60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

[Jormaaa]

Noniin, pidemmän aikaa jo alkanut sylettämään pari asiaa liittyen nykyisiin peleihin. Vanhempana syletyksen aiheena nyt on useampia. Mm. pelien tekeminen vuosittaisiksi päivityksiksi(mallia EA) tai muuten rohkeuden puute yrittää tehdä mitään uutta(mallia esim. EA myös...).

Mutta nyt sitten kahteen nyt viime aikoina eniten ärsyttäneeseen seikkaan.

1) Yksinpelimoninpeliyksinpelicoopmoninpeli

Tässä kun on pelannut esim. CoD4:sta, GoW, GRAW2:sta ja nyt viimeiseksi Army of Twota, niin aloin miettimään että tähänkö on menty lopullisesti. Eli siis tehdään ihan hyvä yksinpeli, mutta kesto on luokkaa 5-6h. Noh sitten päälle tehdään "ihan ok" moninpeli tai jopa vähän parempikin. Tähän vielä jossain peleissä löytyy kyllä hyvä Co-op, mutta se ei välttämättä kuitenkaan tuo sinällään peliin mitään uutta. Siis esim. uutta näkökulmaa tarinaan, uusia käänteitä, tms. Eli kyse on lähinnä ilon jakamisesta toisen kanssa. Toki se useimmiten ainakin voittaa yksinpelin, ainakin kaverin kanssa, mutta tuoko se varsinaisesti peliaikaa lisää. Varsinkaan jos peli pelataan kaverin kanssa kerran läpi.

Nyt sitten tulee se suurin ongelma mikä liitttyy tähän kohtaan. Koska yksinpeli kuitenkin sitoo paljon resursseja ja siihen panostetaan niitä, niin moninpeli jää enemmän tai vähemmän vajaaksi. Itse moninpelimuodot voivat olla jopa ihan hauskoja ja kentätkin ihan ok. Mutta kuitenkin suurin osa kentistä on otettu suoraan yksinpelistä, jolloin siis ne on joko yksinpelin tai moninpelin(tai molempien) suhteen ainakin osittain kompromisseja. Samoin tuntuu että yksinpeli ja moninpeli ovat sitten molemmat myös sitä samaa. Siis kompromissiä tai jotenkin siitä puuttuu "se jokin".

Tiedän että monille riittää se, että on paljon aseita(tämän tyylin peleissä itsekkin toki tykkään siitä), kivoja luokkia, uppgreideja ja muutama ainakin pelattava pelimuoto. Mutta itselleni jää jotenkin valju kuva. Ehkä se johtuu siitä, että silloin kun alotin pelaamisen, niin panostettiin oikeastaan vain siihen yksinpeliin. Sitä kautta esim. tarina, pelin syvyys ja monimuotoisuus tuntui olevan paljon paremmalla tasolla kuin usein nykyisin. Tiedän toki, että myös alka voi osittain kullata muistot, mutta tästä päästään seuraavaan(ei onneksi niin pitkään) asiaan eli:

2) Tekniikkaademoa esitellen

Nykyisin pelit näyttävät parhaimmillaan aivan fantastisilta. Nykyisin on useita yrityksiä jotka tekevät peleihin vain grafiikkamoottoreita ja sitten pelintekijät voivat suoraan käyttää niitä omiin peleihin lisenssimaksuja vastaan, jne. Näinpä siis tyhmempi olettaisi, että kun ollaan päästy tekniikassa näin pitkälle ja saatu tekniikka useissa peleissä helpommin kasaan, voitaisiin panostaan pelattavuuteen ja ennenkaikkea pelin syvyyteen ja monipuolisuuteen. Vaan miten onkaan oikeasti? Kuinka moni muistaa uutuuspelejä esitellessä miten puhutaan pelin hahmojen syvyydestä, juonesta tai pelin monimuotoisuudesta? Itse en muista kovinkaan monta. Sen sijaan muistan lukuisia ja taas lukuisia missä pelintekijät itse puhuvat kuinka nyt on saatu hienot räjähdykset, tarkemmat grafiikat, hienommat naaman ilmeet, jne. Tottakai se on hienoa, mutta sen ei pitäisi olla pelien lähtökohta. Tietenkin pl. ehkä esim. autopelit/urheilupelit, missä nyt ei kauheasti tarvitse juonikuvioita kehitellä.

Nykyisin tuntuu että tehdään hienoja tekniikoita, joita tukee peli ja sen maailma. Kun pitäisi tehdä peli ja sen maailma, jota tukee hienot tekniikat.

Johtopäätöksenä voisi loppuun todeta jotain vielä miksi tälläinen pohdinta tuli tosiaankin tehtyä. En koe että olen liian vanha pelaamaan, koska vielä nykyisinkin aina ajoittain pelaaminen innostaa. Sen sijaan koen, että nykyiset pelit eivät tarjoa kuin sitä samaa massaa mitä muutenkin surin osa viihteestä on. Kiiltoa ja kimallusta. Sekin voi olla kivaa. Katsoin Fast and Furiouksen tai Triple X:n, mutta en tahdo katsoa samanlaisia leffoja kokoaikaa uudestaan ja uudestaan. Samoin voi pelata jotain todella hyvin tehtyä kaunista peliä(esim. Crysis) ilman että se olisi niin syvällinen pelikokemus. Mutta silloin sen pitää olla todella ainutlaatuisen hyvä luokassaan ja sen lisäksi en jaksa pelata vain sitä tai sellaisia pelejä. Niinpä olenkin iloinen että peleistä saa vielä ihan hyvän hinnan uudelleenmyynnissä, koska nykyisellään valitettavan moni peli kohdallani on kokenut sen "samantien eteenpäin".

 

[Paolo]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Jep, asiallinen vuodatus.

Minua harmittaa "maksaa ylimääräistä" peleistä jossa suuri osa sisällöstä on juurikin tuota verkkomoninpeliä.
Joku julkaisija voisi rohkeasti koittaa bisnesmallia jossa peli myytäisiin kahdessa osassa; yksinpeli ja moninpeli.
Yksittäisen paketin hinta voisi olla jopa neljän kympin luokkaa. Ehkä näennäisen edullinen hinta yksinpelistä
voisi voisi lisätä myyntiä, ehkä ei.
Ainakin se kompensoisi nykyistä pelien lyhyyttä.

Pelailen juuri boksilla Eternal Sonataa, jossa tietenkin ropemaiseen tyyliin pelitunteja tulee
kolmatta kymmentä, mutta varsinaista pelisisältöä siinä ei pahemmin ole; peli on mekaniikaltaan
todella tökerösti pelkistettyä putkijuoksua ja itseään rikollisen paljon toistavia kloonitaisteluita.
Visuaalisesti peli on toki sokeria silmille, siksi yritän jaksaa tahkoa sen puoliväkisin läpi, kun
Lost Odyssey viipyy postissa.

Modernien pelien kasvanut yksityiskohtien määrä tuntuu lyhentävän pelien kestoa melkoisesti.
Toki kyseessä saattaa olla julkaisijan tarve kompensoida tuotantokustanuksia myymällä maksullista
lisäsisältöä. Niin tai näin, hinta-/hyötysuhde pelaajan näkökulmasta on heikko.

Mitä asialle voi tehdä? Eipä tule mieleen muuta kuin äänestää lompakolla.

 

[Twinkle]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Kuinka moni muistaa uutuuspelejä esitellessä miten puhutaan pelin hahmojen syvyydestä, juonesta tai pelin monimuotoisuudesta?

Ei varmaan puhutakaan, painotukset muuttuu ja on muuttunut esimerkiksi sinä aikana mitä minä olen pelejä pelannut. Itse olen todennut, että tämä juonipuoli on aina ollut videopeleissä valtaosan aikaa kuin ohutta nonsenseä, mutta silloin muinoin ei niitä oikein muitakaan osa-alueita ollut mitä olisi voinut painottaa sen enempää. Tässäkin tapauksessa kyse on juuri painottamisesta, ei siitä ettäkö ne juonet ja hahmot olisi olleet mitenkään erikoisempia verrattuna tähän päivään. Itse näkisin, että sisällön taso peleissä on pysynyt samana, mutta grafiikat on parantuneet ja siksi vaikuttaa siltä että joku osapuoli laahaa.

Mitä niihin peleihin nyt perehtyy, niin samalla tavalla sieltä tyhjänpäiväisyyden keskeltä nousee eteen ne helmet kuin nykyäänkin, valtaosan oltua sisällöllisesti kuitenkin sontaa. Itse en koe että mikään olisi erityisesti muuttunut.

 

[J. Pikkarainen]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Mitä niihin peleihin nyt perehtyy, niin samalla tavalla sieltä tyhjänpäiväisyyden keskeltä nousee eteen ne helmet kuin nykyäänkin, valtaosan oltua sisällöllisesti kuitenkin sontaa. Itse en koe että mikään olisi erityisesti muuttunut.

Tämän allekirjoitan, ja hieman ihmettelenkin nykyistä vuodatusta (ei koske Jormaa, vaan tämä itku on ollut esille viimeiset kymmenen vuotta, ellei pidempäänkin). Lähetään kuinka kauaksi taaksepäin tahansa (omat kokemukset alkavat Commodoresta), niin siellä suurin osa peleistä oli myös sitä paskaa ja pieni osa hyviä/erinomaisia. Commodoren kohdalla näistä hyvistäkään ei voinut kehua juuri juonen tai syvyyden suhteen, vaan painopiste oli aivan jossain muualla.

Amiga/PC-aikakaudella painotus pysyi samassa. Dune 2/viim. Command & Conquer mullisti/loi RTS:n, mutta harva muistaa niitä n+1 klooneja, jotka syöksivät sen samointien suohon. Sama juttu FPS:n suhteen. Tässä sikäli mielenkiintoista, että vasta myöhemmät FPS-pelit toivat mukanaan juonen/syvyyden (Half-Life nyt päällimmäisenä mielessä), mutta esim. Wolfenstein ja sitä seuranneet Doom/Quake ovat suoraan verrannollisia nykyiseen FPS-sukupolveen: sitä samaa, mutta prameampana. Sama koskee lähinnä kaikkia genrejä, joskin selkeimmät inflaatiot ovat tapahtuneet itselleni rakkaissa seikkailu- ja roolipeli-genreissä, jotka usein myös sisälsivät Jormaan kaipaamia asioita; niillä harvemmin oli muuta mahdollisuutta. RPG:t ovat sentään saaneet uutta nousua konsolikauden myötä, mutta seikkailupelejä on edelleen ikävä. Ja otetaan nyt härkää sarvista. Monien kehuma ja omakin ehdoton lempilapsi ja -peli, jota kukaan koskaan ei ikinä voi korvata, Fallout on juoneltaan.. mitä? "Isäsi potkii sinut pellolle, koska asuinpaikkasi vesivarasto uhkaa loppua. Hae lisää." <- miten tuo eroaa nykyisistä juonista mitenkään? Syvyydeltäänhän FO:t ovat kuitenkin suorastaan mestarillisella tasolla pelien suhteen, aivan kuten monien haikailemat Ultima Underworlditkin.

Itsekään en tekniikkaa tarvitse peleissä, mutta jos siihen mahdollisuudet ovat, niin aina vain parempi. Kyllä minä ennemmin pelaan überjuonipeliä hyvällä graffalla kuin samaa EGA:na, ja näin tekevät myös markkinat. Tekniikan ja tarinan naittamisen erinomaisia yhdistelmiä ovat viimeaikoina Mass Effect, Lost Odyssey (tarina on oikeasti aivan äärimmäisen tunnelmallinen, enkä moista ole kokenut sitten.. koskaan - tekniikasta/pelimekaniikasta voidaan olla montaa mieltä), Bioshock, mainitaan nyt se HL2:kin, jne..

Nykyään ehkä suurin vaikutus kyseiselle "ennen oli kaikki paremmin"-ilmiölle on varmasti (suomalaisen) pelimedian pääseminen osaksi "virallisia" medioita 80-90-lukujen taitteessa, jolloin kuluttajienkin tietoisuus vallitsevasta pelitilanteesta on kasvanut. Naavaparta-aikaan(tm) peleistä kuuli lähinnä kaverilta-kaverille-periaatteella, mikäli ei lontoo taipunut kirjaston pelikirjoja lukiessa, ja jos niitä paikalliskirjastosta sai edes kätösiinsä. (Suomalainen) Peliala muutenkin oli tuolloin vielä hieman undergroundimpaa kuin nykyään (saa korjata, jos olen väärässä. Itse olin tuolloin polvenkorkuinen, mutta tällainen mielikuva minun nörttiajastani syntyi purkkien ja muiden siivittämänä), ja esim. Commodore-aikoihin pelit tuli tilattua muualta. Kauppojen hyllyltä niitä ei etsitty... Tosin kasettinauhoille oli helppo myös nauhoitella

Mutta lyhykäisyydessään siis täysin Twinklen kannalla. Meno ei ole muuttunut mihinkään vuosien aikana, mutta pelien arvo median/yhteiskunnan silmin on sen sijaan noussut. Tämän ja nostalgian kultaamien pilvireunojen avulla nykyisestä pelitulvasta (, jollaista oli myös "tuolloin") saa helposti käsityksen, että ennen kaikki oli paremmin.

edit: ja jos joku on oikeasti sitä mieltä, että ennen oli parempi, niin saa iskee tähän raakaa dataa/esimerkkejä pöytään. Minä vain epäilen, että täältä löytyy kymmenkunta muuta tyyppiä, jotka pystyvät nokittamaan sen kymmenkertaisella määrällä kuonaa, jotka ilmesty samaan aikaan ja ovat vain "sopivasti" unohtuneet historian hämäriin
edit2: kuonasta puheen ollen, nyt Resident Evil: Tuhon pariin.. on se sentään Blu-rayna!
edit3: tekniikka ei tee huonosta pelistä(/elokuvasta/musiikista/..) yhtään sen parempaa, ainoastaan siedettävämmän.

 

[Jormaaa]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

edit: ja jos joku on oikeasti sitä mieltä, että ennen oli parempi, niin saa iskee tähän raakaa dataa/esimerkkejä pöytään. Minä vain epäilen, että täältä löytyy kymmenkunta muuta tyyppiä, jotka pystyvät nokittamaan sen kymmenkertaisella määrällä kuonaa, jotka ilmesty samaan aikaan ja ovat vain "sopivasti" unohtuneet historian hämäriin
edit2: kuonasta puheen ollen, nyt Resident Evil: Tuhon pariin.. on se sentään Blu-rayna!
edit3: tekniikka ei tee huonosta pelistä(/elokuvasta/musiikista/..) yhtään sen parempaa, ainoastaan siedettävämmän.

Niin tarkennettakoon, etten väittänyt että ennen oli kokonaisuutena paremmin. Vaan ainoastaan ne kaksi asiaa mitä otin esille ovat huonommin kuin pitäisi olla, tulisi olla.

Pelien ikä on lyhentynyt. Se on täysin selvä asia ja fakta. Varsinkin kun puhutaan ns. hittipeleistä. Ja tähän otin jo kantaa syihinkin. Samalla kuitenkin pelien hinta on noussut. Aikoinaan PC-pelistä maksoit ~100mk, nyt konsolipeli maksaa 60euroa. Muutenkin toki kaikki on kallistunut, mutta silti kun pelien pituudet lyhenevät, niin hinta on aika suuri suhteessa pelin peli-ikään.

Valmiudet tehdä niitä todella kauniita ja hyviä pelejä ovat paljon paremmat ja kun ne ovat jo valmiina "annettu", niin silloin olisi paljon helpompi ja parempi panostaa pelin sisältöön, syvyyteen ja peli-ikään. Kuitenkaan näin ei tehdä, vaan panostetaan vain sen karkin korostamiseen.

Toistetaan nyt vielä. Kyse on siis siitä, että kun valmiudet olisi tehdä paljon pitkäikäisempiä ja syvempiä pelikokemuksia, niin tyydytään tekemään kertakäyttötavaraa tai sekoituksia yksinpelin/moninpelin välillä. Samalla kun hinnat ovat nousseet, niin odottaisi että sisältö myös kokonaisvaltaisesti parantuisi ja olisi runsaampi.

Onneksi toki sitten on poikkeuksia kuten Mass Effect. Siinä juurikin hyvä esimerkki, miten unohdetaan suosiolla kokonaan moninpeli. Tehdään hieno, näyttävä peli, mutta se ei ole ollenkaan itse sisällöstä tai syvyydestä pois. Päinvastoin. Muutama muukin esimerkki on, mutta tosiaankin näitä "purilaispelejä" on vain lisää kokoajan ja siihen ei ainakaan auta se että pelien julkaisu keskittyy EA:n tyylisten talojen käsiin. Eli ei, ennen ei ollut kaikki paremmin, mutta varsinkin suhteessa rahoihinsa sai kyllä paljon syvempiä ja pitkäikäisempiä pelikokemuksia.

 

[Paolo]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Esimerkiksi seikkailupeligenre on käytännössä kuollut. Siinä genressä oli aikoinaan niitä
juoneltaan erinomaisia ja sisällöltään esimerkillisen rikkaita mestariteoksia.

Ja yksi asia on pikkaisen ihmetyttänyt; Nyt kun niitä tehoja aivan s**tanallisp*rkeleellisesti, ja
fps-pelit näyttävät koreilta ja fysiikatkin ovat parantuneet, niin miksi ihmeessä kukaan ei saa
aikaiseksi uutta System Shockia? (En nyt siis tarkoita välttämättä jatko-osaa kyseiseen sarjaan,
vaan jotain vastaavaa.)
Jotenkin tuntuu että jossain välissä tämän päivän pelisuunnittelijoilta on kadonnut taito rakentaa
epälineaarisia seikkailuja. Bioshocki yritti olla SS:n jatkaja, ja onkin oikein hieno fps-seikkailu,
mutta samasta genrestä ei oikein voi puhua.

Kolmiulotteisen GTA:n vakiinnuttama hiekkalaatikkomalli on toki nykyajan epälineaarista
tarinankerrontaa, mutta mielestäni näissä peleissä (GTA, Oblivion etc) yksittäiset tehtävät eivät
ole sidottu kokonaisuuteen yhtä taitavasti kuin vaikkapa em. System Shockissa, tai menneen
maailman seikkailupeleissä.

Minä toivoin joskus herran vuonna -99 (?) että maailman eräs yksi kiehtovimmista peleistä,
'Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of the Damned ', näyttäisi tien tuleville peleille,
ainakin mitä tulee tarinankerrontaan ja todelliseen epälineaarisuuteen.

Mutta ei, meni ja katosi koko genre. Nyyh.


edit: Aiheeseen osuva kommentti Fracture hypetyksen lomassa Lucas Artsilta:

Most games dont take advantage of next-gen hardware

While a lot of games are pushing the limits of what can be done visually in games, we also wanted to push gameplay to levels that literally could not be done on the previous generation of hardware.

Jännittävää.

 

[venalaine]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Pelien ikä on lyhentynyt. Se on täysin selvä asia ja fakta. Varsinkin kun puhutaan ns. hittipeleistä. Ja tähän otin jo kantaa syihinkin. Samalla kuitenkin pelien hinta on noussut. Aikoinaan PC-pelistä maksoit ~100mk, nyt konsolipeli maksaa 60euroa. Muutenkin toki kaikki on kallistunut, mutta silti kun pelien pituudet lyhenevät, niin hinta on aika suuri suhteessa pelin peli-ikään.

Pelit eivät loppujenlopuksi ole juurikaan kallistuneet. Muistan vielä ne ajat kun olisi tehnyt kovasti mieli ostaa SNES:lle joku Street Fighter sarjan peli. Maksoi vaan markoissa jotain 590mk, joten eipä tullut ikinä sitä saatua.. Kun ottaa huomioon sen että tuohon aikaan 500mk oli ihmisille reilusti "isompi" raha kuin mitä nykyinen vaikka 80, niin voisin jopa väittää että hinnat ovat tulleet vähän järkevämpään suuntaan. Poikkeuksiakin toki aina löytyy. Kustannukset ovat myös moninkertaistuneet, joten siihenkin nähden hinnat ovat kyllä kohtuulliset. Nykyään palkataan peleihin nimekkäitä ääninäyttelijöitä, grafiikkaan saattaa palaa miljoonia, sitten siihen päälle vielä kaikki promoaminen niin kustannukset alkavat olla aika korkealla.

Eikä niistä vanhoista teoksista loppujenlopuksi monikaan ollut mitään kovin monen tunnin eepoksia. Näin jälkikäteen ajateltuna aika vaan pyrkii aina kultaamaan niitä muistoja. Esim. NES:lle julkaistiin tuhansia pelejä ja loppujenlopuksi en pysty nimeämään kun ehkä kymmenkunta "must have" peliä.

Täytynee vielä loppuun sanoa että onneksi pelejen jälleenmyynti-/vaihto arvo on nykyään suhteellisen hyvä. Ennen jos halusi pelistään eroon, piti se vielä divariin tai kylän ainoaan pelikauppaan, hyvityksenä saattoin saada parikymmentä markkaa. Nykyään kun olen pelannut pelini läpi, pistän siitä ilmoituksen KonsoliFin:n osto/myynti puolelle. Yleensä parin päivän sisällä pelini on myyty tai vaihdettu päikseen johonkin toiseen.

 

[Jormaaa]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Täytynee vielä loppuun sanoa että onneksi pelejen jälleenmyynti-/vaihto arvo on nykyään suhteellisen hyvä. Ennen jos halusi pelistään eroon, piti se vielä divariin tai kylän ainoaan pelikauppaan, hyvityksenä saattoin saada parikymmentä markkaa. Nykyään kun olen pelannut pelini läpi, pistän siitä ilmoituksen KonsoliFin:n osto/myynti puolelle. Yleensä parin päivän sisällä pelini on myyty tai vaihdettu päikseen johonkin toiseen.

Tuo on kyllä totta, että tämä on onneksi noussut. Sen sijaan en kyllä muista pelien maksaneen 500mk, mutta toisaalta en silloin pelannut konsoleillakaan.

Kustannutkset ovat varmaankin kyllä nousseet, mutta juuri sen takia odottaisikin pelin ikään nousua myös.

 

[Lloope]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Samalla kuitenkin pelien hinta on noussut. Aikoinaan PC-pelistä maksoit ~100mk, nyt konsolipeli maksaa 60euroa. Muutenkin toki kaikki on kallistunut, mutta silti kun pelien pituudet lyhenevät, niin hinta on aika suuri suhteessa pelin peli-ikään.

Paskapuhetta. Konsolipelit ovat aina maksaneet about saman verran. NES/SNES-aikana ehkä vieläpä enemmänkin. Muistaako kukaan sitä vanhaa netissä pyörinyttä olisiko ollu SNES-pelien mainosta jossa pelit maksoivat jotain 800-1000mk? PC-pelejäkään ei ole kyllä saanut kuin korkeintaan vanhoja tarjouspelejä tuolla 100mk:lla. Esim. Age of empires 1:stä juuri julkaistuna muistaisin maksaneeni aikoinaan jotain 300-400mk. PC-pelithän ovat vielä nykyäänkin hieman halvempia kuin konsolipelit, eli aika sama tuo hintatilanne on.

Tuosta pelin iästä vielä: Miten joku voi tosissaan mitata pelin paremmuutta tai rahalle saatua vastinetta pelin pituudella? Eihän elokuvistakaan kukaan valita että "olipa muuten loistava leffa, mutta kesti vain 1½h, joten täytyy vähä pisteitä laskea." Minusta sillä ei kamalasti ole väliä kestääkö peli sen 5h vai 15h. Jos pelistä nauttii sen koko pituuden ajan, se on hyvä peli pituudesta riippumatta. Esim. joku COD4 tuskin olisi toiminut jos peliä olisi väkisten pidennetty vielä kymmenellä tunnilla. Sen sijaan nykyinen 5-10h (eipä kyllä tullut paljon kelloa katseltua pelatessa) kesto oli juuri sopiva.

Nyt sitten tulee se suurin ongelma mikä liitttyy tähän kohtaan. Koska yksinpeli kuitenkin sitoo paljon resursseja ja siihen panostetaan niitä, niin moninpeli jää enemmän tai vähemmän vajaaksi. Itse moninpelimuodot voivat olla jopa ihan hauskoja ja kentätkin ihan ok. Mutta kuitenkin suurin osa kentistä on otettu suoraan yksinpelistä, jolloin siis ne on joko yksinpelin tai moninpelin(tai molempien) suhteen ainakin osittain kompromisseja. Samoin tuntuu että yksinpeli ja moninpeli ovat sitten molemmat myös sitä samaa. Siis kompromissiä tai jotenkin siitä puuttuu "se jokin".

Tietysti on pelejä joissa moninpeli on tehty poskelleen. Ihan samalla tavalla kuin on yleensäkin pelejä jotka on tehty hyvin ja sitten on niitä jotka on juosten kustu. Mikä esim. COD4:n moinpelissä on mielestäsi jäännyt vajaaksi? Parempaa nettiräiskintää en ole aikoihin pelannut .

Tuo vanhojen hyvien aikojen ihannointi pelejä pelatessa on muuten minusta ihan perseestä. NES:stä asti olen pelannut konsoleilla ja välillä myös PC:llä, mutta siitä huolimatta nyt on mielestäni meneillään pelaamisen kulta-ajat. En ymmärrä miten esim. NES:n peleistä puhuttaessa voi puhua samassa lauseessa tarinankerronnan tai pelimekaniikan syvyydestä. Suurin osa minun omistamistani NES-peleistä on sitä samaa sivuttain scrollaavaa tasohyppelyä tai toimintaa, joissa juonenkuljetus hoituu muutamalla rivillä tekstiä ennen jokaista kenttää. Eihän tätä meininkiä voi verratakaan esim. Mass Effectin tarinankerrontaan tai Bioshockin hienoon tapaan luoda tunnelmaa. Tai sitten Skaten yllättävänkin innovatiivisiin kontrolleihin. En keksi mitään muuta syytä tälle retroihannoinnille kuin että aika on kullannut muistoja pahemman kerran.

EDIT:

Minua harmittaa "maksaa ylimääräistä" peleistä jossa suuri osa sisällöstä on juurikin tuota verkkomoninpeliä.
Joku julkaisija voisi rohkeasti koittaa bisnesmallia jossa peli myytäisiin kahdessa osassa; yksinpeli ja moninpeli.
Yksittäisen paketin hinta voisi olla jopa neljän kympin luokkaa.

Sitten me jotka tykkäämme pelata myös niitä moninpelejä, saisivat maksaa peleistämme huomattavasti isomman hinnan. Tuskin sopii odottaa, että jos pelistä jouduttaisiin tekemään kaksi eri versiota, paketoimaan kahteen eri lootaan, jne ja silti se yksi puolikas pelistä maksaisi vain täsmälleen puolet siitä mitä kokonainen peli nykyään maksaa. Pelien moninpeli on osa peliä, pidit siitä tai et. Sama kuin väittäisit maksavasi ylimääräistä pelistä jonka viimeisestä kentästä et tykännyt ja lopetit pelaamisen sen takia siihen.

 

[Joonatin]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Lloope on nykyaikaistunut selvästikin aivan liikaa tähän keskusteluun. Itsehän en koko XO:ta omista, mutta keskustelu vaikuttaisi sen verran yleispätevältä, että tähän voinee osallistua.

Itse kuulun myös siihen seikkailupelien suurkuluttajaryhmään, jonka oli pakko hankkia käsiinsä kutakuinkin kaikki saatavilla olevat seikkailupelit ainakin kokeiltavaksi. PC-pelaaja siis alkujani. Suosikkeihini kuului Monkey Islandit, Larryt, Grim Fandango ja Falloutit. Toki tuli paljon pelattu myös Settlersiä, Heroesia ja muuta vähemmän juonivetoista. Moninpelikokemukset rajoittuvat lähinnä saman koneen äärellä pelattaviin, eikä kiinnostusta verkkopeleihin ole oikeastaan ikinä ollut. WoWia olisi mukava kokeilla mutta hinta hirvittää, samoin koukuttumisen mahdollisuus.

Nykyisistä peleistä ei hirveästi löydy vastinetta näille, luulisin että Jormaaa on liikkeellä ainakin jossain määrin samoilla taustoilla kuin itsekin. Se selittänee melko pitkälti mielipiteen nykypeleistä, joka vastaa hyvin pitkälti omaani. Ei ole kymmeneen vuoteen enää hirveästi kuularuiskut kiinnostaneet ja seikkailujakaan ei enää ole juuri ilmestynyt. RPG:t ovat osittain helpottaneet tuskaa, mutta edelleen kaipaisin ongelmanratkaisujen uutta tulemista.

Koska moninpelit eivät kiinnosta, niin sitä toivoisi että myös yksinpeli jaksaisi viihdyttää edes sen 20h ilman että peli täytyy pelata läpi kolmeen kertaan. Pelihän voi tietysti olla ihan huippu vaikka läpäisyyn ei menisi kuin kolme tuntia (Full Throttlehan oli seikkailupeliksi lyhyt, mutta ihan hauska ja hyvä), mutta luulisi, että käsikirjoitukseen voisi panostaa sen verran, että peliä ei yhdeltä istumalta oikein voi/halua vetää läpi. Tämä toki riippuu tietysti pelityypistäkin. 40h räiskintä on puuduttavaa kökköä, mutta samanmittainen strategiapeli tai seikkailu saattaa tuntua aivan liian lyhyeltä.

Voi kun vielä jossakin tulevassa pelissä pääsisi jälleen huuhtomaan tavaraa tulevaisuuteen vessanpytyn kautta, tai etsimään uusia kidutusvälineitä sadistilehmälle saadakseen liimaa...

 

[Paolo]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Sitten me jotka tykkäämme pelata myös niitä moninpelejä, saisivat maksaa peleistämme huomattavasti isomman hinnan.

Ei, vaan tuon perinteisen "kokoversion" lisäksi tarjottaisiin mahdollisuus ostaa pelistä vain se itselleen tarpeellinen osa, sopivaan hintaa.

Tuskin sopii odottaa, että jos pelistä jouduttaisiin tekemään kaksi eri versiota, paketoimaan kahteen eri lootaan, jne ja silti se yksi puolikas pelistä maksaisi vain täsmälleen puolet siitä mitä kokonainen peli nykyään maksaa.

Hei, meillä on nykyään hienot verkkolevityskanavat. Ne hitaat ja hurisevat muovilärpäkkeet pakkauksineen voisi myydä nykyhinnoin niille joilla on tarve täyttää fyysistä pelihyllyä.
Ja esimerkissäni ehdottelin hinnaksi ~40, enkä suinkaan puolta nykypelin hinnasta..

Pelien moninpeli on osa peliä, pidit siitä tai et. Sama kuin väittäisit maksavasi ylimääräistä pelistä jonka viimeisestä kentästä et tykännyt ja lopetit pelaamisen sen takia siihen.

Tuo analogia ei pidä paikkaansa, koska useimmissa tapauksissa verkkopeliä on työstämässä erillinen tiimi -> Erilliset kehityskustannukset.

 

[Jormaaa]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Paskapuhetta. Konsolipelit ovat aina maksaneet about saman verran. NES/SNES-aikana ehkä vieläpä enemmänkin. Muistaako kukaan sitä vanhaa netissä pyörinyttä olisiko ollu SNES-pelien mainosta jossa pelit maksoivat jotain 800-1000mk? PC-pelejäkään ei ole kyllä saanut kuin korkeintaan vanhoja tarjouspelejä tuolla 100mk:lla. Esim. Age of empires 1:stä juuri julkaistuna muistaisin maksaneeni aikoinaan jotain 300-400mk. PC-pelithän ovat vielä nykyäänkin hieman halvempia kuin konsolipelit, eli aika sama tuo hintatilanne on.

Tuosta pelin iästä vielä: Miten joku voi tosissaan mitata pelin paremmuutta tai rahalle saatua vastinetta pelin pituudella? Eihän elokuvistakaan kukaan valita että "olipa muuten loistava leffa, mutta kesti vain 1½h, joten täytyy vähä pisteitä laskea." Minusta sillä ei kamalasti ole väliä kestääkö peli sen 5h vai 15h. Jos pelistä nauttii sen koko pituuden ajan, se on hyvä peli pituudesta riippumatta. Esim. joku COD4 tuskin olisi toiminut jos peliä olisi väkisten pidennetty vielä kymmenellä tunnilla. Sen sijaan nykyinen 5-10h (eipä kyllä tullut paljon kelloa katseltua pelatessa) kesto oli juuri sopiva.


Tietysti on pelejä joissa moninpeli on tehty poskelleen. Ihan samalla tavalla kuin on yleensäkin pelejä jotka on tehty hyvin ja sitten on niitä jotka on juosten kustu. Mikä esim. COD4:n moinpelissä on mielestäsi jäännyt vajaaksi? Parempaa nettiräiskintää en ole aikoihin pelannut .

EDIT:
Sitten me jotka tykkäämme pelata myös niitä moninpelejä, saisivat maksaa peleistämme huomattavasti isomman hinnan. Tuskin sopii odottaa, että jos pelistä jouduttaisiin tekemään kaksi eri versiota, paketoimaan kahteen eri lootaan, jne ja silti se yksi puolikas pelistä maksaisi vain täsmälleen puolet siitä mitä kokonainen peli nykyään maksaa. Pelien moninpeli on osa peliä, pidit siitä tai et. Sama kuin väittäisit maksavasi ylimääräistä pelistä jonka viimeisestä kentästä et tykännyt ja lopetit pelaamisen sen takia siihen.

1)NES ei ole kovin hyvä vertailukohta, koska samoin voisi myös todistella miten ensimmäiset PC:t maksoivat "miljoonia". Kun ei ole kilpailua, niin luonnollista että ensimmäiset tuotteet maksavat, jne.

2)Minä valitan kyllä jos leffa on typistetty liian lyhyeksi. Nykyisin tätä tapahtuu usein. Tiivistetään liian paljon asiaa, sekanaisia asioita, jne. liian lyhyeen aikaan. Tosin siinä on sellainen pieni ero että elokuva maksaa 10% pelien hinnasta ja kuitenkin kesto on parhaimmillaan(/pahimmillaan) jopa lähellä pelien kestoa.

3)Et ymmärtänyt selvästikkään pointtia moninpelin ja yksinpelin välillä. CoD on hyvä esimerkki. Yksinpelikampanja on hyvin tehty, mutta aivan liian lyhyt. Kyllä siinä olisi voinut helpostikkin paljon pidemmän pelin tehdä. Nythän hypittiin sinnetänne ja hyvin pinnallisiksi jäivät henkilöhahmot, juoni ja pelin imukin. Sama pätee esim. Army of Two:n. Nyt yksinpeli on melkeinpä vain harjoittelua CoD:ssa moninpeliin. Ja moninpelissä kartat ovat suhteellisen rajattuja, pelimuodot rajoitettuja ja muutenkin kyllä siihen olisi voinut selvästi enemmän tehdä. Vielä osoituksena siitä ettei kauheasti ole panostettu on se, että kaikki kartat alunperin yksinpelistä, jne. Erittäin hyvä moninpeliräiskintä silti, mutta kyllä sen olisi voinut paremmin tehdä ja panostaa puhtaasti sitten moninpeliin.

Ja en kyllä ymmärrä ollenkaan tuota pointtia että "moninpelit maksaisivat enemmän". Kysehän oli juuri siitä, että panostettaisiin puhtaasti siihen moninpeliin, saataisiin siihen enemmän karttoja, monipuolisempia pelimuotoja, jne.

Kyse kun on juurikin siitä, että tehdään samalla sitä yksinpeliä ja moninpeliä, mutta kumpaakaan ei sitten tehdä ihan täysillä tai täysin panostaen.

Nykyisistä peleistä ei hirveästi löydy vastinetta näille, luulisin että Jormaaa on liikkeellä ainakin jossain määrin samoilla taustoilla kuin itsekin. Se selittänee melko pitkälti mielipiteen nykypeleistä, joka vastaa hyvin pitkälti omaani. Ei ole kymmeneen vuoteen enää hirveästi kuularuiskut kiinnostaneet ja seikkailujakaan ei enää ole juuri ilmestynyt. RPG:t ovat osittain helpottaneet tuskaa, mutta edelleen kaipaisin ongelmanratkaisujen uutta tulemista.

Kyllä vain. Ihan samoilla linjoilla. Paljon burgeripelejä. Samanlaisia hyvin paljon ja vähän innovaatioita.

Hei, meillä on nykyään hienot verkkolevityskanavat. Ne hitaat ja hurisevat muovilärpäkkeet pakkauksineen voisi myydä nykyhinnoin niille joilla on tarve täyttää fyysistä pelihyllyä. Ja esimerkissäni ehdottelin hinnaksi ~40, enkä suinkaan puolta nykypelin hinnasta...

Näinpä. Kun puhutaan verkkomoninpelistä, niin mikäs esim. XBOX360:lla parempaa kuin jakaa se suoraan Livestä, pelaajat sitten voivat maksaa MS pisteillä jne. Täysin luontevaa olisi moninpeliin.

 

[Lloope]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

Itse kuulun myös siihen seikkailupelien suurkuluttajaryhmään, jonka oli pakko hankkia käsiinsä kutakuinkin kaikki saatavilla olevat seikkailupelit ainakin kokeiltavaksi. PC-pelaaja siis alkujani. Suosikkeihini kuului Monkey Islandit, Larryt, Grim Fandango ja Falloutit. Toki tuli paljon pelattu myös Settlersiä, Heroesia ja muuta vähemmän juonivetoista. Moninpelikokemukset rajoittuvat lähinnä saman koneen äärellä pelattaviin, eikä kiinnostusta verkkopeleihin ole oikeastaan ikinä ollut. WoWia olisi mukava kokeilla mutta hinta hirvittää, samoin koukuttumisen mahdollisuus.

Itsekin tykkään kyllä seikkailupeleistä ja niitä harvoja huonoja puolia pelaamisen nykytilassa onkin juuri point&click seikkailupelien vähäisyys. Nyt kuitenkin on minusta havaittavissa pientä noususuhdannetta tämänkin genren kohdalla. Sam & Max koki uudelleentulemisen jonkin aikaa sitten ja muutamia muitakin uusia perinteisiä seikkailupelejä on julkistettu ihan viimeaikoina.

Jos tykkäät jaetulla ruudulla pelattavista moninpeleistä, mutta et verkkopeleistä, et selvästikään ole päässyt koskaan verkkopelejä pelaamaan kunnon porukalla. En itsekään jaksa nettipelejä yleensä pelata jotain satunnaisia 12v ranskalaisia idiootteja vastaan, mutta kunnon porukalla jossa läppä lentää ja tiimipeli sujuu, pelaaminen on huomattavasti hauskempaa.

Paolo: Tuon minäkin hyväksyisin jos pelistä olisi tarjolla myös se "perinteinen" versio pelkän yksinpeli/moninpeli-version lisäksi. En kuitenkaan noin 78% peleistä koskaan tulisi ostamaan muuta kuin "kokonaisen" version pelistä, sillä verkkopelit ovat hyvin toteutettuna suurta hupia. Joissakin peleissä nettipeli tosin tuntuu vain päälleliimatulta turhuudelta, mutta esim. räiskintäpeleissähän nettipeli on melkein pakollinen .

 

[Jormaaa]

Vastaus: 60+ euroa moninpelistä/tekniikkademosta, onko oikein?

IJoissakin peleissä nettipeli tosin tuntuu vain päälleliimatulta turhuudelta, mutta esim. räiskintäpeleissähän nettipeli on melkein pakollinen .

Aivan. Samoin kuin jossain yksinpeli. Tällä sitten yritetään saada(keinotekoisesti) pelin ikää kasvatettua. Vaikka käytännössä niin ei tietenkään tapahdu. Vielä lisättäköön että välttämättähän pelin yksittäinen läpipeluu ei tarvitse kestää valtavaa aikaa, mutta sitten olisi hyvä olla uudelleen pelaamiseen liittyvää arvoa. Siis että peli olisi niin hyvä ja tehty niin että sitä tahtoisi uudestaankin pelata.