Pirate fin
Well-Known Member
Ei toi nyt ihan rallienglantia ole tai ainakin parempaa, kuin Lakella itsellä, mutta tuskin Villiä nähdään sarjassa 
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Alan Wake
- Viestiketjun aloittaja Paavi
- Aloituspäivämäärä
Remeded
Well-Known Member
No joo aika hyvinhä se viääntää eikä "te reiss woss guud batt te kaar woss päät" Pienellä hionnalla olisi voinut Jukka vetää vaikka äänenkin Alan Wakeen mut ilmeisesti ku piti olla Ämerikkäläinen niin piti äänen olla aito amerikkalainen, tai mistä minä tiien mitkä on syyt.
m_vierimaa
Well-Known Member
No nyt meni Alan Wake läpi. Tämä oli minulla pitkään xbox 360 levynä, mutta lopulta läpipeluu sujui glorious 144fps/440p näytöllä PC:llä, tekstuurit ovat mitä ovat koska kyseessä ei ollut remaster, mutta muuten tämä oli suht. pelattava peli vaikka aikaa julkaisusta onkin yli 10v.
En tätä siilti Remedyn parhaana pitäisi, nostaisin the Controlin korkeammalle, etenkin pelillisesti siinä oli enemmän "kykyjä". Mutta vanhaksi klassikoksi edelleen vallan mainio peli tämäkin.
En tätä siilti Remedyn parhaana pitäisi, nostaisin the Controlin korkeammalle, etenkin pelillisesti siinä oli enemmän "kykyjä". Mutta vanhaksi klassikoksi edelleen vallan mainio peli tämäkin.
Poro24
Well-Known Member
Peleille taitaa olla useampikin oma tarjousketju, joten poistakaa jos tämä viesti on väärässä paikassa. Mutta huomasin, että PS storessa olisi vielä 13.4. saakka alle 14 eurolla tuo remasteriversio lisäosineen. Ostinpa talteen, vaikka ei ole edes konsolia tällä hetkellä.
Kovasti odotan, että pääsee sukeltamaan maailmaan uudelleen ja vetäisemään vaikkapa intensiivisen viikonlopun mittaisen pelisession ja tarinan läpi. Muistelen hämärästi, että vuonna 2009 (vai 2010..) tämä koukutti kuin joku loistava tv-sarja, eli oli tarinankerrollisesti upea teos.
Kovasti odotan, että pääsee sukeltamaan maailmaan uudelleen ja vetäisemään vaikkapa intensiivisen viikonlopun mittaisen pelisession ja tarinan läpi. Muistelen hämärästi, että vuonna 2009 (vai 2010..) tämä koukutti kuin joku loistava tv-sarja, eli oli tarinankerrollisesti upea teos.
Viimeksi muokattu:
J.Sunderland
Well-Known Member
Myös Xboxin kauppapaikalla näköjään 13,49€ ja sehän voisi itselle olla myös sopiva paikka lisätä tämäkin ostoskoriin vihdoin.
Poro24
Well-Known Member
Noniin tuli kolmessa päivässä puserrettua Alan Wake remasteri + lisärit läpi. Peli oli kertaallen pelattu alkuperäisessä julkaisussa silloin vuosikymmen sitten. Lisäreihin en ollut aiemmin koskenut.
Minispoilereita, mutta tuskin kenenkään pelikokemusta pilaavia:
Tunnelmaan tuli virittäydyttyä katsomalla ensin Youtubesta Bright Falls -pregueli. Asiallinen kunnianosoitus David Lynchille ja Twin Peaksille. Tyylikkäästi ja hyvällä maulla lainattu niistä vaikutteita. Tämän jälkeen oli siistiä siirtyä pelin pariin. Suosittelen kaikille!
Ekat noin viitisen minuuttia meni hieman epävarmana ihmetellessä, mutta kyllä se siitä tempaisi nopeasti mukaansa eikä päästänyt irti missään vaiheessa.
Graafisesti edelleen paikoitellen todella upea (PS5). Minun 2017 LG Oled töllössä esiintyi tosin kammottavaa cloudingia/black uniformity ongelmaa pelin kanssa, mutta siihen taitaa olla syypää vain tuo TV.
Jossain arvosteluissa oli hieman kritisoitu nykymittapuulla varsin simppeliä taistelusysteemiä. Minuun se kyllä upposi. Valolla ja flareilla kärventely oli tyydyttävää ja välillä toimintaa maustettiin tyylikkäillä hidastuksilla. Viholliskohtaamiset oli nonesti niin hauskoja että niitä usein oikein odotti.
Vasta ihan lopussa tuo räiskintä alkoi hieman puuduttamaan. Vika chapteri oli ehkä juonellisesti parasta antia, mutta pelillisesti kaikkein tylsin kun räiskintä sen verran lisääntyi. Eikä ympäristötkään olleet niin mieleenpainuvia.
Kokonaisuutena peli oli nimenomaan viihdyttävä kokemus. Rullasi koko ajan eteenpäin ilman hidastavia puzzleja tai normal-vaikeustasolla mitään tuskallisen vaikeita kohtia. Tarinasta tuskin ymmärrän kaikkia koukeroita, mutta sekin piti edelleen otteessaan.
Metsään pakeneminen poliiseilta ja rokkilavailotulittelu olivat edelleen mieleenpainuvia kohtauksia, joskaan ei enää ihan niin sykähdyttäviä kun vuosikymmen sitten.
The Signal lisäosan aloitin heti pääpelin jälkeen. Se olikin vahvasti räiskintäpainotteinen ja nyt se räiskintä alkoi jo maistumaan puulta. Tässä oli vielä vaikeustasoa ja vihollisten määrää nostettu selkeästi ylös, mikä myös muutti omaa pelistrategiaani enemmän karkuun juoksemiseen. Hieman puiseva kokemus, eikä mielestäni tarinallisesti tuonut mukaan mitään kummoista.
The Writer sen sijaan oli arvoisensa päätös tälle paketille. Juoni ja peliympäristö meni entistä sekopäisemmäksi. Olo oli kuin huvipuistoajelulla. Niin erikoisia juttuja oli tähän revitty, että täytyy ihmetellä pelintekijöiden ajatuksenjuoksua ja nostaa hattua. Hemmetin viihdyttävä!
Minispoilereita, mutta tuskin kenenkään pelikokemusta pilaavia:
Tunnelmaan tuli virittäydyttyä katsomalla ensin Youtubesta Bright Falls -pregueli. Asiallinen kunnianosoitus David Lynchille ja Twin Peaksille. Tyylikkäästi ja hyvällä maulla lainattu niistä vaikutteita. Tämän jälkeen oli siistiä siirtyä pelin pariin. Suosittelen kaikille!
Ekat noin viitisen minuuttia meni hieman epävarmana ihmetellessä, mutta kyllä se siitä tempaisi nopeasti mukaansa eikä päästänyt irti missään vaiheessa.
Graafisesti edelleen paikoitellen todella upea (PS5). Minun 2017 LG Oled töllössä esiintyi tosin kammottavaa cloudingia/black uniformity ongelmaa pelin kanssa, mutta siihen taitaa olla syypää vain tuo TV.
Jossain arvosteluissa oli hieman kritisoitu nykymittapuulla varsin simppeliä taistelusysteemiä. Minuun se kyllä upposi. Valolla ja flareilla kärventely oli tyydyttävää ja välillä toimintaa maustettiin tyylikkäillä hidastuksilla. Viholliskohtaamiset oli nonesti niin hauskoja että niitä usein oikein odotti.
Vasta ihan lopussa tuo räiskintä alkoi hieman puuduttamaan. Vika chapteri oli ehkä juonellisesti parasta antia, mutta pelillisesti kaikkein tylsin kun räiskintä sen verran lisääntyi. Eikä ympäristötkään olleet niin mieleenpainuvia.
Kokonaisuutena peli oli nimenomaan viihdyttävä kokemus. Rullasi koko ajan eteenpäin ilman hidastavia puzzleja tai normal-vaikeustasolla mitään tuskallisen vaikeita kohtia. Tarinasta tuskin ymmärrän kaikkia koukeroita, mutta sekin piti edelleen otteessaan.
Metsään pakeneminen poliiseilta ja rokkilavailotulittelu olivat edelleen mieleenpainuvia kohtauksia, joskaan ei enää ihan niin sykähdyttäviä kun vuosikymmen sitten.
The Signal lisäosan aloitin heti pääpelin jälkeen. Se olikin vahvasti räiskintäpainotteinen ja nyt se räiskintä alkoi jo maistumaan puulta. Tässä oli vielä vaikeustasoa ja vihollisten määrää nostettu selkeästi ylös, mikä myös muutti omaa pelistrategiaani enemmän karkuun juoksemiseen. Hieman puiseva kokemus, eikä mielestäni tarinallisesti tuonut mukaan mitään kummoista.
The Writer sen sijaan oli arvoisensa päätös tälle paketille. Juoni ja peliympäristö meni entistä sekopäisemmäksi. Olo oli kuin huvipuistoajelulla. Niin erikoisia juttuja oli tähän revitty, että täytyy ihmetellä pelintekijöiden ajatuksenjuoksua ja nostaa hattua. Hemmetin viihdyttävä!
pelle
Well-Known Member
Kuulun niihin joiden mielestä alan wake oli ylivoimaisesti remedyn paras peli joten tänään tuli pelattua remaster ja olisi kannattanut jättää pelaamatta.
Visuaalisesti peli on komea ja tunnelma sekä juoni toimii edelleen, mutta se kaikki muu sai aikaan joko ärsytystä tai vitutusta.
Ensinnäkin viholliset ei pidä mitään ääntä taistelun aikana ja monesti saa tietää takana olevasta vihusta siinä vaiheessa kun tulee kirves takaraivoon.
Väistöliike on hemmetin tönkkö käyttää ja välillä Alan päätti vaan olla tekemättä sitä, mutta sitten kun lähdet juoksemaan niin se aloittaa juoksun melkein aina tekemällä väistön joka näyttää siltä kuin se kompastuisi johonkin ja tuo häiritsi jo xbox 360 versiossa aikoinaan. Niin helvetin typerältä se näyttää.
Ja kun juoksusta tuli puhe niin Alan jaksaa juosta jopa muutaman metrin jonka jälkeen se vaappuu kuin sillä ois paskat housuissa.
Varsin hienoa silloin kun on joku setpiece menossa jossa romua tulee niskaan ja tarkoitus olisi juosta, mutta herran meno hyytyy heti alussa ja sitten vaaputaan se loput 80% matkasta ja koko kohtauksen tunnelma meni siinä samalla.
Aseen vaihtaminenkin on aivan helvetin hidasta sillä vaihtoanimaatio käynnistyy vasta sitten kun se asevalikko ei näy enää ruudulla joten jos vaihdat asetta niin saat odotella sen 1-2s jotta se valikko katoaa ja vasta sitten Alan alkaa vaihtamaan asetta.
Muistatteko sen kliseen 2000 luvun alusta jossa peli ottaa jossain vaiheessa pelaajalta kaikki kerätyt aseet ja ammukset pois? No tämä tekee tuon ainakin seitsemän kertaa jonkun typerän tapahtuman varjolla joten sinne meni kaikki aseet, ammukset, paristot ja parempi taskulamppu.
Loppua kohden tulee myös ainakin kolme kohtausta jossa vaan puolustetaan jotain aluetta vihollislaumoja vastaan samalla kun odotellaan, että vaikka maailman hitain hissi tulee alas.
Tästä jäi nyt niin paska maku suuhun etten edes pelaa enää lisärejä. Kyllä ne muistot meni pilalle jo ihan tarpeeksi.
Visuaalisesti peli on komea ja tunnelma sekä juoni toimii edelleen, mutta se kaikki muu sai aikaan joko ärsytystä tai vitutusta.
Ensinnäkin viholliset ei pidä mitään ääntä taistelun aikana ja monesti saa tietää takana olevasta vihusta siinä vaiheessa kun tulee kirves takaraivoon.
Väistöliike on hemmetin tönkkö käyttää ja välillä Alan päätti vaan olla tekemättä sitä, mutta sitten kun lähdet juoksemaan niin se aloittaa juoksun melkein aina tekemällä väistön joka näyttää siltä kuin se kompastuisi johonkin ja tuo häiritsi jo xbox 360 versiossa aikoinaan. Niin helvetin typerältä se näyttää.
Ja kun juoksusta tuli puhe niin Alan jaksaa juosta jopa muutaman metrin jonka jälkeen se vaappuu kuin sillä ois paskat housuissa.
Varsin hienoa silloin kun on joku setpiece menossa jossa romua tulee niskaan ja tarkoitus olisi juosta, mutta herran meno hyytyy heti alussa ja sitten vaaputaan se loput 80% matkasta ja koko kohtauksen tunnelma meni siinä samalla.
Aseen vaihtaminenkin on aivan helvetin hidasta sillä vaihtoanimaatio käynnistyy vasta sitten kun se asevalikko ei näy enää ruudulla joten jos vaihdat asetta niin saat odotella sen 1-2s jotta se valikko katoaa ja vasta sitten Alan alkaa vaihtamaan asetta.
Muistatteko sen kliseen 2000 luvun alusta jossa peli ottaa jossain vaiheessa pelaajalta kaikki kerätyt aseet ja ammukset pois? No tämä tekee tuon ainakin seitsemän kertaa jonkun typerän tapahtuman varjolla joten sinne meni kaikki aseet, ammukset, paristot ja parempi taskulamppu.
Loppua kohden tulee myös ainakin kolme kohtausta jossa vaan puolustetaan jotain aluetta vihollislaumoja vastaan samalla kun odotellaan, että vaikka maailman hitain hissi tulee alas.
Tästä jäi nyt niin paska maku suuhun etten edes pelaa enää lisärejä. Kyllä ne muistot meni pilalle jo ihan tarpeeksi.
Hulikopteri
Well-Known Member
Ylempänä hyviä syitä miksi tämä on jäänyt kesken. En toki ole spoilaantunut pelistä vieläkään, mutta kai juonen takia voisi katsoa tubesta pelailun. Harmittaa, sillä muistaakseni sain tämän julkkarin aikoihin lahjaksi ja lahjan antajalle maksoi täyden hinnan varmasti.
Poro24
Well-Known Member
Mielenkiintoisia näkemyksiä! Itse hyppäsin Alan Waken remasterin pariin siten, että edellinen pelaamani peli oli Last Of Us Part 2. Siitä pelistä on vaikea vetää kontrolleja ja taistelusysteemiä paremmaksi.
Siitä huolimatta Alan Waken yksinkertainen lampulla sohiminen ja aseella paukuttelu onnistui vieläkin viihdyttämään. Sopivaa lisämaustetta toivat välillä pienet hidastukset ja ilotulittelut.
Jännä myös että välillä taistelut pystyi kokonaan välttämään juoksemalla vain seuraavalle checkpointille. Näissä tilanteissa tuli hieman huijari-olo, joten ei tullut montaa kertaa harrastettua.
Räiskintä alkoi häiritsevällä tavalla puuduttaa vasta Signal -lisäosassa, jossa vaikeustasoa ja vihollisten määrää oli selkeästi lisätty. Siihen en koske enää ikinä, mutta pääpelille suonen kolmannen läpipeluun vielä toivon mukaan joskus.
Siitä huolimatta Alan Waken yksinkertainen lampulla sohiminen ja aseella paukuttelu onnistui vieläkin viihdyttämään. Sopivaa lisämaustetta toivat välillä pienet hidastukset ja ilotulittelut.
Jännä myös että välillä taistelut pystyi kokonaan välttämään juoksemalla vain seuraavalle checkpointille. Näissä tilanteissa tuli hieman huijari-olo, joten ei tullut montaa kertaa harrastettua.
Räiskintä alkoi häiritsevällä tavalla puuduttaa vasta Signal -lisäosassa, jossa vaikeustasoa ja vihollisten määrää oli selkeästi lisätty. Siihen en koske enää ikinä, mutta pääpelille suonen kolmannen läpipeluun vielä toivon mukaan joskus.
Juuberi
Active Member
Meillä kaikilla on niitä merkittäviä kokemuksia eri viihdetuotteiden kanssa. Pelejä, elokuvia, TV-sarjoja, kirjoja jne. jotka jäävät mieleen ikuisesti tärkeinä elämyksinä ja joihin syntyy läheinen, jopa tunteellinen suhde. Usein nämä koetaan teini-iässä, toki myös myöhemminkin mahdollista, mutta etenkin teininä niille (omien kokemuksieni mukaan) on erityisen altis. Ensimmäinen Alan Wake oli minulle tällainen. Steamin achievement-tilastojen perusteella tarkastin, niin peli tuli pelattua läpi 16-vuotiaana ensimmäistä ja ainoaa kertaa. Sen jälkeen ei ole vain tullut pelattua, eikä edes jatko-osaan koskettua monista eri syistä johtuen vaikka Alan Wake olikin lähes tajunnanräjäyttävä kokemus silloin. Näin ollen vähän pelonsekaisin tunnelmin tuli hetken mielijohteesta otettua peli työn alle. Entä jos se ei olekaan niin hyvä kuin muistan? Entä jos se on ikääntynyt huonosti, eikä vedäkään mukaan (joo tiedän, että peli on remasteroitu mutta silti)? Entä jos pelimekaniikka alkaa vituttaa nopeasti ja homma jää kesken?
Paskanmarjat. Pelin tunnelmassa on jotain joka imee minut sisäänsä ihan eri tavalla kuin melkeinpä mikään muu peli, jota olen kokeillut (ainoa nopeasti muistuva esimerkki, joka vetää vertoja tunnelmassa minulle on Bloodborne). Tässä on jotain aivan erityistä magiaa, joka imee pelin maailmaan immersoitumaan ihan poikkeuksellisella tavalla. Rakastan pelin TV-sarjamaista rakennetta episodeineen, jotka loppuu mielenkiintoisiin ja hyviin biiseihin. Kaikki tässä vain yksinkertaisesti osuu kohdalleen. Tätä kirjoittaessa on vaikea edes pukea sanoiksi miksi mutta niin se vain on, että tämä tuli väännettyä ihan muna huurussa läpi kahdessa illassa lisäepisodeineen valvoen ihan liian pitkään. Tarinasta luulen ymmärtäneeni tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin tyhmänä 16-vuotiaana ja se oli jopa parempi kuin muistin.
Vähän olin ennakkoon huolissani, että miten hyvin pelin taskulamppuaseilu jaksaa enää tätä nykyä kiinnostaa mutta pidin siitä yllättävän paljon. Jotain addiktoivaa tuossa taistelusysteemissä on vaikka onkin toki yksinkertainen. Jonkun verran kritiikkiä siitä olen lukenut ja ymmärrän sen hyvin mutta itse olisin jaksanut sitä vaikka kuinka pitkään. Itseään se kieltämättä toistaa mutta ei haittaa pätkän vertaa.
Sitten seuraavaksi tsekkaamaan mitä toinen osa pitää sisällään. Odotukset ovat katossa. Joskus silloin julkaisun aikoihin spoilaannuin kyllä siitä musikaalinumerosta mutta ei se mitään.
Paskanmarjat. Pelin tunnelmassa on jotain joka imee minut sisäänsä ihan eri tavalla kuin melkeinpä mikään muu peli, jota olen kokeillut (ainoa nopeasti muistuva esimerkki, joka vetää vertoja tunnelmassa minulle on Bloodborne). Tässä on jotain aivan erityistä magiaa, joka imee pelin maailmaan immersoitumaan ihan poikkeuksellisella tavalla. Rakastan pelin TV-sarjamaista rakennetta episodeineen, jotka loppuu mielenkiintoisiin ja hyviin biiseihin. Kaikki tässä vain yksinkertaisesti osuu kohdalleen. Tätä kirjoittaessa on vaikea edes pukea sanoiksi miksi mutta niin se vain on, että tämä tuli väännettyä ihan muna huurussa läpi kahdessa illassa lisäepisodeineen valvoen ihan liian pitkään. Tarinasta luulen ymmärtäneeni tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin tyhmänä 16-vuotiaana ja se oli jopa parempi kuin muistin.
Vähän olin ennakkoon huolissani, että miten hyvin pelin taskulamppuaseilu jaksaa enää tätä nykyä kiinnostaa mutta pidin siitä yllättävän paljon. Jotain addiktoivaa tuossa taistelusysteemissä on vaikka onkin toki yksinkertainen. Jonkun verran kritiikkiä siitä olen lukenut ja ymmärrän sen hyvin mutta itse olisin jaksanut sitä vaikka kuinka pitkään. Itseään se kieltämättä toistaa mutta ei haittaa pätkän vertaa.
Sitten seuraavaksi tsekkaamaan mitä toinen osa pitää sisällään. Odotukset ovat katossa. Joskus silloin julkaisun aikoihin spoilaannuin kyllä siitä musikaalinumerosta mutta ei se mitään.
Viimeksi muokattu:
Lupaan, ettet tule pettymään Alan Wake 2 kohdalla.
Se on mestariteos jonka läpipelaaminen on kokemuksena ihan älytön viihdepläjäys.
Hulikopteri
Well-Known Member
Todellakin. Tuntuu, että alunperin tämän ekan Alan Waken piti olla enemmän kakkosen kaltainen, mutta budjetti tuli vastaan tai jotain.
Hulikopteri
Well-Known Member
Joo jotain tuollaista siinä taisi olla. Olisi pitänyt olla säännöinen vuorokausirytmi yms. Varmaan päivälläkin olisi pitänyt päästä enemmän tutkimaan.
Ippenator
Well-Known Member
Ei tuollaista voi minkään pelin kohdalla luvata kenellekään. Itselleni esim. Alan Wake 2 oli valtava pettymys, jossa koin nimenomaan tarinan ja sen kerronnan ikävän heikkotasoisina, ja siksi peli jäi lopulta kesken, eikä ole ollut mitään mielenkiintoa jatkaa sitä sen jälkeen. Juujuu, enemmistö on ilmeisesti pelistä tykännyt, mutta silti muitakin on ollut, jotka ovat kokeneet pelin saman tyyppisesti kanssani. Me ihmiset olemme vaan niin erilaisia, ettei makuasioissa kannata mitenkään tuollaisia lupauksia esittää siitä, että joku pitää jostakin makuasiasta täysin varmasti. Itse pidin nimittäin varsin paljon Alan Wake ykkösestä, mutta kakkosta en voinut sietää loppujen lopuksi.
Juuberin viestin lukeneenani, kyllä uskallan tämän sille luvata.