Joo, aika erikoisia nämä fobia-kuviot. Toisille joku juttu aiheutta valtavaa ahdistusta, ja toisille taas ei mitään. Itselleni eivät käärmeet aiheuta minkäänlaisia ahdistuksen tuntemuksia, toki sen mukaan niitä noin itsesuojelumielessä pelkäisin, jos olisi kyseessä mahdollisesti vaarallinen myrkkykäärme tai myös uhaksi katsottava kuristajakäärme. Mutta itse käärmeitä ja niiden olemusta en ole koskaan pelännyt tai kokenut mitenkään ahdistavana. Ihan muutaman vuoden vanhana kun asuin vielä USA:ssa, olin siellä katsomassa jotain koko perheelle suunnattua jännittävää taikuriesitystä, jossa taikurilla oli välillä tempuissaan mukana lemmikkikäärmeitä. Lopuksi hän kertoi, että halukkaat voivat tulla lähelle tutustumaan käärmeisiin niin halutessaan. Sai koskea ja jopa paijata käärmettä, jos halusi, ja minähän kolmevuotiaana menin innolla käärmeisiin tutustumaan ja niitä paijaamaan. Eikä pelottanut sitten yhtään.
Vastaavasti hämähäkkejä kammoan varsin paljon. Joku tarantula kävelemässä päälläni olisi jotain ihan karmivan kamalaa, tai vaikkapa, jos tietäisin sellaisen olevan vapaana samsssa huoneistossa kanssani, olisin aivan järkyttynyt ja ahdistunut. Peleissäkin hämähäkit aiheuttavat minulle jossain määrin ahdistusta, vaikkakaan eivät läheskään niin paljoa kuin oikeassa elämässä. Ötökät noin muutenkin ovat itselleni useimmiten aika inhottavia otuksia, ja mitä enemmän niillä on jalkoja, sitä ällöttävämmiltä ne tuntuvat. Esim. tuhatjalkaiset ovat myös itselleni varsin puistattava otuksia. Torakat ovat myös pahimman laatuisia ällötyksiä, joita kammoan.
Vaikeaa löytää mitään selkeää syytä siihen, miksi pelkään erityisesti hämähäkkejä, mutta en sitten esim. käärmeitä ollenkaan. Varmaan joku psykologinen selitys tälle löytyisi, mutta en ole sitä kyllä hahmottanut, ainakaan vielä.