Avowed

[Ippenator]

On taustalla Pillars 1 sekä 2.

Sanoisinko että keskinkertainen on ehkä lähempänä kuin tylsä. Jotenkin ei vaan onnistunut tarina ja dialogi päräyttämään samalla tavalla kuin esim. Baldurs Gatejen tai Pillarsien yms. synkkä/jännittävä viba.

Makuasia. Enkä antaisi tämän asian kuitenkaan häiritä. Uskon että enemmistölle kuitenkin iskee ihan hyvin.

Samaa mieltä ehdottomasti. Ei tässä tarina tai dialogi pääse lähellekään Pillarsien tasoa, saatikka tunnelmaa. Itse asiassa en edelleenkään osaa näitä mieltää edes samaan maailman näitä pelejä - niin erilainen tunnelma ja tuntuma näissä on. Avowedissa on joka tapauksessa sen verran loistava pelattavuus, ja kyllä tässäkin omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen tunnelma maailmassa on, mutta ei se silti samalle tasolle pääse kuin Pillarseissa. Aivan erinomainen peli Avowed siitä huolimatta on. Sen omat erityiset vahvuudet tekevät siitä sellaisen.

 

[jhsa]

Kun oon tässä miettiny miten uudet tulokkaat ottaa maailman vastaan

Olen näköjään aloittanut molempia (Pillarseja siis), noin puoli tuntia kumpaakin. Nyt kun käynnistin niin näyttihän siellä olevan tuttuja termejä hahmokuvauksissa sekä kakkos-osan nimessä suoraan. Suurin syy varmaan noiden aiempien vähaiseen peluuseen on tuo pelimekaniikka.

Kolmannella alueella (vajaa 40 tuntia takana, lv16) on nyt tullut tehtyä juttuja ja toistaiseksi ainakin taustoitus on toiminut ihan riittävästi eri osapuolien suhteen ettei tule fiilistä että on ihan pihalla jutuista tai missannut jotain.

Ja TPV on ollut käytössä lähes alusta alkaen. Toimii mulle paremmin.

 

[J.Sunderland]

Kun oon tässä miettiny miten uudet tulokkaat ottaa maailman vastaan, ja siulla oli sen kanssa valitettavasti aika tylsää? Ei uponnu tai nostanu mielenkiintoa?

Itselläni vähän vajaa 40h sisällä ja levelillä 20 mennään ja näin käytännössä PoE-ensikertalaisena on kyllä saanut ihan hyvin kiinni tämän maailman nyansseista ja loresta. Selvästi vähän kädestä pidellen osa asioista kerrotaan, mutta ei se ainakaan minua haittaa. Paljonhan lorea on kirjoitettuna tarjolla, enkä niistä kyllä ihan kaikkea jaksa lukea kovinkaan tarkkaan. Varmasti sitäkin kautta yhteys syventyisi. Itse myös käyn kaikenlaista keskustelua kuuntelemassa leirissä ihan mielelläni ja tätä kautta kokoonpanossa olevat hahmot ovat tulleet tutuiksi.

Ja nyt pelissä on tullut tehtyä myös päätöksiä, joiden kanssa en ihan sujut sitten kuitenkaan ollut. Ja toki tämä on odotettu osuus Obsidian tapaa kirjoittaa näitä valintoja. Asiat eivät täysin mustavalkoista ole, ei ole pelkästään hyvää ja pahaa. Päätöksien paino tästä tuskin myöskään kevyempään suuntaan menee, joten mielenkiintoinen loppu varmasti tulossa.

Mutta harmittavasti joudun reilun viikon tauon ottamaan, kun matkoille ei valitettavasti saa vielä tätä mukaan.

 

[Ippenator]

Läpi meni täälläkin viime yön pikkutunneilla. Lähes 90 tuntia taisi olla lopulta mittarissa, kun lopputekstit rullasivat ruudulla. Loppupuolen peli meni itselleni hieman huonoon suuntaan, kun pelimaailma alkoi tuntua kovin ontolta, tyhjältä ja saman toistolta. Tuota kautta sitten tuo tarinan heikkouskin iski taas enemmän kasvoille. Ja kun lisäksi tuli eteen Obsidianin aiempienkin pelien tyyppinen ikävä pelisuunnittelu, eli et voi pitkällä lopussa ollessasi enää mennäkään muualle pelissä ja tehdä alta pois tekemättä vielä olleita sivutehtäviä, ennen kuin menet pelin viimeisimpään loppuratkaisuun. Ja pelin päätyttyä, et pääse continue-valinnalla enää jatkamaan samalla hahmolla, muuta kuin siitä viimeisimmästä savesta juuri ennen lopputaistelua. Eli ei ole lopputaistelun päättymisen jälkeen pelin jatkamisen mahdollisuutta, kuin jostakin aikaisemmasta tallennuksesta.

Toki, jos on tallessa tallennuksia hyvinkin kaukaa pelistä, niin pääset sellaisesta tallennuksesta vielä jatkamaan sivutehtävien pariin. Tällainen on kuitenkin todella surkeaa pelisuunnittelua, varsinkin kun tuosta point of no returnista ei mitenkään selkeästi varoiteta, ja se tapahtuu jo varsin kauan ennen varsinaista loppuratkaisua. Minulla on pari savea jossain muutamaa tuntia aikaisemmassa kohdassa, mutta siinä alkaa olla jo motivaatio koetuksella sieltä jatkaa hahmolla, jolta puuttuu paljonkin asioita, jotka pelissä myöhemmin saavutin. Niin raivostuttavan surkeaa pelisuunnittelua, että tekisi mieli melkein mielenosoituksellisesti puhua vitosen tai kutosen pelistä loppujen lopuksi. Tosin kymmeneen laskettuani ja rauhassa syvään hengitettyäni totesin, että pelin hyvät ominaisuudet, eli erinomainen taistelu sekä palkitseva hahmon kehitys ovat edelleen pelissä, ja ovat todella merkittäviä asioita.

Lopputulemana itselleni, että aiemmin vahvalta ysin peliltä tuntunut peli tipahti sellaiseksi seiskan peliksi, eli ei toki huonokaan kokonaisuuden osalta, mutta niin huonojakin elementtejä lopulta oli, että en pysty parempaakaan arvosanaa antamaan kuin 7/10. Tämän vuoden GotY:ksi pelillä ei minun kirjoissani ole loppujen lopuksi mitään jakoa, vaikka jossain vaiheessa jopa niinkin hyvältä peliltä tuntui.

 

[koomikko]

Ihan alkuun Avowed ei ole kaapannut mukaansa, mutta annan mieluusti siimaa lisää. Obsidiaanin on kova luotto. Pentinentistä tykkäsin kovasti.

7 tunnin kohdalla ei vieläkään tunnu löytyvän imua. Juoni tähän mennessä vähän meh (tulee Greedfall vibat saaresta, jossa hyvät natiivit vastustavat pahaa kolonialistia). NPC:t ja companionit ovat olleet toistaiseksi poikkeuksellisen tylsiä. Dialogi ja ääninnäyttely on innotonta, jos vaikka vertaa KCD:n maailmaan tai Lost Recordsiin.

Ihmettelen myös ylitsevuotavia kehuja maailman graafisesta herkkuudesta. Minusta tämä näyttää auttamatta Series X:llä prev gen -peliltä. On jännä juttu, että Obsidian on onnistunut emuloimaan Bethesdan Creation engineä Unreal 5:lla vahanaamaisia NPC:eitä myöten. Vieläkin jaksan luottaa, että tähän tarinaan tulisi edes vähän enemmän säröä ja sitä kautta koukku löytyisi. Taistelumekaniikka sentäs toimii esimerkillisen sulavasti. Kalibrointitietona vielä todettakoon, että minä olen täysin pilariummikko. Siellä ne molemmat ovat loputtomalla backlog-listallani. Tästä pelistä kyllä huomaa, että lorea on taustalla melkoisesti.

Edit: Mainittakoon vielä, että värikäs high fantasy sinällään tuntuu kivalta esim. synkkään Baldursin kakkosaktiin verrattuna.

 

[pelle]

Tuli jatkettua gamepass tilausta vielä kuukausi jotta pääsen tämänkin pelaamaan ja nyt on nelisen tuntia pelattu enkä ole saanut yhtäkään questia tehtyä kun lähdin taas samoilemaan ties minne heti kun pääsin sinne ekalle isolle alueelle.
Pelaan maagina jolla on myös musketti mukana ja vaikaustaso on helpoimmalla niin vihutkin kuolee sujuvan nopeasti.
Paikkojen tutkimen on mukavaa kun voi kiipeillä vaikka mihin ja varsinkin indiana jonesin jälkeen se on vaan plussaa ettei tartte välittää jos joku näkee kun tiirikoit arkun auki tai nappaat jotain mukaan.

Visuaalisestikin maailma näyttää helvetin hienolta enkä tajua miten ylemmässä viestissä mainitaan tämän näyttävän edellisen genin peliltä.
Hahmot kyllä on aika ankean näköisiä, mutta maailma itse on helvetin hieno.

 

[Dragonfly]

Täällä nyt reilu kymmenen tuntia takana ja juuri jatkoin matkaa toiselle alueelle. Tosin ensimmäisellekin alueelle jäi vielä paljon nähtävää ja tehtävää.

Täysin samaa mieltä @pelle :n kanssa, että maailma tässä on varsinainen valopilkku. Se on yksityiskohtainen, värikäs ja tarjoaa hämmästyttävän paljon korkeuseroja sekä luolia ja salaisuuksia. Tätä kautta tutkiminen on hauskaa ja palkitsevaa.

Taistelu on myöskin ollut positiivinen yllätys. Mähinä on staminaan perustuvaa, joten hutkimisen keskellä tarvitaan ripaus strategiaa ja suunnitelmallisuutta. Se on myös siistiä, että hahmolla voi olla kaksi valmista aselayouttia koko ajan valmiina ja vaihdettavissa yhdellä napin painalluksella. Näin loitsuja viskelevä maagi muuttuu hetkessä (kesken taistelun monta kertaa) kirvestä heiluttelevaksi barbaariksi. Tämäkin tuo oman kivan strategisen lisänsä toimintaan.

Tarina näin alkuun ei ole säväyttänyt, mutta silti ensimmäisten tuntien aikana kylvetyt alkutahdit saavat janoamaan lisätietoa. Tulenarka poliittinen tilanne Living Lands -saarella tuo oman mausteensa soppaan, kun sankarimme Imperiumin lähettiläänä yrittää luovia valtataistelun läpi. Sivutehtävissäkin on osunut matkaan kaikkea lyhyistä palkkionmetsästyksistä pidempään ja monisyisempään kadonneen ryhmän etsimiseen. Tehtävissä ja keskusteluissa tehdyt valinnat tuntuvat kauaskantoisilta ja hahmot muistuttavat tekemistäsi valinnoista sopivan tilaisuuden tullen, joten odotuksissa on että loppua kohden tilanne vain tiivistyy entisestään.

Tähän mennessä Avowed on täyttänyt ne odotukset, joita toivon. Taistelun ja maailman tutkimisen osalta jopa ylittänyt ne. Tosi hyvä tämä on ollut ja toivottavasti myös sellaisena jatkuu.

 

[jhsa]

Toki, jos on tallessa tallennuksia hyvinkin kaukaa pelistä, niin pääset sellaisesta tallennuksesta vielä jatkamaan sivutehtävien pariin. Tällainen on kuitenkin todella surkeaa pelisuunnittelua, varsinkin kun tuosta point of no returnista ei mitenkään selkeästi varoiteta, ja se tapahtuu jo varsin kauan ennen varsinaista loppuratkaisua.

'You will not be able to return once you enter the Garden. Do you wish to proceed?'

Kuinka paljon tarkemmin tuo pitäisi pelin sanoa? Voisihin siinä lukea se Point of no return kieltämättä, mutta ei tuollaista huomautusta muistaakeni aiemmin pelissä tullut.

Autosave tuosta tulee nimellä 'POINT OF NO RETURN', mutta toisaalta niin tuli jo sitä edeltävän osion aikana, josta ei myöskään voinut teleportata pois, mutta sen jälkeen kyllä pääsi vapaasti taas kulkemaan. Näyttäisi tuolla olevan iso määrä 'POINT OF NO RETURN' saveja tullut matkan varrelta eri paikoista, vanhin lv4. Ilmeisesti mennessä paikkoihin joista ei voi hypätä kesken pois.

Onhan tuo myös aika kaukana, tuossa kohtaa olen lv26 ja loppumatsia ennen tuli 4 lisää ja aikaa noin 4 tuntia.

Ylläolevasta voi päätellä että olen myös tuon saanut loppuun, reilut 60h meni, lv30 tuli sopivasti viimeisellä alueella ennen loppumatsia. Vähän tuossa hämäsi loppupuolella tuo että kamaa löytyy vaikka kuinka mutta sille ei enää ole mitään käyttöä. Muutoin kyllä tykkäsin, dialogi oli paikoin varsin hulvatonta ja graafisesti pelihän oli oikein komea, etenkin kun UE5-pelien tyyplilinen 'kimaltelu'(?) oli poissa, ehkä siinä on opittu tekemään asioita oikein tms.

Yksi isompi bugi tuossa tuli vastaan, yksi bounty tuli tapettua kahdesti kun yhtäkkiä ilmestyi takaisin ja tietysti se tuli lootattua vaikka mielessä oli että tämä on bugi. Se sitten tuli vastaan bountya palauttaessa, jos on 2 markkeria bountyn tekemisestä niin sitä ei voi palauttaa.

Mutta noin muutoin tuosta jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka loppu menikin vähän putkessa, etenkin kun oli olevinaan kiire saada loppuun ennen oman game pass tilauksen loppumista (3.3.) johon nyt vielä olisi hyvin aikaa.

 

[shamaniac]

'You will not be able to return once you enter the Garden. Do you wish to proceed?'

Kuinka paljon tarkemmin tuo pitäisi pelin sanoa? Voisihin siinä lukea se Point of no return kieltämättä, mutta ei tuollaista huomautusta muistaakeni aiemmin pelissä tullut.

Mielestäni ihan selkeä PoNR-varoitus. (Point of No Return)

PS. Ei muuten tarvitse ihmetellä että miksi tuo "PoNR"-lyhenne ei ole oikeasti käytössä missään, tulee varmasti mielenkiintoisia hakutuloksia.

 

[Ippenator]

'You will not be able to return once you enter the Garden. Do you wish to proceed?'

Kuinka paljon tarkemmin tuo pitäisi pelin sanoa? Voisihin siinä lukea se Point of no return kieltämättä, mutta ei tuollaista huomautusta muistaakeni aiemmin pelissä tullut.

Autosave tuosta tulee nimellä 'POINT OF NO RETURN', mutta toisaalta niin tuli jo sitä edeltävän osion aikana, josta ei myöskään voinut teleportata pois, mutta sen jälkeen kyllä pääsi vapaasti taas kulkemaan. Näyttäisi tuolla olevan iso määrä 'POINT OF NO RETURN' saveja tullut matkan varrelta eri paikoista, vanhin lv4. Ilmeisesti mennessä paikkoihin joista ei voi hypätä kesken pois.

Onhan tuo myös aika kaukana, tuossa kohtaa olen lv26 ja loppumatsia ennen tuli 4 lisää ja aikaa noin 4 tuntia.

Ylläolevasta voi päätellä että olen myös tuon saanut loppuun, reilut 60h meni, lv30 tuli sopivasti viimeisellä alueella ennen loppumatsia. Vähän tuossa hämäsi loppupuolella tuo että kamaa löytyy vaikka kuinka mutta sille ei enää ole mitään käyttöä. Muutoin kyllä tykkäsin, dialogi oli paikoin varsin hulvatonta ja graafisesti pelihän oli oikein komea, etenkin kun UE5-pelien tyyplilinen 'kimaltelu'(?) oli poissa, ehkä siinä on opittu tekemään asioita oikein tms.

Yksi isompi bugi tuossa tuli vastaan, yksi bounty tuli tapettua kahdesti kun yhtäkkiä ilmestyi takaisin ja tietysti se tuli lootattua vaikka mielessä oli että tämä on bugi. Se sitten tuli vastaan bountya palauttaessa, jos on 2 markkeria bountyn tekemisestä niin sitä ei voi palauttaa.

Mutta noin muutoin tuosta jäi ihan positiivinen fiilis, vaikka loppu menikin vähän putkessa, etenkin kun oli olevinaan kiire saada loppuun ennen oman game pass tilauksen loppumista (3.3.) johon nyt vielä olisi hyvin aikaa.

Joo, taisi tosiaan tulla point of no return ilmoitus, mutta oikeastaan se minun pointtini on siltikin edelleen validi, nimittäin siitä ei varoitettu, että pelin läpäisyn (eli Gardenin) jälkeen et pääse jatkamaan, ja monen tunnin aikana hieman ennen Gardenia sekä siellä kerätyt kamat jäävät varsin vähälle käytölle ja osa melkeinpä turhakkeiksi. Turhauttavinta on siis kuitenkin itselleni se, ettei pelin kampanjan loppuun pelaamisen jälkeen pääse enää pelimaailmaa tutkimaan, ja tuosta ei sinänsä mitenkään varoitettu. Useimmissa peleissä tällainen on kuitenkin nykyaikana mahdollista, joten tuohon juurikin toivoisin varoitusta. Joka tapauksessa se tuntien takaa jatkaminen vain sivutehtävien suorittamiseksi oli liian demotivoiva juttu, joten ehdin jo poistaa pelin kovolta. Aika huonoa pelisuunnittelua taas kerran Obsidianilta ikävä kyllä. Siis loppuratkaisun jälkeen pelaamiseen liittyen. Tuotahan heidän peleissään on aiemminkin ollut. Ärsyttää sekin, että Gardenissa pelataan pitkään, saadaan mielenkiintoista ja tehokasta kamaa, jota voi sitten pienen hetken käyttää luvattoman helpossa ja mitäänsanomattomassa lopputaistelussa.

Loistava peli tosiaan taistelun, ja pelimaailman näyttävyyden suhteen. Pettymys pelistä jäi minulle sitten kuitenkin niiden alkupuoliskon lupaavien kokemusten jälkeen. Tarina ja dialogikin jäävät heikohkoiksi (vaikka dialogissakin oli toki kieltämättä hyvätkin hetkensä), ja pelimaailman hahmojen ulkonäkö oli aika ontuvaa, joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Pahinta oli kuitenkin loppupuolen tyhjyys ja monotonisuus, sekä tuo huono pelisuunnittelu lopun jälkeen jatkamiseen liittyen. Seiskan peliksi jäi tosiaan minulle. Suosittelen kyllä edelleen kaikkia roolipelien ystäviä vähintäänkin kokeilemaan Avowedia.

 

[jhsa]

Joo, taisi tosiaan tulla point of no return ilmoitus, mutta oikeastaan se minun pointtini on siltikin edelleen validi, nimittäin siitä ei varoitettu, että pelin läpäisyn (eli Gardenin) jälkeen et pääse jatkamaan, ja monen tunnin aikana hieman ennen Gardenia sekä siellä kerätyt kamat jäävät varsin vähälle käytölle ja osa melkeinpä turhakkeiksi. Turhauttavinta on siis kuitenkin itselleni se, ettei pelin kampanjan loppuun pelaamisen jälkeen pääse enää pelimaailmaa tutkimaan, ja tuosta ei sinänsä mitenkään varoitettu. Useimmissa peleissä tällainen on kuitenkin nykyaikana mahdollista, joten tuohon juurikin toivoisin varoitusta. Joka tapauksessa se tuntien takaa jatkaminen vain sivutehtävien suorittamiseksi oli liian demotivoiva juttu, joten ehdin jo poistaa pelin kovolta. Aika huonoa pelisuunnittelua taas kerran Obsidianilta ikävä kyllä. Siis loppuratkaisun jälkeen pelaamiseen liittyen. Tuotahan heidän peleissään on aiemminkin ollut. Ärsyttää sekin, että Gardenissa pelataan pitkään, saadaan mielenkiintoista ja tehokasta kamaa, jota voi sitten pienen hetken käyttää luvattoman helpossa ja mitäänsanomattomassa lopputaistelussa.

Joo, tuo on vähän tyls että pelin lopun jälkeen ei pääse enää vaeltelemaan vapaasti, mutta tavallaanhan tuo riippuu siitä miten pelin tarina etenee kussakin pelissä, joissakin se on ihan luontevaa, kun taas toisissa pitäisi lopussa tapahtuneiden asioiden jotenkin näkyä.

Kuten myös se että tuo kohta johon voi palata tallennuksen kautta on todella kaukana takana pelin loppua ajatellen. Ei se oikein naposta.

Oli tuossa aiemminkin yksi kohta jossa yksi kumppani varoitti suht suoraan että tee täällä nyt ne mitä haluat, toisaalla voi mennä pitkään, jonka pelitekniseltä kannalta voi/pitää tulkita siten että jotain voipi tapahtua joka vaikuttaa nyt avoinna oleviin asioihin.

NG+ ois kanssa ihan kiva, niin silloin nuo loppupuolella olevat kamat voisi ollakin ihan hyödyllisiä myöhemminkin.

 

[Subi]

Joo, tuo on vähän tyls että pelin lopun jälkeen ei pääse enää vaeltelemaan vapaasti, mutta tavallaanhan tuo riippuu siitä miten pelin tarina etenee kussakin pelissä, joissakin se on ihan luontevaa, kun taas toisissa pitäisi lopussa tapahtuneiden asioiden jotenkin näkyä.

Kuten myös se että tuo kohta johon voi palata tallennuksen kautta on todella kaukana takana pelin loppua ajatellen. Ei se oikein naposta.

Oli tuossa aiemminkin yksi kohta jossa yksi kumppani varoitti suht suoraan että tee täällä nyt ne mitä haluat, toisaalla voi mennä pitkään, jonka pelitekniseltä kannalta voi/pitää tulkita siten että jotain voipi tapahtua joka vaikuttaa nyt avoinna oleviin asioihin.

NG+ ois kanssa ihan kiva, niin silloin nuo loppupuolella olevat kamat voisi ollakin ihan hyödyllisiä myöhemminkin.

Tämä on juuri sitä huonoa ja laiskaa pelisuunnittelua. Nyt kun asiaan osaa itse varautua niin ongelma ei ole ehkä ihan niin suuri, mutta ei se sitä asiaa pelisuunnittelun kannalta kuitenkaan mihinkään muuta.

Muutenkin tässä hiukan tuntuu sellainen hukattu mahdollisuus "masterpiece" peliksi. Pelattavuus on niin hauskaa ja sujuvaa yms ja maailma itsessään mielestäni hyvin suunniteltu ja tutkimiseen kannustava. Graafinen tyyli on ehkä vähän meh itselle, mutta tykkään kyllä värien käytöstä. Hahmot, tarina ja myös yksittäiset dialogit ovat vaan edelleen asia mihin kiinnitän valitettavasti negatiivisesti huomion.

Mutta joo, reilut 20h takana ja edelleen maistuu hyvin eli kyllä nuo hyvät asiat vie ainakin toistaiseksi voiton heittämällä heikommista asioista. Tällainen vähän kevyempi rpg muutenkin maistuu hyvin tällä hetkellä. Sellainen 80-85 pisteen peli tällä hetkellä itselle.

 

[pelle]

2.5gt päivitys tarjolla jonka jälkeen ainakin oikean tatin säätöihin on ilmestynyt look acceleration strenght ja ramp-up time joiden säätäminen parantaa tähtäämistä huomattavasti.

 

[pelle]

52 tuntia siinä meni.
Alunperin tämän puhuttiin olevan samaa kokoluokkaa outer worldsin kanssa, mutta oli tämä reippaasti isompi ja aikaakin meni 20 tuntia enemmän vaikka samalla tyylillä pelasin molempia.
Kaikkia toteemin palasia en kerännyt ja koska en saanut saavutusta kaikista sivutehtävistä niin ainakin yks on tullut missattua.

Plussaa pelin yksinkertaisuudesta sillä minkään kanssa ei tartte säätää ellei halua.
Sulla on haarniska tai kaapu joka määrittää sen kuinka paljon se suojaa sua ja hanskat sekä kengät jotka tarjoaa eri buffeja, mutta ne ei tarjoa extra suojaa. Suorastaan raikas tuulahdus AC odysseyn jälkeen jossa sai jatkuvasti olla katsomassa mikä varuste on nyt hieman parempi mitä joku toinen.
Samoin kamojen päivitys on helppoa ja suoraviivaista.
Haarniska ja aseet on myös ainoat tavarat jotka painaa jotain joten kantokyvyn kanssa ei tule ongelmia ja sitten jos se ylittyy niin voit yhden napin painalluksella heittää kamaa leirin arkkuun ihan mistä vaan tai sitten pidät samaa nappia pohjassa purkaaksesi aseen tai haarniskan ja saat siitä materiaaleja.
Tässä voi oikeasti keskittyä siihen varsinaiseen pelaamiseen 90% ajasta valikoissa surffaamisen sijaan.

Myöskään viholliset ei spawnaa uudestaan joten karttaa tutkiessa ei jatkuvasti ole joku kimpussa ja kaikki sivutehtäviin liittyvät tavaratkin voi löytää ennen kuin olet löytänyt edes sitä varsinaista tehtävää joka vähentää turhaa ravaamista.
Myöskään paikoillaan seisoskelevat npc hahmot ei haitanneet ollenkaan enkä olisi edes kiinnittänyt niihin mitään huomiota ellei tuosta olisi itketty niin paljon ympäri nettiä.
Tässä aika moni sentään keskustelee jonkun kanssa toisin kuin alan wake 2:ssa jossa ne tuntui jo joltain kauppojen esittely mannekiineilta.

Pelasin maagilla koko pelin ja sen musketinkin jätin pois kun loitsuista alkoi löytymään potkua.
Kakkos loadoutina mulla oli sähkövahinkoa tekevä pistooli niitä katkaisijoita varten sekä myöhemmin jääsauva sen kaverina jolla oli nopeaa jäädyttää vesi tai laava jos piti päästä yli.
Muuten mulla oli käytössä sähkövahinkoa tekevä sauva sekä uniikki grimoire jonka löysin aika aikaisin ja muutama muu loitsu dpadin takana.
Tuo systeemi olikin niitä harvoja miinuksia sillä ne grimoiren cooldown ja essence cost reduction statsit pätee vain sillon jos sulla on se kirja kädessä.
Joten niistä pääsee höytymään vain neljän loitsun kanssa kerrallaan eikä missään kirjassa ole just niitä loitsuja mitä haluaisi.
Jos tässä olisi mahdollista tehdä oma grimoire niin ongelma poistuisi melkein kokonaan.

Tarinakin toimi ihan hyvin vaikka en ole pillars of eternity pelejä koskaan pelannut ja jos ne olis tuttuja niin varmasti sais loresta paljon enemmän irti mitä nyt.
Oli tämä silti kiinnostavampi mitä vaikka XC3 jonka twistin tiesin jo ekan chapterin aikana kun taas tässä en vielä lopussakaan tiennyt varmaksi onko se pään sisäinen ääni hyvä vai paha ja vaikuttaako mun valinnat keskusteluissa siihen vai ei. Mä vaan luotin, että kyllä ne vaikuttaa ja hyvin tässä tulee käymään.
Muuten tuli hyvä lopetus, mutta Yatzlin lopetus oli vähemmän hyvä. No itsepähän kysyi mitä sen pitäs tehdä ja "tee niinku haluat" ei kelvannut vastaukseksi.

 

[J.Sunderland]

Tuossa juuri rullaili lopputekstit vähän vajaan 49 tunnin seikkailun jälkeen, kun tällä viikolla pääsi vihdoin takaisin pelin pariin. Tein ehkä noin puolet sivutehtävistä ja tuli vain 19/50 saavutuksista tavoitettua, joten paljon jäi kyllä näkemättä, mutta omaan pelityyliin nähden ihan hyvin tuli kuitenkin vapaaehtoisesti koluttua Living Landsia. Normaalisti en hirveästi sivutehtäviä jaksa nuohota, mutta tässä ne tuntuvat jotenkin olennaiselta osalta kokonaisuutta ja avaavat ymmärrystä hahmoista sekä maailmasta, joten näitä teki mielellään. Ja pidempäänkin olisi viihtynyt ja tämä on aina hyvän pelin merkki - ja vähintäänkin hyvä peli Avowed onkin.

Parasta Obsidianin uutuudessa on ehdottomasti taistelu ja erilaisten kombinaatioiden etsiminen sekä kehittäminen. Itse miellyin lopulta melko nopeasti loitsuihin ja yhden käden aseeseen sekä perinteiseen miekka-kilpi pariin, mutta erilaiset taidot ja loitsut hahmonkehityksessä sekä aseiden päivittäminen piti mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Lopussa oma hahmoni oli levelillä 27 puhdasta voimafantasiaa ja loppuun asti kehitetyt varusteet tekivät loppurutistuksestakin aika helppoa - ja niin pitikin olla. En normaalisti ole ensimmäisen persoonan roolipeleissä näin paljon pitänyt taistelumekaniikoista, joten tässä Obsidian todella loisti tällä kertaa. Vaihtoehtoja ja tyylejä on monia.

Myös tarinaa vietiin mielestäni kiinnostavasti eteenpäin, vedenjakajia on useampia ja tilaa annetaan pelaajalle kuljettaa tarinaa omaan suuntaan. Erilaiset pulmat, erilaisissa yhteisöissä mahdollistaa monenlaista vaihtoehtoa ja eri ympäristöt ovat tarpeeksi erilaisia keskenään, enkä ainakaan itse kyllästynyt, vaikka paljon hyvin perinteisiä aineksia Obsidian käyttääkin. Myös kumppaneista osa oli varsin hyvin kirjoitettuja ja näidenkin tarinat halusi nähdä loppuun saakka. Ihan täysin en saanut ohjattua kaikilla valinnoilla lopputulosta ihan sataprosenttisesti kuten olisin ehkä toivonut, mutta tämäkin on tuttua Obsidiania. Usein mikään vaihtoehto ei ole puhtaasti hyvä tai paha, joten kompromissit tulee tutuksi.

Teknisesti paketti pysyi kasassa hyvin Series S:llä ja tänään sinne tuli vielä joku reilu 12 gigan päivitys, joten eiköhän tätä ole hiottu vielä entisestään. Graafinen tyyli on mielestäni toimiva, hahmoja ja maailmaa katsoo ihan mielellään. Ääninäyttelijät toimi myös pääosin hyvin, jopa ihan muutaman virkkeen kyläläisien osalta.

En oikeastaan keksi mitään isompaa valitettavaa mistään osa-alueesta ja näin tuoreeltaan nostan tämän sellaiseen 4.5/5 kategoriaan. En yllättyisi, jos ajan kanssa tämä nousee omissa kirjoissani hyvinkin korkealle genressään. Tämän jälkeen pitää ehdottomasti antaa uusi mahdollisuus myös Pillars of Eternityn aikasemmille osille, tähän maailmaan tekee mieli tutustua enemmänkin. Kai ainakin viittaa usein Deadfiren tapahtumiin, joten pitääpä miettiä, josko niihin tunnelmiin pitäisi sitten lähteä seikkailemaan seuraavaksi.

 

[Juuberi]

Tämän jälkeen pitää ehdottomasti antaa uusi mahdollisuus myös Pillars of Eternityn aikasemmille osille, tähän maailmaan tekee mieli tutustua enemmänkin. Kai ainakin viittaa usein Deadfiren tapahtumiin, joten pitääpä miettiä, josko niihin tunnelmiin pitäisi sitten lähteä seikkailemaan seuraavaksi.

Deadfirea yritin tuossa viime vuonna PS4:lla vääntää. Vaikutti hyvältä peliltä mutta pakko sanoa, ettei koskaan aiemmin ole tullut vastaan peliä, joka on enemmän latausruutua kuin itse pelaamista.

 

[J.Sunderland]

Deadfirea yritin tuossa viime vuonna PS4:lla vääntää. Vaikutti hyvältä peliltä mutta pakko sanoa, ettei koskaan aiemmin ole tullut vastaan peliä, joka on enemmän latausruutua kuin itse pelaamista.

Kiitos huomiosta ja pitää tutustua aiheeseen enemmän. Nykyisellä sukupolvella pelatessa on tosiaan tottunut siihen, ettei latausruutuja joudu tuijottamaan pitkään ja tämä voisi kyllä olla aika raskasta, kun nämä isometriset Pillarsit on muutenkin ilmeisesti sellaisia 60+ tunnin paketteja.

Eniten toki tässä odottaa, että Obsidian ilmoittaisi DLC:n olevan tulossa. Tässä jo tänään muistelee haikeasti kokemusta ja miettii tekikö sittenkään oikeita ratkaisuja. Ehkä DLC voisi antaa lisää mahdollisuuksia käsitellä tätä.

EDIT: Mitä nyt vähän selvittelin näitä Pillarsien latausaikoja Series-konsoleilla, niin ovat tosiaan huomattavasti nopeampia ja noin muutenkin pelit toimivat paremmin. Erinomaista!

 

[Dragonfly]

Peli läpi.

@pelle ja @J.Sunderland ehtivät jo tuossa edellä pukea sanoiksi suurimmalta osin myös omat fiilikset, joten en lähde kaikkea turhaan toistamaan.

Tykkäsin pelistä paljon. Erityisesti pelin maailma erilaisine biomineen, korkeuseroineen, salaisuuksineen ja hienoine maisemineen herätti ihastusta. Toinen valopilkku oli pelin taistelu. Sai olla taikasauva ja loitsukirja kädessä kulkeva maagi, mutta kesken taistelun napinpainalluksella käteen vaihtui kahden käden kirves ja sisäinen barbaari nosti päätään. Aseissa oli myös kivasti vaihtelua, kun uniikkeja loitsukirjoja, pyssyjä ja miekkoja alkoi löytymään.

Tarina onnistui myös parantamaan loppua kohden, vaikka alku olikin hieman vaisu. Kun jumalten yhteydet, Living Landsin historia ja eri ryhmittymien motiivit selkenivät, tuli omista valinnoista paikoin helpompia ja paikoin hankalampia. Tuntui että valinnoilla oli varsinkin tarinan isoissa päätöksissä isojakin seurauksia.

Jos pelissä oli paljon hyvää, niin myös jotain huonoa. Nimittäin bugit. Niitä mahtui omaan matkaan liikaa. Peli kaatuili jokusen kerran, mutta pahempi oli sivutehtävien ja palkkiometsästyksen aktivointeihin liittyvät ongelmat. Minulla jäi muutama sivutehtävä tekemättä vain siksi, että en voi jutella sivutehtävää antavalle henkilölle. Ei auttanut aikaisemman tallennuksen lataus, pelin uudelleen käynnistys, ei mikään. Sitten taas bountyjen kanssa kävi niin että yhtä ei vain löydy kartalta ja sanoo että se minulta puuttuu, kun taas toisen kanssa vihollisen tapettuani en pysty loottaamaan tämän ruumista, jotta saisin palkkioon vaadittavan esineen. Todella harmillisia ongelmia molemmat.

Bugeista huolimatta kokonaisuutena 46 tunnin seikkailu oli oikein mainio. Hyvällä tavalla perinteinen miekka ja kilpi -roolipeli, jossa saa tehdä valintoja, saa kehittää hahmoansa haluamaansa suuntaan, saa tutkia ja löytää paljon salaisuuksia ja saa taistella erilaisia vihollisia vastaan.

 

[Dragonfly]

Siellä on muuten Obisidianin foorumeille postattu kattavat Patch notet:

Patch 1.3.0 Notes

Greetings Envoys, We want to take a moment to thank you for your continued reports, feedback, and suggestions. Your insights are valuable to us, and we appreciate the time and effort you put into sharing your experiences with us. Our team is committed to ongoing support, and we’re always looking ...

forums.obsidian.net

Paljon korjauksia, jotka olisivat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet niihinkin bugeihin, joihin omassa läpipeluussa törmäsin.

 

[J.Sunderland]

Pelaajan arvostelu myös tullut jakoon ja taistelun haastavuutta lukuunottamatta (kehittämällä hahmoa ja varusteita myös lopun massat kaatuu kyllä) voisin itsekin allekirjoittaa tuossa oikeastaan kaiken.

Ja tämän erityisesti allekirjoitan:

Juoni on aikuisille – eikä bikinihaarniskojen takia, vaan siksi, että usein keskusteluissa joristaan hartaasti uskonnon ja politiikan kaltaisista aiheista. Päätökset ovat harmaita ja ihmiskohtalot usein ikäviä. Täyteen nihilismiin ei livahdeta, mutta tarina ottaa itsensä sataprosenttisen vakavasti. Tehtävissä täytyy esimerkiksi miettiä, kuinka Aedyrin lähettiläs ajaisi keisarin etuja, kun inkvisition fasistipaladiinit kyykyttävät paikallisia.

Arvostelussa Avowed

Uusi näkökulma, vanhat perinteet Mikä on menestyksen merkki tietokoneroolipelien sarjoja punnitessa? Päähän sikiää hetkessä puolenkymmentä vastausta, mutta entä jos antaisin yllättävän sellaisen: Hyvä fantasia toimii sekä isometrisessä ylänäkymässä että ensimmäisen persoonan 3d:ssä...

www.pelaaja.fi