Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
rap
Well-Known Member
Ei tarvinnutkaan aloittaa koko chapteria alusta vaan riitti edellinen luku, niin sitten pääsi eteenpäin. Nyt menossa chapter 7. Kerkesin jo tosin kattomaan tubesta loput, katotaan tuleeko tää silti pelattua läpi.
rap
Well-Known Member
Jumalauta tää on buginen peli. Chapter 7 rotat jää seinäksi sun eteen ja koko näyttö rakeita täynnä eikä mistään tapahdu mitään. Pakko ottaa restart. Kun lataa luvun uudelleen niin olet yhtäkkiä siirtynyt pelissä eteenpäin vähän matkaa seuraavalle nuotiolle. No siinä nuotiolla et pääse eteenpäin kun napeista ei tapahdu mitään. Mulle riitti. Ihan naurettavaa paskaa tämä.
Jiz
Well-Known Member
A Plague Tale Requiem on täydellinen osoitus siitä, että pelin ei tarvitse olla yhtään sen enempää kuin peli ollakseen loistava.
Ei tarvitse olla maailman suurinta pelimaailmaa, kaikista eniten valintoja, grindaamista, customointia, miljoonia sivutehtäviä, expaamista, mutkikasta juonta, erikoisia hahmoja, vilkkuvia valoja, silmitöntä räiskintää, kantaa ottavaa, montaa eri pelityyliä yms. mitä nykyään jokainen peli yrittää olla ja jollain teennäisellä ratkaisulla "erottua joukosta".
Tiivis peli tiiviissä paketissa ilman kikkailua a´vot. Johan maistuu. Paras peli hetkeen.
Pelaan PC:llä ja 1440p:llä RTX 3080TI:llä saa kaikki olla max ja fps cap 70 niin suoraa viivaa vetää frametimeen. Sulavaa niin sulavaa. Koitin series x:llä ja 30fps:llä ei pysty pelaamaan.
Ei tarvitse olla maailman suurinta pelimaailmaa, kaikista eniten valintoja, grindaamista, customointia, miljoonia sivutehtäviä, expaamista, mutkikasta juonta, erikoisia hahmoja, vilkkuvia valoja, silmitöntä räiskintää, kantaa ottavaa, montaa eri pelityyliä yms. mitä nykyään jokainen peli yrittää olla ja jollain teennäisellä ratkaisulla "erottua joukosta".
Tiivis peli tiiviissä paketissa ilman kikkailua a´vot. Johan maistuu. Paras peli hetkeen.
Pelaan PC:llä ja 1440p:llä RTX 3080TI:llä saa kaikki olla max ja fps cap 70 niin suoraa viivaa vetää frametimeen. Sulavaa niin sulavaa. Koitin series x:llä ja 30fps:llä ei pysty pelaamaan.
Tänään vihdoin sain haettua pelin kun se kuitenkin sinne Poweriin noudettavaksi ehti iltapäivästä. Sain vielä jotain ihmealennusta jostain ostoksista, joita en muista tehneeni, mutta en valita sillä pelille jäi hintaa hitusen alle 41 euroa. Ei taida saada esim. uutta God of Waria edes alesta tuollaisella hinnalla.
No mutta asiaan: tänään pääsin kakkoschapterin loppupuolelle ja kyllähän se taas imaisi ihan samalla tapaa sisäänsä kuin ykkönenkin. Uusia kikkoja on pistetty vanhojen päälle juuri loogisesti ja sopivasti jo nyt. Ja ne rotat on entistä siistimpiä.
Ainoastaan ehkä hieman vaivaa se, että itse pidin ykkösen jäljiltä rottia jo kavereina mutta pelin päähenkilöt eivät selvästi ole samaa mieltä. Muutenkin hommassa on vähän jatko-osan taakkoja siinä mielessä, että vähän on nollattu asioita. Amicialle tuntuu olevan yllättävän vaikeaa taas tehdä sitä mitä teki ykkösessä aika ongelmitta. Sainkin kuvan ykkösestä että Amicia olisi vähän Laran kaltainen hahmo, joka olisi kovettunut pelin myötä niin ettei paljoa enää paina mutta nyt otettiin ns. pakkia tuon suhteen.
Mutta ehkä se oli vain minun väärä tulkintani ja olen ihan ok tuonkin kanssa, kun eihän nyt traumat vaikka sodistakaan välttämättä tule tilanteessa päälle vaan vasta kun saa etäisyyttä tilanteeseen. Näin ollen siis ihan ok mutta odotin ehkä samaa mitä vaikka se Lara oli Tomb Raiderin jatko-osassa, eli hommat olisivat peruskauraa
Ihan alussa kun olen niin mitään itseäni vaivaavia ruudunpäivitys-ongelmia ei ole vielä näkynyt vaikka eihän tämä nyt tietenkään sulavin peli ole jos on sitä 30 fps - 40 fps, jos olen oikein ymmärtänyt.
Vaikuttaa siis juuri siltä mitä odotin enkä usko että rahat meni hukkaan.
No mutta asiaan: tänään pääsin kakkoschapterin loppupuolelle ja kyllähän se taas imaisi ihan samalla tapaa sisäänsä kuin ykkönenkin. Uusia kikkoja on pistetty vanhojen päälle juuri loogisesti ja sopivasti jo nyt. Ja ne rotat on entistä siistimpiä.
Ainoastaan ehkä hieman vaivaa se, että itse pidin ykkösen jäljiltä rottia jo kavereina mutta pelin päähenkilöt eivät selvästi ole samaa mieltä. Muutenkin hommassa on vähän jatko-osan taakkoja siinä mielessä, että vähän on nollattu asioita. Amicialle tuntuu olevan yllättävän vaikeaa taas tehdä sitä mitä teki ykkösessä aika ongelmitta. Sainkin kuvan ykkösestä että Amicia olisi vähän Laran kaltainen hahmo, joka olisi kovettunut pelin myötä niin ettei paljoa enää paina mutta nyt otettiin ns. pakkia tuon suhteen.
Mutta ehkä se oli vain minun väärä tulkintani ja olen ihan ok tuonkin kanssa, kun eihän nyt traumat vaikka sodistakaan välttämättä tule tilanteessa päälle vaan vasta kun saa etäisyyttä tilanteeseen. Näin ollen siis ihan ok mutta odotin ehkä samaa mitä vaikka se Lara oli Tomb Raiderin jatko-osassa, eli hommat olisivat peruskauraa
Ihan alussa kun olen niin mitään itseäni vaivaavia ruudunpäivitys-ongelmia ei ole vielä näkynyt vaikka eihän tämä nyt tietenkään sulavin peli ole jos on sitä 30 fps - 40 fps, jos olen oikein ymmärtänyt.
Vaikuttaa siis juuri siltä mitä odotin enkä usko että rahat meni hukkaan.
Ehkä nykyisin mutta on sieltä saman tasoista ja pienempääkin julkaisua saanut vuosien saatossa.
Viimeksi muokattu:
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli meni eilen läpi. Tykkäsin kovasti.
A Plague Tale: Requiem on siinä mielessä hyvin perinteinen jatko-osa, että se jatkaa melko suoraan siitä mihin edellinen jäi. Se käyttää hyväkseen samoja perusjuttuja, mutta kaikki on isompaa ja hienompaa. Mukaan on saatu myös uusia ominaisuuksia ja onnistuneesti rytmitettyjä kohtauksia, joissa mennään rauhallista hyvän olon hetkistä karmiviin pakokauhun täyttämiin kujanjuoksuihin. Alueet ovat laajempia ja pelillisiä juttuja on tullut lisää. Perinteinen jatko-osa siis, mutta erittäin onnistunut sellainen.
Peli on äärimmäisen nätti. Ympäristöt ovat todella yksityiskohtaisia. Keskeiset hahmomallitkin ovat erittäin hienoja, mutta kasvoanimaatioissa ehkä vielä pientä hiottavaa. Nekin tosin näyttävät paremmilta kuin monissa muissa peleissä, mutta eivät yllä pelin muun visuaalisen annin tasolle. Huikean hieno peli kyseessä, ja siitä päästäänkin sopivasti kritiikkiin. Kun on näin hienon näköistä, niin se näyttää vaatineen veronsa suorituskyvyssä. No se ja tuhannet ja taas tuhannet rotat ruudulla yhtä aikaa. Pelasin pelin suurimmaksi osin tietokoneella, jolla se pyöri selvästi paremmin kuin konsolilla, vaikkei siltikään täysin tasaisesti. Konsolilla peli taas tuntui jonkin verran kankealta.
Läpipeluu kesti hieman päälle 18 tuntia, joka on selvästi enemmän kuin mitä käytin aikaa ensimmäisen osan parissa. Tarina eteni vahvasti ohjattuna ja järkevästi rytmitettynä. Mukaan mahtui iloa, surua ja tiukkoja tilanteita. Loppua kohden meno yltyi jopa odotettua eeppisempiin mittasuhteisiin. Tilanteita pystyi ratkomaan hiippailen, mutta myös taistellen. Ympäristön hyväksikäyttö oli niin ikään sallittua. Laajemmat alueet antoivat näihin runsaasti mahdollisuuksia.
Hieno peli.
A Plague Tale: Requiem on siinä mielessä hyvin perinteinen jatko-osa, että se jatkaa melko suoraan siitä mihin edellinen jäi. Se käyttää hyväkseen samoja perusjuttuja, mutta kaikki on isompaa ja hienompaa. Mukaan on saatu myös uusia ominaisuuksia ja onnistuneesti rytmitettyjä kohtauksia, joissa mennään rauhallista hyvän olon hetkistä karmiviin pakokauhun täyttämiin kujanjuoksuihin. Alueet ovat laajempia ja pelillisiä juttuja on tullut lisää. Perinteinen jatko-osa siis, mutta erittäin onnistunut sellainen.
Peli on äärimmäisen nätti. Ympäristöt ovat todella yksityiskohtaisia. Keskeiset hahmomallitkin ovat erittäin hienoja, mutta kasvoanimaatioissa ehkä vielä pientä hiottavaa. Nekin tosin näyttävät paremmilta kuin monissa muissa peleissä, mutta eivät yllä pelin muun visuaalisen annin tasolle. Huikean hieno peli kyseessä, ja siitä päästäänkin sopivasti kritiikkiin. Kun on näin hienon näköistä, niin se näyttää vaatineen veronsa suorituskyvyssä. No se ja tuhannet ja taas tuhannet rotat ruudulla yhtä aikaa. Pelasin pelin suurimmaksi osin tietokoneella, jolla se pyöri selvästi paremmin kuin konsolilla, vaikkei siltikään täysin tasaisesti. Konsolilla peli taas tuntui jonkin verran kankealta.
Läpipeluu kesti hieman päälle 18 tuntia, joka on selvästi enemmän kuin mitä käytin aikaa ensimmäisen osan parissa. Tarina eteni vahvasti ohjattuna ja järkevästi rytmitettynä. Mukaan mahtui iloa, surua ja tiukkoja tilanteita. Loppua kohden meno yltyi jopa odotettua eeppisempiin mittasuhteisiin. Tilanteita pystyi ratkomaan hiippailen, mutta myös taistellen. Ympäristön hyväksikäyttö oli niin ikään sallittua. Laajemmat alueet antoivat näihin runsaasti mahdollisuuksia.
Hieno peli.
m_vierimaa
Well-Known Member
Oliko peli ykkösosan tyyliin kädestä ohjattu putki ja käytännössä ei vaihtoehtoisia tapoja edetä (kun vaihtoehdoksi ei lasketa eri tuliefektien käyttöä)?
Murdoc
Well-Known Member
Täällä tullut nyt ekat 3h pelattua ja hyvin on maistunut, itseasiassa huomattavasti paremmin, kun ensimmäinen osa, jonka pelasin tässä jokunen kk takaperin vasta loppuun. Series X:llä pelailen ja 120hz modessa tuo 40fps on omaan silmään ollut ihan tarpeeksi sulava tämän kaltaiseen peliin. Välistä on pientä nykimistä jossain yksittäisissä tilanteissa tullut vastaan mutta ainakaan vielä ei mitään mikä olisi pelaamista häirinnyt.
Peli on ollut huomattavasti monipuolisempi näin alusta, kun ensimmäinen osa. Putkessa on vähän enemmän leveyttä ja jonkin verran enemmän vaihtoehtoja hoitaa tilanteita. Muutenkin peli tuntuu hiotummalta ja pelattavuudeltaan sulavammalta, kun ensimmäinen osa.
Tästä on hyvä jatkaa ja jännä nähdä kuinka hyvin pitää otteensa mitä pidemmälle pääsee. Ainiin ja onhan tämä ihan perkuleen nättiä menoa!
Peli on ollut huomattavasti monipuolisempi näin alusta, kun ensimmäinen osa. Putkessa on vähän enemmän leveyttä ja jonkin verran enemmän vaihtoehtoja hoitaa tilanteita. Muutenkin peli tuntuu hiotummalta ja pelattavuudeltaan sulavammalta, kun ensimmäinen osa.
Tästä on hyvä jatkaa ja jännä nähdä kuinka hyvin pitää otteensa mitä pidemmälle pääsee. Ainiin ja onhan tämä ihan perkuleen nättiä menoa!
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Edetään putkessa kyllä, mutta putki on tietyissä tilanteissa leveä. Vaihtoehtoisiksi tavoiksi laskisin hiippailun, vihollisten listimisen ja ympäristön hyödyntämisen. Mitään varsinaisia tarinaan vaikuttavia valintoja ei ole.
Jos joku haluaa tietää miten ne skillit kehittyy, niin ne kehittyy sen mukaan kuinka monta prosenttia yhteenotossa tappaa vihuja: 0-30%, 31-70% ja 71-100% (jos oikein muistin). Aika yksinkertaistettu systeemi ja tosiaan yhteenottokohtainen eli jos siellä on 10 vihulaista niin 0-3, 4-7 ja 8-10 on määrät, joiden perusteella määräytyy mille skillille menee kehitystä. Seuraavassa yhteenotossa voi sitten mennä eri tavalla ja pisteet menee toisaalle.
Veikkaisin että jos tuota ei mieti kauheasti niin varmaan keskimmäiseen menee pelaajilla luonnollisimmin.
Minulla on vähän kaksijakoiset fiilikset noista vapaammista yhteenotoista koska nyt saa jauhaa aluetta läpi ympäriinsä että saa tutkittua että onko jotain keräiltäviä. Yksi ekan osan hyvistä jutuista oli juuri se, että nuohoamista ei ollut kauheasti. Ymmärrän tietenkin että moni varmasti tykkää enemmän siitä että on vaihtoehtoja ja vapaampaa mutta itse kun ei tule pelailtua kauheasti mitään uusiksi niin putkijuoksut ei haittaa yhtään.
Toki tämäkin yhä putkea pääsin on, mitä nyt on haaroja siellä täällä ja ne isommat taistelualueet.
Veikkaisin että jos tuota ei mieti kauheasti niin varmaan keskimmäiseen menee pelaajilla luonnollisimmin.
Minulla on vähän kaksijakoiset fiilikset noista vapaammista yhteenotoista koska nyt saa jauhaa aluetta läpi ympäriinsä että saa tutkittua että onko jotain keräiltäviä. Yksi ekan osan hyvistä jutuista oli juuri se, että nuohoamista ei ollut kauheasti. Ymmärrän tietenkin että moni varmasti tykkää enemmän siitä että on vaihtoehtoja ja vapaampaa mutta itse kun ei tule pelailtua kauheasti mitään uusiksi niin putkijuoksut ei haittaa yhtään.
Toki tämäkin yhä putkea pääsin on, mitä nyt on haaroja siellä täällä ja ne isommat taistelualueet.
Sähköfakiiri
Active Member
Olipas se peli..
Huh olipas se hieno ja samalla todella raskas kokemus.. Harvoja pelejä missä näin vahvasti koko pelin tarina kosketti..
Viimeksi muokattu:
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Täysin samaa mieltä. Tätä olisin voinut painottaa enemmän myös omassa "Peli läpi" -tekstissäni. Tarinassa oli useampi koskettava hetki. Silloin kun et halua tehdä jotain pelissä, mutta tiedät että sinun pitää se tehdä pelissä edetäksesi, niin ollaan riipaisevan tarinan äärellä.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Digital Foundryn testit. Xbox Series X:llä sulavin kokemus, jos konsolilla pelaa, mutta silti puhutaan 30 tai 40 ruudusta sekunnissa riippuen näyttölaitteen ominaisuuksista. Xbox Series S myöskin sulavampi kuin PS5, mutta resoluution ja joidenkin efektien kustannuksella. PC:llä sitten mitä vaan kokoonpanosta riippuen. Upealta peli näyttää joka tapauksessa.
Tämä peli se vain menee eeppisemmäksi ja aina kun ehtii aivot jotenkin tottua että tämä on nyt se meno missä ollaan niin tulee jotain ihan älytöntä vastaan. Nyt siis eilen tuli mentyä chapter XI läpi ja olipas se kyllä melkoista.
En vieläkään tajua tai osaa sanoa että mikä juuri tämän pelin käänteissä ja muussa on sellaista että se iskee tällä tavalla mutta niinpä se vain tekee. Varsinainen pelaaminen kun kuitenkin on melko yksinkertaista, helppoa ja suoraviivaista hommaa. Kai se sitten on nuo hahmot ja maailma, joka kuorruttaa tuon kaiken.
Toki voin tässä heittää yhden todella typerän pelimekaniikan: ne ammuttavat koukut. Siis sen sijaan että nostaisivat/vetäisivät jonkin pölkyn edestä pois, täytyykin mennä kauemmas ampumaan narutettu koukku siihen pölkkyyn ja vetää sen avulla. Siis mikä tuossa selittää tuon vaivan tai syyn tuolle? Siis muu kuin puhdas pelimekaniikka eli että "sun täytyy nyt päästä rottien/vihujen ohitse tänne että saat pölkyn pois sen sijaan että vain työntäisit sen siitä pois". Huvittavimpia pelimekaniikkaratkaisuja pitkään aikaan mutta ei oikeasti siis häiritse omaa immersiota/pelaamista. Toki joissain kohdin nuo koukkujen ampumiset on täysin loogisia/perusteltuja mutta silloinkin voisi kysyä että miten niitä noin sopivasti on aina tarvittaessa tarjolla
En vieläkään tajua tai osaa sanoa että mikä juuri tämän pelin käänteissä ja muussa on sellaista että se iskee tällä tavalla mutta niinpä se vain tekee. Varsinainen pelaaminen kun kuitenkin on melko yksinkertaista, helppoa ja suoraviivaista hommaa. Kai se sitten on nuo hahmot ja maailma, joka kuorruttaa tuon kaiken.
Toki voin tässä heittää yhden todella typerän pelimekaniikan: ne ammuttavat koukut. Siis sen sijaan että nostaisivat/vetäisivät jonkin pölkyn edestä pois, täytyykin mennä kauemmas ampumaan narutettu koukku siihen pölkkyyn ja vetää sen avulla. Siis mikä tuossa selittää tuon vaivan tai syyn tuolle? Siis muu kuin puhdas pelimekaniikka eli että "sun täytyy nyt päästä rottien/vihujen ohitse tänne että saat pölkyn pois sen sijaan että vain työntäisit sen siitä pois". Huvittavimpia pelimekaniikkaratkaisuja pitkään aikaan mutta ei oikeasti siis häiritse omaa immersiota/pelaamista. Toki joissain kohdin nuo koukkujen ampumiset on täysin loogisia/perusteltuja mutta silloinkin voisi kysyä että miten niitä noin sopivasti on aina tarvittaessa tarjolla
Se on sitten läpi se. Viimeiset chapterit sujahtivatkin vauhdilla vaikka odotin että kestäisi vielä pitkästi. Odotin myös että homma olisi mennyt ihan eri suuntaan, joten senkin vuoksi ajattelin että tulisi vielä kestoa mutta ei.
Tiivistettynä sanottakoon että tämä peli, tai pelisarja, on enemmän matka kuin määränpää. Saapa nähdä jatkuuko pelisarja ja näin mitään spoilaamatta voi kuitenkin sanoa että mahdollisuuksia on mutta melko erilaista se varmasti tulisi olemaan. Ellei sitten jatketa eri suuntaan.
No perhana, laitan vähän spoileria lopusta ja siitä mihin pelisarja voisi jatkua:
Skillejä sain pelin aikana kehitettyä niin että kaikista puuttui yksi tai kaksi. No sitten kivasti menin lopputekstien jälkeen chapter selectiin keräämään puuttuvia juttuja ENNEN kuin olin tehnyt NG+-peliä, joten nyt kaikki skillit ja varusteet nollaantui. Kiva. Ajatuksena oli että äkkiä pelailee jokaisen skillipuun tappiin kun ne siellä jo melkein oli mutta nyt on hieman isompi urakka edessä. Varusteet sain sentään kaikki päivitettyä jo monta chapteria ennen loppua.
Tiivistettynä sanottakoon että tämä peli, tai pelisarja, on enemmän matka kuin määränpää. Saapa nähdä jatkuuko pelisarja ja näin mitään spoilaamatta voi kuitenkin sanoa että mahdollisuuksia on mutta melko erilaista se varmasti tulisi olemaan. Ellei sitten jatketa eri suuntaan.
No perhana, laitan vähän spoileria lopusta ja siitä mihin pelisarja voisi jatkua:
Lopputekstien jälkeen oli uusi "rottakuningas" syntynyt. Selvästi modernimmassa maailmassa, joten jos pelisarja jatkuisi siellä, olisi ainakin välineet täysin erilaisia mitä ritsat ja muut nyt. Toisaalta nykyaikaiset valot, sähköt ja muut toisivat hurjasti myös vaihtelua. Ongelmaksi muodostuisikin ehkä enemmän se että nykyajan vartijat ja "ritarit" olisivat sellainen vastus että olisi hankala keksiä jotain ritsan vastinetta ilman että vastukset tuntuisivat liian helpoilta maailmaan nähden, sillä vastassa varmasti olisi poliiseja, vartijoita, sotilaita ja muuta hyvin varustautunutta porukkaa.
Toinen mahdollisuus jatkolle on pysyä Amician kelkassa kun tämä etsii merkkejä seuraavasta kantajasta. Tämä tuntuisi kuitenkin äkkiseltään turhan "sivupeliltä" kun se duon toinen osapuoli puuttuu. Lisäksi se, että heti nousisi uusi rottakuningas, tuntuisi pöljältä. Tosin ymmärtääkseni viitattiin kyllä siihen että tuota tapahtuu ympäri maailmaa, joten maisemanvaihdos ja uudet sankarit olisi mahdollista tuossakin ajassa.
Nyt kun kirjoitin nämä auki niin valitsisin silti mieluummin sen nykyajan uusilla sankareilla. Nämä sitten löytäisivät Amician ja Hugon jättämiä merkkejä ja muuta, niin saataisiin kivasti sidottua tarina menneisyyteen.
Toinen mahdollisuus jatkolle on pysyä Amician kelkassa kun tämä etsii merkkejä seuraavasta kantajasta. Tämä tuntuisi kuitenkin äkkiseltään turhan "sivupeliltä" kun se duon toinen osapuoli puuttuu. Lisäksi se, että heti nousisi uusi rottakuningas, tuntuisi pöljältä. Tosin ymmärtääkseni viitattiin kyllä siihen että tuota tapahtuu ympäri maailmaa, joten maisemanvaihdos ja uudet sankarit olisi mahdollista tuossakin ajassa.
Nyt kun kirjoitin nämä auki niin valitsisin silti mieluummin sen nykyajan uusilla sankareilla. Nämä sitten löytäisivät Amician ja Hugon jättämiä merkkejä ja muuta, niin saataisiin kivasti sidottua tarina menneisyyteen.
Skillejä sain pelin aikana kehitettyä niin että kaikista puuttui yksi tai kaksi. No sitten kivasti menin lopputekstien jälkeen chapter selectiin keräämään puuttuvia juttuja ENNEN kuin olin tehnyt NG+-peliä, joten nyt kaikki skillit ja varusteet nollaantui. Kiva. Ajatuksena oli että äkkiä pelailee jokaisen skillipuun tappiin kun ne siellä jo melkein oli mutta nyt on hieman isompi urakka edessä. Varusteet sain sentään kaikki päivitettyä jo monta chapteria ennen loppua.
Läpäisinpä minäkin tämän pelin muutama päivä sitten, ja....
Hieno ja kokemisen arvoinen peli.
...ei voi muuta sanoa, kuin että olipa melkoinen loppu pelillä. Meni kyllä tunteisiin ja lujaa. Tarina ei sinällään mitenkään pelimaailmaa mullistava ollut, mutta pelin vahvuuksina olivat hyvin käsikirjoitetut ja ääninäytellyt, erittäin sympaattiset hahmot, sekä Amician ja Hugon tiivis ja lämmin sisarussuhde. Hahmoihin ei voinut olla kiintymättä ja siksi loppu oli niin riipaiseva, etten ole videopeleissä aiemmin vastaavaa kokenut, vaikka parempia tarinoita kokonaisuutena ajatellen onkin koettuna.
Paljon on tuosta ruudunpäivityksestä ollut puhetta, ja kyllähän se kyykkäili, ajoittain rajustikin varsinkin silloin, kun massiivisia rottalaumoja ja nopeaa toimintaa oli yhtä aikaa ruudulla. Toki rauhallisemmissa kohdissa peli pyöri aivan moitteettomasti. Kovin sulavaa pelattavaa tämä ei ohjauksenkaan puolesta ole, mutta peli on melko hidastempoinen, joten kankeahko ohjaustuntuma ei noussut suureksi häiriötekijäksi.
Visuaalisesti peli on komea, ja esimerkiksi merenrannat ilta-auringossa tai kukkaniityt olivat henkeäsalpaavan upeita. Hyvin toimi myös pelin kolmen etenemisvaihtoehdon malli: hiippailu mahdollisimman huomaamatta vihollisten ohi, suora hyökkäys omin asein ja tarvikkein vihollisten kimppuun tai vihollisten nujertaminen ympäristöä hyödyntämällä. Näitä sitten pystyy halutessaan yhdistämään joko oman mielensä tai tarviketilanteen mukaan. Tämä toi mukavasti tilaa pelaajan omalle luovuudelle pelin melko tiukasta putkimaisuudesta huolimatta.
Paljon on tuosta ruudunpäivityksestä ollut puhetta, ja kyllähän se kyykkäili, ajoittain rajustikin varsinkin silloin, kun massiivisia rottalaumoja ja nopeaa toimintaa oli yhtä aikaa ruudulla. Toki rauhallisemmissa kohdissa peli pyöri aivan moitteettomasti. Kovin sulavaa pelattavaa tämä ei ohjauksenkaan puolesta ole, mutta peli on melko hidastempoinen, joten kankeahko ohjaustuntuma ei noussut suureksi häiriötekijäksi.
Visuaalisesti peli on komea, ja esimerkiksi merenrannat ilta-auringossa tai kukkaniityt olivat henkeäsalpaavan upeita. Hyvin toimi myös pelin kolmen etenemisvaihtoehdon malli: hiippailu mahdollisimman huomaamatta vihollisten ohi, suora hyökkäys omin asein ja tarvikkein vihollisten kimppuun tai vihollisten nujertaminen ympäristöä hyödyntämällä. Näitä sitten pystyy halutessaan yhdistämään joko oman mielensä tai tarviketilanteen mukaan. Tämä toi mukavasti tilaa pelaajan omalle luovuudelle pelin melko tiukasta putkimaisuudesta huolimatta.
Hieno ja kokemisen arvoinen peli.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Focus Together | Focus Entertainment Community
Join developers and fellow game enthusiasts on Focus Together, our collaborative community platform, and help us shape Focus Entertainment's projects!
forums.focus-entmt.com
Josu91
Active Member
Parina päivänä oon tätä nyt pelannu. Tähän kyllä jäi koukkuun vaikka ihan alussa peli oli tylsää seuraamista. 3 chapterissa oon menossa. Uskoisin, että tämä toinen osa kokonaisuudessaan tulee olemaan vielä parempi kuin ensimmäinen osa. Normaalilla vaikeustasolla pelaan. Etenemään pystyy hiipimällä tai agressiivisella etenemisellä. Jos ensimmäiseen osaan vertaa niin tää taitaa olla vähän haastavampi.