Vastaus: Assassin's Creed 3
Kun näyttää pahasti siltä että tästä pannukakusta tulee ensimmäinen ostamani ja läpäisemättäni jättämä peli sitten jonkun Wiin alkupään hätäostoksen jälkeen, päätin kirjoittaa tässä vaiheessa muutaman mielipiteeni siitä mikä minua tässä uusimmassa osassa kyrsi. Älköön kukaan pelistä pitänyt ottakoon liian henkilökohtaisesti, meikäläinen vaan sattui sarjan muutamaa peliä fanittavana pettymään tähän uusimpaan ja kovin raskaasti. No, tässäpä näitä miinuksia:
- Huonekalukauppias Creed
Assassin’s Creed III:ssa on hyvin, hyvin, hyvin vähän salamurhaamista. Sarjan ensimmäinen osa oli yksipuolisuudessaan liian puuduttava ja seuraavat osat toivatkin esim. Rooman kunnostamisen muodossa pientä pintapuolista puuhastelua piristämään peliä. Sen sijaan ACIII änkee pelaajalle metsästystä, venetehtäviä ja jotain hemmetin huonekalubisnestä, jotka eivät jaksa kiinnostaa ollenkaan. AC: Brotherhoodissa Rooman kunnostaminen kävi luonnostaan pelin edetessä, tässä kotitilalarppaus on täysin päälleliimattua.
Jotenkin jo tapa jolla peli opettaa sinulle näitä ylimääräisiä taitoja kertoo mistä on kyse: ne opetetaan sinulle kerran, jonka jälkeen voit vetää melkein koko pelin halutessassi tarvitsematta niitä ollenkaan. Kyllä, olisi vielä surkeampaa jos peli pakottaisi sinut tekemään näitä pakkopullajuttuja, mutta omasta mielestäni ne olisi voinut jättää pelistä kokonaan pois. Jos haluan vapautta ja parempia aseita pelaan Skyrimia, jossa tehokkaammista välineistä on jotain hyötyäkin.
- Miljöö
Aikakausi on kieltämättä ihan jännä, mutta siitä puuttuu kaikki se eksotiikka mikä aiemmista peleistä löytyi. Selvästi suurimpana ongelmana on kuitenkin se itsestäänselvyys, että amerikkalaiset kaupungit ovat todella epämielenkiintoisia paikkoja verrattuna esimerkiksi Roomaan. Joo joo, pääset heittelemään teelaatikoita mereen ja ratsastamaan Paul Reveren kanssa, mutta kaikki tämä tuntuu päälleliimatulta, ja mikä tärkeintä, ei ole hauskaa.
- Poliittinen kantaaottavuus
…on lukiotasolla, oikeastaan yhtä yksittäistä kohtausta (Connor ensimmäistä kertaa kaupungissa) lukuunottamatta. “Mitäs jos perustajaisät olivatkin v-mäisiä?”, jee. Tähän väliin on pakko myöntää että imeläksi äityvää “miksi sinun maailmankatsomuksesi on muka oikea”-tason tuubaa on ollut mukana sarjassa aina ensimmäisestä osasta asti, mutta tässä pelissä Shaunin “viiltävät” “analyysit” ovat omassa luokassaan. Esimerkkinä sarjan onnistuneesta poliittisesta kantaaottavuudesta AC: Brotherhood pakotti pelaajan pohtimaan Macchiavellin perimmäisiä motiiveja, mikä vaatii kyseisen miehen kirjoituksiin ja valtio-oppiin perehtymistä (ja meni varmaan täten ohi 99 prosentilta Macchiavellia fanittavilta väärintulkitsijoilta) ja sai meikäläisen hykertelemään innosta.
- Hahmot
Connor on melkein yhtä ärsyttävä kuin John Connor Terminator 2:ssa, ja kaukana Sarah Connorin hyvyydestä ensimmäisessä Terminatorissa. Ezio oli monelta osin yliarvostettu hahmo, mutta Connoriin verrattuna hän oli erittäin kiinnostava. Muut hahmot jaksavat kiinnostaa vielä vähemmän. Desmondista on taas kerran tehty erinäköinen kuin aiemmissa osissa, jotta samaistuminen häneen ei vahingossakaan onnistu, eikä mitään koherenttia kokonaiskuvaa synny. Käsittämätöntä.
- Juoni
Assassin’s Creed II oli nerokas nivotessaan kostotarinan (kostotarinat = bestest) isompaan kuvioon. ACIII yrittää tehdä saman, mutta…en minä tiedä, tarina on ihan ok, mutta todella puiset hahmot ja potentiaalisesti herkullisen isä-poika-suhteen kääntäminen muuksi kuin verikseksi kostotarinaksi vesittävät suurimman osan hyvästä.
Suurin pettymys liittyy kuitenkin nykyaikajuoneen. Arvoituksen verho on aukaistu, eikä se mikä oli vielä ACII:n ja Brotherhoodin aikaan kiehtovaa tulevaisuutta olekaan enää kaikessa päräyttävyydessään niin kiinnostavaa IMHO.
- Juoksun ja kiipeilyn yksinkertaistaminen
Se että yhtä nappia pidetään pohjassa juoksua JA kiipeämistä varten on niin totaalisen typerä idea etten voi käsittää mitä Ubisoftilla on mietitty. Ei tästä voi sen enempää sanoa.
- Kaiken muun yksinkertaistaminen
Peli ei halua sinun pelaavan sitä kuin max minuutin kerrallaan, ennen seuraavaa välivideota. Juokse pätkä hahmon perässä - katso videopätkä - jatka juoksua - katso videopätkä - peli on siirtänyt sinut jo oikeaan paikkaan - tapa joku - katso videopätkä. Ainiin, videopätkien välissä on usein lataamista.
- Bugisuus
Puuttuvaa dialogia (teksitys kyllä rullaa), tyhjästä ilmestyviä vartijoita, kuolemattomia vartijoita (piti hakata eräs red coat tietoja varten, mutta vaikka kuinka pahasti kaveria pieksi ei tapahtunut mitään), sairaspedille kannettavia hahmoja joiden vieminen haluttuun pisteeseen ei aktivoi mitään, järjettömästi eestaas juoksevia hahmoja. Ei ehkä bugi, mutta vartijarivin lähestyminen heidän selän takaansa (ilman että olet forbidden arealla kartan mukaan!) aiheuttaa open conflictin, ja näihin joutuu tasaisin väliajoin kun vaan yrittää haahuilla kaupungilla. Nauraako vai itkeä.
- Historiattomuus
Ymmärrän ettei samoja juttuja voi kierrättää loputtomiin, mutta Subject 16:n jättämät jäljet ja niistä auenneet arvoitukset olivat yksi suurimmista herkuista mitä tällä pelisarjalla on ollut tarjota. Ne tarjosivat arvoitusta, salaliittoteoriaa ja historiaa mahtavissa kuvioissa ja rohkaisivat maisemien tutkimiseen. Tämä kaikki loistaa poissaolollaan uusimmassa osassa.
- Pelattavuus
Sekä taistelu että hiiviskely on tehty jo muissa peleissä paremmin, ja nyt kun parkouristakin tehtiin yhden napin poistolla entistä typerämpää alkavat Assassin’s Creedin vahvuudet olla aika vähissä. Paljon puhuttu loikka edellisistä osista tähän kolmoseen ei valitettavasti näkynyt pelattavuuden parantumisena.
