Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Donkkeja ja kolmosia - Asiaa koripallosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fabre#4
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Fabre#4

Fabre#4

Well-Known Member
Tasaista grindailua pari tuntia päivässä ja eilen illalla tuli täyteen eräänlainen 'merkkipaalu', kun sain tienattua ensimmäiset 100k kolikkoa yläkulmaan. Se olikin aika tärkeää saada tällä viikolla suoritettua, koska viime viikonloppuna peliin tuli ensimmäinen promopakka, jonka kärjessä oli sellainen pelaaja, jonka aikalailla ehdottomasti halusin omaan joukkueeseeni. Kyseessä on koripalloilijoista oma kaikkien aikojen kakkossuosikki heti Michael Jordanin jälkeen.

Kyseessä on, tietenkin, Hakeem "The Dream" Olajuwon! 92 overallin timantti oli promopakan korkein kortti ja legendan suurena fanina tuo oli selkeä tavoite saada hankittua ja eilen sen sain. 79k joutusin maksamaan, mutta suosikkipelaaja on suosikkipelaaja! Kyseessä on ehdottomasti kaikkien aikojen top 10-pelaaja, kaksinkertainen mestari(-94 ja -95) ja monen asiantuntijan mielestä kaikkien aikojen taitavin ja sulavin sentteri. Yhä edelleen The Dream normaalioloissa kesäisin opettaa omalla salillaan halukkaille nykypelaajille, kuinka hän dominoi aikanaan korin ympäristössä sulavilla liikkeillään. Syntyjään Olajuwon on nigerialainen, mutta sai USA:n kansalaisuuden 90-luvulla ja edusti USAa Atlantan olympialaisissa, jolloin kisaisännät voittivat kultaa.

Yksi erityinen tapahtuma Olajuwonin uralta on jäänyt kirkkaana mieleen. Houston Rockets voitti mestaruudet 1994 ja 1995 ja jälkimmäisenä vuonna mestaruus tuli vaikeuksien kautta. Runkosarja ei sujunut kovin kummoisesti ja joukkue teki treidejä kauden aikana, joiden kautta Olajuwon ja hänen yliopistoaikainen joukkuekaverinsa Clyde Drexler päätyivät yli vuosikymmenen jälkeen samaan joukkueeseen. Kovan väännön jälkeen Rockets onnistui puolustamaan mestaruuttaan onnistuneesti ja voitti siis toisen peräkkäisen. Mestaruuden ratkettua joukkueen ykkösmiestä, Olajuwonia, haastateltiin ja häneltä kysyttiin "Nyt kun sinun johdollasi joukkue on voittanut 2 mestaruutta peräkkäin, niin missä näet itsesi kaikkien aikojen pelaajien listalla?" johon Olajuwon vastasi "Ensimmäiseksi haluan sanoa, että olen todella iloinen, että pitkäaikainen ystäväni Clyde Drexler vihdoin saavutti kauan tavoittelemansa mestaruuden." Lisäksi hän puhui toki koko joukkueen saavutuksesta ja kuinka kaikkia tarvittiin voittamiseen. Yksi kaikkien aikojen pelaajista, mutta samalla hyvin nöyrä, ahkera ja joukkuepelaaja.

Laitan pienen highlight-kollaasin tähän perään vielä. Lisäksi kiinnostuneille suosittelen myös lopussa olevaa Olajuwonin Hall Of Fame-puhetta, joka hyvin alleviivaa, millainen hän oli henkilönä.


 
Pelailua pari tuntia per päivä ja joukkue senkuin vahvistuu vain! Rahaa kertyy yläkulmaan ja sitä on sitten kiva marketissa sijoittaa mielenkiintoisiin nimiin. Eilen tarttui haaviin 93 overallin diamond Isiah "Zeke" Thomas! 1980-luvun Detroit Pistonsin point guard ja "Bad Boys Pistonsin" ns. johtaja. Sulava- ja nopealiikkeinen kaveri pallon kanssa, joka on hyvinkin maaginen kolmoskaaren sisäpuolella. NBA-historian ensimmäisiä pelaajia omalla pelipaikallaan, joka toi sellaista show-maista pallonkäsittelyä takamiehen paikalle. Ennen hänen aikaansa takamiesten homma oli enemmänkin hoitaa palloa korin alle isoille miehille, mutta Thomas vei peliä eteenpäin ja osoitti, että takamieskin voi olla se joukkueen hyökkäyksellinen johtaja.

Thomasin ura kesti 13 kautta 1981-94 ja päättyi hieman ennenaikaisesti akillesjännevammaan, mutta tuonakin aikana hän ehti saavuttaa paljon. 3 peräkkäistä kertaa finaaleissa 1988-90, joista mestaruudet kahdella jälkimmäisellä kerralla. 12-kertainen All Star, finaalien MVP 1990. Paras henkilökohtainen kausi toi 21 pisteen ja hurjan 13,9 syötön keskiarvot! Muutenkin noita noin 20 pisteen ja 10 syötön kausia hänelle kertyi 80-luvun puolivälissä useita peräkkäin. Bad Boys Pistons pelasi kovimpina menestysvuosinaan erittäin kovaotteista ja fyysistä peliä, jopa likaista sellaista, jonka takia joukkuetta aikalailla universaalisti vihattiin ympäri liigaa ja Thomas oli yksi tuon pelityylin kannattajista. Tämä usein nakertaa hieman Thomasin yleistä sijoitusta kaikkien aikojen pelaajien listalla. Puhtaasti taitojen ja saavutusten perusteella hänen kuuluisi olla vähintään top 20 joukossa, jopa top 15. Henkilökohtaisesti pidän häntä top 20-pelaajana ja omalla pelipaikallaan top 3. Taitojensa puolesta Thomas olisi kuulunut mukaan historialliseen 1992 Barcelonan olympialaisissa pelanneeseen USA:n Dream Teamiin, mutta Pistonsin pelaajia ei siihen mukaan haluttu, eikä kelpuutettu. Niin Michael Jordan, Earvin "Magic" Johnson kuin myös Larry Bird ilmoittivat, että he eivät halua Thomasin ja Pistonsin pelaajien kanssa kisoissa pelata ja niinpä Pistonsin pelaajat jäivät ulos kisakoneesta. Ironista kyllä Dream Teamin valmentaja oli kuitenkin Pistonsiakin valmentanut Chuck Daly.

Tällä hetkellä oma ykköstiimi näyttää tältä.

PG: Isiah Thomas(93) // Allen Iverson(89)
SG: Mitch Richmond(91) // Donovan Mitchell(87)
SF: Jamaal Wilkes(86) // Dan Majerle(88)
PF: Bill Laimbeer(89) // John "Hot Rod" Williams(88)
C: Hakeem Olajuwon(92) // Rudy Gobert(86)

 
Tätä on tullut pelailtua aikalailla päivittäin se pari matsia ja tänään tuli merkkipaalu täyteen, kun pääsin tuon Historic Dominationin lävitse. Ne 3 viimeistä tähtisikermää(80s, 90s ja 00s) olivatkin aika vaativia ja niitä sai vääntää jokaista useampaankin kertaan, mutta menivät lopulta läpi. Palkinnoksi hommasta napsahti 93 overallin Rolando Blackman, joka pelasi 1981-92 Dallas Mavericksissa ja oli organisaation ennätysmies pisteissä ja otteluissa ennen kuin eräs Dirk Nowitzki hänet ohitti.

Tämä ensimmäinen myteam season loppuu ensi viikonloppuna ja ihan mielenkiinnolla odottelen, mitä sieltä seuraavaksi setiksi tulee. Vielä olisi toki All Time Domination jäljellä ja Triple Threatiakin jonkun verran pelaamatta, mutta puheita on ollut, että molempiin offline muotoihin olisi tulossa lisää pelattavaa, kun kausi vaihtuu. Ihan mielenkiinnolla odottelen, millainen Domination-setti sieltä sitten tulee, jos tulee. Samaten odottelen, että tulisiko noihin tokeneilla lunastettaviin palkintopelaajiin uusia vaihtoehtoja. Ametistien kohdalla olen itse nyt menossa niissä.

Enimmäkseen todella mukavaa on ollut aika pelin kanssa. Mukava huomata, että omat pelitaidot tässä vuosien jälkeen vetristyvät ja joukkue vahvistuu laadukkaammilla ja värikkäämmillä korteilla, kun kertyy valuuttaa ja tulee ilmaisia palkintopelaajia. Ei tätä grindia joka vuosi enää jaksaisi, mutta parin vuoden välein ihan mukavaa ajan vietettä! Seuraavanlainen porukka on kasassa nyt.

PG: Isiah Thomas(93) // Dave Bing(92)
SG: Brandon Roy(95) // Isaiah Rider(90)
SF: Rolando Blackman(93) // Sean Elliott(90)
PF: Moses Malone(95) // Boris Diaw(91)
C: Hakeem Olajuwon(92) // Pau Gasol(91)

Ykkösviisikko on Blackmania lukuunottamatta marketista ostettu. Thomas n. 80k, Roy 90k, Malone 90k ja Olajuwon 85k. Bing napsahti yllätyspalkintona Triple Threatista ja hetken piti katsella, että "ohoh, ihanko meikäläiselle sattui timanttikortti kohdalle". On ollut erittäin hyvä johtaja tuolle kakkosviisikolle ja menisi varmaan ykkösessäkin, mutta Zeke on Zeke, enkä henno luopua siitä. Rider on myös TT-muodon palkinto, tuli 100 voiton jälkeen. Hyvä ja aika monipuolinen tuossa kakkosporukassa. Elliott ametisti-token-marketista. Diaw marketista vajaat 10k tarkan kolikon taktiikalla ja Gasol maksoi jonkun 13k myös. Noita kolmea viimeistä ajattelin päivitellä token marketin puolelta, jos kausien vaihtuminen tuo sinne jotain mielenkiintoisia nimiä. Tilillä vielä noiden lisäksi sellainen 50k.

Olen tuohon porukkaan aikamoisen tyytyväinen. Tuon 95 Moses Malonen ostin juuri eilen 92k hinnalla ja on kyllä tuossa Olajuwonin vieressä todella kova kortti. Oman korin alusta on niin tukossa, ettei siinä kauheasti ollut 00s All Starin porukallakaan sanomista, vaikka siellä kaiken maailman Duncanit, Garnettit, O'Nealit ja Nowitzkit kävivät kokeilemassa. Hyökkäyspäässäkin nuo toimivat varsin kivasti yhteen, kun molemmilta löytyy myös laadukas keskimatkan hypäri. Kaksi todellista isoa legendaa.
 
Pelailtua on tullut päivittäin. Uusi kausi MyTeamin puolella alkoi, tuli uudet haasteet ja uudet pakat. Siltä pohjalta lähdin joukkuettakin päivittämään taas eteenpäin. Niin mielenkiintoinen ja hyvä kuin tuo aikaisemmin ostamani Moses Malone olikin, niin hän sai väistyä kahden uuden hankinnan tieltä, kun sain ostettua kaksi uutta 93 ja 94 korttia melkein sillä hinnalla, minkä 95 myynnistä sain. Uusissa pakoissa tuli peliin mukaan Larry "LJ" Johnson, 90-luvun Charlotte Hornetsin franchise-pelaaja ja aikaisemmissa pakoissa oli myös ollut mukana saman organisaation toinen franchise-pelaaja Alonzo Mourning, jonka myös hommasin samalla. Tuo on siis dynamic duo, eli yhdessä kentällä ollessaan antavat boostia toisilleen joihinkin taitoihin. Johnson on 94 overallin timantti ja Mourning 93 overallin timantti ja noihin tulee päälle ne pienet boostit sitten.

Kaksikko pelasi yhdessä Hornetsissa 90-luvun alkupuoliskon. Parhaimmillaan molemmat olivat sellaisia 22-23 pisteen ja noin 10 levypallon pelaajia per peli, kun yhdessä pelasivat. Johnson oli ultra-atleettinen laitahyökkääjä, joka donkkasi ja heitti tehokkaasti keskimatkalta ja Mourning väkivahva sentteri, joka hallitsi korin alustaa molemmissa päissä. Selkävamma 90-luvun puolivälin tienoilla vei osan Johnsonin atleettisuudesta ja osin pilasi hänen lupaavasti alkaneen uransa. Mourning treidattiin vähän myöhemmin Miami Heatiin, missä hän uransa loppupuolella voitti mestaruuden 2006 rotaatioroolissa. Hänkin kärsi uransa aikana vammoista ja joutui jättämään kausia väliin munuaisvaivojen takia.

Triple Threat Offlinen puolella sain myös 200 voittoa täyteen ja sieltä nousi palkinnoksi 92 overallin Stephon Marbury, joka myös kuului vuosituhannen vaihteessa omiin symppispelaajiin. Vikkelä, taitava ja varsin atleettinenkin 190 senttinen takamies, joka parhaimmillaan tehoili 23 pisteen ja yli 8 syötön keskiarvoilla. Laadukas ja varsin mielekäs lisäys tiimiin.

Pari sanaa Charlotte Hornetsin organisaatiosta. Kyseinen organisaatio on kohtuullisen nuori, perustettu 1988. Vuosituhannen vaihteessa organisaatio myytiin/siirrettiin New Orleansiin, missä se tunnettiin muutaman vuoden New Orleans Hornetsina. Charlotte sai kuitenkin pari vuotta myöhemmin oikeuden laajennusorganisaatioon ja siitä tuli Charlotte Bobcats. New Orleans uudelleenbrändäsi organisaationsa New Orleans Pelicansiksi ja luovutti Hornetsin organisaation historian ja saavutukset takaisin Charlottelle, jonka seurauksena Bobcats muuttui takaisin Hornets-nimen alle. "Alkuperäinen Hornets" siis pelasi Charlottessa 80-luvun lopun ja 90-luvun ajan ja niiltä ajoilta merkittäviä nimiä ovat tosiaan jo mainitut Larry Johnson ja Alonzo Mourning. Heidän lisäkseen tärkeä nimi on varsinkin Tyrone "Muggsy" Bogues, NBA-historian lyhin pelaaja vain 160 sentin varrellaan. Koostaan huolimatta hän pelasi varsin kunnioitettavan 14 kauden uran(1987-2001), josta suurimman osan(1988-97) Charlottessa. Parhaimmillaan vikkelä takamies tehoili noin 10 pistettä ja 10 syöttöä ottelua kohden. Muita mainittavia nimiä ovat atleettinen laituri/heittävä takamies Kendall Gill ja Mourning-kaupassa toiseen suuntaan liikkunut huippuheittäjä Glen Rice. Rice pelasi Hornetsissa 90-luvun jälkipuoliskon, jonka aikana oli 3 kertaa All Star-ottelussa ja voitti kyseisen ottelun MVP-palkinnon 1997. Stephen Curryn isä, Dell Curry, pelasi myös Charlottessa 1988-98. Mainittakoon loppuun myös sellainen triviatieto, että Charlotte Hornets oli se organisaatio, joka kesällä 1996 varausnumerolla 13 varasi erään Kobe Bryant-nimisen(RIP!) nuorukaisen suoraan high schoolista. Hänet toki treidattiin heti varaustilaisuudessa sitten Los Angeles Lakersiin, kuten oli sovittu, ja toiseen suuntaan siirtyi rutinoitunut sentteri Vlade Divac.

Nykyinen ykköstiimi näyttääpi seuraavalta:

PG: Isiah Thomas(93) // Dave Bing(92)
SG: Brandon Roy(95) // Stephon Marbury(92)
SF: Rolando Blackman(93) // Sean Elliott(90)
PF: Larry Johnson(94) // Boris Diaw(91)
C: Alonzo Mourning(93) // Hakeem Olajuwon(92).
 
Itselle näissä urheilupelien pelikorttimuodoissa on viime vuosina tuntunut olevan pääteemana noiden wanhojen kunnon aikojen legendojen kerääminen tiimiin. Jatkan aiheen läpikäyntiä siitäkin huolimatta, vaikka joku näistä ehkä saattaisi "loukkaantuakin". Kiitos ja anteeksi. Vaan tykkään myös ajatella, että lukija saattaa vaikka oppia jotain, jos viitsii jutun läpi lukea.

Viikonloppuna tuli grindailtua taas vähän lisää ja uusissa pakoissa tuli aika iso nimi, jonka onnistuin marketista nappaamaan ainakin omasta mielestäni sopuhintaan. Ostoksena lajin yksi suurimmista legendoista ja nimistä 60-luvulta: Oscar "Big O" Robertson. Peliura kesti 1960-74 ja tehot olivat takamiehellä kovat. NBA-historian ensimmäinen pelaaja, joka saavutti koko kauden keskiarvoiksi triplatuplan, kaudella 1961-62 saldoina 30,8 pistettä, 12,5 levypalloa ja 11,4 syöttöä ottelua kohti. Muutenkin noita tehokausia tuli putkeen paljon 60-luvulla. Ottelukohtaisia triplatuplia kertyi uralla 181 kappaletta, joka on ennätys. 60-luku vierähti Cincinnati Royalsissa(nyk. Sacramento Kings), joka myös Robertsonin draftasi. 1970 siirto Milwaukee Bucksiin, missä tuli myös uran ainoa mestaruus 1971 yhdessä erään Kareem Abdul-Jabbarin kanssa. Uran keskiarvot 25,7 pistettä, 7,5 levypalloa ja 9,5 syöttöä ottalua kohti. MVP palkinto 1964, 12x All Star, Vuoden Tulokas 1961, 6-kertainen syöttötilaston voittaja, 3-kertainen All Star ottelun MVP. Valinta NBA:n kaikkien aikojen Top 50-pelaajien listalle 1996. Huomionarvoista noissa Robertsonin piste- ja syöttökeskiarvoissa on, että hänen peliuransa aikana NBA:ssa ei ollut kolmosviivaa käytössä lainkaan ja syöttöjä jaettiin tilastoihin kitsaammin kuin nykypäivänä.

Triple Threatin puolelta nousi myös pari mieluista palkintoa. Chuck "Rifleman" Person oli Indiana Pacers-organisaation näkyvimpiä pelaajia 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa(yhdessä Reggie Millerin kanssa tietenkin). Karvan yli kaksimetrinen laituri sai lempinimensä kovan luokan heittokädestään, jota hän myös osasi käyttää. Parhaimmillaan yli 21 pisteen keskiarvolla operoinut Person oli aikakautensa kovimpia kolmoslinkoja. Uran kohokohtiin kuuluivat 1987 saavutettu Vuoden Tulokkaan titteli. Lisäksi hänellä on mestaruussormus vuodelta 2010 apuvalmentajan roolissa. Pelissä hänestä on 93 overallin timanttikortti, joka mitä ilmeisimmin kuvaa tuota 80-luvun lopun aikaa, jolloin hän eniten pisteitä nakutti. Toinen palkintonosto on Shareef Abdur-Rahim, joka oli Vancouver Grizzliesin(nyk. Memphis Grizzlies) organisaation ensimmäisiä isoja nimiä 90-luvun jälkimmäisellä puolikkaalla. Nopea, vikkelä ja taitava iso laitahyökkääjä tehoili noina aikoina 5 kautta putkeen yli 20 pistettä ottelua kohti, vaikka organisaatio ei juuri voittanutkaan. Siinä sivussa kertyi noin 9 levypalloakin ottelua kohti. Ura päättyi valitettavasti jo kolmenkympin jälkeen polvivaivoihin. Suomalaisille Abdur-Rahim saattaa olla tuttu meidän oman lajilegendamme Hanno Möttölän kautta, koska he pelasivat 2000-luvun alkupuolella pari kautta samaan aikaan Atlanta Hawksissa. Tuolloin Abdur-Rahim saavutti myös uransa ainoan All Star-valinnan. Hän oli myös osa USA:n olympiakultaan johdattanutta joukkuetta Sydneyssä 2000. Polvivaivat hidastivat paria viimeistä kautta, mutta silti uran keskiarvoiksi jäivät varsin kunnioitettavat 18,1 pistettä ja 7,5 levypalloa ottelua kohti. Pelin versiointi hänestä on 91 overallin ametistikortti noilta Vancouverin ajoilta.

PG: Isiah Thomas(93) // Dave Bing(92)
SG: Oscar Robertson(93) // Stephon Marbury(92)
SF: Brandon Roy(95) // Chuck Person(93)
PF: Larry Johnson(94) // Shareef Abdur-Rahim(91)
C: Alonzo Mourning(93) // Hakeem Olajuwon(92)
 
The Human Highlight Film eli Dominique Wilkins. Tammikuussa tuli legendalle mittariin 60 vuotta ja vihdoin eilen 2K:n pankkitili näytti siltä, että pystyin 95 overallin(99 offense, 93 defense) pink diamondin ostamaan! Korttihan tuli ulos jo joskus kuukauden päivät sitten, mutta hintaluokka oli sellainen, ettei ollut mahdollisuutta tarjouskilpaan itsellä lähteä. Eilenkin jouduin vielä 150k maksamaan, mutta grindaus oli kerryttänyt sen verran varoja yläkulmaan, että vetäisin liipaisimesta. Parin testipelin perusteella ei ole tarvinnut pettyä! Ehta 'Nique se on ehdottomasti! Edelleen, kuukausi julkaisunsa jälkeen, yksi pelin parhaista korteista joten hinta oli kyllä oikeutettu, vaikka iso olikin. Mieluummin olisin kyllä vähän halvemmalla saanut, mutta olen silti tyytyväinen. Toki Brandon Royn myynnistä sain sitten 75k, että yläkulmassa on silti vielä melkein 90k tulevaisuutta varten.

Mutta siis Dominique Wilkins. Kyseessähän on Atlanta Hawksin ehkäpä suurin seuralegenda. Kun koriskeskusteluissa mainitaan Hawks-organisaatio, niin The Human Highlight Film on se ensimmäinen nimi, joka tulee mieleen. Lempinimi on osuva ja saatu erittäin mehevistä donkeista, joita legenda esitteli toistuvasti ihan pelitilanteissakin. Siihen lisäksi hän toki taisteli kovasti donkkikilpailujen voitoista esim. erästä Michael Jordania vastaan ja voittikin kahteen eri kertaan(1985 ja 1990). 9-kertainen All Star-valinta ja pistekuninkuus 1986 ne mehevimmät henkilökohtaiset valinnat. NBA-ura kesti yhteensä 15 kautta 1982-99 välisenä aikana ja kerrytti kunnioitettavan 24,8 pisteen keskiarvon ja oheen laituri napsi myös 6,7 levypalloa ottelua kohti. Atlantassa vierähtivät 1982-94 väliset ajat. 1984-94 välisenä aikana joka kaudella 25-30 pistettä per pelattu ottelu. Pysyminen Hawks-organisaation seuralegendana tosin tarkoitti sitä, että päätyi pelaamaan pienemmillä markkinoilla, jolloin realistiset mahdollisuut mestaruuteen olivat hyvin pienet, kun samassa konferenssissa pelavasivat laajemman materiaalin Boston, Detroit ja Chicago. Uskollisuus organisaatiolle on kuitenkin kunnioitettava asia sekin. Wilkins kärsi myös pahan akillesjännevamman 90-luvun alussa, jonka oletettiin käytännössä lopettavan hänen uransa huipulla, mutta hän osoitti toisin ja palasi takaisin sen jälkeen vielä pariksi kaudeksi ihan yhtä kovana kuin ennenkin. Valitettavasti tuo vamma osui juuri väärään kohtaan ajatellen 1992 Olympialaisia ja Dream Teamia ja hän jäi sen ulkopuolelle. Jostain syystä hän jäi myös 1997 All Star ottelun ohessa julkaistun ja esitellyn 50 kaikkien aikojen parhaan pelaajan listan ulkopuolelle, vaikka olisi ehdottomasti sille kuulunut. Kyseistä asiaa pidetään monissa piireissä edelleenkin NBA-historian suurimpana virheenä ja häväistyksenä. Monet listalla olevista pelaajista ovat ykskantaan todenneet, että Wilkins kuuluisi mukaan.

Sain vahvistettua tiimiä parilla timanttitason pelaajalla myös token-marketista, kun Lafayette "Fat" Lever ja Willis Reed liittyivät mukaan. Lever on Denver Nuggetsin legendoja 80-luvulta ja sen aikaisen joukkueen pelintekijä. Parhaimmillaan 19 pisteen, 9 levypallon ja 8 syötön keskiarvot yhdeltä ja samalta kaudelta. Erityisestä hänet muistetaan kovan luokan puolustustaidoistaan, vaikka kuten näkyy, hyökkäyksessäkin syntyi tulosta. Reed taas on New York Knicksin legendoja organisaation kulta-ajoilta 1970-luvun vaihteesta, kun joukkue voitti kaksi mestaruutta. Reed oli joukkueen sentteri ja parhaimmillaan tehoili reilu 21 pistettä ja 13 levypalloa ottelua kohti. Loukkaantumiset ja jalkavaivat päättivät uran valitettavan lyhyeen. Ura kesti 1964-1974 ja vain 650 ottelua.

Kun katsotte seuraavan videon, niin olette varmaan samaa mieltä, että Wilkinsin lempinimi The Human Highlight Film on erittäin osuva!



Tämänhetkinen ykkösmiehistö:

PG: Isiah Thomas(93) // Fat Lever(93)
SG: Oscar Robertson(93) // Stephon Marbury(92)
SF: Dominique Wilkins(95) // Chuck Person(93)
PF: Larry Johnson(94) // Willis Reed(93)
C: Alonzo Mourning(93) // Hakeem Olajuwon(92)
 
Ulkona paistaa aurinko ja odottelemme innoissamme konsolisukupolven vaihdosta. Laitan tähän väliin vähän traagisemman tarinan henkilöstä, joka menetti lähes täysin ilman omaa syytään henkensä keskellä parhaita vuosiaan ja menestystään traagisessa onnettomuudessa. Tämä on tarina ja lyhennelmä koripalloilijasta nimeltään Drazen Petrovic.

Syntyjään jugoslavialainen, Sibenikin kaupungista nykyisestä Kroatiasta. Syntynyt lokakuussa 1964 ja kuollut kesäkuussa 1993. Petrovic pelasi ensin kotikonnuillaan 80-luvun alkupuolella ja siirtyi sieltä sitten Euroopan jättiseuroihin kuuluvaan Real Madridiin. Hän niitti menestystä euroliigoissa ja Jugoslavian maajoukkueessa paljonkin(olympiapronssia -84 ja hopeaa -88, MM-pronssia -86 ja kultaa -90, EM-pronssia -87 ja kultaa -89). Lisäksi hän ehti edustaa myös itsenäistynyttä synnyinseutuaan Kroatiaa 1992 olympialaisissa, missä maa saavutti sensaatiomaisesti hopeaa USA:n takana.

Tuohon aikaan eurooppalaisia ei kauheasti NBA:n puolella nähty, mutta sinnekin Petrovic draftattiin ja sinne hän myös pääsi. Portland Trail Blazers draftasi hänet 60. vuorolla 1986 ja ensimmäiset ottelunsa hän seuran paidassa pelasi 1989-90 kaudella. Vastuu jäi kuitenkin heittävällä takamiehellä pieneksi organisaation ykköspelaajan, Clyde Drexlerin, takana ja tie vei pian treidin muodossa New Jersey Netsiin. Siellä Petrovic nousi suureen kukoistukseen, kun vastuuta alkoi tulla lisää. Parhaaksi jääneellä kaudellaan 1992-93 hän tehoili 22,3 pistettä ottelua kohden. Huomionarvoista oli, että vaikka Petrovic ei koskaan ollutkaan niin atleettinen kuin monet hänen vastustajansa, niin hänen heittotaitonsa oli erinomainen ja voisi sanoa, että aikaansa edellä. Parhaaksi jääneellä kaudellaan hän upotti pelitilanneheittonsa lähes 52 % tehokkuudella ja kolmoset 45 % tehokkuudella. Kovia lukuja takamiehelle nykypäivänäkin, mutta erityisen kovia tuon ajan pelaajalle. Petrovicin kaunista hyppyheittoa ovat kehuneet mm. NBA:n kolmoslegendapommittajiin kuuluva Reggie Miller.

Drazen Petrovicin elämä päättyi traagisesti kesäkuun 7. päivä 1993 Ingolstadtin ulkopuolella Saksassa, kun hän oli naisystävänsä kanssa matkalla autolla kohti kotiseutujaan. Hän oli kesälomalla pohtimassa tulevia sopimusneuvotteluja. Petrovicin naisystävä ajoi autobaanalla autoa, joka törmäsi väärälle kaistalle luisuneeseen rekkaan. Petrovic itse nukkui kyydissä, eikä onnettomuushetkellä käyttänyt turvavyötä. Hän oli kuollessaan siis vain 28 vuotias ja pelasi parhaita vuosiaan. Drazen Petrovic on postyymisti kuolemansa jälkeen valittu NBA:n Hall Of Fameen 2007 ja kansainväliseen Hall Of Fameen 2013. Lisäksi NJ Nets on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 3 hallinsa kattoon.

Petrovicista tuli kortti perjantaina uusimpaan peliin. 94 overallin timantti kuvaa tuota hänen parhaaksi jäänyttä kauttaan. Ostin sen omaan joukkueeseeni kunnioituksesta ja kiinnostuksesta. Maksoin 83k.

Muutenkin joukkue on viime aikoina hieman uusiutunut. Myin aikaisemmin esittelemäni Charlotten kaksikon ja tilalle ovat siis tulleet Petrovic sekä kaksi Phoenix Suns-organisaation entistä pelaajaa. Amare Stoudemire heistä se tunnetumpi, josta tuli Halloweenin aikaan 95 overallin pink diamond. Parhaimmillaan iso laitahyökkääjä tehoili 25+ pistettä ja reilu 9 levypalloa ottelua kohden. 80k maksoin kortista tuossa alkuviikosta. Token marketista nappasin Antonio McDyessin, joka niinikään pelasi isoa laituria uransa aikana ja piipahti lyhyesti Phoenixin riveissä. Parhaimmillaan 20 pistettä ja 10 levypalloa hänellekin kertyi.

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti tällaisen hieman melankolisemman kirjoituksen. Petrovicin tarina kuitenkin on ainakin jonkinasteinen tragedia. Tietysti liikenneonnettomuuksia valitettavasti sattuu "jatkuvasti", mutta halusin tämän muistelon silti tänne nyt kirjoittaa.

Tämänhetkinen ykköstiimi:

PG: Isiah Thomas(93) // Oscar Robertson(93)
SG: Drazen Petrovic(94) // Victor Oladipo(93)
SF: Dominique Wilkins(95) // Chuck Person(93)
PF: Amare Stoudemire(95) // Antonio McDyess(93)
C: Hakeem Olajuwon(92) // Willis Reed(93)
 
Monologiksi menee, mutta menkööt, kun on kerran mennäkseen. Uusia hankintoja ja palkintoja pukkaa! Perjantaina tuli taas ulos uusia pelaajia pakoissa ja siitä setistä haaviin tarttui yksi kaikkien aikojen kovimmista ja monipuolisimmista isoista laitahyökkääjistä, kun Kevin "The Big Ticket" Garnett liittyi tiimiin. Kyseessä on 95 overallin pink diamond 93 offensella ja 99 defensellä. Snaippasin eilen illalla marketin ainoan 100k buy now'lla olleen kortin, kun yleisesti tarjouskilvassa porukka näytti maksavan tuosta 120-140k. Möin Amare Stoudemiren sitten 82k pois, eli päivitys parempaan maksoi noin 20k. Ensitestien perusteella olen valintaani hyvin tyytyväinen, sillä KG on edeltäjäänsä huomattavasti parempi puolustuspäässä ja hyökkäyksessäkin lähes yhtä kova.

Kevin Garnett varattiin NBA:han suoraan high schoolista 1995 varausnumerolla 5. Varaajana toimi tuolloin varsin uudehko Minnesota Timberwolwesin organisaatio, jonka franchise-pelaajaksi KG nousikin varsin nopeasti. Tuohon aikaan suorat high school varaukset olivat varsin poikkeuksellisia ja nähtiin usein varsin suurina riskeinä, varsinkin kärkivarausten tapauksessa. Garnettillakin otti jonkun tovin päästä täysillä mukaan ammattipeleihin, mutta silti tulokaskaudellakin syntyi jo kaksinumeroiset pistekeskiarvot. Kehitys oli tasaista ja parin kauden jälkeen saldot alkoivatkin näyttää jo 20 pisteen 10 levypallon luokkaa, joiden sivussa syntyi 4 syöttöä ja vajaat 2 riistoa ja torjuntaa myös. Parhaimmillaan Garnett oli 2003-04, jolloin syntyi 24,2 pistettä, 13,9 levypalloa, 5 syöttöä, 2,2 torjuntaa ja 1,5 riistoa per ottelu. Tuon kauden päätteeksi Garnett voitti liigan MVP-palkinnon! Valitettavasti Minnesotan siirtopolitiikka ja organisaation johto olivat kykenemättömiä rakentamaan Garnettin ympärille sellaista joukkuetta, jonka kanssa mestaruudesta taisteleminen olisi ollut realistista, joten tie vei treidin kautta Boston Celticsiin 2007-08 kauden alla, jonne muodostui tuon ajan "Big 3" Garnettin, Paul Piercen ja Ray Allenin ympärille. Boston juhlikin mestaruutta keväällä 2008 ja tuon kauden päätteeksi Garnett voitti parhaan puolustavan pelaajan palkinnon. Mestaruus jäi kolmikon ainoaksi, vaikka mahdollisuuksia olisikin ollut enempään. Valitettavasti avainpelaajien loukkaantumiset ratkaisupelien aikaan romuttivat mahdollisuuksia. Bostonin vuosien jälkeen Garnett piipahti vielä pelaamassa lyhyesti Brooklyn Netsin riveissä ennen kuin palasi lopettamaan uransa Minnesotan riveissä. Kunniakas NBA-ura kesti kunnioitettavat pari vuosikymmentä 1995-2016. Tuona aikana Garnett voitti siis yhden mestaruuden, yhden MVP-palkinnon, yhden parhaan puolustajan palkinnon, olympiakullan vuonna 2000, All Star-ottelun MVP-palkinnon 2003 ja valittiin ylipäätään All Star-otteluun 15 kertaa. Garnettin monipuolisuutta alleviivaa fakta, että hän on NBA-historian ainoa pelaaja, joka on kirjauttanut urallaan yli 25 000 pistettä, yli 10 000 levypalloa, yli 5 000 syöttöä, yli 1 500 riistoa ja yli 1 500 torjuntaa.

Kaksi muuta uutta mainittavaa lisäystä ovat Chicago Bullsin 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun sentterilegenda Artis Gilmore ja takamiestaituri Earl "The Pearl" Monroe, joka kuuluu 1960-luvun lopun ja etenkin 70-luvun New York Knicks-legendoihin. Molemmat ovat palkintopelaajia, Gilmore Dominationin puolelta ja Monroe token marketista. Molemmat 93 overall timantteja. Parhaimmillaan Gilmore kirjautti Chicagossa pelatessaan 23,5 pisteen, liki 13:n levypallon ja 2 torjunnan keskiarvot. Monroe taas kuuluu ulkokenttien legendoihin, joka oppi taitonsa suurelta osin asfalttipinnoitteisilla takapihakentillä pelatessaan ja eteni sitä kautta suurempiin koripallosaleihin. Hän on yksi suurimpia Philadelphian alueen "playground legendoja" yhä edelleen. The Pearl on liigan mestari NY Knicksin riveistä 1973, nelinkertainen All Star-pelaaja ja hänet valittiin sille kuuluisalle 50 parhaan pelaajan listalle 90-luvun puolivälissä. Parhaimmillaan 25,8 pisteen tehot ottelua kohden yhden kauden aikana.

Loppuun vielä nykyinen ykköstiimi ja pieni Kevin Garnett-makupala.

PG: Isiah Thomas(93) // Oscar Robertson(93)
SG: Drazen Petrovic(94) // Victor Oladipo(93)
SF: Dominique Wilkins(95) // Chuck Person(93)
PF: Kevin Garnett(95) // Willis Reed(93)
C: Hakeem Olajuwon(92) // Artis Gilmore(93)

 
MyTeamin puolella kausi vaihtui tuossa viikolla ja kun jenkkilässä juhlitaan kiitospäivää, on pelin puolella tänä viikonloppuna kaikenlaista tarjousta siellä ja täällä. Marketin puolella tämä on tarkoittanut jo jokin aika sitten julkaistujen korttien hintojen putoamista, joten meikäläiselle koitti kissan päivät sen suhteen ja pääsin ostelemaan kiinnostavia nimiä kohtuulliseen hintaan. Joukkueeseen ja aloitusviisikkoon liittyi melkoinen showtime-kaksikko 80-luvun Lakersista, kun Earvin "Magic" Johnson ja James "Big Game James" Worthy liittyivät mukaan. Dynamic duo maksoi yhteensä varsin maltilliset 100k.

Lähdetään liikkeelle Magic Johnsonista, jota yleisesti pidetään kaikkien aikojen top 5-pelaajana ja kaikkien aikojen parhaana point guardina. Ura huipulla Lakersin paidassa kesti 1979-91 ja päättyi valitettavan aikaisin, kun Magic joutui lopettamaan aktiiviuransa saatuaan HIV-tartunnan. Hän teki tuon jälkeen pari lyhyttä comebackia(All Star-ottelu 1992, Dream Team olympiajoukkue 1992 ja 32 runkosarjaottelua + 4 pudotuspelittelua kestänyt pyrähdys keväällä -96), mutta ne huippuvuodet eittämättä jäivät tartuntaa edeltäneeseen aikaan. Vaan ehtipä legenda tuonakin aikana paljon saavuttaa! Esimerkiksi 5 mestaruutta, 3 finaalien MVP-palkintoa, 3 koko kauden MVP-palkintoa, 12 All Star-ottelua, 2 All Star MVP-palkintoa, 4 kertaa syöttökuninkuuden ja niin edelleen. Magic on myös ainoa pelaaja, joka on voittanut tulokaskaudellaan finaalien MVP-palkinnon. Hänet on toki valittu Hall Of Fameen ja 50 parhaan pelaajan listalle keväällä 1996. Koko uran keskiarvot ovat komeat 19,5 pistettä, 7,2 levypalloa ja 11,2 syöttöä per ottelu. Syöttökeskiarvo on myös ennätys. Magic oli myös poikkeuksellisen kookas pelaaja pelipaikalleen 206 sentin pituudellaan. Uransa jälkeen hän on toiminut erilaisissa omistus- ja vastuurooleissa Lakersin organisaatiossa ja on ainakin julkisuustietojen perusteella edelleen 61 vuoden iässä hyvinkin terve, vaikka virusaltistumaa onkin takana jo vuosikymmeniä. Tämä on aina hieno asia!

James Worthy taasen oli tuon samaisen 80-luvun Showtime Lakers-miehistön luotettava laitahyökkääjä, joka tehoili kaudesta toiseen noin 20 pistettä, 6 levypalloa ja 4 syöttöä ottelua kohden. Ura NBA-parketeilla ja Lakersin paidassa kesti 1982-94 välisen ajan. Tuona aikana Worthy oli voittamassa 3 mestaruutta, oli 7 kertaa All Star ottelussa ja voitti keväällä 1988 finaalien MVP-palkinnon. Lempinimensä Big Game James hän sai hänen omiin keskiarvoihinsa verratten kovemmista ja paremmista otteista ratkaisuotteluissa ja playoffeissa. Kun tiukkaa peliä tai pudotuspelisarjaa oltiin ratkomassa, niin Worthy oli usein se, joka nosti tasoaan. Tuota 1980-luvun Lakersia kutsuttiin ja kutsutaan edelleen Showtime-nimellä paljolti kiitos Johnsonin ja Worthyn. Kaksikko oli usein pääroolissa, kun joukkue juoksi nopeita vastahyökkäyksiä ja usein ne päättyivät Johnsonin näyttävään syöttöön, jonka Worthy sitten viimeisteli. Tuolta ajalta on YouTubessa aika paljon erilaisia highlight-kokoelmia.

Oma tiimi näyttää viimeisimpien hankintojen jälkeen seuraavalta:

PG: Magic Johnson(94) // Isiah Thomas(93)
SG: Dominique Wilkins(95) // Victor Oladipo(93)
SF: James Worthy(96) // Chuck Person(93)
PF: Kevin Garnett(95) // Willis Reed(93)
C: Hakeem Olajuwon(92) // Artis Gilmore(93)


 
Ketju uudelle sivulle viestillä, jonka kirjoittamista olen odottanut jo hetkisen. On aika kirjoittaa karkea läpileikkaus urheilijasta, joka on sekä kaikkien aikojen suosikkikoripalloilijani, niin sen lisäksi myös yleisellä tasolla minulle idoli ja jota pidän yhtenä kaikkien aikojen urheilijoista ylipäätään. On aika vetää lyhyesti yhteen Michael Jordanin saavutukset ja ura!

Mistä sitä aloittaisi? No mainitaan ensin se North Carolinan yliopiston mestaruus 1982, jota MJ oli ratkaisemassa. NBA-drafti 1984, jossa 3. varaus osui häneen ja matka vei Chicagoon. Ensimmäisen kauden jälkeiset tilastot 28,2 pistettä, 6,5 levypalloa ja 6 syöttöä per ottelu ja noilla Vuoden Tulokkaan palkinto kotiin. Tuo 28,2 pistettä per ottelu on edelleen tulokkaiden ennätys. Seuraavalla kaudella vakava jalkavamma, josta toivuttuaan kuitenkin pudotti 63 pistettä pudotuspeleissä Boston Celticsiä vastaan yhdessä ottelussa. Vastassa oli koko katras legendoja Larry Birdistä alkaen, joka lausui ottelun jälkeen, että "Tuo ei ollut Michael Jordan...Se oli itse Koripallojumala Jordanin asussa". 80-luvun loppu oli Jordanille itselleen uransa tehokkainta aikaa, tuli pistekuninkuuksia, MVP-palkinto ja Parhaan Puolustavan Pelaajan palkinto -88 saman kauden jälkeen, mutta pudotuspeleissä matka tyssäsi aina laajemman materiaalin Detroit Pistonsia vastaan. Noilla kausilla Jordan tehoili yli 50 % heitoistaan upottaen 33-37 pistettä per ottelu. Joukkue kasvoi ja mestaruuksia alkoi tulla 90-luvun alussa, kun Chicago voitti kolme kertaa peräkkäin 91-93. Finaaleissa kaatuivat Los Angeles Lakers, Portland Trail Blazers ja Phoenix Suns. Tuli MVP-palkintoja niin kausien kuin finaalien päätteeksi, pistekuninkuuksia ja vastaavaa. Sitten tuli se kuuluisa päätös, joka vei Jordanin pelaamaan baseballia puoleksitoista vuodeksi ja samalla tehtiin Space Jam-koripalloelokuva. Tuli aika palata takaisin loppupuolella runkosarjaa 94-95 ja Jordan käytti selässään "kummallista" pelinumeroa 45. Tuli karvas pudotuspeliputoaminen Orlando Magicia vastaan, kun aavistuksen "ruosteinen" MJ ei ollut ihan parhaimmillaan. Tuli pitkähkö kesätauko, jonka ajan MJ treenasi, treenasi ja treenasi lisää, jotta ruosteisuus katosi. Tuli ennätysmäinen 95-96 kausi, jonka runkosarjan Bulls veti läpi voittamalla ennätysmäiset 72 ottelua. Tuli mestaruus, kun finaaleissa kaatui Seattle SuperSonics, jota tähditti mm. tuon kauden paras puolustaja Gary Payton. Sama meno jatkui kaksi seuraavaakin kautta, vaikka ihan samoihin runkosarjavoittoihin ei jo aavistuksen iäkäs Bulls-miehistö kyennytkään. Pudotuspeleissä kuitenkin MJ oli parhaimmillaan ja Bulls voitti kahdesti peräkkäin finaaleissa Utah Jazzin. Kuudennen mestaruuden jälkeen, 35 vuoden iässä, oli taas aika lopettaa...Mutta se lopetus kesti tällä kertaa vain kolme kautta! Vielä yksi paluu kentille, tällä kertaa Washington Wizardsin paidassa, joka kesti kaksi kautta. Juuri sopivasti sen verran, että MJ ehti haalia muutaman ennätyksen lisää nimiinsä ollessaan jo 40 vuotta täyttänyt. Kevääseen 2003 se koripalloura pelaajana sitten "viimein" lopullisesti loppui.

Mitä jäi käteen siis urasta? No 6 mestaruussormusta, 6 Finaalien MVP-pystiä, 5 koko kauden MVP-pystiä, 14 All Star-ottelua(3 MVP-palkintoa), Paras Puolustaja kertaalleen, Paras Tulokas kertaalleen, 10 kauden pistekuninkuutta, 3 Pallonriistotilaston voittoa, 2 donkkikilpailun voittoa noin esimerkiksi. Kaikkien aikojen kovin pisteitä per ottelu-keskiarvo koko uralta(30,1 pistettä per ottelu) runkosarjassa ja pudotuspeleissä(33,4 pistettä per ottelu). Tuon kaiken lisäksi toki vielä se yleinen konsensus, että Michael Jordan on kaikkien aikojen paras koripalloilija. Siinä sitä onkin saavutusta kerrakseen.

Ostin siis eilen illalla noin 142k hinnalla viikko sitten julkaistun 95 overall pink diamond Michael Jordanin. Rahat meni, kaikkien aikojen idoli tuli. Myin yön aikana pelaajia poispäin ja tänään sitten varustelin tuota korttia vähän timanttikengillä ja laitoin pari badgea lisäksi myös. Niihin meni noin 30k lisää. Miksikö ostin ja näin tein? No itselle tuo on ns. "end game" kortti, jota tuskin tulen myymään pelin aikana enää pois ja tuskin tulen tuolle pelipaikalle enää parempaa tai sopivampaa tilalle saamaan. MJ tulee pysymään tuossa varmaankin tämän pelin elinajan loppuun. MJ on kortin mukaan 32 vuotias, eli tuo kortti kuvaa tuota ennätyksellistä 1995-96 kautta.

Testailin iloisesti Jordania Triple Threatin puolella tuossa tänään ja parin voitetun ottelun jälkeen voittopalkinnoksi napsahti vaultista 94 overall timantti Jeff Malone. Ihan kivaa uutta nostoa tullut tässä :D Kyseessä on "se kolmas Malone-sukunimen omaava NBA-tähti"(muut tietenkin ovat Moses Malone(RIP!) ja Karl Malone), joka pelasi 80-luvun jälkipuolikkaan Washington Bulletsissa(nyk. Wizards) ja 90-luvun alussa Utah Jazzissa. Parhaimmillaan erittäin tehokas heittävä takamies, koko 80-luvun jälkipuolikas 21-24 pistettä per peli ja uran keskiarvo 19,0. Erittäin mieluinen kaveri kakkosviisikkoon penkiltä! Lisäksi päätin nyt vaihtaa pitkän ajan jälkeen pelintekijää ja ostin siille paikalle marketista John Stocktonin Flash-kortin, joka on mukamas 93 overall, mutta sillä on kuitenkin 97 offense ja 93 defense :D 10 kertainen All Star, 9 kertainen syöttökuningas, 2 kertainen riistokuningas, valinta Top-50 listalle 1996 ja niin edelleen. Pitkä 19 kauden mittainen ura, josta keskiarvoina 13,1 pistettä, 10,5 syöttöä ja 2,2 riistoa per ottelu. Pitkä ura terveenä ilman isompia loukkaantumisia teki myös Stocktonista määrällisesti kaikkien aikojen eniten syöttöjä ja riistoja runkosarjatilastoihin keränneen pelaajan.

PG: John Stockton(93) // Fat Lever(93)
SG: Michael Jordan(95) // Jeff Malone(94)
SF: Dominique Wilkins(95) // Chuck Person(93)
PF: Kevin Garnett(95) // Willis Reed(93)
C: Hakeem Olajuwon(92) // Artis Gilmore(93)

Tuo "laiturikaksikko" Jordan&Wilkins on todella hurja! Viisikko on täynnä laadukkaita puolustajia ja kun porukka saa aikaiseksi stopin, eli pakottaa vastustajan ohiheittoon, niin tuo kaksikko painaa tosi kovaa vauhtia vastahyökkäykseen ja todella usein se hyökkäys päättyy jommankumman suorittamaan näyttävään donkkiin tai vastaavaan viimeistelyyn korin läheltä. Todella hienoa!


 
Viimeksi muokattu:
Kun tuota valuuttaa tuohon yläkulmaan kertyy ihan mukavasti, niin ykkösjoukkueen kokoonpano muuttuu kohtuullisen tiheää tahtia. Vaikka kuinka pelaajana tuota John Stocktonia arvostankin, niin omaan pelityyliin ei ollut oikein sopiva. Möin eteenpäin ja ostin tilalle 95 pink diamond Gilbert Arenasin. Kyseessä yksi 2000-luvun puolivälin kovimpia scoraavia pointteja. Välillä 2004-05 ja 2006-07 Arenas tehoili 25,5 - 29 pistettä per peli ja siihen kylkeen kirjautti lisäksi keskimäärin 6 syöttöä, karvan alle 5 levypalloa ja 2 riistoa per peli. Uran huippu jäi valitettavan lyhyeksi polvivaivojen takia ja loppuvaiheessa tuli sitten vielä se "kielletty ampuma-ase pukuhuoneessa"-skandaali myös. Parhaat vuodet vierähtivät Washington Wizardsin riveissä. Noina kolmena parhaana kautenaan Arenas oli toki All Star-ottelussa mukana ja voitti myös kauden 2003 päätteeksi "eniten kehitystä kauden aikana" osoittaneen pelaajan palkinnon. Ura päättyi jo kolmekymppisenä. Arenas pelasi suurimman osan urastaan numerolla 0 ja hänen lempinimensä oli senmukaisesti "Agent Zero". Numerovalinta oli kuittailua "asiantuntijoille", jotka varaustilauksen jälkeen povasivat, että Arenas tulisi pelaamaan NBA-urallaan 0 peliminuuttia. Arenas oli 2001 draftin 31. varaus, eli meni vasta toisella kierroksella. Golden State Warriors oli varannut seura. Uran suurin kohokohta taisi olla joulukuussa 2006, kun Arenas pudotti 60 pistettä Kobe Bryantin johtamaa Lakersia vastaan. Tuo on edelleen suurin pistemäärä, jonka Wizards-pelaaja on yhdessä ottelussa tehnyt.

Toinen uusi hankinta on nykyaikaisempi pelaaja, kun ostin Giannis "Greek Freak" Antetokounmpon mallia 93 timatti tuossa maanantaina. Ihan täysin sattumalta kreikkalaisella oli samana päivänä syntymäpäivä! Mittariin tuli 26 vuotta. 93 overallin kortilla on 93 offense ja 98 defense, että tuota ihan kova kortti on tuo! Giannis on siis syntyjään kreikkalainen, nigerialaisille maahanmuuttajavanhemmille syntynyt. Hän joutui nuorena työskentelemään mm. katukauppiaana rahoittaakseen opiskelujaan ja koripalloharrastustaan. Lempinimensä hän on saanut liki jättiläismäisestä varrestaan(211 senttiä ja 110 kiloa), joka on poikkeuksellisen kokoinen laitahyökkääjänä pelaavalle. Tähän kun yhdistetään pelipaikalleen poikkeuksellisen hyvät pallonkäsittelytaidot ja syöttötaidot, niin ei ole mikään ihme, että Giannis on nyt voittanut kaksi MVP-pokaalia peräkkäin. 2020 päätteeksi tuli myös parhaan puolustavan pelaajan palkinto MVP:n lisäksi. Giannis on ollut viimeiset kolme kautta erittäin dominoiva ja varsinkin kahdella edellisellä on tullut tosi kovat keskiarvot: 28-29 pistettä, 12-13 levypalloa, 6 syöttöä ja vähän toista torjuntaa ja riistoa per peli. Todella kovia lukuja. Sympaattisen kreikkalaisesta tekevät nuo vaatimattomat lähtökohdat, joista hän on noussut ihan tämänhetkisten parhaiden pelaajien joukkoon. Milwaukee Bucks, jota Giannis nytkin edustaa, varasi hänet vuorolla 15 vuoden 2013 draftissa.

PG: Gilbert Arenas(95) // Fat Lever(93)
SG: Michael Jordan(95) // Jeff Malone(94)
SF: Dominique Wilkins(95) // Chuck Person(93)
PF: Giannis Antetokounmpo(93) // Willis Reed(93)
C: Kevin Garnett(95) // Hakeem Olajuwon(92)


 
Kun pelin käynnistää päivittäin ja pelaa ainakin matsin tai pari, niin yläkulmaan kertyy väkisinkin valuuttaa sen verran, että markettiin pääsee "tuhlailemaan". Siinä sivussa kertyy palkintopelaajia ihan ilmaiseksikin. On taas aika päivitellä joukkueen tilannetta ja esitellä muutama legenda!

Aloitetaan tämänpäiväisestä ostosta. Nappasin marketista eilen pakkoihin ilmestyneen Anfernee Hardawayn pelintekijän paikalle noin 125k hintaan. Kyseessä 95 overallin pink diamond. Koripallopiireissä hänet tunnetaan toki lempinimellään Penny, jonka hän sai lapsena isoäidiltään. Isoäiti tarkoitti kutsua häntä nimellä Pretty(=nätti), mutta hänen etelävaltiolainen aksenttinsa sai tuon kuulostamaan erilaiselta ja niin syntyi lempinimi Penny, joka pysyi mukana ammattikentille asti. Kyseessä on Orlando Magic-organisaation ensimmäisiä suuria nimiä 90-luvulta. Aikanaan kolmosvaraus kesältä 1993, joka siirtyi pelaajakaupassa Golden Statesta Orlandoon. Hypetetty kaveri, joka esiintyi jo uransa alussa erilaisissa TV-mainoksissa. Häntä verrattiin kokonsa ja pallotaitonsa vuoksi legendaariseen Magic Johnsoniin. Pelintekijälle oli poikkeuksellista olla kaksimetrinen, pallon kanssa taitava, atleettinen ja hyvä heittämään. Penny oli tuota kaikkea. Parhaimmillaan noin 22 pisteen, 7 syötön ja 5 levypallon keskiarvot ottelua kohden. Magicin joukkue oli rakennettu Shaquille O'Nealin ja Hardawayn ympärille ja parhaimmillaan nuori supertähtikaksikko johdattikin joukkueen finaaleihin asti keväällä 1995. Siellä tuli tukkaan 4-0 Hakeem Olajuwonin johtamaan Houston Rocketsia vastaan. Tuon jälkeen Shaq halusi suurempiin ympyröihin ja pari kautta myöhemmin erittäin paha polvivamma pilasi Hardawayn loppu-uran, kun se vei häneltä suuren osan räjähtävyydestä ja atleettisuudesta. Emme tainneet edes nähdä Pennyä parhaimmillaan, kun vaivat iskivät jo nuorena. Polvivaivan jälkeen hän pelasi pienemmissä rooleissa mm. Phoenixissa, New Yorkissa ja Miamissa. Uralta jäi käteen 4 All Star-peliä, finaalipaikka '95 ja olympiakulta '96. Peliin hän sopii erittäin hyvin ja todellakin dominoi pelipaikkaansa kokonsa ja taitonsa yhdistelmällä. Juuri tällaista pelaajaa olen tuolle paikalle kaivannutkin.

Kiitos vahvistuneen joukkueeni sain hoideltua läpi asti viimeisen Domination-setin, eli All Timen. Palkinnoksi napsahti 95 pink diamond George Mikan, jota voidaan pitää NBA-historian ensimmäisenä todellisena supertähtenä. Sentteri pelasi sarjassa 40-luvun lopulla ja 50-luvun alkupuolella tehoillen parhaimmillaan yli 28 pistettä ja yli 14 levypalloa ottelua kohden. Ura jäi lyhyeksi loukkaantumisten takia ja kesti 1948-56. Tuonakin aikana kertyi 5 mestaruutta, 4 All Star valintaa, muutama levypalloherruus, pistekuninkuus ja niin edelleen. NBA-urallaan hän edusti Minneapolis Lakersia, eli nykyisen Los Angeles Lakersin edeltäjää. Hänet on toki nimetty kaikkiin merkkipaalujoukkueisiin(25. juhlavuosi 1970, 35. juhlavuosi 1980 ja 50. juhlavuosi 1996).

Triple Threatin puolella tuli täyteen tämänhetkinen maksimivoittomäärä 600 ja siitä napsahti palkinnoksi 95 pink diamond Michael Finley. Parhaiten pienen laitahyökkääjän tai heittävän takamiehen paikalla pelannut kaksimetrinen jässikkä muistetaan 90-luvun lopulta ja 2000-luvun alusta Dallas Mavericksin riveistä. Parhaimmillaan yli 22 pisteen, 6 levypallon ja 5 syötön keskiarvot, joita sanoisin varsin kunnioitettaviksi. Hänelle kertyi uralta myös mestaruus keväältä 2007, jolloin hän pelasi rotaatioroolissa San Antonio Spursin riveissä tuoden tehoja hyökkäykseen penkiltä. Vuosituhannen vaihteesta löytyy myös pari All Star-ottelua. Matkalla Finleyn saavuttamiseen Triple Threatin satunnaisista vault-palkinnoista napsahti vielä yksi pink diamond, kun 95 overallin iso laituri/sentteri nimeltään Wayne Embry osui kohdalle. Hän olikin itselleni täysin uusi tuttavuus! Ura kesti 1958-69, jonka aikana kertyi yksi mestaruus Boston Celticsin riveissä 1968 ja 5 All Star-ottelua. Uransa jälkeen hän on toiminut koripallon parissa erilaisissa managerointi ja toimistorooleissa.

Tuossa noin viikko sitten pakkoihin ilmestyi myös parempi versio tuosta kaikkien aikojen suosikkisentteristäni Hakeem Olajuwonista. 94 overallin timanttikortissa on 95 offense ja 95 defense. Päivitin vanhan 92 overallin timantin uuteen noin 20k välirahalla ja voin sanoa, että ero on aika huomattava. "Sama" Olajuwon se on, mutta oikeastaan ihan kaikessa jonkun verran parempi. Erittäin tyytyväinen olen tähän päivitykseen!

Joulupeleihin lähdetään nyt siis seuraavanlaisella ykkösmiehistöllä! Yläkulmaan jäi vielä 100k odottelemaan tulevia aikoja.

PG: Anfernee Hardaway(95) // Earl Monroe(93)
SG: Michael Jordan(95) // Jeff Malone(94)
SF: Dominique Wilkins(95) // Michael Finley(95)
PF: Kevin Garnett(95) // Wayne Embry(95)
C: Hakeem Olajuwon(94) // George Mikan(95)




 
Tässä joulun aikaan jälleen koripallointoisille hieman lisää luettavaa, jos sattuu kiinnostamaan. Kolme tarinaa, kolme eri aikakauden ja tyypin pelaajaa.

Aloitetaan vuodenaikaan sopivasti henkilöstä nimeltä Peter Press Maravich. Koripallopiireissä hänet tunnetaan lempinimillä Pistol Pete tai vain Pistol. Heittävän takamiehen tai pelintekijän paikalla pelanneen Maravichin lähes koko elämä pyöri koripallon ympärillä. Maahanmuuttajaperheen isä valmensi koripalloa yliopistotasolla Lousianassa ja alkoi koulia pojastaan koripalloilijaa jo pikkupojasta alkaen. Ennätysmäinen koripalloilija hänestä tulikin, sillä kun Pistol Pete pelasi isänsä alaisuudessa yliopistopalloa kolmen kauden ajan, niin hän kirjautti hurjat 44,2 pisteen keskiarvot. Kyllä, luitte oikein, Maravich teki yliopistourallaan keskimäärin 44 pistettä ottelua kohden! Tämä tapahtui 60-luvun lopulla, eli nuo luvut on tehty ilman kolmosviivaa! Nuo keskiarvot ovat edelleen yliopistosarjojen ennätyksiä. Yliopistoura nosti hänet jo suuriin tietoisuuksiin, joten ura vei tuon jälkeen tietenkin ammattilaiskentille, kun kesällä 1970 Atlanta Hawks varasi hänet 3. vuorolla. Tähtistatuksella yliopistosta tulleella valkoihoisella ei ollut helppo sopeutuminen tummaihoisten pelikaverien joukkoon, mutta Atlantassa vierähti silti 4 kautta kovin tehoin. Ilman kolmosviivaa takamiehen paikalta syntyi 26-27 pistettä, noin 5 levypalloa ja hieman vajaat 7 syöttöä ottelua kohti. Tuon jälkeen suurehkossa pelaajakaupassa tie vei New Orleans Jazzin(nyk. Utah) riveihin, missä meno pysyi samana ja osin jopa kiihtyi. Kauden 76-77 päätteeksi Pistol Pete vei pistekuninkuuden 31,1 pisteen keskiarvolla. Ura päättyi kauden 1980 jälkeen jalkavaivojen takia. 10 ammattilaiskauden aikana Maravich oli All Star-tason pelaaja 5 kertaa.

Uransa jälkeen Maravichista tuli varsin harras kristitty ja hänen omien puheidensa mukaan hän halusi enemmänkin tulla muistetuksi Jumalan työtä tekevänä kuin puhtaana koripalloilijana. Peter Press Maravichin maanpäällinen elämä tuli odottamattomaan päätökseen tammikuun 5. päivänä 1988, kun hän oli pelaamassa koripalloa ystäviensä kanssa Pasadenassa Kaliforniassa. Hän sai sydänkohtauksen kesken pelin ja kuoli vain 40 vuoden iässä. Suremaan häntä jäivät suuri määrä ystäviä, vaimo ja kaksi poikaa. Kun Maravich vuonna 1996 valittiin postyymisti NBA-historian 50 juhlavuoden joukkueeseen, 50 parhaan pelaajan joukkoon, häntä tilaisuudessa edustivat hänen poikansa Jaeson ja Josh. He pääsivät nousemaan ständille kaikkien muiden koripallosuuruuksien kanssa. Pojista varsinkin vanhempi Jaeson oli ainakin tuolloin perinyt isänsä kiinnostuksen ja innostuksen lajia kohtaan.

Pelistä löytyy 95 overallin pink diamond-kortti Maravichista, jonka liitin tuossa pari päivää sitten kokoelmiini, kun melkein ilmaiseksi token marketista hänet sain. Kortti sijoittuu noihin Pistol Peten parhaisiin Atlantan vuosiin.

Tarina numero kaksi koskee erästä koko NBA-historian suurinta "mitä jos"-tapausta. Sain eilen hankittua joukkueeseeni yhden kaikkien aikojen suosikkipelaajistani, kun Grant Hill liittyi miehistöön 95 overallin pink diamondin muodossa. Kun MJ oli 90-luvun puolivälissä pelaamassa baseballia, niin yleisesti kyseltiin, kuka hänen paikkansa liigan kasvoina ottaisi ja Hill oli se pelaaja, jolle tuota manttelia oltiin tarjoamassa. Yhdennäköisyyksiä kyllä oli havaittavissa. Pienen laitahyökkääjän paikalla pelannut Hill oli nopea, atleettinen ja pallon kanssa taitava kaveri, paljolti kuten Jordan. Duken yliopiston käynyt Hill varattiin NBA:han kesällä 1994 varausnumerolla 3 Detroit Pistonsin riveihin ja hänen vaikutuksensa oli välitön, kun jo ensimmäisellä kaudella syntyi 20 pistettä, yli 6 levypalloa ja 5 syöttöä per ottelu. Keskiarvot oikeuttivat jaettuun Vuoden Tulokkaan palkintoon yhdessä toisen legendan Jason Kiddin kanssa. Hill otti Detroitin hyökkäyksen kantaakseen ja vastuulleen ja tehoili parhaimmillaan laitahyökkääjän tontilta 25 pistettä, 8 levypalloa ja 7 syöttöä ottelua kohden. Varsinkin nuo syöttökeskiarvot ovat poikkeuksellisia laitahyökkääjälle. Vuosituhannen vaihteessa Hill valitettavasti kärsi erittäin vakavan nilkkavamman, josta hän ei koskaan kunnolla toipunut ja se vei häneltä suuren osan atleettisuudesta ja vauhdista. Vuosituhannen vaihteessa häneltä meni melkein kokonaan ohi useampia kausia, kun nilkka ei vain tuntunut kestävän pelaamista. Ura kesti lopulta kevääseen 2013 asti pienemmissä rooleissa. Parhaimmillaan Hill kuitenkin nakutti parempia keskiarvoja kuin esim. Scottie Pippen ja täysin vastaavanlaisia keskiarvoja esimerkiksi LeBron Jamesiin verrattuna. Lajipiireissä toistuvasti puhutaankin, että "Hill oli LeBron kauan ennen kuin LeBronista oltiin edes kuultu". Uralta jäi kuitenkin käteen 7 All Star-ottelua, tuo vuoden tulokkaan titteli keväältä -95 sekä kaksi yliopistomestaruutta. Valitettavasti Hillin ihan parhaita vuosia emme välttämättä päässeet koskaan näkemään.

Kolmas tarina koskee erästä koko koripallon uranuurtajaa, joka urallaan vaikutti paljon erityisesti pelin show-maisempiin osiin. Julius "Dr. J" Erving oli 70-luvulla ensimmäisiä yltiöatleettisia laitureita, jotka toivat peliin ilmavia ja näyttäviä donkkeja ja vastaavia pallonveivausviimeistelyitä korin läheisyydestä yli isompien senttereiden. New Yorkissa syntynyt Erving oli jo ennen yliopistouraansa Harlemin katukenttien kuuluisuuksia ja sai jo tuolloin lempinimensä Doctor, joka myöhemmin muokkautui muotoon Doctor J tai lyhyemmin Dr. J. Yliopistouransa jälkeen Erving siirtyi pelaamaan ABA-liigaan, silloiseen NBA:n kilpailijaan, jossa suosittiin enemmän tuollaista näyttävää ja showmaisempaa pelitapaa. Erving voitti liigan kahdesti kotiseutunsa New York Netsin riveissä. ABA-liigan joukkueet yhdistyivät NBA:han muutama kausi myöhemmin ja esimerkiksi tuosta Ervingin edustamasta Netsistä tuli ensin New Jersey Nets ja nykyisin se on Brooklyn Nets. ABA-urallaan yltiöatleettinen ja afropäinen Erving tehoili toistuvasti noin 29 pistettä, 10 levypalloa ja 5 syöttöä ottelua kohden. NBA-uransa Dr. J vietti Philadelphia 76ersin riveissä 1976-87 ollen erittäin luotettava noin 25 pisteen, 8 levypallon ja vajaan 5 syötön laituri. Erving oli All Star-valinta jokaisen NBA-kautensa aikana ja voitti keväällä 1981 liigan MVP-palkinnon sekä liigan mestaruuden 1983. Tuota 1982-83 76ersin joukkuetta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista yksittäisen kauden joukkueista. Sitä tähditti Ervingin lisäksi mm. jo edesmennyt Moses Malone. Erving on toki valittu myös tuohon kevään 1996 juhlajoukkueeseen ja 50 parhaan pelaajan listalle. Myös Erving on kertonut olevansa varsin harras kristitty, joten tämä pieni tarina hänestä sopii varsin hyvin tähän joulun aikaan. Erving täytti viime helmikuussa 70 vuotta.

Sain tuossa viime viikonloppuna locker coden kautta saadusta ilmaispakasta 91 overallin ametistikortin Ervingistä. Se ei tässä vaiheessa enää valitettavasti oikein ykkösmiehistöön mahdu, mutta on erittäin mieluinen kokoelmassa kuitenkin. Korttia on ollut erittäin hauska kuitenkin käyttää Triple Threat katukoriksen muodossa ja eläytyä niihin Tohtorin Harlem-aikoihin. Tyylikäs afro huitelee usein korirenkaan yläpuolella!

Tämän hetken joukkue muodostuu näin:

PG: Penny Hardaway(95) // Pete Maravich(95)
SG: Michael Jordan(95) // Jeff Malone(94)
SF: Grant Hill(95) // Michael Finley(95)
PF: Kevin Garnett(95) // Wayne Embry(95)
C: Hakeem Olajuwon(94) // George Mikan(95)





Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea ja katsoa tänne asti! Hyvää joulua ja tulevaa uutta vuotta!
 
Mukavan tiheään tahtiin on 2K tässä holiday seasonin aikana laittanut tarjolle uusia pelaajia. Niitä on kiva päästä kokeilemaan ja sitä kautta myös pääsen tänne kirjoittelemaan näitä toivottavasti lukijoillekin mielenkiintoisia historiakatsauksia eri pelaajista.

Eilen tuli taas uutta kontenttia ja uusi pakka, joten pääsemme tarkastelemaan pelaajaa, jonka nimen aika moni on jo varmaan ehtinyt unohtamaan. Vielä useampi ei varmaankaan ole edes nimeä kuullut, vaikka kyseessä on varsinkin erään vuosittain jaettavan palkinnon kannalta erittäinkin tärkeä henkilö. Tämä varsin tärkeäkin nimi on Sidney Moncrief! 191 senttinen takamies, joka pelasi 1980-luvun Milwaukee Bucksin organisaatiossa, mutta joutui lopettamaan kroonisiksi muodostuneiden polvivaivojen takia jo hieman kolmenkympin jälkeen. Nyt lukija varmasti pohtii tässä kohtaa, miksi tämä nimi on niin "tärkeä". Noh, minäpä kerron! NBA lanseerasi kauden 1982-83 päätteeksi uuden vuosittain runkosarjan jälkeen jaettavan palkinnon nimeltään Defensive Player Of The Year, joka lajipiireissä tunnetään lyhyesti DPOY-lyhenteellä. Palkinto siis jaetaan runkosarjan parhaalle puolustavalle pelaajalle. Sidney Moncrief oli tuon palkinnon ensimmäinen voittaja ja itse asiassa voitti sen kaksi kertaa peräkkäin, siis kahtena ensimmäisenä jakovuotena. Hän on edelleen ainoa takamiehen paikalla pelannut pelaaja, joka on voittanut palkinnon useammin kuin kerran! Muita takamiesvoittajia ovat Michael Jordan(1988), Gary Payton(1996), Michael Cooper(1987) ja Alvin Robertson(1986). Vuoden 1996 jälkeen yksikään takamiespelaaja ei siis ole kyseistä palkintoa voittanut.

Vaan eipä Moncriefin kohdalla unohdeta hänen hyökkäysarsenaaliaan! Hän oli parhaimmillaan ollessaan, juurikin noiden voittojensa aikaan, myös erittäin tehokas hyökkäyspäässä. Parhaimmillaan, kaudella 1982-83, hän kirjautti tilastoihin 22,5 pistettä, 5,8 levypalloa, 3,9 syöttöä ja 1,5 riistoa ottelua kohden, kun voitti kauden päätteeksi myös tuon DPOY-palkinnon. Huomionarvoista pistekeskiarvossa on myös se fakta, että hän upotti pelitilanneheitoistaan yli 52 %, joka on takamiehelle varsin poikkeuksellisen hyvä tehokkuusprosentti! Kyseessä oli siis parhaimmillaan, ennen kroonisia polvivaivoja, erittäin kokonaisvaltainen pelaaja.

Miksi sitten Sidney Moncrief on niin unohdettu nimi ja monelle niin tuntematon? No, suuri yleisö harvemmin muistaa ja kiinnittää huomiota puolustajiin tai ylipäänsä pelaajiin, joilta nähdään vähemmän niitä Urheiluruudun koosteisiin päätyviä hienoja väläyksiä. Toinen suuri syy varmaankin on, että Moncrief pelasi koko huippu-uransa pienemmän marketin Milwaukeessa, kun suuri yleisö seurasi enemmänkin muita näyttävämpiä joukkueita. Milwaukee nimittäin oli enemmänkin tiukkaan joukkuepeliin ja hyvään puolustukseen nojaava joukkue 1980-luvulla. Bucks pärjäsi tilastollisesti varsin hyvin, vaikka finaalipaikat ja mestaruudet jäivätkin uupumaan: Bucks oli 1980-luvun tilastoissa Itäisen Konferenssilohkon kolmanneksi paras joukkue, kun mitataan runkosarjan voittoprosenttia koko vuosikymmeneltä.

Sidney Moncrief vietti Milwaukeessa ajanjakson 1979-89, jonka aikana hän oli All Star-ottelussa 5 kertaa. Noina samoina 5 vuotena hän oli myös aina koko liigan ykkös- tai kakkosviisikossa ja lisäksi ykkös- tai kakkospuolustusviisikossa. Lisäksi toki nuo kaksi DPOY-palkinnon voittoa myös toki mukaan listaan. Hänet on valittu koripallon Hall Of Fameen vuonna 2019. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hänet olisi pitänyt kelpuuttaa mukaan jo huomattavasti aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Milwaukee Bucks on jäädyttänyt hallinsa kattoon Moncriefin pelinumeron 4.

Eilisissä pakoissa siis tuli tarjolle Moncriefin kortti, mallia 94 overall timantti. Eilen illalla ilotulitusten takia hereillä ollessani nappasin marketista kyseisen kortin 27k hinnalla ja tykästyin ensitestien perusteella suuresti. Todella hyvin mallinnettu peliin, puolustaa vastustajan takamiehiä kuin takiainen ja riistää palloja. Siinä sivussa hyökkäyksessäkin tehokas keskimatkalta ja ajoista. Tänään jatkoin tuossa testailua ja napsahti haasteen voitosta palkintopakka, jonka avasin...Ja kappas vain, sieltä nousi itselle toinenkin Moncrief! Hinnat olivat eilisillasta nousseet ja myin tuon nousseen duplikaatin 34k eteenpäin. Sain siis kortin "ilmaiseksi" ja vähän voittoakin siihen päälle!

PG: Penny Hardaway(95) // Sidney Moncrief(94)
SG: Michael Jordan(95) // Pete Maravich(95)
SF: Grant Hill(95) // Michael Finley(95)
PF: Kevin Garnett(95) // Wayne Embry(95)
C: Hakeem Olajuwon(94) // George Mikan(95)

 
Kirjoittelenpa tähän iltani ratoksi lisää. Kaksi tarinaa, kaksi eri henkilöä, mutta heidän lähtökohtansa olivat aikanaan hyvin samanlaiset: yksinhuoltajaäidin hoteista kiinni elämään ja parempaan toimeentuloon koripallon kautta. Molemmat olivat perheessään lapsia vanhemmasta päästä, eli koulun ja harjoittelun oheen kuului usein myös nuorempien sisarusten hoitoa. Molempien nimien pitäisi olla edellisestä kirjoituksesta poiketen käytännössä kaikille tuttuja.

Ensimmäinen henkilö tottelee koripallopiireissä lempinimiä The Answer ja AI. Kyllä, kyseessä on Allen Iverson, jonka 95 overall pink diamond kortin onnistin eilen nostamaan locker code ping pong pallonpudotuksesta aivan ilmaiseksi! Syntyjään Hamptonista Virginian osavaltiosta ja Georgetownin yliopiston kautta ykkösvaraukseksi kesän 1996 draftiin. Philadelphia 76ers, kuten kaikki varmasti muistavat, oli toki varannut seura ja osoite, missä The Answer suurimmat meriittinsä keräsi. Ensimmäisen kauden jälkeen Vuoden Tulokkaan titteli omiin nimiin ja MJ:n lopetettua Bulls-paidassa Iversonista tuli se pelaaja, joka pistetilastoja hallitsi vuodesta toiseen. Pistekuninkuuksia kertyi yhteensä 4 kpl 1999-2005 välisenä aikana. 11 kertaa peräkkäin(2000-2010) All Star ottelussa ja noissa otteluissa kahdesti MVP. Kauden 2000-01 päätteeksi Iverson voitti koko liigan MVP-palkinnon ja johdatti joukkueensa finaaleihin asti, mutta siellä tuli tukkaan 4-1 Los Angeles Lakersia vastaan. Tosin ikonisia hetkiä sielläkin, kun Philly voitti ensimmäisen ottelun ja AI legendaarisesti astui häntä puolustaneen Tyronn Luen yli, kun oli ensin pudottanut kovan korin tämän estelyistä huolimatta kauniilla hyppyheitolla. Tuon ottelun tappio olikin Lakersin pudotuspelikevään ainut. Iverson oli koripalloilijaksi varsin lyhyt, vain 183 senttinen, ja painoakin oli vain 75-80 kiloa, joten sitä taustaa vasten nuo hänen pistemääränsä olivat erittäin kovia. Neljällä kaudella yli 30 pisteen keskiarvot tuon kokoiselle pelaajalle ovat hyvin poikkeuksellisia. Ohessa Iverson kirjautti toistuvasti myös yli 7 syöttöä ottelua kohden ja oli vikkelänä pelaajana erittäin hanakka riistämään pallon vastustajilta. Riistotilaston hän voitti kolmesti. Philadelphiassa vierähti varauksen jälkeen kymmenen vuotta ennen kuin treidissä tuli siirto Denveriin muutamaksi vuodeksi ennen paluuta takaisin Philadelphiaan ja lopettamista vuonna 2010. Koko uran pistekeskiarvoksi jäi melkoisen kunnioitettava 26,7. Pudotuspelien keskiarvoksi muodostui vieläkin komeampi 29,7, joka on itse asiassa kaikkien aikojen toiseksi korkein. Vain Michael Jordan on omalla yli 33 pisteen keskiarvollaan korkeammalla.

Jälkimmäinen tarina keskittyy aivan toisentyyppiseen pelaajaan. Iverson on yksi kaikkien aikojen parhaista hyökkäyspäässä, mutta seuraava tapaus on yksi kaikkien aikojen puolustajista. Esimerkkitapaus, kuinka korkealle voi yltää, kunhan tekee aivan kaikkensa ja ulosmittaa itsestään kaiken. Kyseinen pelaaja tottelee lempinimeä The Worm, joka pitäisi olla aika monelle tuttu. Kyllä vain, kyse on Dennis Rodmanista! Nappasin marketista halvalla tuossa Moncrief-setissä tarjolle tulleen 91 overall ametistikortin hänestä katupeleihin ja keräilymielessä! Rodman on syntyjään Trentonista New Jerseystä ja niinikään yksinhuoltajaperheen lapsia. Koripallon ammattilaispelien ja yliopistopelien maailmaan hän pääsi mukaan vasta vähän vanhempana, koska vasta parikymppisenä koki sen kasvuspurtin koripalloilijan mittoihin asti. Ennen tuota yhtä kesää hän oli varsin normaalin 170 senttisen mittainen, eikä noilla mitoilla koripalloilijan ura olisi auennut. Lopulta hänestä kasvoi 201 senttinen ja 103 kiloinen laitahyökkääjä. Kasvuspurtin jälkeen Rodman laittoi tosissaan toimeksi ja päätyi pienempien yliopistoliigojen kautta leireille, missä kiinnitti Detroit Pistonsin huomion. Seura varasi hänet kesällä 1986 Rodmanin ollessa jo 25 vuotias. Siitä suoraan pelaavaan kokoonpanoon ja osaksi Bad Boy Pistonsia tekemään vastustajan elämästä erittäin hankalaa ja ikävää. Vastuu kasvoi vuosien varrella ja vuosikymmenen vaihteessa The Worm oli joukkueen avausviisikon pelaajia. Detroit voitti kaksi peräkkäistä mestaruutta 1989 ja -90. Parhaina Detroitin vuosinaan Rodman oli jopa All Star-pelaaja kahdesti(1990 ja -92) ja voitti lisäksi Parhaan Puolustavan Pelaajan Palkinnon kahdesti peräkkäin 1990-91. Hän otti pokaaleista ensimmäisen vastaan onnesta itkien. Tilanne herkistytti häntä kovin, kun alunperin oli niin epävarmaa, tulisiko hänestä koripalloilijaa lainkaan ja lopulta hänestä tulikin ammattikoripallon paras puolustaja. Aika Detroitissa tuli päätökseen kesällä -93, kun tuo Bad Boys-joukkue hajosi muutenkin ja tie vei pariksi kaudeksi San Antonio Spursin riveihin ja sieltä treidin kautta entisen verivihollisen Chicago Bullsin riveihin kesällä 1995. Chicagossa vierähti kolme kautta, jotka kaikki päättyivät mestaruusjuhliin ja tekivät Rodmanista siis lopulta viisinkertaisen mestarin. Tuon jälkeen hän pelasi vielä lyhyesti Lakersin ja Dallas Mavericksin riveissä ennen lopettamistaan NBA-parketeilla vuonna 2000. Noiden jo lueteltujen saavutusten lisäksi Rodman kirjasi uraltaan ennätysmäiset 7 peräkkäistä levypallotilaston voittoa kausilta 1991-92 - 1997-98. Voitot tulivat hurjilla 15-18 levypallon keskiarvoilla, jotka ovat aivan käsittämättömiä 201 senttiselle pelaajalle. Levypallopelissä Rodman oli todellinen luonnonlahjakkuus. Jotenkin hän vain osasi aina luikerrella paikkaan, mihin ohiheitto lopulta päätyi. Käsittämättömiä ennätyslukemia, mutta totta nuo luvut vaan ovat.

PG: Allen Iverson(95) // Penny Hardaway(95)
SG: Michael Jordan(95) // Sidney Moncrief(94)
SF: Grant Hill(95) // Michael Finley(95)
PF: Kevin Garnett(95) // Wayne Embry(95)
C: Hakeem Olajuwon(94) // George Mikan(95)


 
Viimeksi muokattu:
NBA on ollut suuruutensa ja suosionsa aikana järjestäen liiga, jossa tummaihoiset pelaajat ovat dominoineet. Varsinkin viime vuosituhannella tummaihoiset pelaajat olivat niitä suurimpia nimiä. Toki joitakin poikkeuksia oli siellä ja täällä, mutta oikeastaan vasta tällä vuosituhannella on ollut enemmän nähtävissä vaaleampienkin pelaajien murtautumista suuremmassa mittakaavassa ihan isoimpien nimien joukkoon.

Yksi varsin suuri poikkeus viime vuosituhannella tuohon tummaihoisten dominanssiin oli 1980-luvulla sellainen legendaarinen nimi kuin Larry Bird. Larry Legend on syntyjään West Baden Springsin pikkukylästä Indianan osavaltiosta edustaen high schoolissa Springs Valley'ta ja yliopistotasolla Indiana Statea. Boston Celtics varasi hänet vuoronumerolla 6 kesän 1978 draftissa ja ura ammattikentillä alkoi joukkueen riveissä vuotta myöhemmin. 206 senttinen ja 100 kiloinen laitahyökkääjä oli pallon kanssa nokkela ja taitava, jolla hän korvasi pieniä atleettisuuden puutteitaan. Heittäjänä hän oli äärimmäisen kova ja uralta löytyykin lukemattomia erittäin vaikeita "sirkusheittoja", jotka todennäköisyyksien vastaisesti päätyivätkin koriin. Bird oli 1980-luvun Celticsin isoin nimi ja häneen henkilöityi toinen puolikas 80-luvun alkupuolen vastakkainasettelusta Los Angeles Lakersia vastaan, jota vastaavasti tähditti Magic Johnson. Tuo kilpailu toi vuosikymmenen aikana Lakersille 5 mestaruutta ja Bostonille 3.

Bird oli parhaimmillaan 80-luvun puolivälissä liigan paras pelaaja voittaen 3 MVP-pystiä perätysten 1984-86. Mestaruudet tulivat 1981, -84 ja -86. Yleisesti tuota kauden 85-86 Boston Celticsiä pidetään yhtenä NBA-historian kovimmista yhden kauden joukkueista. Kyseisessä ryhmässä oli mukana useita Hall Of Fame-statuksen saavuttaneita nimiä. Larry Birdin lisäksi rosterista löytyivät mm. Kevin McHale, Robert Parish, Bill Walton ja Dennis Johnson. Bird oli kuitenkin joukkueen suurin tähti. Noiden suurimpien palkintojen lisäksi Bird voitti vuoden tulokkaan tittelin 1980, 2 kpl Finaalien MVP-pystejä, yhden All Star-ottelun MVP-palkinnon(12x All Star-ottelua), valittiin kauden parhaaseen puolustusviisikkoon kolmesti, voitti kolme peräkkäistä All Star-ottelun ohessa järjestettyä kolmosheittokisaa 1986-88 ja niin edelleen. Hänet toki valittiin keväällä 1996 50 parhaan pelaajan juhlajoukkueeseen ja hän oli osa vuoden 1992 Dream Teamia Barcelonan olympialaisissa.

Birdin ura päättyi hieman ennenaikaisesti jo tuon 1992 olympiaturnauksen jälkeen jo vuosia kiusanneiden selkävaivojen takia. Nuo vaivat rajoittivat hänen pelaamistaan jo 80-luvun lopulta asti, mutta siitä huolimatta tosiaan nuo saavutukset ovat todella kovat. Keskiarvoiksikin muodostuivat kunnioitettavat 24,3 pistettä, 10,0 levypalloa ja 6,3 syöttöä ottelua kohden. Varsinkin tuo syöttökeskiarvo on laitahyökkääjälle poikkeuksellisen kova. Parhaimmillaan ollessaan Bird nakutti 28 pistettä, 10 levypalloa ja yli 7 syöttöä ottelua kohden. Hän kuuluu myös varsin harvalukuiseen joukkoon, joka on tilastoinut yhdeltä kaudelta ns. "50-40-90"-tilastot, eli upottanut yli 50 % pelitilanneheitoistaan, yli 40 % kolmosistaan ja yli 90 % vapaaheitoistaan. Hän saavutti tuon kahdesti peräkkäin 1986-87 ja 1987-88.

Peliuransa jälkeen Bird kunnostautui myös valmennustehtävissä. Hän toimi synnyinosavaltionsa Indiana Pacersin valmentajana 1997-2000 johdattaen joukkueen kertaalleen finaaleihin asti. Hän myös voitti Vuoden Valmentajan palkinnon 1998.

Viime viikolla tuli peliin tarjolle 96 overallin pink diamond Birdistä, joka sijoittuu noihin hänen parhaisiin vuosiinsa 80-luvun puoliväliin. Onnistuin eilen naaraamaan tuon marketista noin 215k hinnalla vihdoin ja viimein. Kallishan tuo oli, mutta mitäpä noiden rahojen päällä istumaankaan. Tarkoitus on kuitenkin pelissä kokeilla ja hankkia itselle kiinnostavia pelaajia. Möin sitten Kevin Garnettin tieltä pois, jolla kuittasin melkein puolet tuosta Birdin hankinnasta. Tykkään ensitestien perusteella kortista todella paljon. Hienosti mallinnettu hahmo ja heitto peliin ja onhan tuo noiden heittoarvojensa puolesta ihan pysäyttämätön hyökkäyksessä. Pikkuisen jäädään Garnettista puolustuspäässä, mutta ei kauhean paljon kuitenkaan. Hyvin onnistuvat puolustushommatkin, vaikka ihan samanlaista blokkiuhkaa ei Garnettiin verrattuna tarjoakaan. Nopeampi kaveri kuitenkin. Olen tyytyväinen hankintaani.

PG: Allen Iverson(95) // Penny Hardaway(95)
SG: Michael Jordan(95) // Sidney Moncrief(94)
SF: Grant Hill(95) // Richard Jefferson(95)
PF: Larry Bird(96) // Wayne Embry(95)
C: Hakeem Olajuwon(94) // George Mikan(95)

 
Perjantai-iltana vaihtui MyTeamin puolella kausi taas uuteen ja aloiteltiin Season 4 nimeltään "The Return". Taitaa nimi tulla pitkän loukkaantumisen jälkeen parketeille paluun tehneestä Kevin Durantista. Näin ainakin arvelen. Uusi kausi toi mukanaan ihan kivasti uutta sisältöä ja grindattavaa. Mielenkiintoisin itselle on ollut tuo uusi Domination-setti, joka kantaa nimeä Heat Check. Siinä siis kohdataan kaikki tämän kauden joukkueet "reaaliajassa" päivittyvin vastustajien kanssa. Kun tosielämässä pelaaja pelaa huippupelin, niin pelissä kyseisen pelaajan Heat Check-kortti saa päivitystä parempaan ja niin edelleen.

Vastustajan voittamisen jälkeen palkinnoksi napsahtaa 3 pakkaa. Ensimmäinen sisältää joukkueen päivitetyn peliasun ja lisänä sopimuskorttia ja muuta. Toinen pakka sisältää yhden pelaajan peruskortin voitetusta joukkueesta. Kolmas pakka sisältää satunnaisen Heat Check-kortin juuri voitetusta joukkueesta. Ihan kivaa grindailua tuolle omalle supertiimille, johon tosiaan tässä ihan viime aikoina on tullut kivoja uusia nimiä kuten tuo Larry Bird ja Allen Iverson. Tekevät grindailusta mielekkäämpää!

Olen tuota Itäistä Konferenssia pelaillut tuossa Heat Check Dominationissa satunnaisessa järjestyksessä ja tänään kohtasin Milwaukee Bucksin. 3/4 matsista sai vääntää välillä vähän tosissaankin, mutta läpi meni. Vaan olipa onni pakkoja avatessa, kun Heat Check-pakan takaa paljastui Giannis Antetokounmpo, eli paras mahdollinen! Hyvä kauden avaus on boostannut kreikkalaista jo 94 overalliin asti. Marketissa tuosta saisi jonkun 27-28k, jos myisi, mutta taidan pitää tuon, kun just nyt ei ole rahalle tarvetta. Mieluinen pelaaja, niin laitoin penkkiviisikkoon mukaan tuon ja pelasin vielä yhden matsin. Vastassa oli Philadelphia 76ers ja siitä tuli ihan näppärästi voitto. Availin pakat ja Heat Check-pakasta tuli sitten Joel Embiid, eli sieltäkin paras mahdollinen :D 90 overall ja tuostakin saisi jonkun 10k, mutta katellaan, jos päivittyisi tuosta vielä ylöspäin niin ratingin kuin myös hinnan puolesta. Aika hyvät pakkatuurit oli kerrankin :)
 
Kyllä se on perjantaina laitettava europotti vetämään ja lotto lauantaina, kun tämä pakkatuuri on tällaista :D Eilen pelailin Triple Threatia pari voittoa eteenpäin ja PUM, vaultista se ajallinen pääpalkinto, pink diamond Byron Beck. Sitten tuossa illalla jatkoin vielä dominationia eteenpäin ja klaarasin Brooklyn Netsin. Heat Check-pakasta PUM ja Kevin Durant :D Netsin voitolla sain vihdoin riittävästi lisää tokeneita ja pink diamond token marketin auki. Sieltä nappasin Jo Jo Whiten pelaamaan back up point guardia :D

Aika kivat nostot ja palkinnot yhdelle päivälle.
 
Ykköstiimiin on tullut parin viikon takaisesta useampi muuton, joten päivitelläänpä tilannetta vähän tähän ja esitellään muutama legendaarisempikin nimi siinä ohessa lyhyesti. Kun tuo MyTeamin kausi vaihtui kaksi viikkoa sitten, niin sen mukana tuli aika kivasti uutta grindattavaa, jonka kautta joukkue on vahvistunut.

Aloitetaan token marketin puolelta, missä sain tosiaan tuon pink diamond boardin auki ja pääsin sieltä valitsemaan mieleisiä pelaajia itselleni. Viimeisin nosto sieltä on Bernard King, joka on monelle varmaan tuntemattomampi nimi siitäkin huolimatta, että hän oli aktiiviurallaan 80-luvulla yksi liigan kovimmista pistemiehistä. Kaksimetrinen laitahyökkääjä oli parhaimmillaan erittäin atleettinen ja omasi laadukkaat liikkeet korin läheisyydessä ja tehokkaan keskimatkan hypärin. Aikalaiset tituleeraavat Kingiä usein yksinkertaisesti pysäyttämättömäksi. Ammattilaisura kesti 1977-1993, mutta tuolle ajanjaksolle mahtuu useita rikkonaisia kausia ja pelaamatonkin vuosi vakavista jalkavaivoista johtuen. King kärsi urallaan myös useista kentän ulkopuolisista demoneista päihdeongelmien muodossa. Parhaat vuodet Kingillä sijoittuivat 80-luvun puoliväliin, jolloin hän edusti New York Knicksiä. Kauden 1984-85 päätteeksi hän voitti korikuninkuuden 32,9 pisteen keskiarvolla. Uralta jäi käteen myös 4 All Star-valintaa ja valinta Hall Of Fameen 2013. Yksi noista All Star-valinnoista tuli vielä noiden vakavien jalkavammojen ja pelaamattomuuden jälkeen. Nappasin siis token marketin puolelta 95 overallin pink diamondin kokoelmiini ja rosteriini.

Uusi kausi toi mukanaan uuden Domination setin, jonka läpäisin tuossa torstaina. Kohtuullisen helppoa oli omalla supertiimillä se hoitaa, mutta ihan mukavaa puuhaa se oli myös, kun pääsi noita isoja staroja käyttämään. Palkinnoksi setin läpäisystä napsahti itselle ensimmäinen galaxy opal-tason kortti, kun kokoelmiin liittyi 97 overallin Antawn Jamison. 206 senttinen ja reilu satakiloinen laitahyökkääjä aloitti uransa vuosituhannen vaihteessa Golden State Warriorsissa, kun organisaatio rypi liigan pohjamudissa, mutta parhaiten hänet varmaan muistetaan 2000-luvun puolivälistä Washington Wizardsin riveistä. Yleensä ison laiturin paikalla pelannut Jamison oli parhaina vuosinaan luotettava noin 22 pisteen ja 9 levypallon pelaaja, joka osasi myös hieman aikalaisistaan poiketen heittää kolmosia varsin hyvinkin. Noina aikoina isot laiturit eivät kovin usein olleet hyviä kaukoheittäjiä. Uralta jäi käteen 2 kpl All Star-valintaa ja parhaan kuudennen miehen palkinto keväältä 2004. Kyseinen palkinto jaetaan vuosittain pelaajalle, jonka raati arvostaa parhaaksi isoja minuutteja penkiltä tulevana pelaajana.

Triple Threat Offlinen puolella napsahti eilen 750 voittoa täyteen ja palkinnoksi sain 96 overall pink diamond Doug Westin. Itselle kyseessä oli ihan uusi nimi, eikä wikipediakaan valitettavasti hänestä kauhen paljon kerro. Kyseessä on Minnesota Timberwolvesin organisaation ensimmäisiä varauksia 80-luvun lopulta, joka parhaimmillaan nakutti heittävän takamiehen paikalta noin 19 pistettä ottelua kohden. Ihan mielenkiintoinen kortti noin kaikkinensa kyllä, mitä vähän ehdin treenisalilla kokeilla. Sopii penkkiviisikkoon ilmaispalkintona oikein hyvin.

Isoimman ja onnekkaimman noston tein eilen iltasella Ascension Boardilta. Kyseessä on onneen perustuva kolmitasoinen "korttipyramidi", jota pääsee koittamaan kauden aikana muutamaan kertaan, kunhan kauden aikana kerätyt levelit saavuttavat tietyt pisteet. Kolme tasoa ja pääpalkinto ylimmällä tasolla sattumanvaraisessa paikassa. Ensimmäinen taso on 9 korttia, joista tuurilla avaamalla yhden takaa löytyy nousu seuraavalle tasolle, joka on 36 kortin suuruinen, joista yhden takaa löytyy taas löytyy nousu ylimmälle tasolle, joka on 81 kortin suuruinen. Puolivälissä kautta avauksia on alussa 7 kpl. Alimmalta tasolta löysin nousun heti, kun avasin keskimmäisen kortin 3x3-laudalta. Kakkostasolla päätin avata luukun 14 ensimmäisenä, koska se on Oscar Robertsonin pelinumero, ja sieltä löytyi myös saman tien nousu ylimmälle tasolle. Pääsin siis ylimmälle tasolle yrittämään pääpalkintoa 7 avauksen kanssa! Ylätaso on siis 9x9 kokoinen 81 luukkua. Avaan ensimmäisenä luukun 14. kuten edelliselläkin, mutta sieltä ei paljastu mitään kummempaa. Seuraavaksi luukku numero 23, koska se on Michael Jordanin pelinumero, eikä senkään takaa mitään kummempaa. Seuraavaksi luukku numero 24, koska Kobe Bryant(RIP!), ja...PÄÄPALKINTO! Huh heijaa! Ensimmäinen kerta, kun Ascensionin puolelta sain mitään tuntuvampaa! Toki sieltä melkein aina on jotain muutaman tonnin arvoista noussut, mutta ei tätä ennen yhdelläkään kaudella mitään tätä luokkaa! Käytin loput avaukseni aikalailla hällä väliä-asenteella sitten, mutta yhdestä niistäkin tuli timanttikenkäpaketti, josta paljastui sitten arvokas kenkäpari, jonka myin melkolailla instana 34k hintaan! :D

Mutta niin se boardin pääpalkinto, mikä se oli? No se oli ja on 97 overallin galaxy opal Bill Walton! Kovan luokan sentteri, joka aikalailla viimeistelee tuota omaa ykköstiimiä huippukuntoon! Walton on yksi lajihistorian kovimmista yliopistopelaajista, joka johdatti UCLA:n aikanaan 70-luvun alussa kahteen peräkkäiseen yliopistomestaruuteen ja yhteensä 88 peräkkäiseen otteluvoittoon. Ammattilaisura jäi piinaavien jalkavaivojen takia varsin lyhyeksi 1974-88, mutta kertyi tuolta ajalta kuitenkin 2 mestaruutta(Portlandissa 1977 ja Bostonissa 1986), Finaalien MVP 1977 ja liigan MVP 1978. 1977 hän voitti myös levypallo- ja torjuntatilaston. 1986 tuli vielä kuudennen miehen palkinto. Tuo 97 overallin galaxy opal sijoittuu noihin 70-luvun lopun Portlandin aikoihin, jolloin Walton oli tosiaan uransa huipulla ennen kuin vammat veivät parhaan terän. Pelaajana Walton oli aavistuksen poikkeuksellinen sentteri. Häntä voisi oikeastaan tituleerata jopa "point centeriksi", koska pelipaikan huomioon ottaen hänen syöttökeskiarvonsa olivat aikalaiselle varsin kovat. Parhaimmillaan hän kirjautti sentterin paikalta jopa 5 syötön keskiarvot. Portlandin pelityyli oli tuohon aikaan varsin uniikki ja siinä hyödynnettiin Waltonin pelisilmää sentterinä ja korille leikkaavia laitureita. Usein pallo pelattiin Waltonin käsiin aivan 3 sekunnin alueen ulkopuolelle ja seuraavaksi laiturit pyrkivät leikkaamaan pallottomina koria kohti, joille juoksuun Walton sitten pyrki suoraan käsistään pelaamaan syöttöjä. Tuo pelityyli toi tosiaan mestaruuden 1977.

Viimeinen päivitys tiimiin tällä erää oli 96 pink diamon Oscar Robertsonin naaraaminen marketista point guardin paikalle. Pelaajan jo teille esittelinkin edellisellä sivulla, kun aikanaan ostin 93 diamondin. Tuo parempi versio oli vain pakko saada, koska 93 diamondista tykkäsin kovastikin. Kovan luokan kortti tuo uudempi, kun sillä on 99 offense ja 96 defense! Tämän hetken ykkösnyrkki näyttää seuraavalta ja yläkulmassa on rahaakin vielä 270k.

PG: Oscar Robertson(96) // Allen Iverson(95)
SG: Michael Jordan(95) // Doug West(96)
SF: Grant Hill(95) // Bernard King(95)
PF: Larry Bird(96) // Antawn Jamison(97)
C: Bill Walton(97) // Hakeem Olajuwon(94)



 
Perjantaina pakkoihin tuli tarjolle ensimmäiset galaxy opal-tason kunnon isot nimet, joiden ansiosta marketti veti kunnon crashin eilisen aikana. Totesin, että mitäpä noiden rahojen päällä istumaan, kun tarkoitus on kuitenkin nauttia ja kokeilla eri pelaajia. Kirjoittelin joulukuun alussa, että MJ todennäköisesti olisi avauskokoonpanon pelaaja pelin elinkaaren loppuun asti, mutta toisin kävi ja myyntilistalle päätyi, kun tilalle tuli vielä aavistuksen kovempi kortti. Periaatteessa rahat olisivat riittäneet ilman myyntiäkin, mutta halusin pitää kuitenkin yläkulmassa 100k+ pahan päivän varaa.

Tilalle ostin eilen illalla noin kuukausi sitten tarjolle tulleen 96 pink diamond kortin henkilöstä, jonka kuolemaa joudumme valitettavasti muistelemaan ylihuomenna tiistaina. Kyllä vain, ostin Kobe Bryantin parhaan tarjolla olevan kortin tiimiini! 255k tuo maksoi edelleen, mutta maksakoon. Uutena kuukausi sitten tuo oli yli 600k. Ensitestien perusteella ihan The Black Mamba tuo on kaikin puolin. 96 offense ja 99 defense, kaikki itselleni tärkeät arvot 90+. Badgeja on iso kasa valmiina, kortti viimeisen päälle! Kortti mallintaa nuorehkoa Bryantia, joten pelinumerona on 8 ja ulkoiseen habitukseen kuuluvat vielä hiuksetkin.

Kaikki vähänkään enemmän urheilua seuraavat varmasti Bryantin muistavat, joten en nyt poikkeuksellisesti lähde pidemmästi sitä listaamaan. 20 vuotta NBA:ssa, kaikki Los Angeles Lakersin riveissä, toivat yhteensä 7 finaalipaikkaa, joista 5 mestaruutta. 2 kertaa finaalien MVP, koko liigan MVP kertaalleen 2008. Moni tosin on sitä mieltä, että noita MVP-palkintoja olisi voinut tulla useampikin. 18 kertainen All Star, 4 kertaa All Star-ottelun MVP. 2 pistekuninkuutta, donkkikilpailun voitto kertaalleen, toistakymmentä kertaa kauden parhaissa viisikoissa ja puolustusviisikoissa ja niin edelleen. Pitkä ja maaginen ura kaiken kaikkiaan. Parhaimmillaan hurjat 35 pisteen keskiarvot höystettynä 6 levypallolla ja 6 syötöllä. Pari olympiavoittoa ja niin edelleen. Koko uran pistekeskiarvo erittäin kova 25,0, jota tosin alentavat uran pari ensimmäistä kautta ja pari viimeistä kautta. Bryanthan tuli liigaan suoraan high schoolista ja pelasi ensin pienemmässä roolissa ja uran loppupuolella loukkaantumiset veivät parhaan terän.

Traagisintahan tässä kirjoituksessa on, että tosiaan ylihuomenna tiistaina 26.1. tulee kuluneeksi tasan vuosi Kobe Bryantin kuolemasta. Hänhän menehtyi yhdessä tyttärensä ja muutaman muun kanssa helikopterionnettomuudessa viime tammikuussa täysin yllättäen. Muistan tuon tapauksen valitettavan hyvin. Oli sunnuntai ja istahdin aamulla rauhassa läppärin ääreen aamupalani kanssa ja tältä foorumilta ensisilmäyksellä luin viestin, että "Kobe Bryant ollut onnettomuudessa ja todennäköisesti kuollut". Meinasin pudota tuoliltani ja oikeasti nipistin itseäni, että olenko minä hereillä, vai onko tämä vain jotain painajaista! Valitettavasti totta se oli. Bryant oli kuollessaan vain 41 vuotias ja tuo tapaus tuntui likipitäen pysäyttävän koko maailman. Kaikkialla urheilun saralla pidettiin hiljaisia hetkiä, peruttiin otteluita, itkettiin. YouTube täyttyi erilaisista aihetta ja henkilöä koskevista videoista. Itseäkin riipaisi syvältä, kun Kobe Bryant kuitenkin on itselle yksi merkittävimmistä syistä, että olen koripalloa halunnut seurata. Olin noin kymmenen vanha, kun meidän ilmaiskanavilla näytettiin Chicago Bullsin mestaruusotteluita 90-luvun jälkipuolella ja Michael Jordanista se aikanaan lähti. Sen jälkeen seurasivat Allen Iverson ja Kobe Bryant.

RIP Kobe Bryant tosiaan 23.8.1978 - 26.1.2020! Kiitokset kaikista niistä lukemattomista highlight-pätkistä, joita otteesi ovat minulle, ja kaikille muillekin tietysti, tarjonneet. Aivan liian aikaisin maanpäällinen elämäsi päättyi. Onnettomuuksia valitettavasti tapahtuu joka päivä ja ihmisiä kuolee. Lisäksi onhan noita nuoria koripalloilijoita menehtynyt ennenkin kesken uraansa tai melko pian heti uran jälkeen, mutta silti Bryantin kuolemassa oli itselle jotain "henkilökohtaista". Muita samantyylisiä kohtaloita löytyy esimerkiksi nimien Len Bias, Pete Maravich, Drazen Petrovic ja Reggie Lewis takaa.

 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom