Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

Kakkosessa en tykännyt niistä "openworld" prätkäkohtauksista, jotenki meni turhaksi haahuluksi kun pelin kuuluu olla nopeatempoinen.
Hmm... En ole varma olenko vielä noissa asti mutta minä suorastaan rakastuin siihen pyörällä ajamiseen ja siihen, miten sen kanssa seikkaillaan siellä muualla. En toivonut sellaista Ghostrunnerilta mutta kyllä tämä on parempi laajentaminen kuin se peruspelin kenttien, kykyjen ja muun laajennos.

Jo se eka pyöräkenttä oli loistava mutta sen jälkeen alkanut seikkailu se vasta iskikin niin kovaa että pelasin yhden pätkän enemmän vaikka piti jo lopettaa. Ei vain malttanut. Nyt tuon jälkeen alkaakin fiilikset olemaan että saa olla seuraava osa pelkästään tuota koska sekä jalan ninjailu että pyörällä ajelun on niin tyydyttävää.

Muuten hauska lisäys ja tykkäsin niistä tiivimmistä prätkäkohtauksista, mulle ois kans maistunut enemmän pienemmät tiivimmät kentät.
Hassu miten nyt kun pääsin eteenpäin juuri noihin pyöräkohtiin, alankin olemaan eri mieltä :D Tosin se alkuperäinen mielipiteeni koski nimenomaan sitä peruspelaamista. Pyörälisäykset on minulle iskeneet ihan kympillä.

Ei kakkonen huono munkaa mielestä ollut mut jotenki se ykkönen iski enemmän.
Parempi kokonaisuus se yhä on jo sen takia että kakkosessa päästään niin myöhään(?) tuohon pyöräilymeininkiin.
 
Itsekin tuosta aikoinaan tykkäsin paljon, mutta jatkot jäi pelaamatta, koska niissä vaikeustaso on arvosteluiden mukaan ruuvattu niin paljon kovemmaksi, että sulla pitää suurinpirtein kaikki tulla selkäytimestä heti alusta lähtien ja mulla oli ykkösen pelaamisesta mennyt jo kohtuu pitkä tovi joten päätin jättää pelaamatta.
 
Xenoblade Chronicles Definitive Edition

En ole juurikaan JRPG pelejä pelannut ja Black Friday alennuksista tarttui tämä koriin. Ajattelin että jos ei maistu niin näistä Switchin peleistä saa omansa pois. 80h tuli peliä pelattua reilussa kuukaudessa, joka on erittäin paljon minulle. Taisi olla myös ensimmäinen peli muutamaan vuoteen jonka olen pelannut läpi asti.

Peli eroaa ehkä muista JRPG peleistä sillä että siinä on erittäin iso maailma ja paljon jopa MMORPG tyylisiä sivutehtäviä. Tässä ei siis tarvitse grindailla taisteluissa, vaan tekemällä sivutehtäviä, joita on reilusti. Heti ensimmäisessä kaupungissa on noin 20 sivutehtävää auki ja kun suorittaa niitä niin lisää aukeaa. Nämä ovat usein simppeleitä "tapa viisi rapua" tai "kerää viisi itemiä joita tippuu randomisti tappamalla rapuja". Päätehtävistä ei saa expaa, joten näitä sivuhommia on tehtävä jonkin verran.

Taistelusysteemi oli aluksi todella sekava. Eli tässä hamot tekevät aktiivisesti perusiskuja viholliseen, mutta tämän lisäksi on ART:teja joita pelaaja itse valitsee. Nämä ovat ns. erikoisiskuja jotka tekevät paljon enemmän tuhoa viholliseen. Pystyt liikuttamaan hahmoa taistelun aikana, ja pelaajan paikoituksella on väliä sillä jotkut ART:it tekevät enemmän vahinkoa vihollisen takaa tai sivulta. Näillä ART:eilla on myös latausaika eli niitä ei voi spammiä miten haluaa. Eri hahmoilla on eri ART kyvyt ja kaikilla on useita joista voi valita ne mitkä on aktiiviset taistelujen aikana. Toiset hahmot ovat enemmän hyökkääviä ja toisilla on enemmän buffeja ja parannus kykyjä. Alun jälkeen tähän pääsi aika hyvin käsiksi, mutta jopa pelin lopussa huomasin että en ehkä kaikkea oppinut ja siitä olisi saanut vielä enemmän irti. Taistelusysteemi oli erittäin hyvää vaihtelua niihin vanhoihin jrpg taisteluihin jossa ukot seisovat rivissä ja odottavat omaa vuoroa. Yhtä aikaa kentällä voi olla kolme omaa ukkoa. Lopussa on useampi vaihtoehto hahmoista joista voit tuon taistelu-trion valita. Voit myös itse valita mitä hahmoa ohjastat, tietokone ohjaa muita kahdesta ukosta.

Juoni ei ollut liian anime mikä oli itselle todella hyvä. Tässä ei ollut liiaksi pikkuhousujen haistelua, eikä ollut myöskään liikaa kouluikäisten lasten draamaa. Pelin ehkä puoleen väliin oli todella avoimet maastot ja paljon sivutehtäviä. Puolen välin jälkeen mentiin omaan makuun ehkä jopa liian putkessa, kun taas loppua kohti peli aukeni ja oli taas samaa hyvää kuin alussakin.

Peli on läpi ja tykkäsin siitä niin paljon että Xenoblade 2 ja 3 löytyy hyllystä. Kakkosta olen jo hiukan pelaillut ja vaikuttaa yhtä hyvältä kuin aikaisempikin. Ehkä tässä pelissä iski minuun parhaiten nuo kaikki sivutehtävät ja niiden tekeminen. En ole wowia pelannut kuin muutamia tunteja ja tässä sivutehtävissä oli sama koukku.
 
Xenoblade Chronicles Definitive Edition

En ole juurikaan JRPG pelejä pelannut ja Black Friday alennuksista tarttui tämä koriin. Ajattelin että jos ei maistu niin näistä Switchin peleistä saa omansa pois. 80h tuli peliä pelattua reilussa kuukaudessa, joka on erittäin paljon minulle. Taisi olla myös ensimmäinen peli muutamaan vuoteen jonka olen pelannut läpi asti.

Peli eroaa ehkä muista JRPG peleistä sillä että siinä on erittäin iso maailma ja paljon jopa MMORPG tyylisiä sivutehtäviä. Tässä ei siis tarvitse grindailla taisteluissa, vaan tekemällä sivutehtäviä, joita on reilusti. Heti ensimmäisessä kaupungissa on noin 20 sivutehtävää auki ja kun suorittaa niitä niin lisää aukeaa. Nämä ovat usein simppeleitä "tapa viisi rapua" tai "kerää viisi itemiä joita tippuu randomisti tappamalla rapuja". Päätehtävistä ei saa expaa, joten näitä sivuhommia on tehtävä jonkin verran.

Taistelusysteemi oli aluksi todella sekava. Eli tässä hamot tekevät aktiivisesti perusiskuja viholliseen, mutta tämän lisäksi on ART:teja joita pelaaja itse valitsee. Nämä ovat ns. erikoisiskuja jotka tekevät paljon enemmän tuhoa viholliseen. Pystyt liikuttamaan hahmoa taistelun aikana, ja pelaajan paikoituksella on väliä sillä jotkut ART:it tekevät enemmän vahinkoa vihollisen takaa tai sivulta. Näillä ART:eilla on myös latausaika eli niitä ei voi spammiä miten haluaa. Eri hahmoilla on eri ART kyvyt ja kaikilla on useita joista voi valita ne mitkä on aktiiviset taistelujen aikana. Toiset hahmot ovat enemmän hyökkääviä ja toisilla on enemmän buffeja ja parannus kykyjä. Alun jälkeen tähän pääsi aika hyvin käsiksi, mutta jopa pelin lopussa huomasin että en ehkä kaikkea oppinut ja siitä olisi saanut vielä enemmän irti. Taistelusysteemi oli erittäin hyvää vaihtelua niihin vanhoihin jrpg taisteluihin jossa ukot seisovat rivissä ja odottavat omaa vuoroa. Yhtä aikaa kentällä voi olla kolme omaa ukkoa. Lopussa on useampi vaihtoehto hahmoista joista voit tuon taistelu-trion valita. Voit myös itse valita mitä hahmoa ohjastat, tietokone ohjaa muita kahdesta ukosta.

Juoni ei ollut liian anime mikä oli itselle todella hyvä. Tässä ei ollut liiaksi pikkuhousujen haistelua, eikä ollut myöskään liikaa kouluikäisten lasten draamaa. Pelin ehkä puoleen väliin oli todella avoimet maastot ja paljon sivutehtäviä. Puolen välin jälkeen mentiin omaan makuun ehkä jopa liian putkessa, kun taas loppua kohti peli aukeni ja oli taas samaa hyvää kuin alussakin.

Peli on läpi ja tykkäsin siitä niin paljon että Xenoblade 2 ja 3 löytyy hyllystä. Kakkosta olen jo hiukan pelaillut ja vaikuttaa yhtä hyvältä kuin aikaisempikin. Ehkä tässä pelissä iski minuun parhaiten nuo kaikki sivutehtävät ja niiden tekeminen. En ole wowia pelannut kuin muutamia tunteja ja tässä sivutehtävissä oli sama koukku.
Onneksi olkoon jos sulla on vielä XC2 ja XC3 kokematta, kertakaikkiaan mahtavia eepoksia.

XC2 salmiakkisysteemi ottaa aikansa, mutta kun siihen pääsee kiinni niin alkaa vihua tippumaan ja se Pokemon elementti on erittäin koukuttava (ja turhauttava kun 150 yritystä menee pahimmillaan että saisit vikan puuttuvan), juonen puolesta erittäin hyvä ja suosittelen myös DLC pelaamista, avaa päävihujen taustoja.

XC3 on taas sitten yksi suosikkitarinoistani kautta RPG pelien ja kaikin puolin hiotuin kokonaisuus näistä kolmesta.

Ai että kun nuo parisataa tuntia saisi kokes ensi kertaa uudelleen. Odotan vanhuutta ja dementiaa innolla :D
 
Onneksi olkoon jos sulla on vielä XC2 ja XC3 kokematta, kertakaikkiaan mahtavia eepoksia.

XC2 salmiakkisysteemi ottaa aikansa, mutta kun siihen pääsee kiinni niin alkaa vihua tippumaan ja se Pokemon elementti on erittäin koukuttava (ja turhauttava kun 150 yritystä menee pahimmillaan että saisit vikan puuttuvan), juonen puolesta erittäin hyvä ja suosittelen myös DLC pelaamista, avaa päävihujen taustoja.

XC3 on taas sitten yksi suosikkitarinoistani kautta RPG pelien ja kaikin puolin hiotuin kokonaisuus näistä kolmesta.

Ai että kun nuo parisataa tuntia saisi kokes ensi kertaa uudelleen. Odotan vanhuutta ja dementiaa innolla :D
Kakkosta olen muutamat tunnit pelaillut, mutta siinä tuntuu olevan sama sivutehtävät ja sivugrindaillut jotka ykkösessä oli myös mukana, ja joista tykkäsin. Taisteluihin pitää kyllä vielä saada lisää kokemusta sillä ne menee sekavaksi. Itsellä on blade ja sillä on kolme eri erikoisiskutasoa, sitten on vielä kavereilla sama. Näillä kaikilla on myös jonkinlainen yhteisisku jota en ole vielä' ymmärtänyt, eli Bladien erikoisiskut yhdessä tietyssä järjestyksessä aiheuttaa jonkun ison iskun. Pelataan lisää ja eiköhän se aukea. Kakkonen kuitenkin on koukuttanut sen verran että en usko sen jäävän kesken. Kolmonen arvostelujen perusteella on timanttinen, joten sitä aivan varmasti tulen pelailemaan.

Tähän mennessä pelailtuna voin sanoa että olen ainakin samaa mieltä ykkösestä, eli se pitää joskus pelata uusiksi sillä se oli erittäin hyvä peli ja seuraavalla peluu kerralla saisin siitä varmasti enemmän irti. Tuleekohan tästä se seuraava Fallout New Vegas itselle joka tulee pelattua kerran kahdessa vuodessa aina uudestaan läpi.

Näin sitä vanha äijäkin muuttuu. Ajattelin etten jrpg peleistä niin välitä vanhoja pokemonia, FF6 ja Chrono Triggeriä lukuunottamatta. Pitää siis avata silmiä ja katsoa onko mennyt muita hyviä pelejä ohi.
 
Pari pientä huomiota viimeksi pelatuista peleistä:

Ghostrunner II

Peli yrittää vähän turhan paljon lisätä tarinaa sen ykkösen suoraviivaisen "tässä kenttä, pelaa se"-tyylin päälle. Erityisesti nyt on ihmetyttänyt että aika lailla kaikki - muuten oikein onnistuneet - pomot sekä esitellään että hakataan palasiksi aika lailla samassa yhteydessä. Ekan pomon kohdalla luulin että tyyppi olisi pelin pääpahis ja sitä alettaisiin rakentaa mutta mitä vielä, ukko vain palasiksi ja se on siinä.

Pelillisestihän peli on yhä toki ihan hiton tyydyttävää ja viihdyttävää hommaa.

Jedi Survivor

Pidän pelistä todella paljon mutta hieman kyllä ihmetyttää kun jedi löytää laatikoista uusia partamalleja. Siis wtf. Ymmärrän että peleissä "täytyy" olla aina jonkinlaista kerättävää ja kustomointia mutta oliko tuo nyt ainoa tapa saada niitä uusia kustomointijuttuja? Samoin on aika yleisiä nuo valomiekkojen osat kun niitäkin on joka paikka täynnä.
 
Viimeksi muokattu:
Jatketaanpa vielä aiheesta

Jedi Survivor

Tässä pelaillessa olen yrittänyt muistella että olikohan se tosiaan jo aiemman Jedin kanssa sama että ärsytti miten pelaaminen on kopioitu soulseista mutta ei se vain toimi. Jokin siinä tökkii. Animaation ja ajoitusten synkkaus tai jokin? Ei vain tule sellaista oloa mitä pitäisi, jos siis souls on mallina, sillä tässä tuntuu aina että vika on pelissä eikä pelaajassa. Soulseissa pystyi aina katsomaan peiliin ja myöntämään että itse ei vain osannut, hutiloin tai ajoitti jotain väärin. Tässä tuntuu koko ajan että peli ei ole reilu. Soulseja aina pidetään muka vaikeina ja mitä lie mutta aina ne on tuntuneet silti siinä parhaassa mielessä reilulta: niistä jää ajatus että se homma on mahdollista oppia. Tässä on taas sama meininki kuin taisi olla ekassa että ei vain saa hommaa millään kohdalleen.

Pelaan myös toiseksi vaikeimmalla ja alussa tuo olikin ihan ok vaikeustaso mutta nyt tuntuu että tämä täytyy varmaan pelata helpommalla ja ottaa hack n slashina souls-pelailun sijasta.

Oma veikkaukseni tuon taistelun "vaikeuteen" on siis animaatio, jonka pöljyys näkyy myös parkourissa. Animaatiot ikään kuin pyörivät osittain väärään aikaan siihen nähden miten hahmo liikkuu ja se tuntuu ja näyttää oudolta.

Toinen asia, mikä ärsyttää, on sama kuin Ghostrunner 2:ssa: kaikkea turhaa sälää ja kuorrutetta on hirveästi ja se kaikki tuntuu hirveän pelimäiseltä. Mainitsin jo noista valomiekkojen osista ja parroista, joita saa laatikoista joka puolelta mutta sitten on ne loputtomat, yhdentekevät keskustelut hahmojen kanssa, puutarhan hoito ja joku holoshakki. Onko nyt oikeasti niin että tämäkin oikeasti vaati kaikki nuo eikä voinut keskittyä olennaiseen?

Edelleen pidän pelistä ja varsinkin sen metroidvaniamaisuudesta (tms.), parkourista ja muusta mutta tutkimisenkin iloa vesittää se että joka paikassa on niin pelimäisiä "palkintoja" sen sijaan että löytyisi jotain loogisempaa.
 
Revolution 25th Anniversary

Broken Swordeista on aika kiva Collection ainaskin tietsikalle ja itsellänikin toi kyseinen paketti.. laitan jonkin random unboxaus videos siitä tähän.. siinä siit kattavasti kyseinen pelisarja ja onpa siinä pari muutakin firman peliä mukana lisäksi kuin vain tuo Broken Sors sarjan pelit.

..pitänee mainita että toi muistitikku on nimensä veroinen ja näppärän pienikokoinen..

..muistitikuista puheen ollen niin olkohan joku Epic Mickey ja erikoisversion mukana tuli Osward tuo Mikki Hiiren esikuvako lie, taitaa olal Disneyn eka hahmo muuten, niin se vie sivuttais suunnassa valtavan tilan, jotta jos lykää usbiin niin saa vierellä olla tilaa kivasti. Sit ainakin Gran Turisco 5 CE tuli kans sellainen suht leveä muistitikku, mut siinä oli kyllä hyvä lompakko mukana, vielä tänäkin päivänä käytössä ja erittäin hyvässä kunnossa, kiva oli kans se loota siin kun autonkonepelti ikään kuin metallisena tehty boxi.. laitan noista kahdesta tikusta kuvat tähän mukaan, mutta en jaksa nyt penkoa esille vielä tuota kolmatta tuohon kolmenneksi pyöräksi.

Tosiaan kiva ois ollut tehdä itse kunnon sepostus noista Broken Swordeista mutta meikän terveystilanne ei kovin pitkiä viestejä salli kirjoittaa näin omaa tekstiä, jotta en aivan täysin uuvahda.. sen verran kovat ja rajut hoidot päällä että niistä hengistä selviäminen ylipäätään on jo haaste itsessään, eikä takeita siitä ole ihan täysin että ne kestän.. eikä takeita ole tuovatko ne sitten ei juurikaan lisää, vähän, ”paljon” lisää elonpäiviä.

Jotta pahoittelunu jos jäävät nykyisin nämä meikän omat tekstit todella pienimuotoiseksi, kenties lopullisesti. Tästä tuli nyt yllättävänkin pitkä sepustus, hivenen aiheesta ja sen vierestäkin.


Kiitos tällaisten mielenkiintoisten juttujen jakamisesta täällä. Broken Sword-pelisarja on lähellä sydäntäni, joten siihen liittyvät jutut todellakin kiinnostavat ja saavat myös mukavaa nostalgiaa herätettyä ainakin minulle. Käyt kyllä todella kovia asioita läpi elämässäsi, ja on sinänsä rohkeaa siitäkin jotakin tännekin kertoa. En voi muuta sanoa kuin, että aivan älyttömästi tsemppiä sinulle ja toivon myös, että voit saada iloa sinua kiinnostavista asioista vielä mahdollisimman pitkään. Pelaaminen ja siihen liittyvät taustatiedot lienevät ainakin yksi sellainen mielekäs asiakokonaisuus, josta toivottavasti sitä iloa pystyt saamaan. Mahdollisimman hyvää alkanutta uutta vuotta sinulle kohtaamistasi vaikeuksista huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:
Azure Striker Gunvolt: Striker Pack (PS4)

Striker Pack on kokoelma, joka sisältää alunperin 2014 - 2016 Nintendon konsoleille ja PClle julkaistut Azure Striker Gunvolt 1 ja 2. Kehittäjänä IntiCreates, joka monille tuttu varmasti esim. Megaman Zero/ZX sarjasta ja Bloodstained Curse of the Mooneista.

ASG onkin selkeästi eräänlainen Megamanin henkinen seuraaja. Ykkösen pelasin jo aikoinaan PCllä ja ihan jees oli muistikuvat. Kolmos osakin ilmeisesti tullut viime vsi toissavuonna.

Homman nimi on siis hyvin paljon jo mainitun MM Zeron/ZX kaltainen 2D side scroller samalla grafiikka tyylillä. Megamaniin verrattuna meininki aavistuksen nopeatempoisempaa ja selkeästi suunniteltu combo tyyliseen pelaamiseen sekä aikajuoksuihin. Itse en niin paljon välitä tästä nopeammasta tyylistä. Pelit ei ole vaikeita mutta harmaita hiuksia aiheuttaa se että ruudulla tapahtuu niin paljon valoshowta että se vaikeuttaa pelaamista jonkin verran. Yhtenä ärsyttävyytenä tähän lisäksi on tarinallinen elementti, kenttien aikana hahmot puhuvat jatkuvasti ja teksti ruutu on niin isoa että häiritsee jo pelaamista. Myöhemmissä Megamaneissa toki myös tarinallista puhetta kentissä mutta se oli toteutettu järkevämmin ja vapaa valintaisesti. Ilmeises NG+ saa näissäkin höpötykset pois päältä mutta mikse vasta silloin?

Tarinasta puheen ollen, se ei ole lainkaan mukaansa tempaava. Tässä on selkeästi haettu enemmän perinteistä Japani yleisöä hieman överillä perus anime tarinalla ja jpop hötöllä. Enkä taida kyllä olla edes oikea kohdeyleisö tällaiselle tarinallisuudelle.

Musiikki IntiCreatesin peleissä on ollut loistavaa. Ekassa ASG:ssä on muutama mieleenpainuva kova hitti kuten esim. Media Tower kentässä soiva konebiisi on jäänyt soittolistoille. Kakkos osassa musiikki yllättävänkin mieleenpainumatonta. Kakkos osasta jäi muutenkin hieman kierätetty fiilis.

Joka tapauksessa on näissä peleissä hyvääkin, pelattavuus itsessään ja pomo taistelut on hienoja ja parhaimmillaan tulee Megaman Zeron / ZXn hyvät hetket mieleen.

Koville Megaman faneille näitä voi ainakin suositella testattavaksi.
 
Forspoken (PS5) lähti gigantista 8,90e niin tuli aloiteltua. Demon muistan kun siinä laitettiin pelaaja ummikkona matkaan niin jäi paskamaku ja jätin demonkin kesken. Mutta nyt kun pääsi aloittamaan alusta ja rauhassa askel kerrallaan jutut niin tähän hintaan hetkeksi viihdettä. Meneekö maaliin asti on vielä vaikea sanoa mutta ei tämä nyt ihan täysi susi sitten ollutkaan.
 
Jees, on toi fyysinen Collector's Edition boxi ihan jees, varsinkin kun ne päädyt siinä ihan tyylikkäät lootassa siis.

Itse pelailen Steam versiota tietsikalla kuitenkin, toki toi fyysisenä nyt on PS3:llekin mutta saa paremmat resoluutiot jne... mut taitaa olla sieltäkin otettu pois myynnistä että sitä ei sieltäkä kautta taida enää digitaalisessa muodossa napsastua, noh onneksi oon sen sieltä aikanaan napannut niin voipi sitä vielä nykyäänkin kuitenkin sitäkin kautta pelailla.
Itselläni tuo on PS3:llä fyysisenä kappaleena. Idea on hieno ja tarinassakin jotain imua. Auton ohjattavuus ei kuitenkaan ole oikein mieleeni, joten peli jäi sitten jossain vaiheessa kesken. Ei se ohjaus nyt varmaan ultrahuonokaan ole, mutta voisi olla omaan makuuni parempikin. Tässäkin kyllä peli, jonka voisi vieläkin jatkaa ja pelata vaikka loppuunkin asti.
 
Jade Empire Special Edition

Se oli Bioware/Obsidian tätä ennen täräyttänyt aivan huikean Knights of the Old Republicin (jatkonkin myöhemmin) tiskiin joten siltä osin äärimmäisellä mielenkiinnolla sitten odoteltiin mit Jade Empire tarjoais. Niin ja tuota Kotoria ei siis pidä sekoittaa siihen johonkin moninpelihässäkkään joka sitten paljon myöhemmin tehtiin mutta tais juurikin samaa nimeä sekin kantaa.

Avaruudesta hypättiin sitten kertaheitolla aivan muihin maisemiin ja muinaisen Kiinan maaperälle. Sinänsä tarinallisesti se kaikkein perimmäisen siellä on niinkin perinteinen että kokematon oppipoika tuo tavallinen tallaaja toistaiseksi, heppulia odottaa se pelien perinteinen suuri kohtalo.. tulla elämää suuremmaksi sankariksi joten siinä mitään maata mullistavaa uutuutta ole.. tämä matka siis olis tarkoitus kulkea päätarinan muodossa, toki sivutarinoita tippuu tutkailtavaksi ja tehtäväksi pikku hiljaa, sivutarinoista hahmo lähinnä kehittyy paremmaksi ja edes auttaa sit päätarinassa pärjäilyä.. toki sivutehtävissä on monesti myös vaihtoehtona että ne voi suorittaa väkivallan keinoin tai sitten puhumalla sivistyneesti.. sitä kautta itse hahmo matkaa kohti hyvyyttä tai pahuutta (mittarin veivatessa suuntaan tai toiseen aina tapahtumien myötä… mutta se nyt ei pelissä sinänsä suuressa roolissa lopulta ole.

Lyhykäisyydessään tarina siis oli että Paha Keisari on kätyreidensä kanssa ottanut vallan ja vallitsee pelon ilmapiirillä. Sille pitäis jonkun laittaa stoppi, kenenköhän lie harteille tämä keissi langenneekaan tuuminee pelaaja. Okei, kyllä sieltä matkan varrelta sitten erinäisiä apureita siihen messiin mukaan siunaantuu.

Pelillisesti muistuttaa sitä/niitä Star Wars seikkailuja, toki eri maisemin sijoittuu mutta myös pellisiltä elementeiltä riisutumpi, suoraviivaistettu ja toimintapainotteisempi peli kaikkinensa ja sitä sitä ns. roolipelipuolta tässä selvästi vähennetty ja suurena erona sit tietysti taistelusysteemi. Alussa on tarjolla muutama valmis hahmo mitkä hitusen verran eroavat toisistaan.. taito pojoja saa sitten jaella itse muutaman mutta mitään kovin suurta kaaviota ei niille ole. Muutama ”erillinen” minipelikin sinne väliin saatu ujuteltua.

Niin se taistelu on tosiaan tässä tosiaikaista sellaista lähimättöä suht yksinkertaisilla kontrolleilla husittuna loppujen lopuksi toki sitten se taikuus on myös mukana tuo tukityylejä sitten itse mättämiseen.. pelissä on sit lisäksi kaikenlaisia kykyjä sun muuta jos haluaa mättöönsä lisää syvyyttä ja ulottuvuuksia kikkailla.

Tarina ja tunnelmahan se on sitten kuitenkin pitkälti se minkä varassa homma pystyy ylväästi seisomaan tai konttaa polvillaan kuralammikossa.. pakko myöntää että Knight of the Old Republicin hahmot ja touhuilut (vaikken mikään Star Wars fani olekaan mutta se nyt tuntui kuitenkin hieman erinäiseltä SW keikalta ne pelit tietyllä tapaa) iskivät itseeni kovempaa, vaikka muutoin tästä olisin toivonut enemmän pitäväni.. ei tämä lainkaan huono peli ole, vähintäänkin kelpo kamaa jollei jopa siitäkin vielä hippusen ylöspäin pompsaten.. mielellään pelailee vaikka nykypäivänäkin kun kuitenkin aihealue, maisemat, kung-fu on jo itsessään vaihtelua sinänsä.

Special Edition - ainakin steel kannet, kaksipuolinen juliste, pienimuotoista art bookkia tarjolla sorminäprättäväksi.. ilmeisesti myös pelillisellä puolella tehty jotain pientä säätöä ja jotain suht minimalistista lisämatskuakin peliin tuotu.. ainakin takakannen mukaan.
Tässäkin peli joka löytyisi itseltäni boksilla, ja taitaisi löytyä PC:lläkin, mutta kun en sillä enää lainkaan pelaa, niin voisi olla tuolla boksillakin ihan pelaamisen arvoinen peli. Toki paljon on backlogissa muutakin mielenkiintoista. Mutta hienoa, että tuot juuri tällä tavalla syötteitä uusiin ja vanhoihin kiinnostaviin peleihin, joista ei välttämättä ainakaan kaikki kovin paljoa tiedä. Tämä on juurikin tämän foorumin parhaita anteja. Olet sitä myöten itselleni ainakin yksi merkittävimpiä foorumisteja, joten kiva juttu, että päädyit jatkamaan täällä kirjoittamista.
 
Tässäkin peli joka löytyisi itseltäni boksilla, ja taitaisi löytyä PC:lläkin, mutta kun en sillä enää lainkaan pelaa, niin voisi olla tuolla boksillakin ihan pelaamisen arvoinen peli. Toki paljon on backlogissa muutakin mielenkiintoista. Mutta hienoa, että tuot juuri tällä tavalla syötteitä uusiin ja vanhoihin kiinnostaviin peleihin, joista ei välttämättä ainakaan kaikki kovin paljoa tiedä. Tämä on juurikin tämän foorumin parhaita anteja. Olet sitä myöten itselleni ainakin yksi merkittävimpiä foorumisteja, joten kiva juttu, että päädyit jatkamaan täällä kirjoittamista.
Jade Empire on hyvä peli, mutta myös siitä kätevä retronimike, että sehän on taaksepäin yhteensopiva Xbox Series X|S -konsoleilla. Kaiken lisäksi peli targetoi Xbox One ja Xbox Series -konsoleilla 60 ruutua sekunnissa ja resoluutio on nostettu jopa 4K:hon. Tarkasta resoluutiosta en tosin ole ihan varma, kun vähän sekalaista tietoa tuli vastaan ja kun peli on 4:3 kuvasuhteella, niin sehän ei ole sama kuitenkaan kuin meidän nykyään tuntema 4K. Joka tapauksessa hyvin pyörii uusilla laitteilla ja kuva on terävä.

Digitaalinen versio on tarjolla tällä hetkellä hintaan 9,99€, jos ei jaksa metsästää fyysistä versiota.

Vaikka grafiikka on nykymittapuulla kulmikasta, niin yllättävän hyvältähän tuo edelleen näyttää, varsinkin ehostettuna:


Tässä voisi olla yksi peli, jonka itsekin pelaan tänä vuonna läpi. Edellisestä läpipeluusta on kuitenkin vähintään 15 vuotta. :)
 
Jade Empire on hyvä peli, mutta myös siitä kätevä retronimike, että sehän on taaksepäin yhteensopiva Xbox Series X|S -konsoleilla. Kaiken lisäksi peli targetoi Xbox One ja Xbox Series -konsoleilla 60 ruutua sekunnissa ja resoluutio on nostettu jopa 4K:hon. Tarkasta resoluutiosta en tosin ole ihan varma, kun vähän sekalaista tietoa tuli vastaan ja kun peli on 4:3 kuvasuhteella, niin sehän ei ole sama kuitenkaan kuin meidän nykyään tuntema 4K. Joka tapauksessa hyvin pyörii uusilla laitteilla ja kuva on terävä.

Digitaalinen versio on tarjolla tällä hetkellä hintaan 9,99€, jos ei jaksa metsästää fyysistä versiota.

Vaikka grafiikka on nykymittapuulla kulmikasta, niin yllättävän hyvältähän tuo edelleen näyttää, varsinkin ehostettuna:


Tässä voisi olla yksi peli, jonka itsekin pelaan tänä vuonna läpi. Edellisestä läpipeluusta on kuitenkin vähintään 15 vuotta. :)

Multa löytyy tämä ja KotOR xboxin fyysisenä version (wink jos joku haluaisi ostaa) mutta peluuta rajoittaa se että vaikka nämä ovat kehuttuja niin maailmat tuntuvat kovin tyhjiltä kun vertaa uudempiin roolipeleihin. Ehkä voisi joskus antaa uuden mahdollisuuden.
 
Niin kiva kun olisikin pelata taas Kotoria ja Jadea niin itse ei kyllä pysty. Sen verran vanhentuneita grafiikan puolesta pelit. Kotorin tosin pelasin joskus uudelleen mutta se meni sellasena "muistellaan menneitä" - juttuna. Pelillisesti se ei enää itseä niin kiinnostanut. Tietenkään nämä grafiikka jutut ei kaikkia häiritse samalla tavalla mutta itse ei pysty nauttimaan. Saman huomasin kun GamePassin kautta pelailin 360 aikasia pelejä. Vaikka olikin fps boostia ja vaikka mitä niin kyllä sitä enemmän nauttii peleistä mitkä on tehty nykyraudalle.
 
Tuskin on järkeä maksaa enemmän vähemmän kattavasta julkaisusta.
Kyllähän sillä pelialustallakin on merkitystä. Jos vaikka jollain on Xbox, mutta ei PC:tä. Toki enemmän vaihtoehtoja on parempi.
Multa löytyy tämä ja KotOR xboxin fyysisenä version (wink jos joku haluaisi ostaa) mutta peluuta rajoittaa se että vaikka nämä ovat kehuttuja niin maailmat tuntuvat kovin tyhjiltä kun vertaa uudempiin roolipeleihin. Ehkä voisi joskus antaa uuden mahdollisuuden.
Täälläkin löytyy koko katras fyysisenä naarmuttomilla levyillä kera ohjekirjojen. Se ei olisi muuta kuin levy sisään ja pelaamaan. :)
IMG_20240111_145427.jpg

Ja joo, onhan aika tietysti syönyt sen terävimmän VAU -efektin tämän ikäisistä peleistä, mutta KOTORit ja Jade Empire on kyllä niin rautaisia pelejä, että itse pystyn katsomaan puutteiden ohi. Toki ymmärrän, jos joku ei pysty.
 
Viimeksi muokattu:
Jatkelen tässä näin… mutta kuten sanottu niin meikälle voi tulla lähtö tältä tellukselta ihan milloin vain ja todella nopealla tahdilla.. vointi kans heittelee ihan laidasta laitaan mitä jaksaa tehdä ja tulee aikoja jolloin ei jaksa yhtään mitään kirjoittaa ylipäätänsä.. jotta saatan kadota kuin sormia napsauttamalla, jos/kun kohtalo on niin päättänyt.. mutta se siitä.. kiva kuitenkin jos jollekin täällä jotain iloa noista jutuistani on ollut..

..pelejähän on niiiiiiin tajuttoman paljon mistä juttua meikäläisellä piisais ja mitä kätköistä löytyy kun niitä on aivan liian paljon kertynyt ajan saatossa… mutta aika tulee vastaan erittäin todennäköisesti meikäläisellä ennemmin kuin myöhemmin.. vallankin noista ei uusimmista ja nykyisistä tosiaan.. toki niitä uusiakin on (ihan liikaa) meikäläisellä (paljon jää pelaamatta) mutta niistä niin moni kirjoittelee kuitenkin, niin ei viitsi itse niistä sen enempiä sit kirjoitella juurikaan.

Seuraava kaksikko (varmaan huomattavasti tunnetumpaa kamaa) on tainnut noin yleisesti saada aika kivasti kehuja ja hyväksyntään niin pelaajien ja kriitikoiden suunnalta. Tulikos tähän sittemmin jokin 2 kans !? ja oliko siinä jotain pientä ilmaista esiosaa tuolle kakkosella vai mitenkä, jotain tuollaista muistelisin.

Kantsiikos tämä Elämän Outo Matka suorittaa siinä järjestyksessä kuin nämä ilmestyivät vai ensin tuo uudempi (ilmestyi myöhemmin näistä) Before the Storm peli pelata kun eikös se ole esiosa tuolle sit ja sillain tarinalllisesti menis järkevämmin ? vai onko ihan sama ?
Itse pelasin siinä järjestyksessä kuin ne oli tehty, ja ehkä suosittelisin juuri niin pelaamaan. Jäisi sellaista tiettyä arvoituksellisuutta tuota prologia ja siinä pelattavia hahmoja kohtaan. Ainakin itselleni se toi tiettyä mystisyyttä ensimmäiseen osaan, ja sitten hienoja ahaa-elämyksiä prologin, eli Before the Stormin pelaamiseen. Aivan loistavia pelejä joka tapauksessa kumpikin. Käytännössä ihan parhaita pelejä mitä olen koskaan pelannut. Ainakin top 50-kamaa ehdottomasti.
 
Life is strange on kyllä mainio, before the storm on
mielettömän traaginen
, kun pelaa ykkösosan ensin. Eli ehdottomasti ilmestymisjärjestyksessä, vaikka jälkimmäinen onkin kronologisesti ensin.
 
Tätä Unboudedia aikoinaan vähän testasin mutta kun perkule toi driftaaminen on omasta mielestä sieltä syvältä ja tämä peli tais juuri siihen kaikkensa perustaa, niin hyvin nopsaan hiipui peli into.. vois kyllä antaa sille uuden mahdollisuuden josko nyt !?

Onko tota joku pelannut että onko oikeasti hyvä kaahailu ja ajopeli ? niin hyvä että voisi jopa drifttailunkin siinä samalla sietää ja alkasi pystymään siitä jollain tasolla nautiskelemaan.
Tykkäsin Unboundedista alun hakemisen jälkeen todella paljon. Olen kova Ridge Racer-fani, ja peli eroaa sarjan muista osista todella paljon, mutta silti se jotenkin kuitenkin tavoittaa sarjan hengen, seisten kuitenkin omilla jaloillaan. Yleisesti ottaen RR-fanit kai dumasivat pelin, mutta minusta peli on todella hyvä ajopeli.

En kuitenkaan tiedä voiko pelistä pitää, jos ei pidä driftailusta. Suosittelen joka tapauksessa antamaan mahdollisuuden.
 
Itselleni grafiikat nykyään ei sinänsä oikein varsinaisia wow efektejä hirmuisesti tarjoile.. löytyy kyllä alta PC jolla pystyy vetämään nupit kaakossa käytännössä mitä vain tarjolla on.. jos nyt otetaan vaikkapa Alan Wake II onhan se näyttävä parhaimmillaan ei siinä, mutta suurempi juttu itselleni siinäkin on ne metajutskat ja se ”musiikki juttu” kyl oli oikeasti säväyttävä juttu.... sit joku RDR2 on paikoin todella kivaa katseltavaa maisemineen kun vielä piirtotäisyyden saa kunnolliseksi ja frameratet kunnon sulavuuteen niin se lisää sen näyttävyyttä mutta ihan yhtä paljon pystyn jostain Westerado Double Barreled pelistä nauttimaan.

Jos vaikka otetaan Remedyn pelit kun ne tuppaavat jollain tapaa aina niitä näyttävyyksiä ruudulla kerta toisensa perään kun ovat ilmestyneet.. niin jos pitäis valita mitä tällä hetkellä tältä istumalta heidän peleistään innokkaimmin pelaisin niin olis kyllä Max Payne 1 ja 2 .. toki siltä osin että on perus HD-reso ja kunnon framet käytössä.. antaa itselleni paljon enempi se peli sysäyksiä kuin vaikkapa että Controllin astetta loisteliaammassa maailmassa räiskyttelisin menemään.. samoin Max Payne 3 jäis parempine grafiikoine jyrän alle meikän listoilla verrattuna kahteen ekaan Maxiin.. tunnelmaa pystyn itse heikoimmistakin grafiikoista imemään ja vanhemmissa peleissä on omat puutteensa monestikin mutta harvoissa niissä hyvissä kuitenkin sellaisia että ne itseäni liikaa häiritsis.
Muuten samaa mieltä käytännössä kaikesta, mutta itse nautin kyllä suunnattomasti Max Payne kolmosestakin. Oli minulle vähintään kahden ensimmäisen veroinen pelikokemus. Toki se ei enää Remedyn tekemä peli ollut, vaan Rockstarin.
 
Ylös Bottom