Nyt on peli lävitse, reilu 25h meni.
Ehkä noissa arvosanoissa on vähän nostalgialisää, koska näin ekaa kertaa pelin pelanneena täytyy sanoa että ei tämä nyt niiiiiiin hyvä ollut, vaikka mitään isoja vikoja pelissä ei olekaan. On toki varmasti julkaisuaikaan ollut aika mullistava peli ja mieleenpainuva pelikokemus, ja monessa kohtaa mietin, että "jumalauta tää on ollut pysäyttävä kohtaus aikoinaan". Mutta tässä päivässä kun eletään niin tuo rytmitys ei vaan toimi. Ainakaan itselle.
Alku on hyvää seikkailua; pieniä puzzleja, uusia taitoja, uusia tuttavuuksia syntyy jatkuvasti. Tarina etenee rytmikkäästi, heitellen väliin cutscenejä, mutta puolen välin jälkeen loppuu lapsellisuudet (kirjaimellisesti), jonka jälkeen tarpotaan vaan dungeonista dungeoniin, joka muuttui aika puuduttavaksi, vaikka luolat kiitettävän erilaisia keskenään olivatkin.
Puzzlet eivät olleet mitään ylitsepääsemättömän vaikeita, vaikka täytyykin todeta, että en olisi tätä lapsena kyllä läpäissyt, koska kaikki pitää tehdä juuri oikeassa järjestyksessä, jotta pääset eteenpäin ja muutaman kerran jäin johonkin tyhmään kohtaan jumiin, esim. kaikkien puzzlejen suorittamisen jälkeen viimeinen vasaralla lyönti unohtui, jonka jälkeen etsin ja etsin, että mistä perkeleestä tuon lohkareen saa tiputettua laavaan?!
Harmillisen vähän noita luolista saatuja taitoja pääsi kuitenkaan käyttämään muualla. Olisi toivonut enemmän piilotettuja salaisuuksia, jotka olisi auennut eri taitojen myötä ja antanut syyn palata jo käytyihinkin paikkoihin, myös eri ajoissa. Esimerkiksi auringon paiste, johon ei olisi kiinnittänyt edes huomioita, kunnes sille syntyy merkitys.
Pelin lineaarinen rakenne toimi erinomaisesti ja maistui paljon paremmin kuin jumalattoman isot BOTW/TOTK maailmat, jossa kerkesi unohtaa tarinan kun cutscenejen välillä oli 20h. Hyrule field tosin oli aika mitäänsanomaton ja siihen olisi voinut keksiä vähän virikettä tähän remaster versioon. Muuten kaupungit oli sopivan kompakteja, niissä riitti nähtävää, mutta niistä pääsi kuitenkin nopeasti jatkamaan matkaa halutessa.
Peli oli loistavassa balanssissa vihollismäärän suhteen, eikä taistelu alkanut puuduttaa missään vaiheessa. Olin jopa yllättänyt miten vähän vihollisten nippuunlaittamista lopulta oli. Hommasin parhaan miekan, mutta ei sitä varsinaisesti olisi tarvinnut, koska vastukset eivät olleet mitenkään erityisen vaikeita ja voimakkaita. Monelle varmasti vaikeusaste on pettymys, minulle juuri sopiva, mutta myönnän että osa taidoista jäi käyttämättä, koska ei ollut tarvetta, joten joissain kohdissa vaikeusnuppia olisi saanut kääntää aavistuksen isommalle.
Kuten aiemmassa viestissä sanoin, niin olen aina luullut että tarinat on sivuosassa Zeldoissa, mutta tässähän tarina rullasi kivasti koko pelin ajan. Tosin olisin toivonut, että Ajan Temppeli olisi päässyt vähän kovempaan käyttöön tarinassa. Cutscenet oli näyttäviä ja ainoastaan mykkä Link oli vähän vaivaannuttava.
Tässä on hyvä näyte kaikille pelintekijöille, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, jotta peli voi olla erinomainen. 25h pelkkää laatua on paljon parempi kokemus kuin väkipakolla pitkitetty 70h
Arvosana 9/10, pienellä rytmityksen muutoksilla olisi ollut täysi kymppi. Syystäkin 'El classico'.
