Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Donkkeja ja kolmosia - Asiaa koripallosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fabre#4
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Melkoista sattumaa ja jopa ajatusten tasolla yhteisymmärryksessä 2K:n kanssa olemista eilen illalla. Itselläni oli aavistuksen tylsää siinä ja pelailin vain puolihuolimattomasti Triple Threatia pohdiskellen, että minkä pelaajan suuntaan sitä lähtisi seuraavaksi. Pelimuotohan offlinen puolella puskee aina 3 vs 3 otteluissa sattumanvaraiset vastustajat eteen, mutta kuitenkin niin, että pelaajat ovat suunnilleen samaa overall-kategoriaa. Viime viikonloppuna NBA järjesti Hall Of Fame-tilaisuuden, jossa uudet mukaan valitut pääsivät astumaan lavalle ja pitämään puheensa, joten siltä pohdalta viime perjantaina 2K toi sisältöpäivityksenä Enshrined-setin, jossa oli mukana pelkkiä Hall Of Fameen kuuluvia pelaajia. Pari heistä olenkin tuossa edellä esitellyt. Setissä oli mukana myös laadukkaita "budjettivaihtoehtoja" monesta isosta nimestä sijoittuen sinne 94-98 overallin paikkeille, jotka tosiaan ovat näinä aikoina marketissa halpoja. Puhutaan alle kymppitonnista ja päättyen noin pariin kymppiin.

Yhden puolihuolimattomasti pelaamani ottelun yksi sattumanvarainen vastustaja oli tuon setin mukana tullut 94 overall Tracy McGrady. Pelaajan olenkin esitellyt tässä jo aikaisemmin. Siinä pelatessani huomasin, että 94 overallista "huolimatta" kyseessä oli varsin laadukas kortti, joka lisäksi kiinnostavana nimenä sopisi hyvin tuohon 3 vs 3 grindailuun ja lisäksi olisi hinnaltaan halpa. Olin jo asennoitunut matsin jälkeen meneväni markettiin ostoksille, mutta ottelun voitosta napsahti palkinnoksi ilmainen Radioactive-setin pakka. Kuinka ollakaan kyseisen setin kaksi mahdollista dark matter-tason, eli 99 overallin, korttia olivat McGrady ja Kareem Abdul-Jabbar. Pakan päällä itse asiassa juurikin McGradyn kuva. No kyllähän se pakka tietysti avataan ensin, kun ajattelin, että samalla, kun markettia siinä selailee, niin laitan myyntiin ne, mitä pakasta sattuu tulemaan. Puolihuolimattomasti pakka vaan auki siitä ja huomaan, että 5 kortin pakan laitimmainen kortti heiluu siinä, eli ilmaisee, että tämä on pakan pelaaja ja se on vähintään timantti eli minimissään 92 overall. Ajattelin siinä, että "No kiva, ainakin jotain myytävää, josta saa ainakin pari tonnia pelimerk...", mutta kun pääsin kortin kohdalle, niin paljastuu, että se on dark matter-kortti, eli 99 overall, eli siis joko Abdul-Jabbar, joka minulla jo on ostettuna ja hyvät päivitykset lisättynä tai se 99 overall Tracy McGrady, kenen heikompaa korttia olin aikeissa mennä ostamaan. Käännän kortin auki ja walkout-animaatio alkaa pyöriä, hoen itselleni, että "Ole TMac, ole TMac..." ja Orlando Magicin #1 sieltä tosiaan ovista kävelee ulos, kyllä se vaan oli 99 overall Tracy McGrady!

Melkoista mielten yhteyttä 2K:n kanssa kerrassaan, kun ihan oikeasti olin juuri kyseisen pelaajan korttia menossa markettiin ostamaan juuri tuon matsin jälkeen! Ensinnäkin se sattuma, että ottelun jälkeinen satunnaispalkinto oli juuri se pakka, joka se oli, ja että sieltä pakasta tuli juuri se paras mahdollinen pelaaja ulos...Noiden molempien asioiden sattuminen kohdalle juuri sillä hetkellä, kun olin kyseisen pelaajan ajatellut ostaa, se todennäköisyysprosentti ei ole kovinkaan iso! :D

Kenkäpari ja muutama päivitys marketista korttia varten ja ykköstiimiin avausviisikkoohan tuo lävähti heti. Nyt voi TMacilla grindailla ihan kaikkia pelimuotoja sitten :D Melkoinen perjantai-illan sattuma kerrassaan. Alla nyt vielä tämänhetkinen ykköstiimi, johon onkin kerääntynyt jo 8 kappaletta 99 tason dark mattereita. Vieläköhän sitä ehtii tässä saamaan koko pääasiallisen pelaavan kymmenikön dark matter-tasolle...

PG: Magic Johnson(99) // Gary Payton(99)
SG: Tracy McGrady(99) // Dominique Wilkins(98)
SF: Julius Erving(99) // Larry Kenon(99)
PF: Jerry Lucas(99) // Shawn Kemp(99)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Patrick Ewing(98)
 
Yhdeksäs 99 overallin kortti liittyi kokoelmiin tänään! Kyseessä onkin erittäin merkityksellinen ennätysmies niin koripallon kuin myös humanitaarisen työn puolesta. Henkilö, joka on tehnyt uransa jälkeen paljon hyväntekeväisyystyötä Afrikan terveydenhuollon eteen. On aika esitellä Dikembe Mutombo!

Syntyjään liki jättiläiskokoinen(218 senttiä, 118 kiloa) sentterijärkäle on Kinshasasta Kongon Demokraattisesta Tasavallasta(silloinen Zaire). Syntynyt Mutombo on vuonna 1966 ja 80-luvun lopulla hän oli muuttamassa USA:n puolelle stipendin kautta suunnitelmanaan opiskella lääkäriksi ja sen jälkeen palata takaisin. Georgetownin yliopiston koripallovalmentaja kuitenkin huomasi ja houkutteli Mutombon koripallon pariin ja siitä urkenikin sitten huomattavasti vaikutusvaltaisempi ura. Denver Nuggets varasi Mutombon vuoronumerolla 4 kesällä 1991 ja ura saikin lentävän lähdön, kun heti tulokaskaudesta lähtien Mutombo oli koko liigan parhaita puolustajia ja heittojen torjujia. Varausorganisaatiotaan Denveriä hän edusti 5 kautta ja oli mm. tärkeä osa joukkueen runkoa, kun Nuggets runkosarjan 8. sijalta pudotti ykkössijoitetun Seattlen kevään '94 pudotuspeleissä. Toisella kierroksella joukkue pakotti Utah Jazzin myös 7 otteluun asti ja Mutombo keskiarvoi kyseiseltä pudotuspelirunilta komeat 13,3 pistettä, 12 levypalloa ja hurjat 5,8 torjuntaa per ottelu. 5 kauden jälkeen Mutombosta tuli vapaa agentti ja päätyi sopimusneuvotteluiden kautta osaksi Atlanta Hawksin organisaatiota, jota edusti 1996-2001. Siirtotakarajalla keväällä 2001 hän päätyi treidin kautta osaksi Philadelphia 76ers-organisaatiota, joka selvisi finaaleihin asti. Se jäi hänen uransa parhaaksi joukkuetason saavutukseksi. NBA-ura kesti kauden 2009 loppuun asti viimeisten vuosien vierähtäessä rotaatio- ja kakkossentterin rooleissa.

Parhaimmillaan Mutombo oli liigan paras puolustava sentteri ja paras puolustaja. Hän voitti kauden parhaalle puolustajalle jaettavan palkinnon ennätykselliset 4 kertaa keväinä 1995, 1997-98 ja 2001. Myös Detroit Pistonsista monien muistama Ben Wallace on voittanut kyseisen palkinnon neljästi. Mutombo valittiin myös All Star-otteluun kahdeksan kertaa. Levypallotilaston hän voitti kaksi kertaa ja torjuntatilaston kolmesti. Parhaimmillaan hän kirjautti 16,6 pistettä, 14 levypalloa ja 4,5 torjuntaa per ottelu.

Mutombo aloitti jo aktiiviuransa viimeisten vuosien aikana humanitaarisen työn erityisesti Afrikassa synnyinseuduillaan. Hän on ollut rahoittamassa mm. sairaaloiden rakentamista ja vienyt koripalloa lajina eteenpäin Afrikassa sekä rahoittanut sen leviämistä. Hän on toiminut erilaisissa hyväntahdonlähettilään tehtävissä ja työnsä vuoksi saanut mm. kutsun Valkoiseen Taloon. Yleisesti Dikembe Mutomboa pidetään yhtenä suurimmista humanitääristä työtä tehneistä urheilijoista. Lisäksi hän on tähdittänyt myös mm. televisiomainoksia. Komea urheilu-ura ja sanoisin, että vieläkin komeampi urheilun ulkopuolinen ura! Urheilu-uralta ikonisiksi ovat jääneet elämään Mutombon pelinaikainen huudahdus "No, no, no! Not in my house!", jota hän usein viljeli vastustajilleen torjuttuaan näiden heittoyrityksiä ja lisäksi etusormen heiluttelu puolelta toiselle torjuntojen jälkeen. Sekä Denver Nuggets että Atlanta Hawks ovat jäädyttäneet halliensa kattoon Mutombon käyttämän pelinumeron 55. Hänet on valittu koripallon Hall Of Fameen vuonna 2015.



 
Nostetaampa ketjua ylös taas pienellä legendaesittelyllä. Oikeastaan voisin tässä käydä läpi kolme uutta nimeä näin Juhannuksen kunniaksi, kun on tuo joukkue viime viikkoina muuttunut ja vahvistunut. Tällä kaudella 2K lahjoo viikoittain meitä yhdellä uudella ilmaisella 99 tason dark matter-kortilla, kunhan peliin kirjautuu joka päivä. Sitä kautta tiimiin on kasautunut pari uutta isoa wanhan liiton legendaa.

Lähdetään liikkeelle kronologisessa järjestyksessä ja esitellään viikko sitten napsahtanut kirjautumispalkinto. Kyseessä on yleisesti ajateltuna 70-luvun paras iso laitahyökkääjä Elvin "The Big E" Hayes. 206 senttinen ja 107 kiloinen korinalusjärkäle varattiin kesällä -68 varausnumerolla 1 San Diego Rocketsin(nyk. Houston) toimesta ja hän pelasi liigassa 1968-1984 edustaen San Diego / Houston Rocketsia ja Washington Bulletsia(nyk. Wizards). The Big E vei liigan pistekuninkuuden jo ensimmäisellä kaudellaan komeilla 28,4 pisteen keskiarvoilla ja nappasi kylkeen vielä 17 levypalloa per ottelu. Hän oli All Star-pelaaja 12 kertaa putkeen 1969-80, voitti levypallotilaston kahteen kertaan, pistetilaston kerran ja oli johdattamassa Washington Bulletsia NBA-mestaruuteen keväällä 1978. Vuonna 1996 hänet valittiin siihen jo moneen eri kertaan mainittuun 50 parhaan pelaajan juhlajoukkueeseen. Washingtonin organisaatio on jäädyttänyt hallinsa kattoon Hayesin pelinumeron 11. Viime perjantaina tullut kortti on tosiaan 99 overall ja oikein mieluinen itselleni, kun tykkään pelatakin tuollaista old school-korista, johon kuuluu tiukka puolustus ja korin läheltä tapahtuva scoraaminen. Siihen The Big E on oikein hyvä lisäys! Lisäksi en koskaan aikaisemmin ollutkaan käyttänyt mitään hänen korttiaan, joten oikein kiva!

Tänään tuli sitten toinen saman tason lisäys tiimiin, kun kirjautumisbonuksina sain niinikään 70-luvulla parhaat pelinsä pelanneen atleettisen heittävän takamiehen joukkueeseeni. Yksi ensimmäisistä Denver Nuggets-organisaation legendoista ja pelaaja, jonka suoritusten mukaan itse Michael Jordan on kertonut muokanneensa omaa peliään. Kyseessä on David "Skywalker" Thompson, 193 senttinen ja 88 kiloinen ultra-atleettinen donkkikone. Hän pelasi ammattilaiskentillä 1975-84, jonka aikana ehti kirjauttaa useita yli 25 pisteen keskiarvoja edustaessaan Denveriä ja Seattlea. Uransa hän aloitti -75 Denverin väreissä ABA-liigan puolella, mutta siirtyi joukkueen mukana seuraavalle kaudelle NBA:han, kun liigat yhdistyivät. Paras kausi 1977-78 toi 27,2 pisteen keskiarvot höystettynä 5 levypallolla, 4,5 syötöllä ja 52 % heittotehokkuudella. Valitettavasti Skywalker kärsi vakavan jalkavamman 80-luvun taitteessa, josta toipuminen vei paljon aikaa ja ajoi hänet tuolloin päihteiden pariin. Noista ongelmista johtuen ura tosiaan päättyi jo -84. Lempinimensä Skywalker hän sai ilmavista donkeistaan. Nimi ei käsittääkseni ole lainaus Star Warsin puolelta, vaan saatu jo ennen legendaarisen scifisarjan ensimmäistä elokuvaa. Thompson otti usein osaa donkkikilpailuihin, joissa hän usein kisasi voitosta tiukasti toisen donkkilegendan, Julius Ervingin, kanssa.

Järjestyksessä kolmas esitelty nimi onkin osuva, koska hänet muistetaan usein 'sinä kolmantena isona nimenä ja osana 80-luvun Boston Celticsin mestarijoukkueita'. Kyseessä on 216 senttinen ja 111 kiloinen sentterijärkäle ja Celtics-legenda Robert "The Chief" Parish. Ura alkoi jo 70-luvun puolella Golden State Warriorsin riveissä, mutta parhaiten Parish tosiaan muistetaan osana 80-luvun Boston Celtics-dynastiaa ja kolmen mestaruusjoukkueen sentterinä. All Star-ottelussakin hän esiintyi yhteensä 9 kertaa ja parhaimmillaan nakutteli kunnioitettavat 20 pistettä ja 11 levypalloa ottelua kohden ja napsien siihen lisäksi vielä noin 2,5 torjuntaakin. Parishin ura kesti pitkään ja hän lopettikin vasta keväällä 1997 ollessaan jo lähes 44 vuotias. Viimeisellä kaudellaan hän oli osa Chicago Bullsin rotaatiota, joten hän voitti keväällä -97 vielä uransa neljännen mestaruudenkin. Pitkä ja terve ura toi hänelle myös yhden NBA-ennätyksen, 1611 pelattua runkosarjan ottelua. Hänet on myös valittu vuonna 1996 siihen 50 parhaan pelaajan juhlajoukkueeseen. Parishin 99 overallin kortin sain tuossa viime viikonloppuna Triple Threatin puolelta.

Tällä hetkellä oma supertiimi näyttää seuraavalta:

PG: Magic Johnson(99) // Oscar Robertson(99)
SG: David Thompson(99) // Tom Van Arsdale(99)
SF: Julius Erving(99) // Larry Kenon(99)
PF: Elvin Hayes(99) // Bob McAdoo(99)
C: Dikembe Mutombo(99) // Robert Parish(99)



 
Pientä lisätuunausta tiimiin marketin kautta eilen illalla, niin pääsen esittelemään teille vielä yhden nimen, joka onkin tämän vuoden Hall Of Fame-valintojen puolesta hyvinkin ajankohtainen!

Kyseessä on puolustustaidoistaan tunnettu sentteri, joka on myös ennätysmies. Pelaaja, jota pidetään aika universaalisti parhaana draftaamattomana pelaajana NBA:n historiassa. 206 senttinen ja 109 kiloinen vahva sentterijässikkä ja 4-kertainen parhaan puolustavan pelaajan, Defensive Player Of The Year-palkinnon, voittaja ja NBA-mestari keväältä 2004. Kyseessä on Ben Wallace!

Wallace tuli draftikelpoiseksi kesällä 1996, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen laadukkaimmista draftivuosista, mutta yksikään seura ei hyökkäyspäässä rajoittunutta ja hieman alimittaista sentteriä varannut. Tryout-leirien kautta Big Ben kuitenkin sai paikan liigaan ja edusti uransa ensimmäiset vuodet Washington Bulletsin/Wizardsin organisaatiota ilman sen suurempia otsikoita. Vuosituhannen vaihteessa tie vei treidien kautta Detroit Pistonsin riveihin, jonka riveistä Wallace myös parhaiten muistetaan ja jonka riveissä suurimmat saavutukset tulivat. Vastuun kasvaessa Wallacen pelikin alkoi hioutua ja hänestä kuoriutui vuosituhannen alun paras puolustava pelaaja, josta osoituksena lyhyen ajan sisään saavutetut 4 kpl parhaan puolustajan palkintoja(2002-03 ja 2005-06). Vahva jässikkä oli muutaman sentin alimittaisuudestaan huolimatta todellinen pelote varsinkin oman korin alla. Niin kova pelote, että edes Shaquille O'Nealin kaltaisella tankilla varustettu LA Lakers ei pystynyt keväällä 2004 päihittämään Pistonsia, joka vei finaalisarjan melkoisen puhtaasti 4-1 ja piti Lakersin tähtisikermän jokaisessa ottelussa alle 100 pisteessä. Pistonsin puolustus oli niin raudanluja, että Lakers sai otteluissa aikaiseksi vain 68, 75, 80, 87, 87 ja 99 pistettä! Tuo 99 pistettäkin syntyi jatkoaikavoitossa. Tuota 2004 Pistonsia pidetään yhtenä "romattisimmista" mestarijoukkueista pitkään aikaan, koska se oli nimenomaan yhteen hioutunut joukkue ilman suuria offensiivisia tähtinimiä. Sentterinä pelasi tosiaan tämän kirjoituksen tähti Ben Wallace ja muita avausviisikon miehiä olivat iso laituri Rasheed Wallace, pieni laituri Tayshaun Prince, heittävä takamies Richard "Rip" Hamilton ja pelintekovastuun kantoi Chauncey Billups. Viimeksi mainittu voitti myös finaalien MVP-palkinnon. Detroit selvisi finaaleihin vielä keväällä 2005, mutta silloin tuli niukka tappio San Antonio Spursille otteluvoitoin 4-3.

Ben Wallace ei tosiaan ollut koskaan mikään hyökkäyspään tähti, eikä hänen heittopelinsä ollut mitenkään hioutunutta, mutta silti hän on legenda. Parhaimmillaan hänen pistekeskiarvonsa oli vain 10 pisteen pinnassa, mutta puolustuspäässä hän nakutti liigan parhaita lukuja. Parhaimmillaan hän keräsi 15 levypalloa ja 3,5 torjuntaa ottelua kohti. Kovia lukuja 'alimittaiselle sentterille'! Levypallotilaston hän voitti kahdesti ja torjuntatilaston kerran. Hän oli myös All Star-tason pelaaja 4 kertaa puhtaasti puolustusosaamisellaan.

Stintti Detroitissa tuli päätökseen keväällä 2006, jonka jälkeen hän siirtyi pelaamaan pariksi vuodeksi Chicago Bullsin riveihin, mistä matka jatkui pariksi vuodeksi Clevelandiin, missä hän pelasi samaan aikaan nuoren LeBron Jamesin kanssa. Kiertelyn jälkeen paluu vielä Detroitiin 2010, jonka paidassa Big Ben vietti viimeiset ammattilaiskautensa ennen lopettamistaan 2012. Detroit Pistons on jäädyttänyt hallinsa kattoon Wallacen pelinumeron 3.

Wallacen lopettamisen jälkeen liki jokavuotinen puheenaihe on ollut, että pitäisikö hänet valita koripallon kunniagalleriaan Hall Of Fameen. Perusteluja on kuulunut sekä puolesta, että vastaan. Vastustajat ovat usein todenneet, ettei Wallace ollut mikään kokonaisvaltainen tähtipelaaja, koska hyökkäyspäässä tehot eivät olleet kovia ja lisäksi on todettu, että niitä absoluuttisia huippuvuosia ei ollut lopulta mahdottoman montaa. Vastaavasti puolustajat ovat todenneet, että hän on kuitenkin mestaruusjoukkueen avainpelaaja ja henkilökohtaisia palkintoja on ennätysmäärä. Itse kuulun valinnan puolustajiin! 4x paras puolustaja ja avainpelaaja, kun altavastaaja Pistons löi Lakersin tähtisikermän maan rakoon 4-1 ovat sellainen ansioluettelo, että valinta olisi oikeutettu. Valitsijaraati on tänä vuonna todennut puolustajien perustelut oikeiksi ja 16.5.21 ilmoitettiin, että tämän vuoden joukkiossa hänet galleriaan valitaan. Estradille puheensa pitämään Wallace nousee 11.9.21.

Big Ben sai tuossa reilu viikko sitten peliin 99 overallin dark matter-kortin, jota on vähän 'glitsailtu' hänen hyökkäystaitojensa puolesta. 99 tason puolustus hänen kohdallaan on täysin oikeutettu, mutta näin pelin puolella hänelle on annettu vähän realistista paremmat hyökkäysarvot, jotta on pelissä enemmän käyttökelpoinen. Marketti oli eilen illalla hintojen puolesta alhaalla uuden promopaketin takia, joten nappasin tuon kortin kokoonpanooni suoraan sanottuna ryöstöhalvalla 36k. Tein hyvät voitot, kun samalla möin, tosin vähän kaihoisasti, Dikembe Mutombon, eteenpäin lähes 200k hintaan.

PG: Magic Johnson(99) // Oscar Robertson(99)
SG: David Thompson(99) // Tom Van Arsdale(99)
SF: Julius Erving(99) // Larry Kenon(99)
PF: Elvin Hayes(99) // Bob McAdoo(99)
C: Ben Wallace(99) // Robert Parish(99)

 
Olympiakoripallo kolkuttelee ovelle noin kuukauden päässä, jonka innoittamana pelin puolelle napsahti eilen nimekäs sisältöpäivitys, joka sisältää isoja nimiä alkuperäisestä '92 Dream Teamista ja lisäksi myös vuoden 2012 olympiajoukkueesta. Esitellään siltä pohjalta pari ysärilegendaa, joista ensimmäisen tunnistavat nimeltä varmaan kaikki ja toisenkin pitäisi olla ainakin osalle tuttu.

Lähdetään liikkeelle uusimmasta markettihankinnasta ja otetaan esittelyyn yksi kaikkien aikojen monipuolisimmista pelaajista ja yksi parhaista laituripuolustajista koskaan. Dream Team 92:n aloittava laituri Scottie Pippen, josta eilen saatiin tarjolle 99 overallin kortti. 203 senttinen ja 103 kiloinen pieni laitahyökkääjä muistetaan tietenkin isona osana Chicago Bullsin 90-luvun dynastiaa, joka toi organisaatiolle yhteensä 6 mestaruutta. Pippen on alunperin Seattle SuperSonicsin varaus kesältä -87 vuorolla 5, mutta treidattiin draftin jälkeen Chicagoon. Varauksen aikaan Pippen oli ns. "hiomaton timantti", eli aikansa se kehittyminen otti, mutta lopulta pelaajasta hioutui yksi kaikkien aikojen parhaista. Pippen on yksi harvoja pelaajia, joka valittiin keväällä 1996 siihen 50 parhaan pelaajan juhlajoukkueeseen hänen ollessaan vielä aktiivinen, eikä uraansa vielä lopettanut. Parhaimmillaan Pippen kirjautti keskiarvoikseen 22,0 pistettä, 8,7 levypalloa, 7 syöttöä ja 2,9 riistoa per ottelu, joka kertonee kovaa kieltä hänen monipuolisuudestaan molemmissa päissä kenttää. Uralta jäi käteen tosiaan 6 mestaruutta, 7 All Star-valintaa(All Star-ottelun MVP -94) ja riistotilaston voitto -95. Kaksi olympiakultaa(-92 ja -96) ja Hall Of Fameen valinta 2010. Pelinumero 33 jäädytetty Chicago Bullsin kotiareenana toimivan United Centerin kattoon. Ura kesti 1987-2004, joista suurin osa toki Bulls-paidassa. Dynastian hajottua kauden 97-98 jälkeen Pippen piipahti lyhyesti Houston Rocketsin riveissä, mistä siirtyi muutamaksi kaudeksi Portland Trail Blazersin riveihin ennen paluutaan Chicagoon viimeiseksi kaudekseen 2003-04.

Toinen mainittava legenda on tosiaan myös 90-luvulta ja niinikään olympiavoittaja ja sattumalta myös varattu numerolla 5 seuraavana vuonna Pippenin jälkeen. 1988 draftin viitosvaraus oli nimeltään Mitch Richmond, josta saimme eilen perjantaina kirjautumisbonuksena 99 tason kortin. 196 senttinen ja 100 kiloinen heittävä takamies varattiin tuolloin Golden State Warriorsiin, jota tehoniekka edustikin uransa ensimmäiset vuodet 1988-91 ollen osa nopeatempoista Run TMC-hyökkäystrioa, johon hänen lisäkseen kuuluivat jo esittelemäni Chris Mullin ja pelintekijä Tim Hardaway. Kesällä -91 Richmond päätyi treidin kautta Sacramento Kingsin riveihin, kun Warriors päätti muokata miehistöään ja panostaa lisää korinaluspelaajiin. Meno jatkui Kingsin riveissä vähintään yhtä tehokkaana ja yleisesti Richmondia pidetään yhtenä pelipaikkansa parhaista pelaajista 90-luvulla. Kingsin joukkue ei vaan ollut riittävän hyvä kilpailemaan playoff-menestyksestä, eikä riittävän huono saadakseen kärkivarauksia. Alleviivaan Richmondin tasoa 90-luvulla maininnalla, että tulokaskaudestaan 1988-89 kauteen 1997-98 asti Richmond nakutti jokaisella kaudella vähintään 22 pistettä per ottelu ja parhaimmillaan 25,9. Lisäksi kertyi noin 5 levypalloa ja 4 syöttöä. Vuosituhannen vaihteessa Richmond edusti Washington Wizardzia ja uransa viimeisen kauden 2001-02 hän edusti Los Angeles Lakersia, jonka riveissä voitti mestaruuden rotaatioroolissa. Uralta jäi käteen myös 6 All Star-valintaa(ottelun MVP -95), olympiakultaa -96 ja vuoden tulokkaan palkinto -89. Hall Of Fame-valinta 2014 ja pelinumero 2 jäädytetty Sacramento Kingsin toimesta.

Miehistö näyttää nyt seuraavalta. Kokoonpanoon on kertynyt nyt jo kolme invincible-tason korttia, joilla kaikki taidot ovat 97-99 tason välissä eli todellisia "jumalkortteja". Nämä kolme nimeä ovat Magic Johnson, Oscar Robertson ja Scottie Pippen. Tuo 99-tason Ewing on myös eilisen uuden setin satoa. Erittäin laadukas ja mieluinen sentteri halvalla. Maksoin hänestä noin 15k ja Pippenistä noin 150k.

PG: Magic Johnson(99) // Oscar Robertson(99)
SG: Mitch Richmond(99) // David Thompson(99)
SF: Scottie Pippen(99) // Shawn Marion(99)
PF: Elvin Hayes(99) // Bob McAdoo(99)
C: Patrick Ewing(99) // Ben Wallace(99)


 
Tuo alkuperäinen vuoden '92 Dream Team on ollut itselle jo hyvin pitkään suuri kiinnostuksen kohde. Kun marketin hinnat laskivat kohtuullisiin mittoihin, niin päädyin laittamaan 220k vielä sileäksi yhteen kyseisen joukkueen isoon legendanimeen ja hänen invincible-tason 99 overall-korttiin. Sitä taustaa vasten saan taas esitellä yhden mielenkiintoisen nimen teille lukijoille.

Kyseessä on mestarismies, joka urallaan voitti myös monia henkilökohtaisia palkintoja. San Antonio Spursin franchise-pelaaja 90-luvulta. 216 senttinen ja 107 kiloinen taitava sentteri David "Admiral" Robinson! Lempinimensä Amiraali hän sai palveluksestaan laivaston riveissä, missä hän yleni lopulta luutnantin arvoon asti. Lempinimi on siis hieman liioiteltu, mutta kunnioitettava saavutus silti. Palvelusaikanaan hän pelasi koripalloa laivaston joukkueessa 1983-87 ja kesällä -87 hän oli koko draftin ja San Antonion ykkösvaraus. Spurs joutui kuitenkin odottamaan Robinsonin saapumista ammattilaiskentille kaksi vuotta, koska hän halusi suorittaa kunnialla sotilaspalveluksensa loppuun asti. Ammattilaisura siis alkoi syksyllä 1989 ja kesti kevääseen 2003 asti.

David Robinsonia pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista senttereistä ja hän oli kiistatta pelipaikkansa ehdotonta eliittiä varsinkin 90-luvun alkupuoliskon. Nopea, pallon kanssa sentteriksi varsin taitava, hyvät korinalusliikkeet ja kaunis keskimatkan hyppyheitto, atleettinen, siinä ne suurimmat menestysreseptit sille, että Admiral voitti mm. parhaan tulokkaan palkinnon -90, levypallotilaston -91, torjuntatilaston ja parhaan puolustajan palkinnon -92, pistekuninkuuden -94 ja koko liigan MVP-palkinnon -95. Parhaimmillaan tilastoihin kertyi 29,8 pistettä, 13 levypalloa, 4,5 torjuntaa, yli 2 riistoa ja lähes 5 syöttöä per ottelu. Tuohon pistekuninkuuteen kaudella 1993-94 liittyy sellainen hauska tarina, että Robinson taisteli siitä tittelistä lähes tasaväkisesti nuoren Shaquille O'Nealin kanssa ihan runkosarjan lopulle asti ja voitti sen takomalla viimeisessä runkosarjan ottelussa hurjat 71 pistettä. Tuo ottelu oli Spursille merkityksetön runkosarjan loppusijoituksen puolesta, joten Robinsonin joukkuekaverit päättivät, että tuossa ottelussa ruokitaan vain häntä ja yritetään pelata hänelle pistekuninkuus. Nuo 71 pistettä syntyivät Los Angeles Clippersiä vastaan. Robinson on yksi kuudesta pelaajasta, jotka ovat takoneet yli 70 pistettä yhdessä ottelussa koko NBA-historiassa. Samana keväänä -94 Robinsonista tuli myös yksi niistä harvasta neljästä pelaajasta, jotka ovat kirjauttaneet quadruple-doublen, eli ottelussa kaksinumeroiset luvut neljässä eri kategoriassa. Detroit Pistonsia vastaan syntyi 34 pistettä, 10 levypalloa, 10 torjuntaa ja 10 syöttöä.

Kaudella 1996-97 Robinson loukkasi pahasti ensin selkänsä ja sen jälkeen jalkansa, jonka takia hän pystyi pelaamaan vain 6 ottelua. Tuon seurauksena Spurs oli kauden huonoin joukkue ja pääsi varaamaan kesällä -97 ykkösenä. Tuo varaus sattui olemaan eräs Tim Duncan, jonka kanssa Spurs ja Robinson sitten alkoivatkin voittaa. Robinsonin uran loppuvuosina Spurs vei kaksi mestaruutta 1999 ja 2003. David Robinson voitti siis urallaan kaksi NBA-mestaruutta, oli All Star-pelaaja 10 kertaa ja olympiavoittaja kahdesti 1992 ja -96. Lisäksi sitten nuo aikaisemmin luetellut henkilökohtaiset palkinnot. Hänet on valittu sille 50 parhaan pelaajan juhlalistalle ja Hall Of Fameen vuonna 2009. San Antonio Spurs on jäädyttänyt hallinsa kattoon Robinsonin pelinumeron 50.

 
Tämänviikkoinen kirjautumispalkintopelaaja on jälleen sellainen, joka ansaitsee ainakin pienen esittelyn. Kyseessä on kuitenkin mestarismies ja erään ennätyksen omistaja, jota ei ole onnistuttu rikkomaan kohta 50 vuoteen!

Nimi on Nate "Tiny" Archibald. 185 senttinen ja 68 kiloinen pelintekijä-takamies pelasi NBA-parketeilla ammattilaisena 1970-84 ja hänet muistettaneen parhaiten Cincinnati Royalsin(nyk. Sacramento Kings) ja Boston Celticsin paidasta. Cincinnati varasi Archibaldin kesällä 1970 varausvuorolla 19 ja hänestä tulikin heti seuran aloittava pelintekijä, kun legenda Oscar Robertson siirtyi treidin kautta eteenpäin. Vikkelä, taitava ja kokoisekseen atleettinen takamies edusti varausseuraansa kesään 1976 asti ja päätyi sitten muutaman treidin kautta Boston Celticsin riveihin, jonka paidassa voitti NBA-mestaruuden keväällä 1981 yhdessä erään nuoren Larry Birdin kanssa.

Uralta jäi käteen 6 All Star-ottelua(ottelun MVP 1981), valinta 50 parhaan pelaajan listalle 1996 ja NBA-mestaruus 1981. Se aikaisemmin mainitsemani ennätys syntyi runkosarjakauden 1972-73 päätteeksi, kun Nate Archibaldista tuli liigan ensimmäinen ja edelleen ainoa pelaaja, joka on saman kauden aikana voittanut sekä pistekuninkuuden ja syöttötilaston! Tuon kauden keskiarvot olivat 34,0 pistettä ja 11,4 syöttöä per ottelu. Kohta tuo ennätys tosiaan täyttää jo 50 vuotta.

Oma tiimi on muotoutunut nyt sitten seuraavanlaiseksi:

PG: Magic Johnson(invincible 99) // Nate Archibald(99)
SG: Mitch Richmond(99) // David Thompson(99)
SF: Scottie Pippen(invicinble 99) // Shawn Marion(99)
PF: Elvin Hayes(99) // Bob McAdoo(99)
C: David Robinson(invincible 99) // Robert Parish(99)

 
2K21:n myteamin viimeinen kausi pyörähti käyntiin viime perjaintaina jälleen uusin kujein ja palkintopelaajin. Kiitos sen, pääsen nyt esittelemään kaksi todella isoa legendaa 60-luvulta ja 70-luvun alusta. Kaksi nimeä, joiden pitäisi olla kaikille vähänkään enemmän koripalloa seuraaville tuttuja. Kaksi Lakers-legendaa, joista molemmista minulta löytyy nyt 99 overallin invincible-kortit aloitusviisikostani. Käydään päällipuolisesti läpi sentterilegenda Wilt Chamberlain ja takamieslegenda Jerry West!

Aloitetaan Chamberlainista, jonka kortin ostin marketista viikonloppuna 180k hintaan. Nimi on varmaan monille tuttu, koska kyseessä on tosiaan se sama pelaaja, joka nakutti 60-luvun alussa New York Knicksiä vastaan 100 pistettä yhdessä ottelussa! 216 senttinen ja 125 kiloinen sentteri takoi 60-luvulla sellaisia numeroita tilastoihin, joita ei ole vielä tänäkään päivänä rikottu, eikä varmaan tulla rikkomaan koskaan. Esimerkiksi kaudella 1961-62 Wilt kirjautti käsittämättömät keskiarvot 50,4 pistettä ja 25,7 levypalloa per ottelu! Viidellä muullakin kaudella syntyi 37-44 pistettä per ottelu ja siihen kylkeen 22-27 levypalloa per ottelu. Käsittämättömiä lukuja, vaikka toki koripalloa pelattiin hieman eri tyylillä puoli vuosisataa sitten. Chamberlain pelasi ammattilaiskentillä 1959-73, jonka aikana hän voitti 2 mestaruutta(Philadelphian paidassa 1967 ja Lakersin paidassa 1972), voitti pistekuninkuuden kahdeksan kertaa peräkkäin, yhteensä 11 levypallokuninkuutta, oli All Star-valinta 13 kertaa, voitti 4 kertaa koko liigan MVP-palkinnon ja finaalien MVP-palkinnon kertaalleen 1972 ja lisäksi sentterin paikalta poikkeuksellisesti myös syöttötilaston kaudella 1967-68, kun valmentaja ehdotti, että mistä jos Wilt olisi vähemmän itsekäs hyökkäyksessä ja syöttelisi vähän useammin. Syötteli sitten tilaston voittoon asti. Chamberlainin pelinumero 13 on jäädytetty kolmen eri organisaation toimesta: Golden State Warriors, Philadelphia 76ers ja Los Angeles Lakers. Hänet on valittu niin NBA-sarjan 35 vuoden juhlajoukkueeseen kuin myös 50 vuoden juhlajoukkueeseen. Jotkut pitävät noiden käsittämättömien ennätysten pohjalta Wilt Chamberlainia kaikkien aikojen koripalloilijana, mutta yleisempi konsensus on, että hän on noin top 5 sijojen paikkeilla, vähintään top 10. Chamberlain menehtyi sydänvaivoihin 63 vuoden iässä vuonna 1999. Urheilijana hän oli monilahjakkuus, esimerkiksi 50-luvulla hän olisi ollut olympiamitalitason korkeushyppääjä, ellei olisi keskittynyt koripalloon. Chamberlainin aikana torjuntoja/blokkeja ei tilastoitu lainkaan, mutta kuvamateriaalin perusteella voitaneen sanoa, että jos olisi tilastoitu, niin hän olisi listalla erittäin korkealla, jopa kärjessä. Chamberlain on esimerkiksi blokannut blokkaamattomana pidetyn Kareem Abdul-Jabbarin skyhook-heiton.

Päivän toinen esiteltävä nimi on satunnaispalkinto Triple Threatin vaultista, joka myös pelasi siis Lakersissa 60-luvulla ja 70-luvun alkupuolella. 99 invincible-tason kortti nousi palkintona tuossa tänään omaan tiimiin. Kyseessä on nimi, joka koripallopiireissä tunnetaan lempinimellä The Logo, koska hänen mukaansa on mallinnettu NBA-liigan nykyinen logo. Kyseessä on siis, tietenkin, Jerry West! 191 senttinen ja 79 kiloinen takamies oli Lakersin varaus numerolla 2 kesällä 1960 ja edusti organisaatiota varausvuodestaan 1960 asti vuoteen 1974. Uransa aikana hän kirjautti parhaimmillaan 31,3 pisteen, 7,9 levypallon ja 9,7 syötön keskiarvot. Huomionarvoista on, että nuo 25-31 pisteen keskiarvot syntyivät joka vuosi lähes 50 % osumatarkkuudella ja ilman kolmosviivaa! Westiä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista heittäjistä, joten keskiarvot olisivat voineet olla kovemmatkin, jos kolmosviiva olisi ollut jo mukana. Uransa aikana West oli All Star-valinta jokaisena 14 kautena ja All Star-ottelun MVP kertaalleen 1969. Hän voitti pistekuninkuuden kerran(1970) ja syöttötilaston kerran(1972). Liigan mestaruuden hän voitti myös niinikään kerran keväällä 1972. Jerry West on NBA-historian ainoa pelaaja, joka on voittanut Finaalien MVP-palkinnon edustaessaan hävinnyttä joukkuetta. Tämä tapahtui keväällä 1969. Westin pelinumero 44 on jäädytetty Lakersin kotiareenan Staples Centerin kattoon ja hän on Chamberlainin tavoin osa NBA-liigan 35 vuoden ja 50 vuoden juhlajoukkueita. Jerry West täytti toukokuun lopulla 83 vuotta.

Peliuransa jälkeen West on toiminut johtotehtävissä monissa eri seuroissa, mutta parhaiten hänet muistetaan Lakersin johtoroolista. Hän oli esimerkiksi junailemassa sitä varsin kuuluisaa kesän 1996 treidiä, joka toi varaustilaisuuden jälkeen Kobe Bryantin teinipoikana Lakersin riveihin. West on ollut johtorooleissa voittamassa yhteensä kahdeksaa mestaruutta, joista 6 on tullut Lakersin palveluksessa ja 2 Golden State Warriorsin palveluksessa. West on voittanut liigan parhaalle General Managerille jaettavan tunnustuksen kahdesti(kesällä 1995 ja 2004).

Nyt tilanne on sitten se, että koko avausviisikko koostuu invincible-tason korteista. Olen tyytyväinen ja kieltämättä aika ylpeäkin, että tuollainen saavutus on tullut ilman yhtäkään extraeuroa.

PG: Magic Johnson(invincible 99) // Nate Archibald(99)
SG: Jerry West(invincible 99) // Mitch Richmond(99)
SF: Scottie Pippen(invincible 99) // Antoine Walker(99)
PF: David Robinson(invincible 99) // Elvin Hayes(99)
C: Wilt Chamberlain(invincible 99) // Bob McAdoo(99)


 
Olympiakoris pyörähti tuossa viime viikolla vauhtiin, joka tekeekin seuraavasta kalliin hankinnan esittelystä erittäin osuvan. Kyseessä on olympiavoittaja kesältä 2004, kun edellisen kerran USA jäi ilman kirkkainta olympiamitalia miesten koripallossa! Vuonna 2004 olympiakisathan pelattiin Ateenassa ja koripallon kultaa vei varsin yllättäen Argentiinan joukkue!

Kyseessä on siis tietenkin Emanuel "Manu" Ginobili! Yksi kaikkien aikojen parhaista kuudensista miehistä, monipuolisimmista pelaajista ja nelinkertainen NBA-mestari San Antonio Spursin paidasta! Koripallopiireissä hänestä puhutaan järjestäen lämpinimellään Manu. NBA:han 198 senttinen ja 93 kiloinen takamies varattiin kesällä 1999 varausvuorolla 57 Spursin toimesta ja yleisesti häntä pidetäänkin yhtenä kaikkien aikojen draftiryöstöistä, kun noin myöhäisellä numerolla varattiin lopulta noin kovatasoinen pelaaja. NBA:han hän siirtyi tosin vasta kesällä 2002 dominoituaan ensin eurosarjoja italialaisen Virtus Bolognan riveissä, jonka paidassa ollaan nähty myös historian saatossa suomalaispelaajia. Ginobili edusti koko NBA-uransa 2002-2018 Spursia ja voitti siis mestaruuden joukkueen riveissä neljästi(2003, 2005, 2007 ja 2014), oli koko liigan All Star-pelaaja kahdesti ja voitti parhaalle kuudennelle miehelle jaettavan palkinnon kesällä 2008. Kuudes mies on yleisesti ensimmäinen vaihdosta tuleva pelaaja, joka pelaa lähes aloittajien minuuttimääriä ja tuo monipuolisuutta ja vaihtoehtoja kentälle. Ginobili oli nimenomaan monipuolinen, sillä hän pystyi pelaamaan kolmea eri pelipaikkaa(pelintekijä, heittävä takamies tai pieni laitahyökkääjä), joka toi valmennukselle lukuisia erilaisia viisikkovaihtoehtoja. Yleensä Ginobilin peliaika ottelussa vaihteli 27-31 minuutin paikkeilla ja parhaimmillaan hän nakutteli penkiltä aloittamisestaan huolimatta 19,5 pistettä, 5 syöttöä ja 5 levypalloa per ottelu. Mahdollisuus tuoda Ginobilin tasoinen pelaaja penkiltä mukaan oli yksi suurimpia Spursin aseita, kun joukkue voitti tosiaan kolme mestaruutta viiden vuoden sisään 2003-2007. Spurs on jäädyttänyt kotihallinsa kattoon Ginobilin pelinumeron 20.

Sitten niihin 2004 olympialaisiin. Ginobili oli kisoissa Argentiinan joukkueen paras pistemies ja syöttäjä keskiarvoilla mitattuina. Hän kunnostautui erityisesti välieräottelussa USA:ta vastaan nakuttaen koko ottelun korkeimman pistesaldon 29 pistettä, kun Argentiina meni ja voitti ottelun 89-81 ja pudotti USA:n pronssipeliin ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun USA on olympialaisiin NBA-ammattilaisilla osallistunut. Tuolloisessa USA:n joukkueessa olivat mukana mm. nuoret LeBron James, Dwyane Wade, Carmelo Anthony ja Allen Iverson noin esimerkiksi. Finaalissa Argentiina kohtasi Italian ja voitti kultaa loppulukemin 84-69. Argentiinan koripalloliitto on jäädyttänyt Ginobilin pelinumeron 5.

Ginobilistä saatiin peliin tuossa tiistaina 99 overallin invincible-tason kortti, joka ainakin pelaajan hiusmallin mukaan perustuu noihin 2000-luvun puolivälin menestysvuosiin niin olympialaisissa kuin Spursinkin riveissä. Vetäisin tänään liipaisimesta ja hommasin tuon 195k hintaan aloitusviisikkooni mukaan näin olympialaisten kunniaksi. Toinen uusi lisäys rotaatioon on niinikään 99 overallin invincible-tason kortti Russell Westbrookista, joka oli ja on viimeinen Triple Threat-pelimuodon palkinto. Sen saavutin viikonloppuna. Koska Westbrookin ura vielä jatkuu, niin ei vielä käydä sitä äärettömän tarkasti lävitse, vaan tyydytään toteamaan lyhyesti, että kyseessähän on eniten triplatuplia kirjauttanut pelaaja ja yhteensä neljä triplatuplakautta pelannut pelaaja. Parhaimmillaan 31,5 pistettä, 10,7 levypalloa ja 10,4 syöttöä per ottelu koko kaudelta kirjauttanut pelintekijä-takamies. Koko liigan MVP kertaalleen keväällä 2017, kolme syöttökuninkuutta ja kaksi pistekuninkuutta. 9-kertainen All Star tähän mennessä ja olympiavoittaja 2012.

Tiimi on siis taas kerran muuttunut ja hieman vahvistunut seuraavanlaiseksi:

PG: Magic Johnson(GOAT 99) // Russell Westbrook(invincible 99)
SG: Manu Ginobili(invincible 99) // Jerry West(invincible 99)
SF: Scottie Pippen(invincible 99) // Shawn Marion(99)
PF: David Robinson(invincible 99) // Elvin Hayes(99)
C: Wilt Chamberlain(invincible 99) // Rudy Gobert(99)



 
NBA 2K21 sai eilen viimeiset uudet sisältöpäivitykset ja pelaajat. Viimeinen virallinen kausi myteamin puolella päättyi ja sen seurauksena julkaistiin myös invincible-pakat, jotka sisältävät siis ainoastaan noita GOAT ja invincible-tason kortteja. 2K toki teki äärimmäisen 2K-maisen tempun ja mahdollisti noiden pakkojen oston vain luottokortilla ostettavalla vc-valuutalla. Toki kortteja päätyy huutokauppaan iso määrä myös, joten sitä kautta laitoin aikalailla loput ansaitsemani kolikot sileäksi ja rakensin nyt sitten itselleni kymmenikön, josta löytyy vain GOAT tai invincible-kortteja. Joukkueen voi nyt siis sanoa olevan "valmis" tämän iteraation osalta. Enpä olisi tämäntasoiseen lopputulokseen uskonut vajaa vuosi sitten syyskuussa, kun pelin aloitin!

Melkein kaikki joukkueen nimet on jossain vaiheessa kautta täällä jo esitelty, mutta nyt voin sanoa, että jokaisesta rotaation nimestä on joukkueessa paras mahdollinen kortti!

PG: Jerry West(invincible 99) // Isiah Thomas(invincible 99)
SG: Magic Johnson(GOAT 99) // Emanuel Ginobili(invincible 99)
SF: Larry Bird(invincible 99) // Scottie Pippen(invincible 99)
PF: Kevin Garnett(invincible 99) // Tim Duncan(invincible 99)
C: Wilt Chamberlain(invincible 99) // David Robinson(invincible 99)

Tim Duncan on sellainen nimi, jota en ole tainnut tässä läpi käydä, mutta jätetään hänet nyt sille asteelle, että halukkaat käykööt wikipediasta tai youtubesta katsomassa. Huomionarvoista tuossa tiimissä on useampi historillinen yhteys! Esimerkiksi West ja Chamberlain pelasivat yhdessä Lakersissa pidempäänkin, kuten aikaisemmin esittelin. Johnson ja Bird taas olivat NBA:n suurin kiistakumppanikaksikko kentällä läpi 1980-luvun, mutta samalla kentän ulkopuolella hyviä ystäviä ja käsittääkseni ovat edelleen. Penkkiviisikosta taas löytyy San Antonio Spurs-kolmikko Ginobili-Duncan-Robinson, joka pelasi yhden kauden 2002-03 yhdessä ja voitti mestaruuden silloin. Duncan ja Robinson pelasivat ennen tuota viitisen vuotta yhdessä ja tuon jälkeen kaksikko Ginobili ja Duncan pelasivat toistakymmentä vuotta yhdessä.

Yhteensä tuo kymmenikkö on voittanut mestaruuksia melkoisen hurjat 31 kappaletta! West voitti yhden, Johnson 5, Bird 3, Garnett yhden, Chamberlain 2, Thomas 2, Ginobili 4, Pippen 6, Duncan 5 ja Robinson 2.
 
"Pientä" koukkuun jäämistä havaittavissa pelin kohdalla, kun joka päivä on mennyt tuntitolkulla NBA 2K22:n kanssa, mutta näkyy se tienatussa valuutassa ja joukkueen tasossa myös. Koko pelaava kymmenikkö on rubiini-ametisti-tasolla jo tässä vaiheessa, tarkalleen 4 90 overallin ametistia ja 6 88-89 overallin rubiinia jo haalittu. Muutama isompi nimikin jo ja kivahan tuolla on uuden sukupolven gameplaytä pelailla, kun laji tuntuu puolittain uudelta. Yläkulmassakin jo 95k+ valuuttaa.

PG: Tim Hardaway(90) // James Silas(90)
SG: Sidney Moncrief(90) // Adrian Dantley(88)
SF: Julius Erving(90) // Jayson Tatum(89)
PF: Zion Williamson(89) // Derrick Jones Jr(88)
C: Darryl Dawkins(88) // Nikola Jokic(89)

Ervingin ja Moncriefin olenkin jo aikaisemmin esitellyt oikein kunnolla, mutta muutama lyhyt sananen parista muusta kiinnostavasta nimestä. Tim Hardawayn mainitsin aikaisemmin paria legendaa esitellessäni ja nyt oli mukava mahdollisuus saada "Mr UTEP Crossover" joukkueeseen, niin toki hankin marketista. Hardaway tuli tosiaan tunnetuksi kahden askeleen crossover-harhautuksestaan 90-luvun alussa Golden Staten riveissä pelatessaan, josta lempinimi. Hänet muistetaan myös 90-luvun jälkipuolikkaalta Miami Heatin riveistä. 183 senttinen räjähtävän vikkelä pelintekijä kirjautti parhaimmillaan 23 pisteen ja 10 syötön keskiarvot. Pallon kanssa taitava ja hyvä heittämään. 5-kertainen All Star ja olympiavoittaja vuodelta 2000.

Adrian Dantley kuuluukin sitten 80-luvun legendoihin ja pistekuninkaisiin. Kaksi kertaa pistekuninkuuden voitto 80-luvun alkupuolella. Utah Jazzia edustaessaan 7 kautta peräkkäin 26,5 - 30,7 pisteen keskiarvot yli 50 % osumatarkkuudella! Tosi kovia lukuja "vain" 196 senttiseltä heittävältä takamieheltä/pieneltä laiturilta. Noihin samoihin aikoihin 6 kertaa All Star, olympiavoittaja 1976 ja niin edelleen. Darryl Dawkins taas oli atleettinen 211 senttinen sentterijärkäle 70-luvun jälkipuoliskolta 80-luvun lopulle. Niin atleettinen, että hänen rajujen donkkiensa takia NBA joutui vahvistamaan korilevyjä, joita Dawkins onnistui hajottamaan useampiakin. Tarinoiden mukaan NBA antoi uhkauksen, että Dawkins joutuisi itse maksamaan levyjen korjauksia, jos vielä donkeillaan rikkoisi niitä. Noiden donkkien takia Dawkins sai lempinimen Chocolate Thunder, jonka hänelle antoi itse Stevie Wonder.

James Silas oli itselle uudempi tuttavuus. Kortin sain Triple Threatin puolelta palkinnoksi. San Antonio Spursin 185 senttinen pelintekijä 70-luvulta. Parhaimmillaan kunnioitettavat 23,8 pistettä ja 5,4 syöttöä per ottelu keskiarvot. Silasille on annettu useampia lempinimiä, jotka hän on saanut sen perusteella, että hän esitti parasta peliään otteluiden loppuvaiheilla, jolloin voittajia ratkottiin.
 
Pari viikkoa takana ja ensimmäiset merkkipaalut alkavat olla saavutettuna. Triple Threatin puolella tämän ensimmäisen kauden 300 voittoa haalittu ja sitä kautta ykkösmiehistöön 3 kappaletta timanttitason kortteja(Ron Boone, Dee Brown ja David Thompson) sekä ensimmäinen Domination-kokonaisuus läpäisty, jossa kurmotettiin lävitse tulevan kauden NBA-joukkueet ja 3 niistä muodostettua All Star-sikermää. Sieltä puolelta ykkösmiehistöön on tällä hetkellä kertynyt yksi timantti(TJ Warren) sekä yksi ametisti(Draymond Green).

Marketissa olen shoppaillut myös valiten tarkkaan, milloin roposiani sijoitan ja miehistöön onkin kertynyt sitä kautta kaksi timanttitason isoa nimeä. Nappasin viime viikonloppuna puolisentoista viikkoa sitten pakkoihin tulleen 92 overallin Tim Duncanin hoitamaan korinaluspeliä, kun osui snaippi kohdalle: yksi kappale 90k+ arvoista korttia oli myynnissä alle 65k! Jollain oli kiire saada rahaa johonkin toiseen ostokseen ja onnistuin tuon alihintaisen oston tekemään. Tälläkin hetkellä kaikki marketissa olevat tuon mallin kortit ovat edelleen 90k+ hintaisia, joten hyvä sijoitus. Toimii joukkueessa oikein hyvin ja saanen aikanaan ainakin omani pois tuosta, ellen jopa pientä voittoa. Se toinen iso nimi tuli pakkoihin perjantaina ja kun tuota valuuttaa oli, niin vetäisin eilen liipaisimesta. 110k maksoin 93 overallin Dwyane Wadesta. Päivän pidempään odottamalla olisin ehkä säästänyt kymppitonnin, mutta noh aina ei voi osua snaippi kohdalle. Tyytyväinen olen silti, erinomainen kortti ja sopii tiimiin ja pelityyliin kuin nakutettu. Waden jälkeen jäi vielä kivasti 100k sukan varteen.

Domination-setin läpäisy kerrytti myös yläkulmaan juuri riittävän määrän tokeneita, jotta pääsin valitsemaan timanttitasolta niillä itselleni palkinnon. Tarvitsin Duncanin viereen toisen pätevän ja monipuolisen ison pelaajan, joten valinta osui 208 senttiseen ja 104 kiloiseen ison laitahyökkääjän paikalla pelanneeseen Tom Chambersiin, jonka 93 overallin kortin lunastin siis itselleni. Chambers pelasi NBA-parketeilla 1981-97 ollen tuona aikana 4 kertaa All Star-ottelussa ja voittaen ottelun MVP-palkinnon kertaalleen 1987. Parhaiten hänet varmaan muistetaan 90-luvun taitteesta Phoenix Sunsin riveistä, jolloin hän parhaimmillaan nakutteli varsin kunnioitettavat 27 pistettä ja 8 levypalloa per ottelu. Chambers oli Sunsin mukana NBA-finaaleissa keväällä 1993.

Kiitos noiden vahvistusten on aloitusviisikko nyt sitten kokonaan timanttitasoa! Penkiltäkin timantteja löytyy 2 ja loput 3 ovat ametisteja. Pari viikkoa julkaisun jälkeen ykköskymmenikön pelaajat ovat siis kaikki 90+!

PG: Ron Boone(92) // Dee Brown(92)
SG: Dwyane Wade(93) // David Thompson(92)
SF: TJ Warren(93) // Julius Erving(90)
PF: Tom Chambers(93) // Draymond Green(91)
C: Tim Duncan(92) // Vin Baker(90)
 
NBA viettää kuluvalla kaudella 75:ttä juhlavuottaan ja sen johdosta vajaa pari viikkoa sitten liiga julkaisi juhlavuoden kunniaksi joukkueen, käytännössä listan, kaikkien aikojen 75:stä parhaasta pelaajasta. Kyseessä on siis "päivitys" siihen 90-luvun puolivälissä julkaistuun listaan, johon valittiin 50 parasta pelaajaa. Nopeahkolla silmäyksellä yksikään nimi tuolta aikaisemmalta 50 parhaan listalta ei ollut paikkaansa menettänyt, vaan listalle lisättiin 25 uutta nimeä. Osa heistä aktiivipelaajia ja osa jo lopettaneita. Kiinnostuneiden kannattaa selailla viestin loppuun laitettua wikipedia-artikkelia, johon kaikki nimet on listattu aakkosjärjestykseen.

Jos lyhyesti itse kommentoin uusia lisäyksiä, niin olen erittäin tyytyväinen nähdessäni Dominique Wilkinsin ja Bob McAdoon vihdoin listalla. Kun edellinen 50 parhaan lista julkaisiin, niin varsinkin Wilkinsin puuttuminen nosti aika isot ihmetykset lajipiireissä. Hienoa, että Atlanta Hawks-legenda vihdoin saa arvostusta! Nopealla silmäyksellä lista näyttää varsin hyvältä, eikä ainakaan heti tule mieleen nimeä, joka sieltä puuttuisi. Erityishuomio vielä Dennis Rodmanille, joka on mukana! Mielestäni varsin osuva valinta, vaikka kyseessä ei koskaan mikään taitavin hyökkäyspään pelaaja ollutkaan. Ne lukuisat levypallotilastojen voitot ja useampi parhaan puolustajan palkinto oikeuttavat kyllä valinnan. Nappivalinta!

en.wikipedia.org

NBA 75th Anniversary Team - Wikipedia

en.wikipedia.org en.wikipedia.org
 
Olisikohan se aika taas yhden pelaajaesittelyn. Vahvistin tuossa eilen joukkueeni sentteriosastoa nimellä, jonka ainakin pitäisi olla tuttu valtaosalle koripallofaneista, mutta jota usein pidetään hieman aliarvostettuna ja unohdettuna. Kyseessä on kuitenkin henkilö, joka on voittanut 3 MVP palkintoa, 6 levypallotilastoa, yhden mestaruuden ja finaalien MVP palkinnon, valittiin All Star-otteluun 12 kertaa peräkkäin ja kuuluu NBA:n 50 ja 75 vuotisjuhlajoukkueeseen. Kyseinen henkilö myös dominoi erästä kaikkien aikojen NBA-tilastoa täysin ylivoimaisesti. Uransa aikana hän kirjautti tililleen hurjat 6731 hyökkäyspään levypalloa, kun kyseisen tilaston kakkosella Robert Parishilla niitä on 4598. Ei mikään ihme, että kyseinen herra sai lempinimekseen Chairman Of The Boards!

Kyseessä on siis, tietenkin, jo edesmennyt Moses Malone! Vuonna 1955 Petersburgissa Virginiassa syntynyt sentteripelaaja kasvoi yksinhuoltajaäidin kanssa ja pelasi high school-koripallonsa Petersburg High Schoolissa, jonka jälkeen hänen piti lähteä pelaamaan yliopistopalloa Marylandin yliopistoon. NBA-liigan tuolloinen kilpailija ABA kuitenkin houkutteli hänet kesällä 1974 sen sijaan ammattilaiskentille. ABA:n puolella Malone vietti kaksi vuotta ennen siirtymistään NBA:n puolelle, kun liigat yhdistyivät. New York Times tituleerasi Malonea aikanaan ensimmäiseksi modernin ajan koripalloilijaksi, joka siirtyi ammattilaiskentille suoraan high schoolista. Mitoiltaan Malone oli 208 senttiä ja 118 kiloa. Hän kuoli 60 vuoden iässä sydänkohtaukseen nukkuessaan syyskuussa 2015.

Malonea pidetään usein ehkä aavistuksen aliarvostettuna kaikkien aikojen senttereistä puhuttaessa, koska hän ei henkilöidy mihinkään tiettyyn organisaatioon tai joukkueeseen, vaan kierteli urallaan monessa eri paikassa. Parhaiten hänet muistetaan toki Houston Rocketsin riveistä, missä hän pelasi 1976-82 voittaen siellä MVP:n kahdesti(1979 ja 82), levypallotilaston kolmesti ja ollen All Star-ottelussa neljästi. Malonesta tuli kauden 1981-82 jälkeen rajoitettu vapaa agentti ja Philadelphia 76ers iski hallitsevan MVP-voittajan eteen sellaisen tarjouksen, johon Houston ei pystynyt vastaamaan. Malone siis vaihtoi hallitsevana MVP-voittajana joukkuetta ja voitti heti seuraavalla kaudella uudessa joukkueessaan MVP-pystin ja myös koko liigan mestaruuden ja finaalien MVP:n! Kukaan muu ei ole pystynyt NBA:n historiassa voittamaan peräkkäisiä MVP-pystejä eri joukkueiden riveissä! Philadelphiassa vierähti neljä kautta 1982-86, joista viimeisellä hän kärsi jonkin verran loukkaantumisista, joiden johdosta hänet treidattiin Washingtoniin, jossa vierähti kaksi kautta 1986-88. Sieltä matka vei Atlantaan vapaana agenttina kolmeksi kaudeksi 1988-91. Tuon jälkeen Malone edusti vielä lyhyehkösti Milwaukeeta, jälleen Philadelphiaa ja San Antoniota, kunnes päätti uransa keväällä 1995. Pitkä ja kunniakas ura. Huomionarvoista tosiaan, että Malone oli All Star-tason pelaaja 12 vuotta peräkkäin 1978-89 edustaen tuona aikana neljää eri organisaatiota.

Parhaimmillaan Malone oli tosiaan liigan arvokkain ja "paras" pelaaja kovilla keskiarvoilla. Parhaimmillaan hän kirjautti 31,1 pistettä, 15 levypalloa ja pari torjuntaa per ottelu saman kauden aikana. Lisäksi kymmenkunta kautta 22-27 pisteen tehoilla ja reippaasti toisella kymmenellä olevilla levypallokeskiarvoilla. Malone sai tiistaina peliin 95 overallin pink diamond-kortin, jolla mielelläni vahvistin oman joukkueeni aloitusviisikkoa. Kortin takana olevat offense ja defense ovat keskiarvoina molemmat kuitenkin 96-97 paikkeilla, että todellisuudessa kortti on enemmänkin kuin 95 overall. Karvan alle 80k pulitin marketissa tuosta eilen ja olen kyllä ollut tyytyväinen hankintaani. Oman korin alusta on erittäin laadukkaasti puolustettu, ei tule vastustajan sentterit ryppyilemään ja levypallot jäävät omalle joukkueelle! Hyökkäyspäässä syntyy myös tehoja korin läheisyydestä ja keskimatkaltakin avoimen hypärin sentterijärkäle pussittaa hyvillä prosenteilla. Erittäin hyvin omaan pelityyliini sopiva sentteri!

PG: Chris Paul(92) // Ron Boone(92)
SG: Dwyane Wade(93) // David Thompson(92)
SF: Grant Hill(94) // T.J. Warren(93)
PF: Tom Chambers(93) // Draymond Green(90)
C: Moses Malone(95) // Alonzo Mourning(93)

 
Kun palloilulajien puolella ajatellaan, mikä yksittäinen joukkue on se kaikkien aikojen kovin ja merkityksellisin, niin usein esille nousee nimi Dream Team, jolla tarkoitetaan Barcelonan olympialaisiin 1992 kasattua USA:n koripallomaajoukkuetta. Miksi kyseinen joukkue koottiin? Miten se koottiin? Mitä se sai aikaan koko urheilua, koripalloa ja olympialiikettä ajatellen? Jos asia kiinnostaa, niin kannattaa ottaa mukava asento ja nautiskella alla oleva tunnin dokkari kyseisen joukkueen vaiheista ja joukkueen synnyn syistä! Kyse ei ole pelkästään koripallosta, vaan vaikutuksesta koko olympialiikkeelle!

 
Tuli nyt tuossa perjantaina ostettua 2K22:sta myös PS4-versio, kun tuo oman PS5:n huolto- ja vaihtoprosessi tuntuu valitettavasti venyvän. Prisman asiakasomistajapäiviltä kun sai vielä alennustakin ihan kivasti. Joutuihan tuosta vielä noin 50 euroa maksamaan, mutta onpahan nyt sitten pyhien ajaksi jotain pelattavaakin. Yllättävän paljon on tämän vuoden PS4-versio mennyt eteenpäin edellisvuotisesta. Ihan samalle tasolle ei graafisessa tyylissä tietenkään päästä PS5-version kanssa, mutta gameplay on aika lähellä. Selkeästi realistisempaa kuin viime vuoden PS4-versiossa.

Oli minulla toki teille lukijoille myös pelaajaesittely kerrottavana, älkää huoliko! Dream Teamin jäsen, Hall Of Fame-pelaaja ja sekä 50 että 75 juhlavuotisjoukkueen jäsen! NBA-mestari ja pelaaja, jonka pelinumero 22 on jäädytetty kahden eri organisaation toimesta. Käydäänpä lävitse tiivistetysti Clyde "The Glide" Drexler!

201 senttinen ja 101 kiloinen heittävä takamies/pieni laituri pelasi NBA-parketeilla kunnioitettavan 15 kauden uran 1983-97 edustaen ensin reilun vuosikymmenen verran varausorganisaatiotaan Portland Trail Blazersia(varausnumero 14 kesällä -83) ja sen jälkeen reilut kolme kautta Houston Rocketsia. Yliopistokoripallonsa Drexler pelasi Houstonin yliopistossa yhdessä yhden kaikkien aikojen sentterin, Hakeem Olajuwonin, kanssa. Tuon 15 kauden aikana Drexler valittiin All Star-otteluun kymmenen kertaa ja hän edusti USA:n maajoukkuetta niissä kuuluisissa vuoden 1992 Barcelonan olympialaisissa. Hänet on valittu Hall Of Fameen kahdesti, sekä pelaajana että myös Dream Teamin jäsenenä. Pelaajatyyppinä Drexler oli erittäin atleettinen pelaaja, jolla oli myös erittäin kaunis keskimatkan hyppyheitto ja keskimääräistä aavistuksen parempi kolmonen.

Ura tosiaan alkoi Portlandin riveissä syksyllä 1983, mutta koska kyseessä oli "vasta" 14. varaus, niin ensimmäisen kauden ja osan toista ja kolmatta Drexler tuli peliin enemmikseen penkiltä. Kun avauspaikka ja organisaation franchise-pelaajan status oli lunastettu, niin kaudesta 1986-87 eteenpäin Drexler oli joukkueen johtava pelaaja, All Star ja yleisesti ajateltuna liigan noin 2-3 paras heittävä takamies. 80-luvun lopullta ja 90-luvun alussa Drexler oli parhaimmillaan ja nakutti toistuvasti 25-27 pistettä per ottelu höystettynä yli 6 levypallolla ja lähes 6 syötöllä. Drexlerin parhaina vuosina Trail Blazers eteni finaaleihin kahdesti, mutta hävisi molemmilla kerroilla(1990 Detroitille ja 1992 Chicagolle). Drexler oli myös MVP-äänestyksen/valinnan kakkonen kauden 1991-92 päätteeksi, kun Michael Jordan voitti palkinnon. Parhaimmillaan siis aivan liigan parhaita pelaajia! 1992-finaalisarjaa usein muistellaan kahden aikakauden parhaan heittävän takamiehen yhteenottona. Jordanin Chicago voitti 4-2.

Tuon jälkeen Trail Blazersin taso alkoi hieman laskea ja muut Läntisen Konferenssin joukkueet alkoivat haastaa kovemmin, eikä Tyynenmeren rannan Portlandissa enää finaalipelejä nähty. Kiitoksena pitkästä ja kunniakkaasta palveluksestaan organisaatiolle Drexler sai kesken kauden 1994-95 treidipyyntönsä lävitse potentiaaliseen mestaruustaistoon ja tuttuun kaupunkiin, kun siirto Houston Rocketsin riveihin meni läpi. Rockets oli edellisellä kaudella voittanut mestaruuden, mutta edellisen kauden pitkät rasitukset ja "mestaruuskrapula" olivat suistaneet joukkueen alaspäin. Drexlerin saapuminen kaupunkiin ja yhdistyminen hyvän ystävänsä Hakeem Olajuwonin kanssa kuitenkin käänsi kelkkaa parempaan suuntaan ja Houston päätyi lopulta playoff-paikkaan oikeuttavalle sijalle 6 runkosarjan jälkeen. Drexler pelasi siirron jälkeen Houstonin riveissä runkosarjassa 35 ottelua ja oli erittäin hyvä hyökkäyksen kakkosvaihtoehto tehoillen 21,4 pistettä per ottelu kera 7 levypallon ja reilun 4 syötön. Houstonin ei kuitenkaan uskottu pystyvän toistamaan edes edellisen kauden finaalipaikkaa, mutta niin vain kävi, että Rockets meni ja voitti 4 pudotuspelisarjaa putkeen ilman kotietua ja vei toisen peräkkäisen mestaruuden. Drexler säesti hyvin ystäväänsä Olajuwonia myös pudotuspeleissä tehoillen 20 pistettä, 7 levypalloa ja 5 syöttöä per ottelu. Kaksikon ystävyydestä kertoo paljon se, että kun toisen mestaruuden ratkettua joukkueen ykköstähti Olajuwonilta kysyttiin, "Missä hän näkee itsensä kaikkien aikojen pelaajien listalla nyt kahden peräkkäisen mestaruuden jälkeen?", niin hän vastasi ensimmäisenä, että tämä oli joukkueen voitto ja hän on äärimmäisen onnellinen, että hänen pitkäaikainen ystävänsä Drexler voitti nyt mestaruuden, jonka hän olisi ehkä ansainnut jo aikaisemminkin. Mestaruuden jälkeen Drexler edusti Houstonia vielä kolme kautta varsin hyvillä 18-19 pisteen tehoilla ja lopetti sitten uransa ollessaan vielä varsin laadukas pelaaja ollessaan 36 vuotias. Drexler täyttää tulevana Juhannuksena 60 vuotta.

Drexleristä julkaistiin peliin pari viikkoa sitten 95 overallin pink diamond kortti(97 offense, 93 defense), jonka hommasin tuossa perjantaina. Voi sanoa, että hyvin on mallinnettu, sillä hyppyheitto on juuri kuin esikuvallaan. Atleettisuutta löytyy ja monipuolisuutta. Hyökkäyksen kantava voima ja varsin kykenevä myös puolustuksessa. Muutenkin uusin joukkuetta tässä viikonloppuna aika isolla kädellä, kun uusia nimiä ovat Drexlerin lisäksi mm. Walt Frazier, Latrell Sprewell, Chris Webber, Isiah Thomas ja Patrick Ewing. Perjantain uuden pakan aikaan marketti oli alhaalla, niin sain Webberin 45k hinnalla hyvin päivityksin, kun nyt marketin normalisoitua kortin hinta on noin 70k. Ewingistä maksoin 10k ja Thomasista 15k.

PG: Walt Frazier(95) // Isiah Thomas(94)
SG: Latrell Sprewell(93) // David Thompson(92)
SF: Clyde Drexler(95) // Grant Hill(94)
PF: Chris Webber(95) // Tom Chambers(93)
C: Moses Malone(95) // Patrick Ewing(94)

 
Aika paljon tullut tässä viikon aikana pelailtua taas ja sen puolesta oli yläkulmaan kerääntynyt ihan kivasti valuuttaa. Sen kun yhdistää siihen, että eilen tuli taas uusi pakkakokokonaisuus, jonka näkyvimpänä nimenä on tällä kertaa Kobe Bryant, ja joka taas laski marketissa muutaman viikon vanhojen korttien hintaa ja toi niitä lisää tarjolle, kun porukka möi niitä pois uusien korttien tieltä, niin pääsin taas tuunaamaan tiimiäni paremmaksi. Samalla saavutin taas yhden 'merkkipaalun', kun nyt on sitten koko aloitusviisikko pink diamond-tasoa, eli 95-96 overall-kortteja.

Hauska yhteensattuma sinänsä, että itse asiassa tiimi muutti muotoaan jo tuolloin sunnuntaina iltapäivällä pari tuntia tuon edellisen esittelyn jälkeen. Piti napata Webberistä voitot kotiin ja ostin sillä rahalla sitten viime perjantaina pakkoihin tulleen 96 pink diamond Julius Ervingin, joka nyt sattuu olemaan yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajistani. 'Pakko' oli hänet saada, kun oli jo tuolloin mahdollisuus. Laajempi esittely kyseistä pelaajasta löytyykin jo tästä ketjusta.

Eilen joukkueessa tapahtui sitten kerralla kolme isoa muutosta. Avausviisikon pelintekijä vaihtui ja nyt sitä paikkaa hallinnoi mestarismies, joka on kahdessa kaikkien aikojen tilastossa kakkosena. Tarkalleen kaikkien aikojen syöttötilaston ja riistotilaston kakkonen. Lisäksi hän on aikanaan voittanut vuoden tulokkaan tittelin, yhden NBA-mestaruuden, kaksi olympiakultaa ja valittiin juuri menneenä syksynä tähän tuoreimpaan NBA 75 juhlavuotisjoukkueeseen. Hän on myös neljäntenä kaikkien aikojen triplatupla-tilastossa yhteensä 107:llä ja top 5:ssä kaikkien aikojen kolmoslistalla. Kauden syöttötilaston hän voitti viisi eri kertaa. Kyseessä on siis, tietenkin, takamieslegenda Jason Kidd, jonka 95 overallin(95 offense, 99 defense) pink diamondin hommasin marketista eilen illalla.

Toinen iso muutos onkin todellinen wanhan liiton pelaaja, joka pelasi liigassa 50-luvulla ja 60-luvun alussa. Niinikään yhden mestaruuden voittanut pelaaja, joka oli All Star-valinta 12 kertaa peräkkäin, kertaalleen levypallotilaston voittaja ja lisäksi jäsen kolmessa NBA:n juhlavuosijoukkueessa(25, 50 ja 75 vuotta). Lisäksi hän voitti Kiddin tavoin vuoden tulokkaan palkinnon. Parhaimmillaan tämä 203 senttinen ja 100 kiloinen laitahyökkääjä sai tilastoihin 24,9 pistettä ja 16,4 levypalloa. Hän edusti koko uransa Syracuse Nationals-nimistä organisaatiota, joka nykyään tunnetaan Philadelphia 76ersin nimellä. Osuvaa onkin, että nykyisen aloitusviisikkoni jäsenistä kolme on kyseisen organisaation entisiä legendoja! Tämä pelaaja tässä on nimeltään Dolph Schayes!

Kolmas uusi hankinta olikin sitten 'ilmainen' token market-pelaaja. Möin hieman kaihoisasti eteenpäin Grant Hillin diamond-kortin, kun päätin sijoittaa pelimerkkejä aloitusviisikkooni ja hänen tilalleen nappasin token marketista penkkiviisikon laidalle Chris Mullinin pink diamondin. Kyseisen pelaajan olenkin tässä jo aikaisemmin esitellyt. Muistutellaan kuitenkin mieleen, että kyseessä on alkuperäisen Dream Teamin jäsen!

Nyt on siis tilanne se, että avausviisikko koostuu pink diamondeista ja penkiltäkin löytyy jo kaksi lisää!

PG: Jason Kidd(95) // Walt Frazier(95)
SG: Clyde Drexler(95) // Latrell Sprewell(93)
SF: Julius Erving(96) // Chris Mullin(95)
PF: Dolph Schayes(95) // Tom Chambers(93)
C: Moses Malone(95) // Patrick Ewing(94)


 
Vaikka myteam tai vastaavat pelikorttimuodot eivät kovin lähellä sydäntä olisikaan, niin nyt kannattaa pelin omistajien pelimuoto tässä lähipäivinä käynnistää, sillä 2K on jokajouluiseen tapaansa julkaissut locker coden, jonka takaa saa taatun ja varman 95 overall pink diamond-tason kortin. Tänä jouluna 2K myös heivasi kyseisestä systeemistä satunnaisuuteen perustuvan flipperipallonpudotuksen pois ja koodin takaa paljastuu 5 pelaajan pakka, josta jokainen saa itse valita juuri sen pelaajan, jonka haluaa! Vaihtoehtoina ovat Jason Kidd, Clyde Drexler, Larry Bird, Moses Malone ja Nate Thurmond. Locker code on tarkalleen NBA-75-Pink-Diamond.

Tässä ketjussa olenkin esitellyt tämän syksyn aikana noista viidestä kortista/pelaajasta kolme(Kidd, Drexler, Malone) ja Larry Birdin esittelin viime version aikana. Nate Thurmond onkin ainoa nimi, jota en ole täällä käynyt lävitse. Mainittakoon, että sentterijärkäle on yksi niistä neljästä pelaajasta koko NBA:n historiassa, joka on kirjauttanut ns. quadroupledoublen, eli yhdessä ottelussa kaksinumeroiset tilastot neljässä eri kategoriassa viidestä mahdollisesta. Thurmondin lisäksi tuohon ovat pystyneet myös Hakeem Olajuwon, David Robinson ja Alvin Robertson.

Oma valintani osui jo tutuksi tulleeseen Clyde Drexleriin, koska myin itse asiassa hieman haikein mielin oman korttini pari päivää takaperin pois tiistaina pakkoihin tulleen Dominique Wilkinsin tieltä. Todella hauska sattuma, että sain nyt siis Drexlerin takaisin ilmaiseksi koodin kautta! Samalla saavutin myös jälleen yhden "merkkipaalun", kun nyt koko ykkösjoukkueen pelaava kymmenikkö on pink diamond-tasoa, eli muodostuu 95-96 overallin korteista!

PG: John Wall(95) // Walt Frazier(95)
SG: Julius Erving(96) // Clyde Drexler(95)
SF: Dominique Wilkins(96) // Chris Mullin(95)
PF: Dolph Schayes(95) // Cliff Robinson(95)
C: Moses Malone(95) // Bryant Reeves(95)

Wall on noin kuukauden vanha kortti, jonka 2K pamautti Triple Threatin yhdeksi satunnaispalkinnoksi tähän joulun ja uuden vuoden väliin. Korttia putkahteli markettiin melkoisen hyvään hintaan tuossa, joten nappasin hänet tuohon avauksen pointiksi. Robinson ja Reeves ovat niinikään Triple Threatin palkintoja, jotka molemmat onnistuin naaraamaan itselleni ilmaiseksi tuossa alkuviikosta. Penkkiviisikostakin löytyy nyt osuvaa kaksikkoa, sillä Drexler ja Robinson pelasivat aikanaan yhdessä samaan aikaan Portlandissa. Lisäksi aloitusviisikosta löytyy varsin mielenkiintoinen trio Erving-Wilkins-Malone. Malone pelasi nimittäin yhdessä molempien kahden aikaisemmin mainitun kanssa! 80-luvun alkupuolella Malone-Erving-kaksikko johdatti Philadelphian mestariksi ja hieman myöhemmin 90-luvun vaihteessa Malone ja Wilkins pelasivat pari kautta yhdessä Atlantan riveissä.
 
Joulusta on vierähtänyt pari viikkoa ja joukkue on muuttunut sen verran rajusti, että lienee aika pienen päivityskirjoituksen. Itse asiassa avausviisikkoon on sitten edellisen kerran ilmestynyt nyt neljä uutta nimeä, jotka muodostuvat kahdesta historiallisesta kaksikosta, jotka ovat pelanneet ja voittaneet mestaruuksia yhdessä. Nelikosta ainakin kolme nimeä pitäisi olla kaikille vähänkään enemmän koripalloa seuranneille tuttuja! Ainoa paikkansa edellisestä kirjoituksesta säilyttänyt on tuo upea kortti Julius Ervingistä.

Hankintajärjestyksessä kun mennään, niin lähdetään liikkeelle viime viikonloppuna pakkoihin ja markettiin ilmestyneestä kaksikosta, joka oli johdattamassa keväällä 2006 Miami Heatin organisaatiota sen ensimmäiseen mestaruuteen. Kyseessä ovat, tietenkin, sellaiset nimet kuin Dwyane Wade ja Shaquille O'Neal! Molemmat saivat viime perjantaina pink diamond-tason kortit ja Wade oli niistä pakko saada heti. O'Neal liittyi myös tiimiin loppuviikonlopusta, kun hinta oli asettunut sopivalle tasolle. Molemmat nimet olen aikaisemmin täällä jo esitellyt, mutta tosiaan tuollainen yhtenevyys kaksikon väliltä tosiaan löytyy. Mestaruuden voittivat yhdessä ja pelasivat melkein neljä kautta yhdessä.

Jälkimmäinen kaksikko täydentyi joukkueeseen eilen ja tänään. Kyseisen kaksikon kanssa matkustetaankin ihan 1980-luvulle asti ja siitä pitäisi tulla mieleen termi Showtime, sillä sitähän se Lakersin peli tuolloin oli. Magic Johnson syötti palloa kovassa vauhdissa olleelle James Worthylle, joka sitten viimeisteli pisteitä. Worthy sai pink diamondin tiistaina ja hommasin sen eilen, tänään taas marketissa tuli hyvään hintaan vastaan pari viikkoa wanha Johnsonin pink diamond kera niin hyvin päivityksin, että vetäisin ilolla liipaisimesta sen kohdalla. Kaksikko pelasi tosiaan yhdessä Lakersissa 1982-91, jonka aikana joukkue voitti kolme mestaruutta. Tuona aikana Johnson voitti liigan MVP-palkinnon kolmesti ja finaalien MVP:n kertaalleen, Worthy taasen oli finaalien MVP kertaalleen myöskin.

Varsin tyytyväinen olen tiimiini tässä vaiheessa, mutta eiköhän se taas "lähiaikoina" muutu johonkin suuntaan :D

PG: Magic Johnson(95) // Walt Frazier(95)
SG: Dwyane Wade(95) // Manu Ginobili(96)
SF: Julius Erving(96) // Chris Mullin(95)
PF: James Worthy(96) // Cliff Robinson(95)
C: Shaquille O'Neal(96) // Bryant Reeves(95)
 
Uusi kausi ja uudet kujeet. Perjantaina alkoi jälleen uusi kuuden viikon rupeama ja tällä kertaa metsästetään kunniaa, kun kausi on nimetty osuvasti Hunt For Glory. Paljon on taas tullut grindailtavaa ja saavutettavaa ja voin sanoa, että tämä ensimmäinen viikonloppu onkin jo ollut varsin menestyksekäs, kun erittäin laadukkaita palkintopelaajia on kertynyt jo kolme kappaletta ja sitä kautta ykköstiimi onkin muuttunut puoliksi kokonaan. Lienee siis aika jälleen pienen katsauksen ja pelaajaesittelyjen!

Edetään kronologisessa järjestyksessä, eli esitellään uudet pelaajat heidän saapumisjärjestyksessään. Aloittelin uuden kauden tutkiskelua jo perjantai-iltana ja ensimmäiset levelit kertyivätkin varsin nopeasti. Ascension-tauluilta napsahti ensimmäinen palkinto heti perjantaina. Kyseessä on siis tietyillä exp-tasoilla avautuva "muistipelimäinen minipeli", joka koostuu kolmesta eri tasosta väärinpäin olevia kortteja, joita avaamalla saa erilaisia palkintoja. Pääpalkinto on ylimmällä tasolla. Ensimmäinen taso on 9 korttia, seuraava 36 korttia ja ylimmäinen taso 81 korttia. Ensimmäisellä yrityksellä onnistuin pääsemään jo ylimmälle tasolle ja sain sieltä pari hyvää pakkaa, mutta pääpalkinto napsahtikin sitten toisella yrityksellä. Grand Prize on tällä kaudella 97 overallin galazy opal-kortti pelaajasta nimeltä Maurice Lucas. 206 senttinen ja noin 100 kiloinen laitahyökkääjä 70-80-luvuilta. Fyysinen ja hyvin puolustava joukkuepelaaja, joka pelasi ammattilaiskentillä 1974-1988 ja oli tuona aikana liigan mestari kertaalleen ja neljästi All Star-ottelussa. Mestaruuden hän voitti 1977 Portland Trail Blazersin riveissä ja tuon organisaation hallin kattoon on myös nostettu hänen pelinumeronsa 20. Tuo finaalisarja oli varsin "poikkeuksellinen" siinä mielessä, että Portlandin vastustaja Philadelphia 76ers meni siinä jo 0-2 otteluvoitoin johtoon, mutta Portland tuli takaa ohitse ja voitti lopulta 4-2. Tuossa finaalisarjassa pelasi muitakin isoja legendoja kuten esim. Bill Walton, Julius Erving, Darryl Dawkins ja Kobe Bryantin isä Joe Bryant. Lucas kirjautti uraltaan varsin kunnioitettavat 14,6 pisteen ja 9,1 levypallon keskiarvot. Wikipediasta ei valitettavasti löytynyt taulukkoa hänen koko uransa kausitilastoista, vaan ainoastaan koko uran keskiarvot.

Alkaneen kauden alussa token rewards marketin galaxy opal-tason osio aukesi myös ja tarjolle tuli yksi 97 overallin pelaaja 750 tokenin "hintaan". Sain eilen oman tokenitilini tuon 750:n yli ja pääsin lunastanaan pelintekijä-takamiehekseni Baron Davis-nimisen 191 senttisen ja 96 kiloisen atleettisen kaverin. Kyseinen herra oli nimeltä toki itselleni ennestään tuttu ja kuului itse asiassa omiin suosikkipelaajiini joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen. Davis vietti ammattilaisparketeilla ajan 1999-2012 ja parhaiten hänet muistetaan varmasti Charlotte/New Orleans Hornetsin ja Golden State Warriorsin riveistä. Ensin mainittu organisaatio varasi hänet kesällä 1999 varausvuorolla 3. Hornetsia edustaessaan Davis oli All Star-ottelussa kahdesti ja lisäksi hän voitti kauden riistotilaston kahdesti, kerran Hornetsin ja kerran Warriorsin riveissä. Parhaimmillaan atleettinen takamies nakutteli 22,9 pistettä, 8,9 syöttöä ja 2,4 riistoa ottelua kohden. NBA-piireissä monet muistavat Davisin osana kauden 2006-07 Golden State Warriorsin joukkuetta ja "We believe!"-liikettä. Warriors oli tuolloin liigan naurunaiheita, varsin näkymätön seura, joka ei ollut selviytynyt pudotuspeleihin pitkiin aikoihin, mutta ei myöskään onnistunut varaamaan drafteista sellaisia pelaajia, jotka olisivat nostaneet joukkuetta ylemmälle tasolle. Warriors pelasi tuolla kaudella varsin nopeatempoista koripalloa aavistuksen pienikokoisemmalla viisikolla ja onnistui juuri ja juuri luikahtamaan pudotuspeleihin Läntisen Konferenssin kahdeksantena, eli viimeisenä mukaan pääsevänä. Ensimmäisellä kierroksella joukkue kohtasi Dallas Mavericksin, jolla oli koko liigan paras voittosuhde runkosarjasta ja riveissään runkosarjan MVP Dirk Nowitzki. Dallasin oli ollut edellisenä keväänä finaaleissa asti ja sen pohjalta joukkueen piti hoidella Warriors varsin helposti, mutta toisin kävi ja "We Believe Warriors" pudotti kasisijoitettuna Mavericksin otteluvoitoin 4-2. Kyseinen kerta oli NBA-historian ensimmäinen, kun kasisijoitettu pudotti ykkössijoitetun paras seitsemästä-sarjassa! 90-luvulla sama oli tapahtunut kahdesti, mutta silloin ensimmäisellä kierroksella pelattiin paras viidestä, eli kolmeen otteluvoittoon asti. Baron Davis nakutti tuona playoff-keväänä kunnioitettava 25,3 pisteen, 6,5 syötön ja 2,9 riiston keskiarvot.

Kiitos kahden uuden "ilmaisen" laatupelaajan pääsin myymään entisiä marketissa poispäin ja ostamaan erään nimen joukkueeseeni, jota olin kaipaillut jo jonkin aikaa. Edelliset pelaajat menivät kaupaksi jo eilen iltasella joten nappasin samalla marketista itselleni 96 overallin Kobe Bryantin varsin kohtuulliseen 150k hintaan. Korttiin oli lisäilty jo valmiiksi muutama hyvä päivitys ja hyvät bonukset antava kenkäpari, joten hankintaani olin hyvin tyytyväinen. Pelaajan olenkin tuossa menneillä sivuilla sen verran kattavasti esitellyt, että en lähde sitä nyt toistamiseen tekemään. Ja tietenkinhän kaikki nyt Kobe Bryantin tietävät! Black Mamba! Sain vielä hienosti tuosta kortista sen NBA 75-version, joka on parhaiten jälleenmyyntiarvoaan ylläpitävä ja mielestäni hienoin ulkoisestikin! Vaikka päällä lukee 96 overall pink diamond, niin kortin takaa paljastuu 98 offense ja 99 defense, että laatukortti tuo on ehdottomasti.

Tänään aloin sitten tuossa aamupäivällä nautiskelemaan tuosta uudesta Kobesta ja pelailin sekä 5 vs 5 korista kuin myös Triple Threatin 3 vs 3 korista. Triple Threatin vaultista napsahti vielä yksi laadukas ilmaispalkinto lisää, kun ottelun voiton jälkeen ruudulle hyppäsi korttipaketti, jonka kannessa luki pink diamond Xavier McDaniel! 96 overallin kortti, 94 offense ja 99 defense. 205 senttinen ja noin satakiloinen monipuolinen laitahyökkääjäjässikkä, joka lajipiireissä tunnettiin ja tunnetaan lempinimellä X-Man. NBA:ssa hän vietti ajanjakson 1985-1998 ja parhaiten hänet muistetaan yleisesti Seattle SuperSonicsin, New York Knicksin ja Boston Celticsin riveistä. Seattlea edustaessaan hän saavutti kertaalleen All Star-valinnan keväällä 1988 ja kyseisessä nutussa pelatessaan hän kirjautti myös parhaat keskiarvonsakin: 23,0 pistettä ja 8,6 levypalloa per ottelu. 90-luvun alussa McDaniel oli myös osa erittäin fyysistä koripalloa pelannutta New York Knicksiä, joka monena keväänä väänsi erittäin kovia pudotuspelisarjoja mm. Chicago Bullsia vastaan. McDaniel ei ainakaan noina aikoina tippaakaan kavahtanut korinaluskähinöitä ja fyysistä peliä. Kortti on erittäin oiva ilmainen lisä penkkiviisikkooni monipuolisuutensa vuoksi.

Joukkue on siis taas muuttunut aikalailla ja näyttää nyt tällaiselta.

PG: Baron Davis(97) // Walt Frazier(95)
SG: Kobe Bryant(96) // Manu Ginobili(96)
SF: Julius Erving(96) // Chris Mullin(95)
PF: Maurice Lucas(97) // Xavier McDaniel(96)
C: Moses Malone(95) // Cliff Robinson(95)




 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom