J.Sunderland
Well-Known Member
Tässä voinee tietysti olla kokoluokan puolesta merkittävä ero riippuen yhtiöstä tai seurasta, mutta lähes kaikkien suurien tai keskisuurienkin pelialan toimijoiden omistajaksi pääsee pörssin avulla.
Näinhän se on, mutta ostamalla niitä konsoleita ja ohjaimia pääset lähinnä hyödyttämään niitä omistajia, et itse omistajaksi. Jos konsoliharrastuksen ytimessä olisi osakkeiden ostaminen, niin eihän tässä mitään ihmeellistä olisikaan fanittaa sitä korporaatiota. Kukapa nyt sijoituksilleen huonoa toivoisi.
Ja siis futiksen huipulla seurat on kaukana siitä seurakulttuurista, joka elää yhteisöstä. Monelle huippujalkapallo on viihdettä kulutettavaksi TV:n äärellä ja menestys on ainoa syy ihailla globaalia suurseuraa. Itse olen mm. perustanut oman seuran, ollut rakentamassa maajoukkueen kannatuskuvioita ja omistan myös jopa erään globaalin seuran osakkeita. Näistä viimeinen on vähiten aitoa yhteyttä itse seuraan ja sen toimintaan.
Pelaamisessa voisi ajatella samaa pelien sisäisistä yhteisöistä, niiden merkityksen ymmärrän pelaajille täysin. Monilla moninpeleillä on oma kulttuurinsa ja ne pelit elävät täysin yhteisöstään. Siinä pelaajan ja pelin suhde on selvästi symbioottinen, tätä samaa on terve seurakulttuuri jalkapallossa.
Ja siis, jos esimerkiksi kokee surulliseksi jonkun studion potkut, niin voi miettiä, että olisiko itse voinut tehdä jotain sen studion eteen enemmän? Ostaa useampi kopio siitä flopanneesta pelistä? Käydä tekemässä talkootöitä, kuten urheiluseuroissa tehdään? Vai onko tosiaan se oma suhde kuitenkin lopulta täysin kuluttaja vs kulutustuote?