Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

[JLunen]

Ehkä vähän huonosti muodostin tuon lauseen, tai ainakaan teknologia ei välttämättä itsessään ollut se varsinainen pointti. Silti tietynlainen kehityksen taso oli pointtina. Oheisen mukaisesti: ”
Moderni binäärijärjestelmä (kaksijärjestelmä) keksittiin vuonna 1679, jolloin saksalainen filosofi ja matemaatikko Gottfried Wilhelm Leibniz kehitti sen ja julkaisi sen myöhemmin vuonna 1703 artikkelissaan "Explication de l'Arithmétique Binaire".

Eli ei tuollaista termiä olisi loogisesti pitänyt olla mitenkään käytössä tuollaisena kehityksen aikana. Siis mistä sellainen olisi keksitty? On vaan niin epälooginen, tai ainakin väkisin kyhätyn oloinen kuvio, vaikka kuinka onkin mielikuvitusmaailmasta kyse.

Maailmassa, jossa osataan loitsuja, ei osattaisi "kehittää" binäärijärjestelmää? Muunsukupuolisuus on ikivanha asia, jota on ilmennyt eri kulttuureissa jo ennen ajanlaskumme alkua. Silloin tuskin on ollut sen ihmeellisempää "kehityksen tasoa", kuin Veilguardissakaan. Käsitteet ovat varmasti vaihdelleet ja olleet epämääräisempiä tai vähemmän tiedostettuja, mutta minusta sinänsä ihan uskottavaa, että enemmänkin keskiaikaa muistuttavassa DA:n maailmassa voisi binäärisyyden käsite olla olemassa. Olisiko heidän pitänyt käyttää esim. jotain muinaisen kulttuurin sanaa, jota kukaan ei ymmärrä, jotta se olisi tuntunut autenttisemmalta? Se, että miten asia Veilguardissa on tuotu esille, voi ruutua päälleliimatulta, itse en tiedä kun en ole peliä vielä pelannut, mutta itse käsitteen ottamisessa peliin ei mielestäni ole ongelmaa immersion kannalta.

Tuo nyt ei silti ollut minkään kirjoittamani ydin, joten vähän nyt tulee sellainen ”kato orava!” tyyppinen vaikutelma tällaisten kysymisestä.

Mitäs ihmeellistä siinä on, jos puutun asiaan, jota epäilen asiavirheeksi. Tai no jos rehellisiä ollaan, niin tiedän asiavirheeksi. Ihan näin tekniikan ihmisenä heräsi mielenkiinto, että mikä tässä oli ajatus tai mikä tällainen teknologia voisi olla, varsinkin kun tietää, että tuot tätä ei-binääristen ym. vähemmistöjen esille tuomista mediassa usein esille keskusteluissa.

Edit: en kyllä muutenkaan ymmärrä, että miten Leibnizin binäärijärjestelmä varsinaisesti liittyy sukupuolikysymykseen...

 

[Murdoc]

Tämä kierteinen logiikka aina muistuttaa tästä sarjiksesta, joka oikein osuvasti kuvaa tuota ahdasmielisyyttä, jossa fantasiamaailmassa saa olla mitä tahansa muuta erikoista tai modernia, kunhan se ei ole tasa-arvoa tai vähemmistöjä.

Näytä liitetiedosto 22111

Tämä on kyllä niin totta ja kuvaa hyvin tämän asian järjettömyyttä. Hämmentävää miten kyseisen kaltaiset ihmiset ei itse näen tuota ajamansa asian päättömyyttä. Ja vielä ihan pokalla syytetään muita agendojen tuputtamisesta.

 

[Doctor Pepper]

Aristoteleen logiikan keskeinen aksiooma on kolmannen poissuljetun laki, joka siten muodostaa binäärisen loogisen järjestelmän. Aristoteles eli yli 300 vuotta ennen nykyisen ajanlaskun alkua. Binäärisiä järjestelmiä ilmaantui myös muualla maailmassa Antiikin aikana.

 

[shamaniac]

Itse pääsen sisään siihen ajatteluun, että fantasiassa tai scifissä saisi olla vain keksittyjä outouksia mutta ei oikean elämän "outouksia" mutta se on sitten eri asia, kuka noin ajattelee ja onko se ajattelu kauhean järkevää.

Ja huono hahmo on huono hahmo, oli se mitä tahansa edustava, joten toki vaikka joku homo-hahmo voi tuntua väkinäiseltä jos se on pelissä mukana lähinnä vain siksi että pitää olla eikä siitä ole tehty hyvää hahmoa. Sellainen ei ole kaukana jostain 80- ja 90-lukujen stereotyyppisistä homo-hahmoista, jotka oli mukana vain pellen roolissa.

Mutta tosiaan harvemmin ne hahmot on erityisen huonoja ja nostetaan iso äläkkä jo ennen kuin on koko peliä pelattu jos trailerissa vähänkään vilahtaa "agenda".

Eli siis ymmärrän miten noissa ajattelu menee mutta en ajattele itse samoin.

 

[Orou]

”Moderni binäärijärjestelmä (kaksijärjestelmä) keksittiin vuonna 1679, jolloin saksalainen filosofi ja matemaatikko Gottfried Wilhelm Leibniz kehitti sen ja julkaisi sen myöhemmin vuonna 1703 artikkelissaan "Explication de l'Arithmétique Binaire".

Eli ei tuollaista termiä olisi loogisesti pitänyt olla mitenkään käytössä tuollaisena kehityksen aikana. Siis mistä sellainen olisi keksitty? On vaan niin epälooginen, tai ainakin väkisin kyhätyn oloinen kuvio, vaikka kuinka onkin mielikuvitusmaailmasta kyse.

No nyt meni pahasti huti. "Binarius" on ollut olemassa latinassa merkityksessä "sisältää/koostuu kahdesta asiasta" jo ainakin 1 500 vuotta. Siitä sitä on sitten lainailtu muihin kieliin ja yhä eteenpäin tuohon binäärijärjestelmään ja sukupuoliin liittyviin keskusteluihin.

Oikeassa maailmassa sitä on käytetty sukupuoleen liittyen todistettavasti vasta vuodesta 1990 saakka, mutta mikään logiikka tai kehityksen aste ei estä sitä, etteikö jossain fantasiamaailmassa joku olisi osannut laskea, että mies + nainen = kaksi sukupuolta ja siitähän voisi käyttää vaikka sanaa, joka tarkoittaa "consisting of two things".

Tietysti koko pohjalla oleva vaatimus siitä, että fantasiamaailmoissa pitäisi käyttää samanlaista kieltä kuin oikeassa maailmassa käytettiin suunnilleen niihin aikoihin, kun teknologian kehitys oli suunnilleen samalla tasolla fantasiamaailman kehityksen tason kanssa, on isoilta osin keinotekoinen ja tarpeeton tapa.

Joo, ei voi puhua älypuhelimista, jos niitä ei ole keksitty. Mutta sen sijaan seuraavassa Elder Scrollsissa hahmo voisi ihan hyvin sanoa "Yo, lit cap 67 dab, bro" eikä se oikeasti rikkoisi mitään maailman sisäistä logiikkaa tai sääntöjä, vaikka hyvin epätavallista olisikin.

 

[Darth Vader]

Tuossa kohtauksessa ja elokuvassa itsessään on kyse auktoriteetin kyseenalaistamisesta ja kriittisestä ajattelusta, joka ylittää konservatiivisen "tämä lukee sivulla, näin ollen tämä on faktaa" -ajattelun. Se on poliittinen kannanotto rikkaita sisäoppilaitoksia vastaan, joissa elokuvan käsikirjoittaja kävi itse koulunsa. Williamsin hahmo, Keating, ei vastusta älyllistä ajattelua ollenkaan. Hän kannustaa siihen ja koko elokuva käytetäänkin poikien oman empatian kasvattamiseen.

Dead Poets Societyn esittäminen jonkinlaisena anti-kulttuurillisena teoksena on oikeastaan täydellinen esimerkki siitä, miksi medialukutaito on niin tärkeää.

Katselin eilen osan Dead poets societya, kun löysin kierrätyskeskuksesta dvd:n halvalla. Levy on täynnä naarmuja, mutta toistaiseksi on toiminut.

Tästä kohtauksesta (eli missä opettaja pyytää oppilaita repimään sivuja kirjasta, jossa annetaan neuvoja kuinka runoutta tulisi arvioida) tuli tämä vanha keskustelu mieleen. Voiko opettaja, eli auktoriteetti, kehottaa oppilaita kyseenalaistamaan auktoriteetteja - ja säilyttää uskottavuutensa? Opettaja on kuitenkin aina auktoriteetti, vaikka olisi kuinka mukava ja maanläheinen. Eli jos kohtauksen tarkoituksena on auktoriteettien kyseenalaistaminen, on siinä juoniaukko.

Vähän samanlainen ristiriita kuin siinä filosofisessa väittämässä, että ei ole olemassa totuuksia. Tuokaan väite ei silloin pidä paikkaansa.

 

[kriswel]

Katselin eilen osan Dead poets societya, kun löysin kierrätyskeskuksesta dvd:n halvalla. Levy on täynnä naarmuja, mutta toistaiseksi on toiminut.

Tästä kohtauksesta (eli missä opettaja pyytää oppilaita repimään sivuja kirjasta, jossa annetaan neuvoja kuinka runoutta tulisi arvioida) tuli tämä vanha keskustelu mieleen. Voiko opettaja, eli auktoriteetti, kehottaa oppilaita kyseenalaistamaan auktoriteetteja - ja säilyttää uskottavuutensa? Opettaja on kuitenkin aina auktoriteetti, vaikka olisi kuinka mukava ja maanläheinen. Eli jos kohtauksen tarkoituksena on auktoriteettien kyseenalaistaminen, on siinä juoniaukko.

Vähän samanlainen ristiriita kuin siinä filosofisessa väittämässä, että ei ole olemassa totuuksia. Tuokaan väite ei silloin pidä paikkaansa.

Kyllähän auktoriteetiasemassa oleva voi kehoittaa kyseenalaistamaan auktoriteetteja ihan hyvin. Tälläinen auktoriteetti tietoisesti hyväksyy sen että myös häntä kyseenalaistetaan. Jos tarkoitus on opettaa itsenäistä ajattelua niin tämähän on itsestään selvää opettajalle.

 

[Strooper12]

Kyllähän auktoriteetiasemassa oleva voi kehoittaa kyseenalaistamaan auktoriteetteja ihan hyvin. Tälläinen auktoriteetti tietoisesti hyväksyy sen että myös häntä kyseenalaistetaan. Jos tarkoitus on opettaa itsenäistä ajattelua niin tämähän on itsestään selvää opettajalle.

Jep. ei tuossa ole mitään.

Auktoriteetti ei tee väitteestä totta. Mutta toisen (tai itsensä) auktoriteetin kyseenalaistaminenkaan ei tee väitteestä väärää.

Eli siinä mielessä mennään takaisin alkuun:

"Voiko opettaja, eli auktoriteetti, kehottaa oppilaita kyseenalaistamaan auktoriteetteja - ja säilyttää uskottavuutensa? Opettaja on kuitenkin aina auktoriteetti, vaikka olisi kuinka mukava ja maanläheinen. Eli jos kohtauksen tarkoituksena on auktoriteettien kyseenalaistaminen
---
Vähän samanlainen ristiriita kuin siinä filosofisessa väittämässä, että ei ole olemassa totuuksia. Tuokaan väite ei silloin pidä paikkaansa."

 

[Darth Vader]

Kyllähän auktoriteetiasemassa oleva voi kehoittaa kyseenalaistamaan auktoriteetteja ihan hyvin. Tälläinen auktoriteetti tietoisesti hyväksyy sen että myös häntä kyseenalaistetaan. Jos tarkoitus on opettaa itsenäistä ajattelua niin tämähän on itsestään selvää opettajalle.

Juu, onhan se teoriassa mahdollista, mutta tuskin tässä ko. leffan kohtauksessa. Sen verran ponnekkaasti ja komentelevaan tyyliin hän käskee repimään sivuja kirjasta.

Itse tulkitsen kohtauksen niin, että runous on tarkoitettu aisteille, eikä matemaattisin kaavoin tulkittavaksi. Dialogi kohtauksessa tekee asian mielestäni aika selväksi. Jokainen kuitenkin tulkitkoon omalla tavalla. "Be gone J Evans Prichard PhD" kohdan voi tietysti nähdä piikkinä auktoriteettia kohtaan.

 

[kriswel]

Juu, onhan se teoriassa mahdollista, mutta tuskin tässä ko. leffan kohtauksessa. Sen verran ponnekkaasti ja komentelevaan tyyliin hän käskee repimään sivuja kirjasta.

Itse tulkitsen kohtauksen niin, että runous on tarkoitettu aisteille, eikä matemaattisin kaavoin tulkittavaksi. Dialogi kohtauksessa tekee asian mielestäni aika selväksi. Jokainen kuitenkin tulkitkoon omalla tavalla. "Be gone J Evans Prichard PhD" kohdan voi tietysti nähdä piikkinä auktoriteettia kohtaan.

Mä pohdin asiaa ihan vain yleisesti. Elokuvat on elokuvia ja niissä täytyy dramatisoida asioita. Eihän tuo elokuvan kohtaus ole millään tavalla uskottava jos sitä ajattelee vähänkään pitemmälle. Ei kukaan opettaja oikeasti kehoittaisi oppilaita repimään kirjojaan. Jos hän kerran opettaa runoutta hän varmasti tietää myös "vanhanaikaisen" runouden(ja sen tulkinnan) arvon. Tykkään kyllä elokuvasta, ei siinä mitään.

Jep. ei tuossa ole mitään.

Auktoriteetti ei tee väitteestä totta. Mutta toisen (tai itsensä) auktoriteetin kyseenalaistaminenkaan ei tee väitteestä väärää.

Eli siinä mielessä mennään takaisin alkuun:

"Voiko opettaja, eli auktoriteetti, kehottaa oppilaita kyseenalaistamaan auktoriteetteja - ja säilyttää uskottavuutensa? Opettaja on kuitenkin aina auktoriteetti, vaikka olisi kuinka mukava ja maanläheinen. Eli jos kohtauksen tarkoituksena on auktoriteettien kyseenalaistaminen
---
Vähän samanlainen ristiriita kuin siinä filosofisessa väittämässä, että ei ole olemassa totuuksia. Tuokaan väite ei silloin pidä paikkaansa."

Musta tuntuu että me ollaan vähän liikaa tartuttu tohon auktoriteeti-sanaan sen sijaan että mietittäis sitä mistä elokuva kertoo. Kyse on kuitenkin yhdestä "uudistusmielisestä" opettajasta joka joutuu vastakkain koulun vanhoillisten arvojen kanssa ja se päättyy huonosti. Tämähän se on se elokuvan tarina.
No mennään vielä auktoriteettiin: jos nyt tarkasti ajattelee niin opettaja ei tietenkään voi säilyttää uskottavuuttaan koska hänhän nimenomaan itse kyseenalaistaa sen. Hän voi silti tehdä niin. Oppilaan vastuulle jää se, pitääkö hän opettajaa uskottavana. Se täytyy hänen ratkaista itse ja se on juurikin kriittisen ajattelun ydin.
Auktoriteetin vastainen autoriteetti ei kuitenkaan ole mikään itsensä kumoava asia eikä edes harvinaisuus. Ensimäisenä esimerkkinä tulee mieleen Harry Järv, joka toimi jatkosodassa luutnanttina ja oli samalla anarkisti, eli jo ideologialtaan auktoriteettivastainen. Hän jopa toteutti sitä rintamalla omien alaisten kanssa. Häntä ei tarvinnut herroitella eikä kohdella johtajana ja tehtävät suoritettiin vapaaehtoisuuteen perustuen tai sitten äänestämällä. Sitä en tiedä kuinka uskottava hän oli auktoriteettina mutta sai sentään kolme vapaudenristiä ja kaksi vapauden mitalia. Hänelle haettiin jopa Mannerheimin ristiä mutta sitä ei jostain syystä myönnetty.

 

[BaDari]

Ei kukaan opettaja oikeasti kehoittaisi oppilaita repimään kirjojaan.

Ala-asteella historianmaikka repi mun ja kaverin kirjat kahtia.

 

[Jirza]

Ala-asteella historianmaikka repi mun ja kaverin kirjat kahtia.

Tästä tulikin mieleen, että luokkakaverini poltti ruotsin kirjansa ysiluokan viimeisenä päivänä koulun pihassa. Oli eräänlainen mielenosoitus pakkoruotsia kohtaan.

 

[Darth Vader]

Mä pohdin asiaa ihan vain yleisesti. Elokuvat on elokuvia ja niissä täytyy dramatisoida asioita. Eihän tuo elokuvan kohtaus ole millään tavalla uskottava jos sitä ajattelee vähänkään pitemmälle. Ei kukaan opettaja oikeasti kehoittaisi oppilaita repimään kirjojaan. Jos hän kerran opettaa runoutta hän varmasti tietää myös "vanhanaikaisen" runouden(ja sen tulkinnan) arvon. Tykkään kyllä elokuvasta, ei siinä mitään.

Musta tuntuu että me ollaan vähän liikaa tartuttu tohon auktoriteeti-sanaan sen sijaan että mietittäis sitä mistä elokuva kertoo. Kyse on kuitenkin yhdestä "uudistusmielisestä" opettajasta joka joutuu vastakkain koulun vanhoillisten arvojen kanssa ja se päättyy huonosti. Tämähän se on se elokuvan tarina.
No mennään vielä auktoriteettiin: jos nyt tarkasti ajattelee niin opettaja ei tietenkään voi säilyttää uskottavuuttaan koska hänhän nimenomaan itse kyseenalaistaa sen. Hän voi silti tehdä niin. Oppilaan vastuulle jää se, pitääkö hän opettajaa uskottavana. Se täytyy hänen ratkaista itse ja se on juurikin kriittisen ajattelun ydin.
Auktoriteetin vastainen autoriteetti ei kuitenkaan ole mikään itsensä kumoava asia eikä edes harvinaisuus. Ensimäisenä esimerkkinä tulee mieleen Harry Järv, joka toimi jatkosodassa luutnanttina ja oli samalla anarkisti, eli jo ideologialtaan auktoriteettivastainen. Hän jopa toteutti sitä rintamalla omien alaisten kanssa. Häntä ei tarvinnut herroitella eikä kohdella johtajana ja tehtävät suoritettiin vapaaehtoisuuteen perustuen tai sitten äänestämällä. Sitä en tiedä kuinka uskottava hän oli auktoriteettina mutta sai sentään kolme vapaudenristiä ja kaksi vapauden mitalia. Hänelle haettiin jopa Mannerheimin ristiä mutta sitä ei jostain syystä myönnetty.

Ihan järkipuhetta kirjoittelet. En sano, että olisit täsmälleen näin väittänyt, ja sanon tämän muutenkin vain sivuhuomiona, mutta leffat ovat kuitenkin paljon enemmän kuin "vain leffoja". Niin kuin tarinat yleensäkin, ne kertovat siitä todellisuudesta, jossa elämme. Ihminen hahmottaa todellisuutta tarinoiden ja symbolien kautta. Pelkät faktat ja looginen ajattelu eivät riitä. Tieteen näkökulmasta ihminen on vain kasa molekyylejä. Metsäkin on enemmän kuin vain läjä puita. Metsään voi eksyä, se voi symbolisoida vaaraa tai pelkoa, sinne voi mennä etsimään rauhaa jne. Itse puutkin ovat eräänlaisia tarinoita.

Tarinat myös muokkaavat maailmaa. Siksi en osaa suhtautua ihan kevyesti siihen, minkälaisia tarinoita kerromme. Sitäkin on mielenkiintoista pohdiskella, miksi jotkut tarinat kestävät sukupolvelta toiselle. Niissä on jotain vahvasti merkityksellistä.

 

[kriswel]

Ihan järkipuhetta kirjoittelet. En sano, että olisit täsmälleen näin väittänyt, ja sanon tämän muutenkin vain sivuhuomiona, mutta leffat ovat kuitenkin paljon enemmän kuin "vain leffoja". Niin kuin tarinat yleensäkin, ne kertovat siitä todellisuudesta, jossa elämme. Ihminen hahmottaa todellisuutta tarinoiden ja symbolien kautta. Pelkät faktat ja looginen ajattelu eivät riitä. Tieteen näkökulmasta ihminen on vain kasa molekyylejä. Metsäkin on enemmän kuin vain läjä puita. Metsään voi eksyä, se voi symbolisoida vaaraa tai pelkoa, sinne voi mennä etsimään rauhaa jne. Itse puutkin ovat eräänlaisia tarinoita.

Tarinat myös muokkaavat maailmaa. Siksi en osaa suhtautua ihan kevyesti siihen, minkälaisia tarinoita kerromme. Sitäkin on mielenkiintoista pohdiskella, miksi jotkut tarinat kestävät sukupolvelta toiselle. Niissä on jotain vahvasti merkityksellistä.

Totta tuokin. En mä ole kokenut tätä keskustelua edes minään väittelynä vaan ihan mielenkiintoisena jutusteluna. Tässä kun on ollut puhetta taiteen tulkitsemisesta niin täytyy sen verran lisätä että kaikessa taiteessa on tietyt perusjutut jotka täytyy hallita ennen kuin sitä voi sanoa taiteeksi. Jokainen voi tietysti tulkita taidetta miten huvittaa mutta hekilö joka tuntee taidetta enemmän, löytää siitä varmasti myös enemmän.
Mä en ole itse taiteilija, mutta jonkilainen piirustelija kyllä, ja voin kertoa että sen jälkeen kun opettelin muutamia matemaattisia yhtälöitä sommitteluun liittyen, alkoi piirustuksetkin näyttää ihan erilaiselta. Se oli sellainen ahaa-elämys jota en vain ollut aiemmin ymmärtänyt.
Taiteeseen siis liittyy paljon sellaista mitä asiaa tuntematon ei välttämättä huomaa.
Musiikki on ehkä paras esimerkki tästä. Jokainen joka on kuunnellut vähänkään rankempaa rokkia, muistaa kyllä kuulleensa mummojen valitusta siitä että "eihän nuo osaa edes soittaa, pelkkää meteliä vaan!"
Tässä tapauksessa mummot eivät ole parhaita arvioimaan sitä musiikin laatua koska he eivät ymmärrä sitä. Heillä kyllä on vapaus tulkita se pelkäksi meteliksi mutta esim. muusikolla on varmasti parempi näkemys siitä osaako bändi soittaa vai ei. Tää pätee kaikkeen taiteeseen. Se joka tuntee sitä paremmin, osaa tehdä siitä paremman tulkinnan kuin asiaa tuntematon. Silti, on vain hyvä, ja suositeltavaakin, että jokainen tulkitsee asiaa omasta vinkkelistään.

 

[Darth Vader]

Totta tuokin. En mä ole kokenut tätä keskustelua edes minään väittelynä vaan ihan mielenkiintoisena jutusteluna. Tässä kun on ollut puhetta taiteen tulkitsemisesta niin täytyy sen verran lisätä että kaikessa taiteessa on tietyt perusjutut jotka täytyy hallita ennen kuin sitä voi sanoa taiteeksi. Jokainen voi tietysti tulkita taidetta miten huvittaa mutta hekilö joka tuntee taidetta enemmän, löytää siitä varmasti myös enemmän.
Mä en ole itse taiteilija, mutta jonkilainen piirustelija kyllä, ja voin kertoa että sen jälkeen kun opettelin muutamia matemaattisia yhtälöitä sommitteluun liittyen, alkoi piirustuksetkin näyttää ihan erilaiselta. Se oli sellainen ahaa-elämys jota en vain ollut aiemmin ymmärtänyt.
Taiteeseen siis liittyy paljon sellaista mitä asiaa tuntematon ei välttämättä huomaa.
Musiikki on ehkä paras esimerkki tästä. Jokainen joka on kuunnellut vähänkään rankempaa rokkia, muistaa kyllä kuulleensa mummojen valitusta siitä että "eihän nuo osaa edes soittaa, pelkkää meteliä vaan!"
Tässä tapauksessa mummot eivät ole parhaita arvioimaan sitä musiikin laatua koska he eivät ymmärrä sitä. Heillä kyllä on vapaus tulkita se pelkäksi meteliksi mutta esim. muusikolla on varmasti parempi näkemys siitä osaako bändi soittaa vai ei. Tää pätee kaikkeen taiteeseen. Se joka tuntee sitä paremmin, osaa tehdä siitä paremman tulkinnan kuin asiaa tuntematon. Silti, on vain hyvä, ja suositeltavaakin, että jokainen tulkitsee asiaa omasta vinkkelistään.

Näinhän se tietysti menee. Mutta saattaa joskus käydä niinkin päin, että tieto ja ymmärrys tekee kokemuksesta huonomman jollain tavalla. Esim itse en yleensä katsele leffajulkaisujen lisämateriaaleja, koska en halua tietää miten mikäkin leffa on tehty. Erehdyin joskus nuorena niitä katselemaan, ja siinä kävi niin etten enää osannut nauttia kaikista leffoista niin paljon, koska kiinnitin huomiota epäolennaisiin asioihin.

Tieto voi leffojen suhteen tietysti saada arvostamaan niitä taideteoksina enemmän, koska voi oppia arvostamaan sitä ammattitaitoa niiden takana, mutta kokemus itse tarinasta voi olla huonompi. Itse haluan ensisijaisesti pystyä uppoutumaan itse tarinaan. Kuten täälläkin joku totesi, kaikki taide on erilaista, eikä samat säännöt päde jokaiseen taideteokseen tai -lajiin.

 

[kriswel]

Näinhän se tietysti menee. Mutta saattaa joskus käydä niinkin päin, että tieto ja ymmärrys tekee kokemuksesta huonomman jollain tavalla. Esim itse en yleensä katsele leffajulkaisujen lisämateriaaleja, koska en halua tietää miten mikäkin leffa on tehty. Erehdyin joskus nuorena niitä katselemaan, ja siinä kävi niin etten enää osannut nauttia kaikista leffoista niin paljon, koska kiinnitin huomiota epäolennaisiin asioihin.

Tieto voi leffojen suhteen tietysti saada arvostamaan niitä taideteoksina enemmän, koska voi oppia arvostamaan sitä ammattitaitoa niiden takana, mutta kokemus itse tarinasta voi olla huonompi. Itse haluan ensisijaisesti pystyä uppoutumaan itse tarinaan. Kuten täälläkin joku totesi, kaikki taide on erilaista, eikä samat säännöt päde jokaiseen taideteokseen tai -lajiin.

Juuh, taiteesta voi nauttia ihan hyvin ilman että tuntee sitä mitenkään erityisesti.

"Voiko opettaja, eli auktoriteetti, kehottaa oppilaita kyseenalaistamaan auktoriteetteja - ja säilyttää uskottavuutensa?

Mennääs tähän vielä hetkeksi, mulle tuli yksi juttu mieleen. Jos opettaja kehottaa kyseenalaistamaan auktoriteetteja, ja oppilas tämän vuoksi kyseenalaistaakin kyseisen opettajan sanomalla että "puhut paskaa koska opettajaa ei voi kyseenalaistaa!" tällöinhän oppilas nostaa opettajan takaisin auktoriteettiasemaan. Auktoriteetin kehoituksesta oppilas kyseenalaistaa auktoriteetin kieltäytymällä kyseenalaistamasta auktoriteettia. Hän siis kyseenalaistaa ja ei kyseenalaista. Opettaja säilyttää auktoriteetiasemansa, mutta onko oppilas enää uskottava?

 

[Darth Vader]

Juuh, taiteesta voi nauttia ihan hyvin ilman että tuntee sitä mitenkään erityisesti.

Mennääs tähän vielä hetkeksi, mulle tuli yksi juttu mieleen. Jos opettaja kehottaa kyseenalaistamaan auktoriteetteja, ja oppilas tämän vuoksi kyseenalaistaakin kyseisen opettajan sanomalla että "puhut paskaa koska opettajaa ei voi kyseenalaistaa!" tällöinhän oppilas nostaa opettajan takaisin auktoriteettiasemaan. Auktoriteetin kehoituksesta oppilas kyseenalaistaa auktoriteetin kieltäytymällä kyseenalaistamasta auktoriteettia. Hän siis kyseenalaistaa ja ei kyseenalaista. Opettaja säilyttää auktoriteetiasemansa, mutta onko oppilas enää uskottava?

Onko auktoriteetti enää auktoriteetti jos tämän kyseenalaistaa? Aika paha kysymys. Varmaankin vähemmän sitä kuin ennen kyseenalaistamista. En kyllä tiedä miten oppilas voisi menettää uskottavuutensa. Luulen, ettei heiltä sitä voi edes edellyttää. Musta tuntuu, ettei kenelläkään ole selviä vastauksia noihin kysymyksiin. Taisit nyt avata jonkinlaisen Pandoran lippaan!

 

[kriswel]

Onko auktoriteetti enää auktoriteetti jos tämän kyseenalaistaa? Aika paha kysymys. Varmaankin vähemmän sitä kuin ennen kyseenalaistamista. En kyllä tiedä miten oppilas voisi menettää uskottavuutensa. Luulen, ettei heiltä sitä voi edes edellyttää. Musta tuntuu, ettei kenelläkään ole selviä vastauksia noihin kysymyksiin. Taisit nyt avata jonkinlaisen Pandoran lippaan!

Tää on kyllä oikeesti aika kimurantti juttu. Jos kieltäytyy kyseenalaistamaan auktoriteetia, auktoriteetin kehoituksesta huolimatta, silloin kyseenalaistaa kieltäytymällä kyseenalaistamasta. Onko kyse siis kyseenalaistamisesta vai ei? Minusta oppilas menettää tässä tapauksessa uskottavuutensa koska hän ei voi totella auktoriteettia kieltäytymällä tottelemasta. Eikä hän voi myöskään kieltätyä tottelemasta tottelemalla auktorteettia. Oppilas siis kumosi itsensä eikä häntä ole sen jälkeen nähty. Tai jos on, kukaan ei usko sitä. Hän ei ole uskottava.