Vastaus: The Secret of Monkey Island: Special Edition
Landereissaamisen jälkeen oli nyt aikaa istahtaa apinoiden pariin, ja pelata se parin illan pikaprojektina läpi. Peliaikaa meni peräti hieman alle seitsemän tuntia, vaikka olen pelannut pelin aikanaan pariinkin otteeseen läpi. Pyrin käymään läpi mahdollisimman paljon toistuvaakin dialogia ihan ääninäyttelyä kuunnellakseni, ja monessa puzzlessa ei ollut muistissa kuin yleisemmän tason suuntaviivat, ei tarkemmat ratkaisut, ja muutamaa sai vähän miettiäkin. Miekkailu syö myös aikaa jos haluaa opetella kaiken, se kun riippuu niin paljon tuuristakin. Ensimmäinen osa on edelleen harvinaisen hyvässä muistissa, mutta kolmososassa tuli harhailtuakin hieman muistikuvien ollessa enemmän yleisellä tasolla. Vitsit jaksoivat edelleen huvittaa, muutama jopa naurattaa ääneen, ja parempaa kielitaitoa vaativia sanaleikkejä ja laajempaa yleissivistystä vaativia viittauksia osaa arvostaa nykyään aivan eri tavalla kuin joskus teini-ikäisenä.
Mutta ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin. Siinä missä itse peli on aina yhtä rautainen ei Special Edition ole kaikilta osin aivan nappisuoritus. Ääninäyttely tuntui hieman epätasaiselta eikä esim. Stan ollut mielestäni niin ylilyöty kuin pitäisi. Tai sitten se on taas vain sitä, että omalla mielikuvituksella on aina parhaat näyttelijät ja erikoisefektit, ja siksi kirjallinen esitysmuoto on aina parempi kuin sen pohjalta tehty dramatisointi. Jotkut ovat kritisoineet uusia grafiikkoja halvan näköisiksi, eivätkä pidä erityisesti Guybrushin muodosta, joka on lähempänä vähemmän pidetyn kolmosen ja nelosen ruipelo-Guybrushia. Itsekin pidän hahmojen lähikuvissa pääasiassa alkuperäisistä versioista enemmän, vaikka ne ovat tyylillisesti aivan erilaisia kuin muu peli. Modernimpaan tyyliin animoimattomuus ei tunnu niin sopivan. Taustat sitten ovatkin melko uskollisia alkuperäisille. Parissa ajoituskriittisemmässä puzzlessa classic-version käyttöliittymä on parempi kun inventaario ja verbit ovat aina näkyvillä, ja ristiohjaimen pikavalintojen uudelleenjärjestely olisi kiva kun usen löytyminen viistosuunnasta on Xboxin kehnolla ristiohjaimella hankalaa. Pariin bugiinkin törmäsin, erityisesti yhden kerran miekkailun jälkeen jäivät dialogivaihtoehdot ruudulle vielä karttanäkymässäkin.
Sisältö kuitenkin on niin ajaton että ilman muuta roimasti plussalle jäädään, erityisesti näin halvalla hinnalla. Ja kiva saada nuoremmille pelaajille pelihelmiä, jotka on tehty jopa ennen heidän syntymäänsä. Nyt kun saisi vaan sen kakkosenkin, muutamat sen nerokkaammat puzzlet ja erityisesti äärimmäisen legendaarinen loppu kummittelevat mielessä
Eivätkä ne muutkaan Lucasartsin seikkailut olisi pahitteeksi, varsinkin kun Loomin mainoskin oli ennallaan, enkä ole kolmatta ja neljättä Apinasaarta koskaan pelannut. Ja muutenkin pitää toivoa että nyt on oikeasti käynnissä jo kuolleeksi julistettujen seikkailupelien uusi tuleminen, vaikkapa sitten sen episodimuotoisen jakelun myötä. Ovathan Monkey Islanditkin (ainakin ne oikeat eli kaksi ensimmäistä, myöhempien takana oli toinen tiimi) puhtaasti episodimuotoisia, vaikkakin jotkut osat olisivat aivan liian lyhyitä yksinään myytäviksi.
Huomenna sitten pikajuoksu, eiköhän sen alle kahden tunnin saa helposti kun on taas kaikki tuoreessa muistissa.
