Donkkeja ja kolmosia - Asiaa koripallosta

2K onnistui tänään helpottamaan tuota ketutusta ihan mukavasti ja samalla tuli eräs merkkipaalukin tässä saavutettua. Nyt on sitten koko avausviisikko invincible-99-tason pelaajia, kun Triple Threatin vaultista nousi satunnaispalkintona invincible-tason pelaaja juuri sellaiselle pelipaikalle, jota tarvitsinkin. Kausi pyörähti tosiaan käyntiin perjantaina ja silloin katselin, että 6 kappaletta mielenkiintoisia ja itselleni järkevästi saavutettavia invincible 99-kortteja voisi olla ilmaiseksi saatavilla tällä kaudella. Kaksi niistä vaatii satunnaistuuria ja neljä saavutettavissa riittävästi pelaamalla ja nyt olen saanut nuo molemmat kaksi satunnaistuuria vaativaa korttia.

Elgin Baylor on nimi, josta olen tässä ketjussa puhunut aikaisemminkin vissiin pariin kertaan. Kyseessä oli tosiaan 196 senttinen ja 102 kiloinen pieni laitahyökkääjä, joka pelasi NBA-parketeilla puolisentoista vuosikymmentä 1958-71 ja on yksi LA Lakersin organisaation merkittävimpiä henkilöitä. Lakersin organisaatio itse asiassa sijaitsi Minneapolisissa tuolloin 50-luvun lopulla ja oli jopa konkurssivaarassa ennen Baylorin varausta kesällä -58 varausvuorolla 1. Käytännössä kaikki omenat laitettiin samaan koriin hänen kanssaan: jos hänestä ei olisi tullut organisaation johtotähteä, niin Lakersin historia olisi todennäköisesti päättynyt ennen organisaation päätymistä Los Angelesiin. Baylor osoitti olevansa luottamuksen ja tähteyden arvoinen ja pelasti organisaation kahdella ensimmäisellä kaudellaan, jonka jälkeen se siirtyi Los Angelesiin. Baylor jatkoi uudelleenlokaation jälkeen siitä, mihin oli jäänyt ja oli joukkueen paras pelaaja. Lisätukea tuli Jerry Westiltä, jonka Lakers varasi kesällä '60.

Baylor johdatti uransa aikana Lakersin NBA-finaaleihin yhteensä seitsemän kertaa, mutta koskaan ei joukkue hänen johdollaan pystynyt mestaruutta voittamaan. Ironista sinänsä, että Baylor joutui lopettamaan uransa kesken kauden 71-72 jalkavaivojen takia, kun ei pystynyt enää pelaamaan itselleen riittävän kovalla tasolla. Tuon kauden päätteeksi Lakers voitti mestaruuden. Organisaatio palkitsi legendansa kuitenkin mestaruussormuksella, koska tämä oli ollut alkukaudesta osa tuon kauden joukkuetta. Peliuransa jälkeen Baylor toimi 70-luvulla New Orleans Jazzin organisaatiossa eri valmennustehtävissä ja teki 80-luvun loppupuolelta eteenpäin parikymmenvuotisen uran LA Clippersin toimisolla mm. GM:n roolissa.

Pelityyliltään Baylor oli edelläkävijä ja tärkeä osa pelin kehitystä. Hän oli NBA:n ensimmäisiä laitahyökkääjiä, jotka kykenivät atleettisuutensa ja hang timensa ansiosta tehokkaasti pyörimään ja viimeistelemään korin läheisyydestä. Hän on eräänlainen 'esi-isä' sille pelityylille, jota 70-luvulla sitten Julius Erving ja 80-luvulla Michael Jordan veivät eteenpäin. Baylor toi liigaan laitureiden tyylikkäät lay upit ja aloitti donkkaamisen kyseiseltä pelipaikalta, jota Erving sitten vei eteenpäin 70-luvulla. Kaikkien aikojen kovin, Michael Jordan, on avoimesti haastatteluissa kertonut muovanneensa peliään juuri Baylorin ja Ervingin mukaan. Baylor oli myös äärimmäisen kova levypallopelaaja ja kaapi 'vain' 196 senttisenä pahaimmillaan hurjia jopa 18-19 levypallon keskiarvoja. Tehojakin kertyi parhaimmillaan 34-38 pisteen edestä per peli. Koko uran keskiarvotkin komeat 27,4 pistettä ja 13,5 levypalloa per ottelu. Ensimmäisellä kaudellaan hän oli vuoden tulokas, All Star-ottelussa 11 kertaa. Pelinumero 22 jäädytetty Staples Centerin kattoon, vuonna 1977 aatelointi Hall Of Fameen. Jäsen 35, 50 ja 75 vuotis juhlajoukkueissa. Elämä tällä puolella ikuisuutta päättyi maaliskuussa 2021 86-vuoden iässä.

Nyt on siis tilanne se, että avausviisikko koostuu invincible-99-tason korteista, jota pidän varsin kovana saavutuksena, kun muistetaan, että yhtään extrarahaa en ole käyttänyt!

PG: Isiah Thomas(invincible 99) // Tim Hardaway(invincible 99)
SG: Julius Erving(invincible 99) // Oscar Robertson(99)
SF: Elgin Baylor(invincible 99) // Richard Jefferson(99)
PF: Darryl Dawkins(invincible 99) // Shawn Kemp(99)
C: Hakeem Olajuwon(invincible 99) // Arvydas Sabonis(99)

 
Tänä vuonna olin näemmä kuukauden verran nopeampi kuin viime vuonna! Edellisen version kohdalla pääsin elokuun alussa kirjoittamaan, että nyt on 10 pelaajan rotaatio kokonaan invincible-tason kortteja, mutta tämän vuoden version kanssa saan kirjoittaa saman asian jo heinäkuun alkupuolella! Kyllä vaan, eilen grindaus saavutti pisteen, että ykkösjoukkueeni pelaava kymmenikkö koostuu kokonaan invincible-korteista! Ja lisättäköön vielä, että moni pelaajista on ehdottomia omia suosikkejani, että ihan ketä vaan ei tiimistä löydy.

Isoimman grindin sain päätökseen eilen illalla, kun tuli täyteen 2000 voittoa Triple Threatissa. Pelimuoto on siis 3vs3 'katukorista', jossa peli loppuu, kun toinen joukkueista saavuttaa 21 pistettä. Oman kolmikkonsa saa valita oman kokoelmansa pelaajista ja tekoäly sitten arpoo vastaan suunnilleen samantasoisen vastusjoukkueen. Jokaisen kauden alussa tulee aina 250 lisämatsia pelattavaksi ja erilaisia palkintoja matkalle. Yksi matsi/voitto ottaa sen viitisen minuuttia, joten on siinä saanut pelailla. Matkan varrella tullut käytettyä melkoista määrää erilaisia kolmikkoja. Mutta niin se pääpalkinto! The Human Highlight Film invincible-versiona, eli Dominique Wilkins! Yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajistani ehdottomasti ja todella, todella hienoa, että ihan ilmaiseksi sain parhaan mahdollisen kortin hänestä. Ehdottomasti siellä top 5-paikkeilla omissa suosikkipelaajissani.

Pelaajan taisin edellisen version aikana täällä jo esitelläkin, mutta ei kai pieni kertaus haittaa. Kyseessä tosiaan 203 senttinen ja 104 kiloinen ultra-atleettinen Atlanta Hawks-legenda, joka edusti organisaatiota 1982-94 ja nakutteli puolisentoista vuosikymmentä kestäneellä urallaan 26 668 pistettä(24,8 per ottelu), joka on NBA-historiassa 14. eniten. Siinä sivussa kertyi tilastoihin karvan alle 7 levypalloakin. Jotain huippuluokan hyökkäyksestä kertoo sekin fakta, että Wilkins kirjautti 25+ pistettä per peli 10 kautta putkeen. Kahdella noista kausista syntyi 30+ pistettä per peli ja pistekuninkuudenkin hän voitti kertaalleen 1985-86. All Star-valinta hän oli 9 kertaa ja voitti otteluiden ohessa järjestetyn donkkikisan kahdesti. Paikka '92 Dream Teamissa meni ohitse akillesjännevamman takia, mutta siitä hän toipui kuitenkin hyvin ja pystyi jatkamaan tuota 25+ pisteen tehoilua vielä useamman kauden sen jälkeenkin. 50-vuotis juhlajoukkueeseen hänet olisi pitänyt valita 90-luvun jälkipuolikkaalla, mutta jostain syystä ei valittu. Siitä nousi jonkunlainen kohu ja moni kysyi "Missä on 'Nique?". 75-vuotis juhlajoukkueeseen hänet toki valittiin menneen kauden aikana ja se tuntui haastatteluiden perusteella olevan hänelle iso juttu. Hall Of Fameen hänet on aateloitu 2006 ja Atlanta Hawks jäädytti hänen pelinumeronsa 21 hallinsa kattoon vuonna 2001. Peliuransa jälkeen hän on jatkanut Hawksin organisaatiossa kommentaattorihommissa ja tehnyt myös paljon töitä Amerikassa diabeteksen hoidon ja terveellisemmän ruokakulttuurin edistämisen kanssa, koska hänen suvussaan on ollut aika paljon diabetesta.

Toinen ilmainen invincible-pelaaja omassa tiimissä on tämän hetken Phoenix Sunsin tähtitakamies Devin Booker, jonka julkistettiin olevan tulevan 2K23:n kannessa, joten hänestä jaettiin 'puolisalaisella locker codella' invincible-kortti tähän versioon vielä kaikille, jotka koodin löytävät. En nyt sen suuremmin pelaajasta välitä, mutta kyllähän ilmaiseksi kelpaa, en valita. Tokihan kyseessä on kova pelaaja, joka on neljä kautta putkeen nakutellut 25-26 pistettä per ottelu, oli mukana 2020 Tokiossa voittamassa olympiakultaa, Sunsin kanssa NBA-finaaleissa keväällä '21, kolme kertaa nyt putkeen All Star ja nakutti muutama vuosi takaperin kunnioitettavat 70 pistettä yhdessä ottelussa. 196 senttinen ja 93 kiloinen heittävä takamies. Ja onpa hän voittanut All Star-ottelun ohessa järjestetyn kolmoskisankin kertaalleen keväällä '18.

Viimeistelin sitten all invincible-joukkueeni parilla osuvalla ison laitahyökkääjän hankinnalla marketista, kun hinnat olivat kyseisten nimien kohdalla kivasti kohdallaan. Menihän näihin seuraavaan kahteen yhteensä 300k pelimerkkejä, mutta laatua tuli joukkueeseen. Kaksi mielekästä ja laadukasta nimeä, jotka hankki ihan mielellään. Kevin Garnettin olen täällä pariinkin kertaan maininnut jo aikaisemmin, joten ei toisteta hänen faktojaan enää sen kummemmin, mutta nostetaan kuitenkin esiin se toinen nimi, joka saa varmasti kaikkien kielet solmuun, kun nimeä koittaa ääneen lausua: Giannis "Greek Freak" Antetokounmpo. Kirjoitusasunkin joudun aina tarkistamaan, että menee justiinsa oikein! Kuten lempinimestä näkyy, niin kreikkalaista syntyperää, mutta nigerialaisille maahanmuuttajavanhemmille, joten geeniperimässä löytyy. Osuvaa sinänsä, että kaikkien aikojen suosikkisentterini Hakeem Olajuwon on myös nigerialaissyntyinen. Mutta siis Giannis, kyseessä tosiaan 211 senttinen ja 110 kiloinen erittäin atleettinen ja taitava iso laituri, joka tuo donkeillaan ja fyysisellä pelillään 'old school'-meininkiä nykyiseen kolmosten heittämiseen keskittyvään liigaan ja on sitä kautta yksi niistä harvoista nykypelaajista, joista oikeasti pidän. Kyseessä on tosiaan jo tässä vaiheessa Milwaukee Bucks-legenda, vaikka Gianniksella onkin ikää vasta 27 vuotta. Vuodesta 2013 kestäneellä NBA-urallaan hän on ehtinyt jo voittaa MVP-pystin kahdesti, Mestaruuden kertaalleen ja finaalien MVP-pystin keväällä '21, kertaalleen parhaan puolustajan palkinnon kertaalleen ja niin edelleen. All Star hän on ollut nyt kuusi kertaa peräkkäin ja valinta 75-vuotis juhlajoukkueeseenkin tuli. Henkilökohtaisiin tilastoihin on kertynyt myös komeita lukuja: 27-30 pistettä per ottelu kera 11-13 levypallon, yli 5 syötön ja toista blokkia ja toista riistoa per ottelu. Erittäin kokonaisvaltaisia lukuja ja kokonaisvaltaista peliä molemmissä päissä parkettia. Gianniksen tarina huipulle on todellinen 'ryysyistä rikkauksiin'-tarina. Hänen maahanmuuttajaperheensä ei todellakaan ollut sieltä rikkaimmasta päästä ja nuori Giannis joutui tekemään oikeita töitä saadakseen aikanaan rahaa omiin koripallovarusteisiinsa ja nyt hän on yksi maailman parhaista ja eniten tienaavista pelaajista.

Tältä se all invincible-joukkue nyt sitten näyttää!

PG: Isiah Thomas(invincible 99) // Tim Hardaway(invincible 99)
SG: Julius Erving(invincible 99) // Devin Booker(invincible 99)
SF:Dominique Wilkins(invincible 99) // Elgin Baylor(invincible 99)
PF: Kevin Garnett(invincible 99) // Giannis Antetokounmpo(invincible 99)
C: Hakeem Olajuwon(invincible 99) // Darryl Dawkins(invincible 99)



 
Nysse sitte loppui. Tuli eilen pelattua tämän iteraation viimeinen domination-setti lävitse ja on nyt sitten tienattu yksinpelin puolelta kaikki mahdollinen, mitä tienata voi tässä versiossa. Viimeisten vastusten kanssa sai jo ihan vääntää kunnolla, kun tekoäly heitti maksimivaikeustasolla vastaan täysin invincible- ja end game-tason joukkueita. Tuli voitettua ja pääpalkinto saavutettua, joten voi sanoa, että peli on nyt sitten 'läpi'.

Palkinnoksi tuosta napsahti end game-versio James Hardenista, eli kortti, joka on vielä invincible-tason korttejakin boostatumpi päivitystensä osalta. Uusi 'korttitaso' niitä varten, jotka haluavat kerran tai kaksi viikossa tunkea karkkirahansa pelaajapakkoihin. Itselle invincible riittää enemmän kuin hyvin, mutta olihan tuollainen end game ihan kiva kuitenkin saada tienattua.

Harden tosiaan on näitä nykyhetken pelaajia, joka valittiin juuri NBA 75 joukkueeseen. Parhaimmat vuotensa hän on pelannut Houston Rocketsin riveissä, vaikka viime vuosina on esiintynyt myös Brooklyn Netsin ja Philadelphia 76ersin riveissä. Houstonin ajoilta ihan komeita henkilökohtaisia saavutuksiakin on. Esimerkiksi kolme peräkkäistä pistekuninkuutta 2018-20, syöttötilaston voitto kertaalleen -17, All Star kymmenen kertaa nyt peräkkäin, MVP kertaalleen kaudella 2017-18 ja niin edelleen. Olympiavoittokin löytyy kesältä 2012. Huomionarvoista noissa pistekuninkuuksissa oli ja on, että ne kolme tulivat kaikki 30-36 pisteen keskiarvoilla. 35+ pistettä per ottelu on sellainen suoritus, ettei siihen ole viimeisen 40 vuoden aikana hänen lisäkseen kyennytkään kuin Michael Jordan ja Kobe Bryant.

Aloitusviisikossa onkin nyt sitten kolme kappaletta entisiä Rockets-legendoja(Olajuwon, McGrady, Harden), joka on ihan mieleinen juttu. Jokainen noista on toki eri aikakaudelta, mutta oikeuttaa hienosti sen, että joukkueeni kotiareena ja peliasut mallintavat tästä hetkestä pelin loppuun asti 90-luvun puolivälin Rocketsia, jolloin joukkue voitti kaksi mestaruutta putkeen 1994-95.

PG: James Harden(end game 99) // Isiah Thomas(invincible 99)
SG: Tracy McGrady(invincible 99) // Julius Erving(invincible 99)
SF: Dominique Wilkins(invincible 99) // Elgin Baylor(invincible 99)
PF: Hakeem Olajuwon(invincible 99) // Darryl Dawkins(invincible 99)
C: Kareem Abdul-Jabbar(invincible 99) // Shaquille O'Neal(invincible 99)

 
Aina sitä joutuu pientä tiimin viilausta tekemään. 2K selvästi lukee kalenteria, koska nyt viikonloppunahan on, siis tänään on, 23. päivä tätä kuuta, joten taktisesti julkaisivat eilen pakoissa kaksi pelaajaa, jotka muistetaan pelinumerosta 23. Wannabe-GOAT LeBron James ja The GOAT Michael Jordan.

Aamupäivällä kävi nyt sitten sellainen juttu, että TMac sai mennä ja tilalle tuli...Trrrr, rumpujen pärinää...The GOAT himself, invincible Michael Jordan kera muutaman extrapäivityksen! Porukka vissiin kuolaa tuota end game-versiota, joten invinciblen sain kivasti päivityksineen 170k ja samaan syssyyn kuin TMacin möin 100k, niin varsin kiva päivitys kohtuullisen pienellä rahalla. Ensitestien perusteella jäätävän kova kortti kyseessä ja animaatiot juuri niin kuin oikean elämän esikuvallaan. Taisin parin donkin kohdalla nähdä myös kielen ikonisesti ulkona suusta, kun palloa laitettiin alaspäin. Hyppyheittokin justiinsa kuin esikuvallaan.

Kun tuota omaa tiimiä tuossa nyt katselee ja ajattelee, niin onhan tuo täynnä niin legendojen legendaa kuin vain voi olla. on MJ, on Olajuwon, on Abdul-Jabbar, on Dr J, on Wilkins, on Baylor, on Shaq ja niin edelleen. Kaikki invincible ja ilman ainuttakaan extraeuroa, eikä mitään ihmeellisempää pakkatuuriakaan ole vaadittu. Pelitunteja on toki kulunut, mutta kuitenkin. Olkoon tämä esimerkkinä muillekin pelisarjaa pohtiville, että pankkikorttia ei tarvitse välttämättä vinguttaa ollenkaan. Todella hurjaa ajatella, kuinka kova tiimi on kasautunut pelkällä pelaamisella ja vielä aikalailla täynnä omia suosikkeja! Niihin suosikkeihin ihan kärkipäähän kun menevät tosiaan Jordan, Olajuwon, Wilkins, Erving ja Abdul-Jabbar. Lisäksi isot arvostukset Baylorin, Shaqin ja Thomasin suuntaan, niin ai että.

The GOAT dance is here!


 
Kaikkien aikojen kovin voittaja, Boston Celtics-sentterilegenda Bill Russell on kuollut 88-vuoden iässä. Käsittämättömät 11 mestaruutta 13 kauden aikana, paljon töitä kentän ulkopuolella tasa-arvon eteen ja niin edelleen. Finaalien MVP-palkinto on nimetty hänen mukaansa ja niin edelleen. Jälleen yksi kaikkein suurimmista koripalloilijoista on poistunut joukostamme.

 
Pitäisiköhän sitä kirjoittaa vielä yksi urakertaus tähän näin pelin eliniän lopulle. Ainakin nyt näyttää siltä, että viimeiset uudet kortit peliin on saatu ja kuukauden päässä odottaa sitten jo seuraava peli. Tiistaina peliin tuli vielä kasa kortteja NBA-historian ikonisimmasta kilpailusta/vastakkainasettelusta/rivalrystä, kun Magic Johnson ja Larry Bird saivat kasan eritasoisia 99-tason kortteja. Onnistuin kaivamaan Magicin endgame-kortin itselleni huutokaupan syövereistä viimeisillä pelin sisäisillä pennosillani ja nyt taitaa sitten ihan oikeasti tuo oma tiimi olla valmis. Tuskinpa enää tulee muutoksia.

Tältä pohjalta kirjoiteltakoon tällainen 80-luvulle sijoittuva kirjoitus. Magic ja Larry tosiaan oli koko vuosikymmenen, ja varmaan koko lajihistorian, kovin kilpakumppanuus. Molemmat saapuivat liigaan syksyllä '79 ja pelasivat omissa draftiorganisaatioissaan 90-luvun alulle asti, ennen kuin loukkaantumiset ja lääketieteelliset vaivat päättivät molempien urat ennenaikaisesti. Magic sairastui HI-virukseen ja Larryn selkä petti lopullisesti. Magic siis toki LA Lakers-legenda ja joidenkin mielestä jopa kovin kyseisen organisaation pelaaja koskaan. Larry taasen sitten muistetaan vain ja ainoastaan Boston Celticsin vihreävalkoisesta nutusta.

Mestaruudet menivät Magicille 5-3, Finaalien MVP-palkinnot 3-2 Magicille. Kauden MVP-palkinnot tasan 3-3. All Star-valintoja ja muita 'pienempiä palkintoja' molemmat voittivat niin paljon, että niiden listaaminen lienee turhaa. Mainitaan kuitenkin, että Magic voitti syöttötilaston neljästi ja omaa edelleen kaikkien aikojen korkeimman ottelukohtaisen syöttökeskiarvon ja Larry vastaavasti oli ns. 50/40/90-heittotilaston ensimmäinen jäsen ja saavutti sen kahdesti. Eli heitti siis kahdella eri kaudella yli 50% pelitilanneheitoista, yli 40% kolmosista ja yli 90% vapaaheitoista onnistuneesti sukkaan. Heidän kilpakumppanuutensa oli aina kentällä tiukkaa ja tosissaan pelattiin, mutta kilpailu myös lähensi kaksikkoa kentän ulkopuolella ja heistä tuli aktiiviuriensa loppupuolella erittäin hyviä ystäviä. Erilaisissa koripalloaiheisissa puheissa ja tilaisuuksissa he muistavat tämän aina mainita ja kehua toisiaan vilpittömästi. Molemmat olivat toki osa sitä jo kuuluisaa vuoden '92 Dream Teamia ja tulivat valituiksi sekä 50 ja 75 vuotis juhlajoukkueisiin. Kun listataan, kun minä listaan, kaikkien aikojen kovimpia ja parhaita pelaajia, niin ykkösenä on tietenkin Michael Jordan, mutta kakkostila on jaettu Magicin ja Larryn kesken. He ovat saman kolikon kaksi puolta, joita ei oikein voi erottaa toisistaan. Heidän uransa ja osin elämänsäkin ovat niin nivoutuneet toisiinsa, että kakkoskoroke on heidän kahden yhteinen.

Kun puhutaan Magic Johnsonista, niin ei missään tapauksessa voida koskaan unohtaa tai sivuuttaa Kareem Abdul-Jabbaria, jonka kanssa Magic pelasi kymmenen vuotta. Kyseinen duo on varmasti yksi lajin parhaiten muistetuista ja menestyneimmistä. He voittivat yhdessä 5 mestaruutta, joka nostaa heidän väkisin vähintään kakkoseksi. Jordan - Pippen kaksikolla mestaruuksia on sitten kuusi ja sitä varmaan pidetään ykköskaksikkona, mutta heti perässä tulee Magic - Kareem. Toki jälkimmäisessä yhteydessä pitää muistaa, että Lakers oli paljon enemmänkin kuin tuo kaksikko, väkisin ainakin trio, joten tulee mainita myös James Worthy. Ykkösmiehistöstäni löytyy nyt sekä Magic, että Kareem, että mikäs tässä parempaa. Showtime is here, kuten kasari-Lakersin fanit varmaan sanoisivat. Kuukaudenpäivät tässä ehtii näistä vielä nautiskelemaan ennen 2K23:sta.

PG: Magic Johnson(endgame 99) // Isiah Thomas(invincible 99)
SG: James Harden(endgame 99) // Julius Erving(invincible 99)
SF: Dominique Wilkins(invincible 99) // Elgin Baylor(invincible 99)
PF: Hakeem Olajuwon(invincible 99) // Darryl Dawkins(invincible 99)
C: Kareem Abdul-Jabbar(invincible 99) // Shaquille O'Neal(invincible 99)

Onhan siinä legendaa pitkä lista ja selkeästi tuonne kasarille keskittynyt tämä meikäläisen tiimi. Magic, Wilkins, Olajuwon, Abdul-Jabbar, Thomas ja Erving pelasivat kaikki All Star-tason palloa tuolla vuosikymmenellä ja moni heistä voitti mestaruuksiakin juuri silloin. Huomionarvoista muuten, että Wilkins oli päätyä 80-luvulla Lakersiin Worthyn sijaan, jos drafti olisi mennyt hieman eri tavalla kesällä '82. Tässä meikäläisen 'vaihtoehtotodellisuudessa' The Human Highlight Film nyt sitten pääsee pelaamaan Magicin ja Kareemin kanssa.

Tässäpä kiva highlight-pätkä vuodelta '86, jossa nähdään Magic ja Kareem, sekä vastapuolella myös Erving. Valitettavasti mennään 480p-laadulla, mutta olkoot.

 
No niin olisikohan se aika nostella ketjua taas etusivulle, kun tulevan kauden versio on ilmestynyt ja siitä on kiitettävät ensipuraisut otettu menneenä viikonloppuna. Tällä kertaa enemmän peliin ja sen ominaisuuksiin kohdistuva kirjoitus, mutta älkää huoliko, kyllä niitä historiallisia legendakatsauksiakin vielä tulevaisuudessa tulee sitten luettavaksi!

Jos ensimmäiseksi mainitaan pelin kannalta se tärkein, eli gameplay. Itsellä on PS5-versio peluussa ja voin sanoa, että viimevuoden versiosta on menty eteenpäin ihan huomattavasti. Jos taas on ollut pois pelisarjan parista useamman vuoden, niin ero on vieläkin selvempi. Pelaajien liike ja 'tuntuma' on muuttunut selvästi realistisemmaksi, heittämistä on uudistettu hieman. Samaten pelaajan alla on nyt nähtävissä kaksi 'kuntopalkkia': wanha tuttu perinteinen stamina-kunto ja kolme 'adrenaliinipalkkia'. Jälkimmäisiä käytetään erilaisiin asioihin per pallonhallinta: esimerkiksi hyökkäyksessä harhautuksien yrittäminen tai korille ajo donkkia tai layupia yrittämään kuluttaa aina yhden adrenaliinipalkin. Samaten puolustuksessa vaikkapa riiston yrittäminen tai blokkiin/levypalloon hyppääminen vie yhden palkin. Tämä tarkoittaa sitä, että peliä pitää nyt pelata suunnitellummin, eikä voi spämmätä, vaikka pelaaja olisikin yksi kaikkien aikojen parhaista harhauttelijoista tai levypallopelaajista. Kolme adrenaliinipalkkia siis aina käytössä per hyökkäyspallonhallinta tai puolustus. Peliin on myös tuotu paljon uusia kontaktianimaatioita ja heiton ajoitusta on muutettu uudella heittomittarilla, joka tekee heittämisestä haastavampaa ja otteluiden tilastoista realistisempia. Pelaajien erot näkyvät heittojen ja adrenaliinipalkkien kautta selvemmin kuin ennen.

Grafiikka on parantunut viime versiosta. Tai ainakin graafinen tyyli on mennyt realistisempaan suuntaan. Edellinenkin versio näytti hyvältä, mutta välillä mallinnettu hiki sai pelaajat kiiltämään vähän turhan kirkkaasti, nyt taas näkymä on jotenkin skarpimpi, mutta samalla vähän enemmän mattamainen.

Presentaatiosta haluan sanoa myös erikseen. Tämän vuoden versio tuo mukanaan peliin eri aikakaudet, joka tarkoittaa sitä, että wanhoilla joukkueilla pelatessa presentaatio on mallinnettu kyseisten aikojen TV-presentaation mukaan. Areenat, peliasut ja yleinen tunnelma noudattaa aikalaisiaan. Pelikellot, pistemittarit ja muut muuttuvat aikakausiensa mukaan. Aikakaudet on tuotu mukaan myös MyNBA-pelimuotoon, jossa normaalisti hallitaan omaa organisaatiota vuosi toisensa perään. Edelleen voi pelata nykyaikaa, jos niin haluaa, mutta mukana on myös kolme muuta ikonisen klassista aikakautta: Magic vs Bird-joka alkaa draftiluokkineen 70-80-lukujen taitteesta, Jordan-era 90-luvulta sekä vuosituhannen alun Kobe Bryant-era. Jokainen noista aikakausista siis alkaa oikeasta historiallisesta kohdasta ja pelaaja voi sitten hypätä eri joukkueiden johtoon ja muuttaa historiaa, tai pyrkiä toistamaan sitä. Mukana ovat tosiaan aikakauden oikeat presentaatiot, peliasut, stadionit, draftiluokat ja niin edelleen. Ehkä pelaaja haluaa joukkueensa suoriutuvat erityisen huonosti kaudella 1983-84, jotta pääsee kesän '84 draftissa kärjessä varaamaan ja valitsemaan Olajuwonin, Jordanin tai vaikka Stocktonin väliltä? Jos koripallo lajina kiinnostaa ja haluaa omaa organisaatiotaan johtaa, niin tämä pelimuoto sopii juuri sinulle. Itse en vielä ole ehtinyt aloittaa, mutta tuo 80-luvun aikakausi kyllä itseäni kutkuttaa todella suuresti, kun suuri osa omista suosikeista pelasi juuri silloin.

Pelin perusversion kannessa komeilee Devin Booker, mutta peli on silti rakennettu näin vuonna 23 Michael Jordanin ympärille. Jordan Challenge-pelimuoto tekee paluun ensimmäistä kertaa sitten 2K11-version ja sisältää 15 ikonista haastetapausta koripallon kaikkien aikojen kovimman pelaajan uralta. Pelaaja siis päästetään tavallaan kokemaan pelin muodossa The Last Dance-dokumentti ja seuraamaan MJ:n uran kovimmat pelit ja ikonisimmat tapahtumat. Matka alkaa vuoden '82 yliopistopallofinaalista ja päättynee ikoniseen kesään '98.

MyCareer on toki mukana jokavuotiseen tapaan tarinoineen ja oman pelaajan uran ympärille keskittymisineen wanhaan tapaan. Mukana on myös naisten NBA, jossa pääsee pelaamaan vaikkapa suomalaistaustaisella Awak Kuierilla. MyTeam, oma suosikkipelimuotoni, on toki edelleen mukana korttien keräilyineen ja lukemattomine haasteineen. Sen kanssa tuo ensimmäinen viikonloppu menikin aika lahjakkaasti ja ihan kivasti onnistuin jo omaa joukkuettanikin rakentelemaan. Enimmäkseen keskityin ilmaispelaajien keräilyyn ja samalla kasvatin tasaisen varmasti valuuttaa yläkulmaan kohti ensimmäistä isompaa hankintaani. Eilen naarasin 95 overall pink diamond Dominique Wilkinsin joukkueeseeni, jonka ympärille joukkue nyt sitten lähtee rakentumaan. Toinen mainittavampi hankinta onkin aika osuva näin muutama tunti ennen EM-koripallo-ottelua Espanja-Suomi, kun 91 overall Pau Gasol liittyi myös tuossa tiimiin hoitamaan korinalushommia. Kolmas mainittavampi nimi on tänä vuonna myteam-debyyttinsä tekevä Fred Jones, jonka mainittavin urameriitti on ja oli kevään '04 donkkikilpailun voitto. Hänen 90 overall korttinsa jaettiin kaikille tuossa viikonloppuna kymmenen pelimuodossa pelatun ottelun jälkeen.

Kaikenkaikkiaan voi sanoa, että peli on mennyt muutamissa kohdissa huomattavasti eteenpäin viime vuodesta. Muutamia sellaisia asioita on viilattu, jotka edellisessä versiossa saivat kritiikkiä. Kyseessä on erittäin laaja paketti koripalloa lajin ystäville, joka tarjoaa jokaiselle jotain. Keräilyintoilijat viihtyvät varmasti MyTeamin parissa, omaa pelaajaa kehittävät mycareerin parissa. Lisäksi wanhan liiton faneille on tosiaan tarjolla Jordan challenge ja eri aikakaudet, jos haluaa palata ajassa taaksepäin lajin kulta-aikoihin. Tämän vuoden versio ei keksi peliä tai palloa uudestaan, mutta tarjoaa silti ainakin omasta mielestäni parhaan koripallokattauksen tähän asti pyrkien siihen, että jokaiselle lajista pitävälle on tarjolla jotain kiinnostavaa, joka pitää koukussa peliin.
 
Sen verran kauas lurahtanut ketju, että nostellaanpa vähän. Sen verran kiva tiimi tässä rakentunut jo itselle, että pitänee pikkaisen ylpeillä. Joukkueen nimet ovat toki tuttuja, joten tällä kertaa ei liene tarvetta pidempiin uraesittelyihin.

Lähdetään liikkeelle korkeimmasta overallista. 2K toi tässä versiossa uutuutena myteamiin Trophy Case-kokoelman, jossa kerätään jokaiselta 30 organisaatiolta pelaamalla erilaisia historiallisia palkintoja. Jokaisen organisaation kokoelma koostuu 15 erilaisesta palasesta, jotka kaikki keräämällä ansaitsee sitten tietyn pelaajan kyseisen organisaation historiasta. Itse onnistuin keräämään ensimmäisenä kokoon Miami Heatin, josta palkintona tuli sitten 96 overallin Tim Hardaway. Tuo keräily on ihan mielenkiintoista ja palkitsevaa ja alkaa olla Orlando Magicin organisaatio jo seuraavana hyvässä vauhdissa.

Heittävän takamiehen paikalla tällä hetkellä kesän '21 draftin kakkosvaraus Jalen Green, joka sai tuossa vajaa viikko sitten 94 overallin kortin peliin. Houston Rocketsin pelaajia, joka pelasi ensimmäisen kautensa ihan kivoilla 17,3 pisteen keskiarvoilla. Pelissä varsin monipuolinen hyökkäyspäässä: erittäin nopea, atleettinen ja ilmava viimeistelijä korin lähettyviltä ja heittopelikin varsin hyvä. Sopii omaan pelityyliin kivasti.

Pienenä laiturina huseeraa edelleen näinkin monen viikon jälkeen Dominique Wilkins, jonka 95 overallin kortin hommasin siis jo silloin heti julkaisuviikonlopun jälkeen. Käytön aikana olen korttia hiljalleen pienillä päivityksillä parannellut. Yksi kaikkien aikojen omia suosikkipelaajia, jonka pelityyli on hienosti peliin mallinnettu: donkkaa niin sanotusti aivan tykisti ja yli isompienkin puolustajien! Siinä ohessa hyppyheittokin on hyvä ja atleettisuus auttaa puolustuspäässä liikkuvuudessa ja yllättäviin blokkeihin asti.

Isona laiturina sitten aloitusviisikon 'sveitsiläinen linkkuveitsi' Ranskasta: Nicolas Batum. 203 senttinen ja 104 kiloinen laituri tekee joukkueessa käytännössä kaikkea. Puolustaa hyvin ympäri kenttää, jopa korin allakin ja kykenee hyökkäyksessäkin tekemään monipuolisesti kaikkea: hieman pelin tekemistä/syöttämistä, nakuttaa hyppyheittoa sisään ja on pelipaikalleen nopea ja hyvä pallon kanssa, joten pystyy levypallon napattuaan juoksemaan kenttää pallon kanssa. Kortin overall on 'vain' 91, mutta on niin monipuolisen hyvä, että järkevällä budjetilla hänen korvaamisensa/päivittämisensä toiseen pelaajaan ei vain tässä vaiheessa onnistu. Olen tuossa pariin kertaan pohtinut 94 overallin Dirk Nowitzkin ostamista hänen tilalleen, mutta saksalaisen pelintekotaito tai puolustus ei vaan yltäisi Batumin tasolle, eikä sopisi viisikkoon niin nenä päähän kuin Batum sopii.

Sentterin kohdalla mennäänkin sitten todelliseen old school-aikaan ja 60-luvulle. Reilu viikko sitten Wilt Chamberlain sai peliin kolme eri tason korttia: 91, 94 ja 95 overallit. Tuokin on uutta tänä vuonna, kun perjantaisin pakoissa on ns. 'featured player' eli iso nimi, joka saa kolme eri tason ja eri hintoihin muodostuvan korttia kerralla. Periaatteessa en oikein tykkää siitä, että yksi nimi vie kolme korttipaikkaa uusista seteistä, mutta onpahan monelle eri tason budjetille sitten ostovaihtoehtoja. Itse hommasin Wiltistä tuon 94 overallin kortin ja käytin pikkuisen extraa päivityksiin ja olen ollut kyllä erittäin tyytyväinen. Oman korin alle eivät tule muut kukkoilemaan ja hyökkäyspäässä kaapii palloja koriin hyvällä prosentilla. Ehdottomasti hintansa väärti ja sopii hyvin omaan pelityyliin, joka muodostuu yhden korinalusjärkäleen ja neljän heittokykyisen pelaajan kombinaatioksi. Ja onhan Wilt Chamberlain myös yksi lajin ikonisimpia legendoja noin ylipäätään!

Pakkatuuria ilmaispakoista ei tässä vaiheessa vielä ole ollut, mutta eilen iltasella oli ns. markettituuria erittäinkin hyvin. Perjantain setissä pakkoihin tuli 94 overallin kortti Kyrie Irvingistä, jonka normaalit hinnat huitelevat noin 80k paikkeilla. Marketissa oli kuitenkin eilen illalla jostain syystä sellainen noin 15 kortin 'kasa' kyseistä pelaajaa, joissa oli matalat alkuhuutohinnat ilman 'buy now' vaihtoehtoa. Suomeksi sanottuna siis kyseinen kortti on marketissa huudettavissa 4 tuntia ja ajan loputtua eniten tarjonnut sen saa. Heitin sinne 'kasan keskelle' yhdelle kortille sellaisen hintahuudon, että se oli alihintainen tuohon normaaliin 80k hintaan verrattuna, jolla kortti yleensä menee, mutta sen verran korkea, etteivät viimehetkien pikkukorotukset nouse oman maksimihuutoni yli. Lopulta kävi niin, että sain noin 80k arvoisen kortin 6k hinnalla! Kyllä vaan, kortin 'oikea hinta' on noin 80 000 yksikköä ja minä maksoin 6 000 yksikköä! Hintaperspektiiviä seuraavasta faktasta: yksi pelaajapakka, josta tuon kortin voisi muutaman prosentin todennäköisyydellä saada, maksaa 15 000 yksikköä! Tykkään kortista ja aion sitä tässä nyt käytellä jonkun aikaa ja tulen tekemään sillä voittoa vielä viikon tai kahdenkin päästä, vaikka hinta putoaisikin ja päätyisin myymään sen jollain 50 000 yksiköllä. Kerrankin kävi tällaisella No Money Spent-pelaajalla markettituuri.

Ykköstiimi näyttääpi nyt siis tällaiselta:

PG: Tim Hardaway(96) // Kyrie Irving(94)
SG: Jalen Green(94) // Luka Doncic(90)
SF: Dominique Wilkins(95) // LeBron James(90)
PF: Nicolas Batum(91) // Kevin Durant(90)
C: Wilt Chamberlain(94) // Theo Ratliff(91)

Valuuttaakin ehtinyt kertymään yläkulmaan säästöön noin 200k tulevia hankintoja varten.
 
Uusi kuuden viikon kausirupeama pyörähti käyntiin perjantaina, joten lienee taas aika vähän kirjoitella juttuja. Joukkuekin on muuttunut kohtuullisen tuntuvasti tässä parin viikon aikana, niin voi taas vähän esitellä.

Isoimpina päivityksinä joukkueeseen kaksi uutta nimeä. Orlando Magic-organisaation 15 merkkipaalun trophy casen sain valmiiksi tuossa viime viikonloppuna ja sieltä napsahti avausviisikkoon laitahyökkääjäksi 96 overallin Rashard Lewis. 208 senttinen ja 107 kiloinen laituri pelasi ammattiparketeilla 1998-2014 välisen ajan edustaen Seattlea, Orlandoa, Washingtonia ja Miamia. Aavistuksen yllättävä valinta Orlandon organisaation keräyspalkinnoksi, koska Lewisin tehokkaimmat vuodet olivat kyllä Seattlen aikoina, mutta Orlandon nutussakin hän oli All Star kertaalleen. Seattlen nutussa myös kertaalleen All Star. Parhaimmillaan syntyi 22,4 pistettä ja 7 levypalloa per ottelu. Lewis muistetaan erityisesti hyökkäyspään tehoistaan ja hän oli aikanaan aikaansa edellä erittäin hyvänä kaukoheittäjänä. 2000-luvun alussa isot laiturit harvemmin olivat 40 % kolmosheittäjiä. Uransa kaksi viimeistä kautta Lewis pelasi rotaatioroolissa Miami Heatin nutussa ja voitti siellä mestaruuden keväällä 2013.

Toinen iso, tämän version kallein hankinta, liittyy lähtemättömästi myös Miami Heatiin. Dwyane Wade oli viikko sitten viikonlopuna 'pakkatähti' saaden kolme eri korttiversiota peliin ja tuossa menneenä torstaina onnistuin haalimaan korteista parhaan, 95 overallin pink diamondin, omaan tiimiini. Marketti oli hetken aikaa hintojensa puolesta matalalla uuden alkaneen kauden sisältövuotojen ansiosta, joten onnistuin yhden kappaleen haalimaan itselleni. Kortin alta paljastuu 98 offense ja 98 defense, joten todellisuudessa kortti on paljon enemmäkin kuin 95 overall. Kallis tuo oli, mutta yleinen konsensus on, että kortti on aikalailla pelipaikkansa paras pelissä tällä hetkellä. Parin päivän testailujen pohjalta voin sanoa, että kannatti maksaa. Kortin hintakin on noussut takaisin ylöspäin verrattuna siihen, mitä itse maksoin siitä.

Wade on eittämättä Heat-organisaation kaikkien aikojen franchise-pelaaja. 193 senttinen ja 100 kiloinen räjähtävä takamies johdatti Heatin aikanaan kolmeen mestaruuteen ollen samalla finaalien MVP '06. 13 kertainen All Star, kauden pistekuningas kertaalleen, olympiavoittaja '08. Menneenä keväänä Wade valittiin NBA 75-juhlavuosijoukkueeseen ja muistan nähneeni haastattelun, jossa Flash hyvin herkkänä otti kunnian vastaan ja sanoi olevansa erittäin nöyrä ja otettu päästessään samaan kunniagalleriaan niin monen muun lajin legendan kanssa. Waden pelinumero 3 on jäädytetty Heatin kotiareenan kattoon ja ensi vuonna, 2023, hän on ensimmäistä kertaa oikeutettu Hall Of Fame-valintaan, joka lienee legendalle täysin selviö. Parhaalla kaudellaan Flash kirjautti 30,2 pistettä, 7,5 syöttöä, 2,2 riistoa ja 1,3 torjuntaa per ottelu. Dwyane Wade on kakkosena kaikkien aikojen torjuntalistalla takamiesten osalta, vain itsellään Michael Jordanilla on muutama torjunta enemmän takamiehen paikalta kuin Wadella.

Pari 94 overallin timattitason lisäystä tiimiin myös tullut tässä tällä viikolla. Pelikorttituuri toi kohdalle huutokauppaan kelpaamattoman 94 overall Ben Wallacen sentterin paikalle ja vapautti myymään Chamberlainin pois. 206 senttinen ja 109 kiloinen afrotukkainen sentteri on ennätysmies: yksi kahdesta pelaajasta yhdessä Dikembe Mutombon kanssa, joka on voittanut kauden parhaan puolustavan pelaajan palkinnon peräti neljästi. Pari kappaletta levypallotilaston voittoja, torjuntatilaston voitto, NBA mestaruus keväällä '04 Detroit Pistonsin paidassa, puhtaalla puolustusosaamisella nelinkertainen All Star. Käsittääkseni Big Ben on NBA-historian ainoa All Star ja Hall Of Fame-valinnan saavuttanut pelaaja, jota ei ole varausvuotenaan varattu lainkaan minkään joukkueen toimesta, vaan saavutti paikkansa liigassa vasta try out-leirien ja vastaavien kautta.

Viimeisin lisäys joukkueeseen on eilisillalta, kun snaippasin marketista viikko sitten pakkoihin tulleen 94 overall version Luka Doncicista näppärään 27k hintaan hoitamaan penkkiviisikon hyökkäyksen organisointia. Sinänsä korttia on näkynyt marketissa useamaan kertaan 25-30k hintaan, mutta tuohon korttiyksilöön oli entinen omistaja lisäillyt vähintään 30k edestä hyödyllisiä päivityksiä, joten sain peruskortin hinnalla huomattavasti paremmaksi päivitetyn version. Taas tuli osoitettua, että marketin selailu se kannattaa ja tarkan valuutan pelaaja voi tehdä pienellä odottelulla tosi hyvä ja halpoja löytöjä! Doncic siis on nyky Dallas Mavericksin franchise-pelaaja ja johtaa joukkueen hyökkäystä 'point forwardina'. 201 senttinen ja noin satakiloinen jässikkä oli esittelemässä taitojaan loppukesän EM-kisoissakin kotimaansa Slovenian riveissä ja täytti hyökkäystilastoja monessa eri kategoriassa pitkälle kaksinumeroisille luvuille. Real Madrid-taustastaan huolimatta yksi tämän hetken omia suosikkipelaajiani.

PG: Tim Hardaway(96) // BJ Armstrong(92)
SG: Dwyane Wade(95) // Luka Doncic(94)
SF: Dominique Wilkins(95) // Nicolas Batum(91)
PF: Rashard Lewis(96) // Julius Randle(91)
C: Ben Wallace(94) // Bob McAdoo(91)






Editoidaanpa yksi bonus vielä loppuun niille, joita lajin historia ja legendat kiinnostavat. Yksi parhaista ja perinpohjaisimmista NBA-tubettajista, Clayton Crowley, on julkaissut eetteriin videon yhdestä koripallohistorian merkittävimmistä legendoista. Pelaajasta, joka todellisuudessa teki donkkaamisesta coolia ja edesauttoi pelin evoluutiota suuresti. Teki koripallosta suositun suurien massojen silmissä ja toi siihen show-meininkiä, josta pääsemme nauttimaan tänäkin päivänä. Puolen tunnin urakatsaus yhdestä kaikkien aikojen näyttävimmästä pelaajasta, yhdestä kaikkien aikojen suosikistani, jota olen täällä tekstimuodossa muutamaan kertaan esitellytkin. Tämä on Julius "Doctor J" Ervingin ura ja tarina. Mitään krediittejä en tästä saa, mutta kyseisen tubettajan materiaalin parissa on aina huippulaadukasta viettää kahvitauko tai ruokatunti. En voi enempää suositella!

 
Viimeksi muokattu:
Eilen tuli saavutettua kolmas trophy case-pelaaja ja sitä kautta avausviisikko on nyt sitten kokonaan pink diamond-tason korttia täynnä, eli siis 95-96 overallin korttia. Siltäpä pohjalta voisi taas vähän kirjoitella legendakatsausta. Ottakaa hyvä asento 'tarinahetkeä' varten.

Tällä kertaa käsittelyssä on Alonzo Mourning. Kyseisen nimen olen muistaakseni aikaisemmin jonkun kerran maininnut, mutta en muista, olenko kunnolla esitellyt. Kyseessä siis 208 senttinen ja 118 kiloinen sentteri, joka pelasi NBA-kentillä 1992-2008. Kesän '92 kakkosvaraus Charlotte Hornetsin toimesta, jonka kokoelman täyttämällä myös kyseinen 96-overall-kortti kokoelmiin päätyi. Parhaiten Zo kuitenkin varmaan muistetaan Miami Heatin riveistä, jonka nutussa hän pelasi valtaosan aikavälistä 1995-2008.

Charlotte tosiaan varasi hänet, mutta tulokassopimuksen tullessa lopuilleen eivät pystyneet kiinnittämään jatkosopimusta varten, joten treidin kautta Miamiin, missä Mourning oli 90-luvun jälkipuolikkaan parhaita senttereitä ja muodosti tehoduon yhdessä pelintekijä Tim Hardawayn kanssa. Miami oli tuolloin itäisen konferenssin parhaita joukkueita, mutta finaaleihin asti se ei riittänyt, koska Chicago Bulls hallitsi koko liigaa. Mourning oli 1994-2002 välisenä aikana All Star-valinta 7 kertaa ja voitti sekä parhaan puolustajan palkinnon kahdesti(1999-00) sekä blokkitilaston myös kahdesti. Kesällä 2000 hän oli myös osa USA:n olympiajoukkuetta, joka voitti kultaa.

Olympialaisten 2000 jälkeen Mourningilla diagnosoitiin vakavahko munuaissairaus, josta hän toipui kunnolla vasta vuonna loppuvuodesta 2003 siirrännäisen jälkeen. Tuona aikana sairaus toki rajoitti hänen peliään ja rooli sekä peliminuutit väkisinkin pienenivät. Mourning pelasi kuitenkin erittäin laadukkaita 'tukiminuutteja' penkiltä varsinkin keväällä '06, kun Heat eteni organisaatiohistoriansa ensimmäisiin finaaleihin ja mestaruuteen asti. Mestaruuden jälkeen rooli jatkui samana vielä pari kautta ennen lopettamista 2008. Vuodesta 2009 asti Mourning on työskennellyt Heat-organisaatiossa pelaajakehityksen puolella.

Jos pieni katsaus numerotietoihin otetaan, niin parhaimmillaan ennen sairastumistaan Mourning nakutti kovia lukuja. 23 pistettä, 11 levypalloa ja 3,9 torjuntaa parhaimmillaan ovat ihan huomion arvoisia lukuja, kun otetaan huomioon, että 90-luvun lopulla pelin tempo oli matalampaa ja otteluissa tehtiin vähähkönlaisesti pisteitä. Vuonna 2014 Mourning valittiin Hall Of Fame-kunniagalleriaan ja hänen pelinumeronsa 33 oli ensimmäinen numero, jonka Miami Heat 'jäädytti' kotihallinsa kattoon. Mourningia ei ole valittu millekään juhlalistalle, mutta viime vuoden NBA 75-listan kohdalla muistan kyllä, että hänen nimensä nousi esille, kun pohdittiin, keitä olisi 'viimeisille paikoille' voinut muutaman nuoremman nimen tilalle ottaa.

Pelaajan kortista on sanottava, että ensitestien perusteella yllätyin positiivisesti, vaikka etukäteen olinkin luntannut, millaisia taitoarvoja ja päivityksiä kortilla on tarjota. Tuntuu ensipelien pohjalta jopa paremmalta, kuin odotin. Hallitsee odottamaani paremmin molempia korinalusia ja yllätyin, kuinka sulava hyppyheittokin löytyy. Varsinkin keskimatkalta todella hyvä ja voi kulmasta avoimen kolmosenkin upottaa. On minulla edellisiltä vuosilta kyseisen pelaajan korteista aikaisempaakin kokemusta, mutta tämän vuoden gameplayhyn tuntuu Mourning sopivan erittäin hyvin.

@Kale tuossa yllä esittelikin joukkuettaan ja tuli tuo uusi Ron Artest esille, niin jos pari sanaa hänestäkin. Kyseisen herran nimi tosin on muuttunut pariin kertaan tuon jälkeenkin, ensin Metta World Peace ja nykyään Metta Sandiford-Artest, joten mennään Artestilla. Kyseessä tosiaan 201 senttinen laitahyökkääjä/heittävä takamies, jonka uran parhaat saavutukset lienevät All Star-valinta 2004 ja saman kauden päätteeksi voitettu parhaan puolustajan palkinto. Mestaruuskin tuli kauden 2010 päätteeksi Lakersin riveissä ja tärkeitä heittoja upposi kyseisenä mestaruuskeväänä.

Ura parketeilla kesti 1999-2017. Montaa eri joukkuetta ehti edustaa, mutta näkyvimmin muistetaan varmasti varausorganisaatio Chicagon riveistä, sen jälkeen Indiana Pacersista ja myöhemmin tosiaan Lakersista. Ikävin muisto Artestista on varmaankin marraskuulta 2004, kun NBA kohtasi (lähi)historiansa mustimman hetken. Malice In The Palace on termi, joka on hyvä muistaa, mutta samalla olisi jäänyt tapahtumatta kokonaan. Detroit Pistons isännöi Indiana Pacersia ja ottelu oli viime hetkillään ja jo ratkennut. Tunteet kuohahtivat turhan kovan virheen seurauksena ja katsomostakin heitettiin pelaajien päälle tavaraa. Syntyi joukkotappelu, jossa oli osallisena pelaajia ja myös katsojien päälle käytiin. Ron Artest oli yksi näistä tappeluun ja katsomoon hyökänneistä pelaajista ja sai kovimman rangaistuksen: koko loppukauden pelikiellon, joka lopulta käsitti 86 ottelua. Kyllä hän tuon tapauksen jälkeen tapansa paransi ja muutti nimensäkin osoittamaan Maailman Rauhaa, mutta ikävä tapaus kuitenkin. Pelaajana erittäin laadukas ja monipuolinen, josta osoituksena tosiaan tuo parhaan puolustajan palkinto ja kovassa paikassa heittojen upottaminen mestaruuskeväänä. Parhaimmillaan kuitenkin täydeltä kaudelta tilastoihinkin kertyi noin 20 pistettä, 6 levypalloa ja 2,5 riistoa, että ihan pelimiehestä oli ja on kyse. Tuon tappelun takia tuskin tarvitsee kuitenkaan odotella kutsua Hall Of Fameen.

Tämmöisellä porukalla mennään sitten tässä vaiheessa. Penkiltä löytyy kolme kappaletta eurooppalaistakin nimeä, jotka tuovat kivaa väriä tiimiin. Artest tosiaan sai 91, 94 ja 95-tason kortit. 95-korttia olen tuossa kuolaillut ja saattaa tulla hankittua, jos hinta kohtaa oman tilin tilanteen sopivasti. Tuota 94-korttiakin täytyy kyllä kehua. Hinta/laatu-suhteeltaan aivan ehdotonta eliittiä varsinkin, jos on pikkuisen ekstraa laittaa päivityksiin. Avausviisikosta löytyy nyt siis jopa 4 pelaajaa, joilla on pitkää ja/tai menestyksekästä historiaa Miami Heatin paidassa.

PG: Tim Hardaway(96) // Goran Dragic(93)
SG: Dwyane Wade(95) // Luka Doncic(94)
SF: Dominique Wilkins(95) // Ron Artest(94)
PF: Rashard Lewis(96) // Nicolas Batum(91)
C: Alonzo Mourning(96) // Ben Wallace(94)

Penkkiviisikosta pari 'hassunhauskaa tapausta': Doncic ja Dragic ovat molemmat slovenialaisia ja arvokisamitalisteja yhdessä. Pelasivat EM-kisoissa alkusyksystäkin yhdessä. Artest ja Wallace taas olivat siinä ikävässä tappelutapauksessa eri puolilla tapahtumaa. Itse asiassa Artest juurikin rikkoi ottelun jo ratkettua 'tarpeettoman kovaa' Wallacea, joka aloitti kähmän, tönimisen ja johti tappeluun. Täytyy toivoa, ettei pelin sisällä tapahdu samaa, kun pelaavat nyt samalla puolella. Keskitytään videoissa kuitenkin pelisuorituksiin ja 'unohdetaan' tuo esillä ollut tappelutapaus.


 
No niin se Southeast-divisioona tuli nyt sitten kerättyä eilen täyteen ja sitä kautta peräti kaksi uutta trophy case-pelaajaa tiimiin, joista toinen siis tämän version ensimmäinen galaxy opal-tason, eli 97 overallin pelaaja. Tuntuu siltä, että yksi 'merkkipaalu' on taas saavutettu. Atlanta Hawksin kokoelma siis toi 96 overallin Kyle Korverin ja hänen saamisensa viimeisteli koko divisioonan ja siitä palkinnoksi 97 overall Gilbert Arenas.

Niputetaan yhteen tuo maanantaina saavutettu Antawn Jamison ja eilen saavutettu Gilbert Arenas, koska heidän uransa nivoutuvat hyvin läheisesti yhteen ainakin parhaimpien vuosiensa ajalta. Molemmat pelaajat pelasivat ensimmäiset ammattilaisottelunsa Golden State Warriorsin riveissä vuosituhannen vaihteessa(Jamison edusti organisaatiota 1998-2003 ja Arenas 2001-03), mutta parhaiten heidät muistetaan kyseisen vuosikymmenen puolivälistä vuosikymmenen loppuun Washington Wizardsin riveistä, missä kyseinen tehokaksikko kantoi joukkuetta tehokkaasti. 193 senttinen Arenas oli joukkueen pelintekijä ja näyttävin scoraaja ja vastaavasti Jamison 206 senttinen laitahyökkääjä, joka toi parketille monipuolista pistetehtailua, levypallopelaamista ja fyysisyyttä. Kaksikko edusti Wizardsia yhdessä ajan 2004-2010, jonka aikana Arenas oli All Star kolme kertaa ja Jamison kahdesti. Kaksikko hajosi lähinnä Arenasin jalkavammojen ja pukukoppiongelmien takia, joka pakotti Wizardsin treidaamaan kaksikon ja uudelleenrakentamaan joukkueen. Parhaimmillaan Arenas kirjautti komeat 29,3 pistettä, 6 syöttöä ja 2 riistoa per peli kaksikon parhaiden kausien aikana. Jamison nakutti samana ajanjaksona parhaimmillaan 22 pistettä ja 10 levypalloa per peli. Arenasin ura päättyi jo vähän kolmenkympin jälkeen 2012 loukkaantumisten riivaamana, kun taas Jamison pelasi kevääseen 2014 asti.

Kyle Korver taas muistetaan lajipiireissä parhaiten kolmos-spesialistina, joka parhaimmillaan upotti jopa yli puolet kolmosistaan onnistuneesti. Korver kirjautti uransa aikana, joka kesti 2003-2020, kauden parhaan kolmosonnistumisprosentin peräti neljästi. Uransa aikana 201 senttinen takamies/pieni laituri ehti edustaa Philadelphiaa, Utahia, Chicagoa, Atlantaa, Clevelandia ja Milwaukeeta. Atlantaa edustaessaan hän oli jopa All Star-valinta kertaalleen keväällä 2015. Parhaimmillaan tehoja syntyi reilun 14 pisteen edestä per peli.

Joukkue siis muuttui viikon aikana aika isostikin ja tuo Wizards-kaksikko sai myös minut muuttamaan joukkueeni peliasut ja kotiareenan pois aikaisemmasta Miamista ja nyt pelataan sitten Arenasin ja Jamisonin parhaiden vuosien aikaisessa Wizards-kotiluolassa Wizardsin peliasuilla. Kivaa pientä vaihtelua taas tämäkin. Uudella joukkueella sitä sitten uuden viikonlopun haasteita suorittamaan, joiden läpäisystä palkinnoksi yksi uusin teemapakka. Ihan kivasti oli tuuri kohdillaan, kun sieltä nousi 94 overallin timanttiversio Aaron Gordonista, joka on näitä nykyisinkin pelaavia pelaajia. 203 senttinen ja 108 kiloinen laitahyökkääjä on ultra-atleettinen tapaus, joka donkkaa tykisti ja osaa heittääkin ihan kivasti. Ensitestien perusteella tarjosin uusimmalle nostolle pelipaikan penkkiviisikosta sen sijaan, että olisin reilulla 20k:lla myynyt eteenpäin. Rahatilanne kun ei tällä hetkellä ole kovinkaan tiukka. Parhaimmillaan 27 vuotias Gordon on nakuttanut 17,6 pistettä ja 7,9 levypalloa ottelua kohden muutama vuosi sitten Orlando Magicin riveissä. Nykyään laituri edustaa Denver Nuggetsia. Hän on myös ollut osallistujana All Star-otteluiden ohessa järjestettävissä donkkikilpailuissa pariinkin kertaan ja ollut parhaimmillaan finaalikierroksillakin mukana, vaikka voitto ainakin vielä uupuu.

Nyt on sitten tiimi tätä tasoa. Yksi opaali, 8 pink diamondia ja yksi diamond.

PG: Gilbert Arenas(97) // Tim Hardaway(96)
SG: Dwyane Wade(95) // Kyle Korver(96)
SF: Ron Artest(95) // Rashard Lewis(96)
PF: Antawn Jamison(96) // Aaron Gordon(94)
C: Alonzo Mourning(96) // Joel Embiid(96)




 
Laitoin tuossa viime yöksi nuo kaksi kallista kaveria markettiin myyntiin, koska halusin vaihtelua tiimiini ja aloitusviisikkooni oikein kunnolla. En voi enempää kehua ja suositella noita pink diamond Wadea ja Artestia, mutta pieni kyllästyminen iski ja halusin kunnolla vaihtelua, joten myin ne eteenpäin. Sain niistä vielä aikalailla omani pois, vaikka korteilla onkin jo ikää tuntuvasti ja uudempia settejä on tullut useita noiden julkaisun jälkeen.

Aamupäivällä sitten markettiin ostoksille ja laitoin puolisen miljoonaa sileäksi yhteen korttiin ja pelaajaan, jonka lempinimi on ikonisen hauska The Glove, eli siis suomeksi Hanska. Lajitietäjät toki tunnistavat nimen heti ja tietävät, että kyseessä on tietenkin Gary Payton! Voisi sanoa, että kyseessä on yksi lajihistorian monipuolisimmista takamies-pelintekijöistä, kun katsoo, että parhaimmillaan syntyivät keskiarvot 24,2 pistettä, 9 syöttöä, 6,5 levypalloa ja 2,9 riistoa. Molemmissa päissä kenttää siis syntyi kiitettävä määrä tilastomerkintöjä. Jos listataan mukaan vielä muitakin saavutuksia, niin 9 kertaa All Star-ottelussa, 9 kertaa valinta kauden tähdistökentällisiin, 9 kertaa osana kauden parasta puolustusviisikkoa, riistotilaston ja parhaan puolustajan palkinnon voitto kauden '96 päätteeksi, kaksi olympiavoittoa, mestaruus osana Miami Heatin joukkuetta '06 ja viime keväinen valinta NBA 75 juhlajoukkueeseen. Hall Of Fame valinta vuonna 2013. On siinä varsin komea saavutuslista uralta. Gary Payton löytyy lukemattomilta Top 10 point guards of all time-listoilta.

Parhaiten The Glove muistetaan varmasti 1990-luvun Seattle SuperSonicsin riveistä, jonka hyökkäystä ja puolustusta hän johti yhtäjaksoisesti 1990-2003. Tuon jälkeen hän piipahti lyhkäisesti Milwaukeessa, Lakersissa ja Bostonissa ennen uransa kahta viimeistä kautta Miamissa. Ura siis päättyi kevääseen 2007. Jo ennen ammattilaisuraa Paytonin yliopistovalmentaja kehui, että hänestä voisi kovalla työllä tulla yksi lajin parhaista puolustajista pelipaikallaan ja tuo ennuste kävikin sitten tosiaan toteen. Nuo 9 valintaa All Stariin ja tähtiviisikkoihin tulivat käytännössä kaikki putkeen, vain yksi työsulkukausi välissä katkaisi valintoja, joka osoittaa, että tosiaan vajaan vuosikymmenen ajan Payton oli ehdotonta liigan eliittiä molemmissa päissä. Tarinat ja haastattelut kertovat, että parhaimpina päivinään ja vuosinaan Payton oli niin 'pelottava' vastus varsinkin puolustuspäässä, että osa liigan takamiehistä jopa 'pelkäsi' kuljettaa palloa kenttää ylös pomputellen, koska eivät halunneet päätyä nolatuksi ja urheilulähetysten parhaisiin paloihin suorituksesta, missä Payton veisi pallon heiltä 'kuin karkin lapselta'. Kun Paytonin taidot ja maine liigassa kasvoivat parin ensimmäisen kauden jälkeen, kasvoi myös pelaajan itseluottamus, jonka johdosta hänestä muodostui yksi liigan äänekkäimmistä trash talkereista. Suu kävi pelien tiimellyksessä kohti vastustajia kovaan tahtiin ja aika usein hän pääsikin jutuillaan vastustajien ihon alle. Tuohon aikaan tuollaisesta psyykkauksesta ei vielä jaettu teknisiä virheitä, kuten nykypäivänä.

Kortin halusin, koska kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajiani ja edellisessä versiossa jäi kokeilematta. Tuollainen monipuolisuusihme on aina lajirajojen yli miellyttänyt itseäni ja kyseiset ominaisuudet sopivat omaan joukkueeseeni erittäin hyvin. Kun vastustajien takamiehillä on vaikeaa, niin minun joukkueellani menee hyvin. Ensitestien perusteella olen ostokseeni erittäin tyytyväinen, vaikka kallis kortti olikin. Pitää käsissään hyökkäyksen pelintekoa erinomaisesti, atleettisuus hyvä+ ja heittotaito erinomainen, joten hyökkäystilastoihin kertyy merkintöjä kiitettävää tahtia. Ja se puolustus, no se lienee tässä vaiheessa takamiesten osalta aikalailla pelin parasta ja pallo katoaa vastustajilta 'kuin karkki lapselta', jos ovat vähänkään varomattomia. Sen saivat ensimmäisissä peleissä kokea Jason Kidd ja myös itse Magic Johnson. Puolustus ei rajoitu myöskään 'pelkkiin riistoihin' vaan 193 senttisenä ja atleettisena kaverina myös blokkeja kertyy hyvään tahtiin.

Aloitusviisikko muodostuukin nyt sitten vähän erilaisella rakenteella, kun mennään kahdella pelintekijällä ja kolmella isommalla kaverilla. Takamiehet hoitavat kuljettamisen, harhauttelun ja syöttelemisen ja isompi kolmikko saa sitten naatiskella namupasseista kaaren taakse, keskimatkalle tai donkattavaksi korin läheisyyteen.

PG: Gary Payton(95) // Tim Hardaway(96)
SG: Gilbert Arenas(97) // Kyle Korver(96)
SF: Rashard Lewis(96) // Nicolas Batum(91)
PF: Antawn Jamison(96) // Aaron Gordon(94)
C: Alonzo Mourning(96) // Joel Embiid(96)

 
Viimeksi muokattu:
Sen verran kauas pudonnut ketju, että lienee aika nostella sitä ylöspäin taas parilla tarinalla. Kaksi legendaa, joista toinen on varmasti kaikille tuttu yli lajirajojenkin ja toinen hieman 'aliarvostettu' ja 'unohdettu', vaikka yleisesti häntä pidetäänkin yhtenä oman pelipaikkansa kaikkien aikojen parhaista ja joka kuuluu myös lähes kaikkiin kunniagallerioihin.

Lähdetään liikkeelle siitä tunnetummasta ja kalliista hankinnasta. Kobe Bryant oli tuossa toissaviikonloppuna pakkakokonaisuuden tähtenä kolmella eri tason kortillaan ja onnistuin tuossa viime sunnuntaina naaraamaan niistä sen parhaan, eli 95 pink diamondin, itselleni 390k hintaan. Marketti oli hintojensa puolesta 'alhaalla', kun nyt sama kortti näkyy menevän taas noin puolella miljoonalla. Kortista itsestään sanoisin, että kansikokonaisuuttaan parempi, kun alta löytyy 98 offense ja 99 defense. Heittoanimaatio äärimmäisen sulava, pallon käsittely samoin, pystyy myös rakentamaan peliä tarkkojen syöttöjen kautta ja yltiöatleettinen. Puolustuspäässä kaarella puolustajana todellinen herhiläinen ja atleettisuus auttaa myös korin läheisyydessä tuottaen yllättävän määrän blokkejakin. Samaten tuo korkea pomppu auttaa myös keräämään hyvän määrän levypalloja. Yhteenvetona kortista sanoisin, että siinä yhdistyy parhaat puolet kahdesta aikasemmin käyttämästäni kalliista kortista: Ron Artestin tavoin erittäin sulava heitto ja äärimmäisen kova puolustuskyky samassa paketissa yhdessä Dwyane Waden pelintekotaidon ja atleettisuuden kanssa. Aikalailla täydellinen paketti heittävän takamiehen paikalle. Hienoa tuossa kortissa on myös hahmomalli, joka tuossa 95 pink diamondissa on mallinnettu nuoren Koben mukaan, eli löytyy pelinumero 8 ja hiuksiakin myös päästä.

Kobe Bryantin elämästä ja urasta saisi aikaan vaikka kirjan, joten koitetaan pitää tämä nyt kohtuumittaisena lyhennelmänä. Kobe Bryant oli NBA-historian ensimmäinen takamies, joka varattiin liigaan suoraan high schoolista. Tämä tapahtui kesällä '96 osana tuon vuoden erittäin laajatasoista draftiluokkaa vuorolla 13, jonka käytti Charlotte Hornets. Jerry West oli tuohon aikaan LA Lakersin GM ja junaili Charlotten kanssa läpi pelaajakaupan, joka lähetti draftihetkellä vielä 17 vuotiaan nuoren lupauksen Los Angelesiin ja toiseen suuntaan siirtyi rutinoitunut laatusentteri Vlade Divac. Pari ensimmäistä kautta meni totutellessa ja opetellessa ammattikenttien tavoille, mutta itseluottamusta nuorelta Kobelta ei tuolloinkaan puuttunut, vaan hän otti jo tuolloin kovia heittoja ratkaisutilanteissa. All Star-ottelun ohessa hän esiintyi ensimmäisen kerran jo tulokaskaudellaan, kun hän voitti keväällä '97 ottelun ohessa järjestetyn donkkikilpailun. Itse All Star-ottelussa hän pelasi ensimmäisen kerran '98 ja 20 vuotta kestäneellä urallaan yhteensä 18 kertaa. All Star-ottelun MVP hän oli neljästi.

Ensimmäiset mestaruudet tulivat heti vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun Lakers voitti kolme kertaa peräkkäin 2000-02. Tuolloin reilu parikymppinen Bryant oli jo tähti ja upotti varsinkin playoffeissa tärkeitä ratkaisukoreja, vaikka joukkueen ykköstykki olikin korinalusjärkäle Shaquille O'Neal. Lakers ei olisi noita mestaruuksia vienyt ilman kaksikkoa, molemmat tarvitsivat toisiaan voittoja varten. Pelaajana ja ihmisenä Bryant oli äärimmäisen ammattimainen ja kilpailullinen panostaen harjoitteluun halutessaan tulla parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään. Tämä oli melkoinen kontrasti O'Nealiin verrattuna, joka käytti pysäyttämätöntä fysiikkaansa ja kokoaan dominanssissaan, eikä läheskään aina ollut niin kiinnostunut yltiöammattimaisesta treenaamisesta. Tämä aiheutti kitkaa tähtikaksikon välille ja johti siihen, että O'Neal treidattiin kesällä '04 pois ja Lakers päätti panostaa nuorempaan ja nousujohteisempaan Bryantiin joukkuuen tähtipelaajana ja kasvoina.

Ensimmäiset kaudet 'yksinäisenä tähtenä' eivät joukkuetasolla olleet kovin kummoisia menestyksiä, mutta Bryant itse takoi tauluun Michael Jordaniin, hänen henkilökohtaiseen idoliinsa, verrattavia keskiarvoja. Tuolloin Bryant voitti liigan pistekuninkuuden kahdesti peräkkäin ja nakutti parhaimmillaan 35,4 pistettä per ottelu. Noina aikoina tapahtui myös se surrealistinen ottelu, jossa Bryant upotti 81 pistettä yhdessä ottelussa. Sittemmin kauden 2007-08 aikana Lakers vahvistui parin treidin kautta(mm. Pau Gasol liittyi joukkueeseen), joka antoi tulitukea ykköstähdelle ja Lakers palasikin finaaleihin, missä kuitenkin tuli tappio Boston Celticsiä vastaan. Näihin aikoihin Kobe myös vaihtoi pelinumeronsa ikonisesta 8:sta ehkä vieläkin ikonisempaan 24 numeroon. Finaalitappion jälkeen treenaaminen ja kilpailuhenkisyys ei ainakaan vähentynyt ja kaksi seuraavaa kevättä, 2009-10, päättyivätkin sitten Lakersin mestaruusjuhliin. Jälkimmäinen finaalisarja olikin kiihkeä 7 ottelun revanssi Bostonia vastaan ja nosti Kobe Bryantin mestaruusmäärän viiteen.

Kuudetta mestaruutta metsästettiin kovasti, koska tavoitteena oli tietenkin saavuttaa Jordanin kuusi titteliä. Joukkuetta 'vahvistettiin' mm. liigan parhaisiin senttereihin tuolloin kuuluneella Dwight Howardilla ja uransa viimeisiä kausia pelanneella entisellä tupla-MVP-voittaja Steve Nashilla, mutta joukkueen synergia ei toiminut ja isoilla nimillä oli vuoronperään vaivoja. Tämä kulminoitui keväällä '13, kun isoja minuutteja koko kauden pelannut Bryant kärsi erittäin vakavan akillesjännevamman, josta hän ei koskaan enää ennalleen toipunut, vaikka pystyikin vielä kevääseen '16 asti pelaamaan. Viimeiset pari kautta olivat tasoltaan kaukana siitä, mihin legenda oli parhaimmillaan pystynyt.

Jos numerotietoja laitetaan lyhyeen listaan, niin tosiaan ura kesti 20 vuotta tuottaen 5 mestaruutta, 18 All Star-ottelua, kaksi finaalien MVP-palkintoa, yhden koko kauden MVP-palkinnon, kaksi olympiakultaa(2008 ja 2012), 15 valintaa kauden parhaisiin tähtiviisikoihin ja 12 valintaa parhaisiin puolustusviisikoihin, 2 pistekuninkuutta ja luonnollisesti paikan Hall Of Famessa ja NBA 75-juhlajoukkueessa. Kahta viimeistä valintaa hän ei tosin itse päässyt vastaanottamaan, koska...

...Koska tosiaan yksi tämän vuosituhannen kovimmista urheilijoista menetti traagisesti henkensä helikopterionnettomuudessa tammikuun 26. päivä 2020 vain 41 vuotiaana yhdessä 13 vuotiaan tyttärensä ja muutaman muun kyydissä olleen kanssa. Päivä, tai täällä Suomessa aamu, joka edelleen kohta kolmen vuodenkin jälkeen tuntuu epätodelliselta. Herätä aamulla ja ensimmäinen asia, jonka uutisista näkee, on uutinen Kobe Bryantin kuolemasta. Muistan, kuinka oikeasti nipistin itseäni, koska luulin vielä nukkuvani ja näkeväni painajaista. Pelaaja, jonka käytännössä koko uran olin aika tarkasti seurannut, oli nyt kokonaan poissa. Ei pelkästään lopettanut, vaan kokonaan poissa. Muistan, kuinka tuona päivänä melkoinen määrä erilaisia koripallomuistoja vilisi läpi silmien. Ei kai tässä voi vieläkään muuta sanoa, kuin kiittää ja toivottaa kepeitä multia ja otteluita ilman loukkaantumisia, missä ikinä hän sitten palloa nykyään pelaakaan.

Tuosta uudesta kortista nautiskellessani sain tuossa täytettyä Boston Celticsin trophy case-kokoelman, ironisesti, josta palkinnoksi napsahti tosiaan yksi kaikkien aikojen parhaista power forwardeista, kun Kevin McHalen 96 pink diamond liittyi kokoelmaan ja joukkueeseen. 208 senttinen hyökkääjä edusti koko NBA-uransa ajan, 1980-93, Boston Celticsiä ja voitti tuona aikana kolme mestaruutta ollen myös All Star 7 kertaa ja kuusi kertaa kausien parhaissa puolustusviisikoissa. Uransa alkupuolella McHale pelasi isoja minuutteja myös penkiltä ja siitä palkintoina myös kaksi parhaan kuudennen miehen palkintoa. Pelinumerona hänellä oli 32, joka on jäädytetty Celticsin kotiareenan kattoon. Urasaavutukset ovat tienanneet hänelle myös paikan NBA 50 ja 75 juhlajoukkueissa ja Hall Of Famessa.

Pelityyliltään McHale oli äärimmäisen tehokas ja monipuolinen korinalus ja keskimatkan pelaaja, jolla oli iso kasa erilaisia liikkeitä ja hämäyksiä, joilla hän harhautti vastustajiaan ja vääntelehti sitten nostamaan palloa koriin. Aikalaisten haastatteluissa ja dokumenteissa koriympäristöä kutsuttiinkin usein McHalen kidutuskammioksi, kun hän liikkeillään hämäsi ja ohitti vastustajiaan ja viimeisteli erittäin tehokkaasti. Tehokkuudesta puheen ollen Kevin McHale on NBA-historian ensimmäinen pelaaja, joka on kirjauttanut samalta kaudelta yli 60 % tehokkuuden pelitilanneheitoista ja yli 80 % onnistumisen vapaaheitoista. Parhaimmillaan McHale nakutti 26 pistettä ja 10 levypalloa per peli 60,4 % osumatarkkuudella ja 84 % vapaaheittotarkkuudella. Kevin McHalen uran paras henkilökohtainen ottelu tuotti peräti 56 pistettä, joka oli silloin Celtics-organisaation ennätys. Larry Bird tosin rikkoi tuon ennätyksen vain muutamia viikkoja myöhemmin nakuttamalla tasan 60 pistettä yhdessä ottelussa.

McHalen pelaajaura jäi 'vain' 13 kauden mittaiseksi uran loppuvaiheilla vaivanneiden nilkkavaivojen takia. Jostain syystä hän on myös hieman 'unohdettu' tähtipelaaja, vaikka monia kunniamainintoja saavuttikin. Varsinkin nuoremmat lajia seuraavat harvemmin muistavat häntä mainita, kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista power forwardeista. Tietysti tuo 80-luvun Celtics muistetaan usein 'Larry Birdin joukkueena', joka voi olla syynä unohdukseen, mutta ilman McHalea nuo kolme mestaruutta olisi varmaan jäänyt voittamatta. Hän kuitenkin oli joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja. Syntyjään McHale on Minnesotasta, jonka Timberwolves-organisaation palvelukseen hän liittyikin heti pelaajauran päättymisen jälkeen työskennellen mm. epulais-GM:n roolissa ja valmennustehtävissäkin parilla kaudella. 2010-luvulla McHale on myös toiminut Houston Rocketsin valmennuksessa ja lisäksi hän on ollut usein vieraana erilaisissa NBA-aiheisissa keskusteluohjelmissa ja paneeleissa kertomassa mielenkiintoisia tarinoita omalta pelaajauraltaan, toimistopuolelta ja niin edelleen. Olen joitain tallenteita YouTubesta sattunut näkemään ja ovat olleen mielenkiintoista ja avartavaa kuunneltavaa.

Nyt on sitten pelaava kymmenikkökin saavuttanut sen pisteen, että ollaan pink diamond tai parempi kaikilla pelipaikoilla!

PG: Gilbert Arenas(97) // Tim Hardaway(96)
SG: Kobe Bryant(95) // Devin Booker(96)
SF: Antawn Jamison(96) // Kyle Korver(96)
PF: Kevin McHale(96) // Rashard Lewis(96)
C: Alonzo Mourning(96) // Joel Embiid(96)

Laitan tuttuun tapaan vähän tosielämän highlighteja tähän loppuun ja linkitän myös poikkeuksellisesti Kobe Bryantista 'harrastemuotoisen dokumentin' ensimmäisen osan, jonka on luonut tubettaja Clayton Crawley vain muutamia päiviä sitten. Jälkimmäinen osa ei ole vielä ilmestynyt eetteriin, joten en voi sitä linkittää. Jos ykkösosa osoittautuu kiinnostavaksi, niin kakkososa kannattanee katsoa, kunhan se joskus lähitulevaisuudessa putkahtaa ulos. Itse tuon ykkösosan katsoin eilen ja oli ainakin omasta mielestäni erittäin laadukasta materiaalia.




 
Tuntuu kerran per versio osuvan tämän sarjan kanssa ns. oikein iso kala ilmaispakkaan ja sitä kautta yläkulmaan pelimerkkejä pitkäksi aikaa. Niin kävi 2K21:n kanssa, 2K22:n kanssa ja eilen illalla tämän uusimmankin kanssa. Itsehän en siis koskaan mihinkään korttipeliin oikeaa rahaa laita, enkä myöskään uhkapelaa pelien sisäisillä rahoilla, koska pakkatodennäköisyydet ovat prosentin tai kahden luokkaa, että nousee jotain sellaista, jolla tekee voittoa. Se tarkoittaa, että availen vain ilmaisia ja haasteista tienattuja pakkoja, eli NBA 2K.n kohdalla noin 1-3 pakkaa per viikko. Eilisestä haastepakasta napsahti 420k arvoinen pelaaja ja siihen päälle 30k arvoinen joukkueen valmentaja, että verojen jälkeen sellainen 410k valuuttaa voittoa. Kun pohjalla oli jo 300k, niin noilla rahoilla pärjäillääkin sitten aika pitkään ja ostellaan kiinnostavia pelaajia!

Jotta ei menisi ihan nostohehkutukseksi, niin voisinpa pienen urakatsauksenkin kirjoittaa. Eilisessä pakkakokonaisuudessa tuli peliin 94 overallin kortti, joka maksaa noin 10k, mutta jonka alta paljastuu 99 offense ja 96 defense, eli tällainen hidden gem niin sanotusti. Voisi sanoa paremmaksi, kuin keskimääräinen timanttikortti, mutta ei silti kaikkinensa ihan yhtä kova kuin pink diamondit. Kortti päätyi omiin kokoelmiin ja grindailuihin siksi, että se on pelaajasta, jota olen aikaisemmin todella vähän, jos ollenkaan, kunnolla käyttänyt ja joka kuitenkin on lajin legenda. Ehkä vähän unohdettu sellainen, tai ainakin sellainen, jota harvempi nuori muistaa, tietää tai osaa arvostaa.

Mitäpä, jos kertoisin, että kyseessä on Iceman? Ei toki meidän oma Räikkösemme, vaan koripallon jäämies. Voisi sanoa, että kyseessä on San Antonio Spursin organisaation ensimmäinen todella iso stara, joka hallitsi organisaation ennätyslukuja hyvin pitkään ja vasta David Robinson ja Tim Duncan vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen pystyivät niitä rikkomaan. Kyseessä on kuluvan vuoden huhtikuussa 70 vuoden ikään päässyt 201 senttinen heittävä takamies/pieni laitahyökkääjä, jonka saavutuslistalta löytyy mm. 9 All Star-valintaa, yhteensä peräti neljä pistekuninkuutta 70-luvun lopusta ja 80-luvun alusta sekä valinnat NBA 50 ja 75 juhlajoukkueisiin ja luonnollisesti myös Hall Of Fameen.

Jäämies tosiaan, sanan virallisessa merkityksessä. Lempinimensä hän sai coolista ja rauhallisesta käytöksestään pelien aikana, ylilyöntejä ei sattunut, eikä verbaalinen psyykkaus, trash talk, päässyt hänen ihonsa alle. Lisäksi tarinat ja aikalaiset kertovat, että vaikka hän pelasikin aina täysillä, kun pelien aika oli, niin hän harvemmin, jos koskaan, hikoili huomattavammin pelatessaan. Osuva lempinimi siis kerrassaan! Oikealta nimeltään hän on George Gervin!

Uransa ammattilaiskentillä käynnistyi 1972 alussa kilpailevan ABA-liigan puolella Virginian lähes konkurssikypsän joukkueen riveissä, mistä hänet treidattiin rahaa vastaan San Antonioon kahden kauden jälkeen. Kun liigat yhdistyivät, siirtyi Gervin Spursin kanssa NBA:n puolelle kaudeksi 1976-77 ja pelasi siellä kauden 1984-85 loppuun. Tämän jälkeen hän viivähti kauden verran Chicagossa ennen Euroopan reissua ja ammattipallon lopettamista 1990. NBA:n pistekuninkuuden Gervin voitti tosiaan neljästi, kolme kertaa peräkkäin 1978-80 ja '82. Gervin oli heittäjänä äärimmäisen tehokas takamieheksi/laituriksi ja kirjautti toistuvasti yli 50 %:n heittotarkkuuksia, parhaimmillaan jopa 54 %. Pistekuninkuuskausilla pistekeskiarvokin huiteli useamman kerran yli 30:n ja parhaimmillaan 33,1. Koko NBA-uran pistekeskiarvoksi jäi komea 26,2.

George Gervinin pelin ja taitojen 'erikoisuus' oli ns. finger roll-heitto/nosto, jonka pioneereja hän oli. Yleensä korin lähettyviltä palloa nostetaan koriin lay up-nostolla, jossa usein käytetään koko avointa kättä, siis sormia ja kämmentä. Gervin käytti usein finger rollia, jossa palloa nostetaan erilaisemmalla kierteellä enemmän sormia ja niiden päitä käyttämällä koko avoimen käden sijaan. Näytteiden ja aikalaisten mukaan Gervin onnistui usein käyttämään liikettä jopa vapaaheittoviivan kohdilta asti.


 
Kyllähän ne rahat siellä yläkulmassa sen verran paljon polttivat jo viime viikonloppuna, että tiimi on taas muuttunut aika hurjasti. Pari ostosta, muutama uusi trophy case-pelaaja ja siihen lisäksi ascension-korttitaululta myös yksi ilmainen ja huutokauppaan kelpaamaton pelaaja. Mennään tällä kertaa kääntäisessä järjestyksessä, esitellään joukkue ensin ja sitten käydään vähän läpi uusia pelaajia lyhkäisesti.

PG: Gilbert Arenas(97) // Allen Iverson(96)
SG: Tracy McGrady(96) // Devin Booker(96)
SF: Grant Hill(95) // Richard Jefferson(96)
PF: Antawn Jamison(96) // Josh Smith(95)
C: Alonzo Mourning(96) // Kevin McHale(96)

Kalleimpana ostoksena siis tuo Tracy "Tmac" McGrady, joka tuntuu eksyvän joukkueeseen jossain kohtaa jokaista versiota. On se vaan niin hyvä kortti, ettei siitä yli pääse. Noin 450k se maksoi viikko sitten sunnuntaina, kun se uutuutena pakoissa oli ja on kyllä ollut hintansa väärti. Kun on heittävän takamiehen paikalle laittaa 203 pitkä yltiöatleettinen kaveri, joka vielä heittää tykisti ja osaa tehdä peliäkin, niin aika pysäyttämätön lappu. Uusivat vielä tähän versioon hänen heittoanimaationsakin muistuttamaan entistä enemmän oikean elämän vastaavaa, niin kivasti vähän erilainen lappu, kuin aikaisempina vuosina. Pelaajan olen tainnutkin täällä jo aikaisemmin esitellä.

Grant Hill tuli pakkoihin perjantaina ja myöhäisillalla liittyi jo tiimiinkin. Tuttu nimi niinikään edellisistä versioista ja varmasti olen esitellytkin hänet, kun kerroin siitä vuosia vaivanneesta nilkkavaivasta. Korttina todellinen sveitsiläinen linkkuveitsi, joka tekee kaikkea oikein hyvin. Osaa puolustaa kaarella ja vähän postissakin, osaa tehdä peliä, atleettinen ja heittokin hyvä. Ihan kuin oikeassakin elämässä 90-luvun jälkipuolikkaalla ennen nilkkavaivoja. Kiva kaksikko tämä uusin ostettu, kun he tosiaan pelasivat 2000-luvun alkupuolella yhdessä Orlando Magicin riveissä, joka sai minut vaihtamaan joukkueen tyylinkin nyt sitten Washingtonista sinne.

Allen "The Answer" Iverson tosiaan liittyi myös tuossa viikko sitten trophy casen kautta kokoelmiin ja johtamaan penkkiviisikkoa, kun sain tuon Philadelphia 76ers-kokoelman täyteen. Kyllähän AI varmaan aika monelle koripallon ulkopuolellekin on tuttu nimi. Todellinen vauhtikone, joka pyörii ja kikkailee vastustajien ympärillä hyökkäyksessä pallonkin kanssa tosi hyvin. Osaa syötelläkin mallikkaasti, vaikka score first-takamies onkin. Scoraaminen onnistuukin hienosti niin ajoilla kuin heitoillakin. Riittävän atleettinen donkkeihinkin, mutta erityisen hienosti veivailee lay upeja ja pääsee varsin usein myös vapariviivallekin. Pelaaja on täällä jo aikaisemmin esiteltykin.

Richard Jefferson taas on Brooklyn/New Jersey Netsin kokoelman palkinto ja senkin tuossa perjantaina sain täyteen ja penkkiviisikkoon uutta väriä hänenkin muodossaan. Parimetrinen yltiöatleettinen laituri, joka donkkaa ja heittääkin suoraan syötöstä aika kivasti. Puolustuksessakin löytyy hyvin taitoa ja monipuolisuutta.

Josh Smith taas tosiaan nousi tuossa viikolla ascencion-korttitaululta ja on ollut hyvä ja mielenkiintoinen lisä penkkiviisikkoon. 206 senttinen ja 102 kiloinen laiturin voidaan sanoa olevan oikein alleviivauksen kanssa atleettinen. Suoraan high schoolista liigaan tullut laituri voitti jo tulokaskaudellaan 2004-05 All Star-donkkikilpailun. Lisäksi hänellä on vielä tänäkin päivänä muutama blokkeihin/torjuntoihin liittyvä ennätys: Hän on NBA-historian nuorin pelaaja, joka on kirjauttanut 10 blokkia yhdessä ottelussa(vain 19 vuotta ja 13 päivää ikää). Lisäksi hän on NBA-historian nuorimpana saavuttanut 500 ja 1000 blokin rajapyykit. Ammattilaisura kesti 2004-18 ja parhaiten hänet muistetaan varausorganisaationsa Atlanta Hawksin riveistä. Parhaimmillaan laiturin paikalta syntyi 18,8 pistettä, 9,6 levypalloa ja 2,9 blokkia per ottelu.





 
Tuli tuossa viikonlopuna ja alkuviikon aikana viimeisteltyä kaksi trophy case-kokoelmaa ja niiden johdosta on nyt sitten tuo Atlantin divisioona myös täysi eli kymmenen kokoelmaa suoritettuna. Kaikki kunnia Andrea Bargnanin(Toronton palkinto) ja Jeremy Linin(New Yorkin palkinto) urille, mutta he eivät ole tällä kertaa tämän kirjoituksen pääsyitä tai tähtiä. Se tähti on tuo Atlantin divisioonan pääpalkinto ja meikäläisen tämän version toinen galaxy opal-pelaaja. Kortti on siis 97 overall ja tänään kirjoitan teille sentterilegendasta nimeltään Patrick Ewing!

213 senttinen ja 116 kiloinen sentteri aloitti ammattilaisuransa syksyllä '85 varausorganisaationsa New York Knicksin riveissä, joka oli kyseisenä kesänä varannut hänet koko draftin ykkösvarauksena. Voittaja jo ennen ammattilaispelejään, koska Ewing oli johdattanut Georgetownin yliopiston yliopistosarjan mestaruuteen vuonna '84. Ewing pelasi NBA-kentillä 17 vuotta, siis kevääseen 2002 asti, joista 15 vuotta hän edusti uskollisesti Knicksiä. Tuona aikana joukkue eteni finaaleihin kahdesti('94 ja '99), mutta hävisi molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä äärimmäisen katkerasti voitoin 4-3 Houston Rocketsille, vaikka johtikin sarjaa jo 3-2. Knicks oli 90-luvulla muutenkin erittäin laadukas joukkue ja Ewingin johdolla pakotti vuosikymmentä hallinneen Chicago Bullsinkin monesti pudotuspeleissä 7 ottelun sarjoihin.

Voitaneen sanoa, että Ewing oli tuolloin joukkueen paras pelaaja ja se näkyi mm. siinä, että All Star-otteluun hänet valittiin kunnioitettavat 11 kertaa. Lisäksi hän oli osa kausien tähtiviisikkoja yhteensä 7 kertaa ja parhaissa puolustusviisikoissakin mukana kolmesti. Hän myös voitti keväällä '86 parhaan tulokkaan palkinnon. Ewing on myös kaksinkertainen olympiavoittaja: kesältä '84, kun USA vielä lähetti ei-ammattilaispelaajia kisoihin, käytännössä siis reilu parikymppisiä yliopistopelaajia ja kesältä '92 osana sitä kuuluisaa Dream Teamia. Pelaajana Ewing oli tyylikäs ja dominoiva sentteri, jolta löytyi torjuntauhkaa ja aikalaisekseen erittäin kaunis ja tehokas keskimatkan hyppyheitto korinalusliikkeiden lisäksi. Monipuolinen siis ja ei siltä pohjalta mikään ihme, että hän olikin Knicksin 'franchise-pelaaja' reilusti yli vuosikymmenen ajan. Parhaimmillaan tilastoihin kertyi komeat reilu 28 pistettä, 12 levypalloa ja 4 torjuntaa per ottelu.

Lajipiireissä Ewing nähdään valitettavan usein aliarvostettuna tai 'epäonnistujana', koska NBA-mestaruus jäi voittamatta. Tuo suhtautuminen on minusta sääli, koska vähänkään enemmän asiaa tutkimalla huomaa, ettei Knicksillä ollut laittaa hänelle tueksi hyökkäyspäähän Ewingin parhaina vuosina sellaista 'apumiestä', joka olisi ollut tarpeellinen, jotta joukkue olisi voinut toistuvasti voittaa Chicagoa, Orlandoa, Houstonia tai varsin syvää Indianan joukkuetta. Vaikka mestaruus jäikin voittamatta, niin paikka Dream Teamissa ja valinta NBA 50 ja 75 juhlajoukkueisiin osoittaa kyllä sen, että ehdoton legenda on kyseessä, eikä vähättelylle ole sijaa. Ilman Ewingiä Knicks olisi ollut 'täysin irrelevantti' 90-luvun ajan. Hänet on toki valittu Hall Of Fameen niin henkilökohtaisten saavutustensa takia kuin myös osana kokonaisuudessaan aateloitua Dream Teamia. Sanomattakin selvää myös, että pelinumero 33 on aateloitu myös Knicksin kotiareenan, Madison Square Gardenin, kattoon.

Pelaajauransa jälkeen Ewing jatkoi lajin parissa saman tien valmentajatehtävissä. Hän on toiminut apuvalmentajana niin Washingtonin, Houstonin, Seattlen kuin myös Charlotten organisaatioissa. Vuodesta 2017 asti hän on ollut Georgetownin yliopiston koripallojoukkueen päävalmentaja, eli palasi siis 'omaan yliopistoonsa'.

Legendan kortti meni suoraan aloitusviisikon sentteriksi ja voin kyllä sanoa, että tykkään paljon ja on grindaus kannattanut. Hyvin mallintaa esikuvaansa ja se aikaisemmin mainittu keskimatkan hypäri löytyy sieltä animoituna juuri kuten tosielämässäkin. Korinaluspeli myös molemmissa päissä erinomaista, smoothit moovit niin sanotusti ja torjuntoja sekä levypalloja kertyy kivaa tahtia. Tulee pysymään pelaavassa kymmenikössä varmaan pitkään!

Seuraavan videon myötä vähän parhaita paloja legendan urasta ja Hyvät Joulut ketjun lukijoille!

 
2K Sports kyllä haistaa markkinaraot viimeisen päälle. Isoin viikoittainen sisältö tulee myteamiin aina perjantaisin ja näin tämän vuoden Joulun edellä perjantai olikin sopivasti 23. päivä, joten tietenkin julkaistaan palloiluhistorian ikonisin numero 23 peliin uuden kortin voimin. Kyseessä tietenkin Michael Jordan, joka päätyi olemaan tämän vuoden version kolmas pelaaja, josta voi pakoista saada galaxy opal-tason kortin, eli 97 overallin kortin. Ostin itselleni joululahjan, kun onnistuin tuossa perjantai-iltana kaapimaan yhden kappaleen itselleni marketista kortin laatuun nähden kohtuullisen maltilliseen 290k hintaan.

Pelaajan olen täällä esitellyt pariin kertaan aikaisemminkin, joten tällä kertaa jätän listaamatta ne kymmenet hienot saavutukset ja numerot, jotka jokainen voi halutessaan löytää vaikka wikipediasta ja keskityn enemmänkin kortin itsensä kuvailemiseen, kun ehdin sitä eilen illalla hieman jo testailla ja joululahjastani nautiskella. Hahmomallinnus tietenkin nykytekniikalla kohdallaan ja MJ:n vasemman korvan yläpuolelta jopa erottaa sen 'ikonisen' pullistuneen verisuonen. Kalju 'kiiltää' ja ajoittain kielikin heiluu suusta ulkona, eli tarkka on mallinnus. Hyppyheitto ja muutkin animaatiot ovat juuri sitä, mitä kaikkien aikojen parhaalla oli oikeassakin elämässä. Kortin laatu itsessään on timangia myöskin. Järkyttävän hyvät puolustusanimaatiot, check. Viimeisen päälle mallinnetut donkit ja lay upit, check. Läpiajosta onnistuu myös ikoninen vapaaheittoviivalta tehty yhden käden isku ja lay upeista löytyy se ikoninen '91 finaaleissa esitelty double clutch-lay up, jossa MJ siis lähti yrittämään lay upia oikealla kädellään, mutta vaihtoi pallon kesken ilmalennon vasempaan ja veivasi sen sitten levyn kautta koriin, check. Hyppyheitoissa löytyy myös, on se ikoninen keskimatkan kakkonen kasvot kohti koria ja fadeaway-muodossa myös, check. Kolmosessa myöskään ei ole mitään valittamisen arvoista siinäkään, check. MJ teki niissäkin aikanaan ennätyksen, kun upotti 6 onnistunutta sellaista '92 finaaleissa yhdessä pelissä. Se oli silloin eniten onnistuneita yhdessä finaaliottelussa ja tuo ottelu tunnetaan lajipiireissä termillä The Shrug. Erinomainen joululahja itselleni ja nyt siirtyi joukkuekin pelaamaan Chicagoon, totta kai. Ykkösasuiksi valitsin ne The Last Dance-kauden ikoniset alternative-paidat, eli musta pohjaväri punakultaisilla numeroilla ja nimillä. Hiton tyylikäs! Kakkosasuna sitten kääntövärein, punainen pohjaväri mustilla merkinnöillä. Kolmospaitana valkoinen pohjaväri punaisilla merkinnöillä.

Hänen Ilmavuutensa ei jäänyt ainoaksi uudistukseksi joukkueessa tänä viikonloppuna, koska näin pyhien aikaan 2K tunkee peliin kaikenlaista tapahtumaa, eventiä, joista voi tienailla ilmaisia pelaajia huutokaupasta ostettavien lisäksi. Kiitos tämän sain yhden trophy case-kokoelman taas täyteen, Indiana Pacersin, ja sieltä tiimiin liittyi 211 senttinen ja 116 kiloinen laitahyökkääjäjärkäle Jermaine O'Neal 96 pink diamondina. Kyseinen herra ei muuten ole mitään sukua Shaqille, jos joku sitä miettii. Kyseinen laituri liittyi liigaan osana sitä kuuluisaa laadukasta '96 draftia vuorolla 17 suoraan high schoolista, kun Portland hänet varasi. Siellä vierähti neljä vuotta, mutta kovin isoa vastuuta nuorukainen ei saanut. Kesällä '00 treidin kautta Indianaan, mistä hänet tosiaan parhaiten muistetaankin. Siellä vierähti aika 2000-08, jonka aikana hän oli All Star-valinta kuudesti ja parhaimmillaan tilastoihin kertyi 24 pistettä, 10 levypalloa ja 2,8 torjuntaa per peli. Tuon jälkeen hän vietti 'kiertolaiselämää' edustaen lyhyesti Torontoa, Bostonia, Miamia, Phoenixia ja Golden Statea ennen lopettamistaan 2014.

Perjantaisen haasteagendan suorittamisesta kaikille palkinnoksi jaettiin 95 pink diamond versio Jerry Stackhousesta, jonka otin mielelläni penkkiviisikkooni shooting guardin paikalle. 198 senttinen score heavy-takamies muistetaan varmaan parhaiten 90-luvun lopulta Philadelphian riveistä ja vuosituhannen vaihteen ajoilta Detroitista, jonka nutussa pelatessaan hän oli pariin kertaan All Star-valintakin ja nakutti kertaalleen 29,8 pistettä per peli. Stackhouse on käynyt aikanaan saman North Carolina Universityn kuin Michael Jordan ja draftin aikoina häntä vähän vertailtiinkin pelityylinsä ja atleettisuutensa takia legendaan itseensä. Saavutukset eivät tietenkään 'ihan' samalle tasolle lopulta yltäneet, mutta viihdyttävä katsottava pelaaja oli kuitenkin.

DeMarcus Cousins nousi myös 95 pink diamondina satunnaispalkintona tuossa MJ:n kortista nautiskellessa tuomaan uutta ilmetta penkkiviisikon sentteriosastolle. 208 senttinen ja 122 kiloinen jässikkä oli parhaimmillaan 2010-17 Sacramento Kingsiä edustaessaan, vaikka joukkue tuolloin kuuluikin liigan pohjasakkaan. Parhaimmillaan syntyi komeat 27 pistettä, 12 levypalloa ja karvan alle 2 torjuntaa per peli ja kertyi myös 4 All Star-valintaa. Hän oli myös USA:n maajoukkueen ykkössentteri Rion olympialaisissa '16, joista tuli toki kultaa.

PG: Gilbert Arenas(97) // Allen Iverson(96)
SG: Michael Jordan(97) // Jerry Stackhouse(95)
SF: Richard Jefferson(96) // Antawn Jamison(96)
PF: Jermaine O'Neal(96) // Josh Smith(95)
C: Patrick Ewing(97) // DeMarcus Cousins(95)




 
Miten olisi pari legendatarinaa henkilöistä, joita yhdistää pelinumero 12? No pari uutta ilmaista 96 overallin pink diamondia tuossa kertyi kokoelmaan ja tiimiin, joten ehkä pienet esittelyt ovat jälleen paikallaan. Muistaakseni en ole kummastakaan täällä kauheasti ennen puhunut. Ensimmäisen saavuttamiseen vaaditaan 200 syötettyä koria otteluiden aikana ja se tuli saavutettua eilen illalla. Toinen taas on satunnaispalkinto Joulun locker codesta, joka kannattaa kyllä naputella sisään, jos pelimuotoa yhtään pelaa. Koodi on Happy-Holidays-PD-For-You ja se on voimassa ainakin uuden vuoden ylitse.

Se ensimmäinen numero 12 ja syöttömäärästä saatava palkinto on tietenkin syöttäjälegenda itse, John Stockton. Pienehköstä/vähemmän tunnetusta Gonzagan yliopistosta kesän '84 draftissa vuorolla 16 Utahiin varattu 185 senttinen pelintekijä edustikin uskollisesti draftiorganisaatiotaan koko 19 kauden mittaisen uransa kevääseen 2003 asti. Uran aikana hän missasi loukkaantumisten takia yhteensä ainoastaan 22 ottelua, joka lienee yksi iso syy sille, että Stockton löytyy sekä kaikkien aikojen syöttötilaston(15 806) ja riistotilaston(3 265) kärjestä varsin huomattavilla eroilla seuraavaan. Jason Kidd on molemmissa kakkosena(12 091 syöttöä, 2 684 riistoa). Ero kärkikaksikon välillä on aika huomattava.

Stocktonin ura kesti siis 19 vuotta ja tuona aikana kertyi 10 All Star-valintaa(kertaalleen ottelun MVP), yhteensä 11 valintaa kausien tähtiviisikoihin, 5 valintaa parhaisiin puolustusviisikoihin, ennätykselliset 9 syöttötilaston voittoa ja lisäksi 2 riistotilaston voittoa. Luonnollisesti osana '92 Dream Teamia ja valinnat NBA 50 ja 75 juhlajoukkueisiin. Hall Of Fame-valinnat niin omista ansioistaan kuin myös osana Dream Team-joukkuetta ja numero 12 jäädytetty Utah Jazzin kotiareenan kattoon. Tilastoihin kertyi parhaimmillaan 17,2 pistettä, 14,5 syöttöä ja 3,2 riistoa per ottelu. Tuo 14,5 on kategoriansa ennätys, kaudella 1989-90 Stockton siis kirjautti keskimäärin varsin käsittämättömät 14,5 syötettyä koria ottelua kohden. Hän oli myös koko uransa läpi erittäin tehokas heittäjä: koko uran heittoprosentiksi jäi 51,5, joka on aika käsittämättömän hyvä 185 senttiselle takamiehelle, jolta ei löytynyt lainkaan donkkiuhkaa.

Stocktonin numeroissa pitää toki huomioida, että hän pelasi käytännössä koko uransa yhdessä Karl Malonen kanssa, joka on tällä hetkellä kaikkien aikojen pistetilastossa kolmantena. He hyötyivät varmasti erittäin paljon toistensa taidoista, mutta ennätysnumerot ovat silti ennätysnumeroita. Jazzin pelikirja koostui kaksikon kanssa hyvin paljon pick-and-roll-pelistä, joka oli kaikkien vastustajien tiedossa, mutta silti hyvin vaikea pysäytettävä. Kertoohan se kaksikon taidoista jotain, että vaikka vastustaja tietää, miten he peliä pelaavat, niin silti eivät voi sitä pysäyttää. Tuo pelitapa vei Jazzin tunnetusti finaaleihin kahdesti peräkkäin keväinä '97-'98, mutta molemmilla kerroilla Chicago Bulls oli parempi 4-2 voitoin.

Locker codesta napsahti sitten toinen numerolla 12 tunnetuksi tullut ennätysmies. Dwight Howard pelasi suurimman osan 2004-2022 kestäneestä NBA-urastaan numerolla 12, tai ainakin ne kaikkein parhaimmat kautensa. Ne hän vietti draftiorganisaationsa Orlando Magicin riveissä 2004-2012. Tuon jälkeen hän edusti muistettavimmin mm. Houston Rocketsia ja Los Angeles Lakersia, jonka miehistössä hän oli mukana, kun joukkue voitti Covidin aikana pidetyn NBA-mestaruuden 'kuplassa' kesällä '20. Parhaat henkilökohtaiset tilastot 208 senttinen ja 120 kiloinen sentteritankki runnoi Orlandoa edustaessaan ja papereihin kertyi parhaimmillaan 22,9 pistettä, 14,5 levypalloa ja 2,9 torjuntaa per ottelu. All Star-valinta hän oli 8 kertaa, samaten 8 kertaa kausien tähtiviisikoissa, 4 kertaa mukana parhaissa puolustusviisikoissa ja kolme kertaa peräkkäin(2009-11) kauden paras puolustaja. Howard on NBA-historian ainoa pelaaja, joka on voittaut kyseisen palkinnon kolmesti peräkkäin. Nelinkertaisia voittajia ovat Dikembe Mutombo ja Ben Wallace. Howard myös voitti levypallotilaston 5 kertaa ja torjuntatilaston kahdesti. Lisäksi hän voitti All Star-ottelun ohessa järjestetyn donkkikilpailun kertaalleen keväällä '08 ja on samalta kesältä myös olympiavoittaja Pekingin kisoista.


 
Uhkaavan kauas valunut ketju, joten lienee syytä vähän nostella sitä. Varsinkin, kun on tällaista pientä merkkitapaus-asiaa. Tuli meinaan tuossa grindailtua täyteen Itäisen Konferenssin trophy case, eli kerättyä kaikki palaset kaikilta 15 organisaatiolta ja siitä napsahti palkinnoksi 97 overallin pelaaja ja se kyseisen lohkon pääpalkinto myös tietenkin, jonka takia tuota hommaa on jaksanut grindailla hiljalleen kohti tätä hetkeä. Pääpalkintona siis Itäisen Konferenssin täyttämisestä saa 99 overall dark matter Julius Ervingin kortin. Kun ensimmäisen kerran pelin käynnistin ja trophy case-kokoelmasivun näin, niin tuo oli tavoitteena saada ja se on nyt saavutettu. Pelitunteja siihen meni rutosti ja nyt on hieman 'tyhjä olo', kun tuota kohti on 'töitä tehty' syyskuusta asti, mutta se on siinä nyt. Vihdoin ja viimein.

Julius "Dr J" Erving kuuluu omiin kaikkien aikojen suosikkeihin ehdottomasti. Yksi omista top 5 suosikeista koripallon historiassa. Tuolta pohjalta oli selvää, että Itäinen Konferenssi pyritään täyttämään, jos vaan mahdollista. Kyseessä siis 201 senttinen ja 95 kiloinen pieni laitahyökkääjä/heittävä takamies, joka pelasi ammattiparketeilla 1971-87 ja on äärimmäisen tärkeä osa koripallon kehitystä lajina ja sen tyylikkyyden kehityksessä. Jo ennen ammattilaisuraansa hän pelasi New Yorkin legendaarisilla ulkokentillä esitellen ilmavia donkkejaan ja layupejaan, joilla hän ansaitsi lempinimensä The Doctor eli Tohtori, joka sitten siitä muotoutui aikanaan muotoon Doctor J. Koripalloikoniuden lisäksi hän oli myös eräänlainen muoti-ikoni ison afronsa kanssa ja lisäksi hän oli ensimmäisiä kenkäbrändien kanssa yhteistyötä tehneitä pelaajia. Conversen kanssa he tuottivat monia laadukkaita, tyylikkäitä ja värikkäitä kenkämalleja niin peli- kuin vapaa-ajan käyttöön.

Ervingin voidaan sanoa olleen ja olevan donkkikulttuurin esi-isä ja uran uurtaja. Hän toi ilmavat liikkeet mukanaan ammattilaiskentille 70-luvulla, jota ovat sittemmin sen jälkeen muut atleettiset pelaajat seuranneet Michael Jordanista lähtien. Tohtori on yksi pääsyy sille, että All Star-otteluiden ohessa pidetään donkkikilpailuja. Tohtorin tunsivat 70-luvulta eteenpäin kaikki, hän esiintyi niin sarjakuvissa kuin mainoksissakin. Erving oli ensimmäinen televisioidussa donkkikilpailussa vapaaheittoviivalta donkannut pelaaja.

Ammattilaisuran alkuvuodet Erving vietti ABA-liigan puolella edustaen Virginiaa ja New York Netsiä, mutta siirtyi liigojen yhdistyessä kesällä '76 Philadelphia 76ersin riveihin, mistä hänet varmasti parhaiten muistetaan. Hän edusti koko NBA-uransa kyseistä seuraa, eli siis kauden 1986-87 loppuun, ollen All Star-valinta joka vuosi. Mestaruuden Philadelphia voitti hänen aikanaan kertaalleen keväällä '83 ja muitakin finaalireissuja matkalle mahtui. ABA-mestaruuden hän voitti kahdesti. NBA-liigan MVP hän oli kertaalleen, ABA:n puolella sama palkinto kolmesti. NBA:n puolella tosiaan 11 All Star-valintaa ja 11 kertaa kausien tähtiviisikoissa. ABA:n puolella kertyi parhaimmillaan 31,9 pistettä per ottelu ja NBA:n puolella myös komeat 27 per ottelu. Atleettisuutensa kautta Erving oli poikkeuksellisen kova blokkiuhka ja levypallohirmu pelipaikalleen tilastoiden toistuvasti lähes 2 blokkia per ottelu ja kahmien yli 8 levypalloakin ottelua kohden. NBA on 'aavistuksen' haluton huomioimaan ABA-liigan tilastoja edes niiden pelaajien osalta, jotka siirtyivät liigojen yhdistymisen ohessa suoraan NBA:n puolelle, mutta jos noita tilastoja kuitenkin yhteen lasketaan, niin Tohtori upotti koko ammattilaisuransa aikana komeat 30 026 pistettä komealla 24,2 keskiarvolla. Jos liigojen pisteet huomioitaisiin yhdessä, olisi Tohtori top 10 pistemies koko ammattikoripallon historiassa. Levypallokeskiarvokin olisi komea 8,5 ja syöttökeskiarvo 4,2.

Erving pelasi ABA:n puolella numerolla 32, joka roikkuu jäädytettynä Brooklyn Netsin kotihallin katosta. Alunperin organisaatio oli siis New York Nets, josta tuli liigojen yhdistymisen aikaan New Jersey Nets ja sittemmin Brooklyn tällä vuosituhannella. Philadelphiassa Erving käytti pelinumeroa 6, joka on niin ikään jäädytetty kyseisen organisaation toimesta. Erving kuuluu NBA:n 35, 50 ja 75 juhlavuosijoukkueisiin.

Joukkue sai nyt siis ensimmäisen 99 overallin jäsenen ja kiitos Tohtorin joukkueeni pelaakin nyt sitten tulevaisuudessa Philadelphian kotiareenalla Wells Fargo Centerissä lattiana/kenttätyylinään tuon ikonisen '83 mestaruusjoukkueen mukaan. Peliasut ovat myös asianmukaisesti 80-luvulta.

PG: Gilbert Arenas(97) // John Stockton(96)
SG: Michael Jordan(97) // John Havlicek(97)
SF: Julius Erving(99) // Jimmy Butler(97)
PF: Dolph Schayes(97) // Jermaine O'Neal(96)
C: Patrick Ewing(97) // Bam Adebayo(97)


 
Kun eilen tuli mainittua tuo ainakin jollakin tasolla maaginen 30 000 pisteen raja, niin tämän päivän hankinta meneekin hienosti siihen kategoriaan. Samalla hän tuo joukkueeseen kivaa kansainvälistä ja eurooppalaista väriä. NBA-uransa aikana hän pussitti hienot 31 560 pistettä runkosarjapeleissä, joka sijoittaa hänet tällä hetkellä kaikkien aikojen pistetilastossa sijalle 6 ja siinä sivussa toki kaikkien aikojen eniten pisteitä NBA-liigassa pussittaneeksi eurooppalaiseksi. 97 overallin(99 offense ja 96 defense) galaxy opal-kortin hän sai peliin perjantain pakkakokonaisuudessa ja tänään onnistuin naaraamaan sen varsin kohtuullisella 275k hinnalla, kun on toistuvasti näkynyt menevän tuntuvasti yli 300k hinnalla. Kyseessä on lajin saksalaisikoni Dirk Nowitzki!

Ammattilaisura kesti upeanhienot peräti 21 kautta, jotka kaikki vierähtivät Dallas Mavericksin paidassa. Aikajana oli siis 1998-2019 ja monet vähänkään lajia seuranneet varmasti vaaleahiuksisen ison laitahyökkääjän muistavat. Strategiset mitat 213 senttiä ja 111 kiloa, pituutta siis justiinsa saman verran kuin meidän omalla Lauri Markkasellamme. Varausvuoro oli numero 9, kun kesän '98 draftissa Nowitzki varattiin, eikä häntä huudettu suinkaan Dallasin toimesta, vaan Milwaukee Bucksin vuorolla. Hänet tosin treidattiin draftin yhteydessä suoraan eteenpäin ja kyseistä treidiä Milwaukee varmasti sadattelee edelleen. Vaihtokaupassa toiseen suuntaan ei siirtynyt mitään lopulta merkittävää.

Pelityyliltään Nowitzki oli jo nuorempana aikaansa edellä. Tuolloin isot laitahyökkääjät eivät olleet sulavia heittäjiä kaaren takaa, kuten nuori saksalainen oli. Hän tavallaan uudisti koko pelipaikkaa rankalla kädellä. Isoja hyvin heittäviä pelaajia ison laiturin paikalla oli toki ollut ennenkin(mm. Sam Perkins, Cliff Robinson ja Donyell Marshall), mutta heistä kukaan ei ollut joukkueensa ykkös-scoraaja tai tähtipelaaja. Siinä mielessä Nowitzki oli ensimmäinen. Oli hänellä myös laadukkaat korinalusliikkeetkin ja niistä muistetaan varmasti parhaiten ns. one-legged fadeaway-heitto, jota pidetään hänen ns. 'leipäliikkeenään'. Kyseessä on siis taakse korista poispäin kaatuva liike, joka tehtiiin yhden jalan varassa/yli samalla, kun toinen ilmassa oleva jalka loi heittäjälle lisätilaa heiton toteuttamiseen. Kyseinen liike oli ja on noin pitkän pelaajan toteuttamana lähestulkoon mahdoton torjua.

Uralta jäi käteen komea lista saavutuksia. Mestaruuden hän voitti Mavericksin paidassa jo ikoniseksi muodostuneena keväänä '11, kun kokenut Dallas-miehistö nujersi nuoren Miami Heat-superryhmän finaaleissa 4-2. Kaikki lajiromantikot olivat kyseisestä voitosta iloisia. Samana keväänä hän voitti oikeutetusti myös finaalien MVP-palkinnon. Koko liigan MVP:n hän voitti myös kertaalleen keväällä '07. All Star-ottelussa hän esiintyi 14 kertaa ja valittiin kausien tähtiviisikoihin 12 kertaa. Kertaalleen voitto All Star-viikonlopun kolmoskisasta ja kertaalleen myös kaudelta 50-40-90-tilastotehot(yli 50 % pelitilanneheitoista sisään, yli 40 % kolmosista ja yli 90 % vapaaheitoista). Valinta viime keväänä NBA 75 juhlajoukkueeseen ja pelinumero 41 tietenkin jäädytetty Dallasin toimesta. Nuo 21 pelattua kautta Dallasin miehistössä on ennätys myös, eniten pelattuja kausia yhden joukkueen riveissä. Samaten 1522 pelattua ottelua on ennätys, eniten pelattuja otteluita yhden joukkueen riveissä. Dirk Nowitzki on NBA-historian ainoa pelaaja, joka on kirjauttanut urallaan yli 30 000 pistettä, yli 10 000 levypalloa, yli 3 000 syöttöä, yli 1 200 torjuntaa, yli 1 200 riistoa ja yli 1 500 onnistunutta kolmosta. Parhaimmillaan tilastokeskiarvoihin kertyi 26,6 pistettä, 9,9 levypalloa, 1,5 torjuntaa ja 1,5 riistoa per ottelu.

PG: Gilbert Arenas(97) // John Stockton(96)
SG: Michael Jordan(97) // John Havlicek(97)
SF: Julius Erving(99) // Jimmy Butler(97)
PF: Dirk Nowitzki(97) // Jermaine O'Neal(96)
C: Patrick Ewing(97) // Bam Adebayo(97)



 
Ylös Bottom