Vastaus: Aikamatkailu
Tämä ei ole mielipide, vaan tiukkaa faktaa: aikamatkailu on mahdollista. Siis periaatteessa, ei käytännössä, ei ainakaan nykyisellä teknologialla.
Aikakonehan on itse asiassa melko yksinkertainen vehjas, tässä rakennusohje Tieteen Kuvalehdestä:
Vaihe 1 - Madonreiän nappaaminen tai valmistaminen
Aikakoneen rakentamiseksi tarvitaan madonreikä, oikotie, joka yhdistää kaksi eri paikkaa universumissa. Maailmankaikkeudessa voi jo ollakin madonreikiä, jotka ovat syntyneet alkuräjähdyksen jälkeen. Jos madonreikiä on, niin mustien aukkojen tapaan niissä on paljon massaa. Koska ne taittavat kaukaisten galaksien valoa, ne voidaan myös havaita. Fysiikan teorioiden mukaan universumissa syntyy ja katoaa koko ajan pieniä madonreikiä. Jos ne saataisiin napatuksi ja laajennetuksi, niitä voitaisiin käyttää aikakoneessa. Pieniä madonreikiä voidaan saada aikaan myös hiukkaskiihdyttimissä. Cernissä otetaan2007 käyttöön uusi LHC-kiihdytin, jossa törmäytetään raskaita lyijy-ytimiä. Sillä tuotetaan heti alkuräjähdyksen jälkeen syntyneen keitoksen kaltainen plasma, jossa aineen pienimmät osaset - kvarkit, gluonit ja elektronit - kelluvat. Tällaista kvarkkigluoniplasmaa voidaan ehkä käyttäämadonreikien aikaansaamiseen.
Vaihe 2 - Madonreiän vakauttaminen
Kun kvarkkigluoniplasma, jonka tilavuus alun perinkin on pieni, tiivistetään tilaan, joka on 10^20 kertaa niin pieni kuin alkuperäinen, alkukeitos siirtyy mittakaavaan, jossa aika-avaruus on täynnä jatkuvasti syntyviä ja katoavia madonreikiä. Tällä hetkellä kvarkkigluoniplasmaa ei voida tiivistää, mutta se saattaa olla mahdollista sadan tai viidensadan vuoden kuluttua. Vaikka madonreikä saataisiinkin aikaan, se katoaa samalla hetkellä kun se syntyi, ellei sitä onnistuta vakauttamaan syntymishetkeensä. Se voi onnistua esimerkiksi negatiivisella energiapulssilla. Negatiivinen energia on avaruuden alue, jossa on "vähemmän kuin ei mitään". Lähtökohta on se, että tyhjinkään tyhjiö ei ole täysin tyhjä, sillä universumissa syntyy ja häviää koko ajan virtuaalihiukkasia. Alueella, jolla on vähemmän virtuaalihiukkasia kuin ympäristössä, on negatiivista energiaa. Niin kutsutuilla Casmirin levyillä tehdyssä kokeessa on osoitettu, että negatiivista energiaa on olemassa.
Vaihe 3 - Madonreiän laajentaminen
Negatiivisilla energiapulsseilla ei ainoastaan saada aikaan madonreikiä, vaan niitä voidaan myös käyttää madonreikien laajentamiseen niin, että esimerkiksi ihminen tai avaruusalus voi kulkea reiän läpi. Teoriassa voimakas laser voisi lähettää äärimmäisen lyhyitä pulsseja, joissa olisi sekä positiivista että negatiivista energiaa. Nämä kaksi energiamuotoa voidaan erottaa esimerkiksi puoliläpäisevän peilin avulla, joka päästää tavallisen valon lävitseen ja heijastaa negatiivisen energian madonreiän päähän. Pulssit saavat siten madonreiän laajenemaan halutun suuruiseksi.
Jotkut teoreetikot ennustavat, että kun madonreikä on riittävän suuri, se kykenee itse muodostamaan niin paljon negatiivista energiaa, että reikä pysyy auki. Jos niin ei käy, madonreikään pitää koko ajan suunnata negatiivista energiaa, jolla se pysyy auki.
Vaihe 4 - Madonreiän päiden venyttäminen
Madonreiästä tehdään aikakone viemällä sen päät mahdollisimman kauas toisistaan ajassa ja avaruudessa. Yksi tapa olisi käyttää vetokoukkuna madonreiän päihin luotuja sähkökenttiä. Madonreiän toinen pää voitaisiin sijoittaa Aurinkokunnan ulkoreunoille. Toisen pään avaruusalus puolestaan veisi neutronitähden luo. Koska neutronitähti on äärimmäisen tiivis, sillä on voimakas painovoimakenttä, jonka vuoksi aika kulkee neutronitähden läheisyydessä hitaammin kuin Aurinkokunnan laitamilla. Muutaman vuoden kuluttua madonreiän toinen pää tuotaisiin jälleen aurinkokunnan ulkoreunoille. Siten saataisiin kaksi lähekkäin olevaa madonreiän päätä, joissa on eri aika. Toinen keino on kiinnittää pienen madonreiän toinen pää ja lähettää toinen pää kiertämään vuosikausiksi hiukkaskiihdyttimeen lähes valon nopeudella. Siten päiden ajat eroavat jo ennen kuin reiät laajenevat.
Eli siitä vaan DIY-miehet askartelemaan.
