Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[Ippenator]

En kyllä ymmärrä mikä tässä on elitismiä. En ole itse mitään yliopistoja tai taidekouluja käynyt mutta jos en yksinkertaisesti tiedä mitä jossakin taulussa esitetään jos siinä olisi jokin selkeä teema tai tarina niin miten muka voisin tehdä mitään järkevää tulkintaa/arviota muuta kuin pinta puolisesti todeta että pidin väreistä, maalauksen tyylistä ja mahdollisesta tarkkuudesta.
Toki voi olla vain maalaus vaasista missä on vain haluttu maalata tarkasti se vaasi, mutta aika vähän siitä saa taiteena irti muuta kuin sen että kuinka hyvin se oli tekniikalla tehty ja osaako edes tunnistaa että oliko se maalattu jotenkin haastavalla tavalla.

Saa maalauksista/taiteesta tykätä sellaisinaan mutta taisi se minun pointti olla että palautteesi/mietteesi taulusta/taiteesta voi olla täysin väärät jos et tiedä mitä siinä oikeasti esitetään ja millä tavalla.

No huhhuh! Miksi sinun pitäisi tietää tarkalleen mitä joku muu on jollain teoksella tarkoittanut, kun hän ei todennäköisesti tarkalleen tiedä sitä itsekään - ainakaan kaikilta osin. Taiteilijat inspiroituvat erilaisista asioista, jotka ovat sitten mukana muodostamassa teosta taiteilijan luovuuden kautta. Ei siinä jotain tarkkaan määriteltyä totuutta ole tai ainakaan tarvitse olla. Itse en ole edes kiinnostunut sellaisesta taiteesta, jossa taiteilija sanoittaa tarkalleen, miten se hänen taiteensa pitää nähdä ja kokea. Kyllä ne teemat, äänet, muodot ja värit jo riittävät antamaan sinulle ihan oikeita tapoja tulkita taidetta. Sehän onkin taiteessa niin hienoa, että jokainen yksilö voi tulkita sitä juurikin omalla tavallaan, joka kumpuaa juuri hänen elämästään ja hänen kokemuksistaan, ja sitten tämä kokemus muodostaa kokijan mielessä yhteyden taiteilijan elämässään kokemien asioiden, näkemysten ja tunteiden kanssa.

Se, että taidetta halutaan tehdä tai nähdä valmiiksi pureskeltuna yleisölle ja sanoa tarkkaan miten se pitää nähdä ja kokea, on suorastaan kammottavaa, ainakin itselleni. Toki en minäkään voi sanella, miten muiden pitäisi taide nähdä ja kokea. Mutta sen voin sanoa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa nähdä, kuulla tai kokea taidetta. Jokainen tapa on yhtä oikea, eikä sillä miten taiteilija on taiteensa tarkalleen ajatellut ja kokenut ole todellisuudessa merkitystä kuin taiteilijalle itselleen. Tärkeintä on, että taide inspiroi sen kokevia ja antaa heille uusia ajatuksia ja elämyksiä elämäänsä.

 

[JLunen]

Itse tykkään lauseesta: tiedän etten tiedä mitään. Sen haluan pitää aina mielessä. Sopii tähänkin. Vastaavalla tavalla siis mitä enemmän tietoa on, sitä enemmän tietää (ja ymmärtää).

Vähän samansuuntaisesti, itse tulee myös aina välillä mietittyä, että mitä enemmän asioista opin, sitä tietoisemmaksi tulen siitä, miten vähän lopulta tiedän. Siis Dunning-Kruger-vaikutuksen vastakohta.

 

[Darth Vader]

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen Dead poets societyn mainio kohtaus, jossa Robin Williamsin opettaja-hahmo vastustaa ajatusta, jonka mukaan runoutta tulisi arvioida kaavojen ja älyllisten järjestelmien mukaan.

 

[FleeingNevada]

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen Dead poets societyn mainio kohtaus, jossa Robin Williamsin opettaja-hahmo vastustaa ajatusta, jonka mukaan runoutta tulisi arvioida kaavojen ja älyllisten järjestelmien mukaan.

Tuossa kohtauksessa ja elokuvassa itsessään on kyse auktoriteetin kyseenalaistamisesta ja kriittisestä ajattelusta, joka ylittää konservatiivisen "tämä lukee sivulla, näin ollen tämä on faktaa" -ajattelun. Se on poliittinen kannanotto rikkaita sisäoppilaitoksia vastaan, joissa elokuvan käsikirjoittaja kävi itse koulunsa. Williamsin hahmo, Keating, ei vastusta älyllistä ajattelua ollenkaan. Hän kannustaa siihen ja koko elokuva käytetäänkin poikien oman empatian kasvattamiseen.

Dead Poets Societyn esittäminen jonkinlaisena anti-kulttuurillisena teoksena on oikeastaan täydellinen esimerkki siitä, miksi medialukutaito on niin tärkeää.

 

[Darth Vader]

Tuossa kohtauksessa ja elokuvassa itsessään on kyse auktoriteetin kyseenalaistamisesta ja kriittisestä ajattelusta, joka ylittää konservatiivisen "tämä lukee sivulla, näin ollen tämä on faktaa" -ajattelun. Se on poliittinen kannanotto rikkaita sisäoppilaitoksia vastaan, joissa elokuvan käsikirjoittaja kävi itse koulunsa. Williamsin hahmo, Keating, ei vastusta älyllistä ajattelua ollenkaan. Hän kannustaa siihen ja koko elokuva käytetäänkin poikien oman empatian kasvattamiseen.

Dead Poets Societyn esittäminen jonkinlaisena anti-kulttuurillisena teoksena on oikeastaan täydellinen esimerkki siitä, miksi medialukutaito on niin tärkeää.

Ehkä täytyy olla tyytyväinen, ettei minulla ole medialukutaitoa, jos ajattelu muuttuu tuommoiseksi.

Enkä minä ole vastustanut taiteen analysointia, vaan sitä että se analysointi tulisi ennen kokemusta siitä. Kannattaa sekin pitää mielessä, että ajatus siitä että kaikkea pitäisi pystyä mittamaan, analysoimaan ja rationalisoimaan on hyvin moderni länsimainen ilmiö. Ei tarvitse mennä montaakaan vuosisataa taaksepäin, kun ihmiset olisivat pitäneet tuommoista hyvin vieraana.

 

[FleeingNevada]

Enkä minä ole vastustanut taiteen analysointia, vaan sitä että se analysointi tulisi ennen kokemusta siitä.

Kukaan ei ole tätä edes ehdottanutkaan.

Kannattaa sekin pitää mielessä, että ajatus siitä että kaikkea pitäisi pystyä mittamaan, analysoimaan ja rationalisoimaan on hyvin moderni länsimainen ilmiö. Ei tarvitse mennä montaakaan vuosisataa taaksepäin, kun ihmiset olisivat pitäneet tuommoista hyvin vieraana.

Tämä ei pidä paikkaansa millään tasolla.

 

[Darth Vader]

Kukaan ei ole tätä edes ehdottanutkaan.

En sitten ymmärrä mistä me edes puhutaan.

Tämä ei pidä paikkaansa millään tasolla.

Tässä sulla on pointti siinä mielessä, että muotoilin asian epätarkasti. Onhan rationaalista järkeä ollut olemassa aina, tai ainakin pitkään, mutta se että rationaalisuus on hierarkian huipulla on uusi ilmiö.

 

[m_vierimaa]

Näen keskustelun elokuvien kokemisesta jotenkin näin: (nimet keksittyjä)

TOP GUN
Jussi: Kyseessä on upea isänmaallinen elokuva jossa annetaan kommunisteille dunkkuun ja samalla osoitetaan että sankaritkin ovat aina inhimillisiä, omine historioineen ja henkilökohtaisine painolasteineen. Joukkuehenki ratkaisee. 10/10.
Maija: Soundtrack on aivan upea ja istuu elokuvaan, erityisesti se kohta missä Tomppa suutelee ja Berliini ei pysty edes hengittämään. Alun Danger Zone on kans upea. 7/10.
Paavo: Kyseessä on Reaganilaisen ajan militarismin epätoivoinen sotaa ylistävä tekele, jolla yritetään osoittaa imperialistisen amerikan paremmuus verrattuna sen sortamiin maapallon kansoihin. Rauhaa ei edes nähdä vaihtoehtona. Tämä uppoaa vain öyhöoikeistolle. 1/10.

Outoa kyllä, nämä kokemukset voivat olla olemassa yhtäaikaa?

 

[Darth Vader]

Näen keskustelun elokuvien kokemisesta jotenkin näin: (nimet keksittyjä)

TOP GUN
Jussi: Kyseessä on upea isänmaallinen elokuva jossa annetaan kommunisteille dunkkuun ja samalla osoitetaan että sankaritkin ovat aina inhimillisiä, omine historioineen ja henkilökohtaisine painolasteineen. Joukkuehenki ratkaisee. 10/10.
Maija: Soundtrack on aivan upea ja istuu elokuvaan, erityisesti se kohta missä Tomppa suutelee ja Berliini ei pysty edes hengittämään. Alun Danger Zone on kans upea. 7/10.
Paavo: Kyseessä on Reaganilaisen ajan militarismin epätoivoinen sotaa ylistävä tekele, jolla yritetään osoittaa imperialistisen amerikan paremmuus verrattuna sen sortamiin maapallon kansoihin. Rauhaa ei edes nähdä vaihtoehtona. Tämä uppoaa vain öyhöoikeistolle. 1/10.

Outoa kyllä, nämä kokemukset voivat olla olemassa yhtäaikaa?

Voi totta kai olla yhtäaikaa olemassa. Esimerkeistäsi puuttuu se vaihtoehto, että katsoo elokuvan ja tunnustelee sisintään, minkälaisia tuntemuksia se herättää - ennen yksityiskohtiin keskittyvää analyysia. Noista sinun vaihtoehdoista Maija on lähimpänä omaa ihannettani.

Asiaa voi ajatella näin: ihmisellä on kaksi aivopuoliskoa, vasen ja oikea. Vasemmassa on rationaalisuus, logiikka, käsitteiden muodostaminen jne. Oikeassa on mielikuvitus, luovuus, intuitio etc. Minusta taide kuuluu huomattavasti enemmän oikealle aivopuoliskolle. Nykyihminen tekee lähes kaikesta vasemman puoliskon asian.

 

[Doctor Pepper]

Minusta on useampaa erilaista taidetta. Joskus taide antaa syvän vaikutuksen jostakin, jota ei voi muuttaa käsitteelliseen muotoon, joskus taide on keskustelua maailmasta ja ihmismielestä ja voi antaa ymmärryksen kokemuksia. Ristiriidat johtuvat usein siitä, että ei ole selkeää kuvaa siitä, mistä puhutaan. Sen vuoksi yleisen taidekeskustelun sijaan pitäisi puhua konkreettisesti yksittäisten teosten kautta ja mieluiten tuoden esiin sen kehyksen, mistä asiaa tarkastellaan. Yleinen taidekeskustelu on enemmän mielipuolista muminaa, ei tavoita mitään eikä merkitse mitään lähinnä siksi, että taidetta ei ole olemassa monoliittisena oliona, on vain erilaisia tapoja tehdä taiteeksi arvioituja asioita ja tekoja.

Taiteen koskettavuudessa on tärkeää, että on tavallaan virittynyt oikein kokemaan taideteoksen. Ennen 1900-lukua ylevän kokemus oli taiteen filosofiassa keskeinen ja sen kautta voi lähestyä sitä tunnetta, mitä taide voi saada aikaiseksi. Autenttisuus on myös keskeistä taiteen kokemisessa. Taiteen lisäksi on ihmisten tarve puhua taiteesta ja jakaa kokemuksia. Ne usein sekottuvat keskenään. Keskustelun tasolla on hyvin vaikea välittää autenttisuuden ja ylevyyden kokemuksia.

 

[Strooper12]

Mä voitin kerran valokuvakilpailun kertomallani mielikuvalla.
Että mitä se taide on ja kuka mitäkin määrää säännöt?
Tottakai meille on koulutettu, varsinkin taideopiskelijoille suuntauksia, ideologioita yms ja onhan se hienoa - se on sivistystä! ja se on meitä puskenut lopulta kehitykseen. Mutta silti - pitääkö siihen laatikkoon sulkeutua ja nähdä maailma vain ja ainoastaan kuten on koulussa sanottu?
Voisiko olla että koulussa oltiinkin väärässä ja asioita voisi katsoa avarammin? Kuka se oli ko keksi että maa ei olekaan litteä, ja moisesta jumalanherjaamisesta heitettiin tyrmään.

Tämä leikkimielinen kilpailu siis tapahtui yhdellä toisella jo hyytyneellä foorumilla.

p.s. yritän vain sanoa että eipä näihin ole varmaan muita vastauksia kuin näköala. Millä kukin maailmaa ja sen sisältöä tulkitsee.

 

[Ippenator]

Mä voitin kerran valokuvakilpailun kertomallani mielikuvalla.
Että mitä se taide on ja kuka mitäkin määrää säännöt?
Tottakai meille on koulutettu, varsinkin taideopiskelijoille suuntauksia, ideologioita yms ja onhan se hienoa - se on sivistystä! ja se on meitä puskenut kehitykseen. Mutta silti - pitääkö siihen laatikkoon sulkeutua ja nähdä maailma vain ja ainoastaan kuten on koulussa sanottu?

Tämä siis tapahtui yhdellä toisella jo hyytyneellä foorumilla.

Ja mä voitin joskus 8- tai 9-vuotiaana Koululainen-lehden piirustuskilpailusta vuoden Star Wars-karkit! Olen varmaan taiteilija kun pitivät niin taiteestani. Onneksi eivät kuitenkaan ilmeisesti tienneet, että tein piirroksen Ewokista, suoraan jostain mainoskuvasta mallin mukaan piirtäen. Paskat ne karkit mitään vuotta kestäneet! Kesällä oli jo syöty, kun alkuvuodesta oli ne saatu.

 

[Strooper12]

Ja mä voitin joskus 8- tai 9-vuotiaana Koululainen-lehden piirustuskilpailusta vuoden Star Wars-karkit! Olen varmaan taiteilija kun pitivät niin taiteestani. Onneksi eivät kuitenkaan ilmeisesti tienneet, että tein piirroksen Ewokista, suoraan jostain mainoskuvasta mallin mukaan piirtäen. Paskat ne karkit mitään vuotta kestäneet! Kesällä oli jo syöty, kun alkuvuodesta oli ne saatu.

Voitto on voitto!

 

[Darth Vader]

Minusta on useampaa erilaista taidetta. Joskus taide antaa syvän vaikutuksen jostakin, jota ei voi muuttaa käsitteelliseen muotoon, joskus taide on keskustelua maailmasta ja ihmismielestä ja voi antaa ymmärryksen kokemuksia. Ristiriidat johtuvat usein siitä, että ei ole selkeää kuvaa siitä, mistä puhutaan. Sen vuoksi yleisen taidekeskustelun sijaan pitäisi puhua konkreettisesti yksittäisten teosten kautta ja mieluiten tuoden esiin sen kehyksen, mistä asiaa tarkastellaan. Yleinen taidekeskustelu on enemmän mielipuolista muminaa, ei tavoita mitään eikä merkitse mitään lähinnä siksi, että taidetta ei ole olemassa monoliittisena oliona, on vain erilaisia tapoja tehdä taiteeksi arvioituja asioita ja tekoja.

Taiteen koskettavuudessa on tärkeää, että on tavallaan virittynyt oikein kokemaan taideteoksen. Ennen 1900-lukua ylevän kokemus oli taiteen filosofiassa keskeinen ja sen kautta voi lähestyä sitä tunnetta, mitä taide voi saada aikaiseksi. Autenttisuus on myös keskeistä taiteen kokemisessa. Taiteen lisäksi on ihmisten tarve puhua taiteesta ja jakaa kokemuksia. Ne usein sekottuvat keskenään. Keskustelun tasolla on hyvin vaikea välittää autenttisuuden ja ylevyyden kokemuksia.

Takerrun tuohon boldattuun osuuteen sen verran, että minusta taiteella aina voidaan ilmaista jotain, jota käsitteet eivät tavoita. Onko olemassa yhtään taideteosta, jonka voisit täysin selittää jollekin joka ei ko. taideteosta ole nähnyt/kuullut/kokenut? Taide puhuu eri kieltä kuin se kieli, jota perinteisesti käytämme kommunikoinnissa.

 

[Strooper12]

minusta taiteella aina voidaan ilmaista

Juuri näin. Taide voi olla joskus itseilmaisua. Ei sen kummempaa. Niinkun vaikka oma tulkinta rytmikkyydestä muutama sivu taaksepäin.
Kaikki ulkopuoliset voi tulla sitä tulkitsemaan miten haluaa - mutta minun esimerkissäni, se on omaa itseilmaisua - pakonomaista tarvetta päästää se luoimisen tuska ulos rytmikkäällä tavalla. Jokuhan tuosta teki ihan ammatinkin itselleen: Joseph Pujol. Kaippa tuohonkin jonkin poliittisen vinkkelin löytää jos haluaa. Ihan niinko mihin tahansa. Ihmisellä on kyky löytää asioita minä monimaisimmista paikoista vaikkei niitä siellä ehkä alunperin tarkoitus olisi olla.
9/11 ja kuussakäymis salaliitot on aika hyvä esimerkki tästä. (sivistymätön kakka jättää yhdys sanat tuollain) ;D

Tämä on muuten aikas meillä homo lajin edustajilla uniikki ominaispiirre maapallon eläimistön kesken. Luoda taidetta siis. Sillä kun ei ole oikein funktiota lisääntymisen kanssa.