Noniin, pidemmän aikaa jo alkanut sylettämään pari asiaa liittyen nykyisiin peleihin. Vanhempana syletyksen aiheena nyt on useampia. Mm. pelien tekeminen vuosittaisiksi päivityksiksi(mallia EA) tai muuten rohkeuden puute yrittää tehdä mitään uutta(mallia esim. EA myös...).
Mutta nyt sitten kahteen nyt viime aikoina eniten ärsyttäneeseen seikkaan.
1) Yksinpelimoninpeliyksinpelicoopmoninpeli
Tässä kun on pelannut esim. CoD4:sta, GoW, GRAW2:sta ja nyt viimeiseksi Army of Twota, niin aloin miettimään että tähänkö on menty lopullisesti. Eli siis tehdään ihan hyvä yksinpeli, mutta kesto on luokkaa 5-6h. Noh sitten päälle tehdään "ihan ok" moninpeli tai jopa vähän parempikin. Tähän vielä jossain peleissä löytyy kyllä hyvä Co-op, mutta se ei välttämättä kuitenkaan tuo sinällään peliin mitään uutta. Siis esim. uutta näkökulmaa tarinaan, uusia käänteitä, tms. Eli kyse on lähinnä ilon jakamisesta toisen kanssa. Toki se useimmiten ainakin voittaa yksinpelin, ainakin kaverin kanssa, mutta tuoko se varsinaisesti peliaikaa lisää. Varsinkaan jos peli pelataan kaverin kanssa kerran läpi.
Nyt sitten tulee se suurin ongelma mikä liitttyy tähän kohtaan. Koska yksinpeli kuitenkin sitoo paljon resursseja ja siihen panostetaan niitä, niin moninpeli jää enemmän tai vähemmän vajaaksi. Itse moninpelimuodot voivat olla jopa ihan hauskoja ja kentätkin ihan ok. Mutta kuitenkin suurin osa kentistä on otettu suoraan yksinpelistä, jolloin siis ne on joko yksinpelin tai moninpelin(tai molempien) suhteen ainakin osittain kompromisseja. Samoin tuntuu että yksinpeli ja moninpeli ovat sitten molemmat myös sitä samaa. Siis kompromissiä tai jotenkin siitä puuttuu "se jokin".
Tiedän että monille riittää se, että on paljon aseita(tämän tyylin peleissä itsekkin toki tykkään siitä), kivoja luokkia, uppgreideja ja muutama ainakin pelattava pelimuoto. Mutta itselleni jää jotenkin valju kuva. Ehkä se johtuu siitä, että silloin kun alotin pelaamisen, niin panostettiin oikeastaan vain siihen yksinpeliin. Sitä kautta esim. tarina, pelin syvyys ja monimuotoisuus tuntui olevan paljon paremmalla tasolla kuin usein nykyisin. Tiedän toki, että myös alka voi osittain kullata muistot, mutta tästä päästään seuraavaan(ei onneksi niin pitkään) asiaan eli:
2) Tekniikkaademoa esitellen
Nykyisin pelit näyttävät parhaimmillaan aivan fantastisilta. Nykyisin on useita yrityksiä jotka tekevät peleihin vain grafiikkamoottoreita ja sitten pelintekijät voivat suoraan käyttää niitä omiin peleihin lisenssimaksuja vastaan, jne. Näinpä siis tyhmempi olettaisi, että kun ollaan päästy tekniikassa näin pitkälle ja saatu tekniikka useissa peleissä helpommin kasaan, voitaisiin panostaan pelattavuuteen ja ennenkaikkea pelin syvyyteen ja monipuolisuuteen. Vaan miten onkaan oikeasti? Kuinka moni muistaa uutuuspelejä esitellessä miten puhutaan pelin hahmojen syvyydestä, juonesta tai pelin monimuotoisuudesta? Itse en muista kovinkaan monta. Sen sijaan muistan lukuisia ja taas lukuisia missä pelintekijät itse puhuvat kuinka nyt on saatu hienot räjähdykset, tarkemmat grafiikat, hienommat naaman ilmeet, jne. Tottakai se on hienoa, mutta sen ei pitäisi olla pelien lähtökohta. Tietenkin pl. ehkä esim. autopelit/urheilupelit, missä nyt ei kauheasti tarvitse juonikuvioita kehitellä.
Nykyisin tuntuu että tehdään hienoja tekniikoita, joita tukee peli ja sen maailma. Kun pitäisi tehdä peli ja sen maailma, jota tukee hienot tekniikat.
Johtopäätöksenä voisi loppuun todeta jotain vielä miksi tälläinen pohdinta tuli tosiaankin tehtyä. En koe että olen liian vanha pelaamaan, koska vielä nykyisinkin aina ajoittain pelaaminen innostaa. Sen sijaan koen, että nykyiset pelit eivät tarjoa kuin sitä samaa massaa mitä muutenkin surin osa viihteestä on. Kiiltoa ja kimallusta. Sekin voi olla kivaa. Katsoin Fast and Furiouksen tai Triple X:n, mutta en tahdo katsoa samanlaisia leffoja kokoaikaa uudestaan ja uudestaan. Samoin voi pelata jotain todella hyvin tehtyä kaunista peliä(esim. Crysis) ilman että se olisi niin syvällinen pelikokemus. Mutta silloin sen pitää olla todella ainutlaatuisen hyvä luokassaan ja sen lisäksi en jaksa pelata vain sitä tai sellaisia pelejä. Niinpä olenkin iloinen että peleistä saa vielä ihan hyvän hinnan uudelleenmyynnissä, koska nykyisellään valitettavan moni peli kohdallani on kokenut sen "samantien eteenpäin".
Mutta nyt sitten kahteen nyt viime aikoina eniten ärsyttäneeseen seikkaan.
1) Yksinpelimoninpeliyksinpelicoopmoninpeli
Tässä kun on pelannut esim. CoD4:sta, GoW, GRAW2:sta ja nyt viimeiseksi Army of Twota, niin aloin miettimään että tähänkö on menty lopullisesti. Eli siis tehdään ihan hyvä yksinpeli, mutta kesto on luokkaa 5-6h. Noh sitten päälle tehdään "ihan ok" moninpeli tai jopa vähän parempikin. Tähän vielä jossain peleissä löytyy kyllä hyvä Co-op, mutta se ei välttämättä kuitenkaan tuo sinällään peliin mitään uutta. Siis esim. uutta näkökulmaa tarinaan, uusia käänteitä, tms. Eli kyse on lähinnä ilon jakamisesta toisen kanssa. Toki se useimmiten ainakin voittaa yksinpelin, ainakin kaverin kanssa, mutta tuoko se varsinaisesti peliaikaa lisää. Varsinkaan jos peli pelataan kaverin kanssa kerran läpi.
Nyt sitten tulee se suurin ongelma mikä liitttyy tähän kohtaan. Koska yksinpeli kuitenkin sitoo paljon resursseja ja siihen panostetaan niitä, niin moninpeli jää enemmän tai vähemmän vajaaksi. Itse moninpelimuodot voivat olla jopa ihan hauskoja ja kentätkin ihan ok. Mutta kuitenkin suurin osa kentistä on otettu suoraan yksinpelistä, jolloin siis ne on joko yksinpelin tai moninpelin(tai molempien) suhteen ainakin osittain kompromisseja. Samoin tuntuu että yksinpeli ja moninpeli ovat sitten molemmat myös sitä samaa. Siis kompromissiä tai jotenkin siitä puuttuu "se jokin".
Tiedän että monille riittää se, että on paljon aseita(tämän tyylin peleissä itsekkin toki tykkään siitä), kivoja luokkia, uppgreideja ja muutama ainakin pelattava pelimuoto. Mutta itselleni jää jotenkin valju kuva. Ehkä se johtuu siitä, että silloin kun alotin pelaamisen, niin panostettiin oikeastaan vain siihen yksinpeliin. Sitä kautta esim. tarina, pelin syvyys ja monimuotoisuus tuntui olevan paljon paremmalla tasolla kuin usein nykyisin. Tiedän toki, että myös alka voi osittain kullata muistot, mutta tästä päästään seuraavaan(ei onneksi niin pitkään) asiaan eli:
2) Tekniikkaademoa esitellen
Nykyisin pelit näyttävät parhaimmillaan aivan fantastisilta. Nykyisin on useita yrityksiä jotka tekevät peleihin vain grafiikkamoottoreita ja sitten pelintekijät voivat suoraan käyttää niitä omiin peleihin lisenssimaksuja vastaan, jne. Näinpä siis tyhmempi olettaisi, että kun ollaan päästy tekniikassa näin pitkälle ja saatu tekniikka useissa peleissä helpommin kasaan, voitaisiin panostaan pelattavuuteen ja ennenkaikkea pelin syvyyteen ja monipuolisuuteen. Vaan miten onkaan oikeasti? Kuinka moni muistaa uutuuspelejä esitellessä miten puhutaan pelin hahmojen syvyydestä, juonesta tai pelin monimuotoisuudesta? Itse en muista kovinkaan monta. Sen sijaan muistan lukuisia ja taas lukuisia missä pelintekijät itse puhuvat kuinka nyt on saatu hienot räjähdykset, tarkemmat grafiikat, hienommat naaman ilmeet, jne. Tottakai se on hienoa, mutta sen ei pitäisi olla pelien lähtökohta. Tietenkin pl. ehkä esim. autopelit/urheilupelit, missä nyt ei kauheasti tarvitse juonikuvioita kehitellä.
Nykyisin tuntuu että tehdään hienoja tekniikoita, joita tukee peli ja sen maailma. Kun pitäisi tehdä peli ja sen maailma, jota tukee hienot tekniikat.
Johtopäätöksenä voisi loppuun todeta jotain vielä miksi tälläinen pohdinta tuli tosiaankin tehtyä. En koe että olen liian vanha pelaamaan, koska vielä nykyisinkin aina ajoittain pelaaminen innostaa. Sen sijaan koen, että nykyiset pelit eivät tarjoa kuin sitä samaa massaa mitä muutenkin surin osa viihteestä on. Kiiltoa ja kimallusta. Sekin voi olla kivaa. Katsoin Fast and Furiouksen tai Triple X:n, mutta en tahdo katsoa samanlaisia leffoja kokoaikaa uudestaan ja uudestaan. Samoin voi pelata jotain todella hyvin tehtyä kaunista peliä(esim. Crysis) ilman että se olisi niin syvällinen pelikokemus. Mutta silloin sen pitää olla todella ainutlaatuisen hyvä luokassaan ja sen lisäksi en jaksa pelata vain sitä tai sellaisia pelejä. Niinpä olenkin iloinen että peleistä saa vielä ihan hyvän hinnan uudelleenmyynnissä, koska nykyisellään valitettavan moni peli kohdallani on kokenut sen "samantien eteenpäin".