Shadowgrounds
Kotimaista tuotantoa, elikkäs Frozenbyten peli olis kyseessä, joten todistetusti ovat tehneet muutakin kuin Trine sarjaa
näitä pari kappaletta ja toki muutama muukin siihen vielä myöhemmin lisäksi, kuten
Nine Parchments pelin.
Ylhäältä tai lievästi yläviistosta kuvattua ”seikkailua, räiskintää”, joka tuo leffoista jopa ehkäpä yllättäen hieman Aliensin mieleen ! moni pitänee tätä vähän kuin ois tässä naitettu
Alien Breed sekä
Quake 3 pelit yhteen. Johtunee noista rakennuksista, aseistuksesta jne… tässä on astetta enempi sitten tarinapuolta kans kun tehdään tutkimuksia ja korjaus”retkiä” siellä kans pelkän räiskinnän lomassa. Välianiamatiot ovat sitten 3Deetä ja omanaikakautensa tuotosta, tähän päivään todella tönkköä ja kulmikasta jne… mutta eipä tuokaan nyt meikäläistä yhtään häirinnyt, melkeinpä toi vaan lisää tunnelmaa tässä tapauksessa kuin näitä ois sliipattu nykykuosiin.
Hyvää tässä on tuo tietty tunnelma, joka on hyvin läsnä koko ajan. Toki hirveästi ns. variaatiota ei maisemissa ole missä temmelletään että ne pidemmän päälle hieman toistavanoloista mutta ei tuo nyt olennaisesti meikäläistä haitannut..
..valoilla leikittelyä on kivasti ja sen avulla ja sen takia tämä peli osittain sitä tunnelmaa tihkuukin eri tavalla kuin muut aikakautensa pelit ja pitääpä pintansa vielä kelvollisesti tänäkin päivänä. Tämän aikakauden peliksi poikkeuksellisen hyvin. Sitä varjoa ja pimeää on siellä, toki tässä on myös taskulamppu jolla voi pimeätä karkoittaa, jotta näkee mitä siellä varjoissa kenties lymyilee tai on.. sitten se eka "perusmöömeli", niin se säikkyy valoa, joten ne voi pitää jo valon avulla kaukana itsestään, jos pääsevät sivulle tai taakse pimeyteen niin sieltä kyl sit iskevät. Taskulamppuhan tässä kuluu kun se on päällä, aika hitaasti onneksi.. sit valoisilla alueilla kun sen ottaa pois päältä, niin se sit latautuu itsestään, mikä on hyvä juttu ettei tarvitse mitään ylimääräistä pattereja metstästellä ja sellaista.
Aseita sitten kertyy matkan varrella ja niitä sitten pystyy kans hivenen parantamaan.
Pelattavuus itsessään (lähinnä sankarimme liikkuminen ja ohjaaminen) on vähän siinä siinä että onko nihkeää ja kankeaa mutta ei se mulle ollut, lopulta tätä pystyy ihan tarpeeksi ketterästi ohjastamaan. Joten ihan mielellään tätä pelaa tuoltakin osin.
Tallentamisen puolesta tulee sitten sapiskaa ja kunnolla, jos ei peräti raippaa. Kentät kuitenkin suht pitkiä kestoltaan että niitä ei ihan tuosta vain ruimase läpi.. checkpointteja nyt jonkin verran on kentässä, suht harvassa kuitenkin mutta ne toimii vaan sillä pelikerralla mitä olet pelaamassa.. itse pääsavetus on aina kentän alussa vain, eli ei tallennu kesken kentän laisinkaan.. tekee sen että jos peliä alkaa pelaamaan niin siihen saa etukäteen varata aikaa jonkisen verran jotta sen sitten pelaa samalla läpi, ettei joudu seuraavalla kerralla samaa kenttää siis alusta taas tahkoamaan.
Maistui tänäkin päivänä taas jos ei sentään erinomaisen hyvältä, niin hyvältä ja tunnelmalliselta .. kelpoa tekemisen meininkiä ja tunnelmaakin kyllä tästä irti kivasti saa
"The music (and the sound effects!) were created by Frozenbyte's incredibly talented in-house musician Ari Pulkkinen. In addition, the guitarist from Finnish monster metal band Lordi, Amen, worked closely with Ari on the aggressive action tracks and performed live guitar to create several awesome riffs that are used on the Soundtrack."
------------
Shadowgrounds Survivor
Oma pelinsä tämä, mutta enempikin tuohon aikakauteen sopvialla tävalla tämän voisi helposti nimetä ”lisärilevy” alkuperäiseen jossa kuitenkin kiitettevän paljon pelattavaa.
Tässä olennaisena erona on että vuorotellen tässä on kolme hivenen erityyppistä päähahmoa ja heillä aseitus vallankin vähän erityylistä joten sillain vähän erityylisesti joutuu enempi nyt sitten niitä räiskintäkohtauksia lähestymään.
Grafiikka itse pelissä saanut kasvojenkohotusta, toki maisemat edelleen hyvinkin samantyyliset mutta näyttävyyttä ilmaantunut aste lisää, samoin välivideoihin on reippaasti sitten enempi panostettu. Vaikkei ne mitään superertyistä nyt olekaan.
Hyvin pitkälti kuitenkin sitä samaa mitä eka ”emo”peli jo tarjosi.. hivenen näyttävämpi ja tosiaan suurin ero ehdottomasti toi kolmella eri hahmolla pelailu.. jolla koetettu ehkä sitä tuoda hivenen lähemmäksi pelaajaa että ois sillain ”tykästyttävämmät” hahmot. Sellainen kokeilu joka toimii joillekin astetta paremmin ja toisille ihan turhanpäiväinen ”lisäys”.
------------
Magicka
Ekasta pelistä vastaa siis tyypit tekivät sittemmin mm.
Helldivers pelin..
..peli on periaatteessa tarkoitettu coop pelattavaksi.. 1-4 pelaajaa siis pystyy olemaan tässä kerralla. Yksinkin pystyy pelaamaan mutta on se pirulauta aika haastavaa ja osa hauskuudesta katoaa siinä samalla.
Olet maagi jolla on kymmenen erilaista ”ainesosasta” joita väsäilemällä ja ketjuttamalla luot erinäisiä taikoja…
Peli luo heti hyvälle mielelle kun hahmot alussa avaavat suunsa ja tutoriaalin kautta aletaan esittelemään itse pelin jujuja miten tätä pitää pelata.. puhuvat vallan hauskaa kieltä joka ei ole mitään oikeasti mutta saa väkisinkin hymyn huulille, onneksi tekstitys tulee avuksi että siitä sitten tajuaa hiljalleen kuinka hauska ja tietyllä tapaa syvällinen pelimekaniikka tässä onkaan
..
..taikayhdistelmiä on häkellyttävän paljon ja mitenkä niitä pystyy myös muokkaamaan lennosta.. mm. voimakkuutteen, kestoon, voimakkuuteen, vaikutusalaan kuin pitkälle toimii jne… toki lopputulos voi pieleen mennessä olla itselle enempi haitallista ja pieleenhän niitä välillä menee kun tosiaan sellaisten ”näppäinkombojen” takana välillä loitsut että huh huh !
mut idea on niin mainio ja toimiikin käytännössä yllättävänä hyvin (vaikka haastavaa se on siellä toiminnan temmellyksen keskellä sitten pelaajaparan toteuttaa), niin ei haittaa vaikka välillä tulee itsellensä enempi hallaa tehtyä kuin vihulle..
..siinä mielessä jos olet vaikka vedessä kahlannut ja puku on märkä, niin sähköisyyteen ei kantsi mennä taikaosastolla, ennen kuin on vaikka tulen avulla itseään vähän kuivatellut.. sillain kivasti otetaan tuotakin puolta huomioon riittävästi, aivan kuten mahtavassa
Noita pelissä
..tietynlainen vapaus tuossa taikuudessa on kyllä pelin kaikki kaikessa, se lähinnä kymmenellä erinäppäimellä (kahdeksan niistä ”luonnonelementtejä” kuten tulta, jäätä jne…) jotka vierekkäin niin niistä kombotetaan parhaimmillaan viidenpituisia ”riimuja”.. kun samalla koetaan hiirellä sitten äijää siellä ruudulla ohjailla ja napsutella mihinkä kävelis.. noita kombottelemalla saa yllättäviäkin juttuja välillä aivan vahingossa aikaiseksi, mitä ei edes uskoisi olevan mahdollista.. ihan perusjutut taioissa nyt irtoaa luonnollisella päättelykyvylläkin mutta niiden monipuolisuus ja laajuus todella yllättää jos haluaa ottaa itseään niskasta kiinni ja niihin kunnolla tutustua ja leikitellä..
..toki valitettavasti peli ei anna aikaa tuohon tutkimustyöhän kunnolla. Homma on koko ajan niin tajuttoman hektistä että hyvä kun ne perusjutskat muistaa ja koettaa selviytyä, vaikeustaso vallankaan pidemmälle mennessä alkaa olemaan aika armoton.. kun tosiaan oma ”haastepelinsä” on jo se loitsuilu itsessään, mutta ilman sitä tämä peli ei olisi mitään.
Muutoinkin peli on tehty puoliksi huvitellen ja sisältää vallan kelvollista huumoria siellä sun täällä vastaan tulevaksi.. monipuolisesti populaarikulttuuri viittaus jutskia on todella paljon
Niin pelin perusidean on sitten taistella hulppeasti tulvivaa vihulaiskaartia vastaan noiden taikojen avulla, joka erottaa tämän selkeästi muista samantyylisistä peleistä (kuten Alienation, Helldivers jne…)
Omaleimainen ja tällä kertaa toimii todella monella tasolla edukseen
”Hulvatonta LoitsintaTykitystä” ! oikestaan suurin miinus on se haaste sitten joka vastaan tulee, mainio pläjäys noin muutoin.
Tästä tuli ilmeisesti toinenkin osa sittemmin, siinä kuitenkin itse tekijät vaihtuivat ja oli kait pitkälti valjumpi ja vesitetympi yritys kopioida tätä aitoa ja alkuperäistä lumoa.
---------------------------------------------------------------
Duke Nukem (2D) (Duke Nukum)
Apogee näitä tosiaan tehtaili ysärillä enempikin, siis tämän tyyppisiä pelejä enempikin (
Secret Agent, Crystal Caves, Biomenace, Commander Keen, Monster Bash…) .. suoraan sivulta kuvattuja ”pompipelejä”, joissa se ammuskelu oli kans sitten juttu myös samalla.
Tosiaan itse pääsankarimme ei viel ollut lyönyt itseään läpi, sen se tekisi vasta 3D muodossa sitten kunnolla.
Varsinaisesti mitään kovinkaan originellia ei Duke tuonut hahmona vielä tapetille, joten se jäi noiden aiemmin mainittujen pelien jalkoihin sitten noin muutoin pelillisten seikkojen ja nappaavuuden osalta.
----------------------------------------------------------------
Duke Nukem 3D
Sit pläjähti eetteriin räiskintää joka erosi asenteeltaan jonkisen verran muista aikakautensa suurista nimistä … machoilevaa asennetta vailla vertaa. Varmasti osan sai näkemään tämä peli punaista ja aiheutti sitten pahennusta.
Hahmon itsensä elvistely.. joka oli poikkeuksellista räiskintäpelissä että päähahmo yleensä mitään suustansa juurikaan lateli niin heitti aina sopivissa tai sopimattomissa kohdissa täysin ylitsepursuavia onelinereita, kornia, machoa.. joka osa porukkaan upposi kuin veitsi voihin ja osan varmaan karkotti pelin parista..
..toki muutakin sisältöä pelissä oli joka paheksutti monia, kuten ne stripparit..
Pelin alussa on vaikkapa kenttä jossa pääset elokuvateatterin syövereihin, jo mainokset siinä ulkopuolella ja sisäpuolelle tulevista leffoista ovat huomiota herättäviä.. voipa muuten sen tulevan leffan käydä sieltä pistää oikein kelalta pyörimäänkin
..muutoinkin sieltä löytyy arcadepelisalia, Duke Nukem fliperi (jota muuten pääsee Foreverissä oikein pelaamaankin siellä itse pelin sisällä)..
..joten sillain tosi kiva kenttä heti alussa pläjäytetään pelaajan nokan eteen
Muutoinkin kentät on luotu sillain että niissä on piilotettua matskua ja noin muutoinkin ihan pelkkä eteneminen vaatii jo paikkojen ”tutkiskelua” että homma ei vie kädestä pitäen tai selästä työntäen kentän alusta loppuun, mihinkä suuntaan on sittemmin menty. Toki haittapuolena on se että voi oikeasti matkanteko tössätä pidemmäksikin aikaa ja pahasti, jos jää jotain jostain huomaamatta.. sillain tietyllä tapaa jopa ”jumiin jääminen” on mahdollista tälläisessä kenttäsuunnittelussa.
Vihulaisista on ehdottomasti mieleenpainuvin, edelleen se ”karju” siellä
aina yhtä mukava tavata. Muut avaruuden ihmeet nyt ei sillain niin erityistä ole meikäläisen makuun. Toki kepittää Foreverin vastaavat ihan mennen tullen.
Pelillisesti vähän kömpelöä liikkumista (mutta eipä se meikäläiselle tänäkään päivänä esteeksi muodostunut, tunnelma korvaa kyl), vaikkapas toki Doomiin verrattuna paljon enempi tasoja kun voi hypätä ilmaan tässä sit, niin kentistä saa astetta monipuolisempia aikaan jo. Räiskyttelyhän ei sillain hirveän tähtäyspainotteista ole, riittää kun pyssynpiippu osoittaa sinne suuntaan missä vihu menee.
Pieninä fiilistelypaloina menee tänäkin päivänä vielä mainiosti
--------------------------------
Duke Nukem Forever
Kävi läpi melkoisen kehityshelvetin ja ikuisuusprojektiksi jo tuomittiin, mutta lopulta todella yllättäen Gearbox sitten pelin kasaan laittoi ja nyt sitten jotain tuuttas mistä lie ulos.
Pelihän alkaa kun olet kusella ja pääset siinä itse liruttelemaan.. toiminnan tuiskeen sekaan mennään heti mutta tovin päästä selviää että pelaatkin itse Dukella omaa nimikkopeliäsi, kun samalla kaksostytöt hääräilevät suineen siellä jalkovälissäsi..
..siitä hiljalleen selviää että Duke melkoisessa asemassa maailmassa on. Kaikki tuntuvat miestä ihailevan loputtoman pirteästi, sellaista tekopyhää uhkuen..
..miehestä on tehty musikaaleja noita mainoksia on ihan kiva bongailla sieltä täältä seiniltä, Jaws leffan tyylistä kans löytyy julistemuodossa.. action figuureja on miehestä tehty ja se kyllä tässä selviää ja ties mitä… sitä Duken omaa flipperia on hauska pelata tovin ajan
…sitten vaikkapas eräs innokas lapsifani pyytää Dukesta kertovan kirjan signeeraamaan.. siinä voi sitten taiteilla siihen mitä vaan, siinä peruspaintia jopa kehittyneempi systeemi on vapaalla kädellä piirrellä, jopa kasarii/ysärikynä löytyy josta voi yhdestä kynästä vaihtaa sitä väriä !
pelissä voi taiteilla myös erikseen ihan taulullekin isomman taideteoksen jos haluaa.. ihan uskomattomia teoksia on kyllä porukat tuolla piirrelleet tai kirjoittelleet ! ..
..sit löytyy taidenäyttelyä jossa on tauluina edellisistä peleistä ”maalauksia” ! toi kans tosi kiva
Itse räiskintä/toiminta on valitettavasti on menettänyt ne paljon mainostetut ”ballsinsa” aivan täysin. Kentät ovat tylsiä pieniä ahtaumia.. räiskintä ei oikein tunnu miltään tai missään
Vihulaiset täysin mitäänsanomattoman näköistä geneeristä höttöä… isommat bossitkin, hohhoijaa tasolla enempi..
..pelillisesti tässä aletaan sitten kikkailemaan kaikennäköisillä … välillä sinut pienennetään minikokoiseksi ja vetelet biljardipöydillä kuin ”micromachines” paitsi et ajele vaan platform tyylisesti pomppimish*levettiä.. toki välillä myös ajelet minikokoisena radio-ohjattavalla mutta onnetonta sekin kaahailu pelillisesti.. toisaalla taas katselet ikkunan takaa kun itse sillä radio-ohjattavalla tuupit kamoja ja yrität tuoda työntämällä sieltä jonkin esineen ulottuvillesi jne...
…kaiken maailman tuollaisia astetta pienempiä tai jopa ”isompi minipelejä”, jotka vievät aivan muualle kuin siihen räiskintään tuntuu olevan todella päälleliimatun oloisesti.. kyllä Duken pitäisi kuitenkin olla aito ja ehtää räiskintäpeli.
Tuollainen ”vanhojen muistelu” ja niiden asioiden bongailu on tässä se juttu ! jonka varjolla/innoittamana voi saada tämän pelin itsensä läpi pelaamaan.. ”vanhat parrat” voivat saada, vaikka ajat ovat muuttuneetkin aika totaalisestikin niin noista ylitsevuotavista humoristijutuista ja sitä myöden tästä jottain irtikin, sen verran törkyä ja sillain ”itsepiikikästä” huumoria on että se voi jopa pelisarjan veteraaneillekin tässä toimia, ei kuitenkaan välttämättä kaikille heillekään..
..jos kuitenkaan Duke ei ole sieltä aiemmin Hail to the King Baby 3D muodossa tuttu juttu, sekä iskenyt kunnolla … niin eipä tällä hirveästi ole varsinkaan pelillisesti suoranaisesti tarjottavana itsestään.. lähinnä jää pelkkä generisyys jäljelle, jos kaikki se muu on siitä ympäriltä riisuttu.
Ai niin pelin mukana tulee myös 3D juliste !!!
vuosituhanannen huonoin idea !! toki ne "papru" lasit a'la sinipuna vai mitkä lie siinä ne kaksi väriä oli niin kans jotta saa julisteesta kaiken irti ! .
------------------------------------
Fable Anniversary
Tämä versio ilmeisesti parantelee kosmeettisesti sitä alkuperäistä sit.
Olikohan se itse suurisuinen Peter Molineux, joka tämän takana pitkälti oli.. taidettiin hehkutella että nyt tulee niin itsenäiseksi kehityvä maailma että pelaaja vaan haukkoo henkeään että mitäs ympärillä oikein sitten tapahtuukaan..
..itse asiassa tämä on melkoisen putkimainen juoksentelu lopulta. Alkuaikojen rope tyyliin, löytyy sitä päätehtävää sieltä ja muutama sivutehtävä sitä mukaan ilmaantuu kun homma etenee.
Aloitetaan ihan lapsuudesta ja alussa voi tehdä kolttosia tai hyvää muiden eteen.. pehmonallejen kanssa alussa setvitään ja siskolle koetetaan suklaata saada ostettua synttärilahjaksi.. siinä sitten kylä teurastetaan ja vanhemmat kuolee.. sisko katoaa jonnekin ja siitä ei tietoa… homma sitten etenee asteittain ja ikää pikkuhiljaa tuloo ja jätkästä alkaa kasvamaan melkoinen niittokone kun häntä koulutetaan.. keppi, miekka jne… lähitaistelu, sitten jouskalla voi rätkiä pidemmälle, pienimuotoista magiaa voi myös heitellä vaikka salaman muodossa vihun niskaan.. alussa tässäkin lähinnä vihuina jotain hyönteisiä joita tuhoat pelloilta jos haluaa olla hyvis..
..taistelu on yksinkertaista muutaman napin naputtelua mutta suht jouhevaa jotta mikäpä siinä.. pelillisestihan tämä on hyvin yksinkertaistettu ja tietyllä tavalla jopa minimalistinen nykyisiin turboähkyihin verrattuna, juttu joka ei meikäläisen papruissa ole välttämättä lainkaan huono seikka kuitenkaan.. käyttöliittymä tosi kankea, tavaroiden selaus ja niiden päälle laittaminen jne..
.. jotain ”kykypuita” on että voipi kehittyä, varsinkin noissa kolmessa eri taistelumuodossa ja muutoin että saa lisää HooPeetä ja sillain…
..seikkailullinen puoli se tässä se juttu vois olla joka enempi kiinnostais.. tarinallisestihan tästä tulee lopulta se että kostamaan mennään perheen kuolemaa. Mainostetut valinnat ollako oikeasti hyvis vai pahis niin jää aikamoisen statistin rooliin kun sieltä jostain sivusta hommaa seurailee..
..muina pikkujuttuina.. taloa voi hankkia, naimisiin mennä.. kapakkatappeluita voi rahan perään tehdä vaikkapas jos rahasta puutetta. Maailmasta tai siellä olevista ainakin osasta henkiköistä on pyritty tekemään sillain että niillä olis ne päivärutiinit jonka mukaan elävät, no joo tuo oli Ultima V:ssa aikoinaan kans.. ai niin voi tässä huvikseen piereskellä ja röytäillä kun sattuu huvittamaan, olipa muita läsnä tai ei.. lienee sitä brittiläistä huumoria silaus sitten toi puoli.
Graafisestihan homma selkeytyy heti että ei aivan tuoreesta pelistä ole kyse.. animaatiot ovat aika lapsenkengissään, kamerakulmat ovat mitä ovat varsinkin jutellessa) mutta vaikka se sillain yksinkertaista on niin jollain tavalla tähän maailmaan, miltä se kuitenkin näyttää kaikessa ”kolkkoudessaan” niin siihen kyllä heltuu ja jollain tasolla pitää kyllä, ripuas sellaista tiettyä satumaisuuttaa siitä irtoaa, toki saisi huomattavasti enempikin irrota. Tosin en tiiä onko se alkuperäinen visio ollut huomattavasti värikkäämpi ? tässä tuntuu olevan jokin haaleusfiltteri päällä.
Ois kyllä ihan mielenkiintoista testata kun löytyy tietsikalle fyysisenä
Fable The Lost Chapters peli mikä siis on se alkuperäinen ja lisäri siinä mukana, niin miltä tämä peli näytti ihan alkuperäisessä muotissaan noin visaalisesti ja graafisesti ilman, onko eroa siinä millain ja kumpi parempi ?
Ihan kiva vanhan ajan, sellainen yksinkertainen ja selkeä seikkailu.. jossa vähän yritelmä viritelmiä toimintaropeilunkin suuntaan. Mistään monipuolisuus ja laaja-alaisuus ihmeestä ei ole kyse. Sellaista oikein kunnon satumaisuutta tähän olis ripauksen toivonut kyllä lisää.
www.gog.com
