Takana alkaa nyt olemaan sen verran pelitunteja (reippaasti yli 10). Kokonaiskuvasta voi heittää jo vähän painavampaa sanaa.
Alien: Isolationista on kovaa vauhtia tulossa meikäläisen vuoden peli. Olen erityisen vaakuuttunut siitä kuinka pätevä pelin (lue: Alienin) tekoäly on. Aluksi melko armottomalta tuntuneen olennon kanssa oppii kuitenkin "elämään" ja yhteiselosta tulee pitemmän päälle jopa suhteellisen hallittavaa (jopa siinä määrin, että potkaisin vaikeustason takaisin Hardiksi). Tärkeintä on välttää sitä niin kauan kuin mahdollista. Älä pidä turhaa meteliä ja vältä kontakteja muiden "vihollisten" kanssa loppuun saakka. Muistakaa myös etteivät kaikki aseman asukeista ole vihollisia. Vastaan on tullut mm. passiivisia Duunari Jokkeja ja ystävällisiä selviytyjiä. Ihmisiä en ole tappanut vielä yhtäkään (epäeettistä, you know). Tällä taktiikalla olen läpäissyt pari kappalate niin, etten ole nähny (kuullut kyllä!) Alienia kertakaan. Se kertoo pelin dynaamisuudesta jotain ja on aika helvetin siistiä.
Siistimmäksi touhun tekee se, että putkijuoksun sijaan peli pöllii kenttärakenteen suoraan ensimmäisestä Bioshockista. Yllätyin todella kun tajusin että vanhoille alueille pääsee takaisin. Vieläkin siistimmäksi (kyllä, nyt on kaikki siistiä!) touhun tekee se, että Alien tulee välillä perässä. Varovaisella etenemiselle paikkojen tutkiminen on onneksi suhteellisen turvallista. Mutta halutessasi voit kyllä houkutella Allun kanssasi leikkimään. Eli käytännössä käsissäsi on ultimaattinen Alien Sandbox-peli.
Alan olemaan myös aika vakuuttunut siitä, ettei pelissä ole mitään halpoja kuolemia. Koska olen sellaisen kohdannut (yli 10 h pelaamisella) vain yhden ja sekin menee omien senssien piikkiin. Kaikki on täysin pelaajasta ja tämän tuntoaisteista kiinni. Alien toimii sen oman logiikan puittessa niin realistisesti kuin se elokuvassakin toimi. Jos pelaaja ei osaa sitä varoa niin antaa rankaista vain. Ihan oikein. Huonot arvosanat selittyvät kiireellä, jolla peli on arvosteltu. Tämä pitää pelata hitaasti ja jokaista askelta miettien. Tai muuten:
Alien: Isolationista on kovaa vauhtia tulossa meikäläisen vuoden peli. Olen erityisen vaakuuttunut siitä kuinka pätevä pelin (lue: Alienin) tekoäly on. Aluksi melko armottomalta tuntuneen olennon kanssa oppii kuitenkin "elämään" ja yhteiselosta tulee pitemmän päälle jopa suhteellisen hallittavaa (jopa siinä määrin, että potkaisin vaikeustason takaisin Hardiksi). Tärkeintä on välttää sitä niin kauan kuin mahdollista. Älä pidä turhaa meteliä ja vältä kontakteja muiden "vihollisten" kanssa loppuun saakka. Muistakaa myös etteivät kaikki aseman asukeista ole vihollisia. Vastaan on tullut mm. passiivisia Duunari Jokkeja ja ystävällisiä selviytyjiä. Ihmisiä en ole tappanut vielä yhtäkään (epäeettistä, you know). Tällä taktiikalla olen läpäissyt pari kappalate niin, etten ole nähny (kuullut kyllä!) Alienia kertakaan. Se kertoo pelin dynaamisuudesta jotain ja on aika helvetin siistiä.
Siistimmäksi touhun tekee se, että putkijuoksun sijaan peli pöllii kenttärakenteen suoraan ensimmäisestä Bioshockista. Yllätyin todella kun tajusin että vanhoille alueille pääsee takaisin. Vieläkin siistimmäksi (kyllä, nyt on kaikki siistiä!) touhun tekee se, että Alien tulee välillä perässä. Varovaisella etenemiselle paikkojen tutkiminen on onneksi suhteellisen turvallista. Mutta halutessasi voit kyllä houkutella Allun kanssasi leikkimään. Eli käytännössä käsissäsi on ultimaattinen Alien Sandbox-peli.
Alan olemaan myös aika vakuuttunut siitä, ettei pelissä ole mitään halpoja kuolemia. Koska olen sellaisen kohdannut (yli 10 h pelaamisella) vain yhden ja sekin menee omien senssien piikkiin. Kaikki on täysin pelaajasta ja tämän tuntoaisteista kiinni. Alien toimii sen oman logiikan puittessa niin realistisesti kuin se elokuvassakin toimi. Jos pelaaja ei osaa sitä varoa niin antaa rankaista vain. Ihan oikein. Huonot arvosanat selittyvät kiireellä, jolla peli on arvosteltu. Tämä pitää pelata hitaasti ja jokaista askelta miettien. Tai muuten:
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mutta kyllä kiinnostais.