Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Indiepelit yleisesti

Pulmanratkontaa! Lovecraft! Natseja! Mitäpä muuta sitä videopeliltä kaipaakaan.

Oliko tässä miten paljon pelaamista tarjolla? En muista ekan kestoa mutta olikohan kymmentäkään tuntia? Ei siis sinänsä ongelma mutta ihan kiva tietää.
 
Tässä voi olla joillekkin vuoden yllättäjä.

Peli joka yhdistää gameboy zeldaa, castlevaniaa ja souls pelejä.


 
Annoin itsekin Minalle täydet 5/5. Jos Shovel Knight nappasi, niin Mina on kuin joku olisi ottanut Oracle of Seasonsin ja sekoittanut sen Bloodborneen. Todella rautaisa ja palkitseva seikkailupeli, jonka parissa tulee vietettyä vielä monta kymmentä tuntia.
Ah, Oracle of Seasons. <3

Kaikille pelistä kiinnostuneille tiedoksi, että Mina the Hollower on tosiaan arviossa täällä KonsoliFINinkin puolella, mutta en valitettavasti ehtinyt jäsentelemään arviotani vielä embargoon. Noin 17 tunnin jälkeen pelistä on myös näkemättä vielä sen verran paljon, että tässä kohtaa en yksinkertaisesti vielä halunnut lopullista tuomiota julkaista.

Tiivistettynä voisi sanoa, että tässä on tuntemukset vaihdelleet ihastuksesta ärsytykseen ja takaisin. Tällä hetkellä on päällimmäisenä mielessä ihastus, sillä Mina tuntuu vain paranevan sitä mukaa mitä pidemmälle seikkailu etenee. Mutta kuten sanottua, lopulliset sanat sitten hieman myöhemmin. :)
 
Vaikka alun perin vuonna 1993 julkaistu alkuperäisteos on mielestäni varsin tunnettu FMV-seikkailu, kyllä kai tämän voi indieksi laskea, kun uusioversion taustalla oleva tiimi ei ole mitenkään erityisen suuri:


Pakko kyllä sanoa, että The 7th Guest Remake on kyllä suurilta osin onnistunut teos, ja jos ei nyt ihan välttämättä halua kokea alkuperäistä kaikessa korniudessaan, niin tämä tai VR-versio on ehdottomasti se paras tapa kokea peli.
 
The Necromancer's Tale ilmestyi konsoleille tuossa ja itse ostin sen Xboxille. Mutta palautinkin sen aika pikaisesti, koska tuo peli on rikki. En suosittele kenellekään tuota konsolille. Ohjaus on aivan hirveä eikä toimi kunnolla. Kehittäjät ovat tästä tietoisia, Discordissa voi laittaa palautetta heille. Myös ongelmia grafiikan kanssa on sekä keskusteluiden. Tykkään tästä pelistä, odottanut kovasti konsoliversiota, mutta nyt pitää odotella että saa pelattavan version. Ja näitä ongelmia on myös PS5-versiossa.
 
Going Under (Switch 1/2)
Aivoton ja hankala mättöpeli, jossa on huonoa huumoria. Kesken jäi. Arvosana: 1/5.
b3QpIX2.jpeg
 
Cadence of Hyrule (Switch 1/2)
Cadence of Hyrule on crossover peli Zeldan ja NecroDancerin välillä. Peli sijoittuu Hyruleen, jossa on prinsessan linna ja Kakariko kylä, metsä jonne eksyy ja muuta kivaa. NecroDancerista ollaan tuotu liikkuminen, eli kun ruudulla on vastustajia, pitää pomppia ruudusta toiseen ja lyödä musiikin tahdissa.

Pelin alussa saa valita pelaako aluksi Linkillä vai Zeldalla. Valitsin Linkin vanhasta tottumuksesta. Alussa tuli paljon kuolemia tottumisen puutteesta pelimekaniikkaan, mutta sitten kun varusteet parani ja pääsi mukaan rytmiin niin kuolemat harvenivat.

Perusvastustajat eivät ole hirveän välkkyjä. Juoksevat puuta päin, jos näkevät sankarin siellä päin. Tällöin on hyvä parkkeerata juoksuradan viereen ja lyödä selustaan kun vihu menee ohi. Kun pelaaja saa aseen, jonka kantama on kaksi ruutua, peli helpottuu. Esim myrkkysienet eivät ole enää kovin vaarallisia, kun niiden pilvi ulottuu yhden ruudun päähän ja niitä saa hakata kahden ruudun päästä.

Parannetuista varusteista, niin kuolema riistää osan varusteista pois. Uudelleen syntyessä mukana kulkevilla timanteilla voi ostaa jotain uusia alkuvarusteita. Esim. rupee raha katoaa kuollessa, mikä tuo hyvää lisähaastetta. Varsinaiset puzzlet eivät ole kovin hankalia, tai sitten vaan olen pelannut niin montaa Zeldaa, että kupletin juoni alkaa käymään tutuksi.

Musikaalisesti menevä Zelda peli. Arvosana: 4/5.

fCzkZBp.jpeg
 
Ylös Bottom