Vastaus: Left 4 Dead
Foeman`s Final Verdict:
Metsän keskellä, edessämme häämöttää uhkaavan näköinen, kolmikerroksinen talo. Nopealla vilkaisulla sisälle on vain yksi sisäänmeno, yksinäinen ovi odottaa avaamista. Oven vieressä on laudoitettu ikkuna joka toimisi myös loistavana sisäänpääsynä, mutta sen rikkominen jo itsessään tietäisi itsemurhaa. Siirrymme militarisesti sisään jossa silmiemme edessä aukeaa pimeä kellari, pieni takahuone ja rappuset yläkertaan. Bill sulkee viimeisenä oven ja jää vahtimaan tätä, samalla vilkuillen laudoitettua akkunaa. Zoey ottaa rappuset tiukasti silmiinsä, Louisin katsoessa kellaria kokonaisuutena tämän takaa. Francisin tutkiessa paikkaa mahdollisilta tarvikkeilta. Jo itsessään ahdistavan tilan ilmapiiriä ei yhtään helpota se helppous ja rauhallisuus jolla joukkomme sinne siirtyi. Samassa uhkaava musiikki kiristyy! Jo valmiiksi varpaillaan oleva kaveriporukka ottaa satasen lasiin jonkun huutaessa "Ottakaa asemat!". Kukaan ei liikukkaan vaan keskittyy vartioimaansa asemaan. Ulkona kuuluu korvia raapivaa ulvontaa ja kymmenien jalkaparien juoksua. Samassa yläkerta täyttyy ovien ja ikkunoiden rymistelystä. Tuon barrikoidun ikkunan ohi vilahtaa lukuisia hahmoja. "Nyt ne tulee!!" Kuuluu mikrofoneista. Pääovi räjähtää säpäleiski kymmen päisen saasta lauman hyökätessä Louisin kimppuun.
Tervetuloa Helvettiin.
Tätä on Left 4 Dead. Piinavaa odotusta seuraa aina uskomaton kohtaaminen monipäisen zombie-lauman tai pelin lukuisten mini-pomojen kanssa. Pelissä ei ole oikeastaan minkäänlaista tarinaa vaan tarinat syntyvät sinun ja kavereittesi tekojen kautta. Pelissä on neljä kampanjaa ja jokainen näistä toimii omana, itsenäisenä asetelmanaan, eivätkä ole kytköksissä toisiinsa. Jokainen on oma pieni kokonaisuutensa, oma pieni Zombie-elokuva. Sinulle annetaan lähtöpaikka A ja päämäärä B. Se miten lähestyt tätä reittiä on täysin kiinni sinusta ja kavereistasi. Mutta tämän matkan aikana reppuunne kertyy uskomattomia kohtaamisia, jatkuvaa veitsen terällä heilumista ja samalla pelihistorian piinavimpia sekä elokuvamaisimpia hetkiä. Pelistä kirjoittaessa on todella vaikea olla sortumatta tarinoimiseen. Ja mikä tässä on ehdottomasti parasta? Yhdenkään tarina ei ole koskaan samanlainen.
Peli on tehty neljän pelaajan kuupiksi ja sellaisena sitä kuuluukin pelata. Yksinpeli on vain murto-osa siitä minkälainen peli on kavereiden kanssa. Yksinpelissä voit myös huoletta heittää taktisen lähestymisen romukoppaan. Botit kyllä osaavat asiansa, jopa paremmin kuin sinä tulet koskaan osamaan mutta kun se pelin hohto on juuri tässä! Meissä oikeissa, inhimmillisissä pelaajissa on parasta se että me kämmimme asioita. Me teemme virheitä, ammumme vahingossa tovereita näiden hypätessä tullinjalle. Heitämme molotovit Tankkien ohi. Tai epähuomiossa suljemme huoneen oven juuri Pipe Bombin kimmotessa ovesta jalkoihimme. Mutta lapset, nyt kuunnelkaa ja kuunnelkaapa tarkasti - Parasta pelissä on se, kämmit kuinka pahasti tahansa, löytyy vierestä aina joku auttamassa ja pitämässä selustaa silmällä ja korjaamassa ne ohi ammutut luodit. Jos peli jotain tekee niin se oikeasti opettaa tiimityöskentelyä ja huolehtimaan kanssa pelaajista, melkoinen saavutus videopeliltä.
Mutta oli tiimihenki kuinka hyvä tahansa, se mitä tämä peli opettaa on se että reaktio voittaa taktikon. Pelillä on varsin yleinen taipumus heittää kaikki, etenkin vesi tiiviit suunnitelmat romukoppaan ja yleinsä alle nano sekunnissa. Tämä on erityisen totta jokaisen kampanjan pahamaineisessa Finaali-etapissa. Jos matkaa voisi kuvailla Helvetiksi, on finaali itse Saatana. Olipa tässä taannoin varsin maittavat suunnitelmat erään tönön pitämiseksi, suunnitelmaan meni melkein reilu kaksikymmentä minuuttia. Jokainen ovi oli varmistettu, jokainen sisääntulo oli vartioitu, kaikilla oli selvät suunnitelmat miten toimia ryöpyn tullessa - "Tämä on niin tiivis että paukkuu." Ja niin se kyllä paukkuikin, meidän navoissa siis. Kukaan ei odottanut tankin tulevan makuuhuoneesta, rakastellen meidät kaikki yhdellä suukolla. Nano sekuntti siihen meni. Reaktio voittaa taktikon, se olkoon pelin motto.
Ja pelastukseksi sanottakoon että reaktio nano sekunnissa on lähelle mahdottomuus.
Pinta raapaisuksi tämäkin nyt meni. Vielä olisi niin paljon kerrottavaa pelistä mutta ajatellakseni kanssa lukijoita, säästän teidät nyt Nirvanalta. Lopuksi haluan kehottaa kaikkia kaveriporukoita ostamaan tämän pelin. Ja jos ei kaveriporukkaa löydy, Live tarjoaa siihen loistavat puitteet. Ostakaa, tätä lähemmäs euforista, suklaista, jumalaista ja hunajaista Co-Op elämystä ette pääse. Vuoden ja samalla kaikkien aikojen Co-Op peli, sekä paras Zombie-peli on tässä: Left 4 Dead.
Plussat:
- Tavoittaa sen Zombie-fiiliksen paremmin kuin mikään muu videopeli
- Hunajainen Co-Op
- Fysiikka moottori
- Versus
Miinukset:
- Versus toimii toistaiseksi vain kahdessa kampanjassa
- Statsien puute
- NPC Louis
Yksinpeli: 8
Moninpeli: 10
Rehellisesti voin sanoa että tähän peliin tulee uppoamaan hyvin paljon pelitunteja. Uskomattoman kiihkeitä survival tilanteita tulee vähän väliä ja goreakin kyllä löytyy tarpeeks i
Myös huumori kukkii aika-ajoin pelissä ja sehän on myös erittäin tärkeää. Hyvällä kaveriporukalla 10 pisteen takuuviihdettä. 
