihan noin vertailla sinun ja jonkun toisen tilannetta. Minullakin on monenlaista kulua aiheuttavaa varsin tarpeellista asiaa, jota sinulla ei välttämättä ole, kuten toki voi sinullakin olla. Mutta, jotta saat edes pientä osviittaa näistä eroista, niin maksan ihan asiallisista tuloistani sitten myös erityisen suurta elatusmaksua, mistä en sinänsä ole lähtenyt valittamaan, koska tärkeintä oli saada avioeron jälkeen aikaan hyvä sopu yhteishuoltajuuskuvioon. Tästä huolimatta minä hyvin pitkälle maksan ne kalleimmat jutut yksin pojalleni, eli mm. kaikki, urheiluvälineet, polkupyörät, tabletin ja tietokoneen.

Exä on niin antiurheilullinen ihminen, kuin voi olla, joten ei katso urheiluvälineisiin panostamista omalta osaltaan pojallemme lainkaan tarpeelliseksi. Itse olen halunnut kuitenkin pitää huolen siitä, että kaikki tarpeellinen urheiluunkin on olemassa, ja että sellainen perusliikunta on tullut vähintään jonkinlaiseksi osaksi pojan elämää. Eron hetkellä exä oli myös sitä mieltä, että lapsen ennen syntymää otettu sairauskuluvakuuttus on jatkossa tarpeeton, joten se pitää irtisanoa, tai hän ei ainakaan osallistu sen kuluihin. Minä sitten pidin siitä kiinni, että vakuutusta ei irtisanottu, mutta minä olen sen jälkeen hoitanut yksin myös kyseisen varsin kalliin vakuutuksen maksut. Toki exä on sen jälkeen hyödyntänyt itsekin vakuutusta monenlaisiin pojan sairasteluihin liittyviin kuluihin, minkä takia toki vakuutuksen juurikin halusin pitää voimassa, ettei pojan kalliimmat terveydenhoitoasiat tulisi ongelmaksi, on poika sitten isällään tai äidillään milloinkin.

Ja toki halusin vastuullisena isänä varmistaa myös, että mikäli kuolen ennen kuin asuntoni kaikki lyhennykset on maksettu, niin pojalleni ei ainoana perijänäni jäisi kohtuuttoman hankalaa selvitettävää taloudellista tilannetta, eli toki aika isoja kuluja aiheuttava lainaa turvaava henkivakuutus on myös varsin korkeiden kulujen joukossa.
 
Viimeksi muokattu:
En nyt ala jatkaa tästä asiasta jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta et voi silti ihan noin vertailla sinun ja jonkun toisen tilannetta. Minullakin on monenlaista kulua aiheuttavaa varsin tarpeellista asiaa, jota sinulla ei välttämättä ole, kuten toki voi sinullakin olla. Mutta, jotta saat edes pientä osviittaa näistä eroista, niin maksan ihan asiallisista tuloistani sitten myös erityisen suurta elatusmaksua, mistä en sinänsä ole lähtenyt valittamaan, koska tärkeintä oli saada avioeron jälkeen aikaan hyvä sopu yhteishuoltajuuskuvioon. Tästä huolimatta minä hyvin pitkälle maksan ne kalleimmat jutut yksin pojalleni, eli mm. kaikki, urheiluvälineet, polkupyörät, tabletin ja tietokoneen.

Exä on niin antiurheilullinen ihminen, kuin voi olla, joten ei katso urheiluvälineisiin panostamista omalta osaltaan pojallemme lainkaan tarpeelliseksi. Itse olen halunnut kuitenkin pitää huolen siitä, että kaikki tarpeellinen urheiluunkin on olemassa, ja että sellainen perusliikunta on tullut vähintään jonkinlaiseksi osaksi pojan elämää. Eron hetkellä exä oli myös sitä mieltä, että lapsen ennen syntymää otettu sairauskuluvakuuttus on jatkossa tarpeeton, joten se pitää irtisanoa, tai hän ei ainakaan osallistu sen kuluihin. Minä sitten pidin siitä kiinni, että vakuutusta ei irtisanottu, mutta minä olen sen jälkeen hoitanut yksin myös kyseisen varsin kalliin vakuutuksen maksut. Toki exä on sen jälkeen hyödyntänyt itsekin vakuutusta monenlaisiin pojan sairasteluihin liittyviin kuluihin, minkä takia toki vakuutuksen juurikin halusin pitää voimassa, ettei pojan kalliimmat terveydenhoitoasiat tulisi ongelmaksi, on poika sitten isällään tai äidiltään milloinkin.

Ja toki halusin vastuullisena isänä varmistaa myös, että mikäli kuolen ennen kuin asuntoni kaikki lyhennykset on maksettu, niin pojalleni ei ainoana perijänäni jäisi kohtuuttoman hankalaa selvitettävää taloudellista tilannetta, eli toki aika isoja kuluja aiheuttava lainaa turvaava henkivakuutus on myös varsin korkeiden kulujen joukossa.
Niin, siis samaahan käytännössä yritin sanoa: eri kulut. Kommentoin (ja vertailin) siis alussa asuntoa ja tuloja sen vuoksi koska itse nostit ne ensin viestisi kärkeen vaikka selvästi molemmat ollaan sitä mieltä että on eri menot ja kulut. Ja niinhän se on. Omalla kohdalla vielä se toteamukseni, että ei suuret tulot vaan pienet menot. Ja vähän pakkokin olla pienet menot kun on pienemmät tulot kuin vaikkapa sinulla.
 
Niin, siis samaahan käytännössä yritin sanoa: eri kulut. Kommentoin (ja vertailin) siis alussa asuntoa ja tuloja sen vuoksi koska itse nostit ne ensin viestisi kärkeen vaikka selvästi molemmat ollaan sitä mieltä että on eri menot ja kulut. Ja niinhän se on. Omalla kohdalla vielä se toteamukseni, että ei suuret tulot vaan pienet menot. Ja vähän pakkokin olla pienet menot kun on pienemmät tulot kuin vaikkapa sinulla.
Molemmat merkitsevät tietenkin - tulot ja menot, ja tietenkin tärkeintä on niiden välinen toimiva suhde. Joillakin ei vaan ole elämäntilanteen takia mahdollisuuksia saada kuluja yhtä alas kuin toisilla. Siksi otin esimerkiksi tuon elatusmaksukuvion sekä muut avioeron jäljiltä jääneet kuviot. Tottakai säästäisin 600 euroa kuukaudessa jos jättäisin elatusmaksut kokonaan maksamatta (toki joutuisin ainakin jotakin maksamaan sitten oikeuden päätöksen tai viimeistään ulosoton kautta). Niin en toki halua tehdä, vaan maksan elatusmaksut niin kauan mielelläni, kun ne menevät oman poikani eri asioiden hyväksi. Toki näin ei valitettavasti vaikuttaisi olevan kaikilta osin nytkään, mutta myös riidattomuudesta olen jotakin valmis maksamaan, jotta elämä sujuu suhteellisen mutkattomasti ainakin tuon asian osalta.
 
Tämä ehkä sopii paremmin tänne kuin tuonne pelialan uutisketjuun.
Olen myös pohtinut välillä sitä, mitä omalle pelikirjastolle tapahtuu oman kuoleman jälkeen. Siinä myös yksi syy ollut sijoittaa pääasiassa fyysiseen. En tiedä miten tämä virallisesti menee, mutta digikirjastoa ei tainnut saada annettua perinnöksi eteenpäin?
Tätä on välillä itsekin miettinyt, kun on noita kuolemantapauksia kuitenkin ympäristössä ollut ja tullut enemmän tietoiseksi omastakin kuolevaisuudesta. Yksikin kaveri tuntuu vielä roikkuvan XBoxin ja PS-kaverilistoilla vaikka parikin vuotta on jo kuolemasta. Omalta kohdalta olen hyväksynyt sen että digiomaisuus (pelit yms) menee ns. harakoille. Fyysisenkään median kohdalla ei ole ihan ongelmatonta, kun ei perillisiä ole lähipiirissä. Testamentata tietysti voi, mutta pitäisi se joku kohdekin olla. Parin kuolinpesän CD/vinyylikokelmia purkaneena osa kelpaa divareihin, muut sitten meni lähinnä kaatopaikalle kun ei siinä vaiheessa (jos ei muutenkaan) huvita ruveta säätämään (netti)kirppareiden kanssa.

Mulla on iso läjä PS2- ja X360 pelejä, myöhempien sukupolvien pelejä vähemmän ja vähemmän. Peräti 3 PS5-peliä fyysisellä levyllä 1 XSX. Diginä tullut ostettua sitten aleista (ja pelattua game passista / psn extra/premiumista). Nyt kun game pass on ollut jonkin aikaakin jo poissa käytöstä niin pelejäkin on tullut jopa ostettua välillä, tosin PS5:lle, kun Xbox pelailu on jäänyt lähes kokonaan.
 
Juuri näin. Tietyllä ihmistyypillä kun se levy jää päälle, niin se jää päälle.
Eikö riittänyt luova tulkinta kun pitää vielä mennä kirjoittajan kommentoimiseen itse aiheen sijasta? Olisi myös mielenkiintoista tietää, että mihin "ihmistyyppiä" olet kirjoittajia luokitellut ja miten niihin pääsee/joutuu. Tosin enpä odota näiden kommenttien jälkeen mitään järkevää vastausta kun yllättävän hiljaiseksi jäit sen jälkeen kun kommentoin luovaa tulkintaasi. Ja tällaista aiheen vierestä menevää kirjoitat aiheeseen, jossa valitat että pitäisi saada puhumista itse pelistä.
 
Eikö riittänyt luova tulkinta kun pitää vielä mennä kirjoittajan kommentoimiseen itse aiheen sijasta? Olisi myös mielenkiintoista tietää, että mihin "ihmistyyppiä" olet kirjoittajia luokitellut ja miten niihin pääsee/joutuu. Tosin enpä odota näiden kommenttien jälkeen mitään järkevää vastausta kun yllättävän hiljaiseksi jäit sen jälkeen kun kommentoin luovaa tulkintaasi. Ja tällaista aiheen vierestä menevää kirjoitat aiheeseen, jossa valitat että pitäisi saada puhumista itse pelistä.
Se, että olisin kommentoinut yksittäistä kirjoittajaa, on ihan sun omaa luovaa tulkintaa. Mulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vatvoa samaa asiaa sivutolkulla.
 
Viimeksi muokattu:
Se, että olisin kommentoinut yksittäistä kirjoittaa on ihan sun omaa luovaa tulkintaa. Mulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vatvoa samaa asiaa sivutolkulla.


Tämä on sellanen ilmiö, jota en oikein ymmärrä. Jaksetaan vääntää sivutolkulla ja kirjoittaa kauheita romaaneja jostain asiasta, vaikka tiedossa on, että ei se vänkääminen johda mihinkään eikä tarjoa mitään uutta keskustelulle.

Mulla on tapana, että kirjoitan sen oman mielipiteeni ja asia jää yleensä siihen. Joskus saatan vastata jos koen, että haluan tarkentaa mielipidettäni, mutta viimeistään 2 viestin jälkeen annan asian olla. Jos vastaisin jokaikiselle, joka on kanssani eri mieltä, niin saisin olla täällä tappelemassa 24/7 ja se ei aika ei vaan ole sen arvoista.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on sellanen ilmiö, jota en oikein ymmärrä. Jaksetaan vääntää sivutolkulla ja kirjoittaa kauheita romaaneja jostain asiasta, vaikka tiedossa on, että ei se vänkääminen johda mihinkään eikä tarjoa mitään uutta keskustelulle.

Mulla on tapana, että kirjoitan sen oman mielipiteeni ja asia jää yleensä siihen. Joskus saatan vastata jos koen, että haluan tarkentaa mielipidettäni, mutta viimeistään 2 viestin jälkeen annan asian olla. Jos vastaisin jokaikiselle, joka on kanssani eri mieltä, niin saisin olla tappelemassa 24/7 ja se ei aika ei vaan ole sen arvoista.
Se on juuri näin.
 
Tämä on sellanen ilmiö, jota en oikein ymmärrä. Jaksetaan vääntää sivutolkulla ja kirjoittaa kauheita romaaneja jostain asiasta, vaikka tiedossa on, että ei se vänkääminen johda mihinkään eikä tarjoa mitään uutta keskustelulle.

Mulla on tapana, että kirjoitan sen oman mielipiteeni ja asia jää yleensä siihen. Joskus saatan vastata jos koen, että haluan tarkentaa mielipidettäni, mutta viimeistään 2 viestin jälkeen annan asian olla. Jos vastaisin jokaikiselle, joka on kanssani eri mieltä, niin saisin olla täällä tappelemassa 24/7 ja se ei aika ei vaan ole sen arvoista.
Sama juttu, en koe tarvetta alkaa puolustella pelejä joista pidän, koska tiedän, että muut voivat olla eri mieltä. En kyllä myöskään ymmärrä miten joillakin menee suunnattomasti tunteisiin kun joku sanoo jotain negatiivista jostain pelistä.
 
Se, että olisin kommentoinut yksittäistä kirjoittajaa, on ihan sun omaa luovaa tulkintaa. Mulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vatvoa samaa asiaa sivutolkulla.
Kyse ei vain ollut siitä, että kommentoitko yksikössä vai monikossa, vaan siitä ettet kommentoinut itse aihetta vaan kirjoittajia.
 
Viimeksi muokattu:
Kyse ei vain ollut siitä, että kommentoitko yksikössä vai monikossa, vaan siitä ettet kommentoinut itse aihetta vaan kirjoittajia.
Yleensä näissä ketjuissa on jo yleisesti sanottu että voisiko jankkaamisen lopettaa, mutta sen joutuu kirjoittajiin kohdistamaan kun se ei siltikään lopu. Monet eivät jaksa sitä kun muutama kirjoittaja vain toistaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
 
Yleensä näissä ketjuissa on jo yleisesti sanottu että voisiko jankkaamisen lopettaa, mutta sen joutuu kirjoittajiin kohdistamaan kun se ei siltikään lopu. Monet eivät jaksa sitä kun muutama kirjoittaja vain toistaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.
Tällaiseenkin puuttuminen olisi sinänsä nimenomaan moderoinnin paikka. Ei se oikein toimi, että täällä kukin kertoo miten pitäisi kirjoittaa ja milloin on jankkauksesta kyse ja milloin ehkä ei olekaan. Itsekin olen toki siihen syyllistynyt, mutta silti olen sitä mieltä, että se ei niin toimi. Toki en tiedä toimiiko moderointi enää kovinkaan aktiivisesti ja johdonmukaisesti, kun TT-2K on osaltaan ne hommat lopettanut. Alkaako olla sivuston kuolinkorinoita, vai vaan vanhan Ippen horinoita?
 
Ylös Bottom