Viimeisimmät levyhankintasi

[Raatoankka]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Black Sabbath - Iron man
Children of Bodom - Relentles Reckless Forever
Megadeth - Set the world A fire

 

[Klaproth]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Children of Bodom - Relentles Reckless Forever
Paras Bodom tähän asti!

Turisas - Battle Metal
Oli tarjouksessa... ei hyvä lätty muttei nyt niin huonokaan.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Children of Bodom - Relentles Reckless Forever
Paras Bodom tähän asti!

Täytyy allekirjoittaa tämä. Aikanaan kun levy oli Radio Rockin ensiyön keskisoitossa, niin meinasin jo lytätä levyn. Sittemmin sekä Aamulehden etusivullakin ollut kommentti, jossa ilmoitettiin Bodomin uusimman ostamatta jättämisen olevan epäisänmaallista, että X:n vanhentuva leimakortti sai kuitenkin hankkimaan levyn. Ja kerta kerralta vain paranee. En ole Are You Dead Yet? -levyä aikaisempia levyjä kokonaan koskaan kuullut, joskin livelevy sekä muutamat hyvät keikat ovat kyllä tuoneet nekin levyt ostoslistalle. Blooddrunk selvästi kuitenkin kuulemista levyistä heikoin.

Jopa Was It Worth It? -sinkkubiisi on nostanut selkeästi tasoaan, vaikka "skeittibiisi" tulikin ensikuulemalta lytättyä aika totaalisesti. Hienoa, että vielä löytyy näitä suomalaisia AAA-metalli-/raskasrock -bändejä, jotka pystyvät pitämään, tai jopa nostamaan tasonsa uusimmilla levyillä. Aika harva bändi siihen maailmallakaan pystyy...

 

[Hinin]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

En kyllä lyttäisi tuota Turisaksen levyäkään, varsin mainioita ralleja löytyy sieltäkin. Menee monellakin tapaa omissa kirjoissani tuon Bodomin ohi, joskaan tätä uusinta Bodomia en viitsi arvostella kuuntelemattomuuden takia. Uusin Turisas taas ei vielä ole löytänyt paikkaa sydämeeni, toivotaan että levy paranee kuuntelemalla.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Uusin Turisas taas ei vielä ole löytänyt paikkaa sydämeeni, toivotaan että levy paranee kuuntelemalla.

Mainio levy sekin. Ei siellä oikeastaan huteja ole muuta kuin βένετοι! – πράσινοι!. Etenkin viimeiset kolme biisiä (Fear the Fear, End of an Empire ja The Bosphorus Freezes Over) ovat kyllä bändin parhaimmistoon lukeutuvia. Harmi ettei noista yksikään ole tainnut livesettiin mahtua.

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Täällähän on hyvä maku janttereilla. Kuluva vuosi on ollut yllätyskova metallin osalta. Moonsorrowin levy Varjoina kuljemme ... on kyllä semmoinen teos, että jos siitä vielä laitetaan paremmaksi, on vuosi 2011 ollut parhaimpia levyvuosia ikinä.

Viimeisin merkittävä levyhankinta on Ghost yhtyeen Opus Eponymous. Oon täysin hurahtanut tähän porukkaan. Helvetin kovia riffejä ja toinen toistaan upeampia zipaleita humoristisella otteella. Eipä tätä voi kuin suositella. Use teh Spotify.

Trollbutcherille peukkuja Limbonic Artsin In Abhorrence Dementiasta. Tsekkaileppa levy Moon in the Scorpio. Nuo kaksi ovat porukan parhaimmat, vaikka saundit onkin langanlaihat.

 

[Trollbutcher]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Trollbutcherille peukkuja Limbonic Artsin In Abhorrence Dementiasta. Tsekkaileppa levy Moon in the Scorpio. Nuo kaksi ovat porukan parhaimmat, vaikka saundit onkin langanlaihat.

Löytyy kyllä kaikki koneelta ja poltettunakin.Kuunnellu kuitenkin jo koko pienen ikäni metallia. Nyt vasta saanu aikaseks ostaa noita originaaleja. Ja samaa mieltä että noi on kyllä ne parhaimmat levyt.

 

[sph]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Vaikka Spotify vastaakin nykyään valtaosasta musiikkikuunteluani pitää jotain perusvalikoimaa kerätä CD-muodossa hyllyynkin, sillä Spotifyn valikoimassa on joitakin pahoja puutteita, ja paikoin kappaleet tulevat ja menevät, erityisesti viime aikoina on todella monilta levy-yhtiöiltä kadonnut yli kymmenen minuutin kappaleet pois kuuntelusta. Tässä viimeisimmät erinäisistä nettikaupoista tilatut levyt jotka postiluukusta ovat tipahtaneet:

Iron Maiden - The Final Frontier
Magma - Attahk
Royal Hunt - Collision Course: Paradox II

Kaikki muutkin levyt Iron Maidenilta omistavana oli viimeisin vain odottamassa hinnan putoamista, ja nyt kun reilulla vitosella jo sai niin oli pakko. Erittäin kosketinvetoista neoklassista progemeteliä veivaavan Royal Huntin ystävä olin joskus aiemmin, ja nyt ovat päätyneet tekemään muodikkaan jatko-osan parhaalle levylleen. Valitettavasti vain miehistön ovi on käynyt tiuhaan ja paras laulajakin jäi sinne vuosikymmenen taakse, tyyli ei tosin ole muuttunut juurikaan.

Ranskalainen Magma on yksi omalaatuisimmista progressiivisen rockin klassikkobändeistä, johon olen alkanut paremmin tutustua vasta parin viime vuoden aikana. Luolamiehen näköisen rumpalin Christian Vanderin johtama bändi tekee mahtipontista avaruusoopperaa, jonka kaikki sanoitukset on tehty fiktiivisellä Kobaïa-kielellä. Jotain yhtyeen ainutlaatuisuudesta kertoo sekin, että jäljittelijöiden tultua yhtyeen edustama tyylilaji nimettiin kobaïankielisesti zeuhliksi. Attahkiin ihastuin joskus kun se on keskimääräistä Magmaa funkahtavampi ja gruuvaa niin pirun hyvin. TJEU: Youtube - The Last Seven Minutes.

 

[Maharazi]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Viimeisimmät levyt:

Kvelertak CD
Relentless-it falls apart LP
Blues Brothers LP

 

[milesizdead]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

RDR-videon kasaamisvaiheessa tuli fiilisteltyä paljon mainion A.A. Bondyn parissa. Muutama päivä takaperin posti toi 360 grammaa herraa itseään.

Uusiin hankintoihin luettakoon myös Joey Capen tuorein lätty.

Kiitos Bondy-vinkistä

American Hearts pyörii lautasella atthemoment. Tulee mieleen vahvasti Josh Rouse, Nebraskan oma poika...

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Amorphis - The Beginning Of Time (ltd. digipack) 18€
Edguy - The Legacy (3CD Gold edition) 31€

Yllättävää kyllä Amorphis ei ainakaan ekalta kuulemalta auennut. Toivottavasti aukenee, sillä kyllä sieltä potentiaalisia biisejä löytyy, vaikkei olekaan yhtä rehellinen ja turvallinen (radio)rock-levy kuin mitä pari aikaisempaa. Etenkin biisi Soothsayer kyllä vaikutti lupaavalta, toipa jopa mieleen bändin parhaan levyn Elegyn tunnelmat, ainakin hetkellisesti.

Edguy ei ole aiemmin tullut tutuksi muuta kuin Tobias Sammetin (Avantasia \--/) pääprojektina. Paketointi on ymmärtääkseni sama kuin Avantasian Metal Opera Gold Editionissa, eli näyttää ainakin hyllyssä hyvältä jollei musiikki uppoaisikaan. Sisältää bändin ensimmäisen levyn The Savage Poetryn sekä myöhempää vaihetta edustavan Mandraken. Kolmas levy näyttäisi infojen valossa sisältävän sitä sun tätä. Eiköhän Play.com:n paketti vielä tällä viikolla tipahda, niin pääsee tarkistamaan.

 

[Maharazi]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Francine-Hard Enough LP
Mokoma-Sydänjuuret LP
Francine-King for a day CD
Francine-one step further CD

 

[Juzeboy93]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Jännä mitenkä LP:t ovat tehneet suuren comebackin. Ne oli paljon tyylikkäämpiä. Tollasia isoja koteloita, niin niihin mahtu vaikka minkälaisia kuvia ja koristeita. Ja on ne muutenkin paljon nostalgisempia.

Viimeisimmät levyostokset (tänään ostettu):

Iron Maiden - The Final Frontier (9.95e, josta pois 15 % = 8.45e)
Iron Maiden - No Prayer for the Dying (6.00e, josta pois 15 % = 5.10e)

Tällä hetkellä soi Final Frontier ja täytyy sanoa, että oon positiivisesti yllättynyt. En kauheena pitänyt A Matter of Life and Deathistä, vaikkei se lätty tosiaan huonokaan ollut, ei ollenkaan. Mutta jo tää alun 8 minuutin intro-rimputus oli loistava. Ja täytyy sanoa, että tokana biisinä oleva El Dorado on aivan MAHTAVA. Nyt soi raita numero kolme, Mother of Mercy, menettelee. Mutta jo ekat pari biisiä kerto paljon tän lätyn tyylistä ja laadusta, eli raskasta Maidenia kunnon kitaroinneilla, mistä mä tykkään.

EDIT: Niin ja tän Final Frontierin lyhyin biisi on pituudeltaan 4:24, mutta sitten toisiksi lyhyin onkin 5:20 ja siitä eteenpäin biisit siis vain pitenee. Voi herrajeesus, täällä on 7 yli kuuden minuutin biisiä, mm. 4 yli kahdeksan minuutin biisiä ja kaikenkaikkiaan 3 yli yhdeksän minuutin kipaletta. Huhhuh, tässä riittää ainakin kuunneltavaa. Yli 77 minuuttia kovaa kamaa.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Jännä mitenkä LP:t ovat tehneet suuren comebackin. Ne oli paljon tyylikkäämpiä. Tollasia isoja koteloita, niin niihin mahtu vaikka minkälaisia kuvia ja koristeita. Ja on ne muutenkin paljon nostalgisempia.

Ei kai tuo mikään ihme ole, kun levy-yhtiöiden ja julkasijoiden täytyy pyrkiä tarjoamaan kuluttajalle jotain sellaista, mitä se ei merirosvokeinon pysty saavuttamaan. Tämän takia suunnilleen kaikista yhtään merkittävämmistä levyistä, ja oikeastaan pienemmistäkin, tulee julkaisussa jonkinlaista komea erikoisboksia ja vinyyliä, jotka sitten näyttävät hyllyssä hyvältä. Vinyylit ovat jo vanhoja, mutta mieleen tule Sentencedin Coffin, Black Sabbathin kokoelma (perkele kun on muuten komia, pitäisiköhän....? ), Turisaksen tuoreimman (teko)nahkasta tehty kotelo, Avantasia/Edguy:n kirjat, Amon Amarthin figuuri-julkaisut, Bodomin ja Viikateen photobookit ja niin edelleen. Jännä muuten että nämä kaikki erikoisversiot mitä on tullut nähtyä ovat ennen kaikkea metallimusiikin saralla. Tosin taitaa olla niin, että metallimusiikki on se mitä maailmassa suhteellisesti kaupoissa eniten myydään, kun muut diskopopit ja muut joko waretetaan tai ostetaan iTunesista.

Tällä hetkellä soi Final Frontier ja täytyy sanoa, että oon positiivisesti yllättynyt. -- Mutta jo tää alun 8 minuutin intro-rimputus oli loistava. Ja täytyy sanoa, että tokana biisinä oleva El Dorado on aivan MAHTAVA. -- Mutta jo ekat pari biisiä kerto paljon tän lätyn tyylistä ja laadusta, eli raskasta Maidenia kunnon kitaroinneilla, mistä mä tykkään.

EDIT: Niin ja tän Final Frontierin lyhyin biisi on pituudeltaan 4:24, mutta sitten toisiksi lyhyin onkin 5:20 ja siitä eteenpäin biisit siis vain pitenee. Voi herrajeesus, täällä on 7 yli kuuden minuutin biisiä, mm. 4 yli kahdeksan minuutin biisiä ja kaikenkaikkiaan 3 yli yhdeksän minuutin kipaletta. Huhhuh, tässä riittää ainakin kuunneltavaa.

Heh, niin ne mielipiteet vaihtelee. Omalta osaltani vituttaa vieläkin, että maksoin tuosta levystä täyden hinnan, sillä eihän Maiden pysty tekemään kahta huonoa levyä putkeen. Pystyivät muuten, helposti. El Dorado on oikeastaan koko levyltä ainoa hyvä biisi, joka sekin tosin olisi ollut aiemmilla levyillä lähinnä pyhää keskinkertaisuutta. Etenkin tuo intro on omalla osallani ollut pahinta sontaa mitä on tullut bändiltä kuultua. Vieläkään en ymmärrä sen funktiota alkuunkaan. Musiikillista sisältöä ehkä 15sek mitalta, joka on sitten venytetty liian useaksi minuutiksi.

Lisäksi muuten erikoismaininta siitä perhanan rumasta tinaboksi-kotelosta. Mitähän on poijaat miettineet sitä kehitellessään? Mahdollista seuraavaa levyä en kyllä suostu ostamaan ennen kuin joko tiedän sen olevan laatua tai sitten hintalappu on jossain 5€ hujakoilla.

Yli 77 minuuttia kovaa kamaa.

Yleisesti pituuteen voin vain sanoa, että hyi hemmetti. Tajuaisivat nyt useammassakin ilmansuunnassa, että hyvin hyvin harva studioalbumi jaksaa kantaa edes yli 50min aikaa, puhumattakaan tuollaisista yltiöpituuksista. Samaan ongelmaan törmännyt muunmuassa Epican Design Your Universella (75?min) ja parilla viimeisimmällä Maidenilla. Vartti pois, niin pysyy paketti kasassa ja vieläpä kiinnostavana sellaisena. Livelevyt ovatkin sitten toinen tarina... Pituudeltaan oikeastaan Bodomin ja Turisaksen viimeisimmät ovat olleet täydellisiä: molemmat loppuvat juuri silloin kun niiden soisikin. Tiukkoja paketteja ja siitä plussaa.

 

[Sarine]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Jännä mitenkä LP:t ovat tehneet suuren comebackin. Ne oli paljon tyylikkäämpiä. Tollasia isoja koteloita, niin niihin mahtu vaikka minkälaisia kuvia ja koristeita. Ja on ne muutenkin paljon nostalgisempia.

En siitä nostalgisuudesta tiedä mutta huomattavasti mukavampi LP koteloa on näperrellä kuunnellessa kun CD koteloa ja äänenlaatu on muutenkin pehmeämpi (lue parempi) kun CD:ssä.

Viimeks varmaanki tullu hankittua:

Jimi Hendrix - Electric Ladyland
Ice Cube - AmeriKKKa's Most Wanted
Long Distance Calling - Avoid the Light

Vinyylinä tietenkin.

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

En siitä nostalgisuudesta tiedä mutta huomattavasti mukavampi LP koteloa on näperrellä kuunnellessa kun CD koteloa ja äänenlaatu on muutenkin pehmeämpi (lue parempi) kun CD:ssä.

Jos äänenlaatu ei perinteisissä CD-julkaisuissa riitä, sitä varten on olemassa hifistien ihmemaa - josta ei ole paluuta. Harvat lähtevät LP-levyjä eri tavalla masteroimaan, ellei sitten ole varta vasten tehty julkaisu.

Uusista maideneista on varmaan todettava, että yksikään ei ole X-Factorin jälkeen maittanut. Ihmeellistä päämäärätöntä progeilupakkopullaa. Niin, ja X-Factorihan on aivan järjettömän kova julkaisu. Kun puhe on liian pitkästä pökäleestä, maistuu X-Factor päästä häntään saakka hemmetin hyvältä. Olihan se kovalle meidenimiehelle kova paukku kun Pruussi lähti, mutta ei X-Factor olisi Pruussin monitonisella ähinällä toiminut. Aivan jumalattoman upeasti sävelletty levy.

Pidinkö viimeisimmästä Metallicasta? Kyllä, mutta omasta mielestä paras Metallica onkin aina ollut Justice-levy. Death Magnetikkikin taitaa olla tuhat vuotta pitkä ja onpa siinä joku piisikin pariin kertaan eri sooloilijan vinguttelemana. Broken, Beat & Scarredissa on kuitenkin semmosta riffittelyä että oksat pois. Harmi vaan etteivät ole osanneet lopettaa piisejään.

 

[syny]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Guns n' Roses - Use your illusion II
Michael Jackson - Thriller
Rush - Moving Pictures

Kaikki olivat Top tenin "3cd:tä 20€"-tarjouksessa. Rush itselle melko tuntematon, mutta pakko sanoa että kyllä maistuu kanadalainen.

 

[Sarine]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Jos äänenlaatu ei perinteisissä CD-julkaisuissa riitä, sitä varten on olemassa hifistien ihmemaa - josta ei ole paluuta. Harvat lähtevät LP-levyjä eri tavalla masteroimaan, ellei sitten ole varta vasten tehty julkaisu.

CD äänen julma kovuus, terävyys ja tukkoisuus tekee siitä epämielyttävän kuunnella, kaikki ääni pakattu samalle tasolle joten ääniä ei erota juuri toisistaan (google loudness war), mutta nykypäivänä ei taida kunnon ääntä löytää cd:ltä muualta kun jazzin puolelta. Pitäis varmaan tällekin oma threadi tehdä ennen ku tää taistelu lähtee käsistä tässä threadissä.

Ja kyllä pitkiä toimivia levyjä tehdään todella paljon, suurin osa kylläkin doom/sludge/post-rock puolella, jossa esim 20min pitkät biisit ei ole mikään uusi asia vaan melkeinpä normi nykyään. Kertoohan se sävyllys ja sovitus taidoista jonkin verran jo et ton verran jaksaa pitää hallussaan.

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

CD äänen julma kovuus, terävyys ja tukkoisuus tekee siitä epämielyttävän kuunnella, kaikki ääni pakattu samalle tasolle joten ääniä ei erota juuri toisistaan (google loudness war), mutta nykypäivänä ei taida kunnon ääntä löytää cd:ltä muualta kun jazzin puolelta. Pitäis varmaan tällekin oma threadi tehdä ennen ku tää taistelu lähtee käsistä tässä threadissä.

Ei formaatti ole vastuussa masteroinnin virheistä, kuten ehdottamasi guugelointikin kertoo melkein ensimmäisessä kappaleessa. Se on tekijöistä kiinni, sillä erityisesti elektronisessa musiikissa esim. yhtyeiden kuten Boards of Canada ja Röyksopp tuotantoa ei voi kuin ihailla. Saundia kuvailee parhaiten sanalla lämmin, täyteläinen ja genrestä huolimatta pirun orgaaninen. CD venyy tekijöiden myötä mihin vaan. Yksi helposti lähestyttävä virstanpylväs millä tahansa volyymillä hyvin soivista levyistä on miljonääri+eksentrikko-kombinaatio Yellon levyt, erityisesti albumi Motion Picture ja vaikkapa raita Squeeze Please.

 

[sph]

Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi

Tajuaisivat nyt useammassakin ilmansuunnassa, että hyvin hyvin harva studioalbumi jaksaa kantaa edes yli 50min aikaa, puhumattakaan tuollaisista yltiöpituuksista.

Tämä on CD:n myötä tullut valitettava ongelma. Siinä missä vielä 80-luvullakin julkaistiin hieman useammin 40-50 minuutin mittaisia levyjä vinyylin mitan mukaan nykyään tuotoksia hiotaan studiossa vuositolkulla ja sitten julkaistaan ylipitkä mammutti, jonka kuunteluun pitää suunnilleen varata aika kalenterista. Lähes kaikki yli 70-minuuttiset levyt pysyisivät paljon paremmin kasassa edes vartin viilaamisella, ja tuplalevyn mittaan riittäisi oikeasti todella harvan levyn materiaali. Kai se on jonkun ajatus että pitää antaa rahalle vastinetta kun CD:lle kerran mahtuu.

CD äänen julma kovuus, terävyys ja tukkoisuus tekee siitä epämielyttävän kuunnella, kaikki ääni pakattu samalle tasolle joten ääniä ei erota juuri toisistaan (google loudness war), mutta nykypäivänä ei taida kunnon ääntä löytää cd:ltä muualta kun jazzin puolelta. Pitäis varmaan tällekin oma threadi tehdä ennen ku tää taistelu lähtee käsistä tässä threadissä.

Aihetta todellakin riittäisi vaikka siihen omaan ketjuunsa. Loudness War on ihan oma ongelmansa, mutta sen taustat ovat jossain aivan muualla kuin itse formaatissa. Alkuperäinen ajatus on masteroida juuri sopivan kovalle että analoginen äänitysmedia ja etenemistie esim. radiossa säilyttää äänen mahdollisimman hyvin. Sitten tajuttiin että kovemmalla oleva kappale jukeboksissa tai radiossa psykologisesti "kuulostaa paremmalta" kuin hieman hiljaisemmalla olevat, ja siitä sitten alkoi sota saada mahdollisimman kova ääni. CD:t kyllä mahdollistavat paremman dynamiikan kuin vinyylit, joilla uran fyysinen koko sanelee rajat yllättävän alas, mutta tällaista on kuultavissa aika harvoilla viimeisen 15 vuoden aikana julkaistuilla levyillä. CD:iden keskimääräiset äänentasot ovat viimeisen noin 15-20 vuoden aikana nousseet lähemmäs 10 desibeliä, mikä tarkoittaa äänenpaineen lähes kymmenkertaistumista. Jos jostain saatte käsiinne 1980-luvulla julkaistun (siis ei remasteroidun!) pop-CD:n kuunnelkaapa ihan piruuttanne. Joo, se kuulostaa hiljaiselta nykystandardeihin tottuneelle, siksi se volume-namiska on keksitty, mutta dynamiikka on jotain aivan muuta.

Mutta ihan aiheestakin. Kolahti taas muutama CD postiluukusta perusvalikoimaa täydentämään.

Devin Townsend Project - Ki
Mew - No More Stories Are Told Today I'm Sorry They Washed Away / No More Stories The World Is Grey I'm Tired Let's Wash Away

Mewin levy on huomionarvoinen paitsi mittavan nimensä vuoksi myös sen ensimmäisen kappaleen New Terrain, joka takaperin soitettuna on kokonaan toinen kappale Nervous, joissa molemmissa on ihan järkevät sanoituksetkin. Keikoilla ne soitetaan tietysti peräkkäin.