Donkkeja ja kolmosia - Asiaa koripallosta

Kun tuohon omaan tiimiin on viime aikoina kertynyt aika kovia offensiivisia nimiä, niin tulipa tuossa eilen illalla mieleen, että mitäpä, jos sitä kokeilisi aloitusviisikossa pelintekijän paikalla erästä puolustuksestaan tunnettua nimeä, joka pystyi kuitenkin eliittitason pelintekemiseen ja myös hyökkäyksellisiin ratkaisuihin tehokkaasti. Lukija nyt varmaan miettiin, että tässä on kyse Gary "The Glove" Paytonista, joka kyllä kuuluu omiin kaikkien aikojen suosikkeihin, mutta vielä eivät pelimerkit ihan siihen riittäneet. Kyse on pari astetta wanhemman liiton kaverista, jonka moni New York Knicks-fani varmaan tietää. Kyseisen uuden hankinnan nimi on Walt Frazier, jonka 96 overallin pink diamondin nappasin eilen 90k hintaan. Sain halvalla, sen voin sanoa!

Walt Frazier tosiaan on yksi Knicks-organisaation suurimmista legendoista. Menestyksekkäin hän ainakin on, sillä hän oli erittäin tärkeä osa 1970-luvun alun joukkueita, jotka voittivat kaksi mestaruutta -70 ja -73. Lisäksi joukkue oli finaaleissa myös -72. Frazier muistetaan erittäin laadukkaana puolustajana ja hän olikin 1969-75 joka vuosi osa kauden parasta puolustusviisikkoa. Tuohon aikaan ei parhaan puolustajan palkintoa vielä jaettu, mutta lienee turvallista sanoa, että Frazier olisi sen voittanut ainakin jonain vuonna, ellei jopa useampana, jos palkinto olisi ollut olemassa tuolloin. Tosin osasi hän myös hyökätäkin, kun parhaimpina aikoina huippuluokan puolustuksen lisäksi syntyi 23 pistettä ja 8 syöttöä per peli 51 % heittotarkkudella ja kylkeen vielä noin 6 levypalloakin. Ura Knicks-organisaatiossa kesti 1967-77 ja pari vuotta myöhemmin ammattilaisura sitten päättyikin. Yli 20 pisteen keskiarvot 6 kaudelta peräkkäin ja 7 kertaa peräkkäin All Star-ottelussa. Hänet on myös valittu keväällä 1996 NBA:n juhlajoukkueeseen ja 50 parhaan pelaajan listalle.

Parhaiten Walt Frazier muistettaneen vuoden 1970 finaaleista. Knicks vastaan Lakers ja sarja on tasan 3-3, edessä ratkaiseva ottelu. Valitettavasti joukkueen ykkössentteri Willis Reed kärsii vakavasta jalkavammasta ja pystyy pelaamaan ottelun alussa vain pari minuuttia, upottaen kuitenkin Frazierin syötöstä ottelun avauskorin. Tämän jälkeen Walt Frazier ottaa joukkueensa reppuselkään ja nakuttaa hurjat 36 pistettä, 19 syöttöä(!), 7 levypalloa ja 6 riistoa johdattaen näin Knicksin 113-99 voittoon ja organisaation ensimmäiseen mestaruuteen. Tuota esitystä pidetään edelleen kovimpana yksittäisenä seiskapeli-suorituksena.

PG: Walt Frazier(96) // Oscar Robertson(96)
SG: Kobe Bryant(96) // Doug West(96)
SF: Larry Bird(96) // Michael Finley(95)
PF: Antawn Jamison(97) // Dennis Rodman(94)
C: Hakeem Olajuwon(97) // Bill Walton(97)

Kuten kokoonpanosta näkyy, niin Olajuwon on taas päivittynyt eteenpäin, kun hommasin 97 overall galaxy opalin tuossa reilu viikko sitten. Maksoi mansikoita, mutta kun on oma ylivoimainen suosikki tuolle pelipaikalle, niin pakkohan se oli saada. Rodmanista tuli perjantaina ulos uusimmassa setissä 94 diamond-kortti, joka oli tosi halpa, vain 12k, joten otin hänet tuohon tekemään likaista puolustusduunia muuten hyökkäävien pelaajien keskelle. Halvalla lähti tosiaan, kun Rodman ei ole hyökkäyksellisesti "cheese"-kortti.

 
MyTeamin puolella kausi vaihtui taas perjantaina ja uusi kulkee nimellä Age Of Heroes. Kaikenlaista legendaperäistä luvassa seuraavan reilun kuukauden aikana. Samalla marketti crashasi kunnolla ja sehän sopii meikäläiselle! Muutaman viikon vanhoja korkean luokan kortteja oli saatavilla vähintään puoleen hintaan, joten joukkue muuttui aika radikaalistikin jälleen kerran. Taas on aika esitellä muutama legendaarinen nimi!

Lähdetään liikkeelle nimestä Bob McAdoo, joka oli 70-luvulla ensimmäisiä pallon kanssa taitavia ja pidempääkin tehokkaasti heittäviä senttereitä/isoja laitureita. 70-luvun puolivälissä kolme peräkkäistä pistekuninkuutta Buffalo Bravesin(nyk. LA Clippers) riveissä hurjin tehoin. Parhaimmillaan 34,5 pistettä, 14 levypalloa, 4 syöttöä ja reilu 2 torjuntaa per peli saman kauden aikana 52 % tehokkuudella. Liigan MVP 1975, paras tulokas 1973, 5 All Star ottelua. Rotaatiotoolissa(noin 20 minuuttia per peli) sitten LA Lakersin riveissä kaksi mestaruutta 1982 ja -85. Koko uran keskiarvoiksi jäivät 22 pistettä ja 10 levypalloa, vaikka tosiaan loppuvaiheessa pelasi Lakersin riveissä pienemmässä roolissa. NBA-ura kesti 1972-86, jonka jälkeen pelasi vielä Italiassa 90-luvun alkuun. Pelaajauran jälkeen vaikutti pitkään apuvalmentajana Miami Heatin organisaatiossa ja sieltä kertyikin kolme mestaruutta lisää siinä roolissa. Pelistä löytyy 96 overall pink diamond, joka sijoittuu noihin hänen Buffalon vuosiinsa. Nappasin kortin 55k hintaan, kun marketti oli alimmillaan. Nyt hinta on pompannut melkein tupliin.

Viime yönä pelattiin MyTeamin puolella 250k dollarin turnauksen finaalit ja sen aikana locker codeilla jaettiin sattumanvaraisia pink diamond-kortteja. Näiden muutaman kortin hinnat olivat tänä aamuna marketissa todella alhaalla, joten nappasin 96 overall Jerry Stackhousen 14k hintaan vahvistamaan penkkiviisikkoani! Stackhousen muistavat varmasti monet 90-luvun loppupuolella ja vuosituhannen alussa liigaa seuranneet. Ura alkoi Philadelphian riveissä yhdessä Allen Iversonin kanssa ja vei sieltä Detroitiin ja Washingtoniin, joista jälkimmäisessä hän pelasi samaan aikaan Michael Jordanin viimeisten vuosien aikana. Osuvaa sinänsä, että molemmat ovat North Carolinan yliopiston käyneitä. Heittävä takamies Stackhouse tehoili Detroitin aikoinaan parhaimmillaan varsin kunnioitettavat 29,8 pistettä per ottelu ja siihen oheen vielä 4 levypalloa ja 5 syöttöä. Detroitin aikoihin tuo korttikin sijoittuu. Erittäin halpa hinta noin laadukkaaksi kortiksi. Stackhousen ura kesti 1995-2013, joista viimeiset vuodet lähinnä tehoja penkiltä tuoneena pelaajana. Hän edusti Dallas Mavericksia vuoden 2006 finaaleissa, mutta Miami Heat'han tuolloin mestaruuden voitti.

Kainsainvälistä väriä tiimiin tuo token marketin uusin pink diamond reward, joka tottelee nimeä Ernest "Kiki" VanDeWeghe. 80-luvun ja 90-luvun alun NBA:ssa viettänyt saksalainen tunnetaan lajipiireissä tosiaan suoraan lempinimellään Kiki VanDeWeghe, enkä ole kuullut, että tuota Ernestiä juuri käytettäisiin. Kaksimetrinen laitahyökkääjä oli urallaan todella kova heittäjä ja pistelinko. Hän edusti 80-luvun alkupuoliskon Denver Nuggettsia, joka pelasi tuolloin melkoisen nopeatempoista "run an' gun"-palloa, joka toi pisteitä paljon molempiin päihin. Tämä tarkoitti Kikin kohdalla sitä, että parhaimmillaan syntyi yli 29 pistettä per ottelu varsin hurjalla 55 % osumaprosentilla. Kolmosetkin upposivat lähes 40 % tehoilla parhaimmillaan. Tehot putosivat hieman 80-luvun jälkipuoliskolla, joka vierähti Portland Trail Blazersin riveissä, mutta kyllä sielläkin tehokkaasti 24-25 pistettä per peli syntyi. Pelin kortti on 95 overall pink diamond ja sijoittuu noihin Denverin aikoihin. Sopii hyvin penkkiviisikkoon tuomaan kaukoheittovoimaa!

Uusi kausi toi Triple Threatin vaultiin myös uuden pääpalkinnon perjantai-iltana ja olin onnekas nostaessani sen kokoelmiini jo eilen! 97 galaxy opal Don Ohl olikin nimenä itselleni täysin uusi! 191 senttinen pelintekijä pelasi NBA:ssa 1960-luvulla lähinnä Detroit Pistonsin ja Baltimore Bulletsin riveissä. Wikipediakin kertoo hänestä valitettavan vähän, mutta erityisyytenä mainitaan kuitenkin kevään -65 playoffit, joissa Ohl tehoili keskimäärin 26 pistettä per ottelu, joten kyllä hän selvästi pelata osasi. Ensitestien perusteella erittäin hyvä, laadukas ja tehokas takamies tiimiin!

Aikaisemmin esittelemäni Frazier ja Bryant myin eteenpäin ja toin tiimiin 96 overall Magic Johnsonin ja 97 galazy opal Michael Jordanin. Siinä on aloitusviisikossa sellaista menoa, että vastustajia pelottaa! Tilillekin jäi vielä 250k odottelemaan päivityksiä tulevia.

PG: Magic Johnson(96) // Don Ohl(97)
SG: Michael Jordan(97) // Jerry Stackhouse(96)
SF: Terry Dischinger(96) // Kiki VanDeWeghe(95)
PF: Bob McAdoo(96) // Antawn Jamison(97)
C: Hakeem Olajuwon(97) // Bill Walton(97)




 
Tämän päivän viestin aiheena on luku kaksi. Tiimiin on liittynyt kaksi uutta pelaajaa, jotka molemmat ovat kaksinkertaisia MVP-voittajia. On aika esitellä kaksi legendaa.

Aloitetaan takamiesosastolta ja Kanadan puolelta. Kyseessä on eilen pakkoihin tullut 96 overall glitched Steve Nash, jolle on annettu normaaliin nähden vähän bonusta puolustuspeliin ja donkkeihin. Syntyjään Johannesburgista Etelä-Afrikasta, mutta koulunsa Kanadassa käynyt ja Kanadaa maajoukkuetasolla edustanut 191 senttinen pelintekijä voitti kaksi MVP-palkintoa 2005-06 pelatessaan Phoenix Sunsin riveissä run an' gun-tyylistä nopeatempoista hyökkäyspalloa, joka toi parhaimmillaan 19 pisteen ja 11,5 syötön keskiarvot. Nash oli myös erittäin laadukas heittäjä ja kuuluu harvalukuiseen 50/40/90-joukkoon, eli on tilastoinut kaudelta yli 50 % pelitilannetehokkuuden, yli 40 % kolmostehokkuuden ja yli 90 % vapaaheittotehokkuuden. Hän saavutti tuon peräti neljästi 2000-luvun loppupuolella. MVP-pystien lisäksi mainittakoon 8 kertainen All Star, ja 5 kertainen syöttötilaston voitto. Nappasin tänä aamuna tuon eilen tulleen kortin 37k hintaan ja möin Magic Johnsonin eteenpäin, aavistuksen haikein mielin kylläkin, 83k hintaan ja tein hyvät voitot. Nashin MVP-voitoista sellainen maininta, että hän vei ne molemmat vähän niinkuin Shaquille O'Nealin nenän edestä ja tuo on tuntunut kalvavan sentterilegendaa varsin pitkään. Shaq on uransa jälkeen useissa haastatteluissa ja keskusteluohjelmissa hieman suolaisesti maininnut, että hänen nuo pystit olisi pitänyt voittaa.

Jälkimmäinen tapaus onkin sitten varmaan monelle vieläkin tunnetumpi tapaus. Suunnataan takamiehen paikalta korin alle ison laitahyökkääjän paikalle ja otetaan tarkasteluun pelaaja, joka on kaikkien aikojen pistetilastossa kakkosena 36 928 pisteellään(koko uralta 25,0 pistettä/ottelu). Kyseessä on siis toki Karl Malone. Viikko sitten pakkoihin niinikään 96 overallin pink diamond, jonka ostin tuossa pari päivää sitten 35k hintaan. Samalla lähti, niinikään vähän haikeasti, Bob McAdoo eteenpäin 99k hintaan, eli voittoa siitäkin tuntuvasti. Malone toki henkilöityy Utah Jazzin organisaatioon, missä vierähti lähes koko ura 1985-2003. MVP-pystit 206 senttinen ja 117 kiloinen hyökkääjäjärkäle voitti 1997 ja -99. Oli mukana kahdessa ensimmäisessä Dream Teamissa 1992 ja -96 voittamassa olympiakultaa. Kunnioitettavat 14 kertaa All Star-ottelussa ja niissä kahteen kertaan(kuinkas muuten!) MVP. Finaaleissa kolme kertaa häviävänä osapuolena(1997-98 Jazzin kanssa ja 2004 Lakersin kanssa). Parhaimmillaan 31 pisteen ja yli 11 levypallon keskiarvot erittäin kunnioitettavalla 56 % heittotarkkuudella. Koko uran keskiarvoiksi jäivät varsin kunnioitettavat 25 pistettä ja 10 levypalloa per ottelu. Malone vältti myös uransa aikana aivan viimeistä kautta lukuunottamatta loukkaantumiset hyvin ja pelasi varsin kunnioitettavat 1476 runkosarjan ottelua ja siihen päälle 193 pudotuspeliä.

Pieni hauska knoppitieto ja tarina noista Malonen finaalireissuista. Hänet tunnetaan koripallopiireissä lempinimellä Mailman, eli postimies. Kevät 1997 ja ensimmäinen finaaliottelu Chicago Bullsia vastaan sunnuntaipäivänä. Viimeinen peliminuutti käynnissä ja tilanne on tasan, Malonea on juuri rikottu ja hän astelee vapariviivalle. Bullsin Scottie Pippen kävelee omalle paikalleen hänen ohitseen ja toteaa mennessään "The mailman does not deliver on sundays", eli vapaasti suomennettuna "postimies ei kulje sunnuntaisin". Seurauksena Malone missaa molemmat vaparinsa ja heti kohta perään Michael Jordan upottaa toisessa päässä summerin soidessa voittokorin. Malone oli koko uraltaan keskimäärin 74 % vapaaheittäjä, joka on ihan hyvä keskiarvo isolle laitahyökkääjälle, mutta varsin usein pudotuspeleissä hän missasi ratkaisevia vapareita. Tuo Pippenin lausahdus on sittemmin muodostunut yhdeksi ikonisimmista NBA:n thrash talk-lausahduksista.

PG: Steve Nash(96) // Don Ohl(97)
SG: Michael Jordan(97) // Jerry Stackhouse(97)
SF: Terry Dischinger(96) // Grant Hill(96)
PF: Karl Malone(96) // Antawn Jamison(97)
C: Hakeem Olajuwon(97) // Bill Walton(97)


 
Nash sai mennä, kun jotenkin nuo glitched-kortit eivät vaan sovi itselle. Kun kortti on "keksitty" sen sijaan, että se "täysin realistisesti" mallintaisi pelaajaa, niin jotenkin en vaan saa nautittua siitä ja se ei tunnu sopivan omiin sormiin. Tilalle nappasin jo ennestään tutun 96 pd Oscar Robertsonin takaisin.

Mutta alköös lukijat huoliko, tuo ei ole päivän ainoa tarina, vaan tässä tulee vielä lisää! Tein eilen tähänastisen kalleimman hankintani, kun laitoin marketissa 420k sileäksi ja ostin kortin, jota olin kuolannut sen noin kuukauden, jonka se on tarjolla ollut. Ostin 97 galaxy opal Tracy "TMac" McGradyn joukkueeseeni! Todella kallishan tuo oli ja on edelleen, mutta samalla myös edelleen jos nyt ei pelin paras kortti, niin ainakin top 3! Sain vielä itselleni täydellisen yksilön, kun korttiin oli isketty itselleni sopivat badge-päivitykset ja diamond-sopimus, eli ei tarvitse korttiin enää sopimuksiakaan maksaa! Ilalla pari tuntia testailin tuota ja voin kyllä sanoa, että on paras takamies/laiturikortti, jota olen koskaan korispeleissä käyttänyt. Hyökkäyksessä täysin pysäyttämätön lappu, huippuluokan heittoanimaatiot ja puolustuksessakin huippulaatua. Kortilla on 99 offense ja 99 defense.

Valitettavasti TMacin ura menee siihen "mitä jos"-kategoriaan, koska loukkaantumiset lyhensivät hänenkin uraansa huomattavasti. 203 senttisen ja 102 kiloisen atleettisen ja pallotaitavan takamiehen/laiturin ammattilaisurahan lähti liikkeelle suoraan high schoolin jälkeen, kun Toronto Raptors varasi hänet kesällä 1997 numerolla 9. Pari kautta meni totutellessa ja vastuu kasvoi hiljalleen. Pari kautta Torontossa yhdessä serkkunsa Vince Carterin kanssa ja vuosituhannen vaihteessa treidi Orlando Magicin riveihin. Siellä kehitys oli huimaa ja McGrady päätyi meillä täällä Suomessakin monesti urheiluruudun koosteisiin. TMac pelasi Magicin riveissä kesään 2004 asti ja niiltä ajoilta löytyvät hänen uransa kaksi pistekuninkuuttakin 2003 ja 2004. All Star hän oli 2001-2007. McGradyn piti dominoida Orlandossa pelatessaan Itäistä Konferenssia yhdessä jo aikaisemmin esittelemäni Grant Hillin kanssa, mutta valitettavasti jälkimmäisen jatkuvat nilkkavaivat pilasivat tuon suunnitelman ja aika Orlandossa jäi käytännössä yhden miehen, McGradyn, show'ksi, eikä johtanut muutamia playoff-esiintymisiä suurempiin saavutuksiin. Parhaimmillaan toki TMac tosiaan voitti kaksi pistekuninkuutta putkeen, joista komeamman komeilla 32,1 pisteen keskiarvoilla 46 % heittotarkkuudella, johon kylkeen myös 6,5 levypalloa ja 5,5 syöttöä. Ihan MVP-kaliiberin lukuja, mutta valitettavasti joukkue ei voittanut tarpeeksi, jotta McGrady olisi palkinnon saanut.

Orlandosta tie vei jälleen treidin kautta eteenpäin kesällä 2004 ja seuraava stoppi oli Houston Rockets, jonka riveissä hynttyyt yhteen laitettiin kiinalaisjärkäle-sentteri Yao Mingin kanssa. Kaksikon tarkoituksena oli viedä Rockets pitkälle pudotuspeleissä, mutta kun kaksikko ei vaan meinannut pysyä samaan aikaan terveenä! Kun Yaolla oli vaivaa polviensa kanssa, niin McGrady oli kunnossa ja kun Yao oli kunnossa, niin McGrady alkoi kärsiä puolikroonisista selkävaivoista. TMacin kroppa ei vaan kestänyt määräänsä enempää sitä atleettista menoa, jota oli jatkunut jo vuosia. Houstonissa McGrady kuitenkin tilastoi vielä kolme hyvää ja varsin tervettä noin 25 pisteen, 6 syötön ja 6 levypallon kautta ennen kuin kroppa levisi ja ura seurojen johtotähtenä alkoi olla ohi. Hän pysyi liigassa mukana kiertolaisena kevääseen 2013 asti, mutta viimeiset viitisen vuotta olivat täysin vaivojen runtelemia ja kiertolaisroolissa.

Parhaimmillaan McGrady oli pelipaikkansa parhaimmistoa liigassa, ellei jopa paras. Itse legenda Kobe Bryant on aikanaan haastatteluissa tituleerannut, että TMac oli hänelle vaikein match up, jonka hän on uransa aikana kohdannut. Taitava, kookas, atleettinen. Houstonin ajoilta on jäänyt elämään yksi kaikkien aikojen comeback-esityksistä, kun McGrady pussitti San Antonio Spursia vastaan 13 pistettä ottelun viimeisen 33 pelisekunnin aikana ja toi takaa joukkueensa voittoon. Legendaarinen esitys kaikkinensa tuo, joka sisälsi useita komeita ja kovia heittoja. McGrady on valittu koripallon Hall Of Fameen vuonna 2017.

PG: Don Ohl(97) // Oscar Robertson(96)
SG: Tracy McGrady(97) // Jerry Stackhouse(97)
SF: Terry Dischinger(96) // Grant Hill(96)
PF: Karl Malone(96) // Antawn Jamison(97)
C: Hakeem Olajuwon(97) // Bill Walton(97)


 
Tällä kertaa esittelyssä on peruslukijalle varmasti hieman tuntemattomampi tapaus, mutta koska kyseessä on tämän Season 5:n Triple Threatin pääpalkinto, jonka nappasin eilen joukkueeseeni, niin esittelenpä hänet kuitenkin. Kyllä hänen uransa sen verran kova ja menestyksekäs oli, että hän esittelyn ansaitsee.

Kyseinen mestarismies tuo joukkueeseeni eurooppalaisväriä ja kovan luokan heittivoimaa. Voisi jopa sanoa, että liki legendaarista kaukoheittovoimaa. Kyseessä on Balkanin niemimaalta 208 senttinen ja 104 kiloinen laitahyökkääjä, joka järkälemäisestä koostaa huolimatta oli urallaan eurooppalaiseen tyyliin hyvinkin taitava pallon kanssa ja Jugoslavialaiseen tapaan erittäin hyvä heittäjä. Kyseinen pelaaja on nimeltään Predrag Stojakovic, joka tunnetaan lajipiireissä lempinimellään Peja, koska jenkit tuppaavat olemaan niin huonoja ääntämään heille vierasperäisiä sanoja ja nimiä. 97 overallin galaxy opal on tosiaan pääpalkintona tämän kauden Triple Threat-voitoista, jotka saavutin eilen. Marketista löytyy kaksi vähän matalammalla tasolla olevaa korttia hänestä myös.

Peja on syntyjään Kroatian puolelta, mutta kansalaisuudeltaan serbialainen. NBA:han hänet varattiin kesällä 1996 hänen ollessaan 19 vuotias. 14. varausnumero, jonka käytti Sacramento Kings. Ensimmäiset ottelunsa hän pelasi kaudella 1998-99 ja pari ensimmäistä vuotta vierähtivät vähän pienemmässä roolissa. Vuosituhannen vaihduttua Peja oli aloitusviisikon pieni laitahyökkääjä Kingsin hyvinkin viihdyttävää ja voittoisaa palloa pelanneessa joukkueessa, jota usein tituleerataan Läntisen Konferenssin toiseksi kovimmaksi joukkueeksi LA Lakersin takana. Nuo kaksi pelasivat kovia kapinoita keskenään moninä keväinä. Parhaimmillaan Stojakovic oli hurjan tarkka ja tehokas kolmoslinko tehoillen jopa 24 pisteen ja 6 levypallon keskiarvot parhaalla kaudellaan. Pelitilanneheitot upposivat 48 %:lla ja kolmosetkin lähes 44 %:lla, joten puheet legendaarisesta heittovoimasta eivät ole mitenkään täysin ylimitoitettuja. Vapariviivalta hän oli likimain ennätystarkka parhaimmillaan 93 %:lla. Parhaimmillaan hän oli 3 kertaa All Star-ottelussa 2002-04 ja voitti myös kolmoskisan kahdesti peräkkäin 2002-03.

Sacramentosta tie vei vuosikymmenen puolivälin jälkeen eteenpäin, kun tuo lähes finaaleihin selvinnyt joukkue vanheni ja organisaatiossa oli aika uudelleenrakennuksen. Lyhyen Indianan stintin kautta pariksi vuodeksi New Orleansin riveihin, missä sielläkin tehoilu jatkui noin 17-18 pisteen ottelutahdilla. Stojakovic toi tärkeää heittovoimaa penkiltä keväällä 2011 Dallas Mavericksin riveissä, kun joukkue Dirk Nowitzkin ja Jason Kiddin johdolla höykytti finaaleissa Miami Heatia 4-2 ja vei mestaruuden. Tuohon mestaruuteen Peja myös sitten aktiiviuransa päätti, kun "kaikki" oli voitettu.

Muistan joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen niitä hänen komeita kolmosiaan ihastelleeni koosteista. Lisäksi tuolloin tuli pelattua jonkin verran EA:n Live-sarjaa, joissa Stojakovic ja Sacramento Kings lukeutuivat omiin suosikkeihin. Tuttu pelaaja siis ennestään ja pidemmältä ajalta. Tuo uusi kortti sopii tiimiin oikein hyvin, kun korin alla riehuvat Olajuwon sekä Malone ja pallon kanssa temppuilevat McGrady ja Ohl. Peja on sitten se 'näkymätön' skriinien takaa juoksentelija, joka monesti huomataan vasta sitten, kun se kolmonen on jo matkalla ja sujahtaa sukkaan!

 
Laitan tähän sivun loppuun vähän tällaisen nostotuuri-uutisen. Tänä viikonloppuna NBA:n puolella pelataan Atlantassa All Star-ottelu ja siihen oheen kuuluvat taitokisat ja sen johdosta uusi pakkakokonaisuus julkaistiin eilen nimeltään Pantheon All Star. Sen mukana tulivat ensimmäiset 99 overallin kortit, jotka kuuluvat Dark Matter-kategoriaan ja siinä ohessa on tietenkin kaikenlaisia muitakin kovia kortteja galaxy opal 97-98 overallin kohdilla ja pink diamondeja myös 95-96 kohdilla.

Oli tuossa kertynyt tilille lähes 280k valuuttaa ja kun tuossa minulla oli eilen myös syntymäpäivät(ei tarvitse onnitella, en siksi tätä kirjoittanut!), niin annoin sen johdosta itselleni luvan ostaa pari pakkaa. Toki siis pelin sisällä tienatulla valuutalla, eikä millään luottokorttivaluutalla! Uudet pakat olivat 17,5k/kpl, joten päätin että 4 voin ostaa ja jätän 200k talteen. Noh, ei tarvinnut ostaa kuin 2 pakkaa, ennen kuin tärähti ainakin omalla kohdallani ihan kunnolla! Pakasta nousi 97 overall galaxy opal Paul George. Nostohetkellä, kun huomasin, että nyt nousee galaxy opal, höpisin itsekseni, että "ole Magic Johnson, ole Magic Johnson...", koska se noista tarjolla olleista opaaleista olisi kiinnostanut eniten. Vähän hetken harmitti, kun ei ollut, mutta annas olla, kun pääsin markettiin vertailemaan! Georgesta huudettiin 400k+ sillä hetkellä ja Magic oli alle 300k! Äkkiä kortti myyntiin ja kun se lopulta oli 4 tunnin päästä myyty, niin sain siitä edelleen sen 400k! 250k siitä meni siihen 97 overall Magic Johnsoniin, jonka halusinkin! Eli pakasta nousi pelaaja, jonka myynnin ja tuon oston jälkeen jäi vielä pakkojen oston ja huutokauppaverojen jälkeen sellainen noin 90k voittoa! Ihan mukava synttärilahja osui 2K:n puolelta siis kohdille. Moninkertaisesti arvokkain nosto itselle koskaan missään näistä "kerää kortteja"-peleistä :)

Toisena uutena pelaajana ostin sitten marketista halpaan 18k hintaan tuossa samassa setissä tulleen 96 overall pink diamond Dale Ellisin, joka on varmaan monelle tuntemattomampi tapaus. Kaksimetrinen heittävä takamies pelasi NBA:ssa 1983-2000 monenkin eri organisaation riveissä ja oli parhaimmillaan 80-luvun lopulla edustaessaan Seattle SuperSonicsia(nyk. Oklahoma City Thunder). Hän oli kaudella 1988-89 All Star-pelaaja ja voitti keväällä 1989 myös ottelun ohessa järjestetyn kolmosheittokilpailun. Tuo oli muutenkin hänen uransa paras ja tehokkain kausi, jonka aikana hän kirjautti komeat keskiarvot: 27,5 pistettä per ottelu kunnioitettavalla 50 % osumatarkkuudella ja kolmosviivan takaa todella komeilla 48 % tarkkuudella! Tuossa 80-luvun loppupuolella hän nakutti 4 kaudella perätysten hyvillä tehokkuuksilla 23-27 pistettä per peli. Lajipiireissäkin hän on vähän sellainen "unohdettu" tapaus, mutta tosi kiva, että hänelle annettiin nyt kortti, niin muistavat muutkin, jotka eivät ole hänestä kuulleet. Sopii tuohon hintaan todella hyvin omaan penkkiviisikkoon tuomaan sen kaukoheittovaihtoehdon!

PG: Magic Johnson(97) // Don Ohl(97)
SG: Tracy McGrady(97) // Dale Ellis(96)
SF: Predrag Stojakovic(97) // Terry Dischinger(96)
PF: Karl Malone(96) // Antawn Jamison(97)
C: Hakeem Olajuwon(97) // Bill Walton(97)

 
Kiitos tuon viikonloppuisen huippunoston, joka toi pelimerkkejä tilille aika hurjasti, päädyin eilen tekemään vielä toisenkin kalliimman kaliiberin oston tuosta uusimmasta teemapakan mukana tulleesta pelaajistosta. Esittelin reilu viikko sitten tuon Tracy McGradyn tuossa ylempänä ja mainitsin siinä ohessa, että hänen serkkunsakin pelasi samoihin aikoihin NBA-koripalloa. Nyt serkukset pelaavalt jälleen yhdessä, kun Vince Carter liittyi tiimiin mukaan! Uusimmassa teemapakassa hänestä julkaistuun 98 overallin galaxy opal, jonka naarasin marketista eilen noin 230k hinnalla. Ensitestien perusteella kortin laatuun nähden en ainakaan ylihintaa joutunut maksamaan.

Serkusten pelityylit olivat aikanaan hyvin samanlaisia, molemmat parimetrisiä ja atleettisia kavereita, jotka osasivat myös heittää hyvin ja tehokkaasti. McGradyn uran huippu oli ehkä aavistuksen kovempi, mutta ura huipulla jäi loukkaantumisten takia aika lyhyeksi. Vastaavasti Carter pelasi sitten liigassa kunnioitettavat 22 kautta ilman sen suurempia loukkaantumisia. Pitkä ura nosti hänet esimerkiksi kaikkien aikojen kolmostilastossa varsin kunnioitettavalle sijalle 6 yhteensa 2290 upotetulla kolmosella. North Carolinan yliopiston käynyt Carter varattiin NBA:han kesällä 1998 varausvuorolla 5 ja varausillan treidin kautta hän päätyi aloittamaan uransa Kanadan puolella Toronto Raptorsin riveissä, kuten monet varmasti muistavat. Nuori Carter oli pelityyliltään yltiöatleettinen donkkikone, jota aikanaan paljon verrattiin Michael Jordaniin. Molemmat kun olivat käyneet saman yliopiston ja olivat samankokoisia, 198 senttisiä. Carter voitti tulokaskaudellaan Vuoden Tulokkaan tittelin ja oli parhaimmillaan 8 kertaa peräkkäin All Star-tason pelaaja 2000-07. Vuonna 2000 hän voitti ottelun ohessa järjestetyn donkkikilpailun.

Parhaimmillaan Toronton aikana Carter tehoili kunnioitettavat 27,6 pistettä, 5,5 levypalloa ja 4 syöttöä hyvin 46 % tehokkuuksin kauden aikana ja oli muutenkin luotettava noin 25 pisteen mies. Yksi liigan valovoimaisimmista ja viihdyttävimmistä pelaajista pelipaikallaan. Aika Torontossa sai kuitenkin varsin riitaisan lopun ja treidin New Jersey Netsin riveihin, kun tähtipelaaja Carter ja organisaation johto eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mihin suuntaan organisaatio oli tavoitteineen matkalla. Netsin riveissä Carter pääsi pelaamaan yhdessä yhden kaikkien aikojen takamiehen kanssa, kun hynttyyt yhteen laitettiin Jason Kiddin kanssa. Carter pystyi tuolla stintillään toistamaan nuo 27,5 pisteen keskiarvot, mutta joukkue ei noiden kahden ison nimen takana ollut riittävän syvä ja laadukas, jotta mestaruudesta olisi voitu tosissaan taistella. New Jerseyn ajan jälkeen Carter muokkautui atleettisuuden vähentyessä enemmän heittäjäksi, joka tosiaan nosti lopulta hänet kolmostilastoissa ihan kärkipaikoille asti. Tuo muokkautuminen piti hänet mukana liigassa siis ihan vuoteen 2020 asti. Tuon viimeisen vuosikymmenen aikana hän pelasi mm. Orlandon, Dallasin, Memphisin ja Atlantan riveissä.

Carterista on koostettu monia highlight-pätkiä, jotka ovat täynnä donkkeja ja kovia upotettuja hyppyheittoja. Ehkä kaikkein eniten muisteltu tapaus on hänen maajoukkuepeleistään, kun hän oli mukana Sydneyn olympiajoukkueessa vuonna 2000 ja donkkasi kisoissa kirjaimellisesti yli 218 senttisen ranskalaissentteri Frederic Weisin. Tuota donkkia kutsutaan lajipiireissä yleensä lempinimellä "The Dunk of Death".

PG: Magic Johnson(97) // Don Ohl(97)
SG: Tracy McGrady(97) // Terry Dischinger(96)
SF: Vince Carter(98) // Predrag Stojakovic(97)
PF: Karl Malone(96) // Antawn Jamison(97)
C: Hakeem Olajuwon(97) // Bill Walton(97)


 
Viimeksi muokattu:
Tänään liittyi tiimiini ensimmäinen dark matter-tason pelaaja, eli ensimmäinen 99 overallin kortti on nyt hankittu! Kyseessä on viime perjantaina pakkoihin tullut retroversio Derrick Rosesta, joka sijoittuu hänen ennätysmäiseen MVP-kauteensa 2010-11. Tuolloin vain taivas oli nuoren chicagolaislähtöisen takamiehen rajana, kun hän johdatti vain 22 vuotiaana Bulls-joukkueen koko liiganparhaaseen runkosarjarekordiin(62 voittoa ja 20 tappiota) ja tosiaan kiitos tuon hänestä tuli 22 vuotiaana NBA-historian nuorin MVP-palkinnon voittaja. Kauden keskiarvoiksi jäivät varsin kunnioitettavat 25 pistettä, 8 syöttöä ja 4 levypalloa per ottelu.

Valitettavasti seuraavan kauden pudotuspeleissä DRose rikkoi polvensa niin pahasti, ettei hän koskaan enää siitä MVP-tasolle pystynyt palautumaan. Itse asiassa kentille paluun jälkeen polvi hajosi vielä toisen kerran ja se ura totaalisella huipulla oli sitten siinä. Rose varattiin NBA:han kesällä 2008 varaustilaisuuden ykkösvuorolla. Hän pelaa edelleen ja on ollut viime vuosina ihan laadukas 15-18 pisteen pelaaja, mutta enää niitä MVP-kauden otteita ei vain nähdä, kun hänen kroppansa ei tunnu kestävän.

Nappasin tosiaan tänään tuon 99 overallin dark matter-kortin hänestä noin 260k hintaan, mikä oli minusta aika halpa tuon tason kortista. En ensitestien perusteella valita tippaakaan! Huippuluokan kortti! Laitan tähän loppuun vielä videon, jossa on noita MVP-kauden parhaita paloja.

 
Laitetaan tähän väliin tällainen yhdistelmäviesti ilmoitusta ja legendan esittelyä. Tämän viikonlopun ajan on Triple Threat Onlinen puolella mahdollisuus grindaamalla saada Shaquille "Shaq" O'Nealin kortteja ja niiden hinta on myös marketin puolella ottanut pudotusta. Tiukemman budjetin pelaajille voin suositella noista tarjolla olevista keskimmäistä, 96 overallin pink diamondia, joka näytti ainakin eilen illalla liikkuvan siinä 15-17k hintaluokassa. 96 offense ja 99 defense tuolla kortilla. Itsellä on siitä jonkun verran kokemusta ja voin sanoa, että noilla kolikoilla on hyvin vaikeaa saada parempaa ja legendaarisempaa nimeä tiimiin. Toki O'Nealin kohdalla se pelityyli ja ympäröivät pelaajat täytyvät olla tietynlaisia, sillä tuolla kortilla ei kovin kaukaa pysty heittämään. Muu kentällä oleva miehistö täytyy sitten olla heittovoimaista.

Olin itse tuossa jo jonkun aikaa miettinyt uutta sentteriä tiimiini, koska tuo onnekas ilmaisnosto Bill Walton mielestäni kaipasi päivitystä parempaan ja mielenkiintoisempaan nimeen. Nappasin itselleni tuon pari viikkoa sitten tarjolle tulleen 98 overallin galaxy opal Shaquille O'Nealin, jonka hinta oli kivasti pudonnut kiitos tuon suurentuneen tarjonnan. Tuohon edellä esiteltyyn verrattuna badgeja on enemmän, nopeutta joka suuntaan on enemmän ja pallon käsittely on jonkun verran parempaa. Itselleni tärkein ominaisuus oli tuo 80 midrange(edellisellä kortilla 65) ja hot zonet hyvät kaikkialla kolmosrajan sisällä. Tuntuva ero parempaan, joskin hintaakin oli sitten se 100k eilen, kun ostin kortin. Ero on tuntuva, mutta molemmissa hintaluokissa tuo on hyvä kortti. Sanon edelleen, että jos 15k on varaa sijoittaa ja kiinnostaa, niin tuota 96 pink diamondia suosittelen kyllä!

Täytyyhän se Shaqin ura myös vetäistä lyhykäisesti yhteen, kun niin isosta nimestä on kyse! Luisiana State Universityn kasvatti ja kesän 1992 draftin ykkösvaraus, joka aloitti uransa Orlando Magicin riveissä nostaen heti nuoren organisaation varteenotettavaksi nimeksi. Vuoden Tulokas '93 komeilla 23,4 pisteen, 13,9 levypallon ja 3,5 torjunnan keskiarvoilla! Meno vain kiihtyi tulevina vuosina ja parhaimmillaan Orlandossakin syntyi yli 29 pistettä per peli. Joukkue selvisi O'Nealin ja aikaisemmin esittelemäni Penny Hardawayn johdolla finaaleihin asti keväällä '95, mutta Houston Rocketsia vastaan tie nousi nuorilla silloin pystyyn. Vuotta myöhemmin O'Neal päätyikin sitten aavistuksen riitaisten sopimusneuvotteluiden takia Los Angeles Lakersin riveihin, jonka paidasta hänet varmasti parhaiten muistetaankin. Siellä hän ne suurimmat saavutukset saavuttikin, kun tuli kolme peräkkäistä mestaruutta 2000-02, koko liigan MVP-palkinto 2000 ja jokaisen mestaruusvuoden päälle myös finaalien MVP. Orlandon aikana tuli yksi pistekuninkuus ja Lakersin aikana toinen. Tuo MVP-kausi oli myös numeroiden valossa O'Nealin komein, kun keskiarvoiksi muodostuivat 29,7 pistettä, 13,6 levypalloa ja 3 torjuntaa per peli. Lakers-ura päättyi finaalitappion jälkeen 2004 ja tie vei sieltä treidin kautta Miami Heatiin, jonka riveissä O'Neal voitti 2006 vielä uransa viimeiseksi jääneen mestaruuden. Miamin jälkeen Shaq edusti vielä lyhyesti reilun kauden ajan Phoenix Sunsia, kauden verran Clevelandia ja kauden verran Boston Celticsiä, jonka riveissä lopetti sitten uransa kokonaan kauden 2010-11 päätteeksi. Koko uran keskiarvoiksi jäivät varsin kunnioitettavat 23,7 pistettä, 11 levypalloa ja 2,3 torjuntaa per peli. 15-kertainen All Star-pelaaja, Olympiavoittaja '96. Lisäksi O'Neal valittiin 1996 siihen NBA:n 50-vuoden ja 50 parhaan pelaajan juhlajoukkueeseen, vaikka oli tuolloin "vasta" 24 vuotias ja pelannut liigassa "vasta" 4 kautta.

Oma ykköstiimini on tuossa nyt sitten muuttunut jonkun verran viime aikoina. Siirryin kahden point guardin käyttöön tuossa ja täytyy sanoa, että on toiminut varsin hyvin! Vastustajat tuntuvat olevan kohtuullisen hukassa, kun eivät oikein tiedä, pitäisikö koittaa pysäyttää Derrick Rosea vaiko Magic Johnsonia.

PG: Derrick Rose(99) // Don Ohl(97)
SG: Magic Johnson(97) // Terry Dischinger(96)
SF: Tracy McGrady(97) // Predrag Stojakovic(97)
PF: Kermit Washington(97) // Antawn Jamison(97)
C: Shaquille O'Neal(98) // Hakeem Olajuwon(97)

 
Uusi kausi, uudet kujeet ja uudet grindattavat palkinnot! Kausi 6 alkoi perjantaina ja tottelee nimeä Glitched Reality. Valikkotaustojen perusteella kauden "mannekiinina" toimii Miami Heat-legenda Dwyane Wade, josta julkaistiin perjantaina pakoissa myös laadukas ostettava kortti. Pari kautta takaperin Wade oli kauden pääpalkintona level 40 saavuttamisesta 97 overall galaxy opal-kortillaan, mutta nuo lvl 40 saavuttamiset ovat ainakin itselleni olleet niin työläitä, että ne ovat jääneet tekemättä. Tuo pakoissa oleva 96 pink diamond on käytännössä ihan sama kortti kuin tuo aikaisempi 97 opal, joten nappasin DWaden kokoelmiini eilen varsin huokealla 19k hinnalla. Ei tuo enää ykköstiimiin mahdu, mutta Triple Threatin puolella ja vastaavissa jutuissa oikein hauska ja laadukas lappu!

Wadeen tosiaan aikalailla henkilöityy tuo Miami Heat-organisaatio, jota 193 senttinen ja 100 kiloinen takamies urallaan edusti 2003-2016 ja 2017-19. Tuona aikana organisaatio voitti 3 mestaruutta(2006, 2012-13) ja oli lisäksi finaaleissa 2011 ja -14. Wade oli mukana noissa kaikissa ja valittiin 2006 finaaleiden MVP:ksi. Lisäksi palkintokaappiin kertyi myös olympiakulta 2008, All Star-ottelun MVP 2010 ja kauden pistekuninkuus kaudelta 2008-09 komealla 30,2 pisteen keskiarvolla. Lisäksi useita muitakin yli 25 pisteen kausia. Parhaimmillaan pisteiden lisäksi kertyi myös jopa 7,5 syöttöä ja 6 levypalloa per ottelu. Wade oli myös urallaan pelipaikkansa parhaita heittojen torjujia. Wade on Heat-organisaation kaikkien aikojen eniten pisteitä tehnyt ja syöttöjä antanut pelaaja.

Wadea tuli ihan mieluusti käytettyä tuossa Triple Threatin puolella ja sieltä nousi tänään yksi tämän kauden isoimmista palkinnoista, kun 98 overallin galaxy opal Jerry Sloan napsahti vaultista. Suuri yleisö muistaa nimen varmasti paremmin valmennuksen puolelta, mutta Sloan myös pelasi NBA:ssa 60-luvun lopulta 70-luvun lopulle lähinnä Chicago Bullsin riveissä. 196 senttinen ja 88 kiloinen lähinnä heittävän takamiehen paikalla pelannut Sloan tehoili parhaimmillaan 18,3 pisteen, 8,8 levypallon ja 3,5 syötön keskiarvot. Hän oli All Star-tason pelaaja kahdesti 1967 ja -69. Sloan aloitti valmennusuransa Bullsin peräsimessä 70-luvun lopulla, mutta parhaiten hänet varmasti muistetaan Utah Jazzin päävalmentajana, jota hän valmensi yhtäjaksoisesti 1988-2011. Valmennuspuolen ennätykset eivät ole ominta alaani, mutta sen tiedän, että tuo on ainakin yksi pisimmistä yhtäjaksoisista valmennuspesteistä. Väittäisin sen olevan pisin, mutta en ole asiasta aivan varma. Sloan toimi valmennusurallaan päävalmentajana 2024:ssä runkosarjaottelussa rekordilla 1221 voittoa ja 803 tappiota, eli voittoprosentilla 60,3. Playoffeissa samat luvut olivat 202 ottelua, 98 voittoa ja 104 tappiota, voittoprosentti 48,5. Parhaiksi valmennussaavutuksiksi jäivät kaksi peräkkäistä finaalipaikkaa 1997-98. Molemmilla kerroilla Sloanin valmentama Utah Jazz hävisi otteluvoitoin 4-2 Chicago Bullsille. Jerry Sloanilla diagnosoitiin Parkinsonin tauti sekä dementia huhtikuussa 2016 ja hän menehtyi tautien aiheuttamiin vaivoihin ja komplikaatioihin 22. toukokuuta 2020 78 vuoden iässä.


 
On taas aika esitellä pari nimeä. Tai oikeastaan useampi nimi, mutta yksi pelaaja, koska ameriikoissa on tapana vaihtaa nimeä, kun vaihtaa uskontokuntaa. Tietäväisimmät varmaan jo tässä kohtaa arvaavatkin, kenestä nyt puhutaan. Kyllä vain, synnyinnimeltään Ferdinand Lewis "Lew" Alcindor, eli jo pidempään muslimiksi kääntymisensä jälkeen Kareem Abdul-Jabbar! Yksi kaikkien aikojen pelaajia, yksi kaikkien aikojen ennätysten haltijoita! Tuossa perjantaisessa uudessa pakassa tuli tarjolle 99 overallin dark matter-versio hänestä ja kun koskaan ennen en ollut missään pelissä Abdul-Jabbaria kokeillut tai käyttänyt, niin päätin tuossa tänään, kun yläkulmassa oli melkein puoli miljoonaa ja 430k huudolla oli tuo tarjolla, että nytpä kokeillaan! Mitä sitä niiden rahojen päällä istumaan ja aina odottamaan "jotakin", vaan käytetään ja kokeillaan mielenkiintoisia kortteja! Ei niitä pelimerkkejä seuraavaan versioon mukaan saa kumminkaan.

Kareem Abdul-Jabbar tosiaan, mistä sitä aloittaisi, ettei tule ylipitkää elämänkertaa kirjoitettua? No mainitaan, että ennen ammattilaisuraansa hän oli yliopistolegenda ja edelleen yksi yliopistokoripallon kovimpia nimiä. Hän oli aikanaan niin ylivoimainen, että sääntöjäkin jouduttiin yliopistopallon puolella muuttamaan. Ammattilaisura alkoi kesällä 1969 Milwaukee Bucksin riveissä, joka hänet myös tuona kesänä varasi varausnumerolla 1. Vaikutus oli välitön, koska jo toisella kaudellaan Abdul-Jabbar johdatti joukkueensa liigan mestaruuteen. Tuo kevään 1971 mestaruus on edelleen Bucks-organisaation ainut. 70-luvun alussa Abdul-Jabbar hallitsi koko liigan piste- ja levypallotilastoja nakutellen parhaimmillaan 34,8 pistettä ja 16,6 levypalloa per ottelu saman kauden aikana. Pari vuotta myöhemmin, kun heittojen torjuntoja alettiin tilastoida, alkoi niitäkin kertyä reilut 4 per ottelu. 70-luvun alkupuoli vierähti Milwaukeen riveissä, mutta kun tutkapari Oscar Robertson lopetti uransa, niin oli aika siirtyä suurempiin ympyröihin. Treidin kautta tie vei Los Angeles Lakersin riveihin 1975 suurempiin ympyröihin ja valoihin. Kovien lukujen tilastointi jatkui sielläkin, mutta lisää mestaruuksia alkoi tulla vasta 80-luvun puolella, kun kaikkien aikojen pelintekijä Magic Johnson liittyi mukaan. 80-luvulla niitä mestaruuksia tulikin sitten lisää peräti 5 kappaletta ja finaaliesiintymisiä enemmänkin. Showtime-Lakers oli tuolloin parhaimmillaan.

219 senttinen sentteri Abdul-Jabbar pelasi NBA:ssa 20 vuotta ja lopetti uransa vasta 42 vuotiaana keväällä 1989. Hän onnistui välttämään uransa aikana isot loukkaantumiset ja kiitos tuon hän on kaikkien aikojen eniten pisteitä NBA:ssa koskaan tehnyt pelaaja yhteensä 38 387 pisteellä. Uran keskiarvoksi tuo muodostaa 24,6 pistettä per ottelu. Levypallojakin kertyi 11,2 edestä. Torjuntoja parhaimmillaan tosiaan 4,1 per ottelu yhdeltä kaudelta ja keskiarvoksi jäi koko uralta 2,4. Tosin uran alussa Abdul-Jabbar pelasi 4 kautta, joiden aikana torjuntoja ei tilastoitu, joten on turvallista olettaa, että "oikeasti" tuo keskiarvo olisi lähellä 3,0. Uransa aikana Abdul-Jabbar voitti siis mestaruuden kuudesti, oli kahdesti finaalien MVP ja voitti koko kauden MVP-palkinnon myös kuudesti, joka on ennätys. All-Star-ottelussa hän pelasi 19 kertaa. Vuoden Tulokas 1970, kauden pistekuningas kahdesti, 4 kertaa torjuntatilaston voitto ja lisäksi kertaalleen kauden levypallokuninkuus. Hänet on toki vuonna 1996 valittu siihen jo moneen kertaan mainittuun juhlajoukkueeseen, johon valittiin 50 kaikkien aikojen parasta siihenastista pelaajaa. Yleisesti kaikkien aikojen listalla Kareem Abdul-Jabbar sijoitetaan top 5-sijoille ja häntä pidetään likipitäen yksimielisesti kaikkien aikojen parhaana sentterinä.

Kareem Abdul-Jabbar myös muistetaan ja tunnetaan hyvin ehkäpä kaikkien aikojen ylivoimaisimmasta yksittäisestä heittoliikkeestä, jonka hän itse kehitti. Tuo liike kulkee nimellä skyhook, jota Abdul-Jabbar käytti läpi koko ammattilaisuransa. Kyseessä on koko vartalon kääntymisen kautta toteutettu hook-heitto, jota pidetään likipitäen mahdottomana torjua. Kukaan ei ole Abdul-Jabbarin jälkeen pystynyt toistuvasti toteuttamaan ja käyttämään tuota pysäyttämätöntä liikettä.

Tällä hetkellä ykköstiimi näyttää seuraavanlaiselta. Katsotaan, milloin se taas seuraavan kerran muuttuu, mutta listataan tähän nyt kumminkin :D

PG: Magic Johnson(97) // Don Ohl(97)
SG: Michael Jordan(99) // Jerry Sloan(98)
SF: Predrag Stojakovic(97) // Terry Dischinger(96)
PF: Kermit Washington(97) // Antawn Jamison(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Hakeem Olajuwon(97)


 
Viime viikot ovat kuluneet noista edellisistä hankinnoista nauttiessa ja sitä myötä foorumin ketjukin näköjään hautautui pidemmälle, kuin osasin odottaakaan. Nostellaan esiin taas uuden hankinnan ja legendan myötä, joka tuntuu unohtuvan usein monelta enemmänkin lajia seuraavalta. Muistutellaan mieliin alkuperäisen 1992 Dream Teamin jäsen, joka monesti unohdetaan olleen edes mukana.

Kyseessä on Chris Mullin, joka tosiaan on kaksinkertainen olympiavoittaja(1984 ja 1992), vaikka moni tuntuu kyseisen kaksimetrisen laiturisnaipperin unohtavan. "Ai oliko Mullin mukana Dream Teamissa?" on aika yleinen kysymys, kun pyörii ympäri NBA-videoita, jotka käsittelevät 80-luvun loppua ja 90-luvun alkua. Ja kyllä vaan Chris Mullin oli osa tuota legendaarista joukkuetta! Hän tosiaan oli olympiavoittaja jo 1984, kun USA osallistui vielä kisoihin yliopistotason nuorilla miehillä. Golden State Warriors varasi hänet sitten seuraavana kesänä 1985 varausvuorolla 7 ja seuran nutussa vierähtikin sitten yli vuosikymmen, kun Mullin edusti organisaatiota 1985-97 ollen tuon ajan organisaation "franchise-pelaaja". Parhaimmillaan Mullin oli 5 kertaa peräkkäin All Star-pelaaja 1989-93 ja tuona aikana hän myös nakutti uransa parhaita keskiarvoja. Noina 5 kautena jokaisena 25-27 pisteen keskiarvot höystettynä noin 5,5 levypallolla ja 4,5 syötöllä per ottelu. Jokaisella kaudella pelitilanneheitot myös upposivat 51-53 % tehokkuudella, joka on todella kova tehokkuus, kun otetaan huomioon, että Mullin ei koskaan ollut mikään älyttömän atleettinen tapaus, vaan hänen tehonsa tulivat juurikin hyppyheittojen kautta. Ehdottomasti aikansa parhaita heittäjiä! Ei siis mikään ihme, että kutsu kävi Dream Teamiin, vaikka jostain syystä monet tämän unohtavatkin.

Valitettavasti suuret voitot NBA:n puolella jäivät saavuttamatta, koska Warriors ei ollut tuohon aikaan mikään menestysorganisaatio, vaan osa "harmaata keskikastia". Usein mukana playoffeissa, mutta yleensä putoaminen jo ensimmäisellä kierroksella laajempimateriaalisia vastustajia vastaan. Warriors peluutti tosin silti 90-luvun alussa, juurikin Mullinin parhaina vuosina, näyttävää ja hyökkäyksissä tehokasta "takamieskolmikkoa", joka tunnetaan historiankirjoissa nimellä Run TMC. Kolmikkoon kuuluivat pelintekijä Tim Hardaway, heittävä takamies Mitch Richmond sekä pieni laituri Chris Mullin. Kolmikko oli aikansa viihdyttävimpiä, mutta ei pystynyt johdattamaan joukkuetta pudotuspeleissä kovinkaan pitkälle, joten se hajotettiin treidien kautta 90-luvun puolivälin tienoilla. Mullin itse käväisi 90-luvun jälkipuoliskolla pelaamassa Indiana Pacersin riveissä muutaman kauden, kun joukkue haastoi tosissaan Chicago Bullsia Itäisen Konferenssin mestaruudesta, mutta eivät selvinneet konferenssifinaalien 7. ottelua pidemmälle. Mullin palasi takaisin Warriorsiin kaudeksi 2000-01, jonka jälkeen lopetti ammattilaisuransa. Chris Mullin on valittu Hall Of Fameen Dream Teamin jäsenenä vuonna 2010 ja yksittäisenä pelaajana 2011. Hänen pelinumeronsa 17 on jäädytetty Golden State Warriorsin kotihallin kattoon vuonna 2012.

Mullin sai peliin 98 overallin galaxy opal-kortin tiistaina, jonka nappasin tänään marketista 85k hintaan, joka oli mielestäni hyvinkin sopiva. Hyppyheitto on hyvin mallinnettu peliin ja mukava tuolla on koreja upotella. On myös osanen penkkiviisikkoani, kuten oli aikanaan Dream Teamissakin.

PG: Magic Johnson(97) // Fat Lever(98)
SG: Michael Jordan(99) // Jerry Sloan(98)
SF: Dominique Wilkins(98) // Chris Mullin(98)
PF: Kermit Washington(97) // Obi Toppin(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Hakeem Olajuwon(97)

 
Penkille joutaakin. Aika kova tuo sun avausviisikko. Human highlight reel, Magic, Jordan, Abdul-Jabbar ja joku neverhörd Kermit? Eikö se oo muppeteissa? Noilla voi irrota donkkejakin. Eikä tuo penkkikään paska oo. Pelaatko netissä vai offlinella vaan?
Kermit Washington oli itsellenikin ihan tuntematon nimi, kun peliin ilmestyi. Triple Threat Offlinen palkintoja tuo, mutta varsin sopiva puolustusvoittoinen iso laituri, joka kuitenkin pystyy myös viimeistelemään ihan hyvin korin läheltä ja keskimatkalta. Toimiva kaveri tuohon ja vapauttaa nuo isot nimet pelaamaan enemmän hyökkäysorientoituneesti. Wikipedian puolelta löytyy hänestä lisää tietoa. Parhaimmillaan sellainen 13 pisteen ja 11 levypallon puolustusorientoitunut kaveri. Hauska yhteensattuma, että Kareem ja Kermit itse asiassa pelasivat samaan aikaan Lakersissa pari kautta 70-luvun puolivälissä.

Tykkään kyllä tuosta avausviisikosta kovasti ja olenkin pyrkinyt keräämään juuri itseä kiinnostavia ja miellyttäviä nimiä joukkueeseeni. Samalla rahalla olisi ehkä saanut "parempiakin" pelaajia, tai "paremmin pelin metaan sopivia", mutta olen itse halunnut kerätä nimiä, joista oikeassa elämässä olen aina tykännyt. Itselle Magic Johnson on aina ollut se suosikkipointti, joten valinta on ollut tuon pelipaikan kohdalla selviö. MJ on kaikkien aikojen kovin ikinä ja ykkössuosikki pelaajista itselle, joten valinta siihenkin on selviö. 'Nique, tai kuten sanoit, Human Highlight Film, on oma kaikkien aikojen suosikki tuohon laiturin paikalle, joten sekin valinta on selvä. Nuo Jordanin ja Wilkinsin kortit ovat niin kovia, että pystyvät kyllä upottamaan kolmoskaaren takaakin todella hyvin, mutta toki donkit ja keskimatkan hypärit ovat niitä heidän bravuureitaan. Olajuwon, The Dream, on oma kaikkien aikojen suosikkisentteri, mutta kun tuli mahdollisuus tuo Abdul-Jabbar ostaa, niin pitihän sitä kokeilla, kun en ennen ollut Kareemia joukkueeseeni koskaan saanut. Täytyy kyllä sanoa, että ihan pysäyttämätön lappuhan tuo on. 220cm pitkä, atleettinen ja nopea kaveri, joka ehtii puolustuksessa joka paikkaan, blokkaa ja napsii levarit, heittää hyvin keskimatkalta ja jopa kulmista kolmosen silloin ja toisen tällöin. Ja ne skyhookit, niitä ei estä tai blokkaa kukaan. Paras sentterikortti, joka itsellä on ollut koskaan.

Tuota Chris Mullinia olen nyt pari päivää tässä käytellyt ja vaikka kyseessä onkin "vain" penkkiveikko, niin todella kova kortti on tuokin. Riittävän atleettinen, riittävän nopea, riittävän hyvä puolustuksessa, mutta erityisesti se hypäri on aivan mieletön. Ei paljon tarvitse tilaa ja heitto on ilmassa ja tosi usein sukkaan sujahtaa.

Online on ainakin tässä vaiheessa pelin elinkaarta melkoisen sweatyä randomeita vastaan, joten enimmäkseen tulee pelailtua offlinen puolella, kun sielläkin on paljon kaikenlaista haastetta ja saavutettavaa. Pitäisi saada kaverilistalle enemmän porukkaa, joka pelaa tätä, niin voisi ihan "kavereiden kesken" pelata sitten kunnon korista tuon hikisen kolmosspämmäyksen sijaan, joka käy randomeita vastaan tylsäksi varsin äkkiä.
 
Otetaanpa hieman kansainvälisempää väriä esittelyyn tähän väliin. Viimeisimmät nimet ovat olleet niin jenkkipainotteisia, että sopii hyvin tähän väliin esitellä eurooppalainen nimi. Nimi tästä aika läheltäkin meidän omaa Suomeamme.

Koripallo on Liettuan suurin palloilulaji ja sen kautta maa on nauttinut mitalimenestystä ihan olympiatasolla asti. Kuuluisimpiin liettualaissyntyisiin koripallosukuihin kuuluu nimi Sabonis. Isä, ja tämän kirjoituksen päänimi, Arvydas on Neuvostoliiton ja 90-luvulla itsenäistyneen Liettuan suurimpia palloilulegendoja ja Domantas, hänen poikansa, pelaa nykyään NBA-koripalloa Indiana Pacersin riveissä varsin hyvilläkin tehoilla. Arvydas Sabonis tosiaan on suurimpia Neuvostoliiton ja Liettuan palloilulegendoja. 221 senttistä ja reilu 130 kiloista sentterijärkälettä pidetään yhtenä lajihistorian taitavimmista senttereistä, joka omasi todella hyvän pelisilmän ja kauniin hyppyheiton. Molemmat ominaisuudet ovat aika poikkeuksellisia tuon kokoluokan koripalloilijalle. NBA:han hän pääsi pelaamaan valitettavasti vasta kolmekymppisenä 90-luvun puolivälissä maailman poliittisen tilanteen ja aikaisemmin kärsityn varsin vakavan akillesjännevamman takia. Arvydas Sabonis varattiin kyllä NBA:han jo kesällä 1986 Portland Trail Blazersin toimesta vuorolla 24, mutta tuohon aikaan ei niin vain Neuvostoliitosta lähdetty "Rapakon taakse" pelaamaan pallopelejä. Sen sijaan 80-luku kului häneltä kotikaupunkinsa Kaunasin Zalgiris-joukkueessa dominoiden Neuvostoliiton liigaa ja eurosarjoja. Vuonna 1989 hän sai valtiovallalta luvan siirtyä pelaamaan Espanjaan, missä hän edusti ensin Valladolidia ja sen jälkeen Real Madridia. NBA:han hän siirtyi maailman tilanteen muututtua kesällä 1995 ja edusti vuoteen 2003 asti Portland Trail Blazersia. Tuossa vaiheessa vammat olivat vieneet jo isoimman atleettisen terän hänestä, mutta silti tehoja syntyi mukavasti noin 16 pistettä ja 10 levypalloa noin 26 minuutin peliajalla, kun kroppa ja lääkärit eivät vain antaneet enempää pelata.

Maaottelutasolla Arvydas Sabonis on olympiavoittaja NL:n paidasta vuodelta 1988 ja kaksinkertainen pronssimitalisti itsenäisen Liettuan paidasta 1992 ja -96. Lisäksi lukuisia muita mitalisijoituksia MM- ja EM-tasolta vuosien 1982 ja -95 väliltä. Sabonisia pidetään yleisesti yhtenä suurimmista "mitä jos"-tapauksista, joita koripallopiireissä 1980-luvulla tuli vastaan. Monesti ajatellaan, että ilman akillesjännevammaa ja erilaisessa maailmantilanteessa NBA:n historiankirjat voisivat nyt näyttää ihan erilaisilta. Niin hyvä Sabonis parhaimmillaan oli. Hän oli pelityyliltään huomattavasti aikaansa edellä. Hän oli keskimääräistä sentteriä paljon parempi rakentamaan peliä ja heittämään. Hän oli vaarallinen jopa kolmoskaaren takaa, joka oli erittäin poikkeuksellista sentterille 80-luvulla. Oikeastaan se oli poikkeuksellista vielä 90-luvulla ja 2000-luvullakin. Sabonis olisi tuonut NBA:han ihan erilaisen vivahteen ja pelityylin, jos olisi päässyt pelaamaan siellä jo nuorempana ja terveenpänä.

Arvydas Sabonis sai eilen peliin 98 overallin galaxy opal-kortin, jonka tuossa tänään nappasin kokoelmaani ja penkkiviisikon sentteriksi. Iso on, taitava on, heittää osaa, puolustuspelikin sujuu ja tuo kivaa vaihtelua vähän erityylisellä pelillä. Itselle siinä mielessä "tuttu kortti", että muistan tykänneeni Sabonisilla pelaamisesta jo joskus 90-luvun lopulla, kun ensimmäisiä NBA Live-sarjan pelejä pelailin. Muistan jo tuolloin huomioineeni, että Sabonis oli hyvin erilainen sentteri käytännössä kaikkiin muihin verrattuna ja kiinnittäneeni huomiota hänen poikkeuksellisen hyviin heittoihin ja pallon käsittelyyn. Tuo kivan vaihtelun ja kansainvälisen vivahteen tuohon omaan tiimiin.



 
Viimeksi muokattu:
Siellä on tänä viikonloppuna kaikenlaista kivaa contenttia MyTeamin puolella. Eilen tuli uutta pakkakokonaisuutta ulos, joka ajoi itseni tekemään yhden hankinnan. Lisäksi maanantaihin klo 18 asti meidän aikaa on nyt Triple Threatissa sekä Offlinen että Onlinen puolella todella hyviä pelaajia palkintoina ihan ilmaiseksi, jos kyseistä pelimuotoa jaksaa grindailla. Offlinen puolelta tuntuisi ainakin putoavan ihan kiitettävää tahtia ainakin jonkinlaista ilmaista laatupelaajaa, vaikkei ihan parasta mahdollista palkintoa kohdalle osuisikaan. Sieltä suunnalta nousi tässä kaksi ihan kovaa ja mielenkiintoista nimeä. Koko uusi kolmikko mahtuu nyt ykköstiimiin pelaamaan, joten ihan kivaa vaihtelua. Tämä tarkoittaa tietenkin, että on taas se aika, aika esitellä muutama nimi.

Mennään tällä kertaa mestaruusjärjestyksessä ja aloitetaan nimestä, joka varmaan ainakin osalle on tuntematon, mutta kuitenkin viiden mestaruussormuksen mies. Ronald "Ron" Harper pelasi NBA-parketeilla kaudet 1986-2001 ja voitti tosiaan viisi mestaruutta. Harper oli melkoinen muovautumisen esimerkkitapaus, sillä hän tuli liigaan atleettisena combo-guardina, joka pystyi pelaamaan niin pelintekijää kuin myös heittävää takamiestä ja muovautui myöhemmässä vaiheessa yhdeksi liigan ja pelipaikan parhaista puolustajista. Uran alku ja 80-luvun loppu vierähti Cleveland Cavaliersin riveissä, joka myös Harperin varasi 1986 vuorolla 8. Tuossa vaiheessa, kun loukkaantumiset eivät vielä vaivanneet, Harper oli hyvinkin tehokas keskiarvoillen parhaimmillaan noin 23 pistettä, 5 levypalloa, 5 syöttöä ja 2,5 riistoa ottelua kohden. Noiden tehojen lisäksi hän oli alituinen riesa puolustuspäässä ja aiheutti vaikeuksia itselleen Michael Jordanillekin, kun Chicago ja Cleveland samassa lohkossa ollessaan kohtasivat lukuisia kertoja kausien aikana. Valitettavasti tammikuussa 1990 Harper kärsi erittäin vakavan polvivamman, joka vei häneltä osan atleettisuudesta ja sitä kautta tehoistakin. 90-luvun alun hän edusti Los Angeles Clippersiä ja onnistui kuitenkin toipumaan polvivammastaan sen verran hyvin, että tehot pysyivät silti 18/5/5 paikkeilla. Clippers kuului kuitenkin sarjan heikoimpiin joukkueisiin ja kun sopimustilanne sen salli, niin Harper allekirjoitti kesällä -94 sopimuksen Chicago Bullsin kanssa. Bullsin riveissä hän muotoutui entistä enemmän puolustuspään erikoismieheksi ja vapautti näin tehokaksikko Jordanin ja Pippenin huolehtimaan enemmän hyökkäyspään viimeistelyistä. Harper oli Chicago Bullsin avausviisikon takamies jokaisella kaudella, kun joukkue voitti kolme mestaruutta peräkkäin 1996-98. Kun Jordan lopetti viimeisen mestaruuden jälkeen, hajosi Bulls myös aika nopeasti ja Harper allekirjoitti sopimuksen Los Angeles Lakersin kanssa kesällä 1999, jonka riveissä voitti vielä kaksi mestaruutta lisää 2000-01. Harper oli luottomies jokaisessa mestaruusjoukkueessa, joita jokaista valmensi valmentajaguru Phil Jackson. Harperista on Offline Vaultissa tarjolla 98 overallin galaxy opal, jota ei voi mistään muualta joukkueeseensa saada. Olin mukavan onnekas ja onnistuin nostamaan kyseisen kortin itselleni eilen. Hyvin on mallinnettu ja realistisesti. Atleettinen viimeistelijä, jolla on myös varsin hyvät heittoarvot, mutta erityisen kova puolustaja. Mieluinen kortti ja sopii hyvin penkkiviisikkoon mukaan, koska on monipuolinen.

Toinen uusi nosto on myös Offline Vaultista. Mestarismies hänkin ja ihan MVP-voittaja. Kyseinen kortti on ollut pakoissakin aikaisemmin, mutta nyt tämän viikonlopun ilmaisena Vaultista nostettavissa, jos onni kohdalle osuu. Lisää eurooppalaista väriä joukkueeseen ja vahvistusta ison laitahyökkääjän paikalle. Yksi kaikkien aikojen pistelingoista ja isokokoisista heittäjistä, Saksan lahja koripalloilevalle maailmalle, eli Dirk Nowitzki, jonka 98 overallin galaxy opal kortin nostin tuossa iltapäivällä. Varmasti tuttu mies ja nimi kaikille vähänkään enemmän koripalloa seuraaville! Dallas Mavericksin franchise pelaaja, mestari ja finaalien MVP 2011, koko liigan MVP 2007, 14-kertainen All Star, kertaalleen 50-40-90 tehokausi, koko uralta yli 31 000 pussitettua pistettä ja niin edelleen. Liki vuosikymmen putkeen noin 25 pistettä, 9 levypalloa ja 3-4 syöttöä per peli. Parhaiten Nowitzkin uralta varmasti muistetaan juuri tuo mestaruuskevät 2011, kun joukkue selvitti tiensä läpi erittäin laajatasoisen Läntisen Konferenssin voittamalla ensin Portlandin 4-2, sen jälkeen puhtaasti 4-0 Kobe Bryantin(RIP!) tähdittämän LA Lakersin ja konferenssifinaaleissa nuoria atleettisia tähtiä vilisseen Oklahoma Cityn 4-1 kunnes kohtasi finaaleissa Miami Heatin uuden superjoukkueen. Lähes jokainen koripallofani Miamin ulkopuolella oli varmasti tyytyväinen, kun Dallas päihitti Miamin 4-2 ja voitti seurahistoriansa ensimmäisen NBA mestaruuden. Joukkuehengen ja taistelutahdon voitto yli nimimiehistä rakennetun superjoukkueen.

Kolmas uusi hankinta on tässä ketjussa jo kertaalleen esiteltykin. Eilisessä uudessa setissä tuli tarjolle 98 overallin galaxy opal kortti Anfernee "Penny" Hardawaysta, jonka tänään marketista nappasin varsin huokealla 74k hinnalla. Magic Johnsonin myin eteenpäin. Tykkäsin tuosta Pennyn aikaisemmasta 95 overallin kortista paljonkin, kun minulla se jonkun aikaa oli, kun se oli uusi, joten ihan mielelläni hankin tuon paremman version nyt ainakin siksi aikaa, kunnes Johnson varmaankin saa 99 overallin korttia jossain vaiheessa. Se täytynee sitten hankkia, jos vain rahat riittävät siihen aikanaan. Joukkueessa on nyt siis tapahtunut melko huomattaviakin muutoksia tässä vuorokauden sisällä.

PG: Penny Hardaway(98) // Fat Lever(98)
SG: Michael Jordan(99) // Ron Harper(98)
SF: Dominique Wilkins(98) // Chris Mullin(98)
PF: Dirk Nowitzki(98) // Kermit Washington(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Arvydas Sabonis(98)


 
MyTeam-kauden viimeinen viikko pyörähti käyntiin eilen, ensi perjantaina taas sitten nollataan levelit ja alkaa uusi kausi. Tämä Vappu-viikonloppu tuntuisi nyt olevan Michael Jordan-teemainen, sillä hänen eri tason korttejaan on ilmaispalkintoina tarjolla ympäri eri MyTeam-pelimuotojen. Esimerkiksi Triple Threatin kautta voi onnen kohdalle osuessa nostaa niin 99 overallin dark matter-tason kortin kuin myös 97 overallin galaxy opal-tason kortin. Tuo 99 itsellä jo on ja tulee olemaan varmaankin pelin eliniän loppuun asti ja olen tuota 97 tason korttia myös käyttänyt. Molemmat ovat erittäin hyviä, että nyt on sellainen viikonloppu, että kannattaa grindata, jos peli on ja MJ:n haluaisi itselleen saada :) Käsittääkseni maanataiaamuun asti ovat nuo erikoispalkinnot tarjolla.

Eilen tuossa illalla tuli taas vähän pelailtua ja jostain napsahti palkintopakaksi Retro Vol. 3-pakka, joka on ollut pois pakkamarketista jo reilun kuukauden. Eipä noista non-deluxe tason pakoista ole koskaan mitään kovin kummallista itselle napsahtanut, joten avasin sen vain "puolihuolimattomasti" asenteella, että "jospa tästä nyt muutaman tonnin edesta tulisi jotain myytävää...". No ei tullut, vaan meinasin tuolilta pudota, kun yksi pakan korteista heiluu kuin heikkopäinen ja sen kohdalle päästessäni paljastuu, että dark matter-tason kortti se on. Tiesin ennästään, mitä erikoisempia pelaajia tuosta pakasta saattoi saada, joten tiesin jo kortin kääntäessäni, että 99 overallin Derrick Rose sieltä nyt sitten tulla tupsahti ihan randomisti vaan :D Tuttu kortti jo itselle, kun tuota vähän aikaa käyttelin, kun se oli maaliskuun puolivälin paikkeilla uusi. Tykkäsin paljonkin, mutta lähti myyntiin, kun niillä rahoilla oli mahdollisuus tuo 99 Michael Jordan sitten ostaa. Nykyisellään kortin hinta ja kiinnostus marketissa on laskenut noin 180-200k tasolle, että mitään OMG-tason voittoa tuolla ei enää tee, mutta kyllähän mieluinen 99 overallin kortti ilmaiseksi kelpaa. Tilillä kuitenkin on 300k+ jo rahaa, niin mitään pakkoa myydäkään heti ei just nyt ole, kun marketissa ei edes ole tällä hetkellä oikeastaan yhtään sellaista korttia, jonka välttämättä haluaisin. Erittäin hyvä korttihan tuo on edelleen ja mukava käyttää. Jaksaa paremmin grindailla eri pelimuotoja. Kortti ja Derrick Rose on videon kanssa esitelty tuossa tämän sivun ylälaidassa, jos haluaa sieltä katsella.

Ykköstiimi näyttää nyt sitten eilisen noston jäljilta tämmöiseltä:

PG: Derrick Rose(99) // Penny Hardaway(98)
SG: Michael Jordan(99) // Ron Harper(98)
SF: Dominique Wilkins(98) // Chris Mullin(98)
PF: Dirk Nowitzki(98) // Kermit Washington(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Arvydas Sabonis(98)
 
Uusi kausi ja uudet kujeet. Nyt mennäänkin sitten seuraavat neljä viikkoa täyttä kaasua, kun kauden nimikin on osuvasti Full Throttle. Äitienpäiväviikonlopusta huolimatta ehdin tuossa vähän kuitenkin viikonloppuna pelailla ja uutta kovan luokan palkintoakin jo nousi joukkuetta vahvistamaan, kun Triple Threatin vaultista nousi pelimuodon tämän neliviikkoisen jakson satunnaispääpalkinto, dark matter tason 99 overall Larry Kenon. Eilen illasta tuo nousi ja oli mukava yllätys, että tällä kaudella tuon satunnaispalkinnon sain jo nopeastikin. Tuttu nimi ja hänen pelissä olevaa toista korttiaan, 91 overallin ametistia, tuossa pelin alkuvaiheessa jonkun aikaa käytin. Sekin oli siihen aikaan erittäin hyvä kortti, mutta tämä se vasta hyvä onkin.

Larry Kenon kuuluu 70-luvun legendoihin, joka edusti ABA- ja NBA-urallaan parhaina vuosinaan lähinnä New York Netsiä ja San Antonio Spursia. 206 senttinen ja 93 kiloinen laitahyökkääjä aloitti ammattilaisuransa ABA-liigan puolelta, joka 70-luvun jälkipuolikkaalla yhdistyi NBA:n kanssa. Netsin riveissä hän voitti ABA-liigan mestaruuden keväällä 1974 pelatessaan yhdessä toisen lajilegendan, Julius Ervingin, kanssa. Siirryttyänn San Antonioon kesällä 1975 hän pelasi NBA:n puolella yhdessä toisen kuuluisan legendan, George "The Iceman" Gervinin kanssa. Ammattilaisura Kenonilla kesti noin vuosikymmenen verran 1973-83, jonka aikana hän oli ABA-liigan All Star kolmesti ja NBA:n puolella All Star kahdesti. Parhaimmillaan Kenon oli Spursia edustaessaan 70-luvun jälkipuoliskolla, kun hän kirjautti useita noin 22 pisteen ja 10 levypallon keskiarvoja.

Larry Kenon jakaa yhtä NBA:n ennätystä vielä tänäkin päivänä. Tapaninpäivänä 1976 hän kirjautti ennätysmäiset 11 pallonriistoa yhdessä ottelussa, joka siis on edelleen liigan ennätys. Huhtikuussa 1999 New Jersey Netisiä edustanut Kendall Gill saavutti samat 11 riistoa, eli ennätys on siis jaettu. Toinen hauska ja täydellinen yhteensattuma on, että Larry Kenonia pidetään yhtenä kolmesta menestyneimmästä koripalloammattilaisesta, joka on tullut ammattilaiskentille Memphisin yliopiston kautta. Kaksi muuta ovat Derrick Rose ja Anfernee "Penny" Hardaway, jotka myös löytyvät omasta ykköstiimistä. Täysin siis sattumalta! Ykköstiimi onkin nyt siis tällainen:

PG: Derrick Rose(99) // Penny Hardaway(98)
SG: Michael Jordan(99) // Dominique Wilkins(98)
SF: Larry Kenon(99) // Toni Kukoc(97)
PF: Dirk Nowitzki(98) // Kermit Washington(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Arvydas Sabonis(98)

 
2K se yllätti eilen ja julkaisi pari uutta korttia, vaikka yleensä maanantaisin ei uusia pelaajia tule. Mukava yllätys, kun uusien pelaajien joukossa oli yksi kaikkien aikojen omista suosikeista, jonka korttia en vielä tässä versiossa ollut tähän mennessä päässytkään kokeilemaan. Pakkohan se oli tuossa eilen illasta marketista hommata vähän ylihinnallakin, että pääsi jo kokeilemaan. On aika esitellä teille Hanska.

Hanska tosiaan eli englanninkielisissä lajipiireissä The Glove eli siis Gary Payton. Yksi kaikkien aikojen kovimmista puolustajista ja "täydellisimmistä" takamiehistä/pelintetijöistä. 193 senttinen pelintekijä muistetaan varmasti kaikista parhaiten 90-luvulta Seattle SuperSonicsin(nyk. Oklahoma City Thunder) komeasta peliasusta. Parhaimmillaan liigan paras puolustaja ja siinä sivussa myös hyökkäyksen johtotähti. Sonicsin franchise-pelaaja reilun vuosikymmenen ajan. Oregon Staten yliopistosta kesällä 1990 varausnumerolla 2 Seattleen varattu Payton sai pelata lähellä synnynseutuaan ja perhettään vuoteen 2003 asti, kun hän Sonicsia edusti 1990-2003. Parhaimmillaan hyökkäyspäässä hän nakutti kunnioitettavat 24 pistettä, 9 syöttöä ja 6,5 levypalloa ottelua kohden. Tuon lisäksi puolustustyöskentely oli ensiluokkaista ja liigan parasta. NBA on palkinnut keväästä 1983 asti Defensive Player Of The Year-palkinnolla kauden parhaan puolustajan ja Gary Payton on ainoa pelintekijä/point guard, joka on tuon palkinnon voittanut. Voitto tuli keväällä 1996, jolloin Sonics myös eteni NBA-finaaleihin asti kohdaten siellä Chicago Bullsin ja häviten voitoin 2-4. Tappio ei toki jäänyt kiinni Paytonista, sillä kauden paras puolustaja pakotti itsensä Michael Jordanin hänen uransa huonoimpiin finaalisarjakeskiarvoihin, vaikka Bulls tosiaan lopulta voittikin.

Toki The Glove myös voitti uransa aikana. Hän on kaksinkertainen olympiavoittaja(1996 ja 2000) ja lisäksi NBA-mestari keväältä 2006 Miami Heatin paidasta. 9-kertainen All Star-pelaaja ja lisäksi 9 kertaa peräkkäin osa kauden "All Star-puolustusviisikkoa" 1994-2002. Tosiaan paras puolustaja 1996 kuten myös riistotilaston voittaja kaudelta 1995-96. Gary Payton myös muistetaan ja tunnetaan yhtenä koko NBA-historian kovimmista trash talkereista eli "sonnan puhujista". Vielä ammoisina aikoina 90-luvulla pelaajat psyykkasivat verbaalisesti toisiaan, lähinnä vastustajiaan, pelin ohessa koittaen päästä heidän ihonsa alle ja saada vastustajan keskittymisen sillä tavalla herpaantumaan. Payton oli tässä yksi liigan parhaista ja pääsi usein jutuillaan vastustajan ihon alle. Nykyään noista puheista valitettavasti juttelija saa vain teknisen virheen ja vastustaja vapaaheittoja. Payton on valittu Hall Of Famen jäseneksi vuonna 2013.

99 overallin dark matter-kortti tosiaan tuli ulos eilen ja pakkohan se oli heti saada, vaikka tosiaan ylihintaa vähän joutuikin maksamaan. Vaan onpa kova kortti tosiaankin! Kun noita parhaita paloja hänen urastaan on tullut ennenkin katseltua, niin niiden pohjalta voi hyvin sanoa, että erinomaisesti on mallinnettu peliin. Hyppyheittonsa on ihan näköinen ja liikkuminen kentällä kuin esikuvallaan. Erityiskehut ja huomiot annettava puolustustyöskentelylle, joka on mallinnettu todella hyvin ja kortti tosiaan tekee sitä, mistä The Glove muistetaan parhaiten! Riistää pallon vastustajan pelintekijän hyppysistä melkein kuin karkin lapselta, pakottaa fyysisyydellään ohiheittoja, keräilee levypalloja ja torjuu heittoja. Olen minä tässä jo ehtinyt muitakin todella kovan tason puolustuspään pelaajia käyttämään, mutta kyllä silti Gary Payton on ainakin takamiesten osalta paras tähän mennessä, vaikka tuo 99 Michael Jordan on myös puolustuspäässä varsin maaginen. Toki Paytonin kohdalla taidot huomaa paremmin varmaan siksi, että hän käytännössä koko ajan puolustaa vastustajan pääasiallista pallonkäsittelijää, joten ne riistot ja vastaavat ovat näkyvämpiä ja jäävät paremmin mieleen. Maaginen kortti kaikkiaan, eikä harmita, vaikka ehkä vähän ylimääräistä jouduinkin maksamaan.

Pieniä muutoksia siis taas tuohon ykkösjoukkueeseen:

PG: Gary Payton(99) // Derrick Rose(99)
SG: Michael Jordan(99) // Dominique Wilkins(98)
SF: Larry Kenon(99) // Toni Kukoc(97)
PF: Dirk Nowitzki(98) // Kermit Washington(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Arvydas Sabonis(98)


 
2K osaa tehdä ironisen osuvia pelaajalisäyksiä. Tämä nykyinen kausi kestää poikkeuksellisesti vain 4 viikkoa, joten sisältöä ja pelaajia putoilee hieman tiuhempaa tahtia. Kiitos sen tuli eilen saataville pelaaja, joka liittyy erittäin läheisesti tuohon maanantaina tulleeseen Gary Paytoniin. Kiitos uusimpien lisäysten voi nyt muodostaa joukkueeseensa alkuperäisen lob cityn. Tuo lempinimi annettiin 90-luvulla Seattle SuperSonicsille kiitos siellä pelanneen duon Gary Payton - Shawn Kemp. He olivat viihdyttävyydessään kuuluisia alley oop highleigteistaan. Yleensä vastahyökkäyksissä Payton heitti syötön korirenkaan lähettyville, jonka Shawn Kemp sitten nappasi ilmaan hypätessään kiinni ja täräytti liki eläimellisellä raivolla donkkina sisään. Se oli alkuperäinen lob city, vaikka tuo lempinimi annettiin myös 2010-luvun alussa LA Clippersiä edustaneelle triolle Chris Paul - Blake Griffin - DeAndre Jordan, jotka viimeistelivät usein samantyylisiä koreja.

Mutta tosiaan Shawn "The Reignman" Kemp on tosiaan uusin lisäys omaan joukkueeseeni kiitos eilen ulos tulleen 99 overallin dark matter-kortin. Kemp varattiin NBA:han kesällä 1989 varausvuorolla 17 suoraan high schoolista, joka tuohon aikaan oli varsin poikkeuksellista. Seattle oli varauksen tekijänä. 208 senttinen iso laitahyökkääjä oli peliuransa parhaimpina vuosina yltiöatleettinen jässikkä, jota pidettiin oman aikansa parhaana in game-donkkaajana. Häneltä nähtiin ottelutilanteissa usein eläimellisen raivokkaita donkkeja, jollaisiin monet eivät pystyneet edes pelitilanteiden ulkopuolella. Parhaimmillaan Kemp kirjautti 20 pisteen, 11 levypallon ja 2 torjunnan tasoisia keskiarvoja. Nuo olivat 90-luvulla ihan All Star-tason numeroita, kun yleisesti pelin tempo oli hitaampaa, puolustus fyysisempää ja otteluissa tehtiin huomattavasti vähemmän pisteitä, kuin nykypäivänä. Kemp oli All Star-tason pelaaja kuudesti peräkkäin 1993-98.

Kemp edusti varauskaupunkinsa joukkuetta 1989-97, jonka aikana SuperSonics eteni liigan finaaleihin kertaalleen, kuten edellisessä jutussa jo mainitsinkin. Keväällä 1996 Seattle kohtasi Chicagon, jolle se hävisi 2-4. Tappio ei jäänyt kiinni myöskään Kempin otteista, sillä hän oli koko sarjan tehokkain pelaaja ja olisi varmastikin voittanut finaalien MVP-palkinnon, jos Seattle olisi ollut mestari. Sopimus- ja rahariidat veivät hänet treidin kautta pois Seattlesta Clevelandin riveihin kesällä 1997, jossa All Star-tason meno edelleen jatkui. Valitettavasti ura lähti rajuun laskukiitoon, kun NBA jäi pelaajasopimusriitojen takia lockdown-tilaan kauden 97-98 jälkeen ja kun seuraava kausi pääsi alkamaan vasta vuoden 1999 tammikuussa, niin rutiinien puute oli saanut Kempin keräämään rajusti ylipainoa, jota hän ei pystynyt enää koskaan karistamaan pois. Valitettavasti tuon lisäksi uutisoitiin myös alkoholiongelmista ja jopa rajummista päihteistä. Pelin taso laski ja ura valitettavasti päättyi jo vuonna 2003. Silti Payton - Kemp kaksikkoa muistellaan edelleen paljonkin iäkkäämpien fanien toimesta. Uriensa jälkeen sekä Gary Payton että Shawn Kemp ovat ahkerasti työskennelleet sen eteen, että NBA-koripallo tekisi paluun Seattleen uuden joukkueen muodossa.

Ostin tosiaan tänään tuon eilen tulleen kortin ja ensitestien perusteella se on juuri sitä, mitä pitääkin. Todella hyvää korinaluspeliä, ilmavia donkkeja ja kauniintehokas keskimatkan hyppyheitto, puolustyöskentely sujuu myös erittäin hyvin. Mieleen palaavat muistot 90-luvulta niin highlightien puolesta kuin myös ensimmäisten NBA-pelien puolesta, joissa noita kahta pelaajaa tykkäsin käyttää paljonkin. Uusin hankinta sai myös nyt aikaan sen, että koko aloitusviisikko koostuu nyt 99 overallin dark matter-tason korteista. Enpä olisi uskonut peliä aloitellessani, että tähän pisteeseen asti ilman extrarahaa päätyisin!

PG: Gary Payton(99) // Fat Lever(98)
SG: Michael Jordan(99) // Dominique Wilkins(98)
SF: Larry Kenon(99) // Toni Kukoc(97)
PF: Shawn Kemp(99) // Kermit Washington(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Arvydas Sabonis(98)

 
Jatketaan täyttä kaasua eteenpäin, kuten kauden nimikin sanoo. Eilen tuli taas uutta sisältöä peliin ja kaksi kovaa nimeä, joista varsinkin toista olin odottanut jo varsin pitkän aikaa. Kaksi kappaletta New Yorkin alueen legendoja liittyi tiimiin, joista toisesta olen täällä jo muutaman sanan aikaisemmin kirjoittanutkin. Kirjoitetaan nyt vähän uudestaankin, koska kyllä tuo 99 overallin dark matter-kortti sen ansaitsee, että kerrataan muutamia historian käänteitä.

Tämä isompi ja odotetumpi hankinta tottelee lempinimeä Tohtori tai lyhemmin Dr J, eli siis kyse on koripallon showmaisuudelle hyvinkin tärkeästä "esi-isästä" eli Julius Ervingistä. Kaksimetrinen pieni laituri/heittävä takamies oli 70-luvun ja 80-luvun alkupuolen valovoimaisimpia tähtiä ja oli nostamassa donkeillaan koripalloa ja sen highlighteja suuremman yleisön tietoisuuteen. Lempinimensä Doctor Erving sai jo nuorena ennen ammattilaispelejään, kun hän usein pelasi synnyinkaupunkinsa New Yorkin Harlemissa kuuluisalla Rucker Parkin ulkokentällä. Hän oli jo silloin niin hyvä ja näyttävä, että häntä alettiin kutsua eri lempinimillä, joista hän itse sitten valitsi Tohtorin ja hieman myöhemmin se muokkautui Dr J-muotoon. Ammattilaisuransa hän aloitti ABA-liigan puolella 70-luvun alussa ja dominoi sitä mielensä mukaan nakutellen noin 30 pisteen, 10 levypallon, 5 syötön, 2,5 riiston ja lähes 2 torjunnan keskiarvoja. ABA:n puolella hän edusti ensin Virginiaa kaksi kautta ja sen jälkeen kolme kautta New York Netsiä(sittemmin New Jersey ja nykyään Brooklyn). New Yorkin paidassa hän voitti liigan kahdesti. Kun NBA ja ABA yhdistyivät, päätyi Erving pelaamaan "uudessa liigassa" Philadelphia 76ersin riveihin syksystä 1976 eteenpäin lopettamiseensa 1987 asti. Philadelphian aikana meno jatkui myös laadukkaana ja parhaimmillaan keskiarvoihin kertyi 27 pistettä, 8,5 levypalloa, karvan alle 5 syöttöä, pari riistoa ja pari torjuntaa per ottelu. Erving oli koko liigan MVP keväällä 1981 ja johdattamassa 76ersin liigan mestaruuteen 1983. Vielä tänäkin päivänä tuota 1982-83 76ers-joukkuetta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Kun ura molempien liigojen puolella lasketaan yhteen, niin keskiarvoiksi muodostuivat varsin kunnioitettavat 24,2 pistettä, 8,5 levypalloa, 4,2 syöttöä, 2 riistoa ja 1,8 torjuntaa per ottelu. Erving oli ABA:n puolella All Star 5 kertaa ja NBA:n puolella 11 kertaa. Hänet on valittu Hall Of Fameen 1993 ja NBA:n 50 parhaan pelaajan juhlajoukkueeseen 1996. Julius Erving oli ensimmäinen suuren yleisön edessä virallisessa donkkikilpailussa vapaaheittoviivalta donkannut pelaaja. Myöhemmin mm. Michael Jordan toisti tuon tempun 80-luvun jälkipuoliskolla, Erving suoritti omansa vuonna 1976. Hän oli yksi donkkikulttuurin ja showmeiningin pioneereja.

Toinen uusi hankinta ja New York-legenda ei olekaan syntyperäinen New Yorkilainen, vaan pitkän linjan New York Knicks-legenda. Kesän 1985 ykkösvaraus, 213 senttinen ja 109 kiloinen taitava sentterijärkäle, Patrick Ewing. Hänestä saatiin eilen tarjolle 98 overallin galaxy opal-kortti, jonka lisäsin mielelläni kokoelmiini ja penkkiviisikkooni. Ewing pelasi NBA:ssa 1985-2002, joista vuoteen 2000 asti Knicksin riveissä, saavuttaen mm. 11 All Star-valintaa ja parhaan tulokkaan palkinnon 1986. Hän oli myös osa sitä kuuluisaa vuoden 1992 Dream Teamia ja lisäksi hän voitti olympiakultaa myös 1984 ennen NBA:han ja ammattilaiskentille siirtymistään. Hän kuuluu myös sille jo moneen kertaan mainitulle 50 parhaan pelaajan listalle, joka julkistettiin 1996. Hall Of Fame-valinta löytyy myös ja niin edelleen. Peliuransa aikana hän onnistui johdattamaan Knicksin kahdesti itäisen konferenssin mestaruuteen ja NBA-finaaleihin(1994 ja 1999), mutta molemmilla kerroilla mestaruus jäi voittamatta. All Star-otteluun hänet valittiin 11 kertaa ja parhaimmillaan hän nakutteli 28 pisteen, 12 levypallon ja 4 torjunnan keskiarvot. Yksi Knicksin suurimmista legendoista, mutta suuren yleisön silmissä ehkä hieman aliarvostettu, koska mestaruus jäi voittamatta. Silti ehdotonta eliittiä pelipaikallaan.

PG: Gary Payton(99) // Fat Lever(98)
SG: Julius Erving(99) // Dominique Wilkins(98)
SF: Larry Kenon(99) // Toni Kukoc(97)
PF: Shawn Kemp(99) // Kermit Washington(97)
C: Kareem Abdul-Jabbar(99) // Patrick Ewing(98)

Aloitusviisikko on kova ja olen siitä ylpeä. Siinä on osuvasti kaksi duo'ta, jotka pelasivat yhdessä samaan aikaan ja samassa joukkueessa. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, niin Payton - Kemp - duo pelasi yhdessä Seattle SuperSonicsin riveissä lähes koko 90-luvun ja Erving - Kenon - duo pelasi yhdessä ABA:n puolella New York Netsin riveissä pari kautta 70-luvun puolivälissä. Aika osuvasti ovat päätyneet omaan joukkueeseeni.


 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom