Vastaus: Armeijassa
Meillä Lapin Ilmatorjuntarykmentissä Rovaniemellä I/10 saapumiserälle tehtiin hyvinkin selväksi, että suurin osa tulisi palvelemaan 362 aamua. Patterien päälliköt tekivät nämä päätökset diktaattorimaisesti, kuunnellen silti muita kouluttajia, kuten luteja ja kessuja sekä alikessuja, jotka olivat käytännössä nähneet meidät toiminnassa kentällä.
Joukkotuotanto on avainsana. Puolustusvoimat tarttee tietyn määrän ukkoja tiettyihin tehtäviin, ja skappareilla on kovat paineet täyttää ne paikat. Näitä "tyttöystävä raskaana", "yritys kaatuu ilman mua"-tyyppejä on oikeastikin jo sen verran, että ne yhdistettynä B-miehiin* tarvitaan ei-halukkaita 362 miehiä enemmän. Ei mee läpi enää pelkät "opiskelupaikka odottaa", "meen sivariin jos ei 180"-yritykset. Jos keinotella haluaa niin parhaiten uskoakseni toimii mm. kuulotestissä tahallaan failaaminen, lääkärille psyyken kestävyydestä puhuminen... mitä näitä nyt onkaan.
Voin suositella varauksetta inttiä kaikille. Mun fysiikka oli ihan susipaska palvelukseen astumisen aikana, tosin sitä ennen olin kyllä kolme kuukautta yrittänyt treenata viikottain, joten heikompikin olis voinut olla? Mistään muusta en oo oman lyhyen elämäni aikana niin ylpeä kuin intin (vaikkakin vain lyhyen, 180, oppimäärän) suorittamisesta.
Mitä oon pari vuosikymmentä sitten palvelleelta kuullut, niin aika paljon ylimääräistä vittuilua ja huutamista ja simputusta on jäänyt tähän päivään tullessa pois, vaikka tottakai siellä vielä testataankin miehen fyysisen kestävyyden lisäksi henkistä kanttia. Sota ei oo kivaa, vaikka konsolipelit antaa muuta ymmärtää.
Silloin kun oma kunto ei kantanut, jota tapahtui aika monesti, vaadittiin sitä kuuluisaa sisua.
Kaikki hiihtoreissut maxiromut päällä oli mulle helvetin raskaita. Kävellä olisin jaksanut, mutta tasapainoitella välillä luistavien, välillä jarruttavien 40-luvulta peräisin olevien lankkujen päällä oli pirun vaikeaa. Kaks kertaa murruin totaalisesti, mutta molemmilla kerroilla oma ryhmä tsemppas mut takas mukaan. Ekalla kerralla vaadittiin fyysistä kantoapua ryhmän kovakuntoisimmalta jäseneltä, reissu jota en tuu koskaan unohtamaan. Maaliintulo oli varmasti yksittäisistä teoista kovin mitä oon tehnyt. Väitän, että sen ansiosta tiedän mitä naisesta tuntuu esikoisen 11 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen.
Sivaria en väheksy, koska en siitä helvettiäkään tiedä. "Mummojen pyllyjen pyyhkiminen" lienee yhtä turha stereotypia kuin jatkuvasti naaman edessä huutava skappari. 362 sivarissa on mun mielestä suorittanut velvollisuutensa paljon "kunniakkaammin" kuin 180-362 veksissä movettava, marsseilla luovuttava, leireiltä karkaava pelle ikinä. Niitäkin löytyy, ja kehtaavat vielä hehkuttaa käyneensä armeijan. Toinen asia, mikä mua ärsyttää, on jätkät, jotka tulee foorumeille hehkuttamaan miten vältin velvollisuuteni lusmuilemalla ja ovat vielä ylpeitä siitä. Toivottavasti teän isoisät ja äidit ovat jo siirtyneet siihen viimeiseen poteroon ettei heidän tarvitse hävetä...
(*luokitus, joka tulee OMAN NÄKEMYKSENI mukaan aika herkästi tänä päivänä, sillä meikäläinenkin olisi sen puhumalla voinut saada, sekä kaverille jolla selässä oikea ongelma tarjottiin B-papereita, palveli kuitenkin 9kk sotilaspoliisina)
/avautuminen
-LapItr tykkimies mallia 1/10