Armeijassa

[milesizdead]

Vastaus: Armeijassa

Mitä tässä lukee muiden kokemuksia ja kuuntelee aina kaljalla käydessä kavereiden kokemuksia Suomen pakollisesta asepalveluksesta, niin ei voi kuin naureskella, että "eipähän itse tarvinnut edes kutsunnoissa käydä" Olen siis selvinnyt ilman asepalveluksessa kykkimistä ja käyttänyt senkin vuoden hyödyllisesti opiskellen. Ja tehdään myös selväksi, ettei minua ole velvoitettu myöskään käymään siviilipalvelusta!

Selvisit ilman armeijaa? Onneksi olkoon, jos sitä noin ajattelee niin varmasti ihan hyvä ettei tarvinnut maatamme palvella.

Joillekin varusmiespalvelu antaa työkaluja selviytyä loppuelämän hankaluuksista, stressinsietokykyä, yhteistyötaitoa selviytymään ihmisten kanssa joista et välttämättä pidä mutta joudut esim töitä heidän kanssaan tekemään.

Jotkut saavat sosiaalisia taitoja joita ehkä alkavan syrjäytymisen takia ei ole koulussa/kotona oppinut.

Jotkut pitävät armeijasta, kuten minä. Meille se oli hauska poikaleiri missä pääsi tutustumaan laajaan skaalaan leluja, pistooleista rynkkyihin, snipuihin ja sinkoihin. On hypätty rynnäkköveneestä vauhdista kivenkovaan veteen, laskeuduttu köydellä hekosta männikköön, räjäytetty kiviä ja kantoja, selvitty pakkasesta ja kurjuudesta yhteistyöllä ja neuvokkuudella. Ja tietty ne toverit, ne hyvät tyypit siellä. Joiden kanssa vieläkin pidämme yhteyttä 15 vuotta myöhemmin.

Pelkkiä hyviä muistoja niistä ajoista. Ei tärkeä kokemus kaikille, mutta ei se pelkkää kurjuuttakaan ole mikä pitäisi "kestää" tai mistä pitäisi "selvitä".

Et sellaista.

Ketuttaa muuten että on liikaa pakkasta ilmalämpöpumpulle, menee lämmitys klapi-osastolle sähkön sijaan

 

[Jirza]

Vastaus: Armeijassa

Onks se muuten vähintää 9kk? Olen kuullut, että pysytyis olee myös 6kk, mutta mites se on mahdollista? Mitkä perusteet?

Palvelsuajat ovat 180, 270 tai 362 vuorokautta.

Palvelusaikaa ei saa itse päättää, vaan se riippuu siitä mihin tehtäviin sinut alokaskauden jälkeen määrätään.

Miehistötehtävät ovat 180 päivää, erityistehtäviin määrätyt 270 tai 362 päivää. Aliupseerikouluun (AUK) tai reserviupseerikouluun (RUK) menevät palvelevat 362 päivää.

Näin tälleen nopeesti tiivistettynä

 

[syny]

Vastaus: Armeijassa

Ai jai, armeija... Sinne ois lähtö tammikuun 10. päivä

Päättänyt olen, että se on joko 9kk tai 12kk. Mitenkään ei pelota lähteä, mutta pientä lievää jännitystä ja odotuksia on, niinku asiaan varmaan kuuluu. Kuullut olen juttuja jo paikasta, mutta kai asenne siinä on ratkaiseva tekijä viihtyykö siellä vai ei.

Noo, tässä ootellessa..

Missä käyt palveluksesi? Itselläkin lähtö nyt tammikuussa ja palveluspaikkana Kainuun prikaati. Ei armeija itsessään tympäise, mutta ärsyttää vietävästi kun pelaaminen jää paljon vähemmälle.

 

[Fwank]

Vastaus: Armeijassa

Missä käyt palveluksesi? Itselläkin lähtö nyt tammikuussa ja palveluspaikkana Kainuun prikaati. Ei armeija itsessään tympäise, mutta ärsyttää vietävästi kun pelaaminen jää paljon vähemmälle.

Suoritan sen Porin Prikaatissa Säkylässä. Itsellä ei muu tule ärsyttämään muuta kuin se jos tulee jostain syystä tekemisen tarvetta, esim. omia hommia mitä tekisi kotona, auton räplääminen jne.

 

[Kovalchuk]

Vastaus: Armeijassa

Selvisit ilman armeijaa? Onneksi olkoon, jos sitä noin ajattelee niin varmasti ihan hyvä ettei tarvinnut maatamme palvella.

Joillekin varusmiespalvelu antaa työkaluja selviytyä loppuelämän hankaluuksista, stressinsietokykyä, yhteistyötaitoa selviytymään ihmisten kanssa joista et välttämättä pidä mutta joudut esim töitä heidän kanssaan tekemään.

Jotkut saavat sosiaalisia taitoja joita ehkä alkavan syrjäytymisen takia ei ole koulussa/kotona oppinut.

Kyllä nämä taidot kehittyvät ihan tavallisessa jokapäiväisessä elämässäkin, ei siihen mitään turhanpäiväistä pakollista armeijaa tarvita. Kengännauhat sidoin ja sängynkin osasin jo pedata alle kouluikäisenä, joten nekin taidot olen oppinut ilman armeijaa.

Sitä vaan on kuullut niin paljon "pahaa" armeijasta, että pakostakin ajattelee niin, etteipä tarvinnut käydä sitä. Kaikenlainen turha juoksuttaminen, nillittäminen, odotuttaminen ja huvikseen huutaminen, mistä olen kuullut, saa minut ajattelemaan noin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että jos tarvitsee armeijaa oppiakseen sosiaalisia taitoja tai tottelemaan auktoriteettia, niin kyllä silloin asiat on aika pahasti pielessä...

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Armeijassa

Palvelusaikaa ei saa itse päättää, vaan se riippuu siitä mihin tehtäviin sinut alokaskauden jälkeen määrätään.

Periaatteessa totta, mutta mikäli ballseja löytyy, niin alokauskaudella vain yksikön päällikön luokse sanomaan, että 180 tai sivari. Vaatii toki pokkaa, mutta periaatteessa näin. Ja jos 9kk/palveluspaikan haluaa, niin taikasanoja, kuten "poliisikoulu", "vaimo/tyttöystävä raskaana" ja niin edelleen kyllä löytyy.

Ja taas 362 saa, mikäli vain haluaa. Niinisalossa AUK:iin pääsemiseen vaadittiin muistaakseni palikkatesteistä ja johtajatehtäväradasta yhteensä 12p. 9p sait, kun palikkatestissä vastasit olevasi kiinnostunut sekä johtajakoulutuksesta että PV:stä työnantajana. Ja jos haluaa tulevan saapumiserän mosille sanoa, että "meillä Er-Uu-Koossa (RUK) --", niin kannattaa miettiä tarkkaan aselaji. Esimerkiksi Niksulassa Spolleista lähti Haminaan yksi noheva (paristakymmenestä), kuninkaallisesta/vanhanaikaisesta tulenjohdosta ~puolet.

Mitä kertauskutsuun tulee, niin porteista uloskävelyyn on mennyt vasta puolisen vuotta, ja ainakin uskon oppineeni kerrasta. Eli siis kertauskutsua en toivo saavani mielellään koskaan. Sen verran jäi "kaiken irtiottamisestakin" paha maku suuhun, ettei ko. lafkasta voi hirveän montaa hyvää sanaa sanoa. Toisaalta onpahan käyty, eli eipä enää tuota päänvaivaa.

Ja vielä lisäksi, mitä tulee asepalveluksen muuttamisesta valikoivaksi, niin pitäisin moista aika epäreiluna. Silloinhan Firma valitsisi aivan varmasti vain "best of the best" -tyylisesti, eli urheilulliset ja skarpit. Toisin sanoen kauniisti sanottuna liikalihavat (eli läskit) saisivat rauhassa tuhota terveytensä, ja heidät vielä "palkittaisiin" siitä.

 

[Hinin]

Vastaus: Armeijassa

Mielestäni armeija osaa omalla tavallaan lytätä ihmisarvoa, yksilö nimittäin siellä ei ole mitään. Ja toisekseen, en usko että armeija kehittäisi sosiaalisia taitoja. Eikös sielä juuri pidä olla hiljaa ja totella?

Toki voisin kuvitella, että tuvassa olevat ihmiset pääsee jonkinlaiseen yhteyteen toistensa kanssa, mutta OIKEASTI sosiaalisesti heikot ihmiset ei tuostakaan ilmapiiristä mitään kostu, ja varmasti lähtevät läksimään mikäli mahdollisuus tulee. Hyvissä kavereissa on niitä, jotka armeijan ovat käyneet ja niitä jotka ovat valinneet toisen tien.

En silti tuomitse niitä jotka menevät armeijaan. Itse siviilipalveluksen käyneenä hyväksyn useampiakin ratkaisumalleja, kyllä sitä pystyy hyödyksi olemaan ilman armeijaakin, vaikka aina löytyy niitä jotka eivät suuntaansa löydä sama miten päin kakku asetellaan.

Edit: muistakaa että armeija tekee miehistä poikamiehiä.

 

[Kojo]

Vastaus: Armeijassa

Palvelusaikaa ei saa itse päättää, vaan se riippuu siitä mihin tehtäviin sinut alokaskauden jälkeen määrätään.

Itseäni aikanaan pyydettiin kolmeen eri AUK:iin mutta kieltäydyin kaikista ja jatkoin perus jääkärin ominaisuuksissa. Näissä valinnoissa tietääkseni ketään ei voi pakottaa, ja jos vähänkään osaa pitää puoliaan niin ei myöskään tarvitse mennä.

 

[Joohanh]

Vastaus: Armeijassa

Mielestäni armeija osaa omalla tavallaan lytätä ihmisarvoa, yksilö nimittäin siellä ei ole mitään. Ja toisekseen, en usko että armeija kehittäisi sosiaalisia taitoja. Eikös sielä juuri pidä olla hiljaa ja totella?

Toki voisin kuvitella, että tuvassa olevat ihmiset pääsee jonkinlaiseen yhteyteen toistensa kanssa, mutta OIKEASTI sosiaalisesti heikot ihmiset ei tuostakaan ilmapiiristä mitään kostu, ja varmasti lähtevät läksimään mikäli mahdollisuus tulee.

Olen samaa mieltä.

Useat militaristit ovat nopeita peräänkuuluttamaan, että ihminen on sosiaalinen eläin ja tälle sosiaalisuus on siis elintärkeää. Puolet ihmisistä ovat kuitenkin introvertteja. Näille sosiaalisuus ei ole ehdottomasti tavoiteltava asia, vaan yksi elementti, joka jää heikommalle painotukselle elämässä. Introvertti katsoo ja arvostaa itseään nimenomaan autonomisena yksilönä, eikä niinkään lauman jäsenenä.

Armeijassa, kuten useimmissa muissakin instituutioissa, tätä ei oteta huomioon. Syyt ovat toki täysin ymmärrettäviä, ekstrovertin pärjätessä sosiaalisessa ympäristössä luonnollisesti paremmin, mutta epäkohta on kuitenkin olemassa. En puhu nyt minkään vaihtoehdon puolesta, sillä filosofisesti katsottuna ongelmat ovat kussakin ristiriitaisia, mutta pyrkikäämme nyt edes siitä ajattelusta eroon, että jokainen ihminen on yhtä lailla sosiaalinen ja ne jotka eivät ole, ovat heikkoja.

Tässä katsoin yksi päivä autenttiseksikin kehuttua pätkää "Merijalkaväen mies", ja suoraan sanottuna leffan sotilasjoukon laumadynamiikka vaikutti kerrassaan hirveältä. Tuollaisessa ympäristössä sisäänpäinsuuntautuneempi henkilö on likimain ikävimmässä mahdollisessa tilanteessa.

 

[IlpoNuokko]

Vastaus: Armeijassa

Näissä valinnoissa tietääkseni ketään ei voi pakottaa, ja jos vähänkään osaa pitää puoliaan niin ei myöskään tarvitse mennä.

Omakohtainen kokemus; AUK:iin halukkaita 5, tarvittiin 20 --> 15 pakotettuna AUK:iin. Kukaan pakotetuista ei lähtenyt (ainakaan heti) kotiin/sivariin.

Isänmaan etu ajaa henkilökohtaisen vastaavan edelle.

 

[stammy]

Vastaus: Armeijassa

Näissä valinnoissa tietääkseni ketään ei voi pakottaa, ja jos vähänkään osaa pitää puoliaan niin ei myöskään tarvitse mennä.

Kyllä valinnat pakotetaan. Halukkuuksia kyllä kysytään ja soveltuvuuksia testataan yms. mutta lopulta P-kauden jälkeinen tehtävä kuitenkin määrätään. Esim. meillä eikä liioin muuallakaan riittänyt tarpeeksi halukkaita kuskin tehtäviin, niin sitten miehiä määrättiin niihin. Myös AUKiin voi helposti joutua tahtomattaan.

Mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa toki on. Kannattaa olla vankat perustelut valmiina ja pitää niistä kiinni loppuun asti.

 

[DBlind]

Vastaus: Armeijassa

Meillä Lapin Ilmatorjuntarykmentissä Rovaniemellä I/10 saapumiserälle tehtiin hyvinkin selväksi, että suurin osa tulisi palvelemaan 362 aamua. Patterien päälliköt tekivät nämä päätökset diktaattorimaisesti, kuunnellen silti muita kouluttajia, kuten luteja ja kessuja sekä alikessuja, jotka olivat käytännössä nähneet meidät toiminnassa kentällä.

Joukkotuotanto on avainsana. Puolustusvoimat tarttee tietyn määrän ukkoja tiettyihin tehtäviin, ja skappareilla on kovat paineet täyttää ne paikat. Näitä "tyttöystävä raskaana", "yritys kaatuu ilman mua"-tyyppejä on oikeastikin jo sen verran, että ne yhdistettynä B-miehiin* tarvitaan ei-halukkaita 362 miehiä enemmän. Ei mee läpi enää pelkät "opiskelupaikka odottaa", "meen sivariin jos ei 180"-yritykset. Jos keinotella haluaa niin parhaiten uskoakseni toimii mm. kuulotestissä tahallaan failaaminen, lääkärille psyyken kestävyydestä puhuminen... mitä näitä nyt onkaan.

Voin suositella varauksetta inttiä kaikille. Mun fysiikka oli ihan susipaska palvelukseen astumisen aikana, tosin sitä ennen olin kyllä kolme kuukautta yrittänyt treenata viikottain, joten heikompikin olis voinut olla? Mistään muusta en oo oman lyhyen elämäni aikana niin ylpeä kuin intin (vaikkakin vain lyhyen, 180, oppimäärän) suorittamisesta.

Mitä oon pari vuosikymmentä sitten palvelleelta kuullut, niin aika paljon ylimääräistä vittuilua ja huutamista ja simputusta on jäänyt tähän päivään tullessa pois, vaikka tottakai siellä vielä testataankin miehen fyysisen kestävyyden lisäksi henkistä kanttia. Sota ei oo kivaa, vaikka konsolipelit antaa muuta ymmärtää.
Silloin kun oma kunto ei kantanut, jota tapahtui aika monesti, vaadittiin sitä kuuluisaa sisua.

Kaikki hiihtoreissut maxiromut päällä oli mulle helvetin raskaita. Kävellä olisin jaksanut, mutta tasapainoitella välillä luistavien, välillä jarruttavien 40-luvulta peräisin olevien lankkujen päällä oli pirun vaikeaa. Kaks kertaa murruin totaalisesti, mutta molemmilla kerroilla oma ryhmä tsemppas mut takas mukaan. Ekalla kerralla vaadittiin fyysistä kantoapua ryhmän kovakuntoisimmalta jäseneltä, reissu jota en tuu koskaan unohtamaan. Maaliintulo oli varmasti yksittäisistä teoista kovin mitä oon tehnyt. Väitän, että sen ansiosta tiedän mitä naisesta tuntuu esikoisen 11 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen.

Sivaria en väheksy, koska en siitä helvettiäkään tiedä. "Mummojen pyllyjen pyyhkiminen" lienee yhtä turha stereotypia kuin jatkuvasti naaman edessä huutava skappari. 362 sivarissa on mun mielestä suorittanut velvollisuutensa paljon "kunniakkaammin" kuin 180-362 veksissä movettava, marsseilla luovuttava, leireiltä karkaava pelle ikinä. Niitäkin löytyy, ja kehtaavat vielä hehkuttaa käyneensä armeijan. Toinen asia, mikä mua ärsyttää, on jätkät, jotka tulee foorumeille hehkuttamaan miten vältin velvollisuuteni lusmuilemalla ja ovat vielä ylpeitä siitä. Toivottavasti teän isoisät ja äidit ovat jo siirtyneet siihen viimeiseen poteroon ettei heidän tarvitse hävetä...

(*luokitus, joka tulee OMAN NÄKEMYKSENI mukaan aika herkästi tänä päivänä, sillä meikäläinenkin olisi sen puhumalla voinut saada, sekä kaverille jolla selässä oikea ongelma tarjottiin B-papereita, palveli kuitenkin 9kk sotilaspoliisina)

/avautuminen

-LapItr tykkimies mallia 1/10

 

[Fwank]

Vastaus: Armeijassa

Meillä Lapin Ilmatorjuntarykmentissä...

Ei huono kirjoitus. Tästä nyt ymmärsin että olet A-mies ollut armeijassa. Satutko tietämään (tai joku muukin) mitä kaikkea B-mies ei joudu A-miehen tavoin tekemään? Olen jo jotain kuullut, mutta enemmän haluaisin vielä varmistaa. A-mieheksi kun koittaisin itseni korottaa, mahdollisimman pian kun sinne pääsen.

 

[stammy]

Vastaus: Armeijassa

mitä kaikkea B-mies ei joudu A-miehen tavoin tekemään?

P-kausi on B-miehelle samanlainen kuin A-miehillekin. Tietty jos on B-statuksen lisäksi erinäisiä vapautuksia (vaikka selkävaivaisille nosto-kantovapautus), niin ne vaikuttavat kukin mitenkin.

B-status tulee näkymään sitten P-kauden jälkeen koulutusvalinnoissa. Jotkin tehtävät (komennusmies) ovat mahdollisia vain B-miehille, kuten varastohommat (vaatevarasto, taisteluvälinevarasto...), ja joihinkin hommiin pääse huomattavasti kovemmalla prosentilla (kirjuri) kuin A-miehet. Perjaatteessa se on niin, että B-miehestä tulee P-kauden jälkeen tuskin mitään sotilasta sanan perinteisessä merkityksessä, vaan hänen hommansa, mitä ikinä sitten ovatkaan, löytyvät hyvin pitkälti kasarmialueelta.

 

[DBlind]

Vastaus: Armeijassa

P-kausi on B-miehelle samanlainen kuin A-miehillekin. Tietty jos on B-statuksen lisäksi erinäisiä vapautuksia (vaikka selkävaivaisille nosto-kantovapautus), niin ne vaikuttavat kukin mitenkin.

B-status tulee näkymään sitten P-kauden jälkeen koulutusvalinnoissa. Jotkin tehtävät (komennusmies) ovat mahdollisia vain B-miehille, kuten varastohommat (vaatevarasto, taisteluvälinevarasto...), ja joihinkin hommiin pääse huomattavasti kovemmalla prosentilla (kirjuri) kuin A-miehet. Perjaatteessa se on niin, että B-miehestä tulee P-kauden jälkeen tuskin mitään sotilasta sanan perinteisessä merkityksessä, vaan hänen hommansa, mitä ikinä sitten ovatkaan, löytyvät hyvin pitkälti kasarmialueelta.

Kaikki B-miehet ei suorita P-kautta loppuun samalla lailla kuin A-miehet. Ainakin meillä pari koulukaveria napattiin varuskuntasairaalan kirjuriksi ja esikuntalähetiksi samalla kun sotilaspoliisit valittiin (4-5vk palveluksen alusta). Tosin nää onkin niitä spesiaalitehtäviä.

B-ukot ei siis pääse käytännössä sotimaan, kuten Stammy jo sanoikin. Mut jos on oikeasti sellainen vamma/vika/häiriö, ettei kykene täyspainoisesti suoriutumaan metsässä, ei sinne silloin väkisin kannata lähteä sompailemaan. Tekee sen mihin itse tuntuu pystyvänsä, ja vielä vähän lisää, niin voi olla tyytyväinen itseensä.

Itellähän on heikko näkö vasemmassa silmässä, jota olisin varmaan voinut lääkärille lähteä huutelemaan. Häpeäkseni tätä 180-varmistamiseksi suunnittelin ennen ekaa tarkistusta (eka viikko oli vaikea ja vitutti ja pelotti) mutta syystä tai toisesta en sitten niin tehnytkään. Taistelin sitten kuitenkin 180 aamua loppuun vartioryhmän riveissä ilmatorjuntakonekivääriä ja muita hauskoja romuja ees taas kooten purten ja kuskaten.

Yhtään itseään kehumatta: joka leiri alusta loppuun (morttileiriltä tosin jouduin karkaamaan pahan paleltumavamman takia toiseksi viimeisenä päivänä ja loppusodassa hajosin ja yritin heikolla tekosyyllä lähteä veksiin) ja joka helvetin marssi startista maaliin, vaikkakin RTKssa (yön yli kestänyt ryhmätaitokilpailu) hiihto-osuudella tarvitsin taisteluparin kantoapua. Henkilönä mies oli kusipää, mutta tää stuntti (omien kamojen lisäksi mun reppu rinnassa roikkuen ylämäkeen suksilla) keräs kaikkien respectin. Ikinä en unohda.

Ja niin tosiaan. Intti tekee pojista miehiä, ja miehistä poikamiehiä, piti paikkansa meidän ryhmässä... saatiin 2 kuukautta kuunnella thaimaalaistaustaisen vahvistuksemme avautumista siitä, miten pari vuotta kestänyt suhde oli päättynyt tytön pettäessä jo kolmen kuukauden "erossa olon" jälkeen. Mun mielestä tosin jos suhde ei kestä inttiä niin ei se olis kovin kauaa kestänyt muutenkaan. Jos nainen rupeaa vaatimaan "180 tai bänksit" niin ehkä on parempikin mennä eri suuntiin...

Jatkakaa

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Armeijassa

Edit: muistakaa että armeija tekee miehistä poikamiehiä.

Ei ihan. Tarkennuksena siis 180 on mies, 270 tosimies ja 362 poikamies. Taas vastaavasti 180 on nähnyt armeijan, 270 kokenut ja 362 käynyt armeijan.

Sivaria en väheksy, koska en siitä helvettiäkään tiedä. "Mummojen pyllyjen pyyhkiminen" lienee yhtä turha stereotypia kuin jatkuvasti naaman edessä huutava skappari. 362 sivarissa on mun mielestä suorittanut velvollisuutensa paljon "kunniakkaammin" kuin 180-362 veksissä movettava, marsseilla luovuttava, leireiltä karkaava pelle ikinä. Niitäkin löytyy, ja kehtaavat vielä hehkuttaa käyneensä armeijan. Toinen asia, mikä mua ärsyttää, on jätkät, jotka tulee foorumeille hehkuttamaan miten vältin velvollisuuteni lusmuilemalla ja ovat vielä ylpeitä siitä. Toivottavasti teän isoisät ja äidit ovat jo siirtyneet siihen viimeiseen poteroon ettei heidän tarvitse hävetä...

Täyttä asiaa koko teksti. Etenkin urheilijat on kyllä yksi suuri kysymysmerkki itselleni. Vaikea sanoa, että olisivat edes inttiä käyneet kun viettävät mututuntumalta 20% intistään urheilutreeneissä ja -kisoissa. Ja sitten on nämä kaiken maailman jarmokekäläiset ym. jotka aktiiviurheilu-urastana huolimatta ovat fyysisesti niin sairaita, että C-paperit tipahtaa. Ei pysty käsittämään. Totta kai joitakin erivapauksia täytyy olla, jottei urheilu-ura kokonaan lopahda harmaissa käytettyyn aikaan (esim. 6kk tauko voi olla aika paha paikka), mutta joku järki tähänkin kyllä olisi hyvä saada.

Marssit olivat kyllä hienoja kokemuksia. Vaikka kuinka kyrsii lähteä, niin niistä jää hyvä maku. Itse RUK:n JoHa:lla olin jalka telottuna mukana, ja perhanan tiukkaa teki Buranasta huolimatta. Ekan 3h marssin aikana meni 2400mg Buranaa, ja ajatuksenjuoksu oli sen mukainen, mutta loppupeleissä jäi todella hyvä fiilis hyytävässä pakkasessa vedetystä ~80km vedosta.

 

[CT Fighter]

Vastaus: Armeijassa

Itellä ois Santahaminaan lähtö edessä tammikuun 10. päivä. 180 vrk:lla olis tarkotus selvitä sillä opiskelupaikka on varattuna alkamaan ensi elokuussa. Sain paikan siis viime kevään yhteishaussa ja lykkäsin sen aloittamista vuodella armeijan takia. Toista lykkäystä ei ole enää mahdollista tehdä joten muu kuin 6 kk ei tule kysymykseen. Mutta kaippa siellä henkilökohtaiset toiveet ja elämäntilanteetkin otetaan huomioon kun palvelusaikoja pohditaan.

 

[Paavi]

Vastaus: Armeijassa

Kuten varmasti olen tässäkin ketjussa kertonut, pidin omasta armeija-ajastani yllättävän paljon. Totta kai siihen liittyy niitä vihhailtavia muistoja (lähinnä ekalta puolelta vuodelta), mutta mahtui sinne paljon positiivista ja hauskaakin. Tuskin olisin mennyt, jos ei olisi pakko ollut jotain tehdä, mutta ei tuo niin kamalaa ollut kuin joku saattaa luulla.

Lisäksi pakollinen mainostus seuraavalle saapumiserälle: jos erilaiset hommat kiinnostavat ja osaa ehkä tehdäkin jotain, kannattaa tutustua PV:n erityistehtäviin. Hyviä hommia ja jätkiä tuolla tapaa olla. Hakemisen kanssa ei todellakaan kannata ujostella.

 

[Poistettu jäsen 4127]

Vastaus: Armeijassa

Parin viikon päästähän tuonne Parolaan pitäisi mennä. Hieman jänskättää että miten kunto kestää. Fyysistä hommaa kyllä teen töissä, mutta 1,5 vuotta sitten tapahtunnut työtapaturma vaivaa vielä nilkkaa, joten pitkien matkojen marsseissa voi tulla ongelmia. Pitäisiköhän siitä heti alkaa valittelemaan vai katsella rauhassa että kestääkö vai ei. Muuten kyllä menen armeijaan ihan OK fiiliksissä. Luultavimmin yritän päivittää ajokorttiania tai sitten tuollainen paavin linkin tapainen tehtäväkin voisi käydä.

Onneksi on liikaakin kokemusta -20/30 asteen päivähommista joten kylmyys ei tuota ongelmia.

 

[Demel]

Vastaus: Armeijassa

Ite olin säkylässä kusipaskina (XA-185 ja tuli koitettuu XA-180) ja oli ihan saatanan hauskaa ajella mettässä sen rautapöntön kanssa . Oh Merja my love me kohtaamme viellä Jos on BC kortti niin eiku toivomus sisään.