Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Dragonfly sanoi:
F.I.S.T. Forged In Shadow Torch

...
Klikkaa laajentaaksesi...
Sama minulla kesken ja jotenkin tökkii. Sellainen fiilis että se viimeinen hiominen puuttuu. Esimerkiksi combot ja taistelu yleensä turhauttaa jatkuvasti. Pelissä on muka "cancel" mutta ei sitä ikinä pysty/ehdi tekemään vaan ottaa iskuja vastaan kun ei voi lopettaa comboa tai liikettä.

Tein myös ne taistelulajihaasteetkin, eli ei ole kiinni siitä ettenkö osaisi. Oli muuten aika tuskaa saada ne toimimaan. Pelin combotus ja aseiden vaihto on jotenkin tönkkö ja siihen tuntuu olevan todella hankala päästä sisään. Kaikki tulee vähän kuin myöhässä tms.

Sitten se vielä isompi ärsytys: hirveä määrä juoksemista edestakaisin kun pikamatkustuspaikkoja on todella harvassa.

Tarina ja hahmot sitten... On kyllä ainakin yritetty rakentaa jotain elämää suurempaa tarinaa ja hahmoja, joilla on historiaa, luonnetta jne. Se vain aiheittaa itsessäni lähinnä myötähäpeää. Päähahmo on stereotyyppinen hyviskovis eikä muutkaan hahmot kauheasti mitään raikkautta tuo. Ihan ok mutta häiritsee juuri se miten paljon on yritetty ja panostettu mutta sitten se lopputulos tuntuu jonkun yläasteikäisen käsikirjoittamalta, ellei jopa näytellyltä.

Noin muuten kyllä allekirjoitan sanomasi sekä loppukaneetin: hyvä peli.
 
shamaniac sanoi:
Sama minulla kesken ja jotenkin tökkii. Sellainen fiilis että se viimeinen hiominen puuttuu. Esimerkiksi combot ja taistelu yleensä turhauttaa jatkuvasti. Pelissä on muka "cancel" mutta ei sitä ikinä pysty/ehdi tekemään vaan ottaa iskuja vastaan kun ei voi lopettaa comboa tai liikettä.

Tein myös ne taistelulajihaasteetkin, eli ei ole kiinni siitä ettenkö osaisi. Oli muuten aika tuskaa saada ne toimimaan. Pelin combotus ja aseiden vaihto on jotenkin tönkkö ja siihen tuntuu olevan todella hankala päästä sisään. Kaikki tulee vähän kuin myöhässä tms.

Sitten se vielä isompi ärsytys: hirveä määrä juoksemista edestakaisin kun pikamatkustuspaikkoja on todella harvassa.

Tarina ja hahmot sitten... On kyllä ainakin yritetty rakentaa jotain elämää suurempaa tarinaa ja hahmoja, joilla on historiaa, luonnetta jne. Se vain aiheittaa itsessäni lähinnä myötähäpeää. Päähahmo on stereotyyppinen hyviskovis eikä muutkaan hahmot kauheasti mitään raikkautta tuo. Ihan ok mutta häiritsee juuri se miten paljon on yritetty ja panostettu mutta sitten se lopputulos tuntuu jonkun yläasteikäisen käsikirjoittamalta, ellei jopa näytellyltä.

Noin muuten kyllä allekirjoitan sanomasi sekä loppukaneetin: hyvä peli.
Klikkaa laajentaaksesi...
Totta, että taistelu on ehkä pelin heikointa antia. En kokenut sitä silti mitenkään erityisen puutteelliseksi, mutta kieltämättä ehkä vähän tönköksi.

Sen sijaan kentissä edestakaisin juoksentelua en kokenut ongelmaksi. Tuntuu, että ei sitä omaan läpipeluuseen edes kauheasti tullut. Kuten kirjoitinkin, niin en jäänyt etsimään kaikkia salaisuuksia ja näin ollen en palannut kaikille alueille uusien kykyjen kanssa. Peli kuitenkin aika hyvin ohjasi pelaajan takaisin oikeaan suuntaan ja jos matka oli pitkä, pikamatkustuspaikka oli suhteellisen lähellä.

Tarina jäi kyllä auttamatta statistin rooliin, eikä tuntunut mitenkään erityisen kiinnostavalta missään vaiheessa. Lähinnä koin että se oli syy mennä uusiin paikkoihin. Tämän tyyppisessä pelissä sille voi vähän antaa anteeksi, kun pääpaino on niin selvästi pelaamisessa.
 
Tuli pari päivää sitten ostettua prisman alelaarista switchille chocobo gp kun se maksoi vain 10e ja nykyään siitä on poistettu kaikki mikromaksut.
Alan kuitenkin katumaan ostostani sillä vaikka tarinamoodi oli aluksi kiva niin nelos chapterissa tekisi mieli nakata pelikortti huitsinvittuun ja kovaa.
Vaikeustasoja on vain yksi sillä se nopeuden valinta ei vaikuta tekoälyn aseiden käyttöön ja niitä sitten lentää samaa tahtia perseeseen mitä mario kart 8:n 150cc luokassa eli melkein jatkuvasti etkä voi edes mitenkään suojautua.
Toki pelissä on mbarrier suoja, mutta se suojaa vaan niiltä radalta poimittavilta loitsuilta eikä suinkaan hahmojen omilta erikoiskyvyiltä.
Sitten kun otat osuman niin menee ikuisuus ennen kuin pääsee jatkamaan ja tuo kisa on pakko voittaa. Tai no sun pitää vaan voittaa yks tyyppi joka yllättäen on aina ekana.

edit:

Sain pelattua kiukulla loppuun enkä tuon nelos chapterin jälkeen nauttinut pelistä sitten ollenkaan sillä menestyminen on tuurista kiinni.
Ei ole mitenkään epätavallista ottaa turpiin vaikka viidesti. Joko just ennen maalia tulee osuma tai sitten koko kisa on sellaista pommitusta, että olet lopulta seitsemäs.
Sitten kuudennella yrityksellä tempaiset puolen kierroksen keulan vaikka ajat kuten ennenkin, mutta et vaan saa niin paljon tavaraa niskaan.
Hahmojen erikoiskyvyt on myös täysin epätasapainossa. Esim chocobo saa vaan boostin kun taas shiva jäädyttää kaikki riippumatta siitä missä ne on.
Eikä kyse ole siitä, että saako se sen kyvyn sillä nuo on hahmoilla aina ja sun täytyy vaan kerätä tarpeeksi kristalleja joten voit olla varma tuon jäädytyksen tapahtuvan ainakin kahdesti, sitten voi tulla jonkun toisen kykynä myrskypilvi joka kiertää koko radan jne.
Ja kuten sanottu niin noilta ei voi puolustautua mitenkään ja joka kerta tulee se äääärimmäisen hidas animaatio ennen kuin pääsee jatkamaan.
Esim chocobo vetää ensin voltilla asfalttiin, makaa siinä ja sitten nousee istumaan ja katsoo kameraa sekunnin tai kaksi ja vasta sitten nousee.
Voitte kuvitella miten tuollainen saa veren kiehumaan kun tulee osumaa miltä ei voi edes välttyä. Sama jos pelaisi mario karttia käyttämättä koskaan puolustus itemeitä. Silkkaa paskaahan se olisi.

Tarinakin oli alun jälkeen sellainen, että tuli useampi välivideo skipattua.
Esim ff9 maisemissa steiner meinaa pidättää vivin, mutta sanoo voivansa päästää sen menemään jos me voitetaan se kisassa. Oh camooon.
Myös yksi vitsi kierrätettiin liian monta kertaa gilgameshin voiton jälkeen sillä kun se seuraavan kerran nähdään ja alkaa uhoamaan niin jokainen hahmo vaan kysyy "who are you" vaikka just se hetki sitten voitettiin. Tuo oli hauska kohta.
Mutta sitten tuo toistetaan vielä kolmesti ja joka kerta porukassa on enemmän hahmoja joten peukalo meni varsin äkkiä skip nappulalle.

On tässä tarinan lisäksi perus kilpasarjakin jossa ajetaan neljä kisaa ja joka kisan jälkeen jaetaan pisteet ja oletan, että vähintään pronssia saamalla aukeaa seuraava rypäs.
Ihan samaa tämä on mitä tarinakin, mutta pisteiden laskun ansiosta joku kisa voi mennä perseelleen ja silti vielä taistella voitosta.
 
Viimeksi muokattu:
Tasomachi: Behind the Twilight

Kaipasin Metroid Dread läpipeluun jälkeen jotain kevyttä ja leppoisaa. Jotain sellaista, ettei ohjainta tarvitse puristaa rystyset valkoisina, eikä pomovastuksiin tarvitse käyttää montaa yritystä. Selailin Switchin pelihyllyä läpi ja sieltä löytyy Tasomachi: Behind the Twilight. Tämä ”kerää kaikki” -tasohyppely tuli joskus napattua Play-Asiasta ostoskoriin, koska Jordan siitä mainitsi SwitchWatch - YouTube -kanavan #LetsGetPhysical -sarjassaan. Jos muistan suurinpiirtein oikein, niin hän puhui hieman viimeistelemättömästä ja kestoltaan lyhyestä, mutta samalla tunnelmallisesta ja sympaattisesta tasoloikasta. Hän puhui ihan asiaa.

Tasomachi: Behind the Twilight kertoo Yukumo nimisestä tytöstä, joka lentelee ympäri maailmaa hänen yhden ihmisen ilmalaivallaan. Tarina alkaa, kun ilmalaiva hajoaa ja pakottaa Yukumon laskeutumaan hiljaiseen sumun ympäröimään kylään. Ennen kuin ilmalaivan saa korjattua, täytyy Yukumon auttaa kyläläisiä poistamaan sumu ja palauttamaan kylä entiseen loistoonsa. Tämä onnistuu tekemällä haasteita ja keräämällä lyhtyjä ympäri kylää.

Yukumo oppii matkan varrella muutaman tasohyppelyä helpottavan kyvyn, mutta pohjimmiltaan peli on hyvin simppeliä 3D-tasoloikkaa. Liikut vapaasti alueilla ja keräilet lyhtyjä. Haasteet ovat omia erillisiä huoneitaan. Mitään kauhean vaikeaa ei tullut vastaan missään vaiheessa, mutta muutamissa haasteissa sai kuitenkin olla tarkkana hyppyjen ajoituksissa. Vihollisia pelissä ei ole ollenkaan. Saa ihan omassa rauhassa keräillä lyhtyjä ja nauttia pelin itämaisesta maailmasta.

Viimeistelemättömyys näkyy parhaiten hieman tönkkönä ohjattavuutena. Tarkkuutta vaativat hypyt ovat hankalia tämän vuoksi. Alhainen ruudunpäivitys ei myöskään auta asiaa. Mutta vaikka peli ei teknisesti ole ihan priimaa, alueita on silti miellyttävä tutkia ja pelin kiireettömyys antaa aika paljon teknisille jutuille anteeksi.

Muutaman tunnin kestollaan peli on auttamatta turhan lyhyt, mutta juuri tähän paikkaan omassa backlogin tyhjennyksessä se tuntui sopivalta. Omalla tavallaan hurmaava pikku seikkailu.

Laitetaan vielä traileria tunnelmaa luomaan:
 
Viimeksi muokattu:
Tässä tuli vastikään pelattua Grim Fandango Remastered läpi duona ja siitä oli sanottavaa. Kehuttavaa sekä myös nokan koputettavaa etenkin parista asiasta. Grim Fandangossa on kaikki osa-alueet kunnossa (paitsi itse pelaaminen), kuten otsikko toteaa.

www.konsolifin.net

Grim Fandangossa on kaikki osa-alueet kunnossa (paitsi itse pelaaminen)

Pelasin peliä, tykkäsin pelistä, ainakin osittain.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
 
King’s Quest: The Complete Collection (PS4/PS5)

Erikseen myytäviin jaksoihin jaettu seikkailupeli on rebuutti Sierran samannimisestä seikkailupelisarjasta 1980-90 luvuilta. Pelissä käytetty Unreal pelimoottori taipuu hyvin myös seikkailupeliin ja pelin grafiikat ovatkin aika hienot.

Pelissä käytetään epäluotettavaa kertojaa, eli vanhaksi elänyt kuningas Graham kertoo pojanpojalleen seikkailuistaan nuorempana. Jos pelissä kuolee, kertojaääni sanoo että ei se noin mennyt ja palataan hetkeen ennen kuolemaa.

Aikoinaan plussapelinä jaettu ensimmäinen osa on lähinnä perinteistä seikkailupeliä ja se on myös sarjan paras osa, eli plussatilauksena pelatussa maistiaisessa on parhaat palat. Kakkososassa tulee mukaan resurssienhallintaa, kun yritetään saada ruoka riittämään vangeille, jotta saadaan kaikki terveenä pakoon. Jäin miettimään mikä tuossa on ideana ja piti lukea ohjeesta, että umpikuja ei ole mahdollista. Valinnoista riippuu ketkä pääsevät terveenä pakoon.

Kolmososa tuntuu siltä että pelissä katsotaan vain välinäytöksiä eikä saa valita edes puhekuplaa. Nelososassa on taas ihme laatikkopuzzleja ja vitososa tuntuu kierrätykseltä.

Olisin kaivannut peliin to-do listaa ja vinkkitoimintoa, joka vihjaa hienovaraisesti. Nyt vinkit puuttuvat kokonaan. Ei tämän pelaaminen silti kaduta. Tässä on välillä myös ihan hyvä meno päällä. Arvosana: 3/5.

Omia kuvakaappauksia:
 
JTahti sanoi:
King’s Quest: The Complete Collection (PS4/PS5)

Erikseen myytäviin jaksoihin jaettu seikkailupeli on rebuutti Sierran samannimisestä seikkailupelisarjasta 1980-90 luvuilta. Pelissä käytetty Unreal pelimoottori taipuu hyvin myös seikkailupeliin ja pelin grafiikat ovatkin aika hienot.

Pelissä käytetään epäluotettavaa kertojaa, eli vanhaksi elänyt kuningas Graham kertoo pojanpojalleen seikkailuistaan nuorempana. Jos pelissä kuolee, kertojaääni sanoo että ei se noin mennyt ja palataan hetkeen ennen kuolemaa.

Aikoinaan plussapelinä jaettu ensimmäinen osa on lähinnä perinteistä seikkailupeliä ja se on myös sarjan paras osa, eli plussatilauksena pelatussa maistiaisessa on parhaat palat. Kakkososassa tulee mukaan resurssienhallintaa, kun yritetään saada ruoka riittämään vangeille, jotta saadaan kaikki terveenä pakoon. Jäin miettimään mikä tuossa on ideana ja piti lukea ohjeesta, että umpikuja ei ole mahdollista. Valinnoista riippuu ketkä pääsevät terveenä pakoon.

Kolmososa tuntuu siltä että pelissä katsotaan vain välinäytöksiä eikä saa valita edes puhekuplaa. Nelososassa on taas ihme laatikkopuzzleja ja vitososa tuntuu kierrätykseltä.

Olisin kaivannut peliin to-do listaa ja vinkkitoimintoa, joka vihjaa hienovaraisesti. Nyt vinkit puuttuvat kokonaan. Ei tämän pelaaminen silti kaduta. Tässä on välillä myös ihan hyvä meno päällä. Arvosana: 3/5.

Omia kuvakaappauksia:
Klikkaa laajentaaksesi...
Unohdin tämän pelin kokonaan, kun tuntui että episodit eivät tulleetkaan sillä tahdilla, mitä alkujaan luvattiin, joten taisi oma pelaaminen jäädä aikoinaan vain ja ainoastaan ensimmäiseen episodiin.
 
LEGO Harry Potter Collection: Years 1-4 platinoitu PS5:llä
Tämä on paremman pään Lego pelejä, missä pitää miettiäkin vähän eikä vaan rämpyttää nappia. Tässä on painopiste enemmän ongelmanratkaisussa kuin tappelussa, kuten Harry Potter teemaan kuuluukin. Tylypahkassa liikkuessa vapaasti, ei voi kuitenkaan muuttaa hahmoa milloin vaan, vaan pitää löytää monijuoma noidankattila jotta muodonmuutos onnistuu, niin tuosta saa vähän lisäpuuhaa. Platinointiin meni PS valikon mukaan 28 tuntia. Arvosana: 4/5.

Omia kuvakaappauksia:
 
Judgment tuli viimein pelattua.
Ostos ketjua tarkemmin tutkimalla olin näköjään ostanut tuon viime vuoden heinäkuussa ennen kuin edes omistin ps5:sta joten ehti se hetken jos toisenkin odottamaan vuoroaan.
Odotukset ei kovin korkealla olleet vaikka peli näytti mulle sopivalta videoiden perusteella sillä niin näytti myös yakuza 0 ja sen pelaamisen lopetin siinä vaiheessa kun hahmo vaihtui.

Onneksi tässä on vain yksi hahmo, kaks taistelutyyliä ja paljon simppelimpi hahmon kehitys.
Puhelimessakin on gps joka näyttää reitin merkattuun paikkaan joka on helvetin hyvä asia sillä mulla on muutenkin huono suuntavaisto ja koska se minimap ei käänny niin mä lähdin oikeastaan aina väärään suuntaan.
Toinen valituksen aihe on kamera joka haluaa aina keskittää itsensä ja jos tuon haluaa pois niin on pakko pitää vasenta liipaisinta pohjassa.
Miksei tuota moodia voi valita defaultiksi sillä se on paljon parempi kuin väkisin keskittyvä kamera.

Tarina oli kiinnostava alusta loppuun ja lopun lähestyessä jätin kaikki sivuhommat odottamaan premium adventuren aloittamista jotta sain keskittyä pelkkään tarinaan.
Myös side case hommat oli hyviä tarinaltaan, mutta ei niinkään pelimekaniikkojen puolesta sillä sitä seuraamista oli aivan liikaa.
Lisäksi tuo seuraaminen on tehty ihan yhtä typerästi kuin jossain vanhoissa ass creedeissa jossa se seurattava äkkiä vaan pysähtyy ja kääntyy ympäri.
Ei kukaan käyttäydy noin, koska niillä ei ole mitään tietoa, että sä oikeasti seuraat niitä.
Entä miten helvetissä ne muka tunnistaa just Yagamin kun siellä kadulla kävelee niiden takana monta muutakin ihmistä.
Koko homma on lähinnä pelaajan ajan tuhlausta eikä lisää mitään positiivista peliin.

Toinen asia mikä lopuksi ärsytti oli tilanteet joissa peli tarjoaa pari vaihtoehtoa, mutta sulla ei oikeasti ole mitään vapautta sen valinnan suhteen.
Tuon tosin huomasin vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun tapailin sitä ennustaja muijaa. Yhdessä vaiheessa yakuza pomo tuli toimistolle ja tarjosi mulle kaks miljoonaa jotta en enää näe sitä ja mä olin tietenkin heti ottamassa rahat vastaan, koska tuossa vaiheessa siihen mimmiin liittyvä tarina oli tavallaan jo taputeltu ja mä seurustelin sen muusikon kanssa eikä mun moraali anna edes peleissä peräksi useamman mimmin kanssa seurustelua samaan aikaan.

No Yagami tietenkin vaan toteaa "ehkä ei kuitenkaan ole oikein ottaa rahaa yakuzalta". Koitin vielä kaks kertaa ja aina sama tulos.
No vittuako sitten annetaan mahdollisuus ottaa se lahjus vastaan kun sitä ei kuitenkaan voi tehdä.
Sitten on se yks jengi joka tulee mukaan kuvioihin jossain vaiheessa ja vähintään pari kertaa tunnissa yhden raflan omistaja tekstaa kuinka taas sen jengin johtajat on kaduilla ja ruudulle tulee threat mittari joka laskee hyvin hitaasti tai sitten siitä lähtee iso siivu kun vedät niitä johtajia turpaan.
Tuona aikana sen jengin jäsenet käy myös kimppuun melkein yhtä tiheään mitä vanhoissa final fantasyissa on random tappeluita eli se on aivan jatkuvaa.
Sitten kun vedät kaikkia turpaan niin homma loppuu ehkä 20 minuutin ajaksi kunnes ne tulee taas takaisin.
Jopa sen sivutehtävän jälkeen jossa lopetetaan niiden operaatiot ja vedetään kaikkia turpaan, ne tulee edelleen takaisin.

Kaikki sivutehtävät tuli kuitenkin tehtyä, kaikki ystävät kerättyä ja myös kaikki drone kisat tuli lennettyä vaikka champion tasolla ne nostikin jo vkäyrää, koska restartia ei ole.
Toki voit tallentaa joka kisan jälkeen ja ladata tallennuksen jos kisa menee perseelleen, mutta jopa tuolloin nopein tapa on käynnistää koko peli uudestaan ja katsoa ne skippaamattomat logot ja vasta sitten voi ladata tallennuksen.

Lost judgment on vielä odottamassa vuoroaan ja ehkä pelaan sen ens vuonna, ehkä en.
Nyt alkoi jo koko kaupunki tulemaan korvista ja vaikka tuossa on ainakin se uusi kampus alue niin siinä on myös sama kaupunki, samat drone kisat, pesiksen lyömiset ja muuta mitä tässäkin.
Lisäksi mulle tuli yllätyksenä kuinka paljon tässä on keskustelua ja välivideoita sillä suhdanne niiden ja pelaamisen välillä ei pahemmin vaikka personasta eroa.
Tuo ei kuitenkaan ole miinus, mutta mä tarvitsen kohtuu pitkän paussin sellaisen pelin jälkeen jossa vaikka kahdeksan tunnin session aikana on 5-6 tuntia keskustelua ja tämän kohdalla se loppu aika on lähinnä samojen katujen juoksemista suuntaan ja toiseen.

Seuraavaksi tulikin pelattua gungrave g.o.r.e. joka oli ihan ok aivojen nollaus judgmentin jälkeen.
Easylla pelatessa tämä oli kunnon voimafantasia jossa sai vaan mennä eteenpäin ja kylvää tuhoa.
Loppua kohden teki mieli kyllä vaan skipata välivideot sillä animaatiot ja varsinkin ääninäyttely on niin huonoa ettei sitä meinaa kestää katsella.
Aluksi nuo ei haitannut, mutta mitä pidemmälle etenee niin sitä pidemmäksi nuo muuttuu ja koko pelissä oli lähinnä kaks ääninäyttelijää joiden suoritus oli "iha ok" eli ei mahtavaa, mutta ei se häirinnytkään ja kaikki loput oli aivan kauheita ainakin enkku dubilla.
Ehkä olis pitänyt pelata tämä japsi äänillä kuten jugdment.

Myös visuaalinen puoli oli aika kaksjakoinen sillä alun sisätilat ja neon valojen täyttämä hong kong näytti ihan kivalta, mutta vietnamin viidakko sitten taas näytti lähinnä ylöspäin skaalatulta ps3 peliltä.
Pelattavuus toimi ok ja grave on parempi ohjata kuin koskaan ennen sillä ekassa kahdessa pelissä oli perus tankki ohjaus ja vasta psvr peleissä oli modernimpi ohjaus, mutta niissäkin grave oli kankeampi mitä tässä.

Myös kaikki valitusta keränneet asiat oli muutettu.
Junan päällä piti väistää vain muutama kyltti sivuttain liikkumalla, sitä konttien päällä hyppimistä ei ole ollenkaan ja sama koskee sillä mimmillä pelaamista sillä nyt eri tasojen välillä on lankut ja myös lopun laser käytävä on otettu pois päältä.
Niin kiva voimafantasia kuin tämä olikin niin kyllähän se nonstop räiskintä alkoi puuduttaa loppua kohden ja peli kesti viitisen tuntia kun en kuollut kertaakaan.
Toisaalta tämä myös nollasi aivot varsin hyvin ja seuraavaksi voikin taas aloittaa jonkun openworld pelin.
Ostin tämän nykyisestä tarjouksesta pleikkarille 15e hintaan ja oli tämä sen arvoinen, mutta mulla saattaa olla myös hieman fani lisää kun kaikki aiemmat neljä peliä on tullut pelattua ja hyllystä löytyy myös anime.
 
Molemmat Evil Withinit tuli mentyä läpi nopealla tahdilla. Itse ostin PS storesta molemmat yhteishintaan 13e, löytyy myös Extran kautta, toinen osa näyttää olevan ilmainen EGS:ssä ja molemmat Steamissa yhteensä 5 euroa. Eli on ainakin helposti saatavilla eri alustoille. Vahva suositus etenkin jos selviytymiskauhu yhtään nappaa.

Ainakin minulle molempien pelien normaalit vaikeusasteet olivat aikalailla täydellisesti tasapainotettuja. Koko ajan oli tunne, että selviytyy juuri ja juuri ja, että resursseja on juuri tarpeeksi, mikä motivoi tutkimaan joka nurkan. Visuaalisesti todella mieleenpainuvia kokemuksia molemmat. Pelillisesti ensimmäinen osa on alkuun hiukan kömpelö mutta kun siihen tottuu, niin kokemus on ihan sujuva vaikka loppupuolella liian taistelupainotteiseksi menikin. Tarinallisesti ensimmäinen osa ei kerro noin puoleenväliin asti pelaajalle juuri mitään, mikä oli varmasti ihan tarkoituksenmukainen ratkaisu ja sopii kauhuun. Toinen osa on tietyiltä osin erittäin kliseinen ja dialogi on kauttaaltaan tönkköä mutta mielenkiinnolla sen läpi kuitenkin meni. Asetelmiltaanhan pelit on täydellisiä psykologista kauhua varten, mitään spoilaamatta. Mahdollistaa rajattoman luovuuden ympäristöjen ja visuaalisen puolen suhteen.

Noin 30 tuntia laatukauhua tähän hintaan on hyvä diili.
 
Kun käsittelen kahta peliä kerralla, niin kai se tänne sopii parhaiten.

Last of Us remastered ja Last of Us part 2. Jälkimmäinen kesken ja noin puolessavälissä.

Tuli viimein näiden pelaamiseen ryhdyttyä. Remastered tuli ilmaisena PS5:n plus collectionissa ja part 2 tuli ostettua noin vitosella jostain kunnon alesta. En ole kauhu- ja zombiepelien ystävä, mutta Days Gone kolahti ja ajattelin antaa näille mahdollisuuden.

Remastered oli ihan hyvä peli, mutta en sitä mitenkään mestariteoksena pidä, vaikka aikanaan ps3:lla on varmasti ollut kovaa kamaa. Part 2 on jo modernimpi ja mm. väkivallan osalta vaikuttavan oloinen, mutta en sitäkään pidä Days Gone, Horizon tai esim. God of War -pelien veroisena. Olen muuten ihmetellyt part 2:n kohuja, kun en ole osannut toistaiseksi mihinkään kiinnittää huomiota.

Sellaisia 7,5 /10 pelejä molemmat.

Näiden jälkeen onkin vuorossa AC Mirage ja Spiderman 2. Laatua puskee.
 
Sociable Soccer 24

Tosiaan aikanaan tuli toi Sociable Soccer napsastua Early Accessinä, olisko ollut vuos 2017 .. eikä sitä koskaan takaisin palautettua kun pelin kehitys ”lopetettiin” tai pikemminkin siirrettiin jonnekin Applen juttuihin ja lähti enempi havittelemaan mobiilipelaajia Kiinan markkinoilta… vuodet kului ja nyt sitten peli tekee paluuta… tosiaan Steamissa en aikonaan refundannut joten tämän sai nyt sitten täysin ilmaiseksi meikäläinen.

Tässähän taitaa olla tekijänä jokin suomalainen firma Combo Breakers ja ainakin nimien perusteella pari pääkoodaria ovat suomalaisia ja on siellä muitakin creditseissä suomalaisia mutta myös ulkomaisia.. ilmeisesti kuitenkin todella pienellä porukalla tätä väsäävät.

..suurena nimenä tässä kuitenkin häärii taustalla itse Jon Hare ! jota vastaan on itseasiassa nyt tässä joulukuun aikana myös mahdollista päästä pelaamaan ! :)

Peli tosiaan tovi sitten tuli Steamissa ja kaikille konsoleille ilmestyy versiot kans vuoden 2024 alkupuolella kans.

Itse pelistä… potentiaalia tässä on, se on sanottava heti alkuunsa mutta hiomista tämä todellakin vaatii ihan kunnolla. Jos tekijät vaan nyt tähän pidemmällä tähtäimellä satsaavat tähän, niin tästä voi hioutua kelpo paketti.

Ihan alkajaisiksi ei vakuuttanut kovinkaan, tulee todellavahvasti sellainen mobiilimainen pohjavire, mutta sitten kun tätä alkoi toden teolla tahkoamaan (muutaman tunnin jälkeen tähän alkoi yhä paremmin ja paremmin pääsemään sisälle, niin on tässä sitä jotain pientä koukuttavuutta ilmassa.

Toki legendaarisen Sensible Soccerin menosta ollaan sillain pelillisesti vielä jäljessä että sellaista täyshurmosta mitä se sai aikaan ei ole vielä syttynyt tämän kanssa.. jos tätä kuitenkin säädetään ja sinne suuntaan vielä päästään niin kyllä tässä vois olla ainesta taas roihahtaa oikein todenteolla.. siis nimenomaan kontrollit menettelee ja fiilis pelata on ihan ok mutta se voisi olla jotain huikeata ja jos sinne menevät niin timanttiseksi tämä voi hioutua.

Kyllä tätä tälläisenäänkin pieninä välipaloina siellä täällä tahkoaa mielellään mutta tosiaaan potentiaalia on huomattavasti parempaan vielä. Toivottavasti peliä tullaan kehittämään kaikilta osa-alueita (ja tekijät ovat itse kertoneet että tämä on nyt versio 1.0 ja aikoinaankin jotta Sensible Soccer hiotui SS Word of Socceriksi meni useampi vuosi ja se olis tämän kanssa tähtäimessä ja pelattavuus saataisiin vielä enemmän nautinnollisemmaksi niin kyllä lähtis jo kunnolla ! tällä hetkellä kytee se että saadaanko kaikki potentiaali tästä ajan saatossa puristettua irti.

Perhana kun pädillä pelailee niin toi laukausi ja korkea syöttö just toistepäin kuin mihin jo iät ja ajat muissa jalispeleissä tottunut, niin tuottaa hivenen vaikeuksia :D

Credittien taustalla muuten soi uusversio eräästä todella legendaarisesta biisistä ! :D

Pelin Facebook sivuilta..
“We will be online in our Discord channel to play Sociable Soccer 24 on Steam with anyone who wants to over the next 24 days.

Starting on the 1st of December at 8pm GMT with our very own showbiz personality Jon 'Big fish in a small pond' Hare. All you have to do is join our discord server and head to our online-pvp channel and join the Sociable Soccer Discord Server! https://discord.gg/YmaxXrae

You don’t even need to buy a copy (although it would be nice if you did) as we will give the first 24 people who ask a free steam key. If you are number 25 then buy a copy or try again tomorrow.

See you on the pitch.”


 

Liitetiedostot

  • SS24.jpg
    SS24.jpg
    71,8 KB · Lukukerrat: 1
Outer Wildsin uusintapeluu ja lisäri on sellaisessa vaiheessa että ajattelin laittaa uutta peliä testiin.

Ghostrunner

Tämä on putkahdellut tutkalle ajoittain ja kehujen ja muunkin kautta oli pakko latailla kun kerran jostain plussa-peleistä oli tilillä valmiina.

Tänään testailin ja olipahan hiton siistiä menoa. Samalla ärsyttävän turhauttavaa mutta jos tai kun tässä vähän saa enemmän hommasta kiinni niin voin kuvitella kuinka hienoja "juoksuja" pelissä voi tehdä.

Kyseessä myös selvästi pelejä, joissa tietyn flown löytymisen jälkeen pelaaminen on todella tyydyttävää - kunnes se joku yksi ukkeli pamauttaa jostain nurkan takaa kaiken taas nolliin.
 
Aiemmin mainitsemaani Sociable Socceriin liittyen Playavelin Twitch lähetys (Playaveli pitelee edelleen Sensible Soccerin lippua korkealla ja siihen porukoiden kanssa tehnyt kaikelaista nykymodausta ja päivitystä pelaajistoon jne…) tällä kertaa aiheena tuossa lähetyksessä on kuitenkin tämä ”uusi” Sociable Soccer siis ja vieraana Jon Hare, joka kertoilee kyseisestä pelistä niitä näitä, tulevaisuuden suunnitelmaa ja pelailevat myös peliä…. mainitseepa myös Helsingin ja Suomen :D

edit.. niin tuossa yhdessä vaiheessa ihmettelevät tuota ns. "maailman listan ykköstä".. niin meitsihän se.

video reilut pari tuntia…
 

Liitetiedostot

  • SSoccer.jpg
    SSoccer.jpg
    97,3 KB · Lukukerrat: 1
Viimeksi muokattu:
Ghostrunner

Aivan mahtava "parkour"-ninjailupeli, jonka vahvuuksiin kuuluu sen tiiviys. Pelissä ei ole mitään ylimääräistä mutta silti se tarjoaa monipuoliset työkalut vastustajien hoitelemiseen sekä todella tyydyttävään liikkumiseen. Pomot ovat myös onnistuneita.

Ghostrunner II

Ensimmäisenä ärsyttää kun koko ohjaus on uusi ja ykkösen platinoinnin jäljiltä tuntuu kuin pelaisi pelisarjaa ensimmäistä kertaa. Vanhan ohjauksen saisi takaisin mutta koska peliin on lisätty torjunta, ei vanha ohjaus toimi kuitenkaan ns. selkäytimestä. Opetteluksi siis meni ja ensimmäinen fiilis oli tympeä kun kuvitteli pääsevänsä heti liitämään ykkösen tapaan vihusta vihuun.

Liikkuminen ja sen sujuvuus myös tuntuu jotenkin tönkömmältä. Piti jo tarkistaa onko päällä joku 30 fps mutta ei, performance on oletuksena päällä. Lopulta tuohon tottui mutta silti pidän yhä ensimmäistä peliä sujuvampana.

Merkittävimpiä eroja ensimmäiseen on uuden oletusohjaustavan ja torjumisen lisätty tarina, laajemmat kentät ja uusi päivityssysteemi.

Tarina on "ihan ok"-tasoa mutta vähän kallistun kannalle että ilmankin olisi pärjännyt. Ekan osan pelaamisen lomassa kuullut keskustelut toimivat mielestäni paremmin kuin kakkosen kenttien välissä olevat "puhu kaikille pökkelöpäille tukikohdassa"-tyyli. Lisäksi hahmot ja niiden repliikit ovat nykystandardeilla melko epäluontevia. Varsinkin repliikeissä on pieniä outoja painotusoutouksia ja varsinkin pitkiä taukoja vaikka repliikit selvästi on tarkoitettu nopeammalla rytmillä puhuttaviksi. Sama toimii merkittävästi paremmin välivideoissa.

Torjumismekaniikka on nyt omana nappinaan kun ekassa pelissä torjuttiin lyömällä panoksia oikeaan aikaan. Torjuminen ei palauta panosta lähettäjän suuntaan vaan oletuksena vain "imee" pois eli torjuu. Koen aika turhana lisänä, joka varsinkin ykkösestä hypätessä vain sotki hyvään flowhun pääsemisen täysin.

Kentät eivät myöskään ole tuntuneet ihan niin hyviltä kuin ykkösessä ja syy lienee juuri se että ne ovat laajempia. Ykkösen tiiviys aiheutti sen että homma pysyi selkeämmin kasassa ja vaikka kakkosen kentät eivät ole olleet huonoja, niin silti tuntuu kuin jotain puuttuisi. Yksi vapaampi kenttä myös tuntui täysin peliin sopimattomalta ykkösen suoraviivaisemman kenttärakenteen jälkeen.

Päivityssysteemi on sekin tietysti myös laajempi kuin ykkösessä. Alustavasti ei mitään vikaa mutta pidin myös tämän kohdalla enemmän ekan tetrispalikka-systeemistä.

Ykkösestä kakkoseen siirtymisen fiiliksiä voisin summata sanomalla että enemmän ja isommin ei ole aina parempi. Ykkönen tuntui vahvemmalta kokonaisuudelta vaikka periaatteessa kakkosessa on kaikkea enemmän ja monipuolisemmin. Kuitenkin tällaiselta peruspelattavuuden varassa elävältä peliltä toivoisi nimenomaan ydinasioihin keskittymistä. Vähän kuin Trials-pelit: mitä enemmän niihin tunkee kaikkea sälää, sitä raskaammalta kokemukselta ne tuntuvat ja kaikki ylimääräinen lopulta vie peliltä jotain pois.

Ei kakkonen huono ole ja pelaan sitä mielelläni mutta ykkönen vain teki jo kaiken niin hyvin että tuntuu että jatko-osaan on väkisellä isketty kaikki geneeriset jatko-osan palikat ja asiat. Kaikkea on enemmän ja toimivia asioita on pitänyt muuttaa, mikä lopulta sotii pelin ydintä vastaan.

Numeroina heittäisin ykköselle helpon 9/10 ja kakkonen tähän mennessä 8/10. En tiedä olisiko fiilis eri jos jostain syystä olis pelannut kakkosta ensin mutta ainakaan nyt en noista jatko-osan lisäyksistä ole kauhean innoissani ollut. Minulle olisi riittänyt "lisää ykköstä" eikä sitä että kuorrutetaan ykkönen kaikella tauhkalla ja laitetaan nimen perään kakkonen.

Jos pelisarja kiinnostaa niin ehdottomasti sitten ykkösestä luonnollisesti liikkeelle.
 
Kakkosessa en tykännyt niistä "openworld" prätkäkohtauksista, jotenki meni turhaksi haahuluksi kun pelin kuuluu olla nopeatempoinen. Muuten hauska lisäys ja tykkäsin niistä tiivimmistä prätkäkohtauksista, mulle ois kans maistunut enemmän pienemmät tiivimmät kentät. Ei kakkonen huono munkaa mielestä ollut mut jotenki se ykkönen iski enemmän.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom