Cole Phelpsin nousu ja tuho. En osannut aluksi aavistaa, että toinen maailmansota näyttelisi näin suurta roolia, vaikka olisihan se pitänyt vuosiluvun perusteella arvata. Sotaveteraanien kotiinpaluu on tänäkin päivänä ajankohtainen, joten siinäkin mielessä tarina puhuttelee.
Paluu arkeen ja vanhoihin ammatteihin ei varmasti ole helppoa. Taistelun karaisemille sotilaille kiusaus nopeaan ja helppoon rikastumiseen armeijan kustannuksella kasvaa liian suureksi. Ylijäämät kahmitaan parempaan talteen. Entä Cole Phelps? Hän on puhtoinen pulmunen, joka ei osallistu moiseen rikolliseen toimintaan vaan nousee sotasankarin ja tinkimättömän asenteensa ansiosta yhteiskunnan arvoasteikolla tasaisesti ylöspäin – liikennepoliisista, murhaetsiväksi ja niin edelleen. Sodan aikaiset teot paljastuvat hiljalleen. Vaikka Colen tarkoitusperät ovat hyviä, komentoketjussa käskyjen antaminen ja niiden totteleminen johtavat lukuisien viattomien kuolemaan.
Vaikka Colen hahmo syveni loppua kohden koko ajan, Arson-tehtävien puolivälissä pelattavaksi tullut Jack Kelso oli henkilönä paljon mielenkiintoisempi. Jack ei ollut täysin viaton tapahtumien kulkuun, mutta ei myöskään täysi rikollinen. ”Yksityinen etsivä” rutiini toimi myös mielestäni paremmin kuin poliisin leivissä leipänsä tienaava duunari Cole. Toisaalta Colen tiukkuus kuulusteluissa oli varsin mainiota viihdettä.
Lopputekstien jälkeinen välivideo on kuin piste i:n päälle. Sotilastoverit suunnittelemassa tulevaisuuttaan rennosti ylijäämätavaroiden liepeillä. Inho Colen menestyksestä poliisivoimissa on vahvasti läsnä. Kateus, sodan tuomat traumat ja kiusaus helppoon rahaan johtavat kohtalokkaaseen tapahtumaketjuun.