Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

12 Minutes

Ajattelin pikaisesti aamulla katsastaa, että mistäs tässä on kyse ja siinä sitten meni yhdeltä istumalta lopputeksteihin asti. Upea teos kyllä kaiken kaikkiaan ja myös vaimo seurasi tarinaa mielenkiinnolla, joka on kyllä todella poikkeuksellista - ja niinhän 12 Minutes onkin.

Mielenkiintoisesta trailerista ja ykkösrivin ääninäyttelijöistä huolimatta ainakin allekirjoittaneella oli hieman ennakkoluuloja tätä kohtaan, kun lopulta pelialue ja aikaraja on kyllä melko rajallinen aihio, mutta tässä otetaan kyllä kaikki ja vähän enemmänkin näistä minimaalisista aineksista irti, joten huolet kyllä pyyhittiin nopeasti pois ja peli vei mukanaan heti alkutahdeista lähtien. Sen enempää ei kuitenkaan tästä ympäristöstä tai juonesta viitsi paljastaa, suosittelen ihan jokaista kokeilemaan itse. Ei tuollaisia kokemuksia liikaa ole vastaan tullut.

Perinteisillä arvosanoilla antaisin vahvan 4/5 suosituksen. Hollywood tähdet toimivat hienosti, tarina on rautaa, pelimekaniikka on tarpeeksi mukaansatempaava ja graafisesti kyseessä on varsin pätevä tekele. Mielenkiintoisesta ideasta ja minimalisesta aihiosta on saatu omaan makuun erinomainen peli, joka on enemmän kuin osiensa summa.
 
Höh, minulta oli mennyt täysin ohi että tämä tuli Game Passiin. Menikin heti lataukseen kun huomasin että se siellä on. Taisi mennä senkin takia ohi kun tullut pelailtua pääosin PS5:lla viime aikoina niin ei tule Xboxin puolella käytyä ja tarkistettua mitä on uutta lisätty Passiin.

Mutta loistava juttu kyllä että tällainen mielenkiintoinen teos taas siellä pelattavana :)
 
Nyt kun useampi on selvästikin mennyt pelin läpi, niin uskaltanee aloittaa keskustelun pelin loppuratkaisusta. Pelissä on käsittääkseni yksi oikea loppu, mutta peli voi "loppua" ainakin yhdellä toisella tavalla.

Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että aviomies olikin vaimon veli. Ehkä vielä isompi yllätys oli, että tämä "poliisi" olikin molempien isä. Kysymyksiä heräsi, että miten miehelle itselleen tuli yllätyksenä se että vaimo olikin oma sisko. "Poliisi" sen sijaan selvästi tiesi mitä teki ja mitä etsi, mutta oli silti hieman ymmällään lastenhoitajan nimestä. Vaimo oli ainoa, jonka ei olisikaan pitänyt muistaa tai tietää näitä näitä asioita, mutta miksi mies ja "poliisi" eivät muistaneet?

Tämä paljastettiin ainakin omasta mielestä ihan lopussa, kun mies hyväksyy kohtalonsa ja siteeraa vaimon aikaisemmin lukemaa meditaatiokirjaa. Unohdus meditaation avulla. Ja sitten peli käynnistyy uudelleen. Tämä oli yksi nerokkaimmista jutuista koko pelissä. Koko peli on yksi iso time loop. Pelaaja/mies päätyy samaan tilanteeseen joka tapauksessa. Kun tämä tapahtui niin olin ihan, että bravo! Nyt onnistui juoni säväyttämään niin, että alta pois.

Toinen "loppu", jonka koin oli se kun sanoin isälle/"poliisille", että pistän välit poikki vaimon kanssa. Tällöin mies palaa samaan asuntoon, mutta se on täysin tyhjä kaikesta tavarasta. Luulin että tämä oli loppu, mutta ei, kello löytyi edelleen asunnosta ja palattiin uudelleen juttelemaan isän kanssa. Taas kerran varsin nerokasta pelaajan hämäämistä.

En muista milloin viimeksi pelin lopetus on jäänyt pyörimään mieleen ja sitä olisi pohtinut tällä tavoin. Se on iso sulka hattuun 12 Minutesille.
 
Nyt kun useampi on selvästikin mennyt pelin läpi, niin uskaltanee aloittaa keskustelun pelin loppuratkaisusta. Pelissä on käsittääkseni yksi oikea loppu, mutta peli voi "loppua" ainakin yhdellä toisella tavalla.

Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että aviomies olikin vaimon veli. Ehkä vielä isompi yllätys oli, että tämä "poliisi" olikin molempien isä. Kysymyksiä heräsi, että miten miehelle itselleen tuli yllätyksenä se että vaimo olikin oma sisko. "Poliisi" sen sijaan selvästi tiesi mitä teki ja mitä etsi, mutta oli silti hieman ymmällään lastenhoitajan nimestä. Vaimo oli ainoa, jonka ei olisikaan pitänyt muistaa tai tietää näitä näitä asioita, mutta miksi mies ja "poliisi" eivät muistaneet?

Tämä paljastettiin ainakin omasta mielestä ihan lopussa, kun mies hyväksyy kohtalonsa ja siteeraa vaimon aikaisemmin lukemaa meditaatiokirjaa. Unohdus meditaation avulla. Ja sitten peli käynnistyy uudelleen. Tämä oli yksi nerokkaimmista jutuista koko pelissä. Koko peli on yksi iso time loop. Pelaaja/mies päätyy samaan tilanteeseen joka tapauksessa. Kun tämä tapahtui niin olin ihan, että bravo! Nyt onnistui juoni säväyttämään niin, että alta pois.

Toinen "loppu", jonka koin oli se kun sanoin isälle/"poliisille", että pistän välit poikki vaimon kanssa. Tällöin mies palaa samaan asuntoon, mutta se on täysin tyhjä kaikesta tavarasta. Luulin että tämä oli loppu, mutta ei, kello löytyi edelleen asunnosta ja palattiin uudelleen juttelemaan isän kanssa. Taas kerran varsin nerokasta pelaajan hämäämistä.

En muista milloin viimeksi pelin lopetus on jäänyt pyörimään mieleen ja sitä olisi pohtinut tällä tavoin. Se on iso sulka hattuun 12 Minutesille.
Hmmm, mun mielestä tuossa ei missään vaiheessa annettu ymmärtää, että poliisi olisi ollut myös isä. Kai nyt vaimo olisi oman isänsä tunnistanut jos se olisi kävellyt ovesta sisään? Tuossa vain oli päätetty käyttää William Dafoen ääntä sekä isälle, että poliisille.
 
Hmmm, mun mielestä tuossa ei missään vaiheessa annettu ymmärtää, että poliisi olisi ollut myös isä. Kai nyt vaimo olisi oman isänsä tunnistanut jos se olisi kävellyt ovesta sisään? Tuossa vain oli päätetty käyttää William Dafoen ääntä sekä isälle, että poliisille.
Se isän hahmo siellä lopun kirjastohuoneessa on ihan saman näköinen kuin tämä poliisi. Ehkä vaimo ei tunnistanut, koska kalju (tämäkin selviää kirjastohuoneessa, kun ensin isällä on hiuksia, mutta sitten ei), kahdeksan vuoden ero, tai jopa unohdus meditaation avulla myös vaimolla. Hänhän sitä kirjaa luki. Näkisin perin kummallisena, että eivät olisi sama hahmo, kun sama ääni ja sama hahmomalli.

Lisäksi kirjastohuoneessa käydään keskustelua menneisyydessä ja nykyisyydessä. Menneisyydessä isällä on hiuksia, nykyhetkessä ei. Tällöin ulkonäkö on ihan sama kuin poliisilla.

Ongelma on siinä, että emme tiedä mikä tästä on kuvitelmaa ja mikä totta. Yksi tapa tulkita on myös se, että koko tapahtumaketju on meditaation avulla luotua kuvitelmaa isän toimesta, ja sitten lopussa palataan todellisuuteen kirjastohuoneessa, jossa isä pakottaa äpäräpoikaansa pysymään erossa tyttärestään. Tätä ajattelumallia tukisi kirjastohuoneen kello (joka on tismalleen saman näköinen kuin kuvitelmassa oleva taskukello) ja sama punainen meditaatiokirja. Koko pointti olisi siis se, että isä pyrkii "parantamaan" poikansa, ettei tämä menisi naimisiin oman siskonsa kanssa ja vieläpä saisi lasta tämän kanssa.

Muuten niin loppuun asti mietitty tarina ja sen nyanssit, mutta sitten vain huvikseen käytettäisiin samaa ääntä isällä ja poliisilla. Tämä ei mene minulle läpi. :)
 
Kauanko tuossa suunnilleen menee aikaa kun pelaa läpi?
Yhtenä iltana testasin hetken ja en ihan hirveästi innostunut, mutta jos hyvä tarina takana niin ja lyhyt kiekaisu niin voisi koittaa uudestaan.
 
Kauanko tuossa suunnilleen menee aikaa kun pelaa läpi?
Yhtenä iltana testasin hetken ja en ihan hirveästi innostunut, mutta jos hyvä tarina takana niin ja lyhyt kiekaisu niin voisi koittaa uudestaan.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin, niin minulla meni neljä ja puoli tuntia. Siihen mahtui aika paljon pähkäilyä, yritystä ja erehdystä.

Sanoisin että nopeimmillaan tuon pelaa varmaan joissain 10-12 loopissa, eli puolessatoista tunnissa, mutta silloin ei saa tulla kovin montaa looppia, jossa tarina ei etene.

Joka tapauksessa ei siis ole pitkä peli ja tarina on mielestäni jo syy pelata tuo läpi. Toki omaperäinen pelillinen ideakin ansaitsee vähintäänkin kokeilun.
 
Tästä on tulossa pidempää arvostelua vielä tällä viikolla, mutta kyseessä on yksi tämän vuoden suurimpia pettymyksiä. Erinomainen idea on tuhlattu täysin.
 
Odotukset oli kovat kun ajattelee että hyvin rajoitettu juoni... ehkä minun ajatukset juoksee eri raiteilla vs. pelin tekijän ajatus ja tässä kyllä tuntui että kun pelaan omalla tavalla niin peli ei oikein toimi loogisesti.. liikaa yritys-erehdys mekaniikkaa joka ei toimi loogisesti, eli tekisin tavalla x mutta se ei ole pelin mielestä oikea tapa.. ei liene spoileri mutta laitetaan silti piiloon:
Itseä ärsyttää että satunnaisista jutuista tulee dialogiin lisää vaihtoehtoja.. eli ne pitää aina yrittää x eri tilanteessa käydä läpi että löytyskö uutta juttua.. tuon takia olin pari kertaa totaalijumissa kun en enää jaksanut viidettä kertaa jutustella samaa diipadaapaa läpi.. ja kuinka ollakkaan, siellä oli jossain keskusteluhaarassa uusi juttu.

Ja jos et etene kuten peli olettaa niin toiminnallisuudet saattaa mennä loogiseen umpisolmuun jne.

Jatkan toki pelaamista mutta taas on sellainen paikka että kaikki käyty läpi mutta mitään uutta ei tule.. jossain odottaa varmaan joku epälooginen kiemura mikä olisi pitänyt aiemmin huomata vaikka peli eteni xyz löydösten jälkeen steppiin abc.
 

Loistava idea, lahjakkaat näyttelijät ja arvostettu studio lyövät hynttyyt yhteen. Miksi siis lopputulos on näin valtava pettymys?
 

Loistava idea, lahjakkaat näyttelijät ja arvostettu studio lyövät hynttyyt yhteen. Miksi siis lopputulos on näin valtava pettymys?
Hienosti ja eritoten perustellusti kirjoitettu arvio!

Mä diggailin kyllä ihan neljän tähden verran. Vahvasti peli koukutti jatkamaan uusia yrityksiä. Ehti jo tulla valintapermutaatiot uniinkin. Annapurna julkaisijana alkaa olla laadun tae.

Toistaiseksi olen saanut vain yhden lopun avattua -- ja sekin taitaa olla se tylsin -- joten vielä muutama luuppi edessä. Enkä vielä toistaiseksi arvaa raottaa edellä olevia spoileritägin takana olevia paljastuksia.
 

Loistava idea, lahjakkaat näyttelijät ja arvostettu studio lyövät hynttyyt yhteen. Miksi siis lopputulos on näin valtava pettymys?

Hyvin kirjoiteltu arvio. Ja tämä peli aivan varmasti jakaa mielipiteitä, joka näkyy myös tietenkin ihan OC/MC:n koonneissa. Ei todellakaan ole mikään kaikkien pala kakkua.

Tämä kuitenkin jäi mietityttämään:

Twelve Minutes on tylsä pelattava, mutta se voi olla kiinnostavampi katsottava. Nopea läpipeluu kestää alta kaksi tuntia, eli yhden kokoillan elokuvan verran.

Kun arvostelu keskittyi epäloogisuuteen, niin 2h läpipeluu on sinänsä vähän erikoinen maininta, kun se vaatisi kyllä sitä, että pelaaja ymmärtää logiikan, jotta pääsee tuon nopeasti läpi. Itse kyllä ymmärsin kaikessa epäloogisuudessaan pelin logiikan, mutta läpipeluu yhdellä tavalla kuitenkin otti jotain 4h luokkaa.

Ja ainakin itse jäin näitä täälläkin spoilereissa pyöriteltyjä tarinan ratkaisuita ja nyansseja miettimään myös, joten omalla kohdallani tarinan täysi dumaus ei päde, mutta nämähän nyt on mielipiteitä - ja kaikillahan on omansa. Minusta siis kuitenkin todella vaikeasta tarinallisesta ideasta ja konseptista on saatu paljon irti.
 
Kun arvostelu keskittyi epäloogisuuteen, niin 2h läpipeluu on sinänsä vähän erikoinen maininta, kun se vaatisi kyllä sitä, että pelaaja ymmärtää logiikan, jotta pääsee tuon nopeasti läpi.

Tuon takia tekstissä lukeekin, että "nopea läpipeluu". Tällä hetkellä Youtubesta löytyy tusinoittain playthrough videoita joilla on kestoa alle kaksi tuntia. Ensimmäinen läpipeluu itsellä kesti kaksi ja puoli tuntia, sen jälkeen huomattavasti vähemmän.
 
Tuon takia tekstissä lukeekin, että "nopea läpipeluu".

Kyllä. Ja nopea peluu vaatii tietenkin sen, että peli etenee nopeasti ja se vaatii sen, että pelaaja joko ymmärtää logiikan tai lunttaa netistä.

Tämä siis oli se pointti, mitä en ilmeisesti selvästi osannut avata ensimmäisellä kerralla :)
 
Kyllä. Ja nopea peluu vaatii tietenkin sen, että peli etenee nopeasti ja se vaatii sen, että pelaaja joko ymmärtää logiikan tai lunttaa netistä.

Tämä siis oli se pointti, mitä en ilmeisesti selvästi osannut avata ensimmäisellä kerralla :)

Tai peli on pelattu läpi jo. Nythän siis puhutaan vain katsomisesta, eli "let's play" videoista. Näissä tekijät yleensä tietävät pelin logiikan. Nyt ei puhuta itse pelaamisesta. Koko lausehan kuuluu: "Twelve Minutes on tylsä pelattava, mutta se voi olla kiinnostavampi katsottava. Nopea läpipeluu kestää alta kaksi tuntia, eli yhden kokoillan elokuvan verran."

Ja vaikka juonen ymmärtääkin (se ei näet ole monimutkainen), se ei tee siitä yhtään vähemmän pöljää.
 
Ja vaikka juonen ymmärtääkin (se ei näet ole monimutkainen), se ei tee siitä yhtään vähemmän pöljää.

Jos pelin logiikan (ei ole yhtä kuin juoni) ymmärtää niin tätähän ei silloin tapahdu:

Näin ollen pelaajan taakaksi jää kokeilla eri ratkaisuja yhä uudestaan, kunnes peli suopeuttaan toteaa sitä pelattavan oikein.

Olen siis nyt vain eri mieltä, mutta eihän siinä mitään. Me varmasti voimme olla eri mieltä. Tuskin edes arvostelija itse pitää omaa näkemystä ainoana oikeana, vaikka kieltämättä vähän sellainen fiilis tästä ehkä syntyykin.
 
Jos pelin logiikan (ei ole yhtä kuin juoni) ymmärtää niin tätähän ei silloin tapahdu:



Olen siis nyt vain eri mieltä, mutta eihän siinä mitään. Me varmasti voimme olla eri mieltä. Tuskin edes arvostelija itse pitää omaa näkemystä ainoana oikeana, vaikka kieltämättä vähän sellainen fiilis tästä ehkä syntyykin.

Ongelma tässä tuntuu olevan, että irrotat asiayhteydestä eri lauseita ja oletat niiden tarkoittavan samaa asiaa. Pelatessa kokeilu toistuu, sillä peli vaatii yhtä tiettyä ratkaisua, eikä palkitse uteliaisuutta. Katsoessa ei tästä tarvitse välittää. Ne ovat kaksi eri asiaa ja sen vuoksi irrallaan mainittuja.

Arvostelut ovat myös aina subjektiivisia, eli kirjoittajalleen ne ovat se ainoa oikea näkemys.
 
Pelin pelaa läpi nopeasti, jos ymmärtää (tai tietää, eli lunttaa tai on jo pelannut pelin läpi) logiikan, mutta nimenomaan se, ettei "ymmärrä" sitä aiheuttaa sen, että yrityksen ja erehdyksen kautta löytyy lopulta ne oikeat valinnat - joita niitäkin on siis useampia. Ja tämä yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on tietenkin ihan koko pelin ydintä, se on tämän pelin idea, eikä tosiaan kokonaisuus mene läpi kuin aina oikein tekemällä, jotta siihen nopeimpaan yksittäiseen läpipeluuseen pääsee.

Siksi siis ihmettelin arvostelun kokonaiskuvassa tuota mainintaa lyhyimmästä mahdollisesta yksittäisestä läpipeluusta. Ja mielestäni ihan aiheellisesti, kun kritiikin kantavana teemana oli nimenomaan tuo arvostelijan mielestä täysin epälooginen tekeminen.

Arvostelut ovat myös aina subjektiivisia, eli kirjoittajalleen ne ovat se ainoa oikea näkemys.

Aivan niin. No mutta, mennään eteenpäin, kun siis mitään konsensusta en halunnutkaan saada - ja tällä asenteella vielä vähemmän uskon sellaista syntyvän.
 
Pelin pelaa läpi nopeasti, jos ymmärtää (tai tietää, eli lunttaa tai on jo pelannut pelin läpi) logiikan, mutta nimenomaan se, ettei "ymmärrä" sitä aiheuttaa sen, että yrityksen ja erehdyksen kautta löytyy lopulta ne oikeat valinnat - joita niitäkin on siis useampia. Ja tämä yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on tietenkin ihan koko pelin ydintä, se on tämän pelin idea, eikä tosiaan kokonaisuus mene läpi kuin aina oikein tekemällä, jotta siihen nopeimpaan yksittäiseen läpipeluuseen pääsee.

Siksi siis ihmettelin arvostelun kokonaiskuvassa tuota mainintaa lyhyimmästä mahdollisesta yksittäisestä läpipeluusta. Ja mielestäni ihan aiheellisesti, kun kritiikin kantavana teemana oli nimenomaan tuo arvostelijan mielestä täysin epälooginen tekeminen.



Aivan niin. No mutta, mennään eteenpäin, kun siis mitään konsensusta en halunnutkaan saada - ja tällä asenteella vielä vähemmän uskon sellaista syntyvän.

Arvostelussa puhutaan pelaamisesta ja katsomisesta erillisinä osa-alueina. Olet ymmärtänyt nyt väärin irrottamalla nämä lauseet eri jakeista, ja argumentoit asiaa jota arvostelussa ei väitetä.
 
Ylös Bottom